Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusongelma on ikäjakauma, jonka seurauksena nettosaajia on aina vain enemmän ja nettomaksajia, työssä käyviä, aina vain vähemmän.
Koska ikäjakaumaa ei noin vain muuteta, on nostettava työllisyyttä. Työperäinen maahanmuutto olisi hyväksi, mutta Suomi ei ole muuttajille sanottavan houkutteleva, koska marraskuu, kummallinen kieli — tai oikeastaan kaksi — ja muukalaisvastainen ilmapiiri.
Työllisyyttä pitäisi nostaa paljon, mieluummin jonnekin noin 80 prosenttiin. Tämä taas tarkoittaa, että on työllistettävä myös niitä, joiden osaamisessa, työkyvyssä tai muissa ominaisuuksissa on puutteita.
Heidän osaltaan taas haaveet kolmen tonnin palkasta ovat utopistisia. Jos työn on tuotettava niin paljon, että siitä voi kannattavasti maksaa 3 000 €/kk, aika paljon töitä ja työntekijöitä karsiutuu pois.
Julkinen sektori voi tietysti maksaa mitä vain tuottavuudesta piittaamatta, mutta siihen tarvitaan iloisia veronmaksajia. Jos ongelmana on julkisen talouden kestävyysvaje, huonotuottoisen työvoiman palkkaaminen kuntiin korkealla palkalla ei sanottavasti auta.
Niinpä tarvitaan täydentäviä tulonsiirtoja. En tiedä, onko ajatus huonojen palkkojen tukemisesta täydentävillä tulonsiirroilla oikeistolaista vai vasemmistolaista politiikkaa, mutta kokoomuslaista se ei ainakaan näytä olevan. Jatka lukemista “Työllisyys ja kokoomuksen halu leikata asumistukea”