Sotiva eläin

Varoi­tus: olen amatööri evoluu­tio­teo­ri­as­sa ja tutus­tunut moraal­i­filosofi­aan vielä vähemmän

Metro­matkoil­la kauas Espooseen olen täl­lä viikol­la kuun­nel­lut Mar­ja-Riit­ta Ollilan mie­lenki­in­toista kir­jaa tekoä­lyn etiikka.

Tähän asti kiin­nos­tavin­ta on ollut kir­joit­ta­jan käsi­tys moraalin perusteista. Hän on toden­nut evoluu­tion luoneen moraalin, kos­ka se on tehnyt yhteisöistä kestävämpiä.

Sit­ten hän ihmettelee sodan moraalia. Mik­si eet­tis­es­ti uljaimpia ovat ne, jot­ka ovat tap­pa­neet toisia ihmisiä, jos tämä on tapah­tunut sodas­sa, kun tap­pamista ei muuten pide­tä niin ylevänä tekona. Ollila toteaa, että var­maankin tässä on jotain evoluu­tioon viit­taavaa, kos­ka myös sim­panssit soti­vat. Min­un tietääk­seni muutkin eläimet soti­vat, esimerkik­si muu­ra­haiset, vaik­ka geneeti­nen etäisyys ihmisen ja muu­ra­haisen välil­lä on aika suuri. Minus­ta tässä ei ole mitään ihmeel­listä. Ollilakin pitää moraalia evoluu­tion tulok­se­na. Evoluu­ti­ol­la ei ole mitään muu­ta päämäärää kuin omien gee­nien säi­lymi­nen tule­vis­sa sukupolvis­sa. Kaik­ki muu on tälle alisteista.

Mik­si moraali

Ajatelka­amme moraalia evoluu­tion tulok­se­na. Siinä olen­naista on, että ihmi­nen on lau­maeläin. Ihmisen evoluu­tios­sa tärkeätä on, että kyseinen ihmi­nen itse säi­lyy jatka­maan sukuaan ja jos hän on niin ehtinyt jo tehdä, että hänen jälkeläisen­sä men­estyvät. Jos ihmi­nen olisi vaikka­pa ket­tu, tämä riit­täisi. Ihmisen kannal­ta olen­naista ei ole pelkästään se, että ihmi­nen yksilönä men­estyy vaan että lau­ma tai heimo tai kansakun­ta menestyy.

Moraalia on sitä, että aset­taa yhteisen edun oman edun yläpuolelle. Se on yksilön kannal­ta epäedullista, mut­ta yhteisön kannal­ta edullista. Sik­si kaik­ki men­estyvät kult­tuu­rit ovat kehit­täneet sisäisen eet­tisen kood­is­ton, joka on vahvis­tanut niiden men­estys­tä. Huonos­ti olisi käynyt niiden – ja on var­maan käynytkin – joiden kesku­udessa kaik­ki ajat­te­liv­at vain omaa etu­aan välit­tämät­tä yhteisön edus­ta tuon taivaallista.

Miten yksilö motivoidaan toim­i­maan yhteisön hyväk­si mut­ta omaa etu­aan vas­taan, siis aivan toisin kuin Homo Eco­nom­i­cus toimisi. Yhteisölli­nen hyväksyn­tä on tärkeätä, ja se on vah­va liima. Saadak­seen muil­ta hyväksyn­tää, on toimit­ta­va yhteisön normien mukaan. Mujt­ta tämä ei riitä. Yhteistä moraalia pönkit­tämään on perustet­tu myös uskonto.

Kaik­ki henki­in jääneet yhteisöt ovat kehit­täneet uskon­non. Oikein toim­imi­nen tässä elämässä voi olla etu­je­si vas­taista, mut­ta palk­in­to odot­taa iäisyy­dessä. Joku talousti­eteil­i­jä, jon­ka nimen olen uno­htanut, sanoi, että palk­in­to Jumalaan uskomis­es­ta on niin val­ta­va, että kan­nat­taa uskoa, vaik­ka olisi melkein var­masti väärässä. Siis jopa homo eco­nom­icuk­sen kan­nat­taa toimia moraalisesti.

Uskon­nois­sa ei ole kysymys vain tuon­puolei­sista asioista. Ne anta­vat vah­van moraa­likood­is­ton kan­nat­ta­jilleen. Eri uskon­nois­sa tuo moraa­likood­is­to on eri­lainen. Sik­si muiden uskon­to­jen kan­nat­ta­ji­in suh­taudu­taan niin vieroksuen.

Moraali on suvait­se­mat­tomim­mil­laan sukupuolimoraalis­sa. Moraali puo­lus­taa uskol­lisu­ut­ta ja vas­tus­taa avi­o­li­iton ulkop­uolisia suhtei­ta. Mais­sa, jois­sa sodat kar­si­vat miehiä, miesten moni­avioisu­us on ollut sal­lit­tua ymmär­ret­tävistä syistä.

Sian­li­han syön­ti on ollut kiel­let­tyä, kos­ka triki­init. Erit­täin käytän­nölli­nen neu­vo puet­ti­in moraalin kaa­pu­un. Vaik­ka nyt on ymmär­ret­ty, että ongel­ma pois­tuu lihaa kuumen­ta­mal­la yli 70 asteisek­si, uskon­nolli­nen kiel­to on jäänyt voimaan.

Sukupuolimoraalin takana oli kak­si merkit­tävää perustet­ta. Tap­pa­vat sukupuoli­tau­dit, joiden lähdet­tä ei ymmär­ret­ty ja jot­ka sik­si näyt­tivät Jumalan ran­gais­tuk­selta ja per­heen merk­i­tys las­ten henki­in­jäämiselle. Kun miehen ain­oa sal­lit­tu sek­sikump­pani oli oma vaimo, se edisti parisuh­teen jatku­mista ja tur­vasi las­ten elämän.

(Tälle on har­vaan asu­tu­il­la alueil­la vas­takkainen tarve, geneet­ti­nen mon­imuo­toisu­us, joka taas puoltaa syr­jähyp­pyjä, mut­ta en mene tähän herkulliseen aiheeseen tässä.)

Mut­ta mik­si sota

Kun mehiläi­nen tun­tee olon­sa uhatuk­si tai kun sen pesää vas­taan hyökätään, mehiläi­nen tekee viimeisen oma­l­ta kannal­taan hyödyt­tömän tun­tuisen teon ja pistää pahantek­i­jään­sä tehden samal­la itse­murhan. Itse­murha ei edis­tä kyseisen ampiaisen gee­nien säi­lymistä, mut­ta mehiläi­nen ker­too uhrilleen, että mehiläisiä kan­nat­taa varoa. Pis­ton uhrik­si joutunut juok­see seu­raavaa mehiläistä hys­teeris­es­ti pakoon. Lau­ma hyö­tyy, yksilö ei hyödy. Mehiläisen pis­to on moraa­li­nen teko lau­man kannal­ta, vaik­ka pis­ton uhrik­si joutunut ei sitä sel­l­aise­na koekaan.

Mut­ta nyt sotaan saman lajin edus­ta­jien välillä.

Kaik­ki eliöla­jit lisään­tyvät nopeam­min kuin olisi tarpeen, kos­ka joskus voi olla tarpeen. Nälkäkuole­ma tai jokin tau­ti voi tap­paa 99 % kan­nas­ta. Ekologi­nen lokero on hyvä saa­da nopeasti täyte­tyk­si, jot­ta seu­raavas­ta katas­trofista selvittäisiin.

Kalat ovat tässä eri­tyisen nopei­ta. Yksi lohi­naaras voi tuot­taa ker­ral­la tuhat poikas­ta. Kun poikas­tuotan­to on näin vah­vaa, poikaisia ei tarvitse suo­jel­la kovin tun­nol­lis­es­ti. Lohen­poikasen ensim­mäis­ten päivien suurin uhka on tul­la oman emon­sa syömäk­si. Hitaasti lisään­tyvät nisäkkäät ovat jälkeläis­ten­sä suh­teen suojelevampia.

Mitä sit­ten tehdään, kun ekologi­nen lokero on täysi, mut­ta poikaisia vain pukkaa? Monel­la lin­tu­la­ji tur­vau­tuu revi­irei­hin. Huonos­ti käy nuoren lin­nun, joka yrit­tää tunkeu­tua van­hem­man revi­ir­ille. Tai sit­ten päin­vas­toin van­hem­man käy huonos­ti. Joka tapauk­ses­sa revi­ir­ille jää yksi uros naaraineen. (Joil­lakin lajeil­la naaraat hoita­vat myös tap­pelemisen.) Revi­irien ulkop­uolelle jää paljon lin­tu­ja eikä niiden kohta­lo ole mitenkään mairitteleva.

Revi­irien puo­lus­tamises­sa on tiet­ty logi­ik­ka ver­rat­tuna koko pop­u­laa­tion sol­i­daariseen nälkään kuolemiseen. Mei­dän eet­tisessä keskustelus­samme tätä kuvataan ongel­mana pelas­tusve­neestä, johon mah­tuu vain osa veden varaan joutuneista. Jos kaik­ki otet­taisi­in, kaik­ki hukkuisi­vat. On var­maankin ollut tässä suh­teessa eet­tisem­min toimivia lin­tu­la­je­ja, mut­ta har­mi kyl­lä, niitä ei enää ole.

Revi­irieläimet ovat siis hyvin aggres­si­ivisia laji­tovere­itaan kohtaan.

Niin ovat lau­maeläimetkin. Lau­maeläimet ovat sol­i­daarisia lau­man jäseniä kohtaan (tähänkin on perus­ta evoluu­tios­sa), mut­ta aggres­si­ivisia mui­ta saman lajin mut­ta eri lau­man edus­ta­jia kohtaan. Sik­si lau­maeläimet käyvät sotia. On kyse tais­telus­ta sol­i­daarista nälkään kuolemista vastaan.

Aikanaan kun ruo­ka lop­pui omas­ta kylästä, otet­ti­in aseet käteen ja men­ti­in kat­so­maan, onko naa­purikylässä ruokaa ja jos ei ollut, syöti­in sen asukkaat.  Siihen aikaan tois­t­en heimo­jen jäseniä nähti­in yhtä vähän kavere­ina kuin lam­pai­ta met­sästäviä susia.

His­to­ri­an kulues­sa ihmiset ovat olleet ajal­lis­es­ti enem­män sodas­sa kuin naut­ti­neet rauhas­ta.  Pitkään kyse oli kan­nan säi­lymis­es­tä riit­tävän pienenä suh­teessa ekol­o­giseen lokeroon. Muinaises­sa Suomes­sakin sodit­ti­in yht­enään, ei ulko­val­to­ja vaan toisia suo­ma­laisia vas­taan, ellei ulko­maalaisi­na sit­ten pidet­ty saame­laisia tai kar­jalaisia. (His­to­ri­an kir­jas­sani puhut­ti­in saame­lais­ten verot­tamis­es­ta) Vas­ta kun Ruotsin kunkku yhdisti hajanaiset suo­ma­laiset heimot val­tansa alle, nämä lopet­ti­vat soti­mas­ta toisi­aan vas­taan. Sotimi­nen sinän­sä ei lop­punut, mut­ta muut­tui kansainvälisemmäksi.

Mitä eet­tisitä on tap­pamises­sa sodas­sa?  Eti­ikan oppikir­jo­jen mukaan ei mitään, mut­ta evoluu­tio ei ole lukenut noi­ta oppikir­jo­ja. Itse­murhaa tekevän ampiaisen pis­tos on eri­no­maisen eet­ti­nen teko – ei pis­te­tyn mielestä vaan oman lau­man kannalta.

Lau­man kannal­ta vihol­lisen tap­pamien oli hyvä teko ja itsen­sä alt­ti­ik­si aset­ta­mi­nen sodas­sa eri­tyisen sankarillista.

Kau­nis on kuol­la, kun joukkosi eessä, urhona kaadut, taitelle puoles­ta maas, puoles­ta heimosikin.

Sik­si his­to­ri­an suurim­mat sankar­it ovat murhaa­jia. Ja sik­si sodas­sa tap­pamista ei pide­tä murhana, vaik­ka teon suun­nitel­mallisu­us on eri­tyi­nen arvo.

Ei tässä ole mitään ihmeel­listä, vaik­ka ylevää eti­ikan oppikir­jaa ei tämän poh­jal­ta voi oikein kir­joit­taa. Tässä on kyse jaos­ta me vas­taan ne. Niitä saa tap­paa, meitä ei saa.

Kuin Suo­mi hyökkäsi Neu­vos­toli­it­toon vuon­na 1941 – en tässä puu­tu kysymyk­seen oikeutetus­ta sodas­ta – Englan­ti julisti sodan Suomelle. Suo­ma­laisille oli järky­tys, että Englan­nin arkkipi­is­pa rukoili neu­vos­toa­sei­den puoles­ta. Jumalan­han piti olla Suomen puolella.

Jos sen ver­ran saa pala­ta nykyaikaan, kysymys on siitä, keitä ovat me ja keitä ne. Tämä on itse asi­as­sa kysymys, joka jakaa suo­ma­laisia nyt rajusti.

Ei kauankaan sit­ten oli hämäläiseltä kun­ni­akas­ta tap­paa rajaka­hakas­sa savolainen, mut­ta nyt tätä ei oikein suvait­taisi, kos­ka raja hei­dän ja mei­dän välil­lä on siir­tynyt ja molem­mat kuu­lu­vat meihin.

His­to­ri­an kulues­sa raja mei­dän ja hei­dän välil­lä on jatku­vasti siir­tynyt niin, että mei­hin kuu­lu­vat mon­en mielestä kaik­ki ihmiset ja joidenkin mielestä myös kaik­ki selkärankaiset eläimet. Kaik­ki eivät kuitenkaan ole mukana tässä sol­i­daarisu­u­den piirin laajentumisessa

Perus­suo­ma­lais­ten mukaan meitä ovat syn­type­r­äiset suo­ma­laiset.  Moni muu ajat­telee asi­aa laa­jem­min, ja tästä onkin sit­ten kon­flik­ti valmis. Sinän­sä suo­ma­laisu­us on his­to­ri­as­sa lyhyt aika. Savolaisu­us ja hämäläisyys on paljon pidem­piaikaisia iden­ti­teetin kohtei­ta,  mut­ta häk­ki heilah­taisi, jos joku savolainen tap­paisi heimoin­noituk­ses­sa hämäläisen.

Perus­suo­ma­laisen silmis­sä asevelvol­lisu­u­den vält­te­ly on pahek­sut­ta­va teko, vaikkei sota yhtä miestä kaipaakaan, mut­ta lais­t­a­mi­nen globaal­ista ilmas­to­vas­tu­us­ta taas kun­ni­akas­ta, kos­ka Suomen päästöil­lä on niin vähän merk­i­tys­tä.  Se on hei­dän rajauk­sen­sa mei­dän ja hei­dän välillään.

Perussuomalaisten uusi tuleminen

Twit­teris­sä on ilkut­tu siitä, kuin­ka väärin veikkasin kak­si vuot­ta sit­ten perus­suo­ma­lais­ten tule­vaisu­u­den Hal­la-ahon johta­mana. Ana­lyysi­ni perus­tui siihen, että Soinin perus­ta­ma puolue jou­tui omaa tyh­myyt­tään vihamielisen val­tauk­sen kohteek­si. Eri­laisil­la ulko­maalais­vas­taisil­la ja ääri­oikeis­to­laisil­la sivus­toil­la oli aika avoimesti keskustel­tu siitä, että on taloudel­lis­es­ti edullisem­paa val­la­ta van­ha puolue kuin perus­taa uusi.

Ole­tuk­seni oli, että Hal­la-ahon johta­mana puolue kerää taak­seen eri­lai­sista kiihkokansal­lis­mieli­sistä piireistä koos­t­u­van piskuisen joukkion, mut­ta pet­tynyt duu­nar­i­poruk­ka palaa demarei­hin, joiden kan­na­tus nousee selvästi yli 20 prosentin.

Näin ei kuitenkaan käynyt, osit­tain demareista johtu­vista syistä. Hal­la-ahon puolue onnis­tui ole­tuk­seni vas­tais­es­ti aja­maan kak­sil­la vankkureil­la. Tosin eduskun­taryh­mä näyt­tää pain­ot­tuvan kovasti noi­hin toisi­in vankkurei­hin niin, että Hal­la-ahokin alkaa tun­tua siinä joukos­sa maltilliselta.

Vaa­likeskusteluis­sa muut puolueet tekivät las­ten­tarhamaisel­la kinastelul­laan Hal­la-aholle helpok­si argu­men­toi­da omaa agen­daansa. Hän puhui loogis­es­ti ja voit­ti väit­te­lyt sil­loinkin, kun oli väärässä. Tässä hän on Pet­teri Orpon pei­liku­va. Orpo onnis­tui esimerkik­si hoita­jami­toituk­ses­sa häviämään väit­te­lyn, vaik­ka oli oike­as­sa vain kos­ka ei osan­nut asiaansa.

En jak­sanut kaikkia vaa­likeskustelu­ja kuun­nel­la, kos­ka niistä tuli niin huono olo, mut­ta tämä keskustelu on kuvaava:

Juon­ta­ja: Eikö pidä lisätä työperäistä maa­han­muut­toa, kos­ka työperäis­ten maa­han­muut­ta­jien kesku­udessa työl­lisyysaste on korkeampi kuin kan­ta­suo­ma­lais­ten keskuudessa? 

Hal­la-aho: Tämä johtuu asiantun­ti­joista. Tarve­harkin­nan piiris­sä ole­vien kesku­udessa työl­lisyys on vain aluk­si korkeampi, mut­ta las­kee muu­ta­man vuo­den kulut­tua kan­taväestön alapuolelle.

Tähän ei vas­tat­tu mitään, joten Hal­la-aho voit­ti argu­men­toin­nin, vaik­ka oli väärässä. Olisi pitänyt sanoa, että kan­ta­suo­ma­lais­es­ta on mak­set­tu 17 vuot­ta lap­sil­isää ja hänet on koulutet­tu ilmaisek­si, kun taas työperäi­nen maa­han­muut­ta­ja muut­taa Suomeen työikäisenä. Sik­si hän on elämänkaar­ta ajatellen selkeä net­tomak­sa­ja vähän mata­lam­mal­lakin työllisyysasteella.

Täl­laisia keskustelu­ja oli luke­mat­to­mia. Hal­la-ahon kun­ni­ak­si on san­ot­ta­va, että hän argu­men­toi huo­mat­tavasti loogisem­min kuin muut puolue­jo­hta­jat. Haav­is­to myös yrit­ti, mut­ta ei saanut puheen­vuoro­ja. En ymmär­rä, mik­si puolue­jo­hta­jat kuvit­tel­e­vat, että men­estyvät vaaleis­sa parem­min, jos näyt­televät tyh­mem­pää kuin ovat.

Hal­la-ahoakin parem­min vaa­likeskusteluis­sa men­estyi Sam­po Ter­ho, mut­ta vaal­imen­estys jäi vaatimattomaksi.

Mut­ta ei perus­suo­ma­lais­ten uusi nousu vaa­likeskusteluista johtunut.

Teknolo­gian muu­tos on kohdel­lut työväen­lu­okkaista miestä huonos­ti. Duu­nar­i­työ­paikko­jen katoami­nen pan­naan herkästi glob­al­isaa­tion piikki­in, mut­ta pääsään­töis­es­ti työ­paikkaka­to johtuu teknolo­gias­ta ja automaa­tios­ta. Teol­lisu­us­tuotan­to on kyl­lä Suomes­sa kas­vanut, vaik­ka työ­paikat ovat tehdas­saleista kadonneet.

Kun työmieheltä viedään työmiehen kun­nia, hän on vihainen. Aikanaan pienvil­jeli­jätkin oli­vat vihaisia pel­to­jen pake­toin­nista, vaik­ka kukaan ei käskenyt pake­toimaan pel­to­ja. Mut­ta itse­tun­to vieti­in, kos­ka tar­jous osoit­ti, ettei oma­l­la työl­lä ollut arvoa.

Työläis­taus­taisen keskilu­okan ahdinko on syynä eli­itin vas­taiseen katkeru­u­teen ja suureen osan epä-älyl­lisen oikeis­ton nousus­ta, joka näkyy Trumpin val­in­tana ja Brex­it-äänestyk­sessä. Se on asia, jolle ei oikein osa­ta tehdä mitään. Kun Bri­tan­nia toiv­ot­tavasti pian eroaa EU:sta, ne kansanosat, jot­ka Brex­itin puoles­ta äänes­tivät, saa­vat huo­ma­ta ase­mansa heiken­tyneen entis­es­tään. Mitähän sit­ten tapahtuu?

Tämä on iso ongel­ma, mut­ta ei siihen kukaan, eivät pop­ulis­titkaan, ole mitään lääket­tä löytäneet.

On kyl­lä vaa­dit­tu teol­lisu­usautomaa­tion kieltämistä työ­paiko­jen säi­lyt­tämisek­si. Ihanko oikeasti? Jos esimerkik­si päät­täisimme, että teol­lisu­usautomaa­tio kiel­let­täisi­in autote­htail­la, auto­jen hin­nat moninkertaistuisivat.

Kes­ki-luokan ase­ma las­ki muuten myös 1930-luvulla.

Mut­ta sit­ten ovat myös luon­nekysymyk­set. Kuulimme juuri väitöskir­jas­ta, jon­ka mukaan perus­suo­ma­lais­ten äänestäji­in kuu­luu paljon ihmisiä, jot­ka luot­ta­vat huonos­ti kans­saih­misi­in­sä. Hei­dän tärkein motivoi­va tun­teen­sa on viha. Maail­mas­sa tulee aina ole­maan para­noi­disia ihmisiä, eikä sitä mil­lään poli­it­tisel­la ohjel­mal­la muuk­si muu­ta­ta. Van­han hyvän luokkav­i­han aikana näi­den viha kanavoi­tui per­in­teis­ten puoluei­den kaut­ta. Hert­ta Kuusi­nen olisi vetänyt hei­dät Vasemmistoliittoon.

(Saman tutkimuk­sen mukaan kokoomus­laiset ovat pin­nal­lisia kulu­tuskeskeisiä shop­pail­i­joi­ta. Min­un silmis­säni ei kovin mairit­tel­e­va omi­naisu­us tämäkään. )

Hal­la-aho ryhtyi heti sopuile­maan. Hän ilmoit­ti, että kiin­tiö­pako­lais­ten määrää voisi nos­taa, jos tur­va­paikkashop­pailu­un puu­tut­taisi­in. Minus­ta tässä on järkeä. Suomen on kan­net­ta­va osuuten­sa pako­laisongel­mas­ta, mut­ta osa tästä rahas­ta menee vääri­in kohteisi­in. Spon­taa­ni­pako­laisik­si ei valikoidu suurim­mas­sa hädässä ole­via vaan niitä, joil­la on resursse­ja matkus­taa tuhan­sia kilo­me­tre­jä ja mak­saa ihmissalakul­jet­ta­jille ja joskus myös viranomaisille.

Paine tur­va­paikkashop­pailu­un pienenisi, jos ovia työperäiselle maa­han­muu­tolle avat­taisi­in. Työperäi­nen maa­han­muut­to antaa oikeu­den tul­la maa­han ansait­se­maan elan­ton­sa työl­lä, mut­ta ei oikeu­ta muut­ta­maan maa­han elämään sosi­aal­i­tur­van varas­sa. Se ei ole kus­tan­nus vaan tukee talout­ta. Esimerkik­si van­hus­ten hoi­dos­ta ei selvitä ilman työperäistä maahanmuuttoa.

Heitä olisi tarvittu eduskunnassa

Eduskun­tavaalien jäl­keen katse kohdis­tuu val­i­tuk­si tulleisi­in. Ker­ron tässä, keitä olisin jäänyt kaipaa­maan. En luet­tele tässä kaikkia niitä, joiden ran­nalle jäämistä surin – en esimerkik­si kaikkia pudon­nei­ta vihre­itä – vaan niitä, joil­la olisi ollut eri­tyi­nen pain­oar­vo eduskun­nas­sa ja joi­ta on vaikea korvata.

Sil­via Modig. Sil­vian putoami­nen oli suuri tap­pio Vasem­mis­toli­itolle. Fik­su huumor­in­ta­juinen ja ennen kaikkea tavoit­teis­saan rehelli­nen. Jotenkin on tul­lut joskus tunne, että juuri tämän rehellisyy­den vuok­si ei ole aina viihtynyt puolueessaan.

Jyr­ki Kasvi taval­laan joutikin jo vai­h­toon, kos­ka on ollut niin pitkään, mut­ta hänen mukanaan vihreä ryh­mä menet­ti paljon asiantun­te­mus­ta tietoy­hteiskun­nan alal­la. Sil­lä alal­la tehdään jatku­vasti tärkeitä ratkaisu­ja, eikä eduskun­nas­sa oikein ole alan osaamista.

Oras Tynkky­nen. Olisi tarvit­tu se kol­mas paik­ka Pirkan­maal­ta. Merkit­tävä ilmastopoli­ti­ikan osaa­ja. Onnek­si Atte Har­janne sen­tään valittiin.

Touko Aal­to. Äänestäjät ovat jul­mia. Toukon asiaosaamista ja paneu­tu­mista olisi tarvit­tu todel­la. Toukon putoami­nen har­mit­taa ylivoimais­es­ti eniten.

Juha Rehu­la Miten keskustal­la on varaa menet­tää hänet?

Samp­sa Kata­ja. Olin hänen kanssaan aikanaan eduskun­nan vero­jaos­tossa, jota hän johti suvereenisti. Fik­su mies, joka olisi järkevöit­tänyt kokoomuk­sen ryh­mää suuresti. Satakun­nan vaalipiri pitäisi yhdis­tää Varsi­nais-Suomen vaalipi­irin kanssa.

Jari Lind­ström Olen Lind­strömin kanssa pääasi­as­sa eri mieltä, mut­ta olen ihail­lut sitä, kuin­ka suo­raselkäis­es­ti hän puo­lusti hal­li­tuk­sen lin­jaa, Paljon suo­raselkäisem­min kuin kokoomuk­sen ja keskus­tan poliitikot.

Sam­po Ter­ho Vaa­likeskustelu­jen ehdo­ton älykkö. Oli varaa siihen, kun mitään ei ollut menetet­tävänä. (Sitä en ymmär­rä, miten muut ajat­te­liv­at, että heitä suosit­taisi­in enem­män, jos näyt­telisivät tyh­mem­pää kuin ovat.) Hyvin ter­ve­järkises­ti ajat­tel­e­va. Voisi toises­sa seuras­sa kas­vaa suurek­si poliitikoksi.

Fatim Diar­ra Min­ul­la oli vaali-iltana ris­tiri­itainen olo, kun Atte Har­janne syr­jäyt­ti lop­pume­treil­lä Fatun. Atte oli min­un ehdokkaani, mut­ta kumpa hän olisi pudot­tanut jonkun toisen tai kumpa vihreät oli­si­vat saa­neet sen seit­semän­nen kansane­dus­ta­jan Helsingistä.

Mikko Kiesiläi­nen Lib­er­an toimin­nan­jo­hta­ja ei vas­taa vihrei­den pro­to­tyyp­piä, mut­ta juuri sik­si monipuolisu­u­den nimis­sä Mikkoa olisi tarvit­tu vihrei­den ryhmässä.

 

= = =

Tämä lista ei ole täy­delli­nen. Se johtuu siitä, ettei Ylen vaal­i­sivu­jen lista pudon­neista kansane­dus­ta­jista ole kunnossa.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 16.4.2019

Listal­la on run­saasti pöy­dälle pan­tu­ja asioi­ta. Lau­takun­ta oli kovin kärkäs pane­maan han­kalia asioi­ta pöy­dälle ennen eduskuntavaaleja.

Richard Man­nista esitetään maankäyttöjohtajaksi

Yleiskaavapääl­likkö vai­h­taa tehtävää. Oli­pas yllä­tys. Asian ratkaisee kaupunginhallitus.

HIFK:n hal­li, hotel­li, asun­to­ja ja hypermarket 

En pidä tästä hak­keesta, kos­ka ”ilman julk­ista tukea” raken­net­ta­van hallin talouden tuek­si on kaavoitet­tu aivan liian raskaasti.

Julk­isu­udessa on taivastel­tu, että han­kkeen tukemisek­si hak­i­ja saa vielä 28 000 ker­rosneliötä asuin­rak­en­tamista jostain paraati­paikalta Helsin­gin ran­noil­ta. Tämä on kuulem­ma markki­nahin­taista. Jos se olisi oikeasti markki­nahin­taista, hak­i­ja saisi ton­tit osal­lis­tu­mal­la tar­jouskil­pailu­un ja mak­samal­la markki­nahin­nan. Tämä ei näytä kau­ni­il­ta, mut­ta kyl­lä tuo Nor­den­skjöldinkadun ton­tin aht­a­mi­nen yli täy­teen on pahempi jut­tu. Se on kir­jaimel­lis­es­ti ruma ja sitä joudu­taan kat­se­le­maan vuosikymmeniä.

Minä ymmär­rän, että jääkiekkoa tue­taan kaikkial­la. Tam­pereel­la asun­tok­er­rosalaa annet­ti­in käytän­nössä ilmaisek­si kaupun­gin keskus­tas­ta. Eikö voisi käyt­tää rehellis­es­ti vain rahaa, niin ei tarvit­sisi tehdä näin huono­ja kaavo­ja? Epäilen että tämä jär­jeste­ly tul­laan tes­taa­maan oikeudessa. Onko tämä EU-lain­säädän­nön vas­taista val­tion­tukea riip­puu siitä, pide­täänkö jääkiekkoa urheilu­na vai liiketoimintana.

Markki­nae­htoisen pysäköin­nin periaatteet

Kokoomus pyysi tämän pöy­dälle, toiv­ot­tavasti ei kaataak­seen sitä.

Nihdin 3 000 asukkaan kaava

Kokoomus pyysi tämän pöy­dlle, kos­ka sidok­sis­sa markki­nae­htoiseen pysäköintiin.

Hakaniemen­ran­nan kaava

Tämän kaa­van liiken­nesu­un­nitel­ma mieti­tyt­tää. Kovin suur­ta kaistamäärää Hakaniemen torin kohdal­la perustelti­in val­oristeyk­sen väl­i­tyskyvyl­lä. Lyhyi­den vihrei­den aikana pitäisi saa­da mah­dol­lisim­man paljon auto­ja läpi.

Raide­jok­erin suunnitelmat

Hyväksytään 44 katu ym. suun­nitel­maa. Luot­ta­mus­mies ei voi kuin luot­taa. Suun­nitelmista on tehty kak­si muistutusta.

Kalvikin­tien suun­nit­telu­pe­ri­aat­teet Vuosaaressa

Tätä pitkin on tarkoi­tus joskus kulkea Jok­eri 2 ‑pikaratikan ja sik­si alueelle suun­nitel­laan täy­den­nys­rak­en­tamista 3 000 asukkaalle. Van­han, har­vak­seltaan raken­netun met­sälähiön tiivistämi­nen katu­maisek­si ei ole aivan yksinker­taista. Kadun ja talo­jen väli­in on jätet­ty met­sää, jota ei kuitenkaan ole tarpeek­si siihen, että väli­in mah­tu­isi talorivi. Kuten seu­raavas­sa kohdas­sa ilme­nee, näyt­tää se silti onnistuvan.

Meriko­rt­tiku­jan 6:n tiivistyskaava

Aika mukavasti saati­in täy­den­nys­rak­en­t­a­mi­nen mah­tu­maan. Sitä jäin miet­timään, että miltä ajoy­hteys pysäköin­ti­hal­li­in näyt­täää katuku­vas­sa. Har­mi kun tuo ratik­ka osui juuri sen eteen.

Tässä kuitenkin Kalvikin­tien ja ole­mas­sa ole­vien talo­jen väli­in saati­in mah­tu­maan kolme raken­nus­ta, jois­sa on asun­to­ja 250 uudelle vuosaarelaiselle.

Vallilan Pohjoisosan asemakaava

Tämä oli meil­lä 22.1.2019 ja tuli jo nyt lausun­noil­ta. Tiivistyskaa­va tuo alueelle 480 asukas­ta ja näitä varten 170 pakol­lista autopaikkaa. Jos markki­nae­htoista pysäköin­tipoli­ti­ikkaa sovel­let­taisi­in tääl­lä, noin paljon ei tarvit­taisi. Vallilas­sa ei ole tapana omis­taa autoa.

Ranta­ton­tin varaami­nen Kata­janokalta Var­malle merkit­tävän suo­ma­laisen pörssiy­htiön pääkont­to­ria varten

Kuvan osoit­ta­man varas­toraken­nuk­sen purkami­nen ei ole mikään kaupunkiku­valli­nen tappio.

Pääkaupunkiseudun kun­tien keskinäi­nen kil­pailu johtaa täl­laiseen. Kun pelis­sään­nöt ovat nämä, näil­lä pelataan tai sit­ten sään­töjä muute­taan. Parem­paan käyt­töön tont­ti tulee kuin se on nyt, mut­ta voisi kaupun­gin ran­nalle keskus­taan jotain muu­takin lait­taa. Huo­mat­takoon, että varause­hdois­sa huo­maute­taan varautu­mis­es­ta meren­pin­nan nousu­un. Rak­en­tamisen ehtona on var­muus tämän merkit­tävän pörssiy­htiön tulemis­es­ta vuokralaiseksi.

Tont­tien varaami­nen asun­to­hankkei­ta varten

Tont­te­ja esitetään luovutet­tavak­si yhteen­sä 181 000 k‑m2 edestä, joista 37 650 k‑m2 kil­pailute­taan. Lop­ut ovat Aravaa, Hitas­ta tai laatuk­il­pailuko­htei­ta. Ryh­märaken­nut­tamista tulee aika paljon, eikä sitä näköjään aio­ta kil­pailut­taa. Minä luulin, että kil­pailu­tuk­sen kaut­ta luovutet­taisi­in merkit­tävästi enem­män tontteja.

Lausun­to Uuden­maan maakuntakaavasta

Maakun­takaa­va vapaut­taa käytän­nössä suurmyymälöi­den perus­tamisen. Eikö tässä pitänyt vähen­tää autori­ip­pu­vu­ut­ta eikä kaataa lähikaup­po­ja ja pakot­taa asukkaat automar­ket­tei­hin? Ei tietysti ole Helsin­gin murhe, muu­ta kuin yhteisen ilmas­ton osalta.

Han­nu Oskalan aloite asun­to­tuotan­non nopeuttamisesta

Vas­tauk­ses­sa ker­ro­taan niistä kapeikoista, jot­ka aiheut­ta­vat han­kaluuk­sia nos­taa asun­to­tuotan­toa. Itse rak­en­tamisen osalta kapeikot helpot­tunevat, kun rak­en­t­a­mi­nen läh­estyy muual­la maas­sa lamaa, jol­loin kap­a­siteet­tia luulisi vapau­tu­van Helsinki­in. Se, että kaupungilta puut­tuu henkilökun­taa suun­nit­telus­ta ja ton­tin­lu­ovu­tuk­ses­ta, on kyl­lä aika type­rä asia.

Raken­nus­te­ol­lisu­us var­maankin halu­aisi hidas­taa rak­en­tamista, jos hin­to­jen ja vuokrien nousu hyy­tyy, mut­ta juuri sen takia kaupun­gin pitäisi taa­ta rak­en­tamisen tahti. Ton­tin­lu­ovu­tuk­seen ehto, joka estää ton­tin panttaamisen.

Hakaniemen­ran­nan hotel­li­ton­tin varauk­sen jatkaminen

Varaus meni umpeen vuo­den 2018 lopus­sa. Rak­en­taa ei ole voitu, kos­ka kaavas­ta on valitet­tu ja kos­ka esir­ak­en­t­a­mi­nen on viipynyt. Sik­si varaus­ta jatke­taan vuo­den 2024 lop­pu­un. Val­tu­us­to on hyväksynyt hotellin kaavan.

 

Touko Aallon soisin jatkavan eduskunnassa

Kes­ki-Suomes­sa äänestäisin Touko Aaltoa.

 

 

Keskisuo­ma­laisil­la äänestäjil­lä on sinän­sä varaa vali­ta vihrei­den listal­ta, sil­lä kelpo ehdokkai­ta on runsaasti.

Touko on kuitenkin suuri lah­jakku­us, jon­ka soisin jatka­van eduskun­nas­sa. Mies on tosi tun­nolli­nen ja paneu­tuu asioi­hin tar­mol­la. Eduskun­nas­sa kol­le­gat arvos­ti­vat hän­tä suuresti. Kun poli­ti­ik­ka muuten pin­nal­lis­tuu ja parhaan argu­mentin peri­aate tekee tilaa parhaan mieliku­van peri­aat­teelle, asi­apoli­itikkoista on yhä suurem­pi tarve.

Har­mi, että hän sairas­tui kesken puheen­jo­hta­japestin­sä, mut­ta nyt hän on taas oma enti­nen itsensä.

Pirkanmaalla valintani kohdistuisi Jaakko Mustakallioon

Ennakkoäänestys on jo lop­punut. Ajat­telin kuitenkin vielä käy­dä läpi Pirkan­maan vihrei­den ehdokasasettelun.

Vihreät tavoit­tel­e­vat Pirkan­maal­la kolmea paikkaa. Ehdokaslista on niin kova äänestävät pirkan­maalaiset miten tahansa, Pirkan­maal­ta tule hyviä vihre­itä kansane­dus­ta­jia. Har­mi, että niin moni hyvä tulee jäämään rannalle.

Molem­mat istu­vat kansane­dus­ta­jat, Satu Has­si ja Olli-Poi­ka Parvi­ainen ovat hoi­ta­neet tehtävän­sä hyvin. Olen hyvin iloinen, että Oras Tynkky­nen tekee palu­u­ta eduskun­taan. Nuorista nai­sista Iris Suomela, val­tu­us­ton vara­puheen­jo­hta­ja ja Tam­pereen yliopis­ton hal­li­tuk­sen jäsen on kovas­sa nosteessa.

Min­un suosikki­ni on kuitenkin Jaakko Mus­takallio, kaup­pati­eteen mais­teri ja vihreä älykkö, jolle toivoisin tule­vaisu­ut­ta politiikassa.

Omatkin luot­ta­vat häneen. Kaveri on kaupung­in­hal­li­tuk­sen vara­puheen­jo­hta­ja. Lisää talousosaamista vihreään eduskuntaryhmään!

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 9.4.2019

Markki­nae­htoinen pysäköinti

Asia, jos­ta minä olen puhunut ainakin 30 vuot­ta, ottaa nyt aimo askeleen eteen­päin. Peri­aatet­ta ale­taan kokeile­maan Nihdis­sä (=Som­pasaaren kär­ki Kalasa­ta­mas­sa), Hakaniemen ran­nas­sa ja Hernesaaressa.

Näistä Hakaniemen ranta on min­un mielestäni yksinker­taisin. Alueelle on tulos­sa kau­palli­nen pysäköin­ti­laitos torin alle. Asukkaat voivat vuokra­ta sieltä itselleen paikan, eikä siihen tarvi­ta väli­in sen parem­min kaupunkia kuin taloy­htiötäkään. Nuo vuokra­paikat ovat halvem­pia kuin oli­si­vat ton­til­la toteutet­ta­vat maanalaiset paikat, joten taloy­htiöi­den ei kan­na­ta rak­en­taa ton­tille paikko­ja. Yhteis­maaon­gel­man vält­tämisek­si uusis­sa talois­sa asumisen ei pitäisi oikeut­taa asukaspysäköin­ti­tun­nuk­seen tai tun­nuk­sen tulisi olla huo­mat­tavasti kalli­impi kuin van­hois­sa kiin­teistöis­sä asuvil­la — niin kauan kuin tätä kadun­var­sipysäköin­nin ali­hin­noit­telua ylipään­sä nähdään viisaak­si jatkaa.

Viras­to on joutunut ongelmi­in Ara-tuotan­non pysäköin­nin kanssa. Kan­takaupungis­sa markki­nae­htoiset pysäköin­tipaikat tule­vat niin kalli­ik­si, etteivät vähä­varaiset asukkaat pysty niitä vuokraa­maan. Niin­pä Ara-asukkaissa tapah­tu­isi haitallista valikoi­tu­mista niin, että autoa tarvit­se­vat hakeu­tu­isi­vat alueille, jois­sa pysäköin­nin toteut­ta­mi­nen on halvem­paa. Mitä haitallista tässä on? Niin­hän ihmiset toimi­vat myös Ara-kan­nan ulkopuolella.

Miltä kuu­lostaisi, jos päätet­täisi­in, että jos Ara-asun­non vuokralainen – kut­su­taan hän­tä vaik­ka Vir­tasek­si – halu­aa itselleen autopaikan, hän mak­saisi vuokras­ta vain mur­to-osan ja lop­pu vuokras­ta perit­täisi­in talon muil­ta asukkail­ta. Mitähän ne muut asukkaat tästä ajattelisivat.

Tämä kuitenkin on se ratkaisu, jota virkamiehet esit­tävät. Näin sitä ei kir­joite­ta, mut­ta tätä se tarkoit­taa. Pait­si, että mak­saa pitäisi, vaik­ka Vir­ta­nen ei edes halu­aisi sitä autopaikkaa. Ara-yhtiö velvoite­taan han­kki­maan autopaikko­ja yhtä paljon kuin alueen kovan rahan yhtiössä ole­vat niitä osta­vat tai vuokraa­vat. Huo­mat­takoon, etteivät nämä kalli­it autopaikat tule ARA-asukkaillekaan taivaan lah­jana. Ne per­itään kaikkien ARA-asukkaiden vuokrassa.

Minus­ta ei ole mitään vikaa siinä, että autoa tarvit­se­vat hakeu­tu­vat asumaan sinne, mis­sä auton pitämi­nen on edullista ja autot­tomat sinne, mis­sä pysäköin­nin kus­tan­nuk­set ovat kohtuuttomat.

Minä halu­aisin lisätä kokeilu­alueeseen Vihd­in­tien bule­vardin, jot­ta kaik­ki eivät olisi keskustakohteita.

Ratik­ka-kaupun­ki laa­je­nee Nihtiin. 

Som­pasaari on rak­en­tunut häm­mästyt­tävän nopeasti. Alueen sisältä kat­sot­tuna se on mie­lenki­in­toisen vai­htel­e­va – joskaan en pidä vaaleas­ta tiilestä raken­ne­tu­ista asuin­taloista, mut­ta se on min­un mielip­i­teeni. Meren yli kat­sot­tuna tämä näyt­tää aika sekaval­ta. Kuva on otet­tu Ter­vasaaren kan­nakselta Kru­u­nun­haas­sa. Tämä ei tietenkään ole vielä valmis.

Nyt kaavoite­taan 3 000 asukas­ta Söm­pasaaren eteen Nihti­in. Umpiko­rt­telei­ta niin kuin tuulisel­la ran­nal­la kan­nat­taa ollakin ja varsin hyväl­lä tont­tite­hokku­udel­la. Asuin­tont­tien keskimääräi­nen tehokku­us = 2,57. Tämä tulee ole­maan ratikkakaupunkia. Toinen ratikkalin­ja menee Laa­jasa­losta keskus­taan ja toinen Kalasa­ta­man kaut­ta Pasi­lan asemalle.

Kort­telei­den nurkki­in tulee “jalus­tan päälle” korkeampia torne­ja. Jään mie­lenki­in­nol­la odot­ta­maan, miltä tämä näyttää:

“Kuu­den­nen ker­roksen yläpuolelle nou­se­van torn­i­maail­man kaupunkiku­val­lise­na ideana on rak­en­taa muis­tu­ma van­has­ta kont­ti­sa­ta­mas­ta. Julk­i­sivut jäsen­netään korkeussu­un­nas­sa 1–3 ker­rosta korkeisi­in ja julk­i­sivukäsit­te­lyltään toi­sis­taan erot­tuvi­in osi­in. Julk­i­sivut ovat met­al­lia ja lasia. Väriskaala on hillit­ty ja suosii met­allin omia värisävyjä kuten teräk­sen­har­maa­ta ja kuparin eri sävyjä. Hillit­tyä väri­maail­maa rikaste­taan merikon­teille omi­naisil­la vahvoil­la väreil­lä kuten tiilen­punaisel­la, tum­mal­la sinisel­lä tai ”baby-bluel­la” .”

Tämä kaa­va on näitä voit­toa tuot­tavia. Kulut kaupungille 60  — 80 M€ ja raken­nu­soikeu­den arvo noin 120 M€.

Huo­mat­takoon, että kulut esir­ak­en­tamis­es­ta ovat ker­rosneliötä kohden huo­mat­tavasti suurem­mat kuin Malmin lento­ken­tän alueella.

Hakaniemen ran­nan ase­makaa­va ja liikennesuunnitelma

Ase­makaa­va tuo paikalliseen punav­ihreään kuplaan 1 200 asukas­ta lisää. Kaa­va on aiem­pi­en suun­nitelmien mukainen. Maise­mat kyl­lä muut­tuvat melkois­es­ti. Vaik­ka tääl­lä var­maankin ton­tin­hi­nat nou­se­vat korkeik­si, tämä han­ke on nipin mapin omil­laan, kos­ka esir­ak­en­t­a­mi­nen tulee kalliiksi.

Outoa on liiken­nesu­un­nitel­mas­sa, joka tuo Hakaniemeen paljon turhan tun­tu­isia kaisto­ja. Mik­si esimerkik­si Hakaniemen ranta lev­e­nee torin kohdal­la län­teen päin yhdestä kaistas­ta kolmeen?

 

 

Hietalahden laiturin päähän tarvitaan kävelysilta

Kun Jätkäsaa­reen on jos­sain vai­heessa muut­tanut 25 000 asukas­ta ja Her­ne­saa­reen liki 8 000, Helsin­gin niemen län­sir­an­ta välil­lä Hieta­lah­den­ran­ta ja Telakkakatu muut­tuu kaupun­gin takapi­has­ta aivan keskeisek­si käve­lyn, oleskelun ja rantakahviloiden alueeksi.

Siinä on yksi ongel­ma. Vuosia sit­ten pois­tet­ti­in sil­tay­hteys Hieta­lah­den lai­turin päästä. En muista, oliko se auki vain talvisin, mut­ta sil­tay­hteys oli ainakin osan vuodes­ta. Nyt se on kokon­aan pois­sa, joten jalankulk­i­jat pakote­taan pitkään kier­totiehen Hieta­lah­den altaan ympäri. Vas­takkain on muu­ta­man veneil­i­jän ja tuhan­sien jalankulk­i­joiden etu.

Sil­ta tarvi­taan ehdot­tomasti. Sen voi var­maan tehdä sen ver­ran korotet­tuna, että moot­torive­neel­lä pääsee ali vaik­ka pur­jeve­neel­lä ei pääsekään, kuten Kata­janokan ja Kaup­pa­torin välillä.

Sote nouskoon tuhkasta

En osaa sur­ra Soten kaa­tu­mista. Se lähti hyvin liik­keelle, mut­ta sit­ten poli­it­ti­nen sopimus nopeutetus­sa aikataulus­sa toteutet­tavas­ta pakkoyk­si­ty­istämis­es­tä ja 18 maakun­nas­ta pilasi kaiken.

Kaikkia Soten tavoit­tei­ta ei voi­da saavut­taa, kos­ka ne ovat ris­tiri­idas­sa keskenään. Raskain sydämin luopuisin sosi­aal­i­toimen ja ter­vey­den­huol­lon yhdis­tämis­es­tä saman komen­non alaisu­u­teen ja kor­vaisin sen ”sil­lal­la”, jos­sa molem­mat toimi­si­vat itsenäis­es­ti, mut­ta niiden välil­lä olisi tiivistä kanssakäymistä ja samat tietojärjestelmät.

Amatöörin intu­iti­ol­la sanois­in, että päi­hde­huol­lon ja psyki­a­tri­an asi­akkaat kuu­lu­vat ter­vey­den­huol­lon vas­tu­ulle niin kauan kun sairaus ei tuo­ta sosi­aal­isia ongelmia, mut­ta jos elämä alkaa men­nä rateil­taan, vas­tuu kuu­luu sosi­aal­i­huol­lolle, joka on tiivi­is­sä yhtey­dessä terveydenhuoltoon.

Erikois­sairaan­hoidon ja peruster­vey­den­huol­lon yhdis­tämisel­lä saataisi­in merkit­tävä paran­nus. Nyt erikois­sairaan­hoito on peruster­vey­den­huoltoa olen­nais­es­ti parem­min resur­soitu. Kuten Mart­ti Kekomä­ki on sanonut, tuhat yleis­lääkäriä lisää ja se olisi siinä.

Olisi hyvä, että ter­veyskeskuk­sis­sa olisi läs­nä myös erikois­lääkäre­itä. Kon­sul­taa­tio voisi tapah­tua käytävän toisel­la puolel­la piipah­taen niin, että yleis­lääkäri on läs­nä. Aina voi oppia lisää.

 

Yleis­lääkäri pitäisi muutenkin palaut­taa ter­vey­den­huol­lon keskiöön – minkä pitäisi tietysti näkyä myös palka­s­sa. Kun lääketi­eteel­lisen tiedon määrä lisään­tyy val­taval­la vauhdil­la, yleis­lääkärin on yhä vaikeampi tietää kaikkea sitä, mitä pitäisi.

Tämä voi mullis­tua piankin. Tekoä­ly tulee ole­maan olen­nainen lääkärin työvä­line. Käsi­tyk­set vai­htel­e­vat siitä, kum­man diag­noosit ovat parem­pia, lääkärin vai tekoä­lyn, mut­ta kaikkien mielestä ken­tau­ri, ihmisen ja koneen yhdis­telmä, on ylivoimainen.

Kun jokin uusi lääketi­eteelli­nen tieto viral­lis­tuu kaikille jaet­tavak­si, tekoä­ly voidaan päivit­tää seu­raavak­si aamuk­si. Lääkärei­den koulu­tus käy vähän hitaammin.

= = =

Moni innos­tui valin­nan­va­paud­es­ta ajatellen, että sen jäl­keen raskas ter­veyskeskusasioin­ti kor­vau­tu­isi työter­veyshuol­losta tutul­la kevyel­lä ja jous­taval­la palvelulla.

Peruster­veelle ihmiselle riit­tävät kevyet palve­lut, kun­han hänet tarvit­taes­sa ohjataan vaa­ti­vampi­en palvelu­jen äärelle. Työssä käyvä arvostaa palvelu­jen suju­vu­ut­ta, vaik­ka se tarkoit­taakin lievää tin­kimistä hoidon laadus­ta.  Aika on kallista.

Näen euroop­palaises­sa per­helääkäri­jär­jestelmässä paljon hyviä puo­lia. Se voisi kat­taa 70 % kansalai­sista, eli ehkä 10 % hoidon tarpeesta, kos­ka kyse on peruster­veistä. Kysymys isän alko­holis­mista, äidin mustelmista ja lapsen psyykkises­tä oireilus­ta tarvit­see inte­graa­tio­ta, jos jokin. Työter­veyshuol­lon pahin ongel­ma on, että se hajot­taa per­heen­jäsenet eri organ­isaa­tioiden asiakkaaksi.

Vaik­ka valin­nan­va­pau­teen liit­tyvä pakkoyk­si­ty­istämi­nen olisi johtanut taloudel­liseen katas­trofi­in, ei yksi­ty­isiä palvelu­ja kan­na­ta uloskaan raja­ta. Yksi­tyiset yri­tyk­set ovat usein parem­min johdet­tu­ja kuin kun­nal­liset palve­lut, ainakin parem­min kuin huonoim­mat kun­nal­liset palve­lut. Huono yksi­tyi­nen yri­tys kar­si­u­tuu pois, mut­ta huono julki­nen jää.

Maakun­nal­la tulee olla oikeus tila­ta palvelu­ja yksi­tyiseltä, vaan ei velvol­lisu­ut­ta. Näin pide­tään kokon­aisu­us kasas­sa samal­la, kun yksi­tyiset voivat osoit­taa voimansa tekemäl­lä asioi­ta edullisem­min ja ken­ties jopa paremmin.

Muuten olen sitä mieltä, että maakun­tien – tai mik­si niitä nyt kut­su­taankin – määräk­si viisi olisi paras.

.….….….….

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Lääkärilehdessä.

 

 

Uudellamaalla äänestäisin Mikko Kiesiläistä

Uudel­la­maal­la äänestäisin Mikko Kiesiläistä.

Vihreä pro mar­ket ‑ekon­o­misti haas­taa kokoomuk­sen pro busi­ness ‑lin­jan.

 

Lib­er­an toimin­nan­jo­hta­ja on vihrei­den joukos­sa vähän eri­lainen nuori. Yri­tys­maail­mas­sa on oival­let­tu, että yri­tyk­sen hal­li­tuk­seen on saata­va eri­laista osaamista. Mikko tuo vihreään eduskun­taryh­mään osaamista, jota siel­lä ei muuten ole, kos­ka Antero Var­tia ja minä emme enää…

Joku voi sanoa, että Mikol­ta puut­tuu näke­mys­tä mon­elta vihrei­den ydi­nalueelta, mut­ta sitä on niil­lä muil­la kansane­dus­ta­jil­la. Ja on sitä Mikol­lakin. Ei kai hän muuten  olisi valin­nut puolueek­seen vihreitä.

Elämme markki­na­t­aloudessa. Jos halu­aa muut­taa maail­maa, on ymmär­ret­tävä, miten markki­nat toimi­vat. Eri­tyis­es­ti ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­nas­sa markki­noiden toimin­nan ymmärtämi­nen on aivan olennaista.

 

Mies Antero Vart­ian apteekki­mo­nop­o­lin purkamista aja­van kam­pan­jan takana.

Min­ul­ta on kysel­ty ydin­voimaa kan­nat­tavia vihre­itä. Hesarin vaa­likoneen mukaan Mikko kuu­luu myös niihin, mut­ta tämä ei ole syy, mik­si suosi­tan häntä.