Kategoria: Ilmastopolitiikka

Miten sähköveroon päädyttiin

Lip­posen ensim­mäi­nen hal­li­tus aset­ti maa­han hiilid­iok­sidi­veron, joka verot­ti myös esimerkik­si kivi­hi­ilen polt­tamista voimalaitok­sis­sa. Pian ymmär­ret­ti­in, ettei tämä pelit­tänyt pohjo­is­maisil­la sähkömarkkinoilla.

Sähkön­tuotan­non polt­toaineet säädet­ti­in verot­tomik­si ja kor­vat­ti­in kaikesta sähköstä mak­set­taval­la sähköverol­la ja uusi­u­tu­van sähkön­tuotan­non sub­ven­ti­ol­la. Lop­putu­lok­sen piti olla melko lähel­lä alku­peräistä hiilid­iok­sidi­veroa. Olin sil­loin itsekin näitä päätlök­siä tekemässä vihrei­den edus­ta­jana. Sit­tem­min sähkövero ja tuotan­totuet ovat alka­neet elää omaa elämään­sä eikä kokon­aisu­us ole enää lainkaan loogi­nen. Nyt esimerkik­si aurinkosähkön käyt­töä hait­taa se, että sekin on sähköveron alaista, jos sitä myy naa­purilleen. Jat­ka lukemista “Miten sähköveroon päädyttiin”

Halvalle sähkölle järkevää käyttöä

Sähkön hin­tavai­hteluis­sa on mure­hdit­tu paljon ajoit­taisia korkei­ta hin­to­ja., mut­ta ongel­mal­la on toinenkin ulot­tuvu­us, hyvin hal­pa hinta.

Sähkö tulee ole­maan kesäl­lä järkyt­tävän hal­paa. Tilanteen sta­biloimisek­si ja ener­giay­htiöi­den toim­intaedel­ly­tys­ten paran­tamisek­si tuol­la sähkölle tulisi nopeasti löytää järkevää käyt­töä.  Se lisäisi myös sähkön­tuotan­toka­p­a­siteet­tia talvipakkasil­la, kun kap­a­siteet­ti uhkaa lop­pua. Tämä on tärkeätä jo senkin vuok­si, että täy­tyy­hän kalli­il­la pääo­makus­tan­nuk­sil­la tuote­tus­ta tuuli- ja aurinkosähköstä olla myös hyö­tyä. Sähkö pyrkii ole­maan hal­paa, kun tuuli- ja aurinkosähköä tulee paljon.  Jos omis­taisin tuulivoimaa, olisi tästä eri­tyisen kiin­nos­tunut, kos­ka 12 vuo­den kulut­tua syöt­tö­tar­if­fi lop­puu ja saisin vain markki­nahin­nan. Jat­ka lukemista “Hal­valle sähkölle järkevää käyttöä”

Energiayhtiöiden kannattaa lopettaa mariseminen

Mis­sä vain kak­si ener­giay­htiöi­den edus­ta­jaa kohtaa, siel­lä alkaa kauhea marisem­i­nen ener­gia­markki­noiden jär­jet­tömästä muu­tok­ses­ta ja ennen kaikkea siitä totaalis­es­ta tuhos­ta, jon­ka tuuli- ja aurinkovoiman syöt­tö­tar­if­fit aiheut­ta­vat sähkömarkkinoille.

Marisem­i­nen muut­tuneista olo­suhteista ei ole oikea tapa suh­tau­tua ener­gia­markki­noiden muu­tok­seen. Parhait­en pär­jäävät yhtiöt, jot­ka hyväksyvät tosi­asi­at ja käyt­tävät ener­giansa sen miet­timiseen, miten muut­tuvis­sa olo­suhteis­sa menestyy.

Euroopas­sa on päätet­ty, että ilmas­ton­muu­tok­seen vas­tataan lisäämäl­lä uusi­u­tu­van ener­gian osu­ut­ta. Sähkö­markki­noil­la tuuli- ja aurinko ovat siitä ikäviä, että niiden mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set ovat lähel­lä nol­laa. Ne tuot­ta­vat sähköä aina, kun aurinko pais­taa tai tuulee, ja sik­si muu tuotan­to joutuu sopeu­tu­maan. Jat­ka lukemista “Ener­giay­htiöi­den kan­nat­taa lopet­taa mariseminen”

Ollaanko ilmastopolitiikassa tosissaan?

Pari­i­sis­sa sovit­ti­in, että ilmas­ton läm­pen­e­m­i­nen pyritään pysäyt­tämään 1,5 cel­siusas­teeseen ver­rat­tuna esi­te­ol­liseen aikaan (Raja muuten ylit­tyi viimeku­us­sa, toiv­ot­tavasti tilapäis­es­ti). Onko lupaus uskot­ta­va. Kysytään markkinoilta.

Tämän tavoit­teen saavut­ta­mi­nen edel­lyt­tää, että tun­ne­tu­ista fos­si­il­i­sista varan­noista jätetään maa­han 80 %. Tämä tarkoit­taa, että esimerkik­si öljy­varat muut­tuvat tuon 80 %:n osalta arvot­tomik­si. Vain paran 20 % kan­nat­taa hyödyt­tää. Senkin osan arvon las­kee tasolle, joka vas­taa tämän parhaan osan ja toisek­si parhaan osan pump­pauskus­tan­nusten erotusta.

Val­ta­vat arvonalen­nuk­set ovat siis odotet­tavis­sa. Keskus­pankkipi­ireis­sä kuulem­ma puhutaan hiiliku­plas­ta, joka tulee rahamarkki­noiden riesak­si kun asun­to ja teknolo­giaku­plas­ta on selvit­ty. Jat­ka lukemista “Ollaanko ilmastopoli­ti­ikas­sa tosissaan?”

Sääriippuvainen tuotanto ja sähkömarkkinat

Mis­sä kak­si voimay­htiöi­den edus­ta­jaa tapaa toisen­sa, siel­lä mar­mate­taan siitä kaaok­ses­ta, jon­ka tuulivoima on sähkö­markki­noille tuonut ja jota aurinkosähkö tulee vielä paljon pahentamaan.

Mar­ma­tus kan­nat­taa lopet­taa, kos­ka tuuli ja ennen kaikkea aurinkoen­er­gian käyt­tö on tule­vaisu­ut­ta. Hyvin vai­htel­e­vaan sähkön tuotan­toon on vain varaudut­ta­va ja siihen, mitä se merk­it­see sähkön hinnalle.

Sähkö­markki­noi­ta on tasapainotettava

  1. Siir­toka­p­a­siteet­tia olen­nais­es­ti lisäämällä
  2. Kysyn­nän ohjauksella
  3. Luo­ma­l­la täy­den­tävää kap­a­siteet­tia vesivoimas­ta ja nopeasti säädet­tävistä polt­toon perus­tu­vista voimaloista.
  4. Mah­dol­lis­es­ti luo­ma­l­la kapasiteettimarkkinat.

Sään mukaan vai­htel­e­van ener­giantuotan­non ongel­mat olisi läh­es selätet­ty, jos siir­toka­p­a­siteet­tia olisi niin paljon, että koko EU pysy­isi jatku­vasti samas­sa hin­ta-alueessa. Aina tuulee jos­sakin eikä kaikkial­la voi olla pil­vistä. Jat­ka lukemista “Sääri­ip­pu­vainen tuotan­to ja sähkömarkkinat”

Tuhoaako ilmastopolitiikka EU:n kilpailukyvyn?

Jos Varsi­nais-Suomes­sa olisi oma sähköveron­sa joka olisi korkeampi kuin muual­la Suomes­sa, ener­giaval­tainen teol­lisu­us kart­taisi Varsi­nais-Suomea. Varsi­nais-Suo­mi köy­hty­isi suh­teessa muuhun Suomeen. Tämä johtuu siitä, ettei Varsi­nais-Suomel­la ole omaa val­u­ut­taa ja siitä, että siel­lä nou­date­taan samo­ja työehtosopimuksia.

Eija-Riit­ta Korho­la ja todel­la moni muu näyt­tää ajat­tel­e­van, että mikä kos­kee yllä Varsi­nais-Suomea kos­kee yhtäläis­es­ti EU:ta globaalis­sa kil­pailus­sa. Jat­ka lukemista “Tuhoaako ilmastopoli­ti­ik­ka EU:n kilpailukyvyn?”

Ilmaston lämpeneminen takoo ennätyksiä

lämpötila

Päät­tynyt mar­raskuu oli maa­pal­lol­la lämpimin koko mit­taushis­to­ri­an aikana – peräti 0,25 astet­ta lämpimämpi kuin edelli­nen ennä­tys vuodelta 2013.

Hui­pus­saan on myös 12 kuukau­den liuku­va keskiar­vo. Nasa las­kee neljän­nesvu­osi­ti­las­to­ja jostain syys­tä ryt­mil­lä joulu – helmikuu, maalis – toukokuu, kesä – elokuu ja syys- mar­raskuu. Niis­sä kaikissa viimeisin mit­taus on korkein. Se on jo selvä, että tästä vuodes­ta tulee mit­taushis­to­ri­an lämpimin.

Mitä Pariisin jälkeen?

On myön­net­tävä, että vähän huoles­tu­in, kun kuulin, että Pari­i­sis­sa on sovit­tu läm­pöti­lan nousun painamis­es­ta 1,5 asteeseen. Jos tavoite on käytän­nössä mah­do­ton saavut­taa, se oikeut­taa lipsumisen.

Vähän kuu­lostaa uhkaaval­ta, että on sovit­tu 1,5 asteesta, mut­ta tehdyt lupauk­set riit­tävät 2,7 asteeseen,

Mut­ta nyt on yhdessä julk­istet­tu, että 1,5 astet­ta olisi oikeas­t­aan vält­tämätön tavoite. Ei sen saavut­ta­mi­nen ole mah­do­ton­ta, vaik­ka se vaatikin muutoksia.

Suomes­sa esimerkik­si pitää tehdä paljon. Kivi­hi­ilelle ei oikein ole enää tilaa, mut­ta ei nyt ainakaan turpeelle, tuolle kivi­hi­iltäkin pahem­malle ilman­pilaa­jalle, jon­ka käyt­töä on vain lisät­ty. Jat­ka lukemista “Mitä Pari­isin jälkeen?”

Miksi Saudi-Arabia painaa öljyn hintaa alas?

Ener­giapäivien aamupäiväl­lä kuulimme Opecin edus­ta­jaa, joka ker­toi öljy­markki­noista siitä, mik­si öljyn hin­ta on yllät­täen laskenut. Sivu­u­tan detaljit ja käsit­te­len vain USA:n liuskeöljyn vaiku­tus­ta. Tar­jon­nan lisään­tymi­nen alkoi painaa öljyn hin­taa alas, mut­ta kaikkien häm­mästyk­sek­si Opec ei ryhtynyt tur­vaa­maan hin­tata­soa leikkaa­mal­la omaa tuotantoaan.

Opecin edus­ta­jan mukaan tämä joh­tui sitä, että eri­tyis­es­ti Sau­di-Ara­bia halusi painaa hin­nan niin alas, että liuskeöljyltä menee kan­nat­tavu­us. Sen tuotan­to onkin kään­tynyt lasku­un. Jat­ka lukemista “Mik­si Sau­di-Ara­bia painaa öljyn hin­taa alas?”

Vähän perehtyneempi arvio Ottelinin tutkimuksesta

On oikeas­t­aan ikävä asia, että Ottelin­in monel­la tavoin ansiokas tutkimus on joutunut myrskyn silmään, kun HS ilmoit­ti sen osoit­ta­van, että yhdyskun­tarak­en­teen tiivistämi­nen lisää päästöjä. Tutkimuk­ses­sa ei näin san­o­ta, vaik­ka abstrak­tin kir­joit­ta­ja on kyl­lä myös vähän oikaissut ja tätä kaut­ta aiheut­tanut tuon tulkin­nan. Näin entisenä tilas­toti­eteil­i­jänä halu­an kom­men­toi­da sitä, mitä nopeasti läpi luke­mal­la ymmärsin.

Tutkimuk­sen ansiot ovat siinä, että pyritään selvit­tämään kulu­tustapo­jen vaiku­tus päästöi­hin. Tulok­set eivät ole vielä siinä kun­nos­sa, että niistä voisi vetää kovinkaan paljon poli­tikka­su­osi­tuk­sia, mut­ta jostain on aloitettava.

Erit­täin kiin­toisaa on tietää, miten eri tavoin asu­vien kulu­tusko­rit poikkea­vat toi­sis­taan, mut­ta sitä ei valitet­tavasti ole rapor­toitu kuin noiden päästömäärien kaut­ta. Mie­lenki­in­toista olisi myös tietää, miten joukkoli­iken­nekaupungis­sa asu­vien city-ihmis­ten kulu­tusko­rit poikkea­vat muus­ta maas­ta, mut­ta tätäkään ei ollut tutkit­tu. Tutkimuk­ses­sa käytet­ty Inner-urban area ei ollutkaan mitä luvat­ti­in, vaan siihen kuu­lu­vat alueet, joiden aluete­hokku­us ylit­tää 0,1. Urbaanista alueesta ale­taan puhua, kun aluete­hokku­us on tuo­hon näh­den kym­menker­tainen. Tuo­hon määritelmään mah­tu­vat myös auto­val­taiset omako­tialueet Pak­i­las­ta alka­en. Jat­ka lukemista “Vähän pere­htyneem­pi arvio Ottelin­in tutkimuksesta”