Kategoria: Talouspolitiikka

Terveisiä Smolnaan (2/2): tilaa työllisyyden kasvulle

Jot­ta talous saataisi­in tas­apain­oon, pitäisi työl­lis­ten määrän nous­ta noin 200 000 hen­gel­lä. Sil­loin työl­lisyys olisi Ruotsin tasoa. Ongel­mamme on, että työ­markki­namme ei ole sel­l­aises­sa kun­nos­sa, että työl­lisyys voisi nous­ta 200 000 hen­gel­lä, vaik­ka Tilas­tokeskuk­sen laskemien työt­tömien määrä on liki 300 000, piilo­työt­tömät mukaan luet­tuna 400 000. Tilas­tokeskuk­sen laske­ma työt­tömyysaste on nyt noin 10 % ja se voi laskea alim­mil­laan noin seit­semään pros­ent­ti­in. Tämä tarkoit­taa, että työl­lisyys voisi nous­ta korkein­taan 80 000 hengellä.

Mis­tä tämä johtuu? Kun työt­tömyys las­kee alle tas­apain­o­työt­tömyy­den (NAIRU), työ­nan­ta­jat eivät löy­dä halu­a­maansa työvoimaa työt­tömien kesku­ud­es­ta, vaan alka­vat ostaa sitä toisil­taan. Palkkata­so nousee tuot­tavu­ut­ta nopeam­min, maan kil­pailukyky heikke­nee, vien­ti hidas­tuu ja työt­tömyys ponkaisee uud­estaan ylös.

Vuon­na 2008 työt­tömyys las­ki het­kel­lis­es­ti alle kuu­den pros­entin. Seu­rauk­se­na oli palkko­jen nousu tasolle, joka nyt yleis­es­ti tun­nuste­taan liian suurek­si ja jon­ka syytä pitkälti on laman jatku­mi­nen. Katas­trofia vauhdit­ti kokoomuk­sen Sari Sairaan­hoita­ja ja EK:n halu päästä eroon keskite­ty­istä palkkasopimuksista.

Jos halu­amme vält­tyä aivan kohtu­ut­tomil­ta hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan heiken­nyk­siltä, on tehtävä tilaa työl­lisyy­den parane­miselle. Olisi pitänyt tehdä jo edel­lisel­lä vaa­likaudel­la. Jat­ka lukemista “Ter­veisiä Smol­naan (2/2): tilaa työl­lisyy­den kasvulle”

Terveisiä Smolnaan (1/2) Kuuden miljardin sopeutus

VM on laskenut, että julkisen talouden sopeu­tus­tarve on noin kuusi mil­jar­dia euroa. Tämä on noin kolme pros­ent­tia brut­tokansan­tuot­teesta. Työl­lisyytemme lep­ää vien­nin hiipumisen takia koti­maisen kysyn­nän varas­sa. Jos kysyn­nästä pois­tet­taisi­in heti ensiku­un alus­sa kuusi mil­jar­dia, ajaisimme kansan­talouden syvään lamaan, eikä julki­nen talous kohen­tu­isi lainkaan.

Vaik­ka sopeu­tus on vält­tämätön, sitä ei voi siis toteut­taa ker­ral­la. Ura, joka tähtää julkisen talouden ali­jäämän mak­si­maaliseen paran­tamiseen, ei ole mak­si­maal­is­ten leikkausten tie. Sopeu­tus on osat­ta­va ajoit­taa järkevästi. Leikkauk­set pitäisi toteut­taa nousukau­den aikana. Olisi hyvä kek­siä sel­l­aisia meno­jen leikkauk­sia ja vero­jen koro­tuk­sia, jot­ka voitaisi­in pan­na toimeen lyhyel­lä varoi­tusa­jal­la, kun suh­dan­tei­den parane­m­i­nen antaa siihen tilaa. Verop­uolel­la arvon­lisäveroa on mah­dol­lista korot­taa parin kuukau­den varoi­tusa­jal­la. Meno­jen osalta tämä on vaikeam­paa. Jat­ka lukemista “Ter­veisiä Smol­naan (1/2) Kuu­den mil­jardin sopeutus”

Keskustan talousmaantieteellinen työryhmä (5): korkean osaamisen strategiasta luovuttava

Rapor­tis­sa tode­taan aivan oikein, että pitkälle menevä erikois­tu­mi­nen edel­lyt­tää suuria työssäkäyn­tialuei­ta. Lisäk­si tode­taan, että kapea-alaiseen erikois­tu­miseen liit­tyy suuria riske­jä, mikä on nähty vaikka­pa Oulus­sa ja Salos­sa Nokian matka­puhe­lin­ten nousun ja tuhon aikoina.

Ratkaisuk­si esitetään, että ei pidä erikois­tua niin voimakkaasti. Korkeaan osaamiseen perus­tu­va strate­gia on lisäk­si eri­ar­vois­ta­va. Esimerkkinä epä­var­muud­es­ta käytetään Espoon ja Van­taan elinkeino­raken­net­ta. Tavis­ten Van­taal­la esimerkik­si toim­i­tilo­jen käyt­töaste heilahtelee paljon vähem­män kuin Espoos­sa. Jat­ka lukemista “Keskus­tan talous­maanti­eteelli­nen työryh­mä (5): korkean osaamisen strate­gias­ta luovuttava”

Keskustan talousmaantieteellinen työryhmä (4) Nostaako vai laskeeko lisärakentaminen asuntojen hintaa?

En olisi uskonut, että siitäkin pitää kir­joit­taa postaus, nos­taako vai las­keeko asun­to­jen tar­jon­nan lisäämi­nen asun­to­jen hin­to­ja ja vuokria. Mut­ta käsitel­lään nyt tämäkin asia.

Tilas­tol­lis­es­ti on tietysti niin, että siel­lä, mis­sä raken­netaan eniten, asun­not ovat kalli­ita. Sen väit­tämi­nen, että kausali­teet­ti menee niin päin, että rak­en­t­a­mi­nen aiheut­taa hin­to­jen nousua eikä toisin päin, on vähän samaa kuin sanoisi, että silmäl­a­sit heiken­tävät näköä. Sel­l­ainenkin kor­re­laa­tio tietysti on, että silmälase­ja käyt­tävil­lä on huonom­pi näkö kuin niil­lä, jot­ka eivät käytä.

Kan­nat­taako rak­en­taa sinne, mis­sä asun­not ovat kalleimpia vai myös sinne, jos­sa syn­tyvät asun­not joudu­taan myymään hal­val­la? Tässä intu­itio voi pet­tää. Pet­ti ainakin Mat­ti Van­hasel­la aikanaan, kun hän sanoi, ettei rak­en­tamista pidä keskit­tää hyvien joukkoli­iken­ney­hteyk­sien var­relle, kos­ka siel­lä asun­not ovat kalli­ita. Jat­ka lukemista “Keskus­tan talous­maanti­eteelli­nen työryh­mä (4) Nos­taako vai las­keeko lisärak­en­t­a­mi­nen asun­to­jen hintaa?”

Työajan pidentäminen on huono keino sisäisenä devalvaationa

Työa­jan piden­tämi­nen on huono ratkaisu aku­ut­tei­hin ongelmi­in, kos­ka se vie väärään suun­taan. Parem­pi sisäisen deval­vaa­tion keino olisi nos­taa arvon­lisäveroa ja laskea palkkaveroja.

Juha Sip­ilä näyt­tää otta­neen tosis­saan huolen siitä, että Suomen hin­tak­il­pailukyky on suure­na syynä seit­semät­tä vuot­ta jatku­vi­in talouden lai­hoi­hin vuosi­in. Olemme tilanteessa, jos­sa olisi devalvoita­va, mut­ta yhteis­val­u­u­tan olois­sa se on mah­do­ton­ta. Euro on kyl­lä devalvoitunut, mut­ta se ei paljon auta, kos­ka päävi­en­ti­maamme ovat joko euro­mai­ta tai niiden val­u­u­tat ovat devalvoituneet euron tahdis­sa tai nopeamminkin.

Palkkata­so pääsi karkaa­maan vuosi­na 2007 ja 2008 selvästi yli sen, mihin työn tuot­tavu­us antoi tukea. Opti­misti­nen seli­tys tähän on, että sil­loin olti­in vain tyh­miä. Pes­simisti­nen seli­tys on, että niin san­ot­tu NAIRU-työt­tömyy­den taso on Suomes­sa kovin korkea eli että näin tulee käymään jatkos­sakin, jos työt­tömyys las­kee alle seit­semän prosentin.

Suo­ma­laisen työn hin­taa voisi alen­taa suh­teessa kil­pail­i­ja­mai­hin pidät­tymäl­lä palkanko­ro­tuk­sista, kunnes kil­pail­i­joiden palkat ovat nousseet tarpeek­si. Tässä on se vika, että armah­ta­va inflaa­tio on pysähtynyt. Aika pitkään pitäisi odotel­la ja siinä välis­sä velkataak­ka kas­vaisi turhan paljon. Jat­ka lukemista “Työa­jan piden­tämi­nen on huono keino sisäisenä devalvaationa”

Keskustan talousmaantieteellinen työryhmä (3): asuntotuotantoa on jarrutettava

Raportin huolestut­tavin aja­tus on, että asun­to­tuotan­toa kasvukeskuk­sis­sa ja eri­tyis­es­ti Helsingis­sä on hidastet­ta­va. Pide­tään aivan pöyristyt­tävänä, että MAL-sopimuk­ses­sa 48 % asun­to­tuotan­nos­ta suun­nitel­laan toteutet­tavak­si Helsin­gin seudul­la, jos­sa asuu vain 25 % väestöstä. Minä sanois­in, että vain 48 %, kos­ka suurim­mas­sa osas­sa Suomen asun­tokan­ta on riittävää.

Raportin alus­sa on aivan järkevää pohd­in­taa siitä, mik­si väki ja työ­paikat muut­ta­vat kaupunkei­hin. Palvelu­alo­jen kasvu ajaa kaupunkei­hin, kos­ka yksi­tyiset palve­lut men­estyvät vain kaupungeis­sa, samoin, että erikois­tu­mi­nen jyrkästi kapeaan osaamiseen edel­lyt­tää suur­ta työ­markki­na-aluet­ta. Kaupunkielämän virikkeisyys vetää puoleensa.

Kaupunkielämän virikkeisyys-argu­ment­ti kumo­taan yksinker­tais­es­ti vain sil­lä, ettei se koske kaikkia. Jotkut kaipaa­vat rauhal­lista elämän­muo­toa. Eihän sil­lä, että kaik­ki eivät halua asumaan kaupunki­in, voi kumo­ta väitet­tä, että nyky­istä use­ampi halu­aa! Elinkei­nop­o­li­it­tiset argu­men­tit vain sivu­utet­ti­in tai kumot­ti­in aika köykäis­es­ti (tästä oma postauk­sen­sa). Jat­ka lukemista “Keskus­tan talous­maanti­eteelli­nen työryh­mä (3): asun­to­tuotan­toa on jarrutettava”

Keskustan talousmaantieteellinen työryhmä (2) Infran hinta

Rapor­tis­sa taivastel­laan infra­struk­tu­uri­in kulu­vaa rahamäärää, kun Suo­mi pitää rak­en­taa sodan jäl­keen kol­man­nen ker­ran. Rapor­tis­sa halu­taan laskea yhteen uuden infran ja muut­to­tap­pioalueil­la käyt­tämät­tä jäävän hin­ta yhteen. Yhteen niitä ei voi laskea, on valit­ta­va jom­pikumpi lasku­ta­pa ja minä kyl­lä val­it­sisin sen uuden rak­en­tamisen kustannuksen.

Rapor­tis­sa yritetään sanoa, että infrakus­tan­nuk­set ovat tiheästiu asut­tuna henkeä kohden suurem­mat kuin har­vaan asut­tuna. Tähyän asti on san­ot­tu, että tien­pidon kus­tan­nuk­set ovat Suomes­sa suuria mui­hin mai­hin ver­rat­tuna, kos­ka asu­tus on niin harvaa.

Kaupun­gin kas­vaes­sa tarvit­ta­van uuden liiken­n­ev­erkon rak­en­t­a­mi­nen on kallista, mut­ta tätä ei pidä liioitel­la. Se on jotain 10 – 20 % asun­toin­vestoin­neista. Asun­not tässä mak­sa­vat ja sen asukkaat rahoit­ta­vat itse. He siis pitävät investoin­tia kan­nat­ta­vana. Jat­ka lukemista “Keskus­tan talous­maanti­eteelli­nen työryh­mä (2) Infran hinta”

Keskustan talousmaantieteellinen työryhmä (1): On poliittinen päätös, ettei kaupunkien kasvua ole estetty

 

Keskus­tan talous­maanti­eteelli­nen työryh­mä julka­isi viime juhan­nuk­sen alla miet­intön­sä ”Suomen strate­giset valin­nat – talous­maanti­eteelli­nen kehikko” Työryh­mä oli keskus­tan puolue­hal­li­tuk­sen aset­ta­ma. Sen tehtävänä oli selvit­tää keskit­tämisen vaiku­tuk­sia ja hajau­tuk­sen perustei­ta. Kos­ka keskus­tas­ta tuli eduskun­tavaaleis­sa Suomen suurin puolue, kan­nat­taa vähän kat­soa, mihin ajat­telu puolueessa perus­tuu. Har­mi, että löysin tämän paperin vas­ta päivää ennen eduskuntavaaleja.

Paperis­sa väitetään heti alus­sa, että

Niin taloudel­lisen toimeli­aisu­u­den kasautu­mi­nen, kuin myös julk­isten palvelu­jen keskit­tämi­nen ovat poli­ti­ikas­ta riip­pu­via pros­esse­ja, eivätkä itses­tään jatkuvia. 

Väite on yllät­tävä aikana, jol­loin väestön ja talouden keskit­tymi­nen on val­lit­se­va tren­di kaikkial­la maail­mas­sa. Akti­ivisil­la poli­it­tisil­la päätök­sil­läkö tämä on saatu aikaan kaikissa mais­sa samanaikaises­ti? Jok­seenkin kaik­ki alan tutkimus puhuu kasautu­mise­duista ja siitä, miten moder­nit elinkeinot men­estyvät parhait­en hyvin suuris­sa kaupungeis­sa, paljon Helsinkiä suurem­mis­sa. Jat­ka lukemista “Keskus­tan talous­maanti­eteelli­nen työryh­mä (1): On poli­it­ti­nen päätös, ettei kaupunkien kasvua ole estetty”

Kiinteistövero ja asumisen kustannukset

Eräässä face­book-ryh­mässä heräsi keskustelu siitä, nos­taako kiin­teistöveron nos­to markki­navuokria vai ei. Väite kuu­lui, että vuokranan­ta­ja panee vuokri­in kaik­ki kus­tan­nuk­set ja kiin­teistövero kuu­luu niihin. Minä olen oppin­ut talous­teo­ri­ani niin, että kus­tan­nus­pe­ruste pätee sään­nel­ty­i­hin vuokri­in, mut­ta ei markki­navuokri­in. Vas­ta-argu­ment­ti­na tähän taas oli, että näin olisi, jos ihmiset toimi­si­vat ratio­naalis­es­ti, mut­ta eivät toimi.

Panen oman kir­joituk­seni tähän oma­lle blogilleni, kos­ka sen laa­timises­sa oli aikamoinen työ.

Asun­tomarkki­noil­la ihmiset toimi­vat pääsään­töis­es­ti ratio­naalis­es­ti, kos­ka on pakko. Kos­meti­ikkaa voi ostaa eri purkeis­sa eri hin­nal­la ja Buranas­ta mak­saa tuplas­ti sen, mitä täysin sama pil­leri mak­saa pakat­tuna Ibusali-pakkauk­seen, mut­ta asun­tomarkki­noil­la rahaa menee niin paljon, että bud­jet­ti­ra­joituk­set pakot­ta­vat suh­teel­lisen ratio­naaliseen käyt­täy­tymiseen. Tule­vaisu­u­den ennusteisi­in ehkä suh­taudu­taan vähän niin ja noin ja olete­taan nykyisen­laisen tilanteen jatku­van lop­ut­tomi­in eikä esimerkik­si ymmär­retä, että muut­to­tap­pioalueille ei kan­na­ta rak­en­taa mitään. Jat­ka lukemista “Kiin­teistövero ja asumisen kustannukset”

Oden veromalli (4/4): Muita veroja

Vaik­ka arvon­lisäverona kerät­täisi­in val­taosa veroista, muitakin vero­ja tarvittaisiin.

Ohjaa­vat verot

Ohjaa­van veron tarkoituk­se­na on vähen­tää jotain haitallista asi­aa, jota ei kuitenkaan voi tai kan­na­ta kieltää kokon­aan. Nykyiset valmis­teverot säi­lyt­täi­sivät tason­sa suurin piirtein. Vero­jen tasot ja kohdis­tu­mi­nen pitäisi nyky­istä parem­min määrätä tuo­ta tor­jut­tavaa hait­taa, siis ohjaus­vaiku­tus­ta ajatellen.

Olen sen ver­ran opti­misti­nen, että uskon vuon­na 2040 ote­tun ilmas­ton­muu­tok­sen tor­ju­misen tosis­saan niin, että hiilid­iok­sidipäästöi­hin kohdis­tuu nyky­istä huo­mat­tavasti korkeampi vero päästöoikeuk­sien hin­to­jen tai suo­ran hiiliv­eron kaut­ta. Ripaus pes­simis­miäkin on mukana: vuon­na 2040 on vielä joitain verotet­tavia päästöjä. Tulop­uolelle kir­jaan noin kolme mil­jar­dia euroa nyky­istä enem­män. Jat­ka lukemista “Oden vero­ma­lli (4/4): Mui­ta veroja”