Vuosi: 2015

Kaupunkien voitto (9): Ristisubvention sijaan suoraan tukea

Ris­tisub­ven­tio on val­tion kannal­ta kätevä tapa tukea kan­nat­tam­a­ton­ta toim­intaa alue­poli­it­tisin perustein, sil­lä eihän se mak­sa val­ti­olle mitään. Ris­tisub­ven­tio on mah­dol­lista vain, jos toim­intaa har­joit­taa monop­o­li tai toim­inta on luvan­varaista, jol­loin siihen voidaan liit­tää ris­tisub­ven­tion kaltaisia ehto­ja. Ilmaista ris­tisub­ven­tio ei tietenkään ole, sen mak­sa­vat kulut­ta­jat. Ellei meil­lä esimerkik­si olisi apteekki­mak­sua, lääk­keet oli­si­vat kaupungeis­sa selvästi halvem­pia kuin ne ovat nyt.

Ris­tisub­ven­tio on kuitenkin sekä epäoikeu­den­mukainen että taloudel­lis­es­ti teho­ton tukimuoto.

Sen on epäoikeu­den­mukainen, kos­ka sil­lä on väärä mak­sa­ja. Mik­si syr­jäseu­tu­jen apteekkien tukeen osal­lis­tu­vat kaupunki­lai­sista vain sairaat, jot­ka tarvit­se­vat paljon lääkkeitä, mut­ta eivät ter­veet? Mik­si Helsin­gin ja Tam­pereen välil­lä junal­la matkus­tavien on tuet­ta­va lipun hin­nois­sa hil­jaisia ratao­suuk­sia, mut­ta ei niiden, jot­ka aja­vat samaa väliä autol­la? Jat­ka lukemista “Kaupunkien voit­to (9): Ris­tisub­ven­tion sijaan suo­raan tukea”

Valinnanvapaus terveydenhuollossa voi tulla erittäin kalliiksi, mutta muuten se on hyvä asia

Päätös valin­nan­va­paud­es­ta peruster­vey­den­huol­los­sa tehti­in taval­la, jol­la sitä ei pitäisi tehdä – ilman mitään kun­nol­lista valmis­telua. On tätä tietysti pohdit­tu pitkään, kos­ka Ruotsin esimerkkiähän tässä on tarkoi­tus noudattaa.

Aloite­taan siitä, mitä tämä ei merkitse

Jos min­un tarvit­see käväistä lääkäril­lä hake­mas­sa itses­tään selvä resep­ti, en varaa aikaa ter­veyskeskuk­seen vaan val­it­sen työ­paikan vier­essä ole­val­ta lääkäri­ase­mal­ta ajan. Niitä nimit­täin on siel­lä yllin kyllin niin, että voi vali­ta sopi­van ajoitet­tuna niin, että matkalla lau­takun­nan kok­ouk­seen voin hakea tämän lääkäriltä. Se vie min­ul­ta 15 min­u­ut­tia. Pelkkä matkus­t­a­mi­nen Viiskul­man ter­veysase­malle ja takaisin vie enem­män. Se, että Ter­veystalosta löy­tyy samana päivänä kym­meniä vapai­ta lääkäri­naiko­ja ja ter­veyskeskuk­ses­sa vas­ta viikko­jen päästä, ker­too jotain epä­tas­apain­os­ta ja resurssien haaskauk­ses­ta, mut­ta tämä on toinen tarina.

Täl­laista palve­lu­ta­soa oikeus vali­ta ter­veysase­ma ei tarkoi­ta eikä voi tarkoit­taa, kos­ka ter­vey­den­huol­lon kus­tan­nuk­set nousi­si­vat räjähdys­mäis­es­ti. Meno­ja piti vähen­tää kolmel­la mil­jardil­la eikä lisätä kolmel­la mil­jardil­la. Jos halu­an säästää omaa aikaani, on oikein, että mak­san siitä itse. Jat­ka lukemista “Valin­nan­va­paus ter­vey­den­huol­los­sa voi tul­la erit­täin kalli­ik­si, mut­ta muuten se on hyvä asia”

Kaupunkien voitto 8: Kaupungit tarvitsevat eriytyvää lainsäädäntöä

Olo­suh­teet urbaanis­sa Suomes­sa poikkea­vat val­tavasti haja-asu­tusaluei­den olo­suhteista, ja ero tun­tuu kas­va­van. Tämä tuot­taa haastei­ta val­takun­nal­liselle lain­säädän­nölle. Jos lain­säädän­tö tehdään kaupunkei­hin sopi­vak­si, se sopii huonos­ti maaseudun olo­suhteisi­in ja päin­vas­toin. Tarvi­taan eriy­tyvää lainsäädäntöä.

Ennen vuot­ta 1977 kun­nat jakau­tu­i­v­at maalaiskun­ti­in, kaup­paloi­hin ja kaupunkei­hin, joil­la oli eri­laiset velvoit­teet ja oikeudet. Tämän jäl­keen kun­ta­la­ki on tun­tenut vain yhden kun­ta­muodon. Kun­tia kut­su­taan niiden oman valin­nan mukaan kaupungeik­si ja maalaiskun­niksi, mut­ta juridista eroa niiden välil­lä ei ole.

Kun­t­a­min­is­teri Paula Risikon (kok) syksyl­lä 2014 nimit­tämä asiantun­ti­jatyöryh­mä – niin san­ot­tu pro­pel­lipää­työryh­mä – esit­ti rapor­tis­saan, että palat­taisi­in takaisin tilanteeseen, jos­sa meil­lä olisi eri­laisia kun­tia, joil­la olisi eri­laiset tehtävät ja velvoit­teet. Monia nyky­isiä val­tion tehtäviä olisi tarkoituk­sen­mukaista siirtää kaupungeille, mut­ta pie­nille maalaiskun­nille ne eivät sopisi. Jat­ka lukemista “Kaupunkien voit­to 8: Kaupun­git tarvit­se­vat eriy­tyvää lainsäädäntöä”

Eläköön se pieni riita!

Järkyt­tävän pie­neen asi­aan ollaan hal­li­tus­ta kaata­mas­sa, tai ainakin kaatamisel­la uhataan.

Itse asi­as­sa kysymys ei ole pieni. Ihmeel­listä on neu­vot­te­lu­tak­ti­ik­ka, jos­sa päämin­is­teri ja val­tio­varain­min­is­teri menevät julk­isu­udessa sanomaan, mis­tä eivät tin­gi. Kasvo­ja menet­tämät­tä on vaikea päästä ulos. Itseään ei pidä koskaan maala­ta nurkkaan.

Kyse ei ole enem­mästä eikä vähem­mästä kuin keskus­tan van­has­ta tavoit­teesta, maakun­tait­se­hallinnos­ta. Se on myös vihrei­den van­ha tavoite.

On aivan järkevää antaa vaaleil­la val­i­tu­ille itse­hallinnol­lisille alueille, joi­ta kut­sun tässä lyhyesti maakun­niksi, muitakin tehtäviä kuin sote: maakun­nan elinkei­nop­o­li­ti­ik­ka, yleiskaavoitus, toisen asteen koulu­tus, joukkoli­ikenne ja niin edelleen. Kun näin joka tapauk­ses­sa tehdään, alueen opti­maaliseen kokoon vaikut­ta­vat muutkin näköko­h­dat kuin sote. Jat­ka lukemista “Eläköön se pieni riita!”

Kaupunkisuunnitelulautakunnan lista 10.11.2015

Yleiskaa­va

Nyt se menee päätök­seen. Tästä asi­as­ta on neu­votel­tu paljon parem­mas­sa hengessä kuin bud­jetista, joten paljon äänestyk­siä ei tul­la näkemään.

Pitäjän­mäen Sulka­pol­un täydennyskaava

Pöy­dältä

Demar­it pyy­sivät tämän pöy­dälle. Ongel­mat liit­tyvät pysäköimiseen tyyli­in saako naa­purin maalle pysäköidä. (Saa, jos tästä on rasite­sopimus.) Minus­ta ongel­ma­ton kaava.

Hert­toniemen yri­tysalueen suunnitteluperiaatteet

Tätä on pidet­ty pöy­däl­lä odot­ta­mas­sa yleiskaavaa, joten nyt tämäkin menee päätök­seen. Minä olen koko alueen kehit­tämis­es­tä eri mieltä, mut­ta tässä asi­as­sa vihreät ovat liki yksin muut­ta­mas­sa aluet­ta enem­män asun­noik­si. Poli­ti­ikan ulkop­uolelta tulee kyl­lä tukea lin­jallemme. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nitelu­lau­takun­nan lista 10.11.2015”

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 2.11.2015

Koirasaarentie

Yleiskaa­va.

Alun perin oli sovit­tu, että yleiskaa­va hyväksyt­täisi­in tässä kok­ouk­ses­sa, mut­ta se lykkään­tynee viikol­la, jot­ta viras­to ehtisi kom­men­toi­da lau­takun­nan neu­vot­telemia muu­tok­sia. Vaik­ka ei pitäisi, neu­vot­telu­ja hiukan han­kaloit­taa se, että bud­jetista ei ole päästy sopuun.

Kru­unuvuoren asemakaava 

Kaaval­u­on­nos oli meil­lä käsit­telyssä helmiku­us­sa, jol­loin lau­takun­ta vahvisti tärkeim­mät lin­jauk­set. Kaa­van erikoisuute­na on town­house-riv­istö, jos­sa tont­tite­hokku­us ylit­tää roimasti ker­rostalolähiöi­den tehokku­u­den. Meneeköhän kau­pak­si? Myyviä kuvia kaavoit­ta­ja on oppin­ut tekemään.

’Täl­lä kaaval­la 1600 uut­ta asukasta.

Tiivistyskaa­va Pitäjän­mäen sulka­pol­un alueel­la Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 2.11.2015”

Raideinvestointeja ei pidä maksattaa kahta kertaa

HSL:n lipun­hin­to­ja uhkaa suuri koro­tus, kos­ka hin­to­jen pitäisi perus­sopimuk­sen mukaan  kat­taa puo­let kus­tan­nuk­sista ja kus­tan­nuk­si­in on tulos­sa suuria pääo­maku­lu­ja raideliikenneinvestoinneista.

Minus­ta tämä ei ole näin ollenkaan. Investoin­neista mak­set­taisi­in kah­teen kertaan.

Raidein­vestoin­nit tekevät mah­dol­lisek­si merkit­tävän yhdyskun­tarak­en­teen tiivistämisen. Talouden kielel­lä puhuen ne nos­ta­vat maan arvoa. Pääsään­tönä voidaan pitää, että raidein­vestoin­ti mak­saa itsen­sä kokon­aan maan arvon­nousuna ja jos se ei mak­sa, se on kan­nat­tam­a­ton. (Ihan näin se ei ole mut­ta melkein, kos­ka raidein­vestoin­tia voidaan perustel­la myös esimerkik­si ympäristösy­il­lä, eivätkä nämä hyödyt kap­i­tal­isoi­da kokon­aan uud­is­tuotan­non raken­nu­soikeuk­sien hintaan.)

Tuo maan hin­nan nousu tulee kun­tien hyödyk­si. Jos ei tule vaan päästetään val­umaan vääri­in taskui­hin, se on oma vika. Jat­ka lukemista “Raidein­vestoin­te­ja ei pidä mak­sat­taa kah­ta kertaa”

Kaupunkien voitto: 7. Kehityksen tulppa — kaupunkiseutujen hajaantunut hallinto

Suurin osa suo­ma­lai­sista kaupungeista on viime vuosikym­meninä kas­vanut yli maanti­eteel­lis­ten rajo­jen­sa. Kaupun­ki on levit­täy­tynyt use­an itsenäisen kun­nan alueelle.
Ennen toista maail­man­so­taa Suomes­sa kaupun­gin kas­vaes­sa yli rajo­jen­sa rajo­ja muutet­ti­in ja naa­purikun­nan puolelle syn­tyneet asuinalueet liitet­ti­in kaupunki­in. Toisaal­ta maalaiskun­nan sisälle syn­tynyt kas­va­va taa­ja­ma voiti­in erot­taa omak­si itsenäisek­si kaupungik­seen tai epäit­senäisek­si kaup­palak­si tai taa­javäkisek­si yhdyskunnaksi.

Viimeinen suuri rajo­jen tark­istus Helsin­gin seudul­la tehti­in vuon­na 1946, kun niin san­otut liitos­alueet – suuri osa Helsin­gin maalaiskun­nas­ta ja muun muas­sa Haa­gan kaup­pala, Laut­tasaari ja Munkkinie­mi – liitet­ti­in Helsinki­in. Ruotsinkieli­nen Espoo jätet­ti­in kielipoli­it­ti­sista syistä kun­tali­itok­sen ulkop­uolelle. Helsin­gin pin­ta-ala kahdek­sanker­tais­tui. Vuon­na 1966 Helsinki­in liitet­ti­in Helsin­gin maalaiskun­taan kuu­lunut Vuosaari ja vuon­na 2008 Sipoos­ta Öster­sun­domin alue.

Nykyi­nen epä­tarkoituk­sen­mukainen kun­ta­jako johtaa kun­tien osaop­ti­moin­ti­in ja hait­taa kaupunkien kehi­tys­tä, mis­tä kär­sii lop­ul­ta koko maa. Kaupunkien hallinto on pirstoutunut ja alku­peräisen keskuskaupun­gin ja sitä ympäröivien lähiökun­tien välil­lä on usein hyvinkin jän­nit­teinen suhde. Jat­ka lukemista “Kaupunkien voit­to: 7. Kehi­tyk­sen tulp­pa — kaupunkiseu­tu­jen hajaan­tunut hallinto”

Kaupunkien voitto: 6. Montako kaupunkia Suomeen mahtuu?

Per­in­teiset pienet kaupun­git vaikut­ta­vat uhanalaisil­ta. Elinkeino­rak­en­teen muu­tos ei ole ollut niille suosiollinen.

Val­taos­al­la suo­ma­lai­sista pienistä kaupungeista asukasluku las­kee. Suomes­sa on 103 kun­taa, jot­ka kut­su­vat itseään kaupungeik­si. Vuo­den 2014 aikana näistä 41 kaupun­gin väk­iluku nousi yhteen­sä 33 000 hen­gel­lä ja 63 kaupun­gin väk­iluku las­ki yhteen­sä 7 500 hengellä.

Maalaiskunti­na itseään pitävistä 60 kun­nan väk­iluku nousi yhteen­sä 4 400 hen­gel­lä ja 151 kun­nan väk­iluku las­ki yhteen­sä 6 910 hen­gel­lä. Väk­ilukuaan nos­ta­neet maalaiskun­nat oli­vat voit­top­uolis­es­ti suurten kaupunkien ympäryskuntia.
Merkille pan­tavaa on, että jos keski­tytään vain väk­ilukuaan menet­täneisi­in kun­ti­in, väk­ilu­vun alen­e­m­i­nen pain­ot­tuu määräl­lis­es­ti pieni­in kaupunkei­hin enem­män kuin maalaiskuntiin.
Pääsään­töis­es­ti kaik­ki per­in­teiset pienet kaupun­git menet­tivät asukaslukuaan, elleivät ne olleet suuren kaupun­gin naa­pure­i­ta kuten Naan­tali ja Kau­ni­ainen. Väk­ilukuaan kas­vat­taneis­sa pienis­sä kaupungeis­sa oli myös sel­l­aisia kuin När­piö, Laiti­la, Ikaa­li­nen ja Nivala, joiden kaupunki­maisu­us voidaan aset­taa kyseenalaisek­si, mut­ta jot­ka ovat elin­voimansa osoit­tanei­ta alueen­sa keskuk­sia. Jat­ka lukemista “Kaupunkien voit­to: 6. Mon­tako kaupunkia Suomeen mahtuu?”

Kaupunkien voitto: 5. pienellä kaupungilla monia etuja – periaatteessa

Pienel­lä kaupungilla on peri­aat­teessa puolel­laan monia etu­ja. Van­hois­sa kaupungeis­sa on toimi­va ruu­tukaa­va ajal­ta ennen auto­ja. Sen ansios­ta jok­seenkin kaik­ki on saavutet­tavis­sa kävellen, tai olisi, jos kaupunkisu­un­nit­telus­sa tätä olisi ymmär­ret­ty pitää päämääränä.

Pienen kaupun­gin on jok­seenkin vält­tämätön­tä suo­jel­la keskus­tansa elin­voimaisu­ut­ta pel­tomar­ket­te­ja vas­taan. Valitet­tavasti kaik­ki kaupun­git eivät oival­ta­ne­et tätä ajois­sa, vaik­ka jokainen kaupun­ki nyt panos­taa keskus­tan elävöittämiseen.

Kon­tak­tikaupunkeina pienet kaupun­git toimi­vat parem­min kuin suuret, vaik­ka ne menet­tävätkin työ­markki­noiden toimivu­udessa suurille työssäkäyntialueille.

Pien­ten kaupunkien ilmapi­iri on kotoisampi. Ne koetaan tur­val­lisem­mik­si. Paikallis­demokra­tia toimii parem­min, kos­ka päätök­set tapah­tu­vat lähempänä. Jat­ka lukemista “Kaupunkien voit­to: 5. pienel­lä kaupungilla monia etu­ja – periaatteessa”