Kategoria: Ilmastopolitiikka

Kivihiilen kielto ei yksin vähennä ilmastopäästöjä

Ympäristövä­ki on aivan onnes­ta ymmyrkäisenä, kun hal­li­tus on ilmoit­tanut kieltävän­sä kivi­hi­ilen polton lail­la vuodes­ta 2030 alka­en. Olisi haus­ka osal­lis­tua tähän iloit­se­vien ihmis­ten joukkoon, mut­ta rehellisyys pakot­taa sanomaan, että yksinään tämä toimen­pide on hyödytön, jopa haitallinen.

Hal­li­tus ei kiel­lä turpeen polt­toa, vaik­ka sen hiilid­iok­sidipäästöt tuotet­tua ener­giayk­sikköä kohden ovat vielä suurem­mat. Toisaal­ta turpeen poltos­ta ei ole sähkön tuotan­nos­sa san­ot­tavaa hait­taa ilmas­tolle samas­ta syys­tä kuin kivi­hi­ilen kieltämis­es­tä ei ole hyötyä.

Vaik­ka nyt ei ole kovin innos­tavaa puhua päästökau­pas­ta, kos­ka jär­jestelmä on teho­ton liian run­saiden päästöoikeuk­sien vuok­si, vuon­na 2030 päästökau­pan pitäisi jo toimia ihan hyvin, kos­ka päästöoikeuk­sien määrää markki­noil­la tul­laan tuo­hon men­nessä vähen­tämään melkois­es­ti. Jos Suomes­sa  päästökau­pan toimies­sa kor­vataan kivi­hi­iltä hak­keel­la, päästöoikeudet siir­tyvät muualle ja helpot­ta­vat kivi­hi­ilen polt­toa esimerkik­si Sak­sas­sa ja Puo­las­sa. Ilmas­to ei hyödy mitään. Jat­ka lukemista “Kivi­hi­ilen kiel­to ei yksin vähen­nä ilmastopäästöjä”

Mitä tehdä ilmaisella sähköllä?

Run­sas tuuli- ja aurinkoen­er­gian tar­jon­ta ovat saat­ta­neet sähkö­markki­nat out­oon tilanteeseen. Jos sekä tuulee että aurinko pais­taa, sähkön hin­ta painuu erit­täin alas. Suomes­sa hin­ta ei ole vielä men­nyt negati­ivisek­si, mut­ta Sak­sas­sa on tämäkin koet­tu. Aurinkovoima tekee Suomeen vas­ta tuloaan. 

Hal­pa sähkö merk­it­see, ettei per­in­teisiä voimalaitok­sia kan­na­ta nyt rak­en­taa käytöstä pois­tunei­den tilalle. Helenin esimerkik­si piti kor­va­ta Hanasaaren kivi­hi­ilivoimala hakevoimalal­la Vuosaa­res­sa, mut­ta yhtiö tyy­tyi pelkkään läm­pökat­ti­laan kaukoläm­mön tuot­tamista varten. 

Näis­sä olois­sa Olk­ilu­o­to 3 ja Fen­novoiman ydin­voimala tule­vat ole­maan omis­ta­jilleen raskas taloudelli­nen taak­ka. Jat­ka lukemista “Mitä tehdä ilmaisel­la sähköllä?”

Lisääkö vai vähentääkö teollisuuden energiankäytön tuki globaaleja päästöjä

electricity_prices_for_industrial_consumers_second_half_2015_%c2%b9_eur_per_kwh_yb16
Teol­lisu­u­den sähkön hin­ta vuon­na 2015, €/kWh. Suomes­sa sähkö toisek­si halv­in­ta Ruotsin jälkeen

Hal­li­tus on ohjel­mansa mukaises­ti alka­mas­sa tukea paljon sähköä kulut­tavaa teol­lisu­ut­ta kom­pen­saa­tiona sille sähkön hin­nan nousulle, jon­ka päästökaup­pamekanis­mi aiheut­taa. Pääasialli­nen osoite taitaa olla Out­okumpu Oyj.

Aloite­taan nyt tuot­ta­mas­ta sähkön hin­nan nousus­ta. Sähkön hin­ta ei ole ilmastopoli­ti­ikan vuok­si nous­sut vaan laskenut, kun tuuli ja aurinkosähkö ”häiriköivät” sähkö­markki­noil­la. Kom­pen­saa­tio on ongel­mas­ta, jota ei ole. Jat­ka lukemista “Lisääkö vai vähen­tääkö teol­lisu­u­den ener­giankäytön tuki globaale­ja päästöjä”

Päästövähennyksissä haaskataan valtavasti rahaa — paitsi Suomessa

Ener­giauuti­sis­sa oli hätkähdyt­tävä artikke­li päästövähen­nys­ten kus­tan­nuk­sista. Suo­mi on käyt­tänyt vähen­net­tyä hiilid­iok­sidi­ton­nia kohden 27 euroa ja Ruot­si 1300 euroa. Hölmöin on ollut Ran­s­ka, joka on käyt­tänyt peräti 1400 euroa. EU:n keskiar­vo on 400 euroa/tonni. Artikke­li perus­tuu ital­ialaisen tohtori Car­lo Stag­naron tutkimuk­seen. 

Vähen­netyn hiilid­iok­sidi­ton­nin hin­ta eri EU-maissa

Jat­ka lukemista “Päästövähen­nyk­sis­sä haaskataan val­tavasti rahaa — pait­si Suomessa”

Markkinaratkaisulla on vastustajia

Vaik­ka aika moni myön­tää, että pelkkä päästökaup­pa tuot­taisi parem­man tulok­sen kuin nykyjär­jestelmä, melkein kaik­ki kuitenkin vas­tus­ta­vat markki­nae­htoisia ratkaisu­ja, kos­ka jokin fusku on aina edullista jollekin osapuolelle.

Markki­nae­htoisel­la ratkaisul­la tarkoi­tan, että sähkön hin­noitel­laan kaikille sen käyt­täjille tun­ti­hin­nan perus­teel­la, sähköveros­ta luovu­taan kokon­aan ja se kor­vataan korkeal­la ja kat­taval­la hiiliv­erol­la tai päästöoikeu­den korkeal­la hin­nal­la (100 €/tonni) ja sähkön siir­rossa pain­ot­tuu kiin­teän mak­sun osu­us, kos­ka kus­tan­nuk­setkin ovat kiin­teitä. Jat­ka lukemista “Markki­naratkaisul­la on vastustajia”

Miten energiamarkkinoita pitäisi ohjata ilmastoystävällisiksi

Jos on saas­tut­tavia ja puh­tai­ta tapo­ja tehdä sähköä, pitäisikö saas­tut­tavaa ran­gaista vain puh­das­ta subventoida?

Talous­teo­ri­an mukaan ehdot­tomasti pitäisi lait­taa hait­taverot saas­tut­tavalle sen sijaan, että tue­taan puh­tai­ta ener­gia­muo­to­ja. Puh­taista ei ole ulkoista hyö­tyä, vaan saas­tut­tavista on ulkoista hait­taa. Kun val­i­taan sub­ven­tion tie, tul­laan samal­la sub­ven­toi­neek­si ener­gian kulu­tus­ta, vaik­ka säästöä oikeas­t­aan pitäisi edis­tää – onhan jok­seenkin kaik­ista ener­gia­muodoista lop­ul­ta ulkoista haittaa.

Päästöoikeus vai hiilivero?

Jos päästöoikeus mak­saa 30 €/tonni, on se jok­seenkin tarkalleen sama asia kuin hiilid­iok­sidi­vero tasoltaan 30 €/tonni. Ero tulee siitä, mitä tapah­tuu, jos on arvioitu ohjaus­vaiku­tuk­sen teho väärin. Jos päästöt nou­se­vat ennakoitua suurem­mik­si tai jäävät pienem­mik­si, päästöoikeu­den hin­ta nousee tai las­kee, kunnes päästöt ovat tavoite­ta­sol­la. Vero on sil­lä tasol­la kuin se on, kunnes tehdään uusi päätös veros­ta.  Yri­tys­ten kannal­ta tur­valli­nen ratkaisu. [Ympäristön muutet­tu sanaksi yri­tys­ten] Jat­ka lukemista “Miten ener­gia­markki­noi­ta pitäisi ohja­ta ilmastoystävällisiksi”

Tästä selviää vain markkinamekanismi

Poimin parin päivän sadon Uusi ener­giapoli­ti­ik­ka ‑sivus­tol­ta inno­vaa­tiouuti­sista, joil­la voisi olla merkit­tävää vaiku­tus­ta tule­vaisu­u­teen, jos ne toimi­si­vat niin hyvin kuin uutises­sa väitetään.

Nestemäinen suolaJenkeis­sä aio­taan varas­toi­da aurinko- ja tuulisähköä kuumaan (yli. 500 C0) nestemäiseen suo­laan (faasimuu­tos) ja ottaa ulos tasaise­na sähkövir­tana. Val­ti­oti­eteil­i­jän tiedoin kuvit­telisin, että 70 % sähköstä hukkuu matkalla, mut­ta insinööril­lä saat­taa olla asi­as­ta jotain salat­tua tietoa, jota val­ti­oti­eteil­i­jä ei tiedä. Jat­ka lukemista “Tästä selviää vain markkinamekanismi”

Kapasiteettimarkkinat?

Viime tal­ve­na oli paljon puhet­ta sähköka­p­a­siteetin lop­pumis­es­ta. Ris­ki on ilmeinen, kos­ka näis­sä olois­sa kenenkään ei kan­nat­ta investoi­da per­in­teiseen sähkön tuotan­toon. Helsinkikin kor­vaa hanasaaren voimalaitok­sen lämpökattilalla.

Yhdek­si ratkaisuk­si on esitet­ty kap­a­siteet­ti­markki­noi­ta. Tar­jouskil­pailun perus­teel­la mak­set­taisi­in varaka­p­a­siteetin ylläpitämisestä.

On arvailu­jen varas­sa, mitä tuos­ta kap­a­siteetista mak­set­taisi­in. Arvataan siis vaik­ka, että 60 000 €/MW. (Arvaus on kopi­oitu sivus­tol­ta Uusi ener­giapoli­ti­ik­ka.) Tuhat megawat­tia mak­saisi siis 60 M€/vuosi. Ihan siedet­tävä vaku­u­tus­mak­su. Ovathan taloudel­liset seu­rauk­set sähkön katkeamis­es­ta paljon suurem­mat. On siis kehit­tämisen arvoinen aja­tus. Jat­ka lukemista “Kap­a­siteet­ti­markki­nat?”

Miten sähköveroon päädyttiin

Lip­posen ensim­mäi­nen hal­li­tus aset­ti maa­han hiilid­iok­sidi­veron, joka verot­ti myös esimerkik­si kivi­hi­ilen polt­tamista voimalaitok­sis­sa. Pian ymmär­ret­ti­in, ettei tämä pelit­tänyt pohjo­is­maisil­la sähkömarkkinoilla.

Sähkön­tuotan­non polt­toaineet säädet­ti­in verot­tomik­si ja kor­vat­ti­in kaikesta sähköstä mak­set­taval­la sähköverol­la ja uusi­u­tu­van sähkön­tuotan­non sub­ven­ti­ol­la. Lop­putu­lok­sen piti olla melko lähel­lä alku­peräistä hiilid­iok­sidi­veroa. Olin sil­loin itsekin näitä päätlök­siä tekemässä vihrei­den edus­ta­jana. Sit­tem­min sähkövero ja tuotan­totuet ovat alka­neet elää omaa elämään­sä eikä kokon­aisu­us ole enää lainkaan loogi­nen. Nyt esimerkik­si aurinkosähkön käyt­töä hait­taa se, että sekin on sähköveron alaista, jos sitä myy naa­purilleen. Jat­ka lukemista “Miten sähköveroon päädyttiin”

Halvalle sähkölle järkevää käyttöä

Sähkön hin­tavai­hteluis­sa on mure­hdit­tu paljon ajoit­taisia korkei­ta hin­to­ja., mut­ta ongel­mal­la on toinenkin ulot­tuvu­us, hyvin hal­pa hinta.

Sähkö tulee ole­maan kesäl­lä järkyt­tävän hal­paa. Tilanteen sta­biloimisek­si ja ener­giay­htiöi­den toim­intaedel­ly­tys­ten paran­tamisek­si tuol­la sähkölle tulisi nopeasti löytää järkevää käyt­töä.  Se lisäisi myös sähkön­tuotan­toka­p­a­siteet­tia talvipakkasil­la, kun kap­a­siteet­ti uhkaa lop­pua. Tämä on tärkeätä jo senkin vuok­si, että täy­tyy­hän kalli­il­la pääo­makus­tan­nuk­sil­la tuote­tus­ta tuuli- ja aurinkosähköstä olla myös hyö­tyä. Sähkö pyrkii ole­maan hal­paa, kun tuuli- ja aurinkosähköä tulee paljon.  Jos omis­taisin tuulivoimaa, olisi tästä eri­tyisen kiin­nos­tunut, kos­ka 12 vuo­den kulut­tua syöt­tö­tar­if­fi lop­puu ja saisin vain markki­nahin­nan. Jat­ka lukemista “Hal­valle sähkölle järkevää käyttöä”