Kategoria: kuntavaalit 2021

Progressiivinen kunnallisvero kannattaa unohtaa

Päämin­is­teri San­na Marin esit­ti demarien vaali­ten­tis­sä kun­nal­lisveron muut­tamista pro­gres­si­ivisek­si. Täl­lä hän var­maan halusi kuu­lostaa vasem­mis­to­laiselta, mut­ta aja­tus on ker­takaikkises­ti turmi­olli­nen. Se lisäisi eri­ar­voisu­ut­ta sekä kun­tien sisäl­lä että niiden välillä.

Sivu­u­tan kysymyk­sen siitä, pitäisikö vero­tuk­sen olla pro­gres­si­ivisem­paa kuin se nyt on, sil­lä vaik­ka halut­taisi­in nyky­istä pro­gres­si­ivisem­paa vero­tus­ta, se pitäisi toteut­taa val­tion tuloveron puolella.

Pro­gres­si­ivi­nen kun­nal­lisvero lisäisi varakkaimpi­en val­taa kun­nis­sa. Henkilö, jon­ka vuosi­t­u­lot ovat vaik­ka 20 miljoon­aa euroa, toisi muka­van rahapotin mukanaan muut­taes­saan kun­taan. On aika help­po pyytää kun­taa kaavoit­ta­maan mieluinen tont­ti, jonne aset­tua asumaan. Vaik­ka Helsinki­in ei var­maankaan tulisi sen­tään miljonäärien ökya­sun­to­ja Töölön­lah­den ran­nalle, rikkaiden asuinaluei­den kaavoit­ta­mi­nen saisi vauhtia.

Jo nyt pääkaupunkiseudun kun­tien kil­pailu yhteisövero­tu­loista on johtanut siihen, että yri­tyk­set voivat kiristää kun­nil­ta edullisia kaavo­ja toimitiloilleen.

Minä etenisin täysin päin­vas­taiseen suun­taan kuin San­na Marin. Lait­taisin yhden henkilön mak­samille kun­nal­lisveroille katon kan­nus­taak­seni kun­tia kohtele­maan kun­ta­laisi­aan tas­a­puolisem­min, sil­lä kyl­lä niitä hyviä veron mak­sajia tavoitel­laan nytkin arve­lut­tavin keinoin. Varakkaimpi­en vero­ja en kuitenkaan alen­taisi. Yli menevän osan vain ohjaisin val­ti­olle. Tämä alen­taisi varakkaimpi­en kun­tien vero­tu­lo­ja, mut­ta se tietysti otet­taisi­in huomioon kun­tien välisessä vero­tu­lo­jen tasauksessa.

Pro­gres­si­ivi­nen kun­nal­lisvero lisäisi myös entis­es­tään kun­tien välisiä ero­ja vero­tu­lois­sa. Rikkaat kun eivät ole tasais­es­ti jakau­tuneet ympäri maa­ta. San­na Marinin ehdo­tus on suo­ranaista man­naa Kauniaisille.

En tiedä, kum­mas­ta olen enem­män huolis­sani. Siitä, että päämin­is­teri ehkä tiesi puhu­vansa vaali­ten­tis­sä puu­ta heinää vai siitä, ettei ehkä tiennyt.

Oden vaaliohjelma (4) Keskustan elinvoimaisuus

Alek­san­terinkadul­ta on lyhyen ajan sisäl­lä läht­enyt lukuisia erikoiskaup­po­ja. Onko keskus­tan elin­voimaisu­us uhattuna?

Erikoiskaup­pa vähe­nee keskus­tas­sa väistämät­tä, kos­ka erikoiskaup­pa siir­tyy net­ti­in ja kos­ka pääkaupunkiseudul­la on raken­net­tu suuri määrä kaup­pakeskuk­sia. Korona on tyh­jen­tänyt keskus­tan ihmi­sistä ja joudut­tanut muu­tok­sia, jot­ka oli­si­vat tulleet myös ilman koron­aa, mut­ta hitaammin.

Alek­san­terinkatu ei tyh­jene, kos­ka se on alue, jos­sa liike­huoneis­to­jen hin­nat ovat korkeim­mat koko seudul­la. Kun liike­huoneis­to­jen kysyn­tä las­kee, vuokrat alenevat, kunnes markki­na tas­apain­ot­tuu. Jon­nekin syn­tyy tyhjiä tilo­ja, mut­ta ei Alek­sille. Joil­lakin kiin­teistösi­joit­ta­jil­la on tosin kum­mallisia palk­it­semisjär­jestelmiä, jot­ka kan­nus­ta­vat pitämään jonkin aikaa liiketilo­ja tyhjil­lään, jot­ta niiden arvoa ei tarvit­sisi kir­ja­ta alas, mut­ta kyl­lä nekin lop­ul­ta tun­nus­ta­vat tosiasiat.

Tilan raivaaminen jalankulkijoille lisää keskustan elinvoimaa

Joil­lakin on sitkeä kuvitel­ma, että keskus­ta tulisi elävämpi, jos jalankulk­i­joil­ta otet­taisi­in aluei­ta autoille. Kaik­ki kan­sain­väliset esimerk­it puhu­vat päin­vas­taista. Kau­palli­nen keskus­ta vahvis­tuu, kun autoil­ta ote­taan tilaa jalankulkijoille.

Tämä on todet­tu myös Helsingis­sä. Aikanaan Alek­san­terinkatu ry. vas­tusti toimin­nan­jo­hta­jansa Panu Toivosen johta­mana voimakkaasti käve­ly-Alek­sia, kos­ka tarvit­si autoile­via asi­akkai­ta. Pitkäl­lisen viivy­tys­tais­telun jäl­keen yhdis­tys hävisi kamp­pailun­sa, autot häädet­ti­in Alek­sil­ta ja jalka­käytäviä levitet­ti­in. Kaup­po­jen liike­vai­h­to nousi raketino­mais­es­ti. Panu Toivo­nen sai potkut.

Kokoomus on vas­tus­tanut Helsingis­sä jokaista käve­lykat­ua ja jalka­käytävien leven­nys­tä epäon­nis­tunut­ta Iso Roobertinkat­ua luku­un otta­mat­ta. Yhtään kat­ua puolue ei ole vaat­in­ut palautet­tavak­si autoille eikä kokoomus mielel­lään muis­tele vas­tus­ta­neen­sa Keskuskadun, Yliopis­tokadun, Klu­u­vikadun ja Mikonkadun käve­lykatu­ja tai auto­jen häätämistä Alek­sil­ta, nyt esimerkik­si.[1]

Keskuskatu 1969
Keskuskatu nyt

Onko kauppiailla väärät tiedot asiakkaistaan?

Keskus­tan liikkei­den liike­vai­h­dos­ta tulee alas­ta riip­puen vaivaiset 8–18 pros­ent­tia autoil­i­joil­ta. Jos siis joudu­taan val­it­se­maan autoil­i­jat ja ei-autoil­i­jat, jokaisen niistä kan­nat­taa vali­ta ei-autoil­i­jat. Ei-autoil­i­joiden kannal­ta jalankulkuym­päristö on olen­nainen kil­pailutek­i­jä. Kapeil­la pakokaa­su­jen ja liiken­nemelun vaivaamil­la jalka­käytävil­lä pujot­telu ei houkut­tele asiakkaita.

Tun­nus­tan olleeni huono vihreä, kun suh­tauduin avoimen kiin­nos­tuneesti Jan Vapaavuoren teet­tämään selvi­tyk­seen keskus­tatun­nelista. Ajat­telin, että se tar­joaisi his­to­ri­al­lisen kom­pro­missin paran­taa jalankulkuolo­suhtei­ta maan pääl­lä. Kokoomus oli vielä väläyt­tänyt, että tun­neli rahoitet­taisi­in käyttäjämaksuilla.

Kun sit­ten kävi ilmi, että han­ke tyr­määvän kallis eli mak­saisi 1,4 mil­jar­dia euroa, yli kaksinker­tais­es­ti sen, mitä mak­soi moot­tori­tie Espoos­ta Turku­un, totesin, ettei tuos­sa ole mitään järkeä. Kokoomus­laisetkin uno­hti­vat puheet käyt­täjä­mak­suil­la rahoit­tamis­es­ta, kos­ka ei sitä saataisi rahoite­tuk­si. Jos mak­su ei vaikut­taisi käyt­täjämääri­in, sen pitäisi olla kuusi euroa suun­taansa. Kun tuol­lainen mak­su vähin­tään puolit­taisi käytön, mak­su pitäisikin olla 12 euroa suun­taansa, mikä vähen­täisi käyt­töä yhä lisää jne. Autoil­i­joil­ta ei saa tun­nelin kus­tan­nuk­sia per­i­tyk­si, kos­ka tun­nelista ei autoil­i­joille koidu niin suur­ta hyö­tyä, että hei­dän kan­nat­taisi mak­saa. Noin kalli­is­sa tun­nelis­sa ei ole päätä eikä hän­tää. Kun­nal­isveron kaut­ta mak­set­tuna se nois­taisi vero­pros­ent­tia pros­ent­tiyk­siköl­lä kymme­nen vuo­den ajaksi.

Hin­ta olisi siis 14 Ood­ia ja neljä Kru­unuratikkaa. Kru­unuratikan päivit­täi­nen käyt­täjämäärä olisi samaa luokkaa ja aikasäästö yli kaksinkertainen.

Kokoomuk­sen pormes­tariehdokas Juhana Var­ti­ainen ker­toi kuu­li­aise­na kokoomus­laise­na, että hän on ihail­lut kuin­ka Tukhol­mas­sa tun­nelit suju­voit­ta­vat liiken­net­tä. Tukhol­man liikenne on aivan olen­nais­es­ti ruuhkau­tuneem­paa kuin Helsin­gin ja pääsy keskus­taan autol­la siten vaikeam­paa. Kaupunkili­iken­teestä ei saa ruuhkia pois­te­tuk­si väyliä rakennetamalla.

Keskustan rooli muuttuu

Kukaan ei ole valit­tanut, ettei keskus­tas­sa ole lau­tatarho­ja. Suh­teel­lisen edun peri­aat­teen mukaan jotkut toimin­not sopi­vat keskus­taan ja jotkut taas aivan muualle. Keskus­tan suh­teelli­nen ase­ma on muut­tunut sen jäl­keen, kun pääkaupunkiseudulle on raken­net­tu suuri määrä kaup­pakeskuk­sia. Sel­l­aiset toimin­nat, jot­ka edel­lyt­tävät auton käyt­töä, sovel­tu­vat aiem­paakin huonom­min ydinkeskus­taan, kos­ka on ole­mas­sa autoli­jan kannal­ta parem­min toimivia vaihtoehtoja.

En osaa olla murheis­sani siitä, ettei Van­taan perukoil­ta tul­la autol­la ruokaos­tok­sille Helsin­gin keskus­taan, vaan maitop­urk­it ja olutko­rit oste­taan Jum­bosta. Mik­si kenenkään Helsingis­sä pitäisi olla tästä murheis­saan? Ei ole mitään kun­nal­lista arvon­lisäveroa, jon­ka takia täl­lais­es­ta liike­toimin­nas­ta pitäisi pitää kynsin ja ham­pain kiinni.

Tämän päivän Hesaris­sa kaup­pias ker­toi, ettei mon­en tuhan­nen euron käsi­laukkua tul­la osta­maan metrol­la. Kaup­pi­aan kan­nat­taa kokeil­la liik­keen­sä siirtämistä Jum­boon. Ties vaik­ka palaisi takaisin Espalle. Min­un taas on vaikea ymmärtää, että tuhan­sien euro­jen käsi­laukku jäisi osta­mal­la sik­si, että pysäköin­nistä joutuu mak­samaan muu­ta­man euron.

Alek­san­terinkadun tyhji­in liiketiloi­hin tulee kyl­lä vuokralaisia, mut­ta ne saat­ta­vat olla aika eri­laisia kuin ne, jot­ka siitä lähtivät.

Ydinkeskus­tan vahvu­udet liit­tyvät ihmis­ten kohtaamiseen ja ajan­vi­et­toon. Täl­lais­ten toim­into­jen osu­us tulee kas­va­maan. Merkit­tävää ostovoimaa edus­ta­vat myös tur­is­tit, jot­ka eivät liiku autol­la ja joi­ta hyvät jalankulkuolo­suh­teet houkuttavat.

Erikoiskaupan tilantarve vähenee

Vaik­ka Alek­si ei kaupoista tyh­jene, erikoiskau­pan vaa­ti­ma tila muual­la kan­takaupungis­sa vähe­nee net­tikau­pan ja kaup­pakeskusten vuok­si. Sik­si nyt liiketiloik­si osoitet­tu­ja tilo­ja tulee osoit­taa muuhun käyttöön.

Toimis­toille aivan ydinkeskus­ta on maan parhait­en saavutet­tavaa aluet­ta julkiselle liiken­teel­lä, mut­ta kauem­pana Rautatiease­mas­ta saavutet­tavu­us on selvästi heikompi.

Asun­to­jen hin­nat pal­jas­ta­vat, että kan­takaupun­ki on maan halu­tu­in­ta aluet­ta asumiselle. Asum­ista kan­takaupungis­sa tulee lisätä sal­li­mal­la toimis­tok­si muutet­tu­jen asuin­talo­jen palaut­ta­mi­nen asun­noik­si ja kon­ver­toimal­la myös toimis­toik­si raken­net­tu­ja kiin­teistöjä asun­noik­si. Espan ja Bule­vardin eteläpuolel­la tätä ei pitäisi estää.

Oikeas­t­aan pitäisi olla vapaa­ta muut­taa toimis­to­ja asun­noik­si. Jos jostain tilas­ta mak­se­taan asun­tona enem­män kuin toimis­tona, se on asun­tona parem­pi. Virkamiehet eivät tätä hyväksy, kos­ka ”sil­loin­han kaik­ki muutet­taisi­in asunnoiksi”.

Se, että asun­noista mak­se­taan enem­män kuin toimis­tok­er­rosalas­ta, johtuu var­maankin siitä, että asun­noista on pulaa ja toimis­tok­er­rosalaa on tyhjil­lään yli miljoona ker­rosneliötä. Kun kon­ver­sioi­ta on tehty tarpeek­si, hin­nat tasoit­tuvat. Kaikkea ei siis muutet­taisi asunnoiksi.

Tämä asia ei kuitenkaan ole aivan yksinker­tainen ulkois­vaiku­tusten vuok­si, mut­ta en mene tässä asi­as­sa syvemmälle.

 

 

 

[1] Kokoomus­laiset ovat huo­maut­ta­neet min­ulle, että hävit­tyään asian he eivät viime vai­heessa he eivät enää vas­tus­ta­neet Keskuskadun käve­lykat­ua. Eivät, mut­ta viiväs­tivät sen toteut­tamista yli 20 vuotta.

Oden vaaliohjelma (3) Luontoarvojen ja tiiviin yhdyskuntarakenteen yhteentörmäys

Asumisen alle jää aina luon­toa. Mitä harvem­pi on yhdyskun­tarakenne, sitä enem­män luon­toa uhrataan. Isos­sa kuvas­sa tiivis yhdyskuntarekenne siis säästää luon­toa. Tavoit­te­len tiivistä raken­net­ta, mut­ta miin, että kun­nol­lisia viher­aluei­ta on lähel­lä kaikkia.

Olisi help­poa rak­en­taa tyhjälle alueelle kaupun­ki, joka olisi yhdyskun­tarak­en­teeltaan tiivis ja jos­sa kun­nol­liset viher­alueet ovat lähel­lä. Ole­mas­sa ole­vaa kaupunkia on paljon vaikeampi kor­ja­ta täl­laisek­si. Käsit­te­len tässä kolmea tapaus­ta, jos­sa ratio­naa­li­nen yhdyskun­tarakenne ja asukkaiden arvosta­mat luon­toar­vot ovat tör­mäyskurssil­la. Käsit­te­len Meri-Rasti­laa, Kivi­nokkaa ja Haa­gan Riistavuorta.

Meri-Rasti­la

Vuosaare­laiset ovat eri­tyisen tykästyneitä Rasti­lan met­sään. Pahak­si onnek­si se sijait­see lähel­lä metroase­maa, joten asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen sinne oli eri­tyisen kan­nat­tavaa. Me vihreät kuitenkin vas­tus­timme sinne rak­en­tamista, vaik­ka vastapuolen argu­menteis­sa oli oma järken­sä. Sinän­sä se ehdo­tus, jon­ka kaupung­in­val­tu­us­to aikanaan hyväksyi, oli eri­tyisen hölmö. Alue olisi tuhot­tu, mut­ta asun­to­ja olisi raken­net­tu vain vähän. En ymmär­rä, mitä järkeä luon­toalueen rau­nioiden säi­lyt­tämisessä muis­tut­ta­mas­sa menete­tys­tä olisi ollut. Poli­ti­ikas­sa tarvi­taan kom­pro­mis­se­ja, mut­ta kaavoituk­ses­sa ne tarkoit­ta­vat hel­posti vain huono­ja ratkaisu­ja, jois­sa on menetet­ty molem­mat tavoitel­lut näköko­h­dat.[1]

Asukkaat esit­tivät jos­sain vai­heessa, että olisi järkeväm­pää tiivistää kovin väljästi raken­net­tua Meri-Rasti­laa kuin uhra­ta rantamet­sä. En tiedä, mis­sä olo­suhteis­sa Meri-Rasti­la on kaavoitet­tu niin kuin on kaavoitet­tu, mut­ta on suo­ranainen ympäristörikos kaavoit­taa metroase­man viereen ker­rostaloalue omako­tialueen tehokkuudella.

Meri-Rasti­lan tiivistämiskaa­van kanssa edet­ti­in hyvin ja vuo­den vai­h­teessa lau­takun­ta päät­ti yksimielis­es­ti, että kos­ka rak­en­tamista saadaan Meri-Rasti­laa tiivistämäl­lä niin paljon, Rasti­lan met­sän rak­en­tamis­es­ta voidaan luop­ua. Suuri voit­to sille peri­aat­teelle, että mitä raken­netaan, raken­netaan kun­nol­la ja säästetään hyvät viher­alueet lähelle.

Meri-Rasti­lan itäosan kaa­va. Har­maat raken­nuk­set van­ho­ja, valkoiset uusia.

Sen jäl­keen on ääni vähän muut­tunut kel­los­sa. Nyt onkin alet­tu vas­tus­taa Meri-Rasti­lan tiivistämistä. Minä olen ollut tekemässä sopimus­ta, jol­la Rasti­lan met­sä pelastet­ti­in. En voi hypätä toiseen kelkkaan ja pet­tää lupaus­ta. Vasem­mis­toli­itolle se on näköjään helpompaa.

Kiista kos­kee eri­tyis­es­ti Poh­jave­den­puis­ton pohjois­puolen kallioista maas­toa. On myön­net­tävä, että se on hieno. Jos suun­nit­telisimme Meri-Rasti­lan puh­taal­ta pöy­dältä, säästäisimme sen, mut­ta valitet­tavasti Meri-Rasti­las­sa on jo raken­nuk­sia, väärän kokoisia ja vääril­lä paikoilla.

Meri-Rasti­las­sa ei ole kyse vain asukaslu­vus­ta, on kyse myös seg­re­gaa­tios­ta. Kun 1990-luvun lama koit­ti, rak­en­t­a­mi­nen Helsingis­sä pysähtyi ja kiin­teistölau­takun­nan puheen­jo­hta­ja Erk­ki Heikko­nen halusi pelas­taa raken­nus­li­ik­keet ja muut­ti jok­seenkin kaik­ki ton­tit Meri-Rasti­las­sa ARA-ton­teik­si. Meri-Rasti­lan asun­noista yli 90 pros­ent­tia on hin­tasään­nel­tyä asum­ista. Sinne tarvi­taan nyt kovan rahan asun­to­ja. Niitä on tulos­sa juuri tuonne Poh­jave­den­puis­ton kallioille. Jos tuos­ta kort­telista nap­sas­taan puo­let pois, se toinenkaan puoli ei toteudu kuin Heikkosen ARA-asun­toina, kos­ka lop­putu­los ei ole toimi­va. Meri-Rasti­laan ei ole kovin help­po houkutel­la kovan rahan tuotan­toa. Vasem­mis­toli­iton edus­ta­jat tietävät tämän kaiken kyl­lä oikein hyvin.

Kivi­nok­ka

Kivi­nok­ka on noin kilo­metrin päässä Kulosaaren metroase­mal­ta ole­va van­ha ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keen hal­lit­se­ma kesä­ma­ja-alue, jon­ka his­to­ri­aan voi tutus­tua esimerkik­si Kjell West­ön kir­jas­ta Mis­sä kuljimme ker­ran. Aiem­min kokoomus halusi val­loit­taa tämän vasem­mis­tolle pyhite­tyn alueen kokoomus­lais­ten omako­ti­a­su­jien alueek­si, mikä olisi ollut maankäyt­tönä aivan type­r­ää. Sitä oli help­po vastustaa.

Sit­ten kaavoituk­sen suun­ta muut­tui. Sinne kaavailti­inkin kun­non asun­torak­en­tamista metroase­man lähelle. Tämä muut­ti tilanteen mon­imutkaisem­mak­si. Alueen puo­lus­tamista vaikeut­ti vielä sekin, että kesä­ma­jay­hteisö yrit­ti kaikin voimin pitää ulkop­uoliset pois­sa. Sit­tem­min kesä­ma­jay­hteisö on tul­lut järkiinsä.

Min­ulle tämä oli ensin vähän vaikea tilanne, mut­ta omaatun­toani lohdut­ti se, ettei tämä ole metroase­man lähel­lä. Kilo­metrin mat­ka metropy­säkille on liikaa, mut­ta se on myös liian vähän toimi­van liityn­täli­iken­teen järjestämiseksi.

Olin kahdek­san vuot­ta kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan vara­puheen­jo­hta­ja. Olimme lau­takun­nan puheen­jo­hta­jan, Ris­to Rauta­van kanssa monista asioista eri mieltä, mut­ta molem­mat oli­vat prag­maatikko­ja ja saimme sovit­tua keskenämme paljon asioi­ta. Sovimme esimerkik­si, että jyräämme viras­ton, joka puo­lusti hen­keen ja vereen Hert­toniemen teol­lisu­usalueen säi­lyt­tämistä yksi­no­maan työ­paik­ka-alueena. Lop­putu­lok­se­na alueelle kaavoitet­ti­in aivan metroase­man viereen asun­not 34 00 ihmiselle – paljon enem­män kuin Kivi­nokkaan koskaan kaavailti­in asukkai­ta. Lop­putu­los ei täysin vas­tan­nut omia ajatuk­siani – en olisi kaavoit­tanut asumiseen vain yksi­ty­is­ten omis­tamia tont­te­ja vaan myös kaupun­gin maa­ta, mut­ta poli­ti­ik­ka on mah­dol­lisuuk­sien taita­mista. Lop­putu­los on myös vähän kol­ho. Kaavas­sa ei määrätä raken­nus­su­un­nit­telus­ta, vaik­ka joskus tun­tuu, että pitäisi.

Muuten olen tyy­tyväi­nen. Paljon asukkai­ta metroase­man tun­tu­mas­sa ja vas­taavasti lyhyen matkan päässä kun­non viher­alueet. Juuri tätä tarkoitan.

Riis­tavuori

Kaupunkibule­vardit pikaratikoi­neen on vihreän kaupunkisu­un­nit­telun suuria saavu­tuk­sia. Yksi niistä on Vihd­in­tien pikaratik­ka, jon­ka var­relle suun­nitel­laan asun­to­ja 14 000 asukkaalle.

Riis­tavuoten puis­to on kuvan yläosas­sa punaisel­la soiki­ol­la merkittynä.

Ratikkalin­ja kul­kee Haa­gan liiken­neympyrän jäl­keen pitkin Vihd­in­ti­etä Riis­tavuoren viher­alueen viertä. Tuo alue on aikanaan jätet­ty rak­en­ta­mat­ta, kos­ka siihen aikaan oli epäter­veel­listä asua vilkkaiden autotei­den var­rel­la. Pakokaa­su­is­sa oli lyi­jyä ja se esimerkik­si alen­si liiken­teen vaivaamil­la aleil­la asu­vien las­ten älykkyyttä.

Tuon ratikkalin­jan logi­ikan mukaan Vihd­in­tien bule­vardin var­si pitää rak­en­taa tiivi­isti, mut­ta haa­galaiset eivät halua luop­ua suosi­tus­ta viheralueestaan.

Kansalaisil­ta tulleen palaut­teen mukaan kaupun­ki ei ole pystynyt täysin ker­tomaan, mitä on tekeil­lä. Riis­tavuoren pelas­tamisek­si esitetään, ettei koko ratikkalin­jaa tehdä: nykyiset joukkoli­iken­ney­htey­det kuulem­ma riit­tävät ja sitä pait­si junal­la pääsee keskus­taan nopeam­min kun ratikalla.

Kaupun­ki ei ole saanut ker­ro­tuk­si, että ratikas­sa ei ole kyse vain ratikas­ta vaan myös 14 000 asukkaas­ta. Junal­la pääsee juna-ase­mal­ta nopeam­min Rautatiease­malle, mut­ta pikaratikalla pääsee Munkkiniemeen, Meilah­den sairaala-alueelle, Man­ner­heim­intielle, Kisa­hal­li­in ja oop­per­aan ja tietysti myös Val­imon ja Pohjois-Haa­gan asemille.

Tästä asukaat ovat tehneet hyvän vas­tae­hdo­tuk­sen, jos­sa asum­ista sijoite­taan enem­män Vihd­in­tien välit­tömään läheisyy­teen ja säästetään puis­toa. Tässä on ainek­set hyvään kom­pro­mis­si­in. Vihd­in­tien melu­alue ei ole eri­tyisen hyvää aluet­ta virkistyskäytölle.

Jos viher­alueet keskitetään kun­nol­lisik­si alueik­si niin, että niitä on kaikille korkein­taan 500 metrin päässä, miten lapset, joille 500 metriä on pitkä mat­ka kulkea yksin. Vas­taus on kort­telip­i­ha. Jos­sain seu­raavas­sa postauk­ses­sa ker­ron, mik­si olen tykästynyt umpikortteleihin.

[1] Olin kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sa vara­jäse­nenä myös 1980-luvun alus­sa, kun kaavoitet­ti­in Aurinko­lahtea. Poh­jae­si­tys oli kom­pro­mis­si rak­en­tamisen ja luon­toar­vo­jen välil­lä. Ranta oli jätet­ty ruovikkoisek­si luon­non­ran­naksi. Puheen­jo­hta­ja Yler­mi Runko esit­ti, että tehdään siihen kun­non rantab­ule­var­di. Viras­to puo­lusti esi­tys­tään. Viras­ton puo­lus­tus rom­ahti, kun minä kan­natin Run­gon esi­tys­tä. Siel­lä se rantab­ule­var­di nyt on, eikä kukaan ole valittanut.

Oden vaaliohjelma (2) Ihannekaupunkini on tiivis mutta harva

Ne alueet, jot­ka ote­taan raken­net­tavak­si, kan­nat­taa rak­en­taa tiivi­isti ja paikas­ta riip­puen myös aika korkeasti. Toisaal­ta aluei­den väli­in kan­nat­taa jät­tää kun­non viheralueet.

Suomes­sa pääsi 1960-luvulle val­loille amerikkalainen har­vaan raken­net­tu autokaupun­ki-ide­olo­gia. Syn­tyivät met­sälähiöt. Tiivi­isti raken­netus­ta kan­takaupungista halut­ti­in val­oisi­in ja välji­in lähiöi­hin, kos­ka kan­takaupungis­sa asum­i­nen oli epäter­veel­listä. Auringon val­on puute tuot­ti riisi­tau­tia, taloko­htainen kok­siläm­mi­tys, roskan­polt­tou­u­nit ja auto­jen pakokaa­sut pila­si­vat hen­gi­tysil­man. Tapi­o­las­sa asun­noista mak­set­ti­in enem­män kuin Kruununhaassa.

Pih­la­jamä­ki

Tämän seu­rauk­se­na Helsin­ki on aivan olen­nais­es­ti harvem­min raken­net­tu kuin Tukhol­ma, Kööpen­ham­i­na tai Oslo. Se vas­taa ympäristörikos­ta. Har­vaan raken­netus­sa kaupungis­sa rak­en­tamisen ja tiev­erkon alle jää paljon enem­män maa­ta ja luon­toa, Sipoos­sa asukas­ta kohden kymme­nen ker­taa niin paljon kuin Helsin­gin kantakaupungissa.

Riisi­taudin uhka on vai­h­tunut ihosyövän uhak­si, roskan­polt­tou­u­nit on kiel­let­ty, taloko­htainen läm­mi­tys on vai­h­tunut kaukoläm­pöön, lyi­jy on kiel­let­ty polt­toaineis­sa ja katalysaat­torit tulleet pakol­lisik­si. Tiivis on taas ter­veel­listä ­– ja haluttua.

Ekon­o­mistik­oulu­tuk­sen saa­neena kat­son, että asumisen hin­ta eri alueil­la pal­jas­taa aluei­den suh­teel­lista halut­tavu­ut­ta. Mik­si joku mak­saisi asumis­es­ta enem­män paikas­sa A kuin paikas­sa B, jos itse asi­as­sa asu­isi mielu­um­min paikas­sa B. Tarkkaan ottaen hin­nat ker­to­vat, minkälaista kaupunkia tarvi­taan lisää, sil­lä onnek­si ihmis­ten toiveet vaihtelevat.

Tiivis kaupun­ki on taas suosiossa.

Hin­nat puo­lus­ta­vat asuinaluei­den tiivistämistä. Tiivi­it asuinalueet näin mitat­tuna halutumpia.

Tiivis kaupunki­rakenne toimii parem­min. Palve­lut ovat parem­pia ja enem­män asioi­ta on käve­ly­matkan säteel­lä. Lisää asukkai­ta tarkoit­taa parem­paa joukkoli­iken­net­tä, parem­pia palvelu­ja, enem­män elämää. Kun jotain asuinaluet­ta tiivis­tetään, siitä tulee alueena halu­tumpi ja asun­to­jen arvo nousee.

Olen ollut yhteen­sä 12 vuot­ta kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sa ja kaupunkiym­päristölau­takun­nas­sa. Siel­lä olen toimin­ut niin kuin olen puhunut. Kun aloitin, Her­ne­saa­reen kaavailti­in 4 300 asukas­ta. ja val­tu­us­ton hyväksymässä kaavas­sa asukkai­ta on 7 800. Tein aikanaan palau­tus­esi­tyk­sen Kes­ki-Pasi­lan kaavas­ta esit­täen korkeam­paa rak­en­tamista. Kaa­va tulisi takaisin yli 1 500 asukas­ta suurem­mal­la asukasmäärällä.

Emme hyväksyneet Kivi­nokan rak­en­tamista, mut­ta näin menete­tyn asukas­määrän kor­vasimme enem­män kuin kokon­aan sijoit­ta­mal­la noin 3 400 asukas­ta metroase­man lähelle Hert­toniemen teollisuusalueelle.

Tiivistämi­nen suo­jelee luon­toa, kos­ka vähem­män luon­toa jää rak­en­tamisen alle. Joskus kuitenkin syn­tyy vaikei­ta rajan­ve­to­ja, kuten Riis­tavuores­sa Haa­gas­sa tai Vuosaa­res­sa. Näistä myöhem­mis­sä kirjoituksissa.

 

 

Oden vaaliohjelma (1) Yleistä

Olen taas ehdokkaana Helsin­gin kun­nal­lis­vaaleis­sa, 12. kerran.

Äänestäjäl­lä on kun­tavaaleis­sa paljon val­taa. Kan­nat­taa vali­ta oikea puolue ja puolueen sisältä oikea ehdokas. Ehdokkaiden välil­lä on suuria ero­ja puoluei­den sisäl­lä. Se, ketkä val­tu­us­ton tule­vat ja kuin­ka suurel­la ään­imääräl­lä, vaikut­taa puoluei­den linjaan.

Eroa on myös puoluei­den välil­lä. Näis­sä vaaleis­sa ratkaistaan, johde­taanko Helsinkiä kokoomus­lais­es­ta vai vihreästä arvo­maail­mas­ta läh­tien. Näitä puoluei­ta yhdis­tää halu rak­en­taa Helsinki­in paljon asun­to­ja, mut­ta erot­taa ennen kaikkea suh­tau­tu­mi­nen liiken­teeseen. Sil­lä on väliä. Poli­ti­ik­ka on joukkue­peliä, joten puolueen val­it­sem­i­nen on keskeistä.

Olen lopen kyl­lästynyt poli­ti­ikan kukkaiskieleen, jos­sa kan­nate­taan kaikkia hyviä asioi­ta, ovat ne kuin­ka ris­tiri­itaisia keskenään hyvän­sä. Poli­ti­ik­ka on ennen kaikkea val­it­semista hyvien asioiden välillä.

Paran­taak­seni äänestäjän kulut­ta­ja­suo­jaa kir­joi­tan jut­tusar­jan omista tavoit­teis­tani Helsingis­sä. Tarkoituk­seni on ker­toa avoimesti, mitä tavoit­te­len ja mis­tä hyvistä asioista olen valmis tin­kimään, ja käsit­telemään myös ris­tiri­itaisia asioista, kos­ka asi­at ovat keskenään ristiriitaisia.

Pääosin ajatuk­seni olvat lin­jas­sa vihrei­den kanssa – enhän olisi muuten vihrei­den ehdokkaana – mut­ta eivät aina. Pyrin pitämään huolen siitä, että ker­ron, mil­loin ajatuk­seni eroa­vat vihrei­den vaaliohjelmasta.

 

Helsin­gin kun­nal­lis­vaaleisi­in osal­lis­tu­mi­nen on valitet­tavasti kallista. Vihreän liiton sivuil­la voi lahjoit­taa rahaa halu­a­mansa ehdokkaan vaa­likam­pan­jaan. Helsinkiläisiä ehdokkai­ta voi tukea tämän linkin kautta.

Juhana Vartiainen ja Ode ruuhkamaksuista

Juhana Var­ti­ainen vas­tasi kir­joituk­seeni Ruuhka­mak­sut – voi Juhana mitä sanoit. Kävimme asi­as­ta kom­ment­ti­pal­stal­la lyhyen keskustelun. Nos­tan sen tähän omak­si artikke­lik­seen, kos­ka kom­ment­tien joukos­ta har­va sitä löytää. Poli­it­tis­ten ryh­mien välil­lä käy­dään Helsin­gin liiken­teestä varsin vähän ana­lyyt­tista keskustelua, tule­htunut­ta huutelua sitäkin enem­män. Erim­ielisyys kuu­luu poli­ti­ikkaan, mut­ta tois­t­en argu­men­tit pitäisi silti ymmärtää.

Juhana Odelle

Osmo, yllät­tävän dra­maat­ti­nen kir­joi­tus sin­ul­ta. Minä suh­taudun avoimesti tienkäyt­tö­mak­sui­hin, kun­han niil­lä on vankat peruste­lut. Ja mak­sut kun­tien päätök­sel­lä mah­dol­lis­ta­va lain­säädän­tö on peri­aat­teessa järkevä, jos se mah­dol­lis­taa mak­sut, jot­ka jäävät kun­tien tai aluei­den omaan käyttöön.

Mak­su­jen teo­reet­ti­nen perustelu on tietysti kristallinkirkas. Ruuhka­mak­su on markki­nae­htoinen tapa allokoi­da niukkaa tilaa. Pormes­tari­ten­teis­sä olenkin sanonut näin: tienkäyt­tö­mak­sun perustelu on ymmär­ret­tävä, mut­ta on erik­seen perustelta­va, että Helsingis­sä niiden voi arvel­la paran­ta­van hyv­in­voin­tia. Suh­taudun tietysti avoimesti ja olisin utelias näkemään sel­l­aisen kus­tan­nus-hyöty­ana­lyysin, jol­la täl­laiseen tulok­seen päädytään.

Suurem­mis­sa kaupungeis­sa kuten Lon­toos­sa ja Tukhol­mas­sa mak­sui­hin on oltu tyy­tyväisiä ja molem­mis­sa kaupungeis­sa asuneena voin vaku­ut­taa, että ne ovat mak­su­jen jäl­keen muut­tuneet miellyttävämmiksi.

Tukhol­man ja Lon­toon mak­su­ja edeltävi­in ruuhki­in ver­rat­tuna Helsin­gin ruuhkat ovat käsit­tääk­seni pieniä. Liikku­misen tavat ovat tääl­lä monipuolis­tuneet, kiitos metron ja polkupyöräväylien, ja Raide-Jok­eri tulee edelleen paran­ta­maan tilannetta.

Tuos­sa kir­joituk­ses­sasi käyt läpi kaikkia autoilun kiel­teisiä ulkois­vaiku­tuk­sia, ja näet ruuhka­mak­sut ratkaisuna niihin. Tienkäytt­tö­mak­su on kuitenkin vain ruuhkau­tu­miseen eli niukan tilan käyt­töön liit­tyvä keino, kun taas noi­ta mui­ta vaiku­tuk­sia hoide­taan muil­la keinoin. Sitä pait­si autoilun sähköistyessä sekä mete­lion­gel­ma että hiilid­iok­sidipäästöon­gel­ma kaiketi poistuvat.

Lisäk­si tule­vaisu­u­den ske­naar­i­ot ovat täyn­nä ajatuk­sia siitä, miten uusil­la älykkäil­lä ratkaisuil­la voidaan mah­dol­lis­taa enem­män liikku­mista pienem­mäl­lä autokan­nal­la. Yksi­ty­istä autoilua taval­la tai toisel­la tarvi­taan kaupungis­sa, jon­ka van­husväestö kas­vaa nopeasti.

Aion kyl­lä pere­htyä tarkem­min Helsin­gin ruuhkaisu­u­teen ja muo­dostaa itsel­leni käsi­tyk­sen siitä, onko se ongel­ma ja miten suuri. Minus­ta itä-län­si-liikku­mi­nen on mitä ilmeisim­min liian hidas­ta kan­takaupun­gin niemel­lä, ja ylipään­sä niemelle tulem­i­nen on hidas­ta. Sik­si­hän me toivoimme maanalaisia ratkaisu­ja eli uusia väyliä – tai edes niiden selvit­tämistä. Keskus­tan näivet­tymi­nen on minus­ta jonkin­lainen uhka. Nyt tulee paljon raider­atkaisu­ja, jot­ka vievät tilaa, ja sik­sikään ei minus­ta maanalaista väylärak­en­tamista pitäisi sulkea pois.

Tun­nelit ovat muuten myös osa Helsinkiä suurem­man Tukhol­man liiken­teen (kohta­laista) suju­vu­ut­ta. Ja mah­dolli­nen mak­sulli­nen tun­neli­rakenne kaiketi olisi ratkaisuna lähel­lä tiemaksuja.

En tietenkään sul­je kat­e­goris­es­ti pois tienkäyt­tö­mak­su­ja. Mut­ta halu­aisin nähdä kus­tan­nushyöty­ana­lyysin, joka perustelee niiden hyv­in­voin­ti­vaiku­tuk­sen kaiken uuden tiedon val­os­sa. Huo­maan myös, että helsinkiläis­ten paris­sa val­lit­see aikamoinen epälu­u­lo siitä, että mak­su olisi uusi kus­tan­nus, jon­ka tuo­maa tuloa ei tul­la käyt­tämään helsinkiläis­ten hyväksi.

Jos min­ut val­i­taan pormes­tarik­si, ehkäpä voin näi­hin asioi­hin vaikuttaa 🙂

Ode Juhanalle

Kiitos, Juhana
Ruuhka­mak­su on tietysti nimen­sä mukaises­ti ensisi­jais­es­ti tarkoitet­tu sään­telemään rajal­lisen tilan käyt­töä, jos­sa se on ratio­naalisem­pi kuin jonot­ta­mi­nen. Hin­ta on yleen­säkin jonot­tamista parem­pi ratkaisu. Luulisi ainakin kokoomus­lais­ten nyt ymmärtävän tämän.

Sanoit, että mui­ta liiken­teen ulkoisia hait­to­ja, kuten myrkyl­lisiä saastei­ta ja melua tulee säädel­lä muil­la tavoil­la. Irtaan­tukaamme todel­lisu­ud­es­ta ja kuvitelka­amme, että voisimme säätää opti­maal­isia Pigoun vero­ja säätelemään melua ja autoilun myrkyl­lisiä saastei­ta. Melumak­su olisi var­maankin desi­be­limäärä x altistunei­den määrä. Niin­pä mak­su olisi Man­ner­heim­intiel­lä ainakin tuhatk­er­tainen Uuku­niemen kylän­rait­ti­in ver­rat­tuna. Aika saman­lainen olisi myös mak­su myrkyl­li­sistä saasteista, Helsingis­sä sekin tuhatk­er­tainen ver­rat­tuna Uuku­niemeen. Molem­mat mak­sut oli­si­vat aika lähel­lä ruuhka­mak­sua. Ne eroaisi­vat siitä vain siten, että mak­su olisi sama kel­lon­a­jas­ta riip­pumat­ta, melumak­su ehkä jopa yöl­lä korkeampi kuin päivällä.

Tässä epätäy­del­lisessä maail­mas­samme ei var­maankaan kan­na­ta säätää erik­seen ruuhka­mak­sua, melumak­sua ja saastemak­sua vaan yhdis­tää ne yhdek­si mak­suk­si. Puh­taas­ta ruuhka­mak­sus­ta tämä eroaisi vain sikäli, ettei se olisi nol­la ruuh­ka-ajan ulkop­uolel­la vaan vain olen­nais­es­ti halvempi.

Sähköau­to­jen hyvä puoli on lähin­nä siinä, etteivät ne tuo­ta hiilid­iok­sidipäästöjä. Sik­si ne eivät mak­sa polt­toain­everoa. Jos sähkön tuotan­nos­sa syn­tyy päästöjä, voimalaitos mak­saa päästöoikeuk­sista. Melua ne tuot­ta­vat yhtä paljon, kos­ka henkilöau­to­jen melu on peräisin renkaista ja kos­ka EU tulee vaa­ti­maan henkilöau­toil­ta jotain räpät­in­tä varoit­ta­maan jalankulk­i­joi­ta. Pakokaa­su­ja niistä ei tule, mut­ta niiden (nasta)renkaat jauha­vat asfaltista myrkyl­listä pölyä siinä, mis­sä ben­sa-auto­jenkin renkaat. Pako­jen puut­teen vuok­si sähköau­to­jen mah­dolli­nen ruuhka­mak­su voisi siis  olla vähän alempi.

Toiv­ot­tavasti tutus­tut Keskus­tatun­neli-suun­nitel­maan ennakkolu­u­lot­tomasti. Voi tun­nus­taa, että olen siinä mielessä huono vihreä, että suh­tauduin siihen alun perin avoimen myön­teis­es­ti. Ajat­telin, että se voisi olla hyvä kom­pro­mis­si, kos­ka luulin, että sen avul­la voitaisi­in toisaal­ta rai­va­ta keskus­tas­ta tilaa jalankulk­i­joille ja toisaal­ta tur­va­ta keskus­tan kaup­pali­ikkei­den saavutet­tavu­us autoil­la ja että se voitaisi­in rahoit­taa autoil­i­joil­ta perit­tävil­lä maksuilla.

Han­ke osoit­tau­tui kolme ker­taa ennakoitua kalli­im­mak­si minkä lisäk­si alan asiantun­ti­jat sanoi­vat, että nekin kus­tan­nuk­set on las­ket­tu aivan alakant­ti­in. Jot­ta tämä saataisi­in rahoite­tuk­si autoil­i­joil­ta perit­tävil­lä mak­suil­la, tun­nelin käytön pitäisi mak­saa kuusi euroa suun­taansa. Niinkään ei saataisi rahaa kerä­tyk­si, kos­ka se hin­noit­telisi tun­nelin tyhjäk­si. Mak­su pitäisi per­iä maan päältä, mut­ta edus­ta­masi puolue ei sel­l­aisia mak­su­ja hyväksy. (Tiedäthän Leif Johans­enin esimerkin siitä, mik­si vuonon ylit­tävää sil­taa ei pidä rahoit­taa siltamaksuilla.)
Jos taas perisimme nuo mak­sut myös maan päältä, liikenne vähenisi niin paljon, ettei tun­nelia enää tarvit­taisi. Tästä on vaikea saa­da järkevää.

Lop­ullis­es­ti min­ut sai vas­tus­ta­maan tun­nelia Helsin­gin kaup­paka­mari, tuo Helsin­gin kokoomuk­sen soti­laalli­nen siipi, joka ker­toi, ettei tun­nelin perus­teel­la voi ottaa autoil­i­joil­ta maan päältä pois neliömetriäkään. Ei sitten.

Mut­ta niin kuin sanoit. Helsin­gin liikenne ei ole lainkaan niin ruuhkau­tunut kuin Tukhol­man liikenne – vaik­ka Tukhol­mas­sa on näitä tun­nelei­ta. Van­ha totu­us kaupunkisu­un­nit­telus­sa on, etteivät ruuhkat pois­tu väyliä rak­en­ta­mal­la – siis suuris­sa kaupungeissa

Juhana Odelle

Muis­te­taan kuitenkin, että tässä vai­heessa rel­e­vant­ti vai­he asi­as­sa on mah­dolli­nen tule­va hal­li­tuk­sen esi­tys. Puoles­ta tai vas­taan ‑keskustelu kun­nis­sa muut­tuu rel­e­van­tik­si, kun tiede­tään, syn­tyykö asi­as­ta lain­säädän­tö ja mil­lainen se kaikkine yksi­tyisko­hti­neen on. Talous­valiokun­ta ja liiken­nevaliokun­ta pääs­sevät arvioimaan asiaa.

Kunnallisvaalien siirto perustui väärin ymmärrettyihin lukuihin

Viikko sit­ten puolue­si­h­teer­it oli­vat yksimielisiä siitä, ettei kun­nal­lis­vaale­ja pidä siirtää. Niin olin minäkin ja olen sitä mieltä yhä. THL kuitenkin löi eteen sel­l­aiset rätin­git, että puolue­si­h­teer­it taipui­v­at siirtämään. Kat­so­taan­pa vähän noi­ta rätinkejä.

THL:lla ei ymmärtääk­seni ollut mitään mallia vaan oli­vat laske­neet kaava­mais­es­ti, että mitä tapah­tu­isi, jos tar­tun­to­jen määrä kas­vaa ekspo­nen­ti­aalis­es­ti. Tehti­in kolme laskel­maa siitä, että tar­tun­to­jen määrä kaksinker­tais­tuu 11,5 päivässä, 16 päivässä tai 25 päivässä. Näin saati­in tar­tun­to­jen määräk­si vaalipäivän tienoil­la jotain väliltä 2 600 – 11 000.

Har­mi, ettei oikeusmin­is­ter­iölle ker­rot­tu, että samal­la mekaanisel­la lasken­takaaval­la tar­tun­to­ja olisi kesäku­un 13. päivänä jotain välil­lä 11 000 – 230 000.

Oikeusmin­is­ter­iössä tuo mekaa­ni­nen lasken­ta otet­ti­in ilmeis­es­ti ennus­teesta, mitä se ei mitenkään edes voin­ut olla. Jos se olisi ennuste, olisi men­ty olet­ta­maan, etteivät pääte­tyt sulku­toimet vaiku­ta tar­tun­toi­hin mitään ja ne yli miljoona rokotean­nos­ta, jot­ka on annet­tu maalisku­un lop­pu­un men­nessä, oli­si­vat tehottomia.

Kun joskus olin assis­tent­ti­na tilas­toti­eteen laitok­sel­la, kut­suimme viivoit­in­miehik­si niitä, jot­ka ennus­ti­vat ekspo­nen­ti­aalisen kasvun jatku­van ikuisuuteen.

Kat­so­taan­pa Suomen rek­isteröi­ty­jen tar­tun­to­jen määrää syysku­un alus­ta. En sotke tähän viime kevään luku­ja, kos­ka meil­lä ei ole mitään käsi­tys­tä siitä, paljonko tar­tun­to­ja oli keväällä.

Kuvas­sa näkyy kolme kasvu­pe­ri­o­dia, syysku­un alus­ta lokaku­un puo­liväli­in, lokaku­un puo­livälistä itsenäisyyspäivään ja tam­miku­un puo­livälistä tois­taisek­si. Tuo vimeinen kasvu­pe­ri­o­di vaikut­taa näistä kolmes­ta isoimmalta.

Jos halu­aa ymmärtää, mitä epi­demi­alle kuu­luu, kuvio kan­nat­taa piirtää log­a­r­it­mi­asteikol­la. Epi­demi­as­sa on kyse ekspo­nen­ti­aalis­es­ta kasvus­ta tai vähen­e­mis­es­tä. Kansankielel­lä ekspo­nen­ti­aal­ista kasvua kut­su­taan joskus korkoa korolle ‑kasvuk­si. Minä lasken mielel­läni kaksinker­tais­tu­mi­saiko­ja, epi­demi­olog­it puhu­vat R0-luvus­ta eli siitä, kuin­ka mon­ta muu­ta yksi sairas­tunut tar­tut­taa. Sen esti­moimiseen eivät tiedot riitä, kos­ka emme pysty jäljit­tämään tar­tun­to­ja. Sik­si sen korvikkeena käytetään viiden päivän kasvua. Jos siis R0=1,2 se tarkoit­taa, että tar­tun­to­jen määrä kas­vaa viidessä päivässä 20 %.

[Kuvat päivitet­ty 16.3.2021]

Log­a­r­it­mi­asteikol­la kuva näyt­tää hie­man toisen­laiselta. Nopein kasvu­vauhti tar­tun­noil­la oli syysku­un alus­sa alka­neessa kasvupyrähdyk­sessä. Kasvu oli myös huo­mat­ta­van suo­ravi­ivaista.  Esti­moin sille trendin 26.9. tilanteen perus­teel­la. Kaksinker­tais­tu­mi­sai­ka on 13 päivää. Käyrä seurasi trendiä hyvin lokaku­un puo­liväli­in. Määräyk­siä vähän tiuken­net­ti­in, mut­ta ennen kaikkea ihmiset ymmär­sivät ryhtyä varovaisem­mik­si. Pesivät esimerkik­si taas enem­män käsiään. Kasvu tait­tui, mut­ta ei kään­tynyt laskuun.

Jos tar­tun­nat oli­si­vat jatka­neet van­haa trendiä pitkin lainkaan hidas­tu­mat­ta, niitä pitäisi olla nyt puoli miljoon­aa päivässä. (Jos olisi lait­tanut ajan­laskun alus­sa euron pankki­in ja saanut sille korkoa 5 % vuodessa, omis­taisi nyt kolme kuun mas­saa kultaa. )

Tar­tun­to­jen määrä pysyi jok­seenkin vakiona yli kuukau­den ja pyrähti hyvin nopeaan mut­ta lyhy­taikaiseen kasvu­un mar­rasku­un lop­ul­la. Käyt­täy­tymi­nen muut­tui taas ja epi­demi­an kasvu sammui.

Uusin kasvu­pe­ri­o­di alkoi tam­miku­un puo­livälis­sä. Se on selvästi hitaampi kuin syysku­un kasvu­pe­ri­o­di, vaik­ka absolu­ut­tisia luku­ja kat­soen asia näyt­täisi ole­van päin­vas­toin. Esti­moin­nin trendin alka­en 15.1 ja päät­tyen tähän päivään 7.3. Kaksinker­tais­tu­mi­sai­ka on noin 40 päivää eli R‑luku on noin 1,09. Vähän käyrässä on aal­toilua, mut­ta hyvin se kuitenkin seu­raa trendiä.

Käyrästä näkyy helmiku­un 16. päivästä alka­nut vähän nopeam­man kasvun aika, joka on viime päiv­inä vähän hel­lit­tänyt niin, että nyt ollaan taas trendin tun­tu­mas­sa. Tämä pyrähdys saat­taa johtua helpom­min tart­tuvista virus­muun­nok­sista tai hiihtolomista.

Voi olla, että muun­tovirus tuot­taa jatkos­sakin nopeam­man kasvun. Mut­ta aivan var­masti tiuken­tuneet rajoi­tus­toimet vähen­tävät tar­tun­to­ja jonkin ver­ran ja kansalais­ten kas­vanut vaaran tunne paljon enemmän.

Jos­sakin vai­heessa kas­va­neet roko­tus­määrätkin alka­vat vaikut­taa. Kun 20 % on rokotet­tu, R0-luvun pitäisi pienen­tyä 20 %, eli esimerkik­si luvus­ta 1,2 luku­un 0.96.

Piirsin kuvaan tren­di­vi­ivan aina van­haan vaalipäivään saak­ka. Se ei nouse lähellekään 11 000 tar­tun­taa päivässä vaan jää 1 300 tar­tun­taan päivässä. Olen aivan var­ma, että todel­li­nen kehi­tys kään­tyy vah­vasti trendin ala­puolelle rajoi­tus­toimien, kas­va­neen varovaisu­u­den ja roko­tusten ansiosta.

Päätös vaalien lykkäämis­es­tä perus­tui väärään tietoon. Näin sanoi myös ”ennus­teen” isä, THL:n Mika Salminen.