Sote-ratkaisulla alkaa olla aikamoinen kiire, jos kuvitellaan, että meillä on sote-vaalit puolentoista vuoden kuluttua. Kokonaisuus ei suoraan sanoakseni näytä hyvältä, koska sotkussa olevia asioita on liikaa.
Yksi niistä on kuntien sote-omaisuuden siirto maakunnille. Kyse on todella suuresta omaisuusmassasta, jota vastaan kunnat ovat ottaneet lainaa. Tämän omaisuuden kirjanpitoarvot ovat ihan mitä sattuu.
On esitetty, että omaisuus siirtyy maakunnille ilmaiseksi. Yksi ratkaisumalli taas on, että mukana siirtyy se prosenttiosuus kunnan kaikista veloista, jonka siirtyvä omaisuus on kunnan omaisuudesta. Kaupunkikunnat toisin sanoen eivät saa korvausta lainkaan, jos niillä on maaomaisuutta tai ARA-asuntoja ja velkaiset maalaiskunnat saavat täyden korvauksen. Karvia ei saa mitään, koska sillä ei ole lainkaan velkaa.
Yksinkertaisinta on, että omaisuus jää kunnille ja maakunnat vuokraavat ne. Tämä EI lisää julkisia menoja, koska maakunnan meno on kunnan tulo. On vain hyvä, että maakunta joutuu maksamaan vuokraa käyttämistään kiinteistöistä. Se säästää kummasti tilantarvetta.
Tätä vastaan on sanottu, että osa sote-kiinteistöistä on epäkurantteja. Jos maakunta ei tarvitsekaan niitä, mustapekka jää kunnalle.
Niin makaa kuin petaa. Viime vuosina kunnat ovat investoineet valtavasti sote-kiinteistöihin taatakseen, että palveluja tulisi oman kunnan alueelle mahdollisimman paljon. Jos tällainen taktinen investointi osoittautuu hukkainvestoinniksi, miksi minkään muun tahon kuin kunnan itsensä pitää siitä mitään maksaa?
Joitakin kohtuuttomia tapauksia – ja silloin ajattelen vähän vanhempia kiinteistöjä – voidaan tarvita kohtuullistamista valtion rahoista, mutta näitä ei ole paljon.
Peruspointsi on se, että tuo kuntien ja kuntayhtymien omaisuus on veronmaksajien rahoilla (siis ei kuntien tai kuntayhtymien rahoilla!) hankittu veronmaksajien käyttöön.
Miksi veronmaksajien pitäisi maksaa tuo omaisuus vielä toiseen kertaan?
Tuo velkojen siirtäminen on täysin älytön ajatus, koska velkaa on kukakin ottanut mikä mihinkin tarkoitukseen.
Olen kuullut tämän perustelun ennenkin. Retorisesti hyvä pointti, mutta siinä ei ole päätä eikä häntää. Jos maakunnan veronmaksajat maksavat investoinnista kunnan veron maksajille, jälkimmäiset saavat rahansa takaisin tai ainakin osan siitä. Yhteensä veronmaksajat ovat omillaan. Maksetaan siis vain kerran. Veron maksajien kesken tämä menee kuitenkin paremmin.
Tuo olisi aivan oikein niille soten vuoksi äsken sairaaloita omaan kuntaan rakentaneille. Ongelma: kukin yrittäisi sote-päätöksenteossa suosia omia rakennuksia saadakseen vuokratuloa. Olisi tuo silti pienin paha.
“Niin makaa kuin petaa. Viime vuosina kunnat ovat investoineet valtavasti sote-kiinteistöihin taatakseen, että palveluja tulisi oman kunnan alueelle mahdollisimman paljon”
Niinpä. Viime vuosina valtiovallan suunnitelmat sote-palvelujen järjestämiseksi ovat olleet ristiriitaisia, sekavia ja lopulta perustuslain vastaisia. Koko tämän ajan kunnat ovat järjestäneet sote-asiat parhaan taitonsa mukaan, kuntalaisten parhaaksi. Normaaliin toimintaan kuuluu myös rakennuskannan päivittäminen. Anteeksi kauheasti jos ei olla kysytty lupaa, hallintoportaalta joka ei vielä ole olemassa.
Kuntien yksi mahdollinen tapa valmistautua tähän on yhtiöittää sote-rakennuksensa. Näin on tehnyt ainakin Turku. Tiedän usean muunkin kunnan suunnittelevan samaa. Onko tuossa muuta perustetta kuin kunnan/kaupungin taseen korjaaminen eli mitä hyötyä ja haittaa yhtiöittämisestä voi seurata?
Vuokraaminen tässä tilanteessa on järkevä ratkaisu. Toinen on markkinahinnan maksaminen niistä kiinteistöistä mitä palveluntuottaja kokee tarvitsevansa. Tarpeettomat kiinteistöt jäävät molemmissa tapauksissa kunnalle, mikä on ok. Markkinahintainen vuokra tai osto on tärkeätä sen vuoksi, että tuleva valinnanvapaus merkitsee monituottajamallia, mikä puolestaan ei voi sallia epätervettä kilpailuetua maakunnalliselle palveluntuottajalle edullisten tilakustannusten avulla. Vastassa on EU:n potilasdirektiivi sekä valtiontuki lainsäädäntö.
Pää & häntä on — ja se on, että kerran maksettua omaisuutta ei maksettaisi toiseen kertaan — ja tuskinpa kunta tai kuntayhtymä mitään palautuksia maksaa.
Yhtiöittäminen siirtää kiinteistöjen ja varojen hallinnan demokraattisen päätöksenteon ulkopuolelle .
Samoin tiedonsaanti loppuu ja pieni joukko yhtiön johtajia ja hallinnossa olevia poliitikkoja voi kupata firmaa rajatta.Yhtiön hallinto ei ole läpinäkyvää.
Myöskin konsernin sisäinen vuokraaminen on hankala yhtälö, siinä sorrutaan helposti ylihinnoitteluun ja sisäisen busineksen tekoon.
Sairaalat ja terkkarit ovat siitä hankalia hinnoiteltavia, ettei markkinoilla ole niin paljoa vertailukohteita , että niistä voisi päätellä markkinahintaa. Esim Ivalossa on vain yksi terkkari .Miten sen vuokra hinnoitellaan ?
Tuskinpa Paloheinän terkkari on hyvä vertailukohta. Eikä edes Savukosken, koska toiminnot ovat erilaiset.
Liian korkea hinta tai edes epäily ylihinnasta johtaa siihen, että tilasta luovutaan, usein turhaan.
Kaikki vuoravaihtoehdot ovat kelvottomia taloudellisen ohjauksen kannalta
Silloin vaihtoehdoksi jää, että kiinteistöt siirretään käyttäjän vastuulle.
Odotettavissa on, että kiinteistöjä jää tyhjilleen. Siksi ei olekaan järkevää siirtää niitä maakuntahallinnolle.
Kunnat ovat investoineet sote-seiniin, jotta sote-palvelut tulisi omaan kuntaan eikä naapurikuntiin tai pelkästään keskuskuntiin. Eikös silloin käy niin, että jos kunnat vuokraisivat tilojaan, ne vuokraisivat rakennuksiaan maakunnalle halvalla. Jollei maakunta sittenkään huoli, kunnat vielä sen päälle maksavat maakunnalle, jotta kunnan rakennukset huolittaisiin. Näin palvelut voitaisiin ostaa omaan kuntaan, mikä näyttää jo olevan enemmän periaate kuin asukkaiden palvelukysymys.
Kyllä kaikille tarpeellisten tilojen neliöivuokrille löytyy hinta. Sen ei tarvitse olla “markkinahinta”, vaan vaihtoehdon hinta.
Marjaniemen luotsiaseman uudisrakennushanke muutaman vuoden takaa on hyvä esimerkki. Luotsien vanhat päivystystilat eivät täyttäneet nykyisiä normeja ja Valtio päätti rakentaa uuden luotsiaseman. Se rakennettiin viimeisen päälle luotsien toiveiden ja rakennuttajan ymmärryksen mukaan.
Kun uusi luotsikeskus valmistui, sen neliövuokra määritettiin niin korkeaksi, että Merenkulkulaitos vuokrasi luotseille muutaman kilometrin päässä olleen tyhjän omakotitalon.
Uutta puolityhjää luotsikeskusta voi ihailla Marjaniemen majakan juurella. Joku siinä pitää pientä hotellia. Keskikesällä on asiakkaitakin…
Olen otsikkoasiassa täysin samaa mieltä blogistin kanssa. Se on selkeä ja hallittavissa oleva menettely. Muut toimintaperiaatteet johtavat säätelyyn, josta kukaan ei ota selvää.
Senaattikiinteistöt on ollut oikein hyvä pisnis sen johdolle ja myötäjuoksioille. Sillä taitaa olla vieläkin 7 %:n tuottovaatimus ja maksajat ovat valtioin virastot ja laitokset. Tälläkin palstalla joskus valitettiin korkeita kustannuksia, niin joku pavunlaskija vastasi, että alempi vuokra johtaa “tehottomuuteen”, mitä se sitten kulloisenkin tulkinnan mukaan tarkoittaakin. Valtiolla, joka on siis julkinen toimija, liikekirjanpito aiheuttaa paljon ongelmia, kun suuri osa valtion toimista on lailla säädelty eikä toimintaa voi “tehostaa” loputtomiin.
Tuo sitten johtaa erilaisiin pelleilyihin, mm. avokonttoreihin ja monitoimitiloihin siirtymistä, vaikka kaupungin laidalta tai Vantaalta saisi perinteistä toimistotilaa omine huoneineen, jossa työrauha on taattu. On aika surkeaa kun työpisteitä on 80 ja käyttäjiä 100. Tuolileikki anyone? Työpisteen voi saada päivän mittaan useasta paikasta, jos on kärsivällisyyttä odottaa kollegan palaverin alkamista, jolloin kollega siirtyy ja saat pisteen. Kun kollega saapuu palaverista, niin siinä kollega sitten odottelee taas, kunnes joku toinen piste vapautuu. Hieman kärjistettyä, mutta tällaista älyttömyyttä esiintyy ja on suunnitteilla koko ajan. Kaiken kruunaa henkilökohtaisten tavaroiden säilytykseen annettu lokero, jonne saa kannettavan mahtumaan juuri ja juuri. Samaan tilaan sitten työkengät, koska vaatekaappeja ei ole.
Kun tuota sitten kritisoi, saa kuulla olevansa muutosvastarintainen.
PS. Vieläkö se Sipilän avokonttori-idea on käytössä Valtioneuvoston istunnoissa?
Tuossa ei edelleenkään ole päätä eikä häntää. Kunta voi joko verottaa tulevaisuudessa vähemmän, kuin se muuten olisi verottanut, tai käyttää nuo rahat johonkin muuhun, kun sen ei tarvinnutkaan maksaakaan omaisuudesta.