Asuntojen korkea hinta on hyvä merkki
Kirjoittajat sanovat, että asuntojen korkea hinta on sinsänsä hyvä merkki. Osoittaahan se, että alue on haluttua. Kyllä tästä olen samaa mieltä. Erityisesti asuntojen hyvin halpa hinta on todella huono signaali.
Asuntojen korkeaa hintaa pääkaupunkiseudulla voi yrittää selittää sillä epäreiluudella, että työn perässä on muutettava, vaikka ei haluaisi. Mutta asuntojen hinnat pääkaupunkiseudulla eivät ole erityisen korkeita, jos ei ole nirso asunalueen suhteen. Kehyskunnista saa todella halvalla.
Asuntojen korkea hinta Helsingin kantakaupungissa on osoitus kaupunkisuunnittelun onnistumisesta. Kantakaupunkiin halutaan asumaan. Työn perässä muuttava voi asua vaikka Espoossa.
Mikä olisi paras tapa tehdä asumisesta Helsingissä halvempaa? Jos kaatopaikka Senaatintorille jätetään pois laskuista, joukkoliikenteen huonontaminen varmaankin toimisi, koska näin saataisiin Helsinki ruuhkautumaan pilalle.
Yhdellä virkkeellä todetaan, jos sairaanhoitajilla ja poliiseilla ei ole varaa asua Helsingissä, on järkevämpää nostaa näiden palkkoja kuin yrittää painaa asumisen hintaa alas.
Tästä olen minäkin kirjoittanut. Alueelliset palkkaerot olisivat oparempi ratkaisu asumisen hitaan. Ne myös tasapainottaisivat aluekehitystä, kun ihan kaiken toiminnan ei kannattaisi keskittyä Helsinkiin. Helsinkiin valikoituisivat toiminnot, jotka hyötyvät suhteessa eniten sijainnista Helsingissä. Sairaanhoitoa esimerkiksi siirtyisi muualle.
Mutta ennen kuin tähän päästään, pitäisi työmarkkinapolitiikassa muuttua todella paljon.
No entä jos Helsingissä muuta maata korkeampaa palkkaa nostavat sairaanhoitajat ja poliisit haluavatkin asua Espoossa, Vantaalla tai Nurmijärvellä? Tai jos sairaahoitaja menee naimisiin Sipoolaisen toimitusjohtajan kanssa? 3 autoa tallissa ja trampolinit ja weberin grillit pihalla? Voiko palkanlisän edellytys olla että asuu tietyllä paikkakunnalla ja otetaan pois jos muuttaa muualle?
Palkka riippuu tietysti työpaikan sijainnista eikä siitä, missä kukin haluaa asua.
Osmo. Ehdota Sipilälle että siirrytään kolmikantaisissa työmarkkinaneuvotteluissa maakuntamalliin.
Mitään ongelmaa pääkaupunkiseudun asuntotilanteessa ei siis ole. Kantakaupunki on täyteen rakennettu ja kysyntä pitää hinnat korkeina. Jos poliisilla tai sairaanhoitajalla ei ole varaa kantakaupunkiin, voi asunnon ostaa sieltä mihin on varaa. Kaiken hintaisia asuntoja löytyy, kuten Ode kirjoittaa.
Jos kuitenkin asuntojen tarjontaa keskustassa halutaan lisätä, pitää opiskelijat siirtää sieltä pois. Helsingin yliopiston kaikki toiminnot pitää siirtää kasvukäytävän keskelle Hämeenlinnaan. Muita kantakaupunkeja pitää kehittää Lohjalle, Porvooseen, Hyvinkäälle ja miksei Hankoonkin.
Helsingin yliopistolla ja Metropolialla on myös uudet kampukset Myllypurossa. Suosittelen tutustumaan. Suurin osa Opiskelijoista eivät asu Helsingin kantakaupungisssa vaan muun muassa Viikin kampuksella. Eli hyvin eri suunnassa kuin Helsingin yliopiston toimipisteet. Siirtämällä yliopistojen toimintaa mainitsemallesi paikkakuntiin olisi lopun alkua koko Helsingin yliopistolle. Se olisi sama jos vaatimus olisi se että Microsoftin pitäisi rakentaa osa datakeskuksesta noihin mainitsemasi paikkakuntiin eli lopputulos on se että Microsoft ei sijoita datakeskuksesta Suomeen vaan johonkin toiseen Pohjoismaahan jonka pääkaupunkiseutu tekee fiksummat johtopäätökset.
Jos parannettaisiin yksityisautoilun mahdollisuuksia? Silloin voisi helposti asua vähän pidemmälläkin ja käydä töissä ilman suhteetonta rasitusta.
Työsuhdeasuminen oli toimiva ratkaisu matalapalkkatyön tekemiseen kaupunkiseuduilla. Ratkaisu toimi satoja vuosia, kunnes hyvä ratkaisu tyrittiin puhtaasta kateudesta. Olisi todella toivottavaa, että suomalaista veropolitiikkaa pystyttäisiin kehittämään jollakin muulla perusteella kuin kateudesta.
Osmo, tästä on ehkä ennenkin puhuttu, mutta sinulla on liioiteltu käsitys työehtosopimusjärjestelmän kyvystä rajoittaa palkkojen nousua. Sellaisia mekanismeja siinä on kuitenkin kovin vähän. Jos yrityksille on kannattavaa maksaa Helsingissä nykyistä isompia palkkoja tai jos julkisella puolella on täällä vaikea rekrytoida nämä näkyvät jo nyt palkkatasossa, varsinkin yrityksissä. Tes-järjestelmän seuraus on ennen kaikkea palkkapaine ylöspäin. Mikään nousua rajoittava säännöstelyjärjestelmä se ei ole, eikä se tietääkseni koskaan kiellä työnantajaa jostamasta jonkin yksilön palkkaa milloin vaan.
Juhana. Tästä on todella puhuttu ennenkin. Poliisien palkka-asteikko on aika jäykkä. Nehän tässä olivat esimerkkinä. Työnantajilla on omat sanktionsa sopimuksista lipsujille. 25 vuotta sitten kunta-alalla tehtiin kartelli, ettei kukaan nosta sairaanhoitajien palkkaa
Itseasiassa tutkin eräs päivä Helsingin vuokra-asuntojen hintatasoa ja totesin, että ~1000 euron kuukausivuokralla löytää aika paljon asuttavia kaksioita ja säädyllisiltä alueilta. Yksinkin tuon maksaa helposti, kaksin vielä helpommin.
Jos taas täytyy omaa elämää tehdä vaikeammaksi esimerkiksi auton omistamisella, niin sitten voi tehdä tiukkaa.
Pienituloiselle nuo asunnot ovat mahdottomuus, mutta minkäs teet.
Pienituloisilla on monesti myös talouden hallinta täysin retuperällä, eikä itsekuria löydy rahan suhteen. Auto, tupakka ja olut.
Esimerkiksi saunan päälle voisi juoda yhden noin 5 euron hintaisen hyvän tshekkiläisen, sen sijaan että lipittää itsesäälissä 20 eurolla laatikollisen markettikaljaa. Yhden oluen jälkeen nukkumaan ja aamulla juoksemaan, eikä vasta sitten kello neljä ja nukkuu sunnuntain puolille päivin krapulassa.
Noh, elämä on valintoja.
Ennen palkkauksessa oli kalleusluokta, mutta Vanhasen II hallitus, jossa olivat mm Vihreät, Kokoomus , Kepu ja RKP ajoivat kallusluokituksen alas.
Tosin vain julkiselta puolelta, mutta yksityinen seurasi perässä
Kalasääksellä on kyllä pienituloisista aika väärä käsitys, johtuen toki varmaan siitä, ettei tiedä muita pienituloisia kuin niitä juoppoja. He taas ovat lienevät pienituloisia johtuen siitä juoppoudesta.
Ne pienituloiset, jotka hallitsevat rahankäytön kun eivät käy missään, vaan elelevät lähinnä kotona ja liikkuvat ulkona.
Elokuvat, teatterit, kuntosalit, uimahallit, jne ovat oikeasti pienituloisille pois esimerkiksi vaatteiteista tai ruuasta.
Koska he käyttävät rahansa fiksusti, et tunnista niitä pienituloisia rähjäisistä vaatteista tai olueen ja makkaraan perustuvasta kauppakärristä silloinkaan kun he ihmisten ilmoilla viihtyvät. Korkeintaan siitä ettei heitä “kiinnosta” lähteä ravintolaan tai ulkomaanreissuun muun harrasteryhmän/joukkueen mukana.
Yksi vaihtoehto voisi olla valtion/kunnan takaamat asuntolainat pienituloisille.
Onhan järjetöntä että pienituloiset maksavat 600 euron vuokraa asunnosta, johon esim 15 vuoden laina-ajalla kuukausierä on 400 eutoa. Tuosta siis 200 euroa mene sijoittajille, ja valtio korvaa sen asukkaalle. Jos valtio takaisi sen lainan, niin valtio säästäisi rahaa. Ja pienituloinen laittaisi sen säästyneen 200 euro kuussa kiertoon.
Tuossahan on siis vielä 300 euroa varaa korkojen nousta.
Siinä tapauksessa että asukas ei maksa sitä lainaa, valtio lunastaisi asunnon ja vuokraisi sen sille asukkaalle 600eur/kk.
(luvut hatusta, mutta suunnilleen sitä mitä ne on Oulussa)
Työehtojärjestelmän sisään on piilotettu mekanismeja, jotka nostavat, tai ainakin luovat painetta nostaa palkkoja koko maassa, kun ne nousevat esim. Helsingin seudulla. Alentavia mekanismeja ei ole.
Takavuosina eräs tällainen mekanismi oli jalkautettu koko maassa jopa yritystasolle. Jos annoit muutamille hyville suorittajille henkilökohtaista hyvän miehen tai naisen lisää, se nosti seuraavalla palkkavertailukierroksella kaikkien tuntipalkkoja, tosin vain hieman. Nykyisistä sopimuksista en tiedä.
Jos nämä mekanismit purettaisiin, muuttopaine keskuksiin pienenisi jonkin verran.
Järjetöntä on se, että omistusasuminen on niin paljon halvempaa kuin vuokra-asuminen.
Suomi antaa kilpailijamaille useamman miljardin euron verran tasoitusta vuodessa sillä, että Suomessa valtavan suuri, satojen miljardien eurojen asuntovarallisuus on asunto-osakeyhtiöissä täysin tunnepohjaisesti päätöksiä tekevien amatöörien hallinnassa, sen sijaan että pääomalle pyrittäisiin hankkimaan edes jonkinlaista tuottoa. Ja valtio vielä aktiivisesti kannustaa tällaiseen varallisuuden haaskaamiseen verotuksen keinoin.
Tulevaisuuden automatisoidussa maailmassa pärjää se, joka onnistuu hankkimaan parhaan tuoton pääomalleen. Ahkera ja tunnollinen, säästäväinen suomalainen on tässä kisassa auttamatta häviäjä.
Junatunneli Tallinnaan. Suomi, Viro ja EU maksavat tunnelin, jolloin vain ylläpitokulut jäävät tunneliyhtiön harteilla. Näin saadaan lippujen hinta alas. Junayhteys synnyttää puolenmiljoonan ihmisen asunto- ja työmarkkinat 30 min. päähän Helsingistä.
Kalasääski: ” ~1000 euron kuukausivuokralla löytää aika paljon asuttavia kaksioita ja säädyllisiltä alueilta. Yksinkin tuon maksaa helposti, kaksin vielä helpommin ”
Tiesitkö, että sairaanhoitajan peruspalkka, jos ei siis tee viikonloppu- ja iltatöitä jne, on noin 2200 €/kk? Siitä pois ‘helppo vuokra’, verot, matkustaminen, päivittäiset perusateriat, niin jäljelle jää ehkä 300 euroa. Itsekuria tosiaankin vaaditaan muiden menojen kattamiseksi.
Nuo esimerkit ovat julkiselta sektorilta, jonka ei tarvitse toimia markkinaehtoisesti. Työnantajilla ei tietenkään ole yksittäiseen yritykseen kohdistuvia saktioita, eikä palkkadata edes ole julkista.
Jos hänellä on maksettu asunto, ei hänen tarvitse stressata seuraavasta talvesta, ja töitä voi tehdä pelkäämättä paleltuvansa hankeen, tai edes sinnitellä eläkkeellään. Tuon varmuuden odotusarvo ylittää kaikki kapitalistipankkiirien kaipaamat lisäriistot kansan selkänahasta.
Mitä tulee alueiden hitanerokehitykseen, mainitsematta on jäänyt se, että tuloerojen kasvaessa asumiskulujen ero kasvaa väistämättä: jos aikoinaan, pientä eliittiä lukuunottamatta, kaikilla oli varaa maksaa asumisestaan 1 raha kuukausittain, käytännössä kaikki ihmiset saattoivat valita sen paikan jossa summa työmatka-aika+lähialuen palvelut+lainanmaksukyvyn odotusarvo maksimoitui (poikkeuksena jokaisella alueella “parhaan” paikan vei joku rikas, Eirasta (tms.) ei halpoja asuntoja löytynyt). Kun osalla kansasta on varaa maksaa 8 rahaa joka kuukausi, muu keskiarvokansa etsii asuntoja sieltä missä he saavat oman kodin halvemmalla mutta maksavat työmakata-ajalla arjessa.
Nyt kun tuloerot ovat kasvaneet, jos mihinkään alueeseen kohdistuu keskimääräistä enemmän kiinnostusta, (myyntiin tulevia) asuntoja riittää vain niille jotka ovat saaneet suuret kuukausitulot ja saavat suuremman lainan. Jos tuloerot kasvavat, halutuimpien aluiden hintataso nousee nopeammin kuin kansan maksukyky.
Entä niiden kera?
Tänään Yle:n aamutv:ssä joku rakennusteollisuuden ihminen väitti, että Hkiin rakentamista haittaa ennen kaikkea hidas kaavoitus ja tonttipula. Olosiko syy tässä byrokratiassa ja hitaassa ylisuunnittelussa. Jälki on ainakin mielestäni melko keskinkertaista.
Tontti pula Helsingissä on todellinen koska Helsingin maantieteellinen sijainti on yksinkertaisesti sellainen että etelässä on Suomenlahti ja idässä, lännessä ja pohjoisessa on naapurikaupungit joiden maantieteellinen pinta-ala on paljon suurempi kuin Helsingin jonne Helsinki ei voi kaavoittaa. Tosin Vantaan rakentamista
rajoittaa Lentoaseman alue. Pandemian aikana Espoon väkiluku kasvoi etenkin pientalojen kysynnän takia. Erilaiset valitukset ovat asia erikseen ja niitä pitääkin säädellä mutta yhdenvertaisuus asiantuntijat pitävät tätä valitusten rumbaa perusoikeus kysymyksenä. Kukaan ei ole kysynyt heiltä vasta kysymyksen entäs rakentajien elinkeinovapaus?
Onko Osmo huolestunut ilmiöstä että rikkaat ostelevat itselleen kakkos/kolmos/nelosasuntoja joiden käyttöaste on pientä, eli ne seisovat vain suurimman osan ajasta tyhjillään:
https://yle.fi/uutiset/3–12371198
Onko kiinteistövero tarpeeksi korkea jotta ilmiöstä ei tarvitse huolestua, eli että kaupunki ja kaupunkilaiset hyötyvät tästä sillä kiinteistöverotuotoilla voidaan sitten tehdä enemmän hyvää muuten. Tuota voisi tarkastella siitäkin näkökulmasta, nouseeko tämmöisten asuntojen hinta edelleen eli ovatko ne omistajille tälläiselläkin täysin typerällä vajaa-käytöllä tuottavia sijoituksia arvonnousun myötä, vai onko toiminta tästä näkökulmasta ostajille tappiollista: Siirretäänkö kaupungin/alueen panostukset alueen kehittämiseen kiinteistöverolla kaupungin itsensä kassaan eikä ansiottomien asunnonostajien omaisuudeksi.
Toisesta näkökulmasta, tekeekö kasvavat varallisuuserot ja rikkaiden lisääntyminen Helsingistä paremman kaupungin, sillä sehän lisää kysyntää tämmöisille “ooppera-asunnoille” ja nostavat asuntojen hintoja, kun varakkaat voivat ostella tämmöisiä vajaa-käyttöisiä asuntoja.
Vastaavasti helsinkiläisillä on asuntoja maakunnissa ja muun muassa Espanjassa. Kahden asunnon omistaminen merkitsee kaksinkertasisia lämmityskuluja. Vapaa-ajan asunoista on t5oki paikkakunnalle myös hyötyä asukkaiden ostovoiman ansiosta. Näkökulma muuttuisi toiseksi, jos näitä kutsuisi turisteiksi.
Kiintistöveron korottaminen ilmiö kyllä puoltaa.
Yleensä mökkiläisiä verotetaan maakunnissa extraa jos kiinteistö on merkitty vapaa-ajankäyttöön, käytännössä näillä on siis korkeampi kiinteistövero . Onko kerrostaloasunnoissa mitään samanlaista mekanismia tai edes mahdollisuutta?
Tyhjien asuntojen ilmiö tulee todennäköisesti jatkumaan myös Helsingissä ja Uudenmaan rannikkoseudulla kun venäläisten oligarkkien asunnot tullaan takavarikoimaan . Tätä ollaan jo tekemässä kovasti muun muassa Sveitsissä, Lontoossa ja Ranskassa