Liberan analyysi (4) Läpinäkyvyyttä maan myyntiin ja vuokraukseen

Kir­joituk­ses­sa vaa­di­taan avoimuut­ta maan myymisen ja vuokraamisen kaut­ta tapah­tu­valle eri­lais­ten toim­into­jen sub­ven­ti­olle. Tästä olen sinän­sä aivan samaa mieltä. On maan tapa piilot­taa kaiken­lainen tuki maan hin­nan alen­nuk­seen. Olisi reilumpaa kir­ja­ta se menok­si bud­jet­ti­in, jol­loin tietysti tulok­si pitäisi kir­ja­ta käypä maan vuokra.

Eri­tyisen suosit­tua tämä piilotet­tu tuki on ollut ja on jatkos­sakin urheiluhankkeis­sa. Nyt on vuorossa HIFK:n jäähal­li, joka rahoite­taan yksi­tyisel­lä rahal­la täysin ilman julk­ista tukea – kun­han vain saa unel­ma­ton­tin sop­uhin­taan. (HIFK väit­tää mak­sa­vansa ton­tista käyvän hin­nan. Käypä hin­ta on huu­tokaup­pahin­ta) Jat­ka lukemista “Lib­er­an ana­lyysi (4) Läpinäkyvyyt­tä maan myyn­ti­in ja vuokraukseen”

Liberan analyysi (3) Sosiaalinen asuntotuotanto alas?

Ana­ly­y­sis­sa arvostel­laan voimakkaasti sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa tapana tukea pien­i­t­u­lois­t­en asum­ista ja eri­tyis­es­ti sitä, että ARA-asun­to­ja raken­netaan myös kalli­isi­in kaupungi­nosi­in. Eril­lisiä kaupun­gin vuokra-asun­to­ja pitäisi olla vain niitä varten, jot­ka luot­toti­eto­jen menet­tämisen takia eivät pysty sijoit­tumaan vapaille markki­noille. Muu­toin pien­i­t­u­lois­t­en asum­ista tulisi tukea tulon­si­ir­roin eikä seiniä tukemalla.

Minä olen taipu­vainen ajat­tele­maan samal­la taval­la tästä eril­lis­ten talo­jen rak­en­tamis­es­ta köy­hille. Sitä on vaikea perustel­la. Olisi parem­pi, että ihmiset asu­isi­vat rikkaat ja köy­hät sekaisin ker­rostalois­sa, kuten vielä 1930-luvul­la. Pien­i­t­u­loisia tuet­taisi­in asum­istuel­la. Tämä olisi parem­pi, kos­ka Jat­ka lukemista “Lib­er­an ana­lyysi (3) Sosi­aa­li­nen asun­to­tuotan­to alas?”

Liberan analyysi (2) Mitä vikaa asuntojen korkeissa hinnoissa

Asun­to­jen korkea hin­ta on hyvä merkki

Kir­joit­ta­jat sanovat, että asun­to­jen korkea hin­ta on sin­sän­sä hyvä merk­ki. Osoit­taa­han se, että alue on halut­tua. Kyl­lä tästä olen samaa mieltä. Eri­tyis­es­ti asun­to­jen hyvin hal­pa hin­ta on todel­la huono signaali.

Asun­to­jen korkeaa hin­taa pääkaupunkiseudul­la voi yrit­tää selit­tää sil­lä epäreilu­udel­la, että työn perässä on muutet­ta­va, vaik­ka ei halu­aisi. Mut­ta asun­to­jen hin­nat pääkaupunkiseudul­la eivät ole eri­tyisen korkei­ta, jos ei ole nir­so asunalueen suh­teen. Kehyskun­nista saa todel­la halvalla.

Asun­to­jen korkea hin­ta Helsin­gin kan­takaupungis­sa on osoi­tus kaupunkisu­un­nit­telun onnis­tu­mis­es­ta. Kan­takaupunki­in halu­taan asumaan. Työn perässä muut­ta­va voi asua vaik­ka Espoos­sa. Jat­ka lukemista “Lib­er­an ana­lyysi (2) Mitä vikaa asun­to­jen korkeis­sa hinnoissa”

Meissä kaikissa asuu pieni fasisti

Kaikissa yhteiskun­nis­sa jotkin asi­at ovat tabu­ja – asioi­ta joi­ta ei tule sanoa eikä oikein ajatel­lakaan. Nämä käyt­täy­tymisen pidik­keet tekevät kaikkien elämästä helpompaa.

Sivistynyt mieli on osit­tain tabu­jen kahlit­se­maa ulkokuor­ta. Eri­laisil­la alaryh­mil­lä on omat tabun­sa – vihreil­lä eri­laiset kuin vaikka­pa demareil­la tai kokoomus­laisil­la. Niiden kun­nioi­tus pitää joukon koos­sa – hyvässä ja pahas­sa mielessä.

Tabut ovat erään­laista joukko­jen viisaut­ta. Pohdi­tu­im­mat ajatuk­set ja tavat lev­iävät kaikkien ulot­tuville ilman, että jokaisen tulee kehit­tää niitä itse. Jat­ka lukemista “Meis­sä kaikissa asuu pieni fasisti”

Lisää markkinoita asuntomarkkinoille (1)

VATT:n tutk­i­jat Heik­ki Pur­si­ainen ja Tuuk­ka Saari­maa ovat julkaisseet aja­tus­pa­ja Lib­er­an analyysiin”Lisää markki­noi­ta asun­tomarkki­noille”. Kir­ja kan­nat­taa ehdot­tomasti lukea ajatuk­sel­la, vaik­ka ihan kaikkea ei kan­na­ta uskoa.

Tapani mukaan pilkon arvioi­ni pieniksi osik­si, jot­ta jutut pysy­i­sivät lukukelpoisi­na (puo­let lue­taan kän­nykäl­lä) ja jot­ta keskustelu pysy­isi koherenttina.

On eri­laisia tapo­ja tarkastel­la maail­maa ja ne pää­tyvät hyvin eri tulok­seen. Huonoa jälkeä syn­tyy, jos yksi näköko­h­ta jyrää alleen kaik­ki muut näköko­h­dat. On kak­si ajat­te­lu­ta­paa, joil­la on halua julis­taa oma näköko­htansa ain­oak­si var­teenotet­tavak­si. Toinen niistä on peru­soikeusjuridi­ik­ka ja toinen ekon­o­mistin ajat­te­lu­ta­pa. Molem­mat ovat kuin tuli: hyvä ren­ki, mut­ta huono isän­tä. Jat­ka lukemista “Lisää markki­noi­ta asun­tomarkki­noille (1)”

Sote-rakennukset jääkööt kuntien omaisuudeksi

Sote-ratkaisul­la alkaa olla aikamoinen kiire, jos kuvitel­laan, että meil­lä on sote-vaalit puo­len­toista vuo­den kulut­tua. Kokon­aisu­us ei suo­raan sanoak­seni näytä hyvältä, kos­ka sotkus­sa ole­via asioi­ta on liikaa.

Yksi niistä on kun­tien sote-omaisu­u­den siir­to maakun­nille. Kyse on todel­la suures­ta omaisu­us­mas­sas­ta, jota vas­taan kun­nat ovat otta­neet lainaa. Tämän omaisu­u­den kir­jan­pitoar­vot ovat ihan mitä sattuu.

On esitet­ty, että omaisu­us siir­tyy maakun­nille ilmaisek­si. Yksi ratkaisumalli taas on, että mukana siir­tyy se pros­ent­tio­su­us kun­nan kaik­ista veloista, jon­ka siir­tyvä omaisu­us on kun­nan omaisu­ud­es­ta. Kaupunkikun­nat toisin sanoen eivät saa kor­vaus­ta lainkaan, jos niil­lä on maao­maisu­ut­ta tai ARA-asun­to­ja ja velkaiset maalaiskun­nat saa­vat täy­den kor­vauk­sen. Karvia ei saa mitään, kos­ka sil­lä ei ole lainkaan velkaa. Jat­ka lukemista “Sote-raken­nuk­set jääkööt kun­tien omaisuudeksi”

Kaupunkisuunnittelulautakunta 16.2.2016

Bunkkerin kaa­va.

Kaa­va meni läpi yksimielis­es­ti, vaik­ka kyl­lä se vähän puhut­ti. Min­u­akin hirvit­ti, että tuon kokoinen raken­nus on niin lähel­lä lähimpiä asuin­talo­ja, mut­ta bunkkeri on ollut siinä koko ajan ja osta­jat ovat sen tien­neet. Päin­vas­toin, bunkkerin aika tylyn näköi­nen seinä madal­tuu kahdel­la ker­roksel­la. Bunkkeri kymmenel­lä asuinker­roksel­la korotyet­tuna ei tule ole­maan Jätkäsaaren korkein rakennus.

Kaup­pa­torin pysäköintipaikat

Tämä vedet­ti­in pois listal­ta. Oikea paik­ka asian käsit­telemiseen onkin alueenkokon­ais­su­un­nitel­ma, jol­loin pysäköin­nin hyö­tyjä voidaan ver­ra­ta siihen, mitä niiden tilalle voitaisi­in lait­taa. Tun­tei­ta asia on jo ehtinyt herättää.

Kyse on muun muas­sa Suomen­lin­nas­sa asu­vien asukaspysäköin­tipaikoista. Ne kan­nat­taa lait­taa kasarmintorin pysäköin­ti­hal­li­in tai Kata­janokalle tule­vaan pysäköin­tilu­o­laan. Nämä paikat ovat sil­loin tietysti mak­sullisia. Todet­takoon kuitenkin, että Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta 16.2.2016”

Kuukausikortti Stockmannille?

1960-luvun lop­ul­la levitet­ti­in tari­naa kiinalai­sista lääkäreistä, joille poti­laat mak­soi­vat ollessaan ter­veitä, lopet­ti­vat mak­samisen sairas­tut­tuaan ja alkoi­vat mak­saa taas, kun lääkäri oli saanut hei­dät terveiksi.

Län­si­mainen lääkäri taas sai rahaa, kun poti­laat oli­vat sairai­ta. Sik­si kiinalainen lääkäri edisti ter­veyt­tä toisin kuin länsimainen.

Tari­na ei tain­nut olla tot­ta, mut­ta suo­ma­lainen kun­ta toimii kuin tari­nan kiinalainen lääkäri. Kun­ta­laiset mak­sa­vat ter­veinä vero­ja, sairas­tut­tuaan eivät mak­sa ennen kuin paranevat. Jat­ka lukemista “Kuukausiko­rt­ti Stockmannille?”

VR muutti hinnoitteluaan radikaalisti

Kysyin syksyl­lä val­tu­us­ton kuppilassaVR:n johta­jis­toon kuu­lu­val­ta Otto Lehtipu­ul­ta, mitä VR:n aikoo tehdä polkumyyn­tikam­pan­jansa (mm kymme­nen matkaa Tam­pereelle 99 €) jäl­keen. Paljonko lip­pu­jen hin­nat alenevat? Hän sanoi, ettei voi ker­toa, mut­ta kehot­ti min­ua luke­maan omaa blogiani.

Toden tot­ta! VR:n lip­pu-uud­is­tus vas­taa yllät­tävän tarkasti sitä, mitä olen vuosia esit­tänyt. En siis oikein osaa moit­tia. (Kuka, jos ei kissa itse…?)

VR pyrkii selvästi hin­noit­tele­maan junat täy­teen. Lentoy­htiöi­den dynaamiseen hin­noit­telu­un ei sen­tään (vielä?) men­nä, mut­ta lipun­hin­ta tulee riip­pumaan kysyn­nästä. Tämä on toteutet­tu niin, että kuhunkin junaan myy­dään kah­den­hin­taisia lip­pu­ja. Jat­ka lukemista “VR muut­ti hin­noit­telu­aan radikaalisti”

Maapallon lämpötila rikkoo ennätyksiä kiihtyvällä vauhdilla

lämpötila

Vaikkei Suomes­sa siltä tun­tunut, maa­pal­lon läm­pöti­la rikkoi taas tam­miku­us­sa kaik­ki aiem­mat ennä­tyk­set – ja jopa isol­la mar­gin­aalil­la. Edelli­nen ennä­tys rikkou­tui 0,18 asteella.

Tam­mikuu oli 1,13 astet­ta korkeampi kuin oli vuosien 1950 – 80 keskiar­vo. Nasan tilas­to­jen mukaan ero on ollut yli yhden asteen vain neljä ker­taa.: viime­vuo­den loka‑, mar­ras- ja joulukuu ja tämän vuo­den tam­mikuu. Jat­ka lukemista “Maa­pal­lon läm­pöti­la rikkoo ennä­tyk­siä kiihtyväl­lä vauhdilla”