Lauri Korvenmaa kirjoitti Verde-lehdessä, että vihreiden osana on olla demarien apupuolue, halutaan sitä tai ei. Vastaan tähän kirjoitukseen Verdessä tänään ja kerron, että näin mekin joskus ajattelimme, mutta emme ajattele enää. Lue tarkemmin tästä.
Amatöörin tulkinta koronakuolemien vähenemisestä
Varoitus: tässä postauksessa on amatöörin spekulaatiota lääketieteellisillä seikoilla.
Panin keväällä tarkkailuun kolme aluetta, Tukholman, Lombardian ja New Yorkin nähdäkseni, onko laumasuojahypoteesissa mitään perää. Nuo alueet kokivat muita pahemman korona-aallon. Olisiko niissä toinen aalto lievempi?
Jos katsomme tartuntoja, toinen aalto on Tukholmassa ja Lombardiassa ihan yhtä paha kuin muualla ja esimerkiksi Ruotsissa kymmenen kertaa pahempi kuin Suomessa. New Yorkissa tartuntoja on vähemmän kuin muualla Yhdysvalloissa, mutta se voi johtua karmeista kokemuksista viime keväältä.
Mutta koronakuolemia on vähemmän. Kuolemia suhteessa tartuntoihin on kaikkialla vähemmän, mutta kovan epidemian kohtaamilla alueilla kuolemien pudotus on selvästi suurempi.
(Minulla ei ole käytössä koko maailmaa koskevaa aineistoa, jotta voisin tutkia tämän kunnolla, mutta silmämääräisesti se näyttää tältä.)
Nyt seuraa amatöörin hypoteesi. Hypoteesi ei siis ole väite vaan mahdollinen selitys, jota kannattaisi tutkia.
Minua on koko ajan ihmetyttänyt esimerkiksi koronavilkussa oleva periaate, että vähäinen tartunta ei ole vaaraksi, vaan pitää saada kunnon annos viruksia, ennen kuin tauti puhkeaa.
Eivät kai virukset mitään ole sosiaalisia eläimiä, jotka vaatisivat kavereita monistuakseen. Selityksen täytyy siis olla peräisin ihmisen immuunipuolustuksessa. Pienet virusmäärät tuhotaan huomaamattomasti.
Arkijärjellä voisi ajatella, että pieniä virusmäärä tuottavia kohtaamisia on aivan olennaisesti enemmän kuin niitä, joista saa tuhdin annostuksen.
Entä jos selitys kuolemien vähäisyyteen Tukholmassa ja New York Cityssä onkin tässä ja kuolemien vähenemiseen ylipäänsä. Todella moni on saanut vähäisen virusmäärän ja voittanut sen oireita saamatta ja saamatta myöskään immuniteettia. Se ei siis suojaa tartunnalta eikä estä tartuttamista, mutta immuunijärjestelmän muistin vuoksi elimistö on harjaantuneempi kukistamaan viruksen ennen kuin tauti yltää vaaralliseksi.
Tällainen mini-infektio toimisi siis vähän niin kuin Pfizerin rokote, joka ei ehkä suojaa tartunnalta mutta suojaa vakavalta taudilta.
Lisääkö kiinteistövero asumiskustannuksia?
Toinen asumista sivunnut kysymys valtuuston kokouksessa oli, nostaako kiinteistövero asumisen hintaa.
Taloustieteen oppikirjoissa tämä menee niin, että kun kiinteistövero nousee, asuntojen hinnat laskevat. Sille, joka on ostamassa asuntoa, tällä ei ole merkitystä, koska vaikka hän joutuu maksamaan vuosittain kiinteistöveroa yhtiövastikkeessa enemmän, hän saa asunnon vastaavasti halvemmalla.
Sille, joka omistaa asunnon sillä hetkellä, kun kiinteistövero nousee, se tietysti on huono juttu. Hänen vuotuiset asumismenonsa nousevat ja hänen omistamansa asunnon arvo laskee. Sanotaankin, että kiinteistöveron maksaja tästä ikuisuuteen on se, joka omisti kiinteistön, kun vero nousi.
Jos Helsingissä toteutettaisiin kiinteistöveron muutos, jossa tonttien arvon korjattaisiin todellisiksi ja niistä perittäisiin vähän nykyistä korkeampaa kiinteistöveroa, leikattaisiin yhteiskunnalle sitä huomattavaa arvonnousua, jota asuntojen omistajat ovat kokeneet. Tämä olisi pitänyt tehdä 25 vuotta sitten, kun asuntojen arvon lähtivät raketinomaiseen nousuun – ne ovat kantakaupungissa kolminkertaistuneet nimellisesti ja kaksinkertaistuneet reaalisesti. Nyt kiinteistöveroa joutuvat maksamaan nekin, jotka ovat ostaneet asunnon vastikään korkealla hinnalla.
Kiinteistöveroa tulisi nostaa hitaasti ja ajoittaa nostot ajankohtiin, jollin asuntojen hinnat nousevat muutenkin.
Helsinki saa kiinteistöveroa 280 M€. Jos sama raha pitäisi kerätä kuntaverosta, maksaisimme Helsingissä 18 prosentin sijasta kuntaveroa 20 %. Vastaavasti, jos kaksinkertaistaisimme kiinteistöveron tuoton, voisimme laskea kuntaveron 16 prosenttiin olettaen, että kaikki muu pysyy ennallaan.
Ikäluokkin välillä tämä menee niin, että kiinteistöveron nousu haittaa vanhempia ikäluokkia ja hyödyttää nuorempia. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että demarit sitä vastustavat, mutta miksi kokoomuskin? Pro market vai pro business?
Sosialismia?
Onko kiinteistövero sitten sosialismia, kuten twitterissä moni on sanonut? Jos näin on, Yhdysvallat on todella sosialistinen maa, koska siellä kiinteistöverot ovat siellä paljon Suomea korkeammat.
Länsimaisen ajattelun mukaan ihmiselle kuuluu se hyöty, jonka hän on itse tuottanut. Näin ajatellen asuinrakennusta rakennusta ei pitäisikään verottaa, koska sen hyvyys on niiden ansiota, jotka ovat sen rakentaneet ja myynnin jälkeen niiden omaisuutta, jotka ovat sen ostaneet.
Se, mitä on rakennuksen ja tontin ulkopuolella, sen sijaan ei ole rakennuksen omistajien ansiota. Asunto Katajanokalla on huomattavasti arvokkaampi kuin aivan samanlainen asunto olisi Korsossa. Tämä ero johtuu siitä, mitä on sen rakennuksen ulkopuolella. Sijaintiin perustuva arvo on yhteiskunnan toimien tulosta ja sitä on myös sen viimeaikainen arvonnousu.
Länsimaissa yleisesti ajatellaan, ettei ansioton arvonnousu kuulu sen satunnaiselle saajalle. Venäjällä taas ajatellaan vähän toisin. Suomessa?
Kiinteistövero on ekonomistien mielestä hyvä vero
Tontin kiinteistöveroa ekonomistit laidasta laitaan pitävät hyvänä verona. Sillä ei ole mitään negatiivisia kannustinvaikutuksia, koska tonttia ei voi siirtää veroparatiisiin. Tulovero sen sijaan häiritsee kaupunkien kukoistusta. Kaupungeissa ostetaan ja myydään palveluja, ja sille korkea verokiila on myrkkyä. Siksi olisi hyvä laskea kuntaveroa ja nostaa kiinteistöveroa.
Rakennukseen kohdistuva kiinteistövero toimii toisin. Jos vero vastaa rakennuksen todellista arvoa ja on siis sitä korkeampi mitä paremman talon on rakentanut, se kannustaa rakentamaan huonon ja halvan talon. Siksi olisi hyvä, että olisi erikseen kiinteistövero tontille ja erikseen rakennukselle, jotta voisi nostaa toista ja laskea toista. Asuinrakennusten osalta näin onkin, mutta liikerakennusten kiinteistövero on sidottu tonttimaan kiinteistöveroon.
Mikä koskee kiinteistöveroa, koskee myös tontin vuokria. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki oli valtuustossa aivan oikeassa siinä, että kokoomuslaiset puhuvat ristiin, kun sanovat, ettei vuokrien nousu tee asumisesta kalliimpaa, mutta kiinteistöveron nousu tekee.
Luokkatietoiset köyhälistön etujoukot arvokkaissa Käpylän puutaloissa valittavat, että vuokrien nousu merkitsee alueen luisumista rikkaiden asuinalueeksi. Vasemmistoliitto tietysti tukee heitä. Ei se sitä merkitse. Kun vuokra nousee, asuntojen myyntihinnat laskevat niin, että asuntoa Käpylästä voi tavoitella sellainenkin, joka ei huippuhintaa pysty tiskiin latomaan.
Jos ei usko, että vuokran korotus laskee myyntihintoja, kannattaa tutustua tilanteeseen Lehtisaaressa, jossa Vantaan seurakuntayhtymä härskin raukkamaisesti nosti tontinvuokria reilusti yli markkinavuokran. Asuntojen myyntihinnat enemmän kuin puolittuivat.
Verotulojen tasaus
Kun tonttimaa käy kasvavissa kaupungeissa arvokkaammaksi ja tuottaa kasvavia kiinteistöverotuloja kaupungeille, Suomen Keskusta on iskenyt haukan katseensa tähänkin. Niitäkin rahoja pitäisi jakaa heidän kannatusalueilleen.
Jotain logiikkaa on siinä, että kunnat, joiden asukkailla on korkeat tulot, tilittävät osan verotuloistaan muualle maahan. Korkeat kiinteistöverotulot johtuvat siitä, että asuminen on kallista. Aika vaikea on perustella sitä, että korkeista asumismenoista pitäisi maksaa hyvitystä niille, joiden asuminen on halpaa. Päinvastaisen voisi perustella helpommin.
Nyt kiinteistövero osallistuu verotulojen tasaukseen 50 prosentin painoarvolla. Tätä ei voi perustella oikein mitenkään. Jostain syystä tasauksen ulkopuolelle jätettiin vesivoimasta perittävät kiinteistöverot, koska se on kuulemma aivan eri asia.
Laskeeko asuntorakentaminen asuntojen hintoja?
Tarkoitukseni on kirjoittaa muutama artikkeli asumisesta Helsingin valtuustossa hyväksytyn asumisen ja maakäytön ohjelman eli AM-ohjelman tiimoilta. En osallistunut asiasta keskusteluun valtuuston istunnossa lukuun ottamatta ennalta laadittua puheenvuoroani, koska kahden minuutin puheenvuoroilla pystyy lähinnä vain nälvimään, kuten myös tapahtui. Kommentoin keskustelussa esitettyjä väitteitä tällä blogilla.
Aloitan väitteestä, että asuntojen rakentamisella ei ole vaikutusta asumisen hintaan. Näin sanottiin keskustelussa moneen kertaan. Radiossa sen oli ennen ohjelman käsittelyä esittänyt demarien Karin Taipale. Väite on niin häkellyttävä, että siihen on äkkiseltään vaikea sanoa mitään. Kirjoitan tässä asuntojen hinnoista. Vuokrista jatkan ehkä toisessa postauksessa.
Asuntojen korkea hinta johtuu siitä, että asuntoja on liian vähän. Siellä missä asuntoja on yli tarpeen, niiden hinta tuppaa laskemaan. Voiko joku oikeasti olla tästä eri mieltä tai kuvitella, että asuntopulaa voitaisiin helpottaa rakentamatta asuntoja?
Keskustelussa toistettiin moneen kertaan, että hinnat ovat nousseet, vaikka on rakennettu lisää, joten lisärakentaminen ei vaikuta hintoihin.
Hinnat voivat nousta, vaikka rakennetaan lisää, jos rakennetaan liian vähän lisää. Isoista kasvukeskuksista Helsingissä on rakennettu vähiten suhteessa asukaslukuun, vaikka Helsinki on kaupungeista se, johon olisi suhteessa eniten tulijoita. Jos rakentamista lisätään, hinnat nousevat ainakin vähemmän kuin jos ei lisättäisi.
Helsingissä asuntojen hintaa nostaa urbaanin asumisen kasvanut suosio. Helsingin seudun asukkaista aiempaa useampi haluaa asua Helsingissä ja on valmis maksamaan aiempaa enemmän päästäkseen helsinkiläiseksi suhteessa siihen, että asuisi muualla seudulla. Tästähän meidän pitäisi olla ylpeitä, mutta tietysti se nostaa ikävästi asuntojen hintoja Helsingissä.
Asumispreferensseissä on tapahtunut jyrkkä ja nopea muutos. Vuonna 2005 Helsingin seudun asukasluvun kasvusta meni kehyskuntiin puolet, nyt enää 10 %. Sama maailmanlaajuinen ilmiö nostaa asuntojen hintoja Tampereen keskustassa suhteessa Tampereen lähiöihin. Kaikissa suurissa suomalaisissa kaupungeissa Oulua lukuun ottamatta keskusta-asuntojen hinnat ovat nousseet suhteessa lähiöihin ja kaupunkia ympäröivään republikaanivyöhykkeeseen.
Helsingissä kantakaupungin suosiota on lisännyt se, että olemme parantaneet asumisen laatua.Tässä mielessä tietysti vihreät ovat syyllisiä asuntojen kallistumiseen, mutta esittääkö joku vakavissaan, että pitää tehdä huonoa asuinympäristöä, jotta hinnat laskisivat?
Vaikka viimeaikainen asuntotuotannon lisäys pääkaupunkiseudulla ei ole laskenut asuntojen hintoja Vallilassa, se on laskenut niitä monin paikoin Helsingin seutua.
Tuoreimmat vuositilastot ovat vuodelta 2019. Asuntojen reaalihinta on laskenut kehyskunnissa ja monin paikoin pääkaupunkiseudun kunnissa. Helsingissä on kymmenen postinumeroaluetta, joissa reaalihinta on laskenut vuosien 2015 ja 2019 välillä. Espoossa ja Vantaalla niitä on suhteessa enemmän, kehyskunnista puhumattakaan.
Tämä menee juuri niin kuin teoria sanoo. Kun rakennetaan lisää, asuntojen hinnat laskevat suhteessa siihen, mitä niille tapahtuisi, jos ei rakennettaisi lisää. Lasku on euromääräisesti yhtä suuri kaikilla alueilla, jolloin se on suhteessa suurempi halvoilla alueilla.
Ajatus euromääräisesti yhtä suuresta vaikutuksesta perustuu siihen, että asumisesta halutulla alueella suostutaan maksamaan tietty euromäärä suhteessa asumiseen vähemmän halutulla alueella. Siksi euromääräiset erot pysyvät ennallaan, jolloin hinta laskee halvoilla alueilla suhteessa enemmän kuin kalliilla.
Mutta onhan euromääräinen ero kasvanut Hakunilan ja Ullanlinnan välillä? Se taas johtuu pitkään jatkuneesta trendistä, joka suosii keskustamaista asumista. Ero olisi kasvanut myös ilman lisärakentamista.
Matalat korot sotkevat asiaa. Jos ollaan valmiit maksamaan vaikka 500 €/kk siitä, että voi asua Kalliossa Hakunilan sijaan, ero asunnon hintojen välillä kasvaa, kun korot laskevat.
Jos ei ole kranttu kaupunginosan suhteen, asunnon saa Helsingin seudulta nyt halvemmalla kuin viisi vuotta sitten, vaikka muuta väitetään. Asunnosta trendikkäältä alueelta taas joutuu maksamaan entistä enemmän.
Kun rakennetaan lisää asuntoja kantakaupunkiin, se voi todella nostaa niiden hintaa kantakaupungissa. Jos nyt joidenkin mielestä elämä kantakaupungissa on mielenkiintoisempaa kuin muualla, lisärakentaminen voi tehdä siitä entistä mielenkiintoisempaa. Lisää asukkaita tarkoittaa siis entistä parempaa asuinympäristöä. Ei tätä kuitenkaan kannata vastustaa asuntojen hintakehityksen nimissä. Vaikka asunnoista kantakaupungissa tulee entistäkin arvokkaampia, sen ulkopuolella niistä tulee vastaavasti edullisempia.
Sama pätee lähiöissä. Pari vuotta sitten Arvopaperilehdestä oli sijoitusvinkki, että sijoitusasunto kannattaa ostaa lähiöistä, jonne on kaavoitettu lisää. Lisärakentaminen tietää alueen palvelutason nousua, parempia joukkoliikenneyhteyksiä ja niin edelleen. Lähiöiden tiivistäminen siis tekee niistä siis houkuttelevampia. Tästä on paljon näyttöä, vaikka kaupunkiympäristölautakuntaan tulevasta nimby-posteista voisi kuvitella aivan muuta.
Lopuksi pieni varoitus: Kun asuntopula joskus helpottaa – mitä varmaankin kaikki haluavat – vähemmän suosituilla alueilla hinnat laskevat suhteessa eniten. Tässä on suuri segregaation riski. Siitä toisessa postauksessa.
Puheenvuoroni AM-ohjelmasta kaupunginvaltuustossa
On sanottu, että kun Helsingin asukasluvun kasvu on hieman hidastunut kiivaimmista ajoista, asuntotuotantoa pitää vähentää. Hidastumisessa on kyse asumisväljyyden kasvusta ruokakuntien pienemisen ja ahtaasti asumisen vähentyessä. Kun asuntokantaan mahtuu ennakoitua vähemmän asukkaita, eikö se ole pikemmin syy asuntotuotannon lisäämiseen.
Helsingissä asuminen korkea hinta on suuri yhteiskunnallinen ongelma. Tätä ongelmaa voi yrittää korjata siten, että autetaan joitakin onnellisia asumaan halvemmalla, mikä tarkoittaa, että muiden kannalta hinta vain nousee, tai niin, että pyritään alentamaan asumisen hintaa yleisesti.
Pidän jälkimmäistä strategiaa parempana ja keskityn siksi siihen.
Vaikka tässä ohjelmassa varovaisesti lisätään asuntotuotannon määrää, silti Helsingissä rakennetaan selvästi liian vähän. Syynä tähän on, ettei kaupungilla ole varaa niihin investointeihin, joita asuntotuotannon lisääminen edellyttää.
Vaikka korot ovat huomattavan alhaalla, vuokrat ovat nousseet asuntojen hintoja nopeammin. Luulisi nollakorkojen aikaan käyvän toisin päin. Korkeat vuokrat tarkoittavat, että ammattimaiset vuokra-asuntoja tarjoavat kiinteistöyhtiöt ovat erittäin kannattavia. Tilanne on osoitus merkittävästä markkinapuutteesta. Sen seurauksena moni, erityisesti nuori helsinkiläinen maksaa asumisestaan aivan liikaa. Samalla se tarkoittaa, että asuntopulan vuoksi rahaa virtaa aivan vääriin taskuihin
Tämä saa minut ajattelemaan HITAS-tuotannon korvaamisesta vähän toisella tavalla kuin muut, oma valtuustoryhmäni mukaan luettuna.
En korvaisi sitä uudella kohtuuhintaisella omistusasumismallilla kahdesta syystä.
Mikä tapa hyvänsä tarjota omistusasuntoja alle markkinahinnan tarkoittaa merkittävää pääomalahjoitusta. Jos jaetaan kymmenien tuhansien pääomalahjoja, halukkaita ottajia tulee olemaan paljon enemmän kuin tarjolla olevia asuntoja ja joudutaan taas arvontaan tai johonkin muuhun tapaan valita onnekkaat ostajat. Hitas-järjestelmän ongelmista ei pääse eroon sillä, että muutetaan sen nimi.
Toinen syy on mainittu markkinapuute. Meillä on suurempi puute vuokra-asunnoista kuin omistusasunnoista. Siksi minusta Helsingin tulisi tuottaa suunnilleen markkinaehtoisia vuokra-asuntoja. Nämä voisivat olla entisten vakuutusyhtiöiden vuokra-asuntojen tapaan sen verran alle markkinahinnan, että vuokrasuhteista tulisi pitkäaikaisia ja turvallisia.
Vuokra-asuntojen omistaminen tuottaa nyt merkittäviä rahavirtoja vääriin taskuihin. Nämä kaupungin vuokra-asunnot tuottaisivat myös merkittäviä tuloja. Ne tulee suunnata asuntotuotannon lisäämiseen, niihin infrainvestointeihin, joihin nyt ei ole rahaa..
Näin menetellen nämä kaupungin markkinahintaiset vuokra-asunnot eivät merkitse lottovoittoa niille onnekkaille, jotka niihin pääsevät, vaan pyrkivät parantamaan kaikkien tilannetta asuntomarkkinoilla.
= = =
Tämä on puheenvuoro, jonka olin kirjoittanut kuvitellen, että puheenvuoron pituus on neljä minuuttia, mutta se olikin lyhennetty kahden minuutin puheenvuoroksi. Jouduin siis pitämään tämän lyhennettynä.
AM-ohjelma on asumisen ja siihen liittyvän maankäytön toteutusohjelma, joka oli Helsingin kaupunginvaltuuston käsittelyssä 11.11.2020.
Verde: Ulosottoloukku
Kirjoitin Verdeen ulosoton tuottamasta täydellisestä tuloloukusta.
Työmarkkinatukea saava menettää 50 euroa, jos tulot nousevat 100 euroa. Efektiivinen marginaalivero on siis 150 %.
Lue tästä tai klikkaa oikeassa palkissa olevaa mainosta.
Verde: Miksi Trumplandia ja Kepulandia eroavat toisistaan kuin yö ja päivä?
Kirjoitin Verdeen siitä, miten Trumpin kannattajat köyhillä syrjäseuduilla ovat kouluttamattomia ja tietävät maailmasta hämmästyttävän vähän. Miksi minusta tuli suomalaisen valtionkirkkojärjestelmän kannattaja. Lue tästä
Kirjoitin Verde-lehteen työnteon mullistuksesta
Kirjoitin Verde-lehteen pääkirjoituksen työnteon mullistuksesta.
Etätyö ja etäkokoukset muuttavat maailmaa paljon.
Lue tästä.
Kalasatama-Pasila-ratikan lykkääminen on huonoa taloudenpitoa
Kirjoitin Verde-lehteen Kalasatama — Pasila-ratikasta ja siitä, kuinka sitä ei pitäisi nollakorkojen maailmassa lykätä.
Lykkääminen ei säästä rahaa ja hyödyt jäävät sinä aikana saamatta. Ratikkayhteys tulee jäämään vajaalle käytölle pitkään, jos yhteys tulee sen jälkeen, kun asukkaat asuntoihin ovat valikoituneet olosuhteisiin, jolloin yhteyttä ei ole.
Lue tästä
Tieteentekemisen digiloikka: globaalit yliopistot?
Cafe Odessa vieraanani oli nuori lahjakas taloustieteen tutkija Julia Salmi, jonka kolmihenkinen perhe asuu kolmessa maassa. Puhuimme kaikesta mielenkiintoisesta. Mitä digiloikka tekee tieteen tekemiselle? Laajenvatko huippuyliopistot maailmanlaajuisiksi? Mitä tapahtui VATT:n ylijohtajan nimityksessä? Lue tästä