Kuukausikortti Stockmannille?

1960-luvun lop­ul­la levitet­ti­in tari­naa kiinalai­sista lääkäreistä, joille poti­laat mak­soi­vat ollessaan ter­veitä, lopet­ti­vat mak­samisen sairas­tut­tuaan ja alkoi­vat mak­saa taas, kun lääkäri oli saanut hei­dät terveiksi.

Län­si­mainen lääkäri taas sai rahaa, kun poti­laat oli­vat sairai­ta. Sik­si kiinalainen lääkäri edisti ter­veyt­tä toisin kuin länsimainen.

Tari­na ei tain­nut olla tot­ta, mut­ta suo­ma­lainen kun­ta toimii kuin tari­nan kiinalainen lääkäri. Kun­ta­laiset mak­sa­vat ter­veinä vero­ja, sairas­tut­tuaan eivät mak­sa ennen kuin paranevat.

Sote-palveluis­sa yksi­tyiset näyt­tävät tekevän melkein kaiken halvem­mal­la kuin julki­nen. Julk­i­sis­sa organ­isaa­tiois­sa skaalae­dut ovat negati­ivisia, kun yksi­tyisel­lä puolel­la suuret ovat tehokkaampia. Vika taitaa olla julk­isten organ­isaa­tioiden hallinnos­sa, jol­la isot organ­isaa­tiot ovat liian vaikeita.

Kuitenkin vaku­u­tus­ra­hot­teisen ter­vey­den­huol­lon mais­sa, jois­sa sairaalat ovat yksi­ty­isiä, ter­vey­den­huolto tulee kuitenkin kalli­im­mak­si, vaik­ka yksi­ty­is­ten piti olla halvem­pia ja tehokkaampia.

Tätä ris­tiri­itaa olisi hyvä pähkäil­lä, kun sote-uud­is­tuk­ses­sa ollaan pää­tymässä moni­tuot­ta­ja­malli­in, jos­sa yksi­tyiset pää­sevät tuot­ta­maan osaa verovaroin rahoite­tus­ta terveydenhuollosta.

Olen hah­mot­tavinani neljä perus­mall­ia tuot­taa ter­veyspalvelui­ta. Havain­nol­lisu­u­den vuok­si ver­taan niitä tavaramarkkinoihin.

Stock­mann. Kaik­ki saa­vat oma­l­la rahal­laan mitä halu­a­vat, mut­ta ilman rahaa eivät mitään. Myyjä ei kan­na vas­tu­u­ta siitä, tarvit­setko sitä mitä olet osta­mas­sa. Tämä on maail­mas­sa yhä yleisin tapa tuot­taa ter­veyspalvelu­ja, eri­tyis­es­ti köy­hissä maissa.

Armei­jan varus­varas­to. Alokkaille jae­taan varus­varas­tos­ta kaik­ki mitä he armei­jan mielestä tarvit­se­vat. Tuot­teet ovat tarkoituk­sen­mukaisia ja edullisia. Julki­nen ter­vey­den­huolto on edullista ja hoito tulok­sel­lista, mut­ta valin­nan­va­pau­den suh­teen on toivom­isen varaa.

Kuukausiko­rt­ti Stock­man­nille. Kos­ka asi­akas tietää parhait­en, mitä hän tarvit­see, on yksinker­tais­in­ta on antaa hänelle kuukausiko­rt­ti Stock­man­nille, jos­ta saa kaikkea. Jotain täl­laista vaku­u­tusy­htiöt kokeili­vat suo­ma­laisil­la lap­sil­la tuodessaan markki­noille edullisen lap­si­vaku­u­tuk­sen. Se kor­vasi kaiken, mitä vain yksi­ty­is­lääkärit halu­si­vat lapsen hyväk­si tehdä. Tuli todel­la kalli­ik­si. Vaku­u­tus­muo­toinen ter­vey­den­huolto ei mis­sään maail­mas­sa ole täl­laista, vaik­ka mon­et valin­nan­va­pau­den puoles­ta puhu­vat niin kuvittelevatkin.

Sota-ajan sään­nöste­ly.Val­tio jakaa sään­nöste­lykuponke­ja taatak­seen kaikille, mitä nämä tarvit­se­vat. Leipää saa vain rajoite­tusti, mut­ta itse saa vali­ta, mil­laista leipää ostaa ja mistä.

Vaku­u­tus­muo­toisen ter­vey­den­huol­lon ongel­ma on, miten vält­tää luisum­i­nen kuukausiko­rt­ti Stock­man­nille ‑tilanteeseen. Pyrkimyk­senä olisi sota-ajan sään­nöste­ly ‑asetel­ma. Kaik­ki tarvit­se­vat leipää suun­nilleen yhtä paljon, mut­ta kaik­ki eivät ole yhtä sairai­ta. Diag­noosi ja päätös hoi­dos­ta tehdään käytän­nön pakos­ta hoitoyk­siköis­sä. Niiden ansain­ta­logi­ikan kannal­ta mikään toimen­pide ei ole turha, jos joku sen vain maksaa.

Täysin hyödytön hoito tai lab­o­ra­to­riokoe olisi petos. Sel­l­aista tuskin paljon esi­in­tyy, mut­ta kus­tan­nuste­hokkaan ja hyödyt­tömän väli­maas­tossa on laa­ja har­maa vyöhyke, johon yksi­tyi­nen hoito mielel­lään venyt­tää rajaa.

Vaku­u­tusy­htiöil­lä on sopimus­sairaaloi­ta, joi­ta ne valvo­vat tilas­tol­lis­es­ti. Yksit­täis­es­tä hoitopäätök­ses­tä on vaikea käräjöidä, mut­ta jos yhdel­lä sairaalal­la hoitokäytän­nöt muo­dos­tu­vat kovin kalli­ik­si, se menet­tää sopimus­sairaalan aseman.

Tilanne muis­tut­taa vähän sitä kuin Stock­mann jou­tu­isi kiis­telemään kuukausiko­rt­ti­asi­akkaan kanssa siitä, tarvit­seeko tämä uut­ta minkki­turkkia. Jos on liian löperö asi­akkaiden toivei­den edessä – tai vain ahne – menet­tää sopimuk­sen vaku­u­tusy­htiön kanssa.

Vaik­ka vaku­u­tusy­htiöt Kes­ki-Euroopas­sa yrit­tävät valvoa sairaaloi­ta tiukasti, niis­sä ter­vey­den­huolto syö selvästi enem­män rahaa kuin verora­hoit­teisen ter­vey­den­huol­lon mais­sa – siis nois­sa varus­varas­tom­a­llia noudattavissa.

Ongel­man aikaansaamiseen ei edes tarvi­ta yksi­ty­isiä sairaaloi­ta. Sairaan­hoitopi­irien sairaalat ovat hoidon mak­savi­in kun­ti­in näh­den samas­sa ase­mas­sa kuin vaikka­pa ran­skalaiset sairaalat vaku­u­tusy­htiöi­hin näh­den. Tämä lie­nee merkit­tävä syy erikois­sairaan­hoidon kus­tan­nusten nousu­un suh­teessa perusterveydenhoitoon.

Vaku­u­tusy­htiöt pyrkivät ratkaise­maan etur­i­s­tiri­ita sairaaloiden kanssa vaku­u­tusy­htiön han­kki­mal­la omia sairaaloi­ta. Näin tehdessään ne pyrkivät samaan ase­maan kuin suo­ma­lainen kun­ta. Joka mak­saa viu­lut, omis­taa sairaalan. Suomes­sakin vaku­u­tusy­htiö Pohjo­lal­la on vaku­utet­tu­jaan varten Oma sairaala.

Mihin tässä tarvi­taan sitä vaku­u­tusy­htiötä, jos se ker­ran pyrkii suo­ma­laisen kun­nan ase­maan.? Kun­ta­han on jo olemassa.

Pohjo­la sanoo säästäneen­sä tavat­tomasti rahaa voidessaan nopeut­taa poti­laiden hoitoa. Sehän joutuu mak­samaan vaku­ute­tu­illeen kor­vaus­ta sairaus­päivistä. Hoitoon tulee vauh­tia, kun sama taho mak­saa sekä hoidon että sen odottamisen.

Mik­si mao­laisen lääkärin kan­nus­teet toimi­vat vaku­u­tusy­htiön sairaalas­sa, mut­ta eivät julkises­sa ter­vey­den­hoi­dos­sa. Olisi­han kun­nillekin edullista hoitaa poti­laat nopeasti työkykyisiksi!

Julkisen ter­vey­den­huol­lon puo­lus­ta­jien kan­nat­taisi miet­tiä, mikä julkisen ter­vey­den­hoidon hallinnos­sa mättää.

= = = =

Tämä kir­joi­tus perus­tuu puheen­vuoroon, jon­ka käytin Suomen ter­vey­den­huol­lon arvion­tiseu­ran sem­i­naaris­sa, jos­sa käsitelti­in yksi­ty­istä ja julk­ista ter­vey­den­huoltoa. Olen puhunut tästä aiheesta aiem­minkin, mut­ta nyt päätin kir­joit­taa tästä kolumnin Suomen Kuvale­hteen. Kun sain jutun valmi­ik­si tajusin kauhuk­seni, että minähän olen kir­joit­tanut tästä aiem­minkin, siis viime syksynä. Har­mi, sil­lä tämä ver­sio oli minus­ta parem­pi.  Kuvale­hteen jouduin kir­joit­ta­maan aivan muus­ta aiheesta, mut­ta julkaisen tämän nyt tääl­lä — toiseen ker­taan siis täälläkin.

39 vastausta artikkeliin “Kuukausikortti Stockmannille?”

  1. Itse olen ajatel­lut samaa asi­aa toiselta kan­til­ta. Ter­veyskeskus on talo ja talos­sa työsken­telee yki­tyisen vuokralääkäri­fir­man lääkäri. Käytän­nössä ter­vetskeskus­ta oper­oi­va kun­ta toimii vain lasku­tuskana­vana ja jär­jestää tilat lääkärille. Tekevätkö vuokralääkärit ter­veyskeskuk­sis­sa kalli­impia hoitopäätök­siä kuin kunnal­ta palkkaansa nos­ta­va lääkärit ? Epäiln että eivät tee. Muut­tuisiko tilanne jos sen talon omis­taaa yksi­tyi­nen kiin­teistösi­joit­ta­ja ? Epäilen että ei. Muut­tuisiko jos lasku­tuk­sen hoitaisi ulkoinen yksi­tyi­nen oper­aat­tori ? Epäilen että ei muut­tuisi. Sit­ten jää enää viimeinen kysymys, muut­tuisiko tilanne jos katolle vai­hdet­taisi­in kylt­ti joss lukee sanan ter­veyskeskus sijas­ta lääkäriasema ?

    En usko että lääkäri tekee eri­laisia hoitopäätök­siä riip­pumat­ta mikä kylt­ti talon katol­la on. Olel­lista on että lääkäril­lä ei ole taloudel­lista kan­nustin­ta teet­tää ylimääräisiä tutkimuk­sia tai hoito­ja. Vuokralääkäri ei ansaitse yhtään lisää jos tilaa turhia labro­ja tai kir­joit­taa turhia lähet­teitä. Tärkeää on siis varmis­taa että intres­siri­s­tiri­itaa ei syn­ny ja lab­o­ra­to­rio yms tutkimuk­set ja hoito­työ oli­si­vat eril­lisiä yri­tyk­siä joila ei saa olla omis­tuk­sel­lisia yhteyksiä.

    Eihän myöskään järkeä ole jär­jestelmässä jos­sa tasan saman lääkärin ident­tis­es­tä palvelus­ta yhteiskun­ta mak­saa erisu­u­ruisen kor­vauk­sen vain sen perus­teel­la minkälainen kylt­ti on talon katolla.

    Vaku­u­tus­malli, jos­sa lääkäri, tutkimuk­set ja hoidot ovat kaik­ki saman yri­tyk­sen tuot­tamia luo voimakkaan insen­ti­ivin lääkärille määrätä poti­laalle mah­dol­lisim­man paljon oman fir­man palvelui­ta ja per­iä niistä mak­si­mi hin­ta. Jos palve­lut esimerkik­si laabrat ja rönt­geni pide­tään eril­lis­inä ja jonkin­laisen viite­hin­ta­jä­jestelmän alaisi­na pysynee hin­natkin kuris­sa. Suhdet­ta voisi ver­ra­ta lääkärei­den ja apteekkien väliseenn.

  2. Yksi­tyisel­lä puolel­la kus­tan­nuste­hot­tomas­ta toimin­nas­ta on selvät seuraamukset.

    Puut­tuuko julkiselta puolelta vas­taa­van­laiset seu­raa­muk­set, eikä siten viit­sitä tehdä asioi­ta kunnolla?

  3. Sote-palveluis­sa yksi­tyiset näyt­tävät tekevän melkein kaiken halvem­mal­la kuin julkinen. 

    Selit­täisikö julkisen sek­torin palkkauk­sen kak­soisepä­tas­apaino suurim­man osan tästä. 

    Jos tätä rupeaa pähkäilemään, kan­nat­taa aloit­taa palkko­jen eroista ja sen jäl­keen kat­soa kuin­ka paljon selitet­tävää jää esim. organ­isaa­tio­rak­en­teelle. Kun­ta-alan hoito­työtä tekevät ovat käsit­tääk­seni van­hempia ja parem­min palkat­tu­ja kuin yksityisellä

  4. OS: “Mik­si mao­laisen lääkärin kan­nus­teet toimi­vat vaku­u­tusy­htiön sairaalas­sa, mut­ta eivät julkises­sa ter­vey­den­hoi­dos­sa. Olisi­han kun­nillekin edullista hoitaa poti­laat nopeasti työkykyisiksi!”

    Olen sairas­tanut hyvin paljon vuodes­ta 2011, jol­loin syöpäni todet­ti­in ja sit­ten hoidet­ti­in pois. Viime vuo­teen saak­ka olen ollut yli kymme­nen ker­taa eri sairaalois­sa usei­den leikkausten ja kom­p­likaa­tioiden vuok­si. Lisäk­si olen saanut pitkän säde­hoito­jak­son ja joutunut käymään päivystyk­sessä noin 20 ker­taa. Olen sairas­tanut suo­ras­taan pää­työk­seni Kir­ral­la, Meilahdessa kahdel­la osas­tol­la, Pei­jak­ses­sa ja Mari­as­sa. Myös Jorvi, Hart­man ja Mal­mi ovat tut­tu­ja sekä eri terveyskeskukset. 

    Hoito on ollut tehokas­ta ja min­ut on pyrit­ty saa­maan ter­veenä ja työkykyisenä ulos ja siinä on jok­seenkin onnis­tut­tu — jok­seenkin, sil­lä lähtöko­h­dat oli­vat kehnot. Koke­muk­seni on ollut, että työkykyni eteen on tehty kaik­ki tarvit­ta­va mut­ta perustel­lusti — ei mielestäni turhia kokei­ta ym. ja sairaaloista on kotiutet­tu hyvin pikaises­ti ensim­mäisel­lä het­kel­lä, kun vuodeosas­to­hoito ei ole ollut tarpeel­lista. Tai sit­ten ei ole otet­tu osas­tolle lainkaan. 

    En oma­l­ta kohdal­tani näe mitään tehostamisen mah­dol­lisu­ut­ta ainakaan kli­inisel­lä puolel­la. Ain­oa tapa tehostaa olisi ollut jät­tää hoita­mat­ta. Julkisen puolen lääkärikun­ta on omak­sunut tehokku­us­vaa­timuk­set erit­täin hyvin, sen huo­maa selvästi. Se ei ole vält­tämät­tä lainkaan ris­tiri­idas­sa hoito­tavoit­tei­den kanssa. Nopea paran­tu­mi­nen ker­too onnis­tuneesta työstä ja lääkärin­tai­dos­ta ja edesaut­taa urallakin.

    Niin, lääkäri en ole, mut­ta poti­las sen­tään ja kait siitäkin ase­mas­ta voi jotain nähdä?

    Ps. Tuo mao­laisen lääkärin tari­na on tul­lut ensim­mäisen ker­ran tun­netuk­si Wal­tarin Sin­uhe egyptiläisestä.

  5. Ter­vey­den­huol­losta ja sen kus­tan­nuk­sista puhut­taes­sa kan­nat­taa aina palaut­taa mieleen (tai tutus­tua) käsit­teet resurssite­hokku­us ja vir­tauste­hokku­us, joiden ei enää tule kuu­lua vain tuotan­to­talouden diplo­mi-inssin sanastoon.

    Myös poli­iti­ikko­jen tulisi ymmärtää seuraava:

    Pohjolan oma­sairaala keskit­tyy vir­tauste­hokku­u­teen yksit­täis­ten resurssien käytön kus­tan­nuk­sel­la siinä mis­sä julki­nen ter­vey­den­huoltomme pyrkii vielä tehosta­maan yksit­täis­ten resurssien käyt­töä aiheut­taen osaop­ti­moin­tia koko kun­tat­alouden mittakaavassa.

  6. Maail­man yleisin tapa hoitaa ter­vey­den­huolto taitaa ver­tau­tua vaikka­pa neu­vos­toaikaiseen Kauba­ma­jaan: jotain saat­taa olla hen­gen­pitimik­si tar­jol­la, kun­han jak­saa tai pystyy jonot­ta­maan. Näin eri­tyis­es­ti köy­hissä maissa.

    Ja näin toimii nykyaikainen kiinalainen lääkäri — teo­ri­as­sa. Käytän­nössä jonot­ta­mas­sa on monia ammat­ti­jonot­ta­jia, jot­ka myyvät paikkansa halukkaille. Vielä rikkaam­mat tai vaiku­tus­val­taisem­mat tietysti käyt­tävät omia lääkäreitään.

    Suomes­sa jonon ohi pääsee yleisim­min, kun on töis­sä eli työter­veyshuol­lon piiris­sä. Tähän ei hal­li­tus muu­tos­ta halua joten kyseessä on ilmeis­es­ti tosi hyvä systeemi.

  7. Julkisen sek­torin ongel­ma on tiedon puute. Kus­tan­nus­lasken­ta on erit­täin han­kalaa ja se on lapsenkengissä.

    Kun kun­nal­la on 500 eri­laista toim­intaa niin kus­tan­nusten kohden­t­a­mi­nen on vaikeaa. Yleen­sä sinne yhteis­ten kus­tan­nusten puolelle jää hel­posti 60–70 % kuluista ja niin­pä käy­dään tais­telua, miten kulut jae­taan funktioille

    Toinen ongel­ma on ver­tailuko­h­tien puute.Enpä ole tavan­nut vielä henkilöä, joka johtaisi jotain yksikköä ja tun­nus­taisi, että se on tehoton

    Vas­ta kun rin­nalle pan­naan saman­tyyp­pisiä yksiköitä niin voidaan tehdä vertailuja

    Aikoinaan 70-luvul­la olin mukana tekemässä asi­akas­palvelun paev­lu­ta­somittare­i­ta niin syn­tyi pitkä kiista , ovatko samat mit­tar­it käyp­iä koko maahan

    Pitkän kiis­tan lop­putule­ma oli, että etelässä seistään ruuhkissa , idässä kier­rel­lään järviä, län­nessä hyp­itään saarelta saarelle ja pohjoises­sa väis­tel­lään poroja.

    Mut­ta lop­putule­ma oli , että syn­tyi yhteinen palave­lu­ta­so­ra­por­toin­ti ja ver­tailun tulok­set hyväksyttiin

    Vähän myöhem­min sama toisti kus­tan­nus­lasken­nan suhteen

    Kun puut­tuu yhteiset kus­tan­nusten ja palve­lu­ta­son seu­ran­ta­jär­jestelmät niin kaik­ki luue­vat toimi­vansa tehokkaasti ja laadukkaasti

    Jos halu­taan hyvää seu­ran­taa niin kun­nat pitäsi lopet­taa ja tehdä vaik­ka 500 pysty­or­gan­isaa­tio­ta nyky­is­ten ver­tikaalien tilalle. Sil­loin jaet­tavia yhteisiä kulu­ja on vähän ja kus­tan­nusseu­ran­ta tarkkaa

    Samoin vas­tu­ut

  8. Armei­jan varus­varas­tossa on vähän se ongel­ma, että sieltä lykätään vaan hirveessä kiireessä liukuhi­hnal­ta tavarat miehille, eikä ketään kiin­nos­ta ovatko ne lähellekään oikeaa kokoa. Niin voisi käy­dä ter­vey­den­huol­los­sakin – edullista on ihan var­masti, mut­ta jos hom­ma menee liiankin liukuhi­hnal­ta, niin kär­jis­te­tysti se tarkoit­taa sitä, että kaik­il­ta 70 vuot­ta täyt­täneiltä miehiltä hoide­taan etu­rauhas­syöpä, oli sitä tai ei.

  9. Se on tut­tua, että keskieu­roop­palainen malli on aika kallis. Mut­ta onko se myös parem­pi kuin mei­dän mallimme? Onko hoito parem­paa, sairaste­taanko vähem­män ja lyhyem­män aikaa jne? Investoin­neis­sa puhutaan hyö­ty/kus­tan­nus-suh­teesta. Kum­mas­sa mallis­sa H/K nousee korkeammaksi?

  10. Kalli­ik­si julkisen sairaan­hoidon tekee päivystysvelvoite. Palvelui­ta on tar­jot­ta­va 24/7 useil­la erikois­sairaan­hoidon aloil­la ja jos­sain määrin peruster­vey­den­huol­los­sakin. Ja ilta‑, yö- ja viikon­lop­putyö mak­saa. Tätä seikkaa näis­sä hin­taver­tailuis­sa ei yleen­sä tuo­da esi­in. Pohjolan Oma Sairaala ei päivys­tä eikä hoi­da raskashoitoisia päivystyspoti­lai­ta. Päivystysvelvoite on kuin pelas­tus­ren­gas kansalaisille. Se huo­mataan vas­ta, kun se puuttuu.

  11. O.S:“kun sote-uud­is­tuk­ses­sa ollaan pää­tymässä moni­tuot­ta­ja­malli­in, jos­sa yksi­tyiset pää­sevät tuot­ta­maan osaa verovaroin rahoite­tus­ta terveydenhuollosta.”

    Tuos­sa on paha val­u­vi­ka. Yksi­tyi­nen puoli hyö­dyn­tää yhteiskun­nan rak­en­ta­maa infrstruk­tu­uria (kivi­jal­ka, lait­teis­to, Kela-kor­vauk­set, lääkärik­oulu­tus jne.) nimel­lisel­lä vuokral­la. Yhteiskun­nan rak­en­ta­mas­ta ter­vey­den­huolto­jär­jestelmästä tulisi määrit­tää kaiken kat­ta­va kus­tan­nus­laskel­ma, jon­ka perus­teel­la yksi­ty­istä fir­maa laskuettaisiin.

    Kaiken kukku­rak­si tämä yksi­tyi­nen ter­veyspalvelui­ta myyvä taho mak­saa vero­su­un­nit­telun avul­la Suomeen vain min­i­maaliset verot.

  12. Tom­pe­lo: Suomes­sa jonon ohi pääsee yleisim­min, kun on töis­sä eli työter­veyshuol­lon piiris­sä. Tähän ei hal­li­tus muu­tos­ta halua joten kyseessä on ilmeis­es­ti tosi hyvä systeemi.

    Olen nim­imerkin kanssa samaa mieltä, mut­ta haukku­misen osoite on väärä. Tätä jär­jestelmää hal­li­tus ei uskalla muut­taa, kos­ka se on AY-liik­keen kiristämä, ns. saavutet­tu etu. Mitään Suomen taloudel­lisen tilanteen paran­tamisek­si ei saa tehdä ellei se samal­la paran­na palka­nsaa­jien ase­maa. Muuten seu­raa lakko, mut­ta eihän se ole mitään uhkailua eikä pakkoa.

    Työt­tömät, eläkeläiset sun muut toisen luokan kansalaiset jouta­vat kyl­lä leikkausten kohteeksi.

  13. eemil:
    O.S:”kun sote-uud­is­tuk­ses­sa ollaan pää­tymässä moni­tuot­ta­ja­malli­in, jos­sa yksi­tyiset pää­sevät tuot­ta­maan osaa verovaroin rahoite­tus­ta terveydenhuollosta.”

    Tuos­sa on paha val­u­vi­ka. Yksi­tyi­nen puoli hyö­dyn­tää yhteiskun­nan rak­en­ta­maa infrstruk­tu­uria (kivi­jal­ka, lait­teis­to, Kela-kor­vauk­set, lääkärik­oulu­tus jne.) nimel­lisel­lä vuokralla.Yhteiskunnan rak­en­ta­mas­ta ter­vey­den­huolto­jär­jestelmästä tulisi määrit­tää kaiken kat­ta­va kus­tan­nus­laskel­ma, jon­ka perus­teel­la yksi­ty­istä fir­maa laskuettaisiin.

    Kaiken kukku­rak­si tämä yksi­tyi­nen ter­veyspalvelui­ta myyvä taho mak­saa vero­su­un­nit­telun avul­la Suomeen vain min­i­maaliset verot.

    Kokon­aisuute­na julk­ista ter­vey­den­huoltoa kuor­mit­taa myös yhteiskun­nan tarve ja samal­la julkiselle ter­vey­den­hoito­jär­jestelmälle asetet­tu velvoite varautua moni­in uhki­in, kuten harv­inaisi­in mut­ta mah­dol­lisi­in epi­demioi­hin, kon­flik­tei­hin ja tasaisen harv­inais­es­ti esi­in­tyvi­in vaikea­hoitoisi­in sairauk­si­in, myrky­tyk­si­in ja tap­atur­mi­in. On niitä eristys­tilo­ja ja nor­maali­olois­sa “tarpee­ton­ta” koulu­tus­ta ja kait myös velvoite johonkin lääke­varas­toin­ti­in, en tiedä. Luulen, että niitä yksit­täisi­in hoito­suorit­teisi­in sijoit­ta­mat­to­mia kulu­ja eli byrokra­ti­aku­lu­ja syn­tyy noista “hoita­mat­tomista” poti­laista, joi­ta on 5,3 miljoon­aa ja samal­la ei ainoatakaan?

    Mukavaa olisi myös tietää, syn­tyykö yliopis­to­sairaaloille etenkin lääkärik­oulu­tuk­ses­ta meno­ja vai tulo­ja ja hoitaisiko yksi­tyi­nen ter­vey­den­hoito tuon parem­min? Seu­raisiko raha kandidaattia?

    Yksi­tyis­sairaalois­sa on paljon taitavia spe­sial­is­te­ja. Olen siinä käsi­tyk­sessä, että se spe­siali­teet­ti han­ki­taan julkisel­la puolel­la työsken­nellen ja julkisel­la rahal­la mut­ta usein sit­ten rahaste­taan omaan lom­pakkoon yksi­tyisel­lä puolel­la. Min­nehän näi­den erikois­lääkärien ym. koulu­tuskus­tan­nuk­set on nyt sijoitet­tu tai oltu sijoittavinaan?

    Kuin­ka tahansa, enpä usko, että voiton­mak­si­moin­nin tuomi­nen ter­vey­den­huoltoon las­kee kus­tan­nuk­sia. Vai tuoko joku meille rin­nakkaisen sys­teemin ilmaisek­si ja ryhtyy leikkaa­maan ym. ihan hyväntekeväisyydestä? 

    Eikä tuol­laiseen usko kukaan muukaan, kyse­hän on vain ide­ol­o­gis­es­ta yksi­ty­istämis­es­tä yhteiskun­nalle aiheutu­vista kuluista ja hyödy­istä välittämättä.

    10–15 vuodessa kaik­ki yksi­tyiselle puolelle syn­tyvä kap­a­siteet­ti on ulko­mai­sis­sa käsis­sä, ei kan­na­ta muu­ta edes kuvitella.

  14. Ode: “Mihin tässä tarvi­taan sitä vaku­u­tusy­htiötä, jos se ker­ran pyrkii suo­ma­laisen kun­nan ase­maan.? Kun­ta­han on jo olemassa.

    Pohjo­la sanoo säästäneen­sä tavat­tomasti rahaa voidessaan nopeut­taa poti­laiden hoitoa. Sehän joutuu mak­samaan vaku­ute­tu­illeen kor­vaus­ta sairaus­päivistä. Hoitoon tulee vauh­tia, kun sama taho mak­saa sekä hoidon että sen odottamisen.

    Mik­si mao­laisen lääkärin kan­nus­teet toimi­vat vaku­u­tusy­htiön sairaalas­sa, mut­ta eivät julkises­sa ter­vey­den­hoi­dos­sa. Olisi­han kun­nillekin edullista hoitaa poti­laat nopeasti työkykyisiksi”

    Kun­tien ter­vey­den­hoitoketjun asi­akas­jakau­ma poikkeaa käsit­tääk­seni merkit­tävästi vaku­u­tusy­htiöi­den asi­akas­jakau­mas­ta siten, että vaku­u­tusy­htiöi­den asi­akas­jakau­mas­sa työelämässä mukana ole­vien osu­us on huo­mat­tavasti suurem­pi. Esim. eläkeläisen kun­taveron mak­samises­sa ei ole eroa onko hän hoito­jonos­sa vai jo hoidon saanut. Inhimil­lis­es­ti kat­soen jono­tut­ta­mi­nen on toki vääryys.

    Itse asi­as­sa kun­taveron ker­tymän kannal­ta edes sairaspäivära­hal­la jonot­ta­van (työstä sairaslo­ma­l­la ole­van) vero­ker­tymä ei ihan olemat­tomak­si kuitenkaan rom­ah­da. Etenkin kun useim­mis­sa TESeis­sä on kohtu­ullisen pitkä pal­ka­lli­nen jak­so alussa.

    Tilanne olisi täysin toinen, jos sairaus­päivära­han tai peräti mah­dol­lisen sairausa­jan palkan kus­tan­nuk­set meni­sivät samas­ta pus­sista hoidon jär­jestämisen kanssa.

  15. Kuten olen aikasem­minkin toden­nut, Sak­sas­sa on vaku­u­tus­muo­toinen jär­jestelmä — OK, se on kalli­impi kuin suo­ma­lainen, mut­ta ihmiset ovat tyy­tyväisiä — ja se (kai) pitäisi olla tavoit­teena Suomessakin.

    Ja vaku­u­tus­muo­tois­es­ta jär­jestelmästä huoli­mat­ta puo­let Sak­san sairaaloista on julkisia.

    Ja yksi­tyisen ter­veyssek­torin reipas kasvu osoit­taa, että Suomes­sakin ollaan valmi­ita mak­samaan tyy­tyväisyy­destä. Poli­itikot valit­ta­vat, mut­ta oletko joskus kuul­lut poti­laan valit­ta­van jär­jestelmän kalleudesta?

  16. Vaku­u­tusy­htiöi­den oma­sairaala on ymmär­ret­tävä, sil­lä julkisen sek­torin käytössä yli 70 % kuluista syn­tyy jonottamisesta.

    Kun odot­taa leikkaus­ta puoli vuot­ta niin odotusku­lut ovat suuret vakuutusyhtiölle

    Ja julkisel­la puolel­la on jonotet­ta­va aivan tarkoituk­sel­la, sil­lä liian hyvä palvelu­a­so ja jonot­to­muus johtaa siihen, että yksi­tyisel­lä ei käy kukaan

    Julkisen jont ovat siis tehtyjä, eivät sys­teemi­in rakennettuja

    Hyvä esimerk­ki löy­tyy Espoos­ta http://www.hs.fi/kaupunki/a1441169687278

    Jonot kataosi­avt kun työjonot jär­jestet­ti­in uusiksi.Yhtään lisähenkilöä ei tarvittu

    Mut­ta mallia ei ole levitet­ty muualle, se kun sotii tuo­ta “Julkisen on olta­va huonom­pi kuin yksi­tyi­nen ” peri­aatet­ta vastaan

  17. Ter­vey­den­huoltomeno­ja kas­vat­taa tule­vaisu­udessa van­huk­set. Eivät sairauk­sien takia vaan sen vuok­si, että myös van­hus­ten muut palve­lut las­ke­taan ter­vey­den­huol­lon menoiksi.

    Muual­la ter­vey­den­hoidon menoik­si las­ke­taan vain sairauk­sien hoitoon tarvit­ta­vat resurssit ja van­hus­ten­huolto on sosiaalipalvelua

  18. “Mik­si mao­laisen lääkärin kan­nus­teet toimi­vat vaku­u­tusy­htiön sairaalas­sa, mut­ta eivät julkises­sa ter­vey­den­hoi­dos­sa. Olisi­han kun­nillekin edullista hoitaa poti­laat nopeasti työkykyisiksi!”

    En tiedä onko niiden välil­lä niin suur­ta eroa oikeasti, mut­ta jos on, niin kyse on var­maan siitä että vaku­u­tusy­htiön sisäl­lä joku asioista päät­tävä saa henkilöko­htaisel­la tasol­la hyö­tyä siitä jos vaku­u­tusy­htiö hoitaa asian tehokkaasti. Kun­nan sisäl­lä taas virkamiehen ase­maa ei juuri het­kau­ta sama kuin­ka tehokkaasti hom­ma pelaa. Mekanis­mi toimii asi­akkaan ja organ­isaa­tion välil­lä mut­ta ei organ­isaa­tion ja sen muo­dostavien ihmisten.

    Käytän­nössä tosin varsinkin tarpeek­si isot yri­tyk­set toimi­vat epäte­hokkaasti kuten kun­nat. Väkeä ja sisäistä poli­ti­soin­tia on niin paljon että vas­tuu hukkuu ja lai­men­tuu pikkuhil­jaa jos­sain toim­i­tusjo­hta­jan ja sen työn­tek­i­jän välil­lä joka käytän­nössä toimii asi­akkaiden ja yri­tyk­sen rajapintana.

  19. Kun­ta­laiset mak­sa­vat ter­veinä vero­ja, sairas­tut­tuaan eivät mak­sa ennen kuin paranevat. 

    Tämä on koh­ta, joka romut­taa aika lail­la totaalis­es­ti koko päät­te­lyketjusi. Tuo pätee vain siihen pie­neen ryh­mään poti­lai­ta, jot­ka ovat töis­sä ja sairas­tu­vat sit­ten pitkäk­si aikaa ja niin vakavasti, etteivät voi tehdä töitä. Kaikkien muiden kohdal­la tuo ei päde. Etenkään suurim­man ter­veyspalvelu­jen käyt­täjäryh­män, eli van­hus­ten kohdal­la tuo ei päde, vaan se kun­tavero tulee kun­nalle van­huk­sen eläk­keestä ihan riip­pumat­ta siitä, onko hän ter­ve vai sairas. 

    Toinen poruk­ka on sit­ten sel­l­aiset työssäkävi­jät, joiden ter­veysongel­ma on heille itselleen ikävä, mut­tei estä hei­dän työn­tekoaan, san­o­taan vaikka­pa urheilu­vam­mat istu­matyötä tekevil­lä. Kun­ta voi heit­tää hei­dät pitki­in leikkausjonoi­hin, jois­sa olon aikana he eivät luon­nol­lis­es­ti voi har­ras­taa urheilua, mut­ta voivat kyl­lä tehdä työtään ja mak­saa veroja.

    En siis ole samaa mieltä, että vaku­u­tusy­htiön mak­sama eksplisi­it­ti­nen kor­vaus hoitoon pääsyä odot­tavalle ver­tau­tu­isi suo­raan kun­nan toimintaan.

  20. OS:“Miksi mao­laisen lääkärin kan­nus­teet toimi­vat vaku­u­tusy­htiön sairaalas­sa, mut­ta eivät julkises­sa ter­vey­den­hoi­dos­sa. Olisi­han kun­nillekin edullista hoitaa poti­laat nopeasti työkykyisiksi!”

    Yksinker­tais­es­ti siitä syys­tä, että vaku­u­tusy­htiö on yksi­tyi­nen ja sen omis­ta­jat piiskaa­vat yhtiön johtoa tekemään voit­toa. Tuoli heiluu, ellei tulosta tule. Kun­nal­lisel­la puolel­la, m.l. sairaan­hoitopi­ir­it, täl­laista piiskaa­jaa ei ole. Toinen merkit­tävä asia on, että vaku­u­tusy­htiön jär­jestämä hoito ja sairaus­päiväko­r­vauk­set mak­se­taan samas­ta pussista.

    Olen varovaisen opti­misti­nen uuden sote-jär­jestelmän suh­teen. Sote-alueille­han toiv­ot­tavasti tulee koko joukko sopimus­sairaaloi­ta ja ‑lääkärikeskuk­sia, joi­ta alue voi kil­pailut­taa keskenään. Ter­veysriskit huomioi­va kap­i­taa­tiope­ri­aate puolestaan antaa jonkin­laista kan­nustet­ta ter­vey­den­hoitoon pelkän sairau­den­hoidon asemesta.

    Jouni Mar­tikainen: Tilanne olisi täysin toinen, jos sairaus­päivära­han tai peräti mah­dol­lisen sairausa­jan palkan kus­tan­nuk­set meni­sivät samas­ta pus­sista hoidon jär­jestämisen kanssa.

    Juuri näin. Sairaus­päivära­han rahoi­tus ja mak­sami­nen pitäisi saa­da jol­lakin aika­jän­teel­lä ainakin osit­tain sote-aluei­den vas­tu­ulle. Val­tion tasauk­ses­ta tuskin päästään kokon­aan eroon.

  21. Onko jonot­tamisen käyt­tämi­nen mitenkään järkevä tapa rajoit­taa ter­vey­den­huoltomeno­jen kasvua ? Ok, flun­ssan takia jonoon ei kan­na­ta men­nä kun tau­ti para­nee mon­een ker­taan ennen kuin pääsee lääkärille. Entäs jos tau­ti ei paranekkasn odot­ta­mal­la vaan pahe­nee tai vaik­ka flun­ssa muut­tuukin vakavam­mak­si jälk­i­taudik­si ? ilman hoitoa pahen­tunut tau­ti vaatii pitem­piä sairaus­pois­saolo­ja, pitkit­tynyt­tä työkyvyt­tömyyt­tä ja pitem­piä sairaala­jak­so­ja. Kumpi mak­saa työ­nan­ta­jalle enem­män, yksinylimääräi­nen sairaus­pois­saolopäivä vai lääkärikäynti ?

    Mik­si yhteiskun­nan antaa erisu­u­ru­inen korvus kansalaisen saa­mas­ta ident­tis­es­tä lääkärikäyn­nistä pelkästään sen perust­teell kut­sut­taanko sitä ter­veyskeskus, työter­veys tai yksi­ty­is­lääkärikäyn­niksi. Mik­si siis edes köy­hien pitäisi jonot­taa sairaana.

  22. eemil: Tätä jär­jestelmää hal­li­tus ei uskalla muut­taa, kos­ka se on AY-liik­keen kiristämä, ns. saavutet­tu etu.

    Luul­tavasti työ­nan­ta­japuoli olisi ensim­mäisenä nouse­mas­sa bar­rikadeille, jos nykyi­nen jär­jestelmä halut­taisi­in nyt purkaa. Kulut noin 150 €/vuosi/työntekijä. Hyödyt osan­net päätel­lä itse.

  23. Tuo tari­na kiin­laisen lääkärin palkkios­ta taitaa olla (Y.M. Biesen ?) englan­nin oppikirjasta.

    “The Emper­or of Chi­na had a physi­cian … His ill­ness­es nev­er last­ed long.”

  24. Samuli Saarel­ma: Etenkään suurim­man ter­veyspalvelu­jen käyt­täjäryh­män, eli van­hus­ten kohdal­la tuo ei päde, vaan se kun­tavero tulee kun­nalle van­huk­sen eläk­keestä ihan riip­pumat­ta siitä, onko hän ter­ve vai sairas. 

    Tot­ta, mut­ta kulut kyl­lä riip­pu­vat siitä, onko van­hus ter­ve vai sairas.

  25. Kiinalainen jut­tu ei kyl­lä koskenut Maon Kiinaa, jos­sa kymmenet miljoonat eivät enää tarvin­neet ikinä lääkäria Maon poli­ti­ikan takia. Kuopankaiva­jan kyl­läkin. Tuo jut­tu kos­kee muinaista Kiinaa ja siinäkin on vähän samaa kuin nyt mak­se­taan rav­in­to- ja liikun­tao­h­jaa­jalle. Hov­is­sa tietenkin nau­tit­ti­in koko ajan hov­in eduista. Tuskin Stalinkaan kysyi lääkäriltään, mitä tässä ollaan velkaa.

  26. Asi­akas voi tietää parhait­en, mitä hän tarvit­see, mikäli hänel­lä on lääketi­eteelli­nen taus­ta. Muuten valin­nan­va­paus täl­laises­sa asi­as­sa on aika älytön­tä, kos­ka asi­akas ei oikeasti tiedä, mitä tarvit­see tai mikä on kus­tan­nuste­hokas­ta. Siinä tilanteessa kil­pailus­sa pär­jäävät ter­vey­den­huolto­tar­joa­jat, jot­ka tuh­laa­vat resursse­ja tuot­taak­seen poti­laalle mieliku­van tehokkaas­ta hoidosta.

    Liukuhi­h­nater­vey­den­huolto on muuten hyvä ja kus­tan­nuste­hokas, mut­ta siinä vähem­män ruti­ini­no­maista hoivaa tarvit­se­vat eivät sitä saa. Tämä johtunee kiireestä ja resurssip­u­las­ta. Tiedän kak­sikin tapaus­ta lähipi­iristä, jos­sa ensim­mäis­ten lääkärien hie­man pidem­pi ajankäyt­tö ja har­joit­ta­ma tutkimus lähet­tei­neen (toises­sa fyysi­nen, toises­sa kir­jal­lisu­u­den) olisi joudut­tanut hoidon saamista paljon ja vähen­tänyt lääkärikäyn­tien ja lääkkei­denkin kokon­ais­määrää eli siis kokonaiskustannuksia.

    Toisaal­ta liukuhi­h­na­hoi­dos­sa myös aikaslotit ovat aikataulu­tuk­sen vuok­si aina tietyn mit­taisia, jol­loin (ilman jono­tus­takin) tuh­lataan hel­posti paljon aikaa, jos itse asi­aan ei kulu kauaa tai jos asi­aan kuluisi hie­man kauem­min kuin yksi aika.

    Luulen että täl­lä het­kel­lä ollaan tilanteessa, jos­sa julkisen ter­vey­den­huol­lon tehost­a­mi­nen vaatii lisää hoitoresursse­ja, jol­loin päästään pois liukuhi­h­nati­lanteesta. Pelkät rak­en­teethan jo kulut­ta­vat väk­isinkin jonkin kiin­teän min­im­imäärän rahaa, vaikkei ketään edes hoidet­taisi, joten säästämi­nen on pois hoitoresurs­seista ja toden­näköis­es­ti myös tuot­taa suurem­paa hoito­tarvet­ta eli isom­pia kokon­aiskus­tan­nuk­sia. Resursse­ja pitäisi myös kohden­taa ruo­hon­ju­u­ri­ta­solle ja mah­dol­lis­es­ti myös palkata “sih­teere­jä” lääkäreille.

  27. Raimo K: Poli­itikot valit­ta­vat, mut­ta oletko joskus kuul­lut poti­laan valit­ta­van jär­jestelmän kalleudesta? 

    Osmo Soin­in­vaara: Olen mon­ta ker­taa kuul­lut eri­tyis­es­ti kokoomus­lais­temn valittavan. 

    Mut­ta ovatko he oikeasti myös potilaita?
    Eivätkö kokoomus­laiset nimeno­maan käy yksityisillä?
    Vai eivätkö he vain ymmär­rä kuin­ka kallista ter­vey­den­huolto yleen­säkin on?

  28. Kate on väärässä. Samakin lääkäri käyt­täy­tyy aivan eri tasol­la julkises­sa sairaalas­sa tai ter­veysase­mas­sa ja yksi­tyisessä. Toiseen erikois­tu­vat lääkärit eriy­tyvät sitäkin enemmän.

  29. Tässä ei muuten käsitel­ty sitä aivan tärkein­tä tehostamisko­hdet­ta, joka ei liity lainkaan hoitoon.
    Jol­lain tapaa ihmiset pitäisi saa­da pitämään itse huol­ta ter­vey­destään: ole­maan syömät­tä skei­daa vaik­ka sitä main­os­te­taan isoil­la tauluil­la kadul­la, ole­maan tupakoimat­ta, juo­maan kohtu­udel­la ja ennen kaikkea har­ras­ta­maan liikun­taa kohtu­udel­la. Tähän ihmisil­lä on suuri insen­ti­ivi niin taloudel­lis­es­ti kuin fyy­sisen kivun kaut­ta, mut­ta siitä huoli­mat­ta emme ole homo eco­nom­icuk­sia, harmi!

  30. Mielestäni ulot­tuvu­udet mak­sa­ja + toteut­ta­ja eivät ole riit­täviä ter­vey­den­huoltoa tarkastel­lessa, vaan peruster­vey­den­huolto ja erikois­ter­vey­den­huolto on hyvä nähdä omana ulottuvuutenaan.

    Peruster­vey­den yksi­ty­istäisin, mut­ta mak­sat­taisin julkises­ti, kun taas erikois­ter­veyshuol­lon pitäisin kokon­aan julkisena.

  31. Liian van­ha: Julkisen jont ovat siis tehtyjä, eivät sys­teemi­in rakennettuja
    Hyvä esimerk­ki löy­tyy Espoosta
    http://www.hs.fi/kaupunki/a1441169687278
    Jonot katos­vivt kun työjonot jär­jestet­ti­in uusiksi.Yhtään lisähenkilöä ei tarvittu

    Täm­möisiä esimerkke­jä pitäisi olla enemmän.

    Tehokku­us pitäisi huomioi­da myös säästö­tarpeis­sa, eli jos joku onnis­tuu tehosta­maan työ­tapo­ja, täl­löin ei pitäisi kyseis­es­tä paikas­ta leika­ta ja henkilöitä pitäisi jotenkin palki­ta hyvästä toimintatavasta.

    Ongel­mana vaan taitaa olla, että julkisel­la puolel­la jos teet tehot­tomasti, niin yksikön koko kas­vaa tai sitä on pakko kas­vat­taa, jot­ta päästäisi­in tavoitteisiin.

    Tämä on vähän sama ilmiö kuin julk­ishallinnon IT-pro­jek­teis­sa: mitä tehot­tomampi toimit­ta­ja, sitä kalli­impi pro­jek­ti ja sitä isom­mak­si toimit­ta­ja kas­vaa — ja mitä isom­mak­si toimit­ta­ja kas­vaa, sitä enem­män se saa julk­ishallinnon projekteja.

    Julk­ishallinnon algo­rit­mi siis pitäisi näiltä osin kor­ja­ta: tehokku­ud­es­ta pitäisi palki­ta ja tehot­to­muud­es­ta taas jotenkin rangaista.

    Itse asi­as­sa Tam­pereen tun­nelia tehdessä oli täm­möi­nen algo­rit­mi kai käytössä. Eli toimit­ta­ja saa ikäänkuin “bonuk­sen”, jos se pääsee alle tavoite­bud­jetin — tämä vas­taisi sitä että jos sairaala saa kaik­ki poti­laat läpi tavoitea­jas­sa, henkilökun­nalle mak­set­taisi­in puh­das­ta riihikuiv­aa säästyneestä budjetista.

  32. Pauli H: Hoito on ollut tehokas­ta ja min­ut on pyrit­ty saa­maan ter­veenä ja työkykyisenä ulos ja siinä on jok­seenkin onnis­tut­tu – jok­seenkin, sil­lä lähtöko­h­dat oli­vat kehnot. Koke­muk­seni on ollut, että työkykyni eteen on tehty kaik­ki tarvit­ta­va mut­ta perustel­lusti – ei mielestäni turhia kokei­ta ym. ja sairaaloista on kotiutet­tu hyvin pikaises­ti ensim­mäisel­lä het­kel­lä, kun vuodeosas­to­hoito ei ole ollut tarpeel­lista. Tai sit­ten ei ole otet­tu osas­tolle lainkaan. 

    Myös oman ja tut­tava­pi­iri­ni koke­muk­sen mukaan julki­nen erikois­sairaan­hoito ja varsinkin vaa­ti­va erikois­sairaan­hoito on Suomes­sa korkeal­la tasolla. 

    Ongel­mana on se, että ei-aku­uteis­sa tilanteis­sa joudut julkises­sa sys­tee­mis­sä jonot­ta­maan ensin sairaan­hoita­jalle, sit­ten yleis­lääkärille, sit­ten erikois­lääkärille, sit­ten hänen määräämi­in­sä erikois­tutkimuk­si­in, sit­ten hoi­dos­ta päät­tämiseen ja sit­ten lop­ul­ta jono­tat esim. leikkaukseen.

    Saman­ta­painen jono­tusti­lanne tois­tuu sit­ten kuntoutuk­sen puolella.

    Jono­tussys­teemin takia esim. syöpähoidon aloit­ta­mi­nen saat­taa viivästyä puoles­ta vuodes­ta vuo­teen ver­rat­tuna työter­veyshuol­lon tar­joa­maan oikotiehen. Työter­veyshuol­los­sa pääset ei-aku­uteis­sakin tilanteis­sa paris­sa päivässä työter­veyslääkärille, seu­raaval­la viikol­la erikois­lääkärille, sitä seu­raaval­la viikol­la erikois­tutkimuk­si­in ja samantien hoitopäätök­seen. Ain­oa pitkä odotus on julkisen puolen leikkaus tms jonos­sa, ellet sit­ten itse tai työ­nan­ta­jasi yksi­ty­istä hoitoa muu­ta­man viikon päähän maksa. 

    Osa jono­tuk­ses­ta on puh­taasti tuotannonohjaus‑, ei resurs­sion­gel­ma. Liian Van­ha on asi­as­ta kirjoittanut.

  33. anonyy­mi:
    Mut­ta ovatko he oikeasti myös potilaita?
    Eivätkö kokoomus­laiset nimeno­maan käy yksityisillä?
    Vai eivätkö he vain ymmär­rä kuin­ka kallista ter­vey­den­huolto yleen­säkin on?

    Ainakin Yhdys­val­ta­laiset valit­ta­vat koke­muk­seni mukaan suht herkästi jär­jestelmän­sä kalleudesta.

  34. Pauli H: Luul­tavasti työ­nan­ta­japuoli olisi ensim­mäisenä nouse­mas­sa bar­rikadeille, jos nykyi­nen jär­jestelmä halut­taisi­in nyt purkaa. Kulut noin 150 €/vuosi/työntekijä. Hyödyt osan­net päätel­lä itse.

    Tuo on tot­ta, mut­ta jospa työn­tek­i­jä kus­tan­ta­isi ter­veyshuolton­sa itse , hlöko­htaisil­la vaku­u­tuk­sil­la. Tuonkaltaisia malle­ja on käytössä esim USA:ssa : “Jan­i­cel­la ei ollut sairaus­vaku­u­tus­ta, joten laskut hoi­dos­ta lähetet­ti­in hänelle itselleen: ambu­lanssi 800 euroa, lääkärit 2 300 euroa, sairaala 13 000 euroa, yhteen­sä 16 100 euroa.”.… lain­aus Hesarin jutus­ta. Sil­loin yrit­täjät tuskin nousi­si­vat bar­rikaadeille, SAK kyllä.

    Toiset ihail­e­vat vapaa­ta kil­pailua ja usko­vat markki­navoimien ratkai­se­van kaik­ki ongel­mat. Suo­ma­laiset talous­lib­er­al­is­tit , lähin­nä kokoomus­laiset, halu­a­vat yksi­ty­istä ter­veys­bisnestä. Se muka saa val­tion ter­vey­den- ja sairaan­hoito­jär­jestelmän kulut kuri­in. Kyse on sumu­tuk­ses­ta ja suures­ta puhalluksesta.

    Yksi­tyisen ter­veys­businek­sen tavoit­teena on hyö­tyä yhteiskun­nan rak­en­ta­mas­ta jär­jestelmästä omat voitot maksimoiden.

  35. Tapio: Ongel­mana on se, että ei-aku­uteis­sa tilanteis­sa joudut julkises­sa sys­tee­mis­sä jonot­ta­maan ensin sairaan­hoita­jalle, sit­ten yleis­lääkärille, sit­ten erikois­lääkärille, sit­ten hänen määräämi­in­sä erikois­tutkimuk­si­in, sit­ten hoi­dos­ta päät­tämiseen ja sit­ten lop­ul­ta jono­tat esim. leikkaukseen.

    Saman­ta­painen jono­tusti­lanne tois­tuu sit­ten kuntoutuk­sen puolella.

    Jono­tussys­teemin takia esim. syöpähoidon aloit­ta­mi­nen saat­taa viivästyä puoles­ta vuodes­ta vuo­teen ver­rat­tuna työter­veyshuol­lon tar­joa­maan oikotiehen. Työter­veyshuol­los­sa pääset ei-aku­uteis­sakin tilanteis­sa paris­sa päivässä työter­veyslääkärille, seu­raaval­la viikol­la erikois­lääkärille, sitä seu­raaval­la viikol­la erikois­tutkimuk­si­in ja samantien hoitopäätök­seen. Ain­oa pitkä odotus on julkisen puolen leikkaus tms jonos­sa, ellet sit­ten itse tai työ­nan­ta­jasi yksi­ty­istä hoitoa muu­ta­man viikon päähän maksa.

    Osa jono­tuk­ses­ta on puh­taasti tuotannonohjaus‑, ei resurssiongelma. 

    Juuri noin se meni min­unkin kohdal­lani. Jono­tus­ta oli joka väli­in ja se oli tuskallista — lopus­sa niin että kävelin päivä- ja yökaudet 12 askelta keit­tiöön ja 12 takaisin. Ruo­nan­su­u­ta lainatak­seni: välil­lä pelkäsin, että kuolen ja välil­lä etten kuolekaan.

    Tuo­hon jono­jen­purkamiseen ja jonono­h­jaamiseen pitäisi kiin­nit­tää huomio­ta. Tuo­ta tuotan­nono­h­jaus­ta on kyl­lä ostet­tavis­sa. Se on kyl­lä insinööri­ti­etei­den puolelta ja sovelta­jana oli­si­vat alku­un perus- ja sairaan­hoita­jat, joille opetet­ta­va matem­ati­ikkakin on tasoa “Lääkäri määräsi Pen­tille 600 mg ibupro­fee­nia ja Ossille puo­let Pentin annok­ses­ta. Paljonko Pen­tille jää?” 

    Eli sys­tee­mi pitäisi rak­en­taa tuol­laiset lähtöko­h­dat huomioiden. Ilmeis­es­ti jonoa juok­sut­tavaa dataa pitäisi tuo­da myös “kovana datana” mm. labrat­u­lok­sista ja analysoi­da muul­lakin kuin kovil­la korvil­la tai hyväl­lä sydämel­lä. Eli tietotekni­ik­ka mukaan ja tietyl­lä indikaa­tioil­la ohjelmis­to ehdot­taisi vaikka­pa poti­laiden keskinäistä järjestys­tä jonos­sa. Liekö tuol­laista jo har­rastet­tu jos­sakin päin?

  36. Totte: Ainakin Yhdys­val­ta­laiset valit­ta­vat koke­muk­seni mukaan suht herkästi jär­jestelmän­sä kalleudesta. 

    He mak­sa­vat sen suo­raan omas­ta pus­sis­taan. Täl­löin jär­jestelmän kus­tan­nuk­set ovat joko suo­raan omia kus­tan­nuk­sia tai ihmisiä, joil­la ei ole varaa tarvit­se­maansa hoitoon. Lisäk­si siel­lä asia on poli­ti­soitu nau­ret­tavuuk­si­in asti. Siel­lä ei oikeasti valite­ta jär­jestelmän kus­tan­nuk­sista vaan omista kustannuksista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.