Teppo Turkki esitteli tiistaina Sitrassa raporttiaan ”Aasia haastaa valtio- ja demokratia käsitystämme uudistumaan”. Hän kuvaa siinä hyvin dramaattisesti, kuinka heikko arvostus Aasiassa on vanhoilla teollisuusmailla, joiden hallinto Aasiasta käsin näyttää täysin halvaantuneelta. Tepon raportti kannattaa ehdottomasti lukea. Sen voi ladata tästä.
En ryhdy raporttia selostamaan, koska parhaan käsityksen siitä saa, kun lukee itse. Olin kommentoimassa Tepon esitystä Sitrassa ja kirjoitan tähän, mitä sanoin.
NE JYRÄÄ MEITIN?
Tepon aihe on hyvin mielenkiintoinen. Minä olen aprikoinut mielessäni Aasian ja erityisesti Kiinan haastetta sen jälkeen, kun kävin elämässäni toisen kerran Shanghaissa vuonna 1995. Sitä ennen olin käynyt siellä vuonna 1989. Kuudessa vuodessa uinuvasta, matalasti rakennetusta kaupungista oli kehittynyt kymmenien pilvenpiirtäjien Manhattan. Kuudessa vuodessa!
Kiina ei ole vielä voittanut
Vaikka Kiinan talouskasvu on huimaa ja vaikka se on noussut maailman suurimmaksi kansantaloudeksi, se ei ole vielä voittanut elintasossa teollisuusmaita. Niin kauan kuin Japani otti kiinni teknologista kuilua, sen kasvu oli ilmiömäistä, mutta kun se saavutti teollisuusmaat, ei ollut mitä kopioida ja Japanin kasvu tyrehtyi.
Kiina panostaa valtavasti insinöörien koulutukseen ja osaamisen taso onkin maassa noussut, mutta toistaiseksi se ei ole luonut mitään uutta ja omaperäistä. Korea on. Voi olla, että liberaalin yhteiskunnan vapauksia tarvitaan siinä vaiheessa, kun yhteiskunnan tulisi siirtyä luovan talouden aikaan.
Johtava suurvalta Kiinasta kyllä tulee. Se voi olla turvallisuuspoliittinen ongelma.
Saako demokratiasta luopua demokraattisesti?
Kuten Teppo sanoi, Aasian autoritaarisissa maissa ja myös Venäjällä kansan selvä enemmistö on järjestelmän epädemokraattisuuden kannalla. Kuuluuko demokratiaan oikeus luopua demokratiasta demokraattisesti? Joskus kauan sitten keskustelin koulutetun kiinalaisen kanssa Pekingissä. Hän sanoi, että heille sadat miljoonat rutiköyhät ihmiset ovat suurempi ongelma kuin muutaman toisinajattelijan sananvapaus. Minun tietysti kuului olla viran puolesta eri mieltä, mutta en kyllä siltä istumalta osannut pukea argumenttiani iskevään muotoon.
Singaporen malli ei skaalaudu
Kiinan on tavallaan turha haaveilla Singaporen asemasta, koska maan vauraus perustuu siihen, että ympäröivät maat ovat niin huonoja. Aasiassa toimivat yritykset tuovat pääkonttorinsa Singaporeen, koska siellä on toimiva oikeusvaltio ja yhteiskunta. Jos naapurimaat panisivat kunnollisen oikeusvaltion pystyyn, Singapore köyhtyisi nopeasti.
(Tähän joku salissa huomautti, että moni länsimainen pankki haluaisi siirtyä Singaporesta Shanghaihin, mutta ei voi siirtyä, koska pankin tietoliikenneyhteyksien on toimittava reaaliaikaisesti. Ostopäätöksen on välityttävä toiselle puolelle maailmaa netin välityksellä heti ja luotettavasti, eikä seuraavana päivänä, jos viranomaiset sen läpi päästävät. Nettisensuurissa ei ole kyse vain sananvapaudesta.)
Aasian haaste pakottaa uudistumaan
Aasian haaste ei tarkoita, että eurooppalaisista arvoista pitää luopua, mutta se tarkoittaa, että meidän on korjattava heikkouksiamme. Tässä pieni luettelo.
Vetokratia. Länsimaista on kadonnut kyky tehdä päätöksiä, koska liian monella taholla on päätöksiin veto-oikeus.
Polkuriippuvuus On niin vaikeaa tehdä asioita kokonaan toisella tavalla, koska ammoisina aikoina valitut ratkaisut ovat juurtuneet niin syvään. Virolla on helpompaa, koska se voi tehdä kaiken puhtaalta pöydältä. Tarvitaan juuriin meneviä uudistuksia, siis radikalismia.
Juristeria. Juridinen saivartelu on ohittanut terveen järjen käytön ja tehnyt asioista hyvin kankeita. Tulevassa kirjassani tästä kokonainen luku. Perustuslakijuristeria on tehnyt lakien säätämisestä hyvin kömpelöä, mutta valtavia ovat myös aineistot, joita tuomioistuimissa tarvitaan yksinkertaisten asioiden ratkaisemiseen. Edustamani yritys (BMH) on arkaillut Yhdysvaltain markkinoille menemistä kalliiden oikeudenkäyntien pelossa.
Järkevät kannustimet. Kun Singapore on voinut rakentaa hyvinvointivaltiota ilman polkuriippuvuutta ja ilman mainittavaa oppositiota, se on pystynyt tekemään järkeviä markkinahenkisiä ratkaisuja. Kaupungin liikenne toimii erinomaisesti, koska auton käytön hintaa on nostettu sitä mukaa, kun halua hankkia autoja on kasvanut. Näin kaupungissa on autoja vain niin paljon kuin sinne mahtuu. Tätä olisi kannattanut soveltaa myös Kiinassa. Ja kannattaisi soveltaa myös esimerkiksi Helsingissä, mutta päätöksiä on vaikea tehdä.
Singaporen sosiaalitilijärjestelmä on kannustimiltaan huomattavasti terveempi kuin meidän järjestelmämme ja niinpä Singapore on saanut toimivan terveydenhuollon (elinajan odote suurempi kuin Suomessa) huomattavasti pienemmin kustannuksin.
Koska bensa on Singaporessa kallista ja Malesiassa halpaa, halu hakea bensaa Malesiasta on ratkaistu niin, että Malesiaan saa kyllä mennä autolla, mutta tankin on oltava täysi lähdettäessä. Koettakaapa esittää samaa Vaalimalla.
Osmo: ”Vetokratia. Länsimaista on kadonnut kyky tehdä päätöksiä, koska liian monella taholla on päätöksiin veto-oikeus.”
Veto-oikeus on vain, jos se annetaan. Kykenemättömyys päätöksentekoon on eri asia, hallitus vain ei uskalla hallita – esimerkkinä Suomen hallintotapa. Ja se on vain tapa, eduskunta lait säätää, vaikka muuta uskotellaan.
Osmo: ”Juristeria. Juridinen saivartelu on ohittanut terveen järjen käytön ja tehnyt asioista hyvin kankeita.”
Tämä on todellinen ongelma, lähestytään USA:ta – ei hyvä!
Aikaisemmin oli kaikki sallittua, mitä ei ollut erikseen kielletty, nykyisin on kaikki kiellettyä, mitä ei ole erikseen sallittu.
”Haastaa uudistumaan”?
Rivien välistä tuntuu paistavan (kummankin) kirjoittajan halu sanelupolitiikkaan, jonka tietenkin mahdollistaa vain ja ainoastaan kansalaisten valitus- ja vaikutusmahdollisuuksien kaventaminen tai poistaminen.
Mitä ihmeen ”uudistamista” tämä tällainen perusvapauksien polkeminen muka on?
Yksi ihmisen peruslunoteeseen kuuluvia ominaisuuksia on kostonhimo. Jos ihminen kokee asioita vääriksi(oli ne totta tai ei), hän voi omistaa koko aikuiselämänsä muiden elämän hankaloittamiseksi. En ala tässä mainitsemaan nimeltä esimerkiksi poliitikkoja, mutta länsimaista Suomi mukaan lukien on helppo löytää poliitikkoja, joiden selvä motiivi on ollut tehdä tietyn ihmisryhmän elämästä hankalampaa eikä viedä asioita eteenpäin. Onhan tietyt poliittiset ryhmät omistaneet koko tekemisensä miessukupuolen asioiden hankaloittamiseen.
Autoritaarisen hallinon vahvuuksia on se, että se voi päästä eroon katkerista ihmisistä, jotka omistavat koko elämänsä muiden elämän hankaloittamiseen heittämällä nämä vankilaan tai hankkiutumalla heistä muuten eroon. Kiinan ja länsimaiden juoksua voisi verrata siten, että länsimailla on punnus selässä hankalien ihmisten muodossa. Kiina sen tulee voittamaan, koska se hankkiutuu katkerista kostonhimoisista ihmisistä eroon.
Edellä mainituin syin uskon mys Venäjän pitkän aikavälin kehityskseen, jos se pelaa korttinsa oikein.
Osmo: ”Hän sanoi, että heille sadat miljoonat rutiköyhät ihmiset ovat suurempi ongelma kuin muutaman toisinajattelinnan sananvapaus. Minun tietysti kuului olla viran puolesta eri mieltä, mutta en kyllä siltä istumalta osannut pukea argumenttiani iskevään muotoon.”
Noin ajateltiin Neuvostoliitossakin. Kuinkas sitten kävikään? Maa, jossa ei ole sananvapautta ja muita demokraattisia perusoikeuksia, ajautuu jossain vaiheessa väistämättä vaikeuksiin. Viimeistään silloin kun talous kääntyy laskuun.
Kapitalismiin – jota Kiinan kommunistitkin suosivat – kuuluu väistämättä laskukausia. Vaikka osa oikeistoekonomisteista silloin tällöin alkaa muuta hourailla, ikuista nousua ei ole maailmassa nähty eikä nähdä.
Kaikesta tästä huolimatta iso kiitos kapitalismille, joka on nostanut Kiinan taloutta ja kansaa kurjuudesta. Maolainen mielettömyys ei siihen kyennyt.
Milloin muuten uusi kirjasi julkaistaan?
Ymmärt6ääkseni 27.2. perjantaina. Silloin siitä ainakin keskustellaan radiossa.
jokeri:
Mitä ihmettä oikein yrität sanoa? Kotimaiset feministit ja kiinalaiset mielipidevangit ovat samantasoisia ”hankalia punnuksia”? Ovatko muuten ”maahanmuuttokriittiset” myös ryhmä, jonka tavoite on muiden ihmisten elämän hankaloittaminen? Onko muita esimerkkejä? Käytä nyt selvästi ja rehellisesti f-sanaa, jos tarkoitat ainoastaan sitä.
Kiinassa lienee monenlaisia toisinajattelijoita, mutta tässä nyt nopealla haulla muutama vankilaan suljettu ”katkera kostonhimoinen ihminen”:
Su Changlan kirjoitteli verkkoon ja sosiaaliseen mediaan Hong Kongin demokratiamielenosoituksia kannattavia viestejä. http://www.amnesty.org/en/library/info/ASA17/056/2014/en
Chen Xi ilmoitti asettuvansa itsenäiseksi ehdokkaaksi vaaleihin. http://www.amnesty.org/en/library/info/ASA17/003/2015/en
27 ihmistä, jotka kannattivat Hong Kongin mielenosoituksia, joista 9 ei saa tavata asianajajaa, neljän olinpaikkaa ei tiedetä ja kahta on kidutettu. http://www.amnesty.org/en/library/info/ASA17/006/2015/en
Jos jätetään talousluvut sikseen, niin kokonaisuutena kun katsoo Aasiaa, niin siellä ei näytä kaikki asiat olevan ns. ihan kunnossa.
Ympäristön likaantuminen, tasa-arvoisuus, ihmisoikeudet, jatkuvat poliittiset konfliktit, epävakaat diktaattorihallitukset, liiallinen väestönkasvu nyt muutamia mainitakseni. Ja ennenkaikkea valtava köyhyys, joka muodostaa jatkuvan poliittisen riskitekijän. Sydäntä särkee katsoa videoita Aasiasta siitä miten ihminen kohtelee luontoa vain omaa etuaan tavoitellen – valaat, delfiinit, sademetsät, harvinaiset apinalajit.
Kun Suomalaiset kokoontuvat seminaariin kumartamaan Aasian ihmeelle, niin pitäisi kuitenkin muistaa, että meillä on täällä kaikkine puutteinemmekin todella upea ympäristö ihmiselle elää.
Se mikä on ehkä isompi uhka kuin Aasia on muutos siinä että monet ammatit mitä tänä päivänä on olemassa muuttuvat entistä nopeammin tarpeettomiksi. Voi olla, että nykyisellä lääkärin koulutuksella ei muutaman vuoden päästä tee mitään kun uudet automaattiset diagnoosimenetelmät yleistyvät, testejä voidaan tehdä luotettavasti kotioloissa ja merkittävästi luotettavammin ja nopeammin kuin ehdit sanomaan ”äää”.
Aasian valtavan väestöpohjan yksi etu on, että aina löytyy valtava massa ihan viimeisimmän koulutuksen ja välineistön oppineita ihmisiä, jotka vielä ovat saaneet koulutuksen aihan viimeisintä huutoa olevissa tekniikoissa – kun ne nähkääs kaikki tehdään siellä Aasiassa. Kun Eurooppa siirsi tuotannon Asiaan, samalla siirtyi myös osaaminen ja koulutus.
Aika mielenkiintoista luettavaa, joka kyllä osuu paikoin erittäin hyvin naulan kantaan. Ei Suomi työtä tekemättä vaurastu!
Tuo Aasian malli kuulostaa ainakin minusta helposti omaksuttavalta, mutta olenkin ehkä tosin tottunut tekemään töitä enemmän kuin moni muu. Parhaimmillaan itse työ palkitsee, ei se raha, jonka siitä saa.
Auttaisivatko Suomea seuraavat eväät?
– Puretaan liika säätely, sitä on meillä ihan turhan paljon,
– puretaan AY- liike, sillä ei liene nykymaailmassa enää mitään järkevää tehtävää,
– muutetaan vaalikaudet 8 vuoden mittaisiksi,
– annetaan vaalien voittajalle vapaat kädet muodostaa mieleisensä hallitus sekä 51% eduskunnan paikoista, muille 49% menestystensä suhteessa,
– edellytetään, että sosiaaliturvansa ja vanhuudenvaransa hoitaa jokainen pääsääntöisesti itse,
– maahanmuuttajista kelpuutetaan ainoastaan ne, jotka ovat valmiita ja kykeneviä tekemään töitä, oppimaan kielemme ja omaksumaan aasialaisen työkulttuurin arvot
Jahas, nyt pitää jo demokratiasta luopua että saadaan tuhottua kaikki vielä nopeammin. Aika vaikea nähdä miksi pitäisi juosta Kiinan perään talouskasvukisassa. Tuohan on ympäristön kannalta sama kuin naisten kokeman väkivallan vähentämiseksi poliitikko kehottaisi kansaa hakkaamaan naisia yhä enemmän.
Mitkä ovatkaan ne länsimaat, joissa pystytään sujuvasti tekemään vaikeita päätöksiä ja pärjätään vielä seuraavissa vaaleissa?
Mitä perusvapauksia uudistaminen polkee? Vapautta olla ikinä muuttamatta mitään?
<blockquote cite="comment-
Aikaisemmin oli kaikki sallittua, mitä ei ollut erikseen kielletty, nykyisin on kaikki kiellettyä, mitä ei ole erikseen sallittu.
Tämä on kyllä niin väsynyt hokema, että siitä voitaisiin vähitellen päästä eroon. Väite on yksinkertaisesti epätosi.
Selvää toki on, että yövartijavaltion normisto on huomattavasti vähäisempi ja koherentimpi kuin hyvinvointivaltion.
Tähän sopinee Voiton päivän mietelausen:
Ukraina on vapaa maa. Siellä kuka tahansa voi mennä Maidanin aukiolle julistamaan, että presidentti Poroshenko on hullu, ja hänen politiikkansa täysin mätää.
Venäjä on vieläkin vapaampi maa, sillä siellä vapaus toteutuu aidommassa, positiivisessa muodossaan. Venäjällä lapsille jo koulussa opetetaan, että presidentti Poroshenko on hullu, ja hänen politiikkansa täysin mätää.
Kiinnostava kirjoitus, jonka aihetta olen paljon miettinyt itsekin. Yleensähän on katsottu, että taloudellinen menestys on kytköksissä demokratiaan ja muihin länsimaisiin arvoihin.
Samoin on ajateltu, että hyvinvoinnin lisääntyessä kansa ryhtyy kapinoimaan diktaattoreita vastaan ja vaatimaan länsimaisia oikeuksia. Kiinan viime vuosien menestys on kuitenkin haastanut nämä ajatukset.
Kun vielä länsimaat ovat ajaneet itsensä aivan erityiseen epävarmuuden tilaan, ei voi olla ajattelematta että pitäisikö meidän todella uudistaa joitakin ajatuksiamme? Ei tietenkään sitä, mikä länsimaisessa kulttuurissa on arvokkainta, mutta toisaalta ehkä vähän kyseenalaistaen besserwisserismiämme suhteessa muuhun maailmaan.
Jostain luin, että kiinalaiset katsovat, että Kiina on ollut kautta koko historian ihmiskunnan johtava kansakunta lukuun ottamatta lyhyitä katkoksia, joista viimeisin on juuri päättymässä. Voisivatko he olla oikeassa?
Tapasin viime kesänä nuoren diplomaatinalun joka työskenteli yhdessä Suomen suurlähetystössä Aasiassa (jääköön kertomatta mikä). Kertoi mielenkiintoisena anekdoottina, että oli ollut juuri Göran Perssonin vetämässä ulkopolitiikan seminaarissa. Persson oli siellä sanonut, että hän kuuluu siihen vähemmistöön, joka on varsin pessimistinen Kiinan tulevaisuuden suhteen.
Perssonin pessimismi perustuu seikkaan, joka on tiedetty jo ties kuinka kauan, mutta unohdettu kaiken hypen keskellä: Kiinan ikärakenne on aivan katastrofaalinen, mallia käänteinen pyramidi. Väestö vanhenee vauhdilla ja eläkekysymykselle ei ole vielä oikein tehnyt mitään. Voi kuohunta olla aikamoista kun tätä nyt keskiluokkaistunutta vanhempaa väestöä alkaa kysellä mm. terveydenhuollon perään.
Lisätään nyt vielä, että Persson sanoi että ikärakenteensa ja maahanmuuton takia Yhdysvallat ei oikein voi mokata talouttaan vaikka kuina yrittäisi. Väestönkasvu ja sopiva ikärakenne tuottaa talouskasvua vaikka sitä kuinka yrittäisi leikata. Italialla ja Kreikalla on kuulemma noin sama tilanne kuin Kiinalla, eli lähitulevaisuus näyttää syntyvyyden takia todella synkältä. Pohjoismailla menee tässä suhteessa vielä ihan OK.
Ei-demokraattisissa hallinoissa ei ole minkäänlaista sisäistä virheenkorjausta. Jos hallitsija, olipa kyseessä valtakunnan nokkamies taikka paikallishallinto, on huono, se on huono ja pysyy paikallaan kuin tatti. Demokratiassa on kuitenkin sentään ainakin mahdollisuus vaihtaa hallintoa.
Toisin sanoen harvainvalta, kun hallitsijat ja hallintokulttuuri on hyvä, toiminee paremmmin kuin demokratia. Mutta mikään ei takaa että hallitsijat olisivat päteviä tai että he jaksaisivat purtaa vuodesta toiseen. Harvainvallat siis tuppaavat ennemmin tai myöhemmin korruptoitumaan. Kiinassakin on erityisesti paikallistasolla valtavia ongelmia.
Mikään ei tietenkään takaa, että tämä virheenkorjaus toimisi tarpeeksi hyvin. Jos eduskunnassa on 200 erisuuntaan vvetävää idioottia, niin siinpäpä sitten ollaan. Tai ei tarvita edes 200, riittää kun on vaikka sata. Silloin ei saada mitään aikaan.
Tommi Uschanovin kirjassa ”Mikä vasemmistoa vaivaa” on hyvin kiteytetty ajatusm joka kuuluu suunnilleen näin: hallintomuodon pitää olla sellainen että maa ei ajaudu katastrofiin kun valtaan pääsee lurjus. Se nimittäin tulee ennemmmin tai myöhemmin tapahtumaan.
(Tommi U korjatkoon, mikäli meni väärin, hän lukenee Oden blogia)
Minulle ajatus siitä, että ihmiskunnan pitkäaikainen tulevaisuus (useampia satoja, tuhansia tai kymmeniä tuhansia vuosia) perustuisi työntekoon ja kuluttamiseen. En näe sitä yksinkertaisesti mahdollisena.
Kaikki kilpailuun, työn tekemiseen ja kuluttamiseen perustuvat ratkaisumallit ovatkin minusta housuun kusemista. Lämmittää hetken, mutta ei ratkaise perusongelmaa.
Voi taivas varjele. Ihanko oikeasti et osannut sanoa kiinalaiselle, että maassa on satoja miljoonia nälkää näkeviä sen takia, että siellä ei ole sananvapautta?
Ei muutenkaan kannata hirveästi ihailla noita totalitaristisia järjestelmiä. Jos Suomi muutetaan sellaiseksi, ei sinusta tulee vahvaa miestä joka päättää asioista. Sinä päädyt ensimmäisten joukossa seinää vasten kun ongelmia ratkaistaan pikakäsittelyllä.
Teppo Turkkihan näyttää tulleen Wahlroosin linjoille. Tätä Singaporen malliahan Björn Wahlrooskin toi esiin kirjassaan.
Itse kyllä uskon enemmän Saksan kaltaiseen kanslerivaltioon ja malliin. Sielläkin talous voi mennä hyvin, ei vain Aasiassa.
Ei-demokraattisissa hallinnoissa virheet korjataan niin että hallitsijat käydään ripustamssa katulamppujen koristeiksi. Poliittinen vastuu on siis varsin konkreettinen.
Demokratiaan puolestaan on sisäänrakennettu tuhoon johtava mädännäisyys, mistä hyvänä esimerkkinä vaikkapa Kreikka: maa on ajettu konkurssiin täysin demokraattisesti äänestämällä aina puoluetta joka lupaa suurimmat käsienpesulisät loisille sun muut edut kansalle. Nyt kun maa sitten on konkurssissa kenet kansa äänestää valtaan? No tietenkin sen puolueen joka lupaa jakaa eniten rahaa kansalle.
Jenkkipojat ratkaisivat tämän lähes 250 vuotta sitten. Siellä kansalaisilla on perustuslaillinen oikeus kantaa asetta. Tämä on kirjoitettu juuri siinä tarkoituksessa että jos huonosti käy on kansalaisilla mahdollisuus ottaa valta takaisin itselleen asein.
Mielenkiintoista tässä on se että yleensä oikeistolaiset kapitalistit kannattavat tätä kansanvaltaista periaatetta henkeen ja vereen. Vasemmisto puolestaan vastustaa aivan yhtä kiivaasti. Kertonee jotain siitä kuka sisimmässään uskoo aatteensa hyvää tekevään voimaan.
Osmon analyysi on terävää, mutta on pidettävä erillään kaksi asiaa.
1. mikä on demokratian olemus ja merkitys
2. minkälaisia ovat päätöksenteon käytännöt, jotka eivät johdu demokratiasta vaan huonosta hallintotavasta ja politikkojen kyvyttömyydestä.
Puolustan demokratiaa blogissani kotisivullani. En kiellä demokratian kehittämistarpeita.
No kyllä tämäntyyppinen ’konkreettinen’ vastuu on yleensä kulkenut juuri päinvastaiseen suuntaan, Mussolini lienee ainoa poikkeus.
Ceaușescu
Eipä taida olla epätosi – esimerkkinä vaikkapa tietosuoja, joka on vaikeuttanut viranomaisten yhteistyötä.
Nälkää näkevien määrässä lienee melkoista liioittelua.
Neuvostoliiton loppuaikoina oli elintarvikepulaa, kun sadot mätänivät korjaamattomina pelloille. Samaan aikaa Kiinassa oli levottomuutta, kun riisin hinta laski liian suurten satojen vuoksi.
Kaikista eurooppalaisista arvoista ei todellakaan pidä luopua Aasian haasteen edessä. Mutta monista asioista ja haaveista joudumme luopumaan. Muuten emme selviä taloudellisesti.
Pahiten Aasian haaste iskee SDP:n tasa-arvoideologiaa kohtaan. Anteliaita järjestelmiä on leikattava. Eriarvoisuudella työntekoon kannustaminen lisääntyy. Ay-liikkeen asema horjuu. Nykyinen demokraattinen ja kolmikantainen päätöksentekomallimme uudistuu kivuliaasti.
Populismi ja ääriliikeet uhkaavat saada lisää voimaa, kun meillä ei ole Kiinan kommunistipuolueen kaltaista voimaa, joka pitäisi homman hanskassa.
Tämän päälle kaatuvat sitten vielä pahenevat globaalit haasteet: väestönkasvu, ympäristö ilmasto jne.
Toivottavasti pahimmat uhkakuvat eivät kuitenkaan toteudu. Tarvitsemme viisaita poliitikkoja, jotka antavat periksi oikeista kohdista, mutta ovat toisaalta tiukkoja tärkeimpien eurooppalaisten arvojen kohdalla.
”Mitä perusvapauksia uudistaminen polkee? Vapautta olla ikinä muuttamatta mitään?”
OS tuolla ylhäällä puhui hyväksyvään sävyyn Singaporen yhteiskuntamallista. Oletko koskaan katsonut, millaisia pisteitä tuo kaupunkivaltio on saanut mm. erinäisten ihmisoikeusjärjestöjen rankingeissa?
Tietenkin pitää olla valmius muuttaa asioita, mutta demokraattisesti, ei diktaatilla. Mutta koska kyseessä kuitenkin on vihreä blogi ja bloggaaja, oletan sen haudatun koiran olevan nyt siinä, että kirjoittaja haluaisi mm. heikentää perustuslaissa turvattua omaisuuden suojaa – jolla sitten mahdollistettaisiin esim. kaupungin päätöksellä yksityisille maille rakentaminen ilman omistajan lupaa, tai niiden pakkolunastus kevyin perustein.
No, saahan sitä Singaporeakin ihailla jos haluaa – niin ja onhan siellä kyllä siistiäkin, kun lähestulkoon röökinpoltostakin julkisella paikalla tulee jo rottinkia persuuksille. Mutta jos nyt kuitenkin ihan ensiksi tungettaisiin jäitä pipoon ja luettaisiin vaikka vähän Wikipediaa?
http://en.wikipedia.org/wiki/Human_rights_in_Singapore
PS. Niin ja mestahan on kyllä periaatteessa vielä demokratiakin eikä edes mikään totaalinen pakkovalta, mutta silti meininki on mitä on. Tällaistako Suomeenkin?
On se nyt kumma, jos selostan kiinalaisten käsityksiä ihannevazltioista, ne muuttuvat yhtäkkiä minun käsityksikseni.
Ei sitten tullut mieleen sanoa, etteivät nuo ole vastakohtaisia tavoitteita?
Jos tuommoista joku menee esittämään, voi vaikkapa kysyä miten jonkun toisinajattelijan sananvapaus estää noiden satojen miljoonien rutiköyhien rikastumisen. Tulee nimittäin mieleen, että ahdingolle voisi tapahtua enemmän jotain, jos ihmisten annetaan kommunikoida siitä vapaasti.
Koskakohan tämä tapahtuu länsimaissa? Alkaa nimittäin noilla rikkaimmilla mennä vähän turhan lujaa muiden kustannuksella.
”kun meillä ei ole Kiinan kommunistipuolueen kaltaista voimaa, joka pitäisi homman hanskassa.”
Otetaanpa esimerkinomaisesti kaksi konfliktia, menemättä kuitenkaan niiden välisiin syy- ja seuraussuhteisiin. Mutta silti.
Olet epäilemättä joskus kuullut tragediasta nimeltään toinen maailmansota? Se taisteltiin (ja onneksi voitettiin), koska oli eräs vahva puolue, joka piti ’homman hanskassa’.
Ja olet myös epäilemättä kuullut pitkäaikaisesta jäätyneestä konfliktista nimeltään kylmä sota? Sekin taisteltiin, vaikkakaan ei globaalisti asein (ja onneksi voitettiin), koska ylläri ylläri, oli taas kerran eräs vahva puolue, joka piti ’homman hanskassa’.
Minkä takia eurooppalaiset eivät IKINÄ opi historiasta mitään? Vai onko tällä porukalla joku sisäänrakennettu alitajuinen vahvan johtajan kaipuu, joka sitten pulpahtaa pintaan kerran pari vuosisadassa?
PS. Saksassa tapahtui mitä tapahtui aikoinaan osittain siksi, että ’uudistusmieliset’ alkoivat pitää demokratiaa ongelmana ja kehityksen jarruna. Mitenkäs nyt?
Osmo, tuo on poliitikon osa. Niin vain sai Halla-Aho tuomion uskonrauhan rikkomisesta vaikka toisti Oululaisen lehtijutun vain hiukan muunnellen.
”ne muuttuvat yhtäkkiä minun käsityksikseni.”
Jutun loppupuolen mielipiteet Singaporesta näyttäisivät olevan aivan omiasi. Niin ja se, että nimittää Singaporea oikeusvaltioksi, on kyllä lähinnä vitsi (vaikkakin helvetin huono).
Singapore ei ole oikeusvaltio ihmisoikeusmielessä )tosin parempi kuin naapurinsa) mutta se on oikeusvaltio ajatellen yritystoimintaa, toisin kuin vaikkapa Venäjä.
Häntä ei ripustettu katulamppuun.
Ihan kaikissa halintomalleissa on sama uhka. Kyllähän Suomessakin punaiset nousivat kapinaan, vaikka maa oli demokraattinen.
Kuitenkin tuollainen vallanvaihtotapa aiheuttaa sen, että vallanpitäjät ovat valmiita uhraamaan merkittävän osan kaikesta taloudellisesta lisäarvosta oman tuvallisuuden pönkittämiseen. Nykyaikaisena äärimmmäisenä esimerkkinä toimii Pohjois-Korea. Vähän vähemmän äärimmäisiä on vaikkapa Kuuba tai Venäjä.
Aikoinaan yksi Rooman keisari opasti poikaansa keisariuteen ja siihen, miten pysyä vallassa ”rikastuta sotilaita, älä välitä muista”. Jos tämä on vallanpitäjien ohjenuora niin ei ole mikään ihme, jos talousasiat vähän tökkkivät.
Tärkää on muistaa, että demokratiakaan ei tipahda kuin puusta valmiina.
Suomessa demokratiaa opeteltiin 1863 vuodesta alkaen säätyvaltiopäivillä. Ei ollut myöskään ihan yhdentekevää, että samaan aikaan syntyi koululaitos 1866. Yksikamarinen Eduskunta tuli suurlakon jälkimainingeissa 1907 ja sittä kymmenen vuoden jälkeen käytiin sisällissota.
Jos 1863 Suomeen olisi ilmoitetty, että teillä on nyt demokratia ja äänetsämään, se ei olisi onnistunut.
Kiina on monta maata ja kehitysvaihetta yhtä aikaa. Väestönkasvu on edelleen haaste ja kaupungistuminen erityisesti. Väestön ikääntyminen ja erityisesti puuttuvat tytöt ja naiset ikäluokista ovat osa väestöongelmaa.
Joitakin asioita Kiinassa myös tehdään: maan johto on vaihtunut 10 vuoden välein. Paikallisia vaaleja järjestetään.
Luultavasti paikallisdemokratia on se mistä demokratian perinne kasvaa vähän kaikkialla. Kunnalispolitiikka kasvattaa poliitikkoja myös Suomessa vaativampiin tehtäviin.
Dikatuurisemmissa maiden johtajien rauhanomainen vaihtaminen edistää monia asioita – pitäaikainen johtaja muuttaa demokratiankin dikatuuriksi, kuten Suomessa opimme. Meritokratia myös auttaa. Suurin ongelma dikatuureissa on korruptio ja sen mkanaan tuoma epävakaus kaikessa, senkin hillinta autaa demokratian kehittymisessä. Kiinaankin se tulee aikanaan.
Toinen asia on puolueiden kehittyminen ja siihen liityvien taitojen hankinta. Vihreät ja Perssuomalaiset ovat saaneet osansa siitä koettelemuksesta, kun puolue kasvaa ja mukaan otetaan aluksi ihan kaikki vapaaehtoiset. Kansanedustajaa auttaa puolueen perinne ja organisaation kokemus.
USA:ssa presidentin vaihtuessa vaihdetan iso osa maan virkamiehistä. Suomessa keisarikunnan aikana taas virkamiehisten pysyvyys nähiin suojaksi epätoivottuja muutoksia vastaan, mikä johtaa omanlaiseen jähmettymiseen nykymaailmassa ja ikuisiin poliittisiin läänityksiin.
Vallan kolmijako dikatuureissa ei yleensä onnistu. Se johtaa oikeuslaitoksen epävakauteen ja heti liiketoiminnan vaikeuksiin.
Minusta hyvään politiikaan kuuluu kyky perustella kansalaislle tehdyt vaikeat ratkaisut – vaikka riskinä on, ettei enää tule valituksi.
SOTE uudistuksen selittäminen ei onnistunut keneltäkään, joten ei sillä ollut menestymismahdollsiuuksia. Laukkautetaan yksi sairaanhoitopiiri, ok? Kuntauudistuksen kanssa valtaa olisi menttänyt kovin moni ja lopputuloskin jäi sekavaksi. (Oden ja kummpanien ”erilaiset kunnat” malli olisi ehkä ymmärretty parhaiten.) NATO-jäsenyys vaatisi ainakin ymmärrettävän selityksen mitä me siitä hyödymme ja mihin me siinä sitoudumme ja tulemme siellä tekemään.
Juuri näin. Meidän on myös kyettävä keskustelemaan demokratian huonoista puolista ilman että saman tien oletetaan keskustelijan haluavan luopua nimenomaan niistä demokratian hyvistä puolista.
Ja jos olemme joutuneet tilanteeseen, jossa päätöksiin vaikuttavat huono hallintotapa ja poliitikkojen kyvyttömyys, eivät demokratian huonot puolet, mieleen nousee kaksi kysymystä:
1. Miten näin on päässyt käymään?
2. Mitä voimme tehdä asialle?
Osmo Soininvaara nosti esiin muutamia asioita, jotka Singaporessa on hoidettu eri tavalla kuin meillä ja jotka on syytä huomioida kun mietimme omia ratkaisujamme.
Miten ihmeessä tästä voi vetää johtopäätöksen, että hän ehdottaisi samalla myös Singaporen kaikkein huonoimpien käytäntöjen siirtämistä meille? Tai että hän ehdottaisi asioiden muuttamista diktaatilla? Eikö meille kelpaa mikään yksittäinen ratkaisu, edes keskustelun pohjaksi, joka on kehitetty maassa, jonka ihmisoikeustilanne on puutteellinen?
Voi tätä suomalaista keskustelua. Otetaan oma asenne kirjoittajan puoluekannasta, kärjistetään sitä, ja oletetaan sitten siitä mitä hän ”oikeasti” ajaa takaa. Ja sen jälkeen vastustetaan tiukasti tätä itse luotua viholliskuvaa!
Keskustele nyt siinä sitten.
Tärkeä huomio. Luin Henrik Meinanderin Suomen historiasta, että Suomessa oli 1920-luvulla peräti 13 hallitusta. Tämä kertoo selvästi siitä, että demokratiaa, joka on kompromissien tekemistä, vasta harjoiteltiin.
Samaa harjoittelua oli edellisten eduskuntavaalien jälkeen Perussuomalaisilla, jotka eivät lähteneet hallitukseen, vaikka Jyrki Katainen tarjosi hyvät ehdot, sillä he eivät osanneet vielä tehdä kompromissia, vaan olisivat halunneet saada läpi kaikki tavoitteensa.
” Koettakaapa esittää samaa Vaalimalla.”
– Koitappa esittää mitä tahansa Vaalimaalla esiintyviä mielivaltaisia käytäntöjä Viron tai Ruotsin rajalle. Veikkaan, että asiaan puututtaisiin hyvin pian.
”Kun bensa on Singaporessa kallista ja Malesiassa halpaa, halu hakea bensaa Malesiasta on ratkaistu niin, että Malesiaan saa kyllä mennä autolla, mutta tankin on oltava täysi lähdettäessä. Koettakaapa esittää samaa Vaalimalla.”
Onko Soininvaaralla nyt mielessä, että näin pitäisi olla. Ettei vaan kukaan pääsisi ostamaan bensaa halvemmalla. Saataisiin tullimiehillekin töitä.
Samapa tuo. Hieno idea tarkastaa bensamittarit. Nimittäin sen mielestä. joka välittömässti alkaa myydä mittarin kalibraatoria, jolla tankki näyttää aina haluttaessa täydeltä.
Rooman keisari?
Ettei vaan ollut Venäjän nykyinen tsaari?
Ja FSB kuulunee sotilasluokkaan.
Idiooteilla on harmillinen tapa kytätä ja matkia toisiaan itse ongelman tarkastelun sijasta. Jos vetohalujen symmetria jostain syystä rikkoutuu, meillä saattaa yhtäkkiä olla ne yli 100 idioottia vetämässä samaan, satunnaisesti valittuun suuntaan. Tämä on huomattavasti pelottavampi skenaario kuin mainitsemasi pattitilanne. Se on myös jokapäiväistä todellisuutta.
Ei ole, vaan siksi, että vakinainen armeija voitaisiin muodostaa siviileistä Sveitsin malliin. Tämä jopa sanotaan suoraan siinä perustuslain toisen lisäyksen tekstissä (jonka hyväksymisestä tuli joulun alla 223 vuotta, ei ”lähes 250”).
Yhdysvaltain korkein oikeus, jolle samainen perustuslaki antaa rajattoman vallan tulkita itseään, vahvisti jo vuonna 1876 oikeustapauksessa United States v. Cruikshank, että Yhdysvalloissa ei ole mitään yleistä aseenkanto-oikeutta. Romanttinen höpöhöpönäkemys, jonka mukaan kyseessä olisi jonkinlainen suojakeinon antaminen yksityishenkilöille valtiovaltaa vastaan, on toki suosittu. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä lainvoimaisen perustuslaintulkinnan kanssa, joka on johdonmukaisesti vallinnut jo 1800-luvulta saakka.
Luku pitää paikkansa, mutta 1950-luvun aikana Suomella oli peräti 14 hallitusta. 1970-luvullakin oli vielä 11. Nykyinen normi, että eduskunta istuu koko nelivuotisen vaalikauden eikä ainakaan pääministeripuolue vaihdu sinä aikana, on vallinnut vasta vuodesta 1983.
Näin se menee, kirjan neljännessä luvussa:
”David Hume totesi jo 267 vuotta sitten, että ’poliittiset kirjoittajat ovat osoittaneet todeksi maksiimin, että minkä tahansa hallitusjärjestelmän suunnittelussa, ja valtiosäännön eri pidäkkeitä ja rajoituksia määrättäessä, tulisi olettaa, että kaikki ovat lurjuksia, joilla ei ole missään toimissaan muuta päämäärää kuin yksityinen etunsa’. Tämä jo 1700-luvulla ’maksiimin’ aseman saanut oivallus on edelleen oppimatta suuressa osassa vasemmistoa. Sorto ei tee hyveelliseksi, ja vasemmistolaiset ovat epätäydellisiä, kiusauksille alttiita ihmisiä siinä missä muutkin. Mitä poliittisia itsesäätelyjärjestelmiä on käytettävissä sen ehkäisemiseksi, että täysin viattomin aikein valtaan päässeet ihmiset humaltuvat vallastaan? Jonathan Rose on huomauttanut, että ’jos ideologia tarjoaa rationalisaation tietylle käytöksen muodolle, joka ei ole hyväksyttävissä, se usein (joskaan ei aina) houkuttelee seuraajia, joilla on juuri kyseisenlainen moraalinen heikkous’. Ääritapauksessa tekisi mieli sanoa, että koko ideologia perustuu siihen, että se kokoaa tietystä luonnehäiriöstä kärsivät yhteen – –. Kaikkien poliittisten liikkeiden ikuisena ongelmana on se, miten karkottaa keskuudestaan yksilöt, jotka ovat tunkeneet mukaan vain siksi, että liikkeet tarjoavat niin sopivan kukoistusympäristön juuri sille luonnehäiriölle, josta he kärsivät. Kuten Hume toteaa, ’valtiosääntö on hyvä vain siinä määrin kuin se tarjoaa turvaa huonoa hallintoa vastaan’.”
(Sitaatit suomennoksiani Humen esseistä ”On the Independency of Parliament” ja ”That Politics may be reduced to a Science”, molemmat vuodelta 1741.)
Kommunismi ei taida perustua siihen, mutta kyllä se on psykopaatteja koonnut riveihinsä. Ja sitten on hyväntahtoisia hölmöjä…
Jaa, se olikin David Hume eikä Tommi 😉
Ei tämä nykyinenkään kyllä ole mitnekään hyvä tapa. Kun hallitusyhteistyö menee llukkoon, on täysin järjetöntä istua neljä vuotta tumput suorina rukoillen, ettei kannatus tipu.
Suomessa oli joku byrokraatti keksinyt ehdottaa, että rajan ylittämiseen pitäisi varata aika etukäteen. Voiko elämälle vieraampaa ehdotusta olla ? Kyllä ylenmääräistä tarkastajien ja virkamiesten määrää voisi todella vähentää.
Vetokratia. Totta, mutta kuten nimimerkki Raimo K yllä totesi, saa katsoa aika paljon peiliin. Usein veto-oikeus perustuu pelkuruuteen. Työmarkkinajärjestöjä saa kuulla, mutta valtaa ei pidä antaa niille perustuslain mukaan eduskunnalle kuuluvissa asioissa.
Juristeria on myös totta. Tässäkin saa paljon katsoa peiliin. Esim. ministeriöiden keskeiset virat on menty täyttämään juristeilla, jotka suosivat rekrytoinnissa uusia juristeja. Lopulta juristit istuvat keskenään päättämässä aivan kaikesta.
Juristeria kansainvälisenä aseena?
Yhdysvaltain oikeudenkäyntijärjestelmä on toivoton. Älkää menkö sinne. Valiokin yritti, mutta tuli äkkiä takaisin, kun ensimmäinen oikeudenkäyntihyökkäys alkoi. Toki sinne saa myydä, kunhan huolehtii, ettei joudu USA:n oikeusjärjestyksen alaiseksi esim. sopimusehtojen velvoittamana.
USA:n hyvää tarkoittaneet oikeudenkäyntisäännökset ovat epäonnistuneet ja kääntyneet itseään vastaan. En tunne yksityiskohtia, mutta lähtökohtaisesti oikeudenkäynnin osapuolet vastaavat esim. itse kuluistaan. Kuulostaa fiksulta, mutta mahdollistaa totaalisen tuomioistuimien väärinkäytön. Monsanto tyypillisesti haastaa pienviljelöitä milloin milläkin perusteella tuomioistuimeen. Perusteet ovat täysin tekaistuja, mutta koska järjestelmä sallii oikeudenkäyntien loputtoman venyttämisen esimerkiksi tuomalla loputtomasti uutta todistelua ja uusia kuultavia, ei oikeudenkäynti pääty koskaan. Kulut juoksevat koko ajan. Lopputuloksena köyhempi (lue: pienviljelijä) luovuttaa ja häviää varattomana. Seuraava ostaa siemenet Monsantolta mukisematta.
Sanoi Tero Vaurasteen ego ja hänen tilaamat ”selvitykset” mitä tahansa, juuri tästä syystä suomalaisia jäänmurtajia ei saa koskaan päästää töihin Amerikkalaisen oikeusjärjestyksen vaikutuspiiriin. Meillä ei ole yksinkertaisesti osaamista USA:n oikeusjärjestyksen sudenkuopista. Tätä asiaa ei yksikään ministeriön raportti muuta toiseksi.
Hankalampi ongelma on, että USA ulottaa oikeusjärjestystään yhä agressiivisemmin kaikkialle maailmaan. Hyvänä esimerkkinä Argentiinan velkariita, jossa USA:n tuomioistuin on käytännössä estänyt kansainvälisten velkajärjestelyjen mielekkyyden. Jopa IMF suuttui ja yritti tulla arvovallallaan väliin, kunnes USA käytti IMF:n sisällä valtaansa ja esti IMF:n julkitulon. Nolo tapaus Lagardelle.
Juridiikka on tämän vuosisadan ase. Toivottavasti joka ikinen kansanedustaja ymmärtäisi, miksi Yhdysvaltalaiset yrityksien edunvalvontajärjestöt ajavat EU:n ja USA:n neuvottelemaan vapaakauppasopimukseen aivan väkisin välimiesmenettely-lauseketta. Se tulee olemaan tämän vuosisadan karmaisevin virhe, jos se toteutuu. Esim. Australia sitoutui Yhdysvaltojen kanssa po. lausekkeeseen ja on jo ilmoittanut irtisanoutuvansa kaikista vastaavista lausekkeista, kun se sai maistaa Yhdysvaltaista vapaakauppasopimusta pahimmillaan.
Asia josta täällä ei kirjoiteta eikä siitä myöskään keskustella. Ja Stubbin hallitus on antanut EU:lle mandaatin neuvotella lausekkeen kuulumisesta vapaakauppasopimukseen. Että näin!
Luin tuon raportin, johon O.S. aivan alussa viittasi. Ihan mielenkiintoista tekstiä, mutta siitä vallan keskittämisestä … Joskus se toimii ihan erinomaisen tehokkaasti, mutta toisinaan taas sitten ei.
Jos valta on kovin keskitettyä voi esiin tulla sellainenkin ongelma, että päätöksiä ei enää kukaan muu uskalla tarvittaessakaan tehdä. ”Suuret housut” on tästä vain yksi, tuore (6.4.2015) esimerkki, ks. ”http://yle.fi/uutiset/suomalaisarkkitehdin_merkkiteos_pekingissa_joutui_presidentin_silmatikuksi/7906596”.
Eli, jos maan johtaja ilmaisee itseään vähänkin epäselvästi tai tulkinnanvaraisella tavalla, tai, ”kun kissa on poissa, niin hiiret”, yllätys-yllätys, eivät uskallakaan tehdä mitään. Silloin yhteiskunnan toiminta tai kehitys voi asiaan liittyen jopa halvaantua.
Viimeisimmät talousanalyysit kertovat, että Kiinan talouskasvu on hyytymättä juuri siksi, että maa on niin keskittynyt, autoritaarinen ja sensuuria ylläpitävä. Tähän me kaikki länsimaiseen liberalismiin uskovat olemme aina luottaneet, vaikka viimeaikoina uskoamme onkin kovasti koeteltu.
Tarkoititko ”on hyytymässä”?
Mikään hurja kasvu ei voine jatkua ikuisesti.