Kategoria: Hyviä ehdokkaita

Miksi äänestän Haavistoa

Tähän kysymyk­seen on niin luon­nolli­nen vas­taus, ettei oikeas­t­aan muu­ta tarvita:

Haav­is­to on min­ulle läheinen yhteistyökump­pani kuu­den vuosikymme­nen ajal­la. Noil­ta ajoil­ta on muis­tis­sani lähin­nä vain hyviä koke­muk­sia. Olen hyvin vaku­ut­tunut hänen taidois­taan ja kyvys­tään saa­da aikaan tuloksia.

 

 

Keski­tyn tässä kuitenkin mui­hin syihin.

Haav­is­ton ulkopoli­it­ti­nen lin­ja on lähempänä omaani. Olen ollut Nato-jäsenyy­den kan­nat­ta­ja jo parikym­men­tä vuot­ta, mut­ta siinäkin tulee pitää malt­ti mukana. Ei pidä men­nä räh­mälleen täl­lä ker­taa USA:n edessä.

Suomen ulkopoli­ti­ikan pitää ajaa Suomen etua, minkä lisäk­si sen tulee ajaa kan­sain­välistä oikeu­den­mukaisu­ut­ta. Haav­is­ton suhde globaali­in etelään on syväl­lisem­pi ja vivahteikkaampi. Tämä on min­ulle tärkeä asia. Haav­is­to on ajat­telus­saan selvästi vähem­män mustavalkoinen.

Näistä kahdes­ta Pekka on ollut oikeasti itse rauhan­välit­täjänä. En ryhdy tätä enem­pää penko­maan, lukekaa tästä. Asian pihvi on jutun lopussa.

En halua ydi­na­sei­ta Suomen maaperälle. Ydi­naseet ovat sodas­sa mitä ilmeisin ydi­na­sei­den maali. Ydi­naseet tykinkan­ta­man päässä Pietarista vas­ta ilmeinen maali oli­si­vatkin. Tässä on otet­ta­va mallia Norjasta.

Sit­ten on aivan toisen­laisia syitä. Suo­mi on vaar­al­lis­es­ti jakau­tu­mas­sa niin poli­it­tis­es­ti kuin alueel­lis­es­ti. Se on myös tur­val­lisu­us­poli­it­ti­nen uhka. Talvi­so­dan aikana tehti­in Helmiku­un kih­laus kansan yht­enäistämisek­si. Nyt tarkoi­tus on nujer­taa ay-liike kokon­aan. Näinä tur­val­lisu­us­poli­it­tis­es­ti arkoina aikoina ei tuol­laista pitäisi tehdä.

En edes helsinkiläisenä pidä vau­rau­den val­u­mis­es­ta etelään.

Niin­pä kokoomus­lainen Wes­t­endin äänikuningas pres­i­dent­tinä olisi huono aja­tus. Se olisi merkit­tävä askel tiel­lä kohden tylyä oikeis­to­laisu­ut­ta Suomen politiikassa.

En toisaal­ta halu­aisi tiukan vasem­mis­to­laista pres­i­dent­tiäkään. Pekka kuu­luu poli­it­tiseen ajat­telul­taan keskus­taan ja hänel­lä on suuri har­ras­tuneisu­us pitää yllä yhteyk­siään myös Suomen syr­jäseuduille. Sik­si hän sai ensim­mäisel­lä kier­roksel­la Stub­bia suurem­man kan­natuk­sen Itä- ja Pohjois-Suomessa.

 

Äänestän Sofia Virtaa

Olen miet­tinyt, ketä äänestän vihrei­den jäsenäänestyk­sessä puheen­jo­hta­jak­si, ja pitkän pohdin­nan jäl­keen pää­tynyt kan­nat­ta­maan Sofia Vir­taa. Mielip­i­teeni ei ole kovin vah­va, kos­ka molem­mat puheen­jo­hta­jae­hdokkaat selviäi­sivät tehtävästä hyvin.

Saara Hyrkkö olisi var­ma val­in­ta. Pitkään puolueessa vaikut­tanut, taval­laan puolueen kas­vat­ti. Se on sekä plus­sa että mii­nus. Insinöörik­oulu­tus on vah­va plus­sa, kos­ka se toisi tuu­lah­duk­sen perusvihrei­den puheta­van ulkop­uolelta. Hyrkkö ei ole kovin karis­maat­ti­nen, mut­ta riit­tävän selväsanainen. En minäkään ollut puheen­jo­hta­jana karismaattinen.

Sofia ¨Vvir­ta on luon­teeltaan val­ovoimainen ja Hyrkköä karis­maat­tisem­pi. Min­ua vähän har­mit­taa antaa pain­oa karis­maat­tisu­udelle, kos­ka toivoisin, että poli­ti­ikas­sa pidet­täisi­in tärkeäm­pänä mitä sanoo kuin miten sanoo. Näin se nyt kuitenkin on, enkä minä sille mitään voi. Äänestäjiä Sofia on miel­lyt­tänyt, mikä on näkynyt hänen hyvis­sä vaal­i­t­u­lok­sis­saan sil­loinkin, kun puolueelle ei ole men­nyt niin hyvin.

Sofia Vir­ta on vaalien ehdokasky­se­lyis­sä ase­moitunut hienok­seltaan keskivi­ivan oikealle puolelle. Tämä ei ole mii­nus varsinkin, kun vihrei­den pitäisi val­la­ta kokoomuk­selta takaisin ne noin satatuhat­ta kan­nat­ta­jaa, jot­ka olemme kokoomuk­sen syli­in työn­täneet. Kokoomuk­sen liit­tou­tu­mi­nen perus­suo­ma­lais­ten kanssa helpot­taa tätä pro­jek­tia huomattavasti.

Min­ulle on ker­rot­tu, että Sofia on hyvä kuun­tele­maan. Sik­si en pane pahak­seni, että hän näkee jotkin asi­at eri taval­la kuin minä ja mon­et muut vihreät.

Sofia on rohkeampi val­in­ta. Siihen sisäl­tyy sekä ris­ki, että mah­dol­lisu­us. Olen pitänyt elämäni mot­tona, että kahdes­ta yhtä hyvästä vai­h­toe­hdos­ta val­itse aina rohkeampi. Sik­si äänestän Sofiaa.

 

Hyviä ehdokkaita Uudeltamaalla

Moni on kysel­lyt min­ul­ta vihrei­den sopivia ehdokkai­ta Uudeltamaalta.

Ehdol­la on neljä kansane­dus­ta­jaa, jot­ka ovat kaik­ki hyviä, mut­ta keskenään turhan saman­laisia. Väläytän muu­ta­maa nimeä, joil­la on kovin eri vahvuuden.

 

Hesarin vaa­likone antoi min­ul­la lähim­mäk­si Janne Hir­vasvuo­pi­on, Espoos­sa asu­van saame­laisen. En ole hän­tä koskaan tavan­nut, joten vaa­likone on ain­oa läh­teeni. Todet­takoon, että sen mukaan Janne on minus­ta vähän oikealle — tämäkin akseli on kyl­lä ihan mitä sat­tuu — ja yhtä paljon urbaane­ja arvo­ja edus­ta­va kuin minä. Ei olisi odot­tanut Espoos­sa asu­val­ta saamelaiselta.

Jos halu­aa lähet­tää vihreille viestin ydin­voiman puoles­ta, voi äänestää Ville Tulkkia, joka on tehnyt työu­ransa ydin­voiman paris­sa. Kaveri toimii tieteen ja tekni­ikan vihreis­sä, Viite ry:ssä, mikä on aina hyvä suositus.

Itse kuitenkin äänestäisin erikois­lääkäri Olga Gilber­tiä Van­taal­ta. Hänet tun­nen hyvin. Hän istui vajaat kak­si vuot­ta vier­essäni HUS:n hal­li­tuk­ses­sa. Tämän vuo­den alus­ta hän on hyv­in­voin­tialueen val­tu­utet­tu. Opin tun­temaan hänet hyvänä päätök­sen­tek­i­jänä, joka säi­lyt­tää hark­in­takykyn­sä vaikeis­sakin tilanteis­sa. Tätä omi­naisu­ut­ta käytän­nön päätök­sen­teossa tarvi­taan, paljon enem­män kuin sitä hyves­ig­naloin­tia, jota some on pullollaan.

Ääni Minna Lindgrenille on ääni kulttuurin puolesta

Kun on ris­ki, että suurim­mak­si puolueek­si nousee puolue, jon­ka mielestä kult­tuuri on turhaa elit­ismiä, Suomen pitämi­nen sivistys­val­tiona vaatii kult­tuurin puo­lus­ta­jia eduskun­taan. Vihreil­lä on Helsingis­sä ehdol­la toimit­ta­ja ja kaupung­in­val­tu­utet­tu Min­na Lind­gren, joka ei kult­tuuriväelle esit­te­lyjä tarvi­taan. Pro­movoidaan muuten piakkoin kun­ni­a­to­htorik­si kult­tuuri­an­sioiden­sa perusteella.

Kahdes­ta muus­takin ehdokkaas­ta halu­aisin muis­tut­taa. Pekka Haav­is­toa ja Maria Ohisa­loa moni pitää var­mana läpi­meni­jänä, mikä sisältää selvän vaaran. Ei heitä vali­ta, ellei heitä äänestetä.

Näitä esimerkiksi voisin äänestää Pirkanmaalla

Julka­isin lis­tan kolmes­ta helsinkiläis­es­tä mielestäni hyvästä ehdokkaas­ta, sel­l­aista, jota yri­ty­selämässä tai tieteen paris­sa ole­vakin mielel­lään äänestäisi.  Use­ampikin on toivonut min­ul­ta saman­laista lis­taa Pirkan­maal­ta. Kak­si oli help­po vali­ta, Oras Tynkky­nen ja Jaakko Mus­takallio. Sit­ten piti kilaut­taa kaver­ille, kos­ka en tunne pirkan­maalaisia ehdokkai­ta kun­nol­la. Kävi ilmi, että kri­teer­it täyt­täviä ehdokkai­ta on lis­toil­la usei­ta. Pidät­täy­dyn kuitenkin kolmes­sa kuten Helsingissäkin.

Oras Tynkkynen

Olin harmis­sani, kun Oras jät­täy­tyi pois eduskun­nas­ta vuon­na 2015, mut­ta jät­täy­dy­in­hän tuol­loin pois itsekin. Sen jäl­keen hän on toimin­ut Sitrassa van­hempana neu­vo­nan­ta­jana ilmas­toa­siois­sa. Hän on toimin­ut myös kahdek­san vuot­ta yrit­täjänä. Oras kuu­luu vihrei­den Asia-Pet­terei­hin, joka pere­htyy huolel­la kaik­keen, mitä tekee. Edel­ly­tyk­siä todel­la vas­tu­ullisi­in tehtäviin.

Jaakko Mustakallio

Jat­ka lukemista “Näitä esimerkik­si voisin äänestää Pirkanmaalla”

Kolme hyvää ehdokasta vihreiden linjasta huolestuneille

Moni on valit­tanut min­ulle pet­tymys­tä vihrei­den nyky­su­un­tauk­seen, tai san­o­taan nyt suo­raan, liial­liseen punav­ihrey­teen. Tätä val­i­tus­ta on tul­lut lähin­nä jakkupukupuolelta sekä tutk­i­joina ja yri­ty­selämässä toimivilta.

Tänään taas Helsin­gin Sanomat julisti vihrei­den siir­tyneen hei­dän vaa­likonev­as­tausten­sa perus­teel­la vasem­malle. Vikaa voi olla myös kysymyk­sis­sä. Niis­sä ei juuri ole kysymyk­siä, jot­ka erot­telisi­vat tehokkaasti vihreät esimerkik­si Vasem­mis­toli­itos­ta. Kysy­i­sivät joskus esimerkik­si työ­markki­na­jär­jestö­jen val­las­ta. Hyviä oli­si­vat myös kysymyk­set, jot­ka erot­tel­e­vat pro mar­ket ‑ihmiset pro business-ihmisistä.

Tosin Hesarin arvokart­ta aset­ti vihreät suun­nilleen oikealle paikalleen vähän demarien oikealle puolelle.

Tarkem­min sanoa vihreil­lä ei ole oikea­ta paikkaa oikeis­to-vasem­mis­to akselil­la, sil­lä puolueessa on tässä asi­as­sa olta­va tilaa eri­laisille mielip­iteille. Yksimielisyyt­tä tarvi­taan aivan toisen­lai­sis­sa asioissa.

Vihrei­den puoluekent­tä ei ole lainkaan niin punav­ihreää väkeä kuin julk­isu­ud­es­ta voisi päätel­lä. Kun äänestet­ti­in vara­puheen­jo­hta­jista — puheen­jo­hta­ja valit­ti­in yksimielis­es­ti – eniten ääniä sai Atte Har­janne, jota ei voi mitenkään pitää punav­ihreänä.  Puoluekok­ous halusi kor­jaus­ta puolueen julkiku­vaan. Jat­ka lukemista “Kolme hyvää ehdokas­ta vihrei­den lin­jas­ta huolestuneille”

Heitä olisi tarvittu eduskunnassa

Eduskun­tavaalien jäl­keen katse kohdis­tuu val­i­tuk­si tulleisi­in. Ker­ron tässä, keitä olisin jäänyt kaipaa­maan. En luet­tele tässä kaikkia niitä, joiden ran­nalle jäämistä surin – en esimerkik­si kaikkia pudon­nei­ta vihre­itä – vaan niitä, joil­la olisi ollut eri­tyi­nen pain­oar­vo eduskun­nas­sa ja joi­ta on vaikea korvata.

Sil­via Modig. Sil­vian putoami­nen oli suuri tap­pio Vasem­mis­toli­itolle. Fik­su huumor­in­ta­juinen ja ennen kaikkea tavoit­teis­saan rehelli­nen. Jotenkin on tul­lut joskus tunne, että juuri tämän rehellisyy­den vuok­si ei ole aina viihtynyt puolueessaan.

Jyr­ki Kasvi taval­laan joutikin jo vai­h­toon, kos­ka on ollut niin pitkään, mut­ta hänen mukanaan vihreä ryh­mä menet­ti paljon asiantun­te­mus­ta tietoy­hteiskun­nan alal­la. Sil­lä alal­la tehdään jatku­vasti tärkeitä ratkaisu­ja, eikä eduskun­nas­sa oikein ole alan osaamista.

Oras Tynkky­nen. Olisi tarvit­tu se kol­mas paik­ka Pirkan­maal­ta. Merkit­tävä ilmastopoli­ti­ikan osaa­ja. Onnek­si Atte Har­janne sen­tään valittiin.

Touko Aal­to. Äänestäjät ovat jul­mia. Toukon asiaosaamista ja paneu­tu­mista olisi tarvit­tu todel­la. Toukon putoami­nen har­mit­taa ylivoimais­es­ti eniten.

Juha Rehu­la Miten keskustal­la on varaa menet­tää hänet?

Samp­sa Kata­ja. Olin hänen kanssaan aikanaan eduskun­nan vero­jaos­tossa, jota hän johti suvereenisti. Fik­su mies, joka olisi järkevöit­tänyt kokoomuk­sen ryh­mää suuresti. Satakun­nan vaalipiri pitäisi yhdis­tää Varsi­nais-Suomen vaalipi­irin kanssa.

Jari Lind­ström Olen Lind­strömin kanssa pääasi­as­sa eri mieltä, mut­ta olen ihail­lut sitä, kuin­ka suo­raselkäis­es­ti hän puo­lusti hal­li­tuk­sen lin­jaa, Paljon suo­raselkäisem­min kuin kokoomuk­sen ja keskus­tan poliitikot.

Sam­po Ter­ho Vaa­likeskustelu­jen ehdo­ton älykkö. Oli varaa siihen, kun mitään ei ollut menetet­tävänä. (Sitä en ymmär­rä, miten muut ajat­te­liv­at, että heitä suosit­taisi­in enem­män, jos näyt­telisivät tyh­mem­pää kuin ovat.) Hyvin ter­ve­järkises­ti ajat­tel­e­va. Voisi toises­sa seuras­sa kas­vaa suurek­si poliitikoksi.

Fatim Diar­ra Min­ul­la oli vaali-iltana ris­tiri­itainen olo, kun Atte Har­janne syr­jäyt­ti lop­pume­treil­lä Fatun. Atte oli min­un ehdokkaani, mut­ta kumpa hän olisi pudot­tanut jonkun toisen tai kumpa vihreät oli­si­vat saa­neet sen seit­semän­nen kansane­dus­ta­jan Helsingistä.

Mikko Kiesiläi­nen Lib­er­an toimin­nan­jo­hta­ja ei vas­taa vihrei­den pro­to­tyyp­piä, mut­ta juuri sik­si monipuolisu­u­den nimis­sä Mikkoa olisi tarvit­tu vihrei­den ryhmässä.

 

= = =

Tämä lista ei ole täy­delli­nen. Se johtuu siitä, ettei Ylen vaal­i­sivu­jen lista pudon­neista kansane­dus­ta­jista ole kunnossa.

Touko Aallon soisin jatkavan eduskunnassa

Kes­ki-Suomes­sa äänestäisin Touko Aaltoa.

 

 

Keskisuo­ma­laisil­la äänestäjil­lä on sinän­sä varaa vali­ta vihrei­den listal­ta, sil­lä kelpo ehdokkai­ta on runsaasti.

Touko on kuitenkin suuri lah­jakku­us, jon­ka soisin jatka­van eduskun­nas­sa. Mies on tosi tun­nolli­nen ja paneu­tuu asioi­hin tar­mol­la. Eduskun­nas­sa kol­le­gat arvos­ti­vat hän­tä suuresti. Kun poli­ti­ik­ka muuten pin­nal­lis­tuu ja parhaan argu­mentin peri­aate tekee tilaa parhaan mieliku­van peri­aat­teelle, asi­apoli­itikkoista on yhä suurem­pi tarve.

Har­mi, että hän sairas­tui kesken puheen­jo­hta­japestin­sä, mut­ta nyt hän on taas oma enti­nen itsensä.

Pirkanmaalla valintani kohdistuisi Jaakko Mustakallioon

Ennakkoäänestys on jo lop­punut. Ajat­telin kuitenkin vielä käy­dä läpi Pirkan­maan vihrei­den ehdokasasettelun.

Vihreät tavoit­tel­e­vat Pirkan­maal­la kolmea paikkaa. Ehdokaslista on niin kova äänestävät pirkan­maalaiset miten tahansa, Pirkan­maal­ta tule hyviä vihre­itä kansane­dus­ta­jia. Har­mi, että niin moni hyvä tulee jäämään rannalle.

Molem­mat istu­vat kansane­dus­ta­jat, Satu Has­si ja Olli-Poi­ka Parvi­ainen ovat hoi­ta­neet tehtävän­sä hyvin. Olen hyvin iloinen, että Oras Tynkky­nen tekee palu­u­ta eduskun­taan. Nuorista nai­sista Iris Suomela, val­tu­us­ton vara­puheen­jo­hta­ja ja Tam­pereen yliopis­ton hal­li­tuk­sen jäsen on kovas­sa nosteessa.

Min­un suosikki­ni on kuitenkin Jaakko Mus­takallio, kaup­pati­eteen mais­teri ja vihreä älykkö, jolle toivoisin tule­vaisu­ut­ta politiikassa.

Omatkin luot­ta­vat häneen. Kaveri on kaupung­in­hal­li­tuk­sen vara­puheen­jo­hta­ja. Lisää talousosaamista vihreään eduskuntaryhmään!

Uudellamaalla äänestäisin Mikko Kiesiläistä

Uudel­la­maal­la äänestäisin Mikko Kiesiläistä.

Vihreä pro mar­ket ‑ekon­o­misti haas­taa kokoomuk­sen pro busi­ness ‑lin­jan.

 

Lib­er­an toimin­nan­jo­hta­ja on vihrei­den joukos­sa vähän eri­lainen nuori. Yri­tys­maail­mas­sa on oival­let­tu, että yri­tyk­sen hal­li­tuk­seen on saata­va eri­laista osaamista. Mikko tuo vihreään eduskun­taryh­mään osaamista, jota siel­lä ei muuten ole, kos­ka Antero Var­tia ja minä emme enää…

Joku voi sanoa, että Mikol­ta puut­tuu näke­mys­tä mon­elta vihrei­den ydi­nalueelta, mut­ta sitä on niil­lä muil­la kansane­dus­ta­jil­la. Ja on sitä Mikol­lakin. Ei kai hän muuten  olisi valin­nut puolueek­seen vihreitä.

Elämme markki­na­t­aloudessa. Jos halu­aa muut­taa maail­maa, on ymmär­ret­tävä, miten markki­nat toimi­vat. Eri­tyis­es­ti ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­nas­sa markki­noiden toimin­nan ymmärtämi­nen on aivan olennaista.

 

Mies Antero Vart­ian apteekki­mo­nop­o­lin purkamista aja­van kam­pan­jan takana.

Min­ul­ta on kysel­ty ydin­voimaa kan­nat­tavia vihre­itä. Hesarin vaa­likoneen mukaan Mikko kuu­luu myös niihin, mut­ta tämä ei ole syy, mik­si suosi­tan häntä.