Kategoria: Kaupunkisuunnittelu

Autoilun hinnoittelu kaupungissa 2/2: pysäköinti

Kalli­iden autopaikko­jen pakkomyyn­ti kytkykaup­pana haaskaa kym­meniä miljoo­nia euro­ja vuodessa.

Kaavoitus­määräys­ten mukaan jokaiseen taloon tarvit­see rak­en­taa ton­tille tarpeelli­nen määrä pysäköin­tipaikko­ja. Tarve tulee suun­nit­teli­jan hihas­ta, ei markki­noil­ta. Siihen vaikut­taa joukkoli­iken­teen palve­lu­ta­so, mut­ta funk­tios­sa ei ole mukana hin­taa lainkaan, vaik­ka autopaikan hin­ta vai­htelee muu­ta­mas­ta satases­ta (har­vaan asut­tu met­sälähiö) 70 000 euroon.

Tavanomainen hin­ta kaupunki­maises­sa ympäristössä on 30 000– 50 000 euroa, kun autopaikat raken­netaan maan alle. Pysäköin­ti­taloon raken­net­taes­sa hin­ta on 20 000 – 60 000 euroa riip­puen siitä, veloite­taanko ton­tista sama hin­ta kuin asuin­raken­nuk­sen ton­tista vai saako ton­tin ilmaiseksi. 

Kallein vai­h­toe­hto on toteut­taa pysäköin­ti maan­varaise­na, kos­ka sil­loin menetetään raken­nu­soikeu­den arvo. Maan­varainen pysöäköin­ti mah­dol­lis­taa korkein­taan 0,8:n tont­tite­hokku­u­den, kun kaupunki­maises­sa rak­en­tamises­sa pyritään noin tehokku­u­teen 2 . (Siis tuhan­nen neliön ton­tille 2 000k‑m2:n raken­nu­soikeus)

Tuuk­ka Saari­maa on usein kysynyt, mik­si Jätkäsaari on kaavoitet­tu niin väljästi. Syy on autopaikois­sa. Normin mukaista autopaikkamäärää ei olisi mah­tunut kuin aivan jär­jet­tömil­lä kus­tan­nuk­sil­la. Kun ei voi­da taa­ta asun­toa autopaikan kanssa, on parem­pi jäädä ilman asun­toa, vaik­ka niille ylimääräisille asun­noille olisi kyl­lä ollut tuli­joi­ta kaupungis­sa ‚jos­sa yli puo­let koti­talouk­sista on autottomia. 🙁

Esimerkik­si Ara­bi­an­ran­nas­sa valite­taan, että kaavoit­ta­ja on kaavoit­tanut autopaikko­ja liian vähän. Ensin­näkin ei ole, kos­ka kaavas­sa on vain autopaikko­jen min­im­imäärä. Ton­tille saa rak­en­taa autopaikko­ja niin paljon kuin halu­aa, mut­ta kukaan ei halua rak­en­taa niitä enem­pää. Lisäk­si alueelta löy­tyy kau­pal­lisia pysäköin­tipaikko­ja, jot­ka ovat halvem­pia kuin nuo ton­tille raken­net­ta­vat, mut­ta autoil­i­jat pitävät niitä kalli­imp­ina, kos­ka asuin­talon autopaikan käytöstä ei veloite­ta käytän­nössä kuin siivouskulut.

Aivan nor­maalin markki­na­t­alouden ajatuk­sen mukaan autopaikoista pitäisi mak­saa täy­den hin­nan mukaan sen, joka niitä käyt­tää. Järkev­in­tä olisi myy­dä ne osakkeina niin kuin asun­notkin. Näin ei tehdä, kos­ka normin vaa­ti­ma määrä ei mene kau­pak­si. No ei mene, kos­ka har­va tarvit­see autoa niin kipeästi, että olisi valmis mak­samaan autopaikas­ta tuplas­ti sen mitä on mak­sanut autosta.

Nyt autopaikat myy­dään kytkykaup­pana asun­non kanssa. Kun ostaa asun­non, on ostet­ta­va myös autopaik­ka, vaik­ka ei omis­taisikaan autoa. Tai on ostet­ta­va 2/3 autopaik­ka, kos­ka paikko­ja on vähän vähem­män kuin asun­to­ja. Joka kol­mas siis mak­saa tyhjästä. 

Type­r­in argu­ment­ti tätä vas­taan on, että duu­nar­il­la ei olisi varaa autoon, jos autopaikas­ta jou­tu­isi mak­samaan sen oikean hin­nan. Jos vai­h­toe­htona on asun­to 200 000 € ja autopaik­ka 50 000 € tai asun­to ja autopaik­ka toisi­in­sa sidot­tuina 250 000 €, miten tämä jälkim­mäi­nen voi olla duu­nar­ille edullisempi?

Väite, että ben­saa verote­taan niin paljon, että on oikein vaa­tia naa­puria mak­samaan hänen pysäköintin­sä, ei oikein pelitä. Pitää ostaa 70 000 litraa ben­saa, että ben­savero olisi 50 000 €.

Ongel­mana tässä ei kuitenkaan ole se, miten mak­su jakau­tuu eri taho­jen kesken (kuka autopaikas­ta lop­ul­ta mak­saa ei ole aivan yksinker­tainen kysymys), vaan se hyv­in­voin­ti­tap­pio, joka syn­tyy, että noi­ta kalli­ita paikko­ja raken­netaan liikaa.

Talousti­eteessä ei puhuta tarpeesta vaan kysyn­nästä. Oikea määrä autopaikko­ja on se määrä, joka menee kau­pak­si tuotan­tokus­tan­nuk­sia vas­taaval­la hin­nal­la. Jos autopaik­ka mak­saa 50 000 euroa, paljonko niitä oste­taan – tai jos ne pan­naan vuokralle, paljonko niitä vuokrataan noin 250 euron kuukausivuokralla.

Jos sin­ut pakote­taan osta­maan viidel­läkympil­lä tuote, jota pidät vitosen arvoise­na, sin­ulle koituu tästä 45 euron tap­pio. Siitä, että autopaikko­ja pakote­taan rak­en­ta­maan enem­män kuin on mak­suhalukas­ta kysyn­tää, syn­tyy hyv­in­voin­ti­tap­pi­o­ta, joka on yhtä konkreet­tista haaskaus­ta kuin on maid­on kaat­a­mi­nen maahan.

Sum­mat eivät ole aivan pieniä. Autopaikko­ja pakko­raken­netaan Helsingis­sä sadal­la miljoon­al­la eurol­la. Hyvä arvaus on, että tästä aiheutuu 50 M€:n hyv­in­voin­ti­tap­pio vuodessa. Aika iso raha.

Jos autopaikoista pitäisi mak­saa niiden oikea hin­ta, ei enää ostet­taisi 500 euron kesäkär­ryä juhan­nus­reis­sua varten ja seisotet­taisi sitä kalli­il­la autopaikalla vuosi odot­ta­mas­sa seu­raavaa juhan­nus­ta. 250 eurol­la kuus­sa ajaa jo aika paljon tak­sil­la tai yhteiskäyttöautolla.

Joku voi sanoa, että hänen on pakko käyt­tää autoa, eikä hänel­lä ole varaa mak­saa autopaikas­ta noin paljon. Ei ehkä kan­na­ta tul­la asumaan Jätkäsaa­reen. Met­sälähiöistä autopaikan oikea hin­ta on muu­ta­ma pros­ent­ti siitä, mitä se on Jätkäsaa­res­sa tai tulee ole­maan Her­ne­saa­res­sa. Suh­teel­lisen edun peri­aate ohjaisi autoil­i­joi­ta sinne, mis­sä pysäköin­ti on hal­paa. Hin­tamekanis­mi toimii noin yleen­säkin näin.

Autopaikkanormista saa lieven­nys­tä, jos käytetään yhteiskäyt­töau­to­ja. Yksi yhteiskäyt­töau­to antaa anteek­si kak­si autopaikkaa. Raken­nus­li­ik­keet ovatkin keksi­neet, että niiden kan­nat­taa ostaa taloy­htiölle auto. Siinä säästää pitkän pen­nin. Näin on päädyt­ty siihen, että ajoko­r­ti­ton joutuu asun­non hin­nas­sa mak­samaan autos­ta, jota ei saa ajaa. Se on kuitenkin pienem­pi paha.

Hernesaareen pysäköintipaikkoja vain kysyntää vastaava määrä 

Her­ne­saa­reen on tulos­sa 7 000 asukas­ta ja run­saat 2 000 autopaikkaa. Niiden yhteish­in­ta on siis jotain sata miljoon­aa euroa. Siel­lä kan­nat­taisi tes­ta­ta markki­nae­htoista pysäköin­tiä. Autopaikko­ja raken­netaan vain kysyn­nän mukaan. Itse asi­as­sa kaupun­gin kan­nat­taisi pan­na sinne ton­tin hin­taan autopaikka­mak­su, kos­ka 2000 autoa Her­ne­saa­res­sa on aivan liikaa. Se on sel­l­ainen liiken­teelli­nen puss­in­perä, etteivät nuo 2000 autoa pääse sieltä pois ilman pitkää jono­tus­ta. Pysäköin­tipakalla Her­ne­saa­res­sa on negati­ivi­nen ulkoisvaikutus.

Kos­ka tule­vaa kysyn­tää ei kun­nol­la tiede­tä, raken­net­takoon maan alle puo­let normin mukai­sista paikoista. Jätet­täköön pari tont­tia maan päälle pysäköin­ti­taloa varten. Jos niitä ei tarvi­ta, ne on help­po kaavoit­taa asunnoiksi. 

Asukaspysäköintitunnukselle markkinahinta

Jos rak­en­taa talon Töölöön, on sijoitet­ta­va autopaikat ton­tille, mikä voi mak­saa paljon enem­män kuin 70 000 euroa/paikka. Jos asutte van­has­sa talos­sa Töölössä, tei­dän ei tarvitse mak­saa täl­laisia sum­mia pysäköin­nistä, vaan saat­te asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen, joka oikeut­taa säi­lyt­tämään autoa kadun­var­res­sa käytän­nössä ilmaisek­si. Hin­ta on 260 euroa vuodessa eli noin 10 sent­tiä tun­nil­ta, kun muil­ta pysäköin­ti kadun­var­res­sa mak­saa 4 euroa tunnilta.

Töölöläiset sanovat, ettei asukaspysäköin­nistä pidä enem­pää mak­saakaan, kos­ka pysäköin­ti­tun­nus ei takaa, että autopaikan saa.

Ei takaakaan, kos­ka tun­nuk­sia on myy­ty paljon enem­män kuin on paikko­ja. Asukaspysäköin­ti­tun­nuk­set pitäisi huu­tokau­pa­ta niin, että tun­nuk­sia myytäisi­in vain 90 % kadun­var­si­paikko­jen määrästä. Alle sata, kos­ka olisi ihan tarkoituk­sen­mukaista, että kadun­var­res­sa olisi paikko­ja myös asioin­tia varten.

Huu­tokaup­pa var­maankin nos­taisi tun­nuk­sen hin­taa Töölössä,mutta toisaal­ta tun­nuk­sel­la myös saisi autopaikan. Monel­la muul­la alueel­la tun­nuk­sen­hin­ta laskisi.

Aina sil­loin täl­löin tulee esille, että joku halu­aisi vuokra­ta kadun­var­si­ti­laa vaikka­pa teras­sia varten. Oikea vuokra olisi sil­loin sen menete­tyn pysäköin­tipakan markki­nahin­ta tai pikkuisen yli. 

Kun asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen hin­taa on varovais­es­ti nos­tet­tu, niiden kysyn­tä on laskenut reip­paasti. Monel­la on siis tuo tun­nus aika turhaan, mut­ta hekin vievät niitä har­vo­ja pysäköin­tipaikko­ja. On esimerkik­si mak­sulli­nen paik­ka vähän han­kalas­sa paikas­sa ja pysäköivät oven eteen, jos siinä on tilaa.

Töölössä on nyt tarpeek­si pysäköin­tipaikko­ja, kun Hes­pe­ria-hotellin alle valmis­tui suuri pysäköin­tilu­o­la. Niin, mut­ta se on tietysti mak­sulli­nen. Jos asukaspysäköin­ti­tun­nus mak­saisi enem­män, use­ampi siirtäisi auton­sa luolaan. 

Autoilun hinnoittelu kaupungissa 1/2: ruuhkamaksut

Twit­ter-keskustelus­ta johtuen ajat­telin sel­ven­tää, mik­si autoilus­ta perit­täviä mak­su­ja pitäisi muut­taa radikaal­isti. Kovin olen­naista itse asi­as­sa ei ole, verote­taanko autoilua enem­män vai vähem­män, kun­han mak­sut suun­tau­tu­isi­vat oikein. 

Todet­takoon aluk­si, että minus­ta auton käyt­tö on maaseudul­la räikeästi yliv­erotet­tua. En yleen­sä läm­pene sille, kun kepu­laiset halu­a­vat siirtää kaupunki­lais­ten raho­ja maaseudulle, mut­ta tässä maaseudul­la asu­vien osaa pitäisi keventää. 

Autoilun pitäisi mak­saa veroa lähin­nä ulkois­vaiku­tuk­sista. Ne ovat kaupungeis­sa iso­ja mut­ta maaseudul­la aika vähäisiä. Ruuhkaa on han­kala saa­da aikaan ja pakokaa­suil­lakaan saa tuskin tapetuk­si ketään. 

Vaik­ka maanvil­jeli­jä Pohjois-Kar­jalas­sa mak­saa autoilus­taan vero­ja liikaa, tätä ei voi käyt­tää perus­teena sille, että autoil­i­ja Jätkäsaa­res­sa voi vaa­tia auto­ton­ta naa­puri­aan mak­samaan osan hänen 52 000 euron hin­taisen autopaikkansa kuluista. 

Autoilun kus­tan­nuk­set kaupungeis­sa johtu­vat pääasi­as­sa auto­jen viemästä kalli­ista tilas­ta. Tilaa sähköau­to vie yhtä paljon kuin ben­sa-auto. Toinen merkit­tävä seik­ka on, että tiivi­is­sä kaupunki­ti­las­sa ilma vai­h­tuu huonos­ti, joten pakokaa­sut ja renkaiden aiheut­ta­ma myrkylli­nen pöly tap­pa­vat ihmisiä. 

Pelkästään moot­tori­ti­et syr­jäyt­tävät asun­to­ja yli sadan­tuhan­nen asukkaan ver­ran. Jos raken­nus­maalle panee hin­naksi vaikka­pa vain 500 €/k‑m2, tulee tästä kak­si mil­jar­di euroa. Neljän pros­entin mukaan maan­vuokra tästä olisi 80 M€. Tässä oli­vat siis vas­ta moottoritiet.

Tähän san­o­taan, että tiet ovat vält­tämät­tömiä. Tot­ta kyl­lä, että liikenne, siis osa siitä, on vält­tämätön­tä. Siitä, että jokin asia on vält­tämätön­tä, ei seu­raa, että sen pitää olla mak­su­ton­ta. Moni muukin asia on vält­tämätön­tä, kuten sähkö esimerkik­si. Silti sähkö ei ole ilmaista. Jokainen ymmärtää, mil­laista haaskaus­ta syn­ty­isi, jos sähkö olisi ilmaista. 

Paik­ka aamu­ru­uhkas­sa on niukkahyödyke. Helsin­gin kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­tossa teh­dyn simu­loin­nin mukaan kan­takaupunki­in autol­la töi­hin tule­va hidas­taa muiden liikku­mista keskimäärin yhteen­sä 20 min­uu­til­la. Siis yhteen­sä. Jos aiheut­taa kymme­nen sekun­nin viivästyk­sen 120 muulle, se on yhteen­sä 20 min­u­ut­tia. Kymme­nen sekun­tia ei ole paljon, mut­ta kun tuhan­net autoil­i­jat hait­taa­vat toisi­aan, lop­putu­lok­se­na on, että matkan­teko hidas­tuu kaik­il­ta. Jos joku muu­ta väit­tää, miten hän selit­tää sen, että matkan­teko on hitaam­paa aamu­ru­uhkas­sa kuin aamuyöllä. 

Jos ajat­telemme ajan hin­naksi 15€/tunnilta, tuo 20 min­uutin hidas­tus oikeut­taa viiden euron ruuhkamaksuun.Ruuhkamaksut tek­i­sivät liiken­nekäyt­täy­tymis­es­tä ratio­naalisem­paa ja lask­i­si­vat liiken­teen hin­taa, aikakus­tan­nus mukaan luettuna. 

Kun ei ole ruuhka­mak­su­ja, on joukkoli­iken­net­tä sub­ven­toita­va, jot­ta liikenne ei tyystin ruuhkau­tu­isi. Se on sec­ond-best ‑ratkaisu. Jos autoilu mak­saisi ulkoiset kus­tan­nuk­sen­sa, mei­dän ei tarvit­sisi sub­ven­toi­da joukkoli­iken­net­tä. Nyt me sub­ven­toimme liikenne ylipään­sä, mikä tarkoit­taa liikaa liiken­net­tä. Ilman sitä ihmiset val­it­si­si­vat työn­sä ja asuin­paikkansa lähempää toisi­aan, eivät matkus­taisi kahvi­tar­jouk­sen takia toiselle puolelle kaupunkia ja niin edelleen.

En tiedä, että yksikään kaupun­ki olisi perunut käyt­töön otta­maansa ruuhka­mak­sua tai tietul­lia, mik­si niitä nyt vain kut­su­taankin. Tukhol­mas­sa niitä kohtaan oli aluk­si suur­ta vas­tus­tus­ta, mut­ta kun huo­mat­ti­in, kuin­ka paljon suju­vam­mak­si liikenne muut­tui, selvä enem­mistö kään­tyi kan­nat­ta­maan sitä. 

Helsin­ki tiivistää jatkos­sa kaupunki­raken­net­ta kun­nol­la. Kan­takaupun­gin ahtaaseen katu­verkkoon ei mah­du nyky­istä enem­pää auto­ja. Sik­si kysymys ruuhka­mak­su­ista alkaa olla ajankohtainen.

Ruuhka­mak­su­jen tärkein tavoite on säästää niukkaa tilaa katu­verkos­sa, mut­ta voi niitä käyt­tää myös kaupun­ki-ilman puhdis­tamiseen. Oslos­sa mak­su on nastarenkai­ta käyt­tävältä korkeampi. Nämä asfaltin raapimet tap­pa­vat ihmisiä myrkyl­lisen katupö­lyn kaut­ta enem­män kuin säästävät onnet­to­muuk­sis­sa. Oslos­sa onnis­tut­ti­in nastarenkaiden käyt­töä vähen­tämään näin tun­tu­vasti, mikä näkyy pienem­pänä tarpeena päällystää katu­ja ja ter­veel­lisem­pänä hengitysilmana. 

Kun pakokaa­su­jen myrkyl­lisyys muut­tuu yhä vain haas­tavam­mak­si ongel­mak­si kaupunki­rak­en­teen tiivistyessä, olisi järkevää por­ras­taa ruuhka­mak­sut niin, että van­hat käryt­tävät ja nokea­vat diese­lau­tot myytäisi­in var­masti maakuntiin. 

 Helsinki­in kaavail­laan ilmeis­es­ti tyh­miä katu­tulle­ja, jois­sa on siis kiin­teä tul­li­ra­ja. Ne ovat epäop­ti­maa­li­nen ratkaisu. Paljon parem­pi olisi satel­li­it­ti­paikan­nuk­seen perus­tu­va jär­jestelmä. Sil­loin voisi esimerkik­si jäykän läpi­a­jok­iel­lon kor­va­ta mak­sul­la, vaikka­pa 50 sent­tiä, jol­loin läpi­a­joa vähen­net­täisi­in tun­tu­vasti, mut­ta ei estet­täisi siltä, jol­la on perustelu tarve rikkoa sitä.  Aikanaan esimerkik­si Pitkän­sil­lan ajok­iel­to olisi toimin­ut parem­min pienenä mak­suna, joka olisi siirtänyt val­taosan liiken­teestä Hakaniemen sil­lalle, mut­ta olisi sallinut käytön niille, joille tämä olisi oikaissut tuntuvasti. 

Toinen ongel­ma liit­tyy pysäköin­ti­in, johon menee Helsingis­sä pitkälti yli kymme­nen neliök­ilo­metriä ja jos­sa uusien autopaikko­jen rak­en­tamiseen uhrataan 100 M € vuodessa. Mut­ta siitä seu­raavas­sa postauksessa. 

Helsingille kovan rahan vuokra-asuntoyhtiö

Kos­ka asum­i­nen on mon­en kukkarolle liian kallista, miten sitä pitäisi lievit­tää: asum­istuel­la vai kohtu­uhin­taisel­la asuntotuotannolla?

Kuvitelka­amme, että meil­lä olisi asum­is­tukimuo­to, joka alen­taisi asumiskus­tan­nuk­sia 500 eurol­la kuus­sa jokaiselta tätä tukea saaval­ta. Kos­ka kuitenkin rahaa on niukasti, tukea voidaan mak­saa vain osalle sitä tarvit­se­vista. Saa­jien määrää voidaan nos­taa vain 1 500 koti­taloudel­la vuodessa, joten val­taosa jäisi ilman. Sitä ei ker­ro­ta, miten nuo onnel­liset val­i­taan, kos­ka halu­taan säi­lyt­tää mah­dol­lisu­us tapausko­htaiseen hark­in­taan. Tuen piiri­in tule­vien osalta pain­ote­taan pien­i­t­u­loisia, mut­ta se ei olisi ehdo­ton edel­ly­tys. Jos tuen piiri­in on ker­ran päässyt, siinä säi­lyy ikuis­es­ti, vaik­ka tulot nousi­vat kuin­ka paljon hyvänsä.

Luulen, että täl­laista ei hyväksyt­täisi, vaan vaa­dit­taisi­in, että kaikkia on kohdelta­va samal­la tavoin. Tuki on jaet­ta­va samoin perustein kaikille – vaik­ka sit­ten vähem­män, jos rahat eivät muuten riitä. Eikä tukea jaet­taisi lainkaan rikkaille. Tulo­jen nousu veisi siis oikeu­den asumistukeen. 

ARA-poli­ti­ik­ka toimii kuin tämä saa­jamäärältään rajoitet­tu asum­is­tu­ki. Sen huonoi­hin puoli­in kuu­luu se, ettei se kohtele samas­sa ase­mas­sa ole­via samal­la tavalla. 

Jotenkin asum­is­tuk­i­jär­jestelmä tun­tuu sosi­aalis­es­ti oikeu­den­mukaisem­mal­ta. Se kohdis­tuu aivan olen­nais­es­ti parem­min pien­i­t­u­loisille kuin ARA-asun­to­jen yhtey­dessä saata­va vuokrasäästö.

Tämä vuodelta 2011 ole­va kuva ker­too asum­istuen ja Ara:n vuokrasäästö­jen kohdis­tu­misen eri sosi­aalilu­okki­in.  Lähde: Essi Eero­la ja Tuuk­ka Saari­maa Who ben­e­fits from Pub­li­c­Hous­ing. Vatt Work­in­pa­pers 68, 2015.

Moni Kallios­sa kallista vuokraa mak­sa­va haaveilee, että jos nämäkin asun­not oli­si­vat ARA-asun­to­ja, he voisi­vat asua tääl­lä paljon halvem­mal­la. Tuskin voisi­vat. Noi­hin asun­toi­hin olisi pitkät jonot. Vain pieni osa Kallion nyky­i­sistä asukkaista pää­sisi niihin asun­toi­hin. San­o­taan nyt vaik­ka, että vaaleis­sa demar­it saisi­vat nyky­istä selvästi enem­män ääniä ja vihreät ja vasem­mis­toli­it­to selvästi vähem­män. Tukhol­mas­sa asun­toa joutuu jonot­ta­maan jopa 20 vuot­ta. Kohtu­uhin­taisen asumisen heikkoi­hin puoli­in kuu­luu, ettei asukas voi juuri vaikut­taa siihen, mihin kaupungi­nosaan hän halu­aa – pait­si jos sat­tuu halu­a­maan sel­l­aiseen, johon muut eivät halua.

Kohtu­uhi­taisi­in asun­toi­hin liit­tyvä eri­ar­voisu­us väistyy, jos niitä on niin paljon, että ne ovat kaikkien saatavil­la. Sil­loinkaan halukkaat eivät pääse asumaan Kallioon, mut­ta asumisen hin­ta las­kee kaikille. Wienis­sä 60 pros­ent­tia asuu kohtu­uhin­tai­sis­sa asun­nois­sa (vuokra 7,5 €/m2 ). Joskus Helsingis­sä haaveilti­in, että mekin pää­ty­isimme samaan tilanteeseen, ja pakko myön­tää, että parem­min­han asi­at Wienis­sä ovat. Tältä meni mat­to alta, kun VVO ja Sato pani­vat ARA-asun­ton­sa lihoik­si ja ryhtyivät rahan­hi­moisik­si vuokrakiskureik­si. Tämän takia SAK:n poli­it­tise­na siipenä toimi­vat demar­it ovat ainakin min­un silmis­säni menet­täneet asi­as­sa puhevaltansa.

Mut­ta ei tämä yksi­tyiseen tar­jon­taan ja asum­is­tu­keen perus­tu­va jär­jestelmäkään mikään men­estys­ta­ri­na ole ollut.

 Asum­i­nen ei oikein sovel­lu markki­nae­htoisek­si kolmes­ta syystä: 

  1. Tar­jon­ta on jäykkää, kos­ka vuo­tu­inen asun­to­tuotan­to on vain pros­entin tai kak­si asun­to­jen määrästä. Sik­si asumisen nous­sut hin­ta ei lisää asun­to­jen määrää kuin todel­la hitaasti. Samal­la syn­tyy kohtu­ut­to­mia ja hyödyt­tömiä voit­to­ja, kos­ka vuokrata­so ylit­tää kaiken jär­jel­lisyy­den. Hyödyt­tömiä, kos­ka ne eivät juuri lisää asun­to­jen tarjontaa. 
  2. Asum­i­nen on hyvin epä­var­maa, kos­ka sijoit­ta­ja voi halu­ta asun­non omaan käyt­töön­sä tai tarvit­see isom­man pur­jeve­neen ja myy asun­non alta. Asumisen pitäisi olla pitkäaikaista ja päät­tyä lähin­nä vain sil­loin, kun asukas halu­aa muut­taa pois.
  3. Asumiseen ei sovi niin korkea tuot­to­ta­so, jol­laista esimerkik­si eläkey­htiöt tavoit­tel­e­vat. EKP:n määräämä markki­nako­rko on paljon lähempänä sitä tuot­toa, joka asun­noista pitäisi saa­da. Tiedän, että talousti­eteen haukat ovat tästä eri mieltä, mut­ta näin asia on nähty eri puo­lil­la Euroop­paa­ja aivan syys­tä. Yri­tyk­si­in tehty­jen tuot­to­jen korko­vaa­timus on paljon suurem­pi, mut­ta yri­tys­toim­inta vaatii eri­laista osaamista kuin asun­to-osak­keen pas­si­ivi­nen omis­t­a­mi­nen ja yri­tys­toim­intaan liit­tyy ris­ki pääo­man menet­tämis­es­tä. On julk­isten varo­jen tuh­laus­ta houkutel­la korko­tuk­i­lain­otet­tui­hin asun­toi­hin sijoit­ta­jia, jol­la luvataan yli viiden pros­entin reaal­i­tuot­to. Joka halu­aa yri­tys­maail­man tuot­to­ja, sijoit­takoon yrityksiin.

Tämän takia vuokra-asun­to­jen omis­t­a­mi­nen sovel­tuu eri­tyisen hyvin kaupungille. 

Jos saisin päät­tää, perus­taisin kaupun­gin vuokrat­aloy­htiön tuot­ta­maan liki markki­nahin­taisia asun­to­ja. Vuokrata­so olisi niis­sä lähel­lä markki­navuokraa. Pikkuisen alle, samas­ta syys­tä kuin moni pitkäaikainen asun­tosi­joit­ta­jakin perii vähän alle markki­nahin­nan ole­via vuokria saadak­seen pitkäaikaisia vuokralaisia. Ei kuitenkaan niin paljon alle markki­navuokran, että syn­tysi pitkät jonot kuten nyt ARA-asuntoihin.

Asukas­valin­nas­sa voisi pain­ot­taa sel­l­aisia pieni­palkkaisia, jot­ka eivät kuitenkaan ole tarpeek­si pieni­palkkaisia, jot­ta eivät jou­tu­isi mak­samaan asum­is­taan itse. Sitä en tiedä, onko täl­lainen pain­o­tus lail­lista. Espoos­sa näyt­tää kuitenkin ole­van, jopa ARA-asunnoissa. 

Kaupun­ki rahoit­taisi vuokrat­aloy­htiön lainal­la, jon­ka korko olisi samaa suu­ru­us­lu­okkaa kuin on kaupun­gin otto­lain­o­jen korko, siis varsin mata­la. Ton­teista yhtiö ei saisi alen­nus­ta, kos­ka kaupun­ki käyt­tää ton­teista saata­vat tulot asumisen vaa­ti­van infran ja uusien asukkaiden­palvelu­jen tuotan­toon. Näi­den asun­to­jen on osal­lis­tut­ta­va tähän rahoituk­seen niin kuin muidenkin asuntojen.

Ainakin tois­taisek­si täl­lainen vuokrat­aloy­htiö tuot­taisi kaupungille huo­mat­tavaa voit­toa – ihan niin kuin nämä Kojamotkin. Nämä voitot investoitaisi­in uusien asun­to­jen­tuot­tamiseen, kun Koja­mon voitot menevät aivan muualle. Ain­oa tapa vetää markki­navuokraa alaspäin, on tehdä lisää asun­to­ja ja paljon. Asun­to­tuotan­toa rajoit­taa nyt se, ettei kaupungilla ole rahaa saat­taa tont­te­ja raken­nuskelpoisik­si. Tähän pul­lonkaulaan kohdis­tet­tuina nuo oman vuokra-asun­toy­htiön voitot paran­ta­vat asumistilannetta.

Täl­lainen lähel­lä markki­navuokraaol­e­va vuokra on tietysti mon­elle liikaa. Näi­hinkin asun­toi­hin voi saa­da asum­is­tukea – niin kuin voi muuten ARA-asun­toi­hinkin saada. 

Kos­ka Suomes­sa on päätet­ty, että omis­tusasumisen on olta­va pitkäl­lä aikavälil­lä vuokral­la asum­ista edullisem­paa (verot), pitäisi vuokralais­ten olla mah­dol­lisu­us lunas­taa vuokra-asun­ton­sa omaksi. 

Täl­lainen kaupun­gin kovan rahan vuokra-asun­toy­htiö voisi vakaut­taa asun­tomarkki­noi­ta merkit­tävästi. Mikä ihmeel­lis­in­tä, se ei mak­saisi kaupungille mitään, vaan tuot­taisi voit­toa. Seli­tys tähän taikatemp­pu­un on siinä, että kaupun­ki saa lainaa paljon alem­mal­la korol­la kuin yksi­tyiset sijoittajat.

Tässä en ota kan­taa suun­taan enkä toiseenkaan, kuin­ka paljon varsi­naisia ARA-asun­to­ja edelleen rakennettaisiin.

= = =

Muuten olen sitä mieltä, että ARA-asun­nois­sa vuokran tulisi olla tulosi­don­nainen. Yli­t­u­loisia ei pidä häätää asun­noista, mut­ta hei­dän vuokransa pitäisi olla lähel­lä markkinavuokraa. 

Helsingin on nopeutettava asuntorakentamista merkittävästi

Uuti­tis­sa on välit­tynyt tieto­ja asun­to­tuotan­non hiipumis­es­ta. Se näkyy voimakkaim­min raken­nuslupi­en määrän vähen­e­misenä. Ne ovat vähen­tyneet vuo­den takaises­ta voimakkaasti myös Helsingis­sä, mut­ta tämä ei johdu kysyn­nästä vaan Helsin­gin organ­isaa­tiou­ud­is­tuk­ses­ta, jon­ka takia ton­tin­lu­ovu­tus on takkuil­lut ihan vain byrokraat­ti­sista syistä . Nolo jut­tu sinän­sä, mut­ta korjaantuu. 

Asun­to­tuotan­toa kuris­taa odotet­tu korko­jen nousu. Se vähen­tää sijoit­ta­jien kiin­nos­tus­ta asun­toi­hin, kos­ka vuokratuot­to suh­teessa lainan korkoon heikke­nee ja kos­ka rahaa voi nyt taas sijoit­taa muuallekin, vaik­ka korkoinstrumentteihin.

Pääkaupunkiseudun asun­top­u­la ei ole kuitenkaan hel­lit­tänyt. Eri­tyisen paha se on Helsin­gin keskisil­lä paikoil­la, kos­ka asukkaiden pref­er­enssit ovat muut­tuneet nopeasti urbaanimmiksi.

Helsin­gin päät­täjiltä vaa­di­taan nyt lehmän her­mo­ja. Jos asun­torak­en­t­a­mi­nen hiipuu pääkaupunkiseudul­la, Helsin­gin on otet­ta­va vapau­tu­vas­ta kap­a­siteetista kop­pi ja nopeutet­ta­va tont­ti­tar­jon­taa sekä laitet­ta­va ton­tin­lu­ovu­tuk­si­in ehto määräa­jas­sa rakan­tamis­es­ta. Se voi tilapäis­es­ti lisätä kaupun­gin velka­an­tu­mista, mut­ta pitkäl­lä ajal­la asun­top­u­la on kaupun­gin taloudelle isom­pi uhka.

Vaik­ka metropolin reuna-alueil­la asun­to­tuotan­to saat­taa kään­tyä kan­nat­ta­mat­tomak­si, paljon pitää kysyn­nän alen­tua, ennen kuin Helsin­gin parhaille paikoille ei kan­na­ta rakentaa.

Mikko Särelä on tehnyt val­tu­us­toaloit­teen Helsin­gin asun­to­tuotan­non nos­tamis­es­ta 10 000 asun­toon vuodessa.  Se on hyvä välitavoite.

= = = =

Mikko Särelän val­tu­us­toaloite meni muodol­lis­es­ti Han­nu Oskalan nimi­in, kos­ka var­aval­tu­utet­tuna Särelä ei sil­lä ker­taa päässyt kokoukseen.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 11.12.2018

Pöydältä

Lapin­lah­den sairaala-alueen tulevaisuus

Tästä yritetään hieroa kom­pro­mis­sia. Kat­so­taan mitenon­nis­tuu. Olisi kovin toiv­ot­tavaa, että nykyisen kaltainen toim­inta voisi jatkua, mut­ta aivan kuin­ka paljon tahansa kaupun­ki ei voi sitä sub­ven­toi­da. Muiden kaupunkikult­tuuria elevöit­tävien han­kkei­den pitäisi olla samal­la viival­la. Nämä pitäisi oikeas­t­aan tehdä niin, että tiloista per­itään markki­navuokra ja sitä vas­taa­va sum­ma annet­taisi­in asianomaisen lau­takun­nan käyt­töön. Lau­takun­ta ver­tail­isi tätä kohdet­ta mui­hin rahareiki­in ja käyt­täisi rahat siihen, mis­sä niistä saisi parhaan vastineen.

Mut­ta vaik­ka tämä käytän­tö olisi loogis­es­ti oikein, ei siihen voi siir­tyä vain näis­sä han­kkeis­sa, vaan sil­loin pitäisi kat­soa kaikkea muu­takin piilotet­tua sub­ven­tio­ta, myös niitä kokoomuk­sen lem­pi­lap­sia. Esimerkik­si Viik­in­ran­nan teol­lisu­usalueen ton­teista pitäisi per­iä yhtä paljon kuin asun­to­vai­h­toe­hdos­sa ja kaupun­ki mak­saisi yri­tys­tukea varas­to­jen pitäjille. (EU:lla tosin olisi tähän tukeen var­maan oma mielipiteensä)

Val­lisaaren ja Kuninkaansaaren asemakaavaehdotus

Malmin lento­ken­tän alueen kaavarunkoehdotus.

Huoleni lähiömäi­sistä pis­te­taloista oli ilmeis­es­ti turha. Ne oli­vat siinä vain esimerkin luon­tois­es­ti, eivätkä olleet ehdo­tus tulev­as­ta kort­telirak­en­teesta. Siitä päätetään myöhemmin.

Uudet asiat

Teol­lisu­us­tont­tien vuokrausperiaatteita

Näis­sä on mukana suuri annos elinkei­nop­o­li­ti­ikkaa, suomek­si piilo­sub­ven­tio­ta. Oikeas­t­aan sitä ei pitäisi olla, mut­ta päätös tästä pitäisi tehdä kaikkia kun­tia koske­vana. Helsin­ki ei voi yksin luop­ua tästä käytän­nöstä. Vähän on kuitenkin ongel­mallista, että pääkaupunkiseudul­la suosi­taan työ­paikko­ja asun­to­jen kus­tan­nuk­sel­la, vaik­ka toim­i­ti­la­ton­teista on yli­tar­jon­taa ja asun­to­ton­teista huu­ta­va puute. 

Sitä kohtaa kuitenkin ihmette­len, että kun ton­tin kaa­van­mukainen tehokku­us on 1,0, vuokra per­itään 0,6:n mukaan tai jos 0,6 ylit­tyy, toteu­tuneen raken­nu­soikeu­den mukaan. Ei pitäisi antaa alen­nus­ta siitä,että käyt­tää ton­tin vajaate­hois­es­ti. En tarkoi­ta, että vuokrata­soa pitäisi nos­taa vaan, että vuokra ei saisi rip­pua siitä, miten hyvin ton­tin käyttää. 

Vuokrause­htoi­hin on piilotet­tu start up ‑yri­tyk­sen ulos­ra­jaus: työ­paikalla ei saa asua. 🙂

Enti­nen ilmavoimien esikun­ta muute­taan asunnoiksi

Hol­lan­ti­laisen­tiel­lä Munkkiniemessä Eliel Saarisen piirtämä upea toimis­toraken­nus muute­taan asun­noik­si. Raken­nus on ollut pait­si ilmavoimien esikun­tana, myöhem­min Val­tion koulu­tuskeskuk­sen tiloina, mut­ta nyt pääosin tyhjil­lään. Asumiskäyt­tö on ihan hyvä vai­h­toe­hto. Joku tutki­va jour­nal­isti voisi selvit­tää, suos­tuuko kaupun­ki val­tion hake­muk­si­in muut­taa toim­i­tilo­ja asun­noik­si vapaamielisem­min kuin muiden hak­i­joiden hakemuksiin. 

Tuusu­lan­bule­vardin suunnitteluperiaatteet

Tämä on merkit­tävä jut­tu. Uusi koti 20 000 asukkaalle. Kun tässä on näytet­ty, miten bule­vardit toimi­vat, voidaan var­maan­ki nosayleiskaavoina esit­tää KHO:n nyt pois­tamia  bule­varde­ja (60 000 – 80 000 asukasta).

 Lausun­to MAL 2019 ‑sopimuk­sen luonnoksesta

Näis­sä MAL-sopimuk­sis­sa virkamiehet neu­vot­tel­e­vat erit­täin tärkeistä asioista ja sit­ten luot­ta­mushenkilöt saa­vat antaa lausun­non. Pitäisi olla jokin kun­tia laa­jem­pi demokraat­ti­nen elin, jos­sa voitaisi­in myös äänestää.Pakolliseen kon­sen­suk­seen pyrkimi­nen johtaa kovin vesitet­ty­i­hin päätöksiin.

 Helsin­gin asun­to­tuotan­to­tavoite 6 000 asuntoa/vuosi on kovin matala.

Kaik­ki seudun ydinkun­nat sitoutu­vat kohtu­uhin­taisen asun­to­tuotan­non osu­u­teen 30 %. En tiedä, onko tämä tehokas tapa paran­taa asum­isolo­suhtei­ta, mut­ta jos tämä tie val­i­taan, sen pitäisi koskea kaikkia kun­tia. Kohden­netusti, myös Espoon pitäisi osoit­taa näi­hin asun­toi­hin pien­i­t­u­loisia eikä vali­ta asukkai­ta veron­mak­sukykyä painottaen. 

Lausun­to Helen Oy:n Tat­tarisuon läm­pölaitok­sen ympäristö­vaiku­tusten arviointiselostuksesta

Olen tässä asi­as­sa jäävi, joten ei tästä sen enempää. 

Tulos­bud­jet­ti vuodelle 2019

Val­tu­us­to on bud­jetista päät­tänyt ja khs ohjeis­tanut, joten ei tässä tehdä muu­ta kuin todetaan.

Työ­torin pihan ja Tukku­torinku­jan katusuunnitelmat

Nämä ovat kevyelle liiken­teelle tarkoitet­tu­ja niin, että huoltoa­jo on sal­lit­tu. Mie­lenki­in­toa herät­ti se, että joku ton­tin omis­ta­ja on protestoin­ut sitä, että päällystei­den tekem­i­nen ton­til­la kuu­luu maan­omis­ta­jalle eikä kaupungille. 

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 4.12.2018

Pöydältä:

Lapin­lah­den sairaalan ase­makaa­va ja kil­pailun jär­jestämi­nen sairaalan myymiseksi 

Petrus Pen­nasen val­tu­us­toaloite Kru­unuvuoren sil­lan avaamis­es­ta tak­seille yöaikaan kolmek­si tunniksi.

Teol­lisu­uskadun akselin kaavarun­gon periaatteet

Pat­ter­imäen asemakaava

Val­lisaaren ja Kuninkaansaaren asemakaava

Uudet asiat

Malmin lento­ken­tän kaavarun­gon tark­istus Lentoase­mako­rt­telei­den ja Nal­len­rin­teen osalta

Suun­nit­telu ete­nee nyt vauhdil­la, kun yleiskaa­va tuli tältä osin hyväksy­tyk­si. Näis­sä kort­teleis­sa on umpiko­rt­telei­ta muutet­tu lähiömäisem­mik­si niin, että joukos­sa näyt­täisi ole­van paljon pis­te­talo­ja. Asi­aa ei perustel­tu lis­tatek­stis­sä mitenkään.

Lento­ken­tän alueel­la puhutaan suurista asukas­määristä. Tälle alueelle tulisi noin 4 500 onnel­lista malmilaista

Jakeluli­iken­teen pysäköin­ti­tun­nuk­sen käyttöönotto

Jakeluli­iken­teen autoille tulisi mobi­il­isovel­lus, joka oikeut­taisi pysäköimään jakelu­au­toille tarkoite­tu­il­la paikoil­la, jonne muil­la ei ole asi­aa ja mak­sut­ta mak­sullisil­la pysäköin­tipaikoil­la. Tarkoi­tus on, että sovel­luk­ses­ta voi nähdä, mitkä ruudut ovat vapai­ta. Tun­nus on mak­sulli­nen. Lis­tatek­sti antaa ymmärtää, että mak­sul­la peit­etään vain jär­jestelmän kus­tan­nuk­set, mut­ta itse paikoista ei mak­set­taisi. Jakelu­ru­udun käytöstä per­itään min­u­ut­ti­mak­su. Voi olla, että jakeluyri­tys­ten etu­jen mukaista olisi, että min­u­ut­ti­tak­sa olisi niin korkea, ettei autoa kan­na­ta jät­tää ruu­tu­un ja men­nä kahville tai lounaalle.

Rantasen ja Oskalan pon­net suo­jeltavien raken­nusten ylimääräi­sistä kustannuksista

Rantasen pon­nes­sa esitetään yleis­es­ti ja Oskalan ponnes­ta eri­tyis­es­ti Hakaniemen kaup­pa­hallin kohdal­la, ettei suo­jelun kus­tan­nuk­sia perit­täisi käyt­täjiltä. Tämän sisäisen lasku­tuk­sen­han pitäisi perus­tua markki­navuokri­in, eikä markki­navuokra ole suo­jel­lus­sa raken­nuk­ses­sa mitenkään korkeampi. Sikäli suo­jelun kus­tan­nusten pitäisi koitua omis­ta­jan, tässä tapauk­ses­sa kaupun­gin, tappioksi.

Hakaniemen hallin osalta suo­jelus­ta aiheutu­vat lisäku­lut ovat noin 1,5 M€. Asi­aan on tarkoi­tus pala­ta kiin­teistös­trate­gian kohdalla.

 

Kaupunkiympäristölautakunta 27.11.2018

Laut­tasaaren silta

Esit­telijän esi­tys sil­lan autokaisto­jen määrästä (1+2) meni läpi äänin 9–4. Vas­taan oli­vat kokoomus pait­si Lau­ra Ris­sa­nen sekä perussuomalaiset.

Kovin tun­teisi­in menevä asia, jos­sa fak­toil­la ei oikein ollut sijaa. Kun liiken­neval­ois­sa on 1/4 ajas­ta vihreätä, sil­lan yksi kaista pystyy syöt­tämään val­oi­hin auto­ja enem­män kuin risteyk­ses­tä pääsee läpi. Autoil­i­joil­la oli tästä kuitenkin vai­h­toe­htoisia fak­to­ja, sel­l­aisia kuin että liiken­nesu­un­nit­teli­jat ovat idiootteja.

Lau­takun­ta kiire­hti yksimielis­es­ti remon­tin aikataulua ja kehot­ti lisäämään raput sil­lal­ta alla ole­valle kävelytielle.

Teol­lisu­uskadun kaavarun­gon periaatteet

Pyysin tämän pöy­dälle. Mikko Särelä halusi muoitoil­la täy­den­tävää ehdo­tus­ta kadun yleisilmeestä (pui­ta ja esplana­di) ja ratikan kulun nopeudesta.

Pat­ter­imäen kaava

Vasem­mis­toli­it­to pyysi pöy­dälle pohti­ak­seen luonnonsuojelumerkintää

Tämä on juridis­es­ti haus­ka. Tässä on merkit­ty asum­ista alueelle, jos­ta KHO poisti asum­ista tarkoit­ta­van merkin­nän uud­es­ta yleiskaavas­ta. Ei se mitään. Kun uusi yleiskaa­va tältä osin kumot­ti­in, jäl­jelle jäi van­ha yleiskaa­va, jos­sa ole­van asum­is­merkin­nän mukaan tätä kaavaa on tähän astikin valmisteltu.

Val­lisaaren ja kuninkaan­mäen kaava

Ris­to Rauta­va pyysi pöydälle

 

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 27.11.2018

Pöydälle pantuja asioita

Laut­tasaaren sil­lan liikennesuunnitelma

Tästä sit­ten vain äänestä rätkäytetään. Lau­takun­nan jäse­nille lähetet­ti­in viesti, jon­ka mukaan asukasti­laisu­udessa oli esitet­ty vääriä, epälaut­tasaare­laisia mielip­iteitä, jot­ka puo­lus­ti­vat suun­nitel­maa, vaik­ka oikeat laut­tasaare­laiset tietysti sitä yksimielis­es­ti vastustavat.

Olympias­ta­dio­nia ympäröivät puistoalueet

Inva­paikat eivät kuulem­ma voi olla mis­sään muual­la kuin siinä jalka­käytäväl­lä, jonne aje­taan pyörä­tien yli. On kuitenkin varmis­tet­ta­va oven­mi­tan etäisyys pyörätiehen, kos­ka avat­tuun oveen tör­määmi­nen on yhtä vaar­al­lista, vaik­ka autossa olisi inva-tunnukset.

Lausun­to Petrus Pen­nasen aloit­teesta päästää yöaikaan tak­sit Kru­unuvuoren sillalle

Kokoomus pyysi tämän pöy­dälle. Toiv­ot­tavasti eivät elät­tele aja­tus­ta muut­taa koko sil­ta autoli­iken­teen sil­lak­si. Som­pasaares­ta ei ole mitään järkevää reit­tiä autoille eteenpäin.

Uudet asiat:

Teol­lisu­uskadun akselin kaavarun­gon periaatteet

Tässä ei ole vielä suun­nitel­tu yhtään raken­nus­ta alueelle, jonne var­maankin suun­nitel­laan toimis­to­ja run­saasti. Minä halu­aisin tänne sekoitet­tua kaupunki­raken­net­ta niin,että talo­jen yläk­er­roksis­sa voisi olla asun­to­ja ja eipä jokunen asuin­ta­lo myöskään olisi pahit­teek­si. Alueesta on tulos­sa suo­ma­laisen pankki­maail­man keskus.

Teol­lisu­uskadulle kaavail­laan joskus pikaratikkaa. Nyt kuitenkin aloitet­taisi­in busseilla.

Pat­ter­imäen tark­istet­tu asemakaava

Tämä oli meil­lä 23.1.2018. Nyt se on tul­lut lausun­noil­ta, joiden vuok­si kaavaan on tehty vähäisiä teknisiä tark­istuk­sia. Juha Sip­ilän kiusak­si 900 uut­ta ker­rostaloa­sukas­ta radan var­teen (Jok­erin).

Val­lisaaren ja Kuninkaansaaren asemakaava

Nyt tulee taas paljon lisä viher­aluet­ta kaupunki­lais­ten käyt­töön. Saaria kehitetään virk­istysalueena ja luon­to- ja kult­tuuri­matkailun kohteena. Matkailun tarpeisi­in kaavoite­taan 23 000k‑m2 tilaa rav­in­toloille, kahviloille ja majoitukselle.

Longi­no­jan­puis­ton puistosuunnitelma

Puis­tot paranevat pikkuhil­jaa, mut­ta aivan liian verkkaiseen tahti­in. Kan­nat­taisi osoit­taa enem­män rahaa. Tänne suun­nitel­laan näköjään ”puis­to­baanaa”.

 

 

Kaupunkiympäristölautakunta 20.11.2018

Itik­sen van­him­man osan suojelu

Päätet­tin suo­jel­la äänin 7–5. Kokoomus ja per­sut oli­si­vat palaut­ta­neet. Minä äänestin tyhjää — tosin las­ket­tuani, ettei se ratkaise asiaa.

Tässä tuli esille taas lau­takun­takäytän­nön ongel­ma. Kaup­pakeskus oli esit­tänyt, että suo­jelu tuot­taa huo­mat­tavaa hait­taa kaup­pakeskuk­sen mod­ernisoin­nille. Virkamiehet kumo­si­vat vaku­ut­ta­van tun­tuis­es­ti hei­dän argu­ment­tin­sa. Mut­ta me emme kuulleet hak­i­jan kom­ment­tia virkami­esten esi­tyk­seen. Eduskun­nas­sa valiokun­nat kuun­tel­e­vat asiantun­ti­joi­ta. Tässä tapauk­ses­sa suo­jelun kan­nat­ta­jia ja vas­tus­ta­jia olisi kuul­tu yhtä aikaa ja argu­ment­tien oikeel­lisu­ud­es­ta olisi päästy parem­min selvyy­teen. Sama käytän­tö lau­takun­nis­sa olisi kovin työläs, mut­ta min­ulle tuli kyl­lä kovin epä­var­ma olo siitä, mikä tässä on tosi­a­sia. Sik­si äänestin tyhjää.

Käsi­tyk­sek­seni kyl­lä jäi, että kaup­pakeskus voisi elää suo­jelumääräys­ten kanssa, kun­han niitä tulk­i­taan kohtu­udel­la. Kaa­va antaa kuitenkin museoväelle veto-oikeu­den kaik­keen, ja tästä on muitakin koke­muk­sia kuin hyviä.

Laut­tasaaren­sil­lan kaistajärjestelyt

Pöy­dälle.

Tästä saisi hyvän komedian.

Saati­in uut­ta tietoa. Kah­denkymme­nen vuo­den aikana liikenne Laut­tasaaren sil­lal­la on vähen­tynyt 46 %. Niin­pä liiken­teen, joka 20 vuot­ta sit­ten tarvit­si 2+2 kaistaa pitäisi nyt mah­tua 1+1 kaistalle.

Jos sil­ta kor­jat­taisi­in 2+2 ‑kaistaisek­si, kai­stat oli­si­vat alimit­taisia ja sik­si vähän vaar­al­lisia. Nyky­isin sil­lal­ta puut­tuvat tilat aurat­ulle lumelle, joten ne aurataan pyörätielle. Sen jäl­keen pyöräl­lä ei voi ajaa. Ilmeis­es­ti pitäisi ajaa ajotiel­lä, kos­ka pyöräti­etä ei tarvitse käyt­tää, jos se on kulkukelvo­ton eikä jalka­käytäväl­lä saa mis­sään tapauk­ses­sa ajaa. Tältä osin lain­säädän­tö on kyl­lä aika epäselvä.

Jokin autoil­i­japoruk­ka oli organ­isoin­ut spam­mikam­pan­jan lau­takun­nan jäse­nille. Lähetin heille takaisin kysymyk­sen, voisi­vatko kir­joit­ta­jat jotenkin kom­men­toi­da liiken­nesu­un­nit­telijoiden kan­taa, että jos kap­a­siteet­ti ottaa kiin­ni, se ottaa kiin­ni Porkkalankadun ja Meche­lininkadun liiken­neval­ois­sa, eikä sil­lal­la. Yhtään järkevää vas­taus­ta ei tul­lut. Lähin­nä haukut­ti­in liiken­nesu­un­nit­telijoi­ta idiooteiksi.

Tiedok­si: jos et kek­si mui­ta argu­ment­te­ja kuin henkilöitä solvaavia, älä kir­joi­ta ollenkaan. Kir­joituk­sesi vaikut­taa päinvastoin.

Oma käsi­tyk­seni on, että pyöräi­lyä enem­män lisää tilaa sil­lal­la tarvit­see jalankulku. On vaikea ymmärtää, että laut­tasaare­laiset tyy­tyvät niin kelvot­tomaan jalankulkuym­päristöön sil­lal­laan. Jalankulk­i­jan kannal­ta Laut­tasaares­ta ei ole yhteyt­tä Ruo­ho­lah­teen. Sik­si sil­lal­la on vähän jalankulkijoita.

Fil­lar­iverkko muut­tuu yksisu­un­taisek­si jo senkin takia, että muu­ta­mas­sa vuodessa sähköpyörät yleistyvät. Ne eivät tunne muu­ta nopeut­ta kuin 25 km/h. Tur­val­lisu­us vaatii sil­loin toisen­laista liikenneympäristöä.

Järke­viäkin kan­nan­ot­to­ja esitet­ti­in. Hyvä esi­tys oli, että sil­lan län­sipäästä pitäisi olla por­taat alla kulke­valle kevyen liiken­teen väylälle.

Lapin­lah­den sairaala

Tämä on han­kala asia. Nykyisen­laisen käytön jatku­mi­nen olisi ihan söpöä, mut­ta se merk­it­sisi kohta­laisen suur­ta taloudel­lista sub­ven­tio­ta. Ohit­taako tämä käyt­tö­tarkoi­tus muut kult­tuuri­hankkeet? Mut­ta kuten san­ot­tu, ei se sub­ven­tio kuitenkaan niin iso olisi kuin niil­lä Viik­in­ran­nan varastoilla.

Kokoomus halu­aisi liit­tää kil­pailu­alueeseen Mor­si­a­men ja Sul­hasen (saaria). Se saat­taisi olla hyvä aja­tus, mut­ta KHO kiel­si kaiken rak­en­tamisen niille yleiskaavapäätöksessään.

Sta­dion­in ympäristön puistosuunnitelma

Huomio­ta on kiin­nitet­ty, että uimas­ta­dion­in lähelle on esitet­ty pysäköin­tipaikko­ja, joi­hin ajet­taisi­in pyörä­tien yli ja ovet avau­tu­isi­vat pyörätielle. Tätä perustelti­in sil­lä, että ne ovat inva­paikko­ja, mihin Kaisa Hern­berg tote­si, että niihin tör­määmi­nen on yhtä tuhoisaa. Tuos­sa kohdin on alamä­ki, joten fil­lar­in nopeus voi olla suuri.

Petrus Pen­nasen aloite Kru­unusil­to­jen avaamis­es­ta yöaikaan takseille

Pahaen­teis­es­ti kokoomus pyysit tämän pöy­dälle, vaik­ka vas­taus oli aika selkeä. Ei kai kokoomus taas halua tehdä sil­las­ta autosil­taa?  Som­pasaa­reen juuri raken­netut talot pitäisi purkaa autoli­iken­teen tieltä.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 20.11.2018

Itik­sen van­hi­man osan suojelukaava

Pöy­dältä.

Tähän täy­tyy näköjään tutus­tua parem­min. Kir­joitin viimek­si, etten ole var­ma siitä, että suo­jelua kan­nat­taa ulot­taa raken­nuk­si­in, jot­ka eivät ole eri­tyisen lois­tokkai­ta. Lau­takun­nas­sa eräät muutkin esit­tivät epäi­lyk­sen­sä suo­jelun järkevyy­destä – he ehkä enem­män hak­i­jan talout­ta ajatellen. Tästä var­maankin siis äänestetään.

Laut­tasaaren sil­lan kaistajärjestelyt

Tämä on taas näitä elämää suurem­pia kysymyk­siä. Laut­tasaaren sil­lal­la on nyt autoil­la 2+2 kaistaa. Seudun vilkkaim­mal­la fil­lariy­htey­del­lä fil­lar­it ja jalankulk­i­jat on pan­tu puikkele­hti­maan tois­t­en­sa ja sil­lan kalas­ta­jien sekaan. Autoli­iken­teen pienen­tynyt määrä ei puol­la mil­lään lasken­tataval­la nelikaistaista yhteyt­tä – ei varsinkaan, kun kap­a­siteetin mitoit­ta­vana tek­i­jänä on Porkkalankadun liikennevalot.

Esi­tyk­sen mukaan autokaisto­ja oli jatkos­sa 1+2 kaistaa. Yksi pois Laut­tasaares­ta ja kak­si Laut­tasaa­reen. Syy tähän on sama kuin mik­si met­ros­ta on kak­si liuku­por­ras­ta ylös ja yksi alas. Porkkalankadun lii­iken­neval­ot ryt­mit­tävät Laut­tasaa­reen tule­vaa liiken­net­tä. Tämä on saanut osan autoil­i­joista totaalisen raivon val­taan. Asi­as­ta autoil­i­joil­ta tul­lut palaute on enem­män tunne- kuin fak­ta­pain­ot­teista. On suur­ta uskoa vai­h­toe­htoisi­in fak­toi­hin liiken­nemäärien suh­teen. Sitäkään ei myön­netä, että jos pul­lonkaula on kapea, ei pidä lev­en­tää pul­loa vaan pullonkaulaa.

Pyöräti­et muute­taan yksisu­un­taisik­si ja erote­taan jalka­käytävistä korkeuserol­la. Min­ua tuo yksisu­un­taisu­us tässä vähän arve­lut­taa, kos­ka se saa aikaan sen, että jotkut pyöräil­i­jät joutu­vat sil­lan molem­mis­sa päis­sä vai­h­ta­maan val­oristeyk­sessä toiselta puolelta toiselle. Toisaal­ta taas eilen olin tör­mätä vas­taan tule­vaan (val­ot­tomaan) pyöräilijään.

Laut­tasaaren sil­lal­la pyöräil­lessäni panen muuten aina kypäräni visi­irin päälle, jos se ei ole ennestään. Olen ker­ran tör­män­nyt kalas­ta­jan koukku­un, eikä koukun saami­nen silmään houkuttele.

Lapin­lah­den sairaalan tulevaisuus

Raken­nuk­set suo­jel­laan kaaval­la, mut­ta niitä ei enää osoite­ta sairaalatoimintaan.

Tarkoituk­se­na on myy­dä raken­nuk­set tar­jouskil­pailun perus­teel­la. Sairaalan nykyiset varsin epäkau­pal­liset käyt­täjät halu­aisi­vat, että kaupun­ki kun­nos­taisi raken­nuk­set oma­l­la kus­tan­nuk­sel­laan vält­tävälle tasolle. Sil­loinkin kus­tan­nuk­sia vas­taa­va vuokra ilman tuot­to­tavoitet­ta olisi läh­es 20 €/m2, mitä nykyiset käyt­täjät eivät pysty maksamaan.

Toisaal­ta, onhan meil­lä nytkin Viik­in­ran­nas­sa varas­toalue hyvän asuinalueen tiel­lä, jos­ta käyt­täjät eivät mak­sa läh­eskään alueen vai­h­toe­htoiskäytön mukaista vuokraa.

Oikeas­t­aan täl­laiset sub­ven­tiot pitäisi tehdä avoimesti – ei menetet­ty­inä tuloina, vaan bud­jet­ti­in merkit­ty­inä menoina. Sekä sen Viik­in­ran­nan että Lapin­lah­den sairaalan kohdalla.

Vuo­den 2018 pyöräilybarometri

Tyy­tyväisyys pyöräi­ly­olo­suhteisi­in on paran­tunut. Suur­in­ta on tyy­tymät­tömyys raken­nustöi­den aikaisi­in jär­jeste­ly­i­hin. Pasi­las­sa tilanne onkin todel­la surkea Tri­plan kohdalla.

Pyöräi­ly on aika demokraat­tista siinä mielessä, että sitä suosi­taan yhteiskun­talu­okkaan kuu­lumat­ta. Pyöräi­ly pain­ot­tuu hyvä­tu­loisi­in ja korkeasti koulutet­tui­hin, mut­ta tämä pain­o­tus ei ole kovin voimakasta.

Sta­dion­in ympäristön puistosuunnitelma

Sta­dion­in ympäristöä pan­naa kun­toon puolel­la miljoon­al­la. Samas­sa Töölön­lahdelta keskus­puis­toon kulke­vaa baanay­hteyt­tä kohennetaan.