On pakko tunnustaa, että rahapolitiikka on minulla eikä tuntematon kansantaloustieteen alue. Siksi olen ollut aika varovainen sanomaan asiasta mitään. Aikaa myöten kuitenkin uskoni on horjunut niihin, jotka hanskaavat omasta mielestään tämänkin alueen. Tämä havainto on rohkaissut sanomaan tästäkin asiasta jotain.
Olen jo ajat sitten sanonut, että EKP:n pitäisi lisätä valtioiden finanssipoliittista liikkuma-alaa ostamalla jäsenvaltioiden lainapapereita pääoma-avaimen suhteessa ja mitätöidä ne. Mitätöinti ei tietenkään ole tarpeellista, jos se jotain hiertää, kunhan niistä maksetaan kaikista sama korkoa. Korko kun palaa omistajille pääoma-avaimen suhteessa. Ekonomisti ei näe tässä eroa, mutta juristi varmaankin näkee.
Kirjoitan tästä, koska huhutaan, että EKP on huomenna ostamalla jäsenvalioiden lainoja pääoma-avaimen suhteessa.
Mutta tässä likviditeettiansan tilanteessa on sanottava, ettei tuo enää riitä. Kun EKP ostaa vaikkapa Suomen valtion lainoja seitsemällä miljardilla, joku ne myy ja sillä jollakin on sen jälkeen rahaa sijoitettavana. Toivotaan, että sijoitetaan tuotannollisiin investointeihin, talous elpyy ja vuosien painajainen päättyy.
Ei siinä niin käy. Kaikkiin järkeviin investointeihin on ollut rahaa tyrkyllä jo pitkään. Jos ei löydy järkevää tuotannollista investointia, on investoitava kiinteistöihin. Kuplia tässä ei nyt oikeastaan tarvittaisi.
Rahat on työnnettävä kulutukseen. Kun kysyntä elpyy, on myös kannattavia investointeja tarjolla. Ja niihinhän on tarjolla rahaa. Kun kulutus elpyy, elpyvät myös työllisyys ja investoinnit.
Siis helikopterirahaa? Tavallaan. EKP:n rahaa saaneiden valtioiden pitäisi sitoutua määräaikaiseen veroelvytykseen. Helposti nostettava ja laskettava vero on arvonlisävero. Sitoutukoot kaikki maat vastineeksi EKP:n rahanjaolle laskemaan arvonlisäveroa parilla prosentilla vuodeksi tai kahdeksi. Kummasti elpyisi.
Toivottavasti se veisi vielä luottamuksen euroon niin, että euron arvo vähän devalvoituisi. Sekin auttaisi.
= = =
Ei. Arvonlisäveron alentaminen ei aiheuta deflaatiota ja tuota sitä kautta työttömyyttä, vaikka se alentaakin kuluttajahintoja.
On taidettu lukea Paul Krugmania.…no joo, kysynnän elpymisen kautta kai tämä suma alkaisi purkautua..
Helsingissä olisi paljon kaupunkia rakennettavana. Julkisen liikenteen infrastruktuuriin pitäisi satsata roppakaupalla ja uusia täydennysrakennuskohteita etsiä heti toteutettavaksi. PK-seudun asunnot maksavat nyt jo aivan liikaa ja vain roima tarjonnan lisäys saa nämä hinnat laskuun.
Suomen kaupungistumista pitäisi edistää myös muissa kaupungeissa.
Jos uutta julkista rahaa tulee käyttöön, on sille oltava selkeä suunta: tuottavat kaupungit, mistä voi joskus saada infrasijoitukset kasvaneina verotuloina takaisin.
ALV korotusta taitaa pukata:
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2015/01/13/professorit-ruuan-verotusta-kannattaisi-nostaa/2015450/12
Perusteena se, että näin saadaan enemmän verotuloja. Kansalaisten hyvinvointi? Ei se kiinnosta tasan pätkääkään jos palkka tulee verovaroista.
Taas on poliitikot päättämässä mihin kannattaa investoida; valcoa pukkaa. Annetaan rahat kansalle ja katsotaan mihin ne sieltä kulkevat, ja tätähän Osmo kyllä esittikin alvia alentaessaan
Miksi nimenomaan veronalennuksia, eikä esimerkiksi infrainvestointeja? Voiko veroelvytyksen ongelmana olla, että porukka käyttää säästyneet rahat lainojen lyhentämiseen?
On totta, että halpa raha ei ole johtanut tuottaviin investointeihin. Ajatus siitä, että halpa raha heitettynä kulutukseen johtaisi samaan, on kyllä ihan samanlaista toiveajattelua.
On valitettavasti todennäköisintä, että kun tuollainen rahan pumppaus loppuu, talous on edelleen huonossa vedossa, eikä suinkaan järkevöitynyt ilmaisen rahan aikana, tai piristynyt pysyvästi.
Toiveessa siitä, että euro devalvoituisi, näen hieman enemmän johdonmukaisuutta. Jos jokaista euroa kohden annettaisiin ihmisille yksi euro lisää, euro varmasti devalvoituisi, inflaatio iskisi, ja palkkojen ostovoima putoaisi. Samalla olisimme siirtyneet vakaasta yhteisvaluutasta yhteisen jatkuvasti laskevan valuutan aikaan. Tämä muistuttaisi kovasti Suomen vanhaa tuttua inflaatio/devalvaatio ‑kierrettä. Tämä kehitys todistaisi vain, että emme osanneet elää kiinteässä yhteisvaluutassa, ja se piti korvata vanhalla lipsuvammalla järjestelmällä.
Keskeisin ongelma tässä tilanteessa on se, että poliitikot ja työmarkkinajärjestöt eivät kykene pitämään itseään kiinteän valuutan vaatimassa kurissa, vaan lisäilevät menoja ja palkkoja jatkuvasti, yli talouden kantokyvyn. Talouden notkantaessa nuo ongelmat vielä kertautuvat. Tuossa mallissa koko euroalueen tulisi pyöriä sen kulloinkin heikoimman maan määrittelemällä vauhdilla inflaatio/devalvaatio ‑kierteessä. Tämäkö se tavoitetila on? Tuskin.
Jos haluaa stabiilin yhteisvaluutan, paras oppia elämään sen kanssa. Jos valuutta ei jousta kulloinkin ongelmissa olevan maan tarpeiden mukaan, pitää maiden oppia säätämään talouttaan tarvittaessa alaspäin, peukaloimatta valuuttaa. Valitettavasti poliitikkojen rohkeus ja määrätietosuus ei näissä tilanteissa ole yhtä suurta kuin tilanteessa, jossa yhteisvaluuttaan suurin toivein ja lupauksin liitytään.
Järkevää. Yrityksen ja erehdyksen tietä mennään, kantapään kautta oppien. Ei mitään uutta auringon alla. Jos tätä peliä joku hallitsee, niin eivät varmastikaan poliitikot. Eivätkä jokaista mahdollista mieltä olevat taloustieteilijätkään. Ehkä korkeintaan keskeisimmät rahamaailman pelurit, Soros et al, jotka usein näyttävät hyötyvän näistä poliitikkojen kuperkeikoista. Mutta kai politiikka onkin enemmän uskottavuuden näyttelemistä, tai vaihtoehtoisesti katteetonta uskoa itseen, tai uskoa isojen poikien kertomaan varmaan tietoon, tai ehkä tasapainoisesti annos näitä kaikkia. 🙂
No varmaan tämän takia:
“Sillan rakentaminen maksaisi noin 66 miljoonaa euroa.”
http://yle.fi/uutiset/hailuodon_sillan_rakentaminen_nytkahti_askeleen_eteenpain/7431298
Hailuoto
Väkiluku 996 kpl
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hailuoto
Arvio liikenteestä sillan rakentamisen jälkeen on 400–600 ajoneuvoa päivässä.
Toisin sanoen 1000 ihmiselle ollaan rakentamassa 60 miljoonan siltaa. Eihän se tee kuin 60 000 e / nokka, eli esimerkiksi nelihenkistä perhettä kohden hulppeat 240 000 euroa. Ottaen huomioon alueen halvan hintatason, tulisi luultavasti halvemmaksi ostaa kaikkien hailuotolaisten asunnot valtion piikkiin ja räjäyttää ne maan tasalle!
Samaan aikaan Pohjantiellä kulkee pahimmillaan 4000 ajoneuvoa tunnissa ja näyttää siltä, ettei sitä saada kuntoon.
Noh, olen kyllä ihan varma että valtiolta ei löydy rahaa moiseen järjettömyyteen.
EKP on nyt tekemässä aikamoista silmänkääntötemppua, valtioiden pankit ostamaan valtioiden lainoja. Tässähän on vähän samaa ideaa kuin että verot valtion maksettavaksi.
Ei rahan määrä ole Euroopan talouden ongelmana, vaan yleinen kilpailukyvyn ja tuottavuuden puute, paisuneet julkiset sektorit ja yhteiskunta, joka elää koko ajan yli varojensa.
OS: “Ei siinä niin käy. Kaikkiin järkeviin investointeihin on ollut rahaa tyrkyllä jo pitkään. Jos ei löydy järkevää tuotannollista investointia, on investoitava kiinteistöihin. Kuplia tässä ei nyt oikeastaan tarvittaisi.”
Näinhän pankit ja Finanssialan Keskusliike ovat pitkään vakuutelleet.
Kyse on käsitteen “järkevä investointi” tulkinnasta. Uusien vakavaraisuus- ja riskienarviointisäädösten takia pankin kannalta järkevä investointi on kiinteistö, ei nykyaikainen pk-yritys, jossa omaisuus on enemmän henkistä kuin kiinteää. Kun yrittäjien yksityisomaisuus on kiinnitetty, lisärahoituksen saanti vaikeutuu.
Tuo alvielvytys on todella mielenkiintoinen ajatus!
Ei EURIBOR-korko kerro todellista korkoa. Pankkihan asettaa sen päälle oman marginaalinsa.
Jos yrittäjällä ei ole hyviä vakuuksia, laina on pankin kannalta riskilaina ja sen marginaali on useita prosentteja. Yrittäjän maksama korko on helposti 6..7 %, jopa enemmän.
Uskottavuus poliittisten päättäjien viralliseen totuuteen on kyllä romahtanut.Ymmärrettävää on esiintyä optimistisesti. Huonon tulevaisuuden lupailu kun saattaa edistää sen toteutumista.
Historiassa on esimerkkejä lukuisista romahduksista kun kupla puhkeaa. Tyypillinen tapaus on vaikkapa lokakuun 16. päivä vuonna 1929. Yalen yliopiston taloustieteen professori julisti, että Yhdysvaltain osakekurssit ovat saavuttaneet pysyvän korkean tason.
Syöksy alkoi vain 8 päivää myöhemmin “Mustana maanantaina”.
Ei ihme, että tällaiset lausunnot pistävät liikkeelle salaliittoteorioita. Tulee epäilys, että jossan tiedetään asiantila, mutta julkisuuteen esitetään päinvastaista.
Suomen valtiovarainministerin julkinen mielipide on, että Kreikka selviää ahdingostaan nykyisellä ohjelmalla. Onko tämäkin ymmärrettävä vain lausuntona, joka on pakko esittää, ettei paniikki iskisi.
Veikkasin jo vuosi sitten Suomen tilanteesta, että vielä tullaan näkemään isompiakin ruumiita. Eikä nytkään vielä ole kaikkea nähty.
Hieno avaus oli presidentin puheessa kysymys leikkaajille: “Mistä sinä olisit valmis luopumaan?” Pitäisi jo hyväksyä, ettei kenelläkään ole olemassa saavutettuja etuja, joita ei voi leikata. Epäilys herää, ettei sitä nousukautta enää nähdäkään.
Kun talous yskii globaalisti, ei paljon voi parantaa tilannetta jonkun yksittäisen alueen toimenpiteillä.
Keynesiläisyys alun perin kiisti rahapolitiikan käytön taloudenpidossa. Monetarismi käänsi tämän ajattelun ylösalaisin. 80 ‑luvulla kansantaloustiedettä pyrittiin matematisoimaan: odotukset, oppiminen jne., mutta tulokset olivat huonoja, semminkin kun yksinkertaiset keynesiläiset ad hoc –mallit antoivat parempia tuloksia.
Jotain on kuitenkin opittu. Ammattiyhdistysliike ymmärsi 80 ‑luvulla nimellis- ja reaalipalkkojen eron. Ymmärtämättä on yhä ostovoiman kasvattamisen yhteys työttömyyden kasvattamiseen, joka on toki valinta meidän ja niiden muiden välillä.
Kun köyhä saa rahaa, hän kuluttaa sen. Kun rikas saa rahaa hän sijoittaa sen. Kun katteettoman rahanjaon seuraus on inflaatio, niin lopputilanteessa köyhien ja rikkaiden hyvinvointiero kasvaa, eikö totta? Sama tilanne, typeryys, on sisäänrakennettu julkisen sektorin hankkeisiin. Sadan miljoonan radanoikaisu ei tuota yhtään mitään, vaikka konsulttiarmeija toista todistaisi. Typeryyden kuilun pohjalta löytyvät nämä konsulttien ”omena vs. appelsiini” ‑laskelmat, joihin poliitikot tuntevat käsittämätöntä vetoa.
Aikanaan kannatin euroon liittymistä ja oletin sen tukevan muutosta normaaliin eurooppalaiseen (saksalaiseen) taloudenpitoon, mutta, en huomioinut kolmikannan kykyä ostaa taivaspaikkojaan typerillä päätöksillä. Olen siis pettynyt päätöksentekijöihin enkä euroon?
Kun kerran rahaa on ja työttömyyttä, saisiko nyt vihdoinkin jonkun rakentamaan sitä suomalaista hyötöydinenergiasektoria?
Jos halutaan että raha menee kulutukseen eikä kuplan puhaltamiseen, niin ALV:n alennusta tehokkaampaa on jakaa raha etuuksiin, menisi todella kädestä suuhun eläville. Tai sitten sama euromääräinen veronpalautus tms kaikille. ALV:n alennuksessahan eniten kuluttavat saavat eniten euroja takaisin.
Talous on sitä, että ihmiset tekevät toisilleen asioita joista saavat takaisin jotain, minkä arvo ylittää tekemisen vaivan.
Talousjärjestelmässä rahaa käytetään “osoittamaan” resursseja, eli rahaa vaihdetaan siihen mitä ihmiset tekevät tai omistavat.
Talous menee jumiin, jos niillä, joilla on tarpeita, ei ole rahaa. Raha päätyy yleensä ennenpitkää niille, joiden tarpeet ovat vähäisemmät kuin se, mitä he kykenevät irrottamaan vaihdettavaksi. Sanalla sanoen, rikkaat rikastuvat. Tämä ei ole ongelma yleensä, koska rikastuakseen rikkaiden täytyy tehdä lisää jotain mitä ihmiset haluavat, ja tämä jotain täytyy ostaa muilta. Eli maksaa palkkaa jollekin, jonka jälkeen nämä ostavat jotain jne.
Nyt vaan tilanne on sellainen, että kysyntä on pysynyt pitkään alhaisena. Kun ihmiset eivät osta, niin toiset ihmiset eivät myy, mikä tarkoittaa että ne jotka myyvät, teettävät vähemmän työtä, ja ihmisillä on entistä vähemmän varaa ostaa. Tämäkään ei olisi ongelma, ellei tästä seuraisi se, että ne jotka jäävät ilman työtä, eivät saa enää riittävästi sitä mitä haluavat.
Yhteiskunta on tavallaan riittävän rikas suunnilleen vaikka mihin. Pääomia olisi tarjolla asioiden tekemiseen, mutta kun ei kannata tehdä paljon mitään, kun ei oikein tiedetä mitä pitäisi ja kannattaisi tehdä lisää.
Se, että valtio ostaa infraa, siirtää rahaa jonkin verran ihmisille jotka tekevät työtä, mutta myös suoraan firmoille jotka työtä teettävät, ja jos infran rakentaminen on väliaikaista, niin ei siellä paljoa mitään investoida.
Sensijaan jos se elvytys tehdään antamalla ihmisille rahaa, niin ihmiset ostavat juuri niitä asioita joita he haluavat. Näiden tuottamiseksi palkataan ihmisiä, jotka jälleen ostavat sitä mitä he haluavat jne. Koska raha ei mene korruptoituneen infrahankinnan kautta kartelleille vaan kampaamoille, ravintoloille, autokauppiaille jne, niin systeemi oikeasti saa eteenpäin vievän sykäyksen.
Tämä on siis se teoria. Voi olla, että tässä on toiveajattelua, mutta valtioiden investoinnit ovat olleet viimeaikoina aivan kamalia, ja niiden työllistämisvaikutus todella kehno. Yksityisen kulutuksen stimuloimista joko veron alennuksilla tai peräti suorilla rahallisilla lahjoituksilla ei ole kokeiltu. Veronalennusten toimivuus on kyseenalainen empiirisesti, yksi euro kevennettyä verotusta tulee tilanteesta riippuen BKT:hen yhtenä lisäeurona tai vähän alle. USA:ssa ainakin näin, mutta siellä tosin ne toteutettiin rikkaille painottaen. Jos veronkevennykset tehdään ALV:heen tai vaikka tulonhankkimisvähennyksen kasvattamisella, niin vaikutus voi olla suurempi.
Euroalue on virallisesti deflaatiossa, inflatio on ollut keskuspankin tavoitetason alle jo pitkään. Tämä on hautausmaan vakautta.
Joka muuten oli nousevan elintason aikaa. Nykyinen periodi vuodesta 2008 alkaen taitaa olla Suomessa huonoin rauhanajalta sitten 1860-luvun nälkävuosien.
Kohtuullinen inflaatio ja ennen kaikkea kelvollinen työllisyys todellakin olise se tavoitetila.
Fiksut oppivat toisten virheistä, tavalliset ihmiset omistaan ja tyhmät eivät mistään. Olisiko jo aika myöntää, että eurojärjestelmä oli susi jo syntyessään?
Toistaiseksihan se on pyörinyt Saksalle sopivalla vauhdilla, sekä silloin kuin Saksalla on ollut vaikuksia ja silloin kun se on ollut vahva.
Entä jos on sitä meiltä, että rahajärjestelmän pitäisi palvella kansaa eikä toisinpäin? (Koska euro muuten ollut “stabiili” järjestelmä?) Minä en olisi halukas uhraamaan Suomen hyvinvointia yhteisen valuutan alttarille.
Kehittyneissä talouksissa itsenäinen keskuspankki ja sen rahapolitiikka on nimenomaan ollut myös se toimija, joka voinut hillitä myös ylikuumenevaa taloutta. Ja syvässä taantumassa/lamassa tavoitteena EI kuulu olla pitää valuutan arvo korkeana ja tuhota työllisyys ja hyvinvointi vaan tehdä rahapoliittisesti(kin) kaikki mahdollinen työllisyyden ja reaalitalouden edellytysten parantamiseksi.
Vakkka jotkut haluaisivatkin yhä pitää päänsä hiekassa, euron keskeiset ongelmat pystyttiin kyllä näkemään etukäteen. Euroalueenjohtajien integraatiokiima vain sumensi ajttelun, tai sitten oma etu painoi kansan etua enemmän (onhan Kataisellakin hyväpalkkainen virka Brysselissä kiitokseksi luokattoman surkeasti onnistuneesta pääministerikaudesta).
Ei myöskään ole ollut ihan tolkuttoman vaikea seurata analyyseja ennusteita menneiltä kuudelta vuodelta ja nähdä millä koulukunnalla on jotain ymmärrystä “liquidity trap”-talouden ongelmista.
Osmo:” Toivotaan, että sijoitetaan tuotannollisiin investointeihin, talous elpyy ja vuosien painajainen päättyy.”
Siinähän se ongelmien ydin on, että vain toivotaan. Päähuomio pitää olla ohjauksessa sellaisten mekanismien luomiseen, jotka houkuttelevat tai mieluummin suorastaan pakottavat käyttämään rahat investointeihin, jotka sisältävät uutta. Uuden kehittely ja käyttöönotto tarvitsee resursseja, joita saa rahalla.Koska rahaa on, uutta voitaisiin luoda rajattomasti, sillä tieteen mahdollisuuksilla ei ole rajoja.
Aikaisempaa parempi työn tuottavuus, siis työntekijää kohden suurempi tai parempilaatuinen tuotos, voidaan saada aikaa vain uusien onnistuneiden innovaatioiden avulla. Työn tuottavuus lakkasi pysyvästi Suomessa kasvamasta vuoden 2008 alussa, sitä ennen se kasvoi (10.1.15 HS vakuuttava kaavakuva).
Kreikka voi olla varoittava esimerkki, että on yhä vaikeampaa edes pienen maan pärjätä pääosin hyödyntämällä toisten talouskasvua kuten houkuttelemalla turisteja maista, jotka ovat vaurastuneet innovaatioilla.
Osmo:” Toivotaan, että sijoitetaan tuotannollisiin investointeihin, talous elpyy ja vuosien painajainen päättyy.”
Päähuomio pitää olla ohjauksessa sellaisten mekanismien luomiseen, jotka houkuttelevat tai mieluummin suorastaan pakottavat käyttämään rahat investointeihin, jotka sisältävät uutta. Uuden kehittely ja käyttöönotto tarvitsee resursseja, joita saa rahalla. Koska rahaa on, uutta voitaisiin luoda rajattomasti, sillä tieteen mahdollisuuksilla ei ole rajoja.
Aikaisempaa parempi työn tuottavuus, siis työntekijää kohden suurempi tai parempilaatuinen tuotos, voidaan saada aikaa vain uusien onnistuneiden innovaatioiden avulla. Sitä kautta koko talous elpyy. Työn tuottavuus kuitenkin lakkasi pysyvästi kasvamasta vuoden 2008 alussa, sitä ennen se kasvoi tasaisesti (10.1.15 HS vakuuttava kaavakuva).
Kreikka voi olla varoittava esimerkki, että on yhä vaikeampaa edes pienen maan pärjätä siten, että se hyödyntää pääosin vain toisten talouskasvua kuten houkuttelee turisteja maista, jotka ovat vaurastuneet kestävällä tavalla, innovaatioilla.
http://www.peternyberg.net
Kun ostovoima lisääntyy öljyn hinnan laskun myötä, niin mitäpä Soininvaara haluaa. Nostaa kulutusveroja. Nyt taas haluaa laskea ALVia eli kulutusveroja.
Rolling Heurlin. Et tainnut lukea kirjoitustani loppuun. Sanoin silloin, että kannattaa verottaa öljyä ja palauttaa raha kulutukseen alentamalla muuta verotusta. Kyseeseen tulee silloin lähinnä vain ALV, koska muuta verotusta on vaikea muuttaa kesken vuotta.
Moni kunnan hommissa oleva näkee julkisen sektorin tekemisen taloudessa keskeisenä. Heille se varmaan onkin, todellisuudessa yksityissektori ja erityisesti Suomessa vienti on koko taloudelle ratkaiseva.
Noloin oi se SDP:n kuntapoliitikon heitto, jossa kannattavia yrityksiä verotetaan lisää ja rahat jaetaan sitten julkiselle sektorille investointeihin. Samaa sukua on ollut Kokoomuksen idea myydä kannattavia osinkotuottoja tuovia omistuksia ja sijoittaa myyntitulot heikon kannattavuuden teollisuudelle.
Työn tuottavuus ymmärrettiin julkisella sektorilla juristivetoisesti täysin väärin, jolloin saatiin aikaan niin sekava turhia kuluja aiheutava härdelli ettei sureammasta väliä. Keskustapuolueen into hajasijoittaa milloin mitäkin kummallisiin paikkoihin tukemaan maan sisäisiä lentoyhteyksiä ja Helsingin hotelleja.
Onneksi EKP tuli järkiinsä ja antaa euron arvon laskea kohti normaalitilaa tasoihin dollarin kanssa. Olli Rehn sitä ei olisi ilmeisesti suvainnut.
Mihin valtion pitäisi investoida: siihen mikä lisää julkisen sektorin todellista tuottavuutta, siis millä vähemmällä rahalla saadaan myös enemmän aikaan.
Kulutukseen maltillisesti, ennen muuta pienituloisten kautta. Yleinen ALV on nyt jokseenkin maksimissa. Kokemuset ruoan ja työvaltaisten alojen alv-alesta ovat karut — ruoka ei halventunut eivätkä palvelut.
60Mrd kuussa pääoma-avainten suhteessa, maaliskuusta 2015 -> syyskuuhun 2016, olettaen että inflaatio ei karkaa lapasesta tai talous muuten elvy yllättäen.
http://www.ecb.europa.eu/press/pressconf/2015/html/is150122.en.html
First, it decided to launch an expanded asset purchase programme, encompassing the existing purchase programmes for asset-backed securities and covered bonds. Under this expanded programme, the combined monthly purchases of public and private sector securities will amount to €60 billion. They are intended to be carried out until end-September 2016 and will in any case be conducted until we see a sustained adjustment in the path of inflation which is consistent with our aim of achieving inflation rates below, but close to, 2% over the medium term. In March 2015 the Eurosystem will start to purchase euro-denominated investment-grade securities issued by euro area governments and agencies and European institutions in the secondary market. The purchases of securities issued by euro area governments and agencies will be based on the Eurosystem NCBs’ shares in the ECB’s capital key. Some additional eligibility criteria will be applied in the case of countries under an EU/IMF adjustment programme.
Ainakin kolme eri tyyliä on mainittu: oma devalvoituva valuutta, yhteinen devalvoituva valuutta ja vakaa yhteinen valuutta. Epälin että tuo kakkonen ei olisi OS:n tavoittelema tila. Jokainen noista voi olla jonkun tavoitetila, aika perustellustikin, vaikka tuo kakkonen olisi uusi ja euroalueen alkuperäisen tavoitteen vastainen.
Noinkin voi sanoa. Tosin minä yritin sanoa jotain siihen suuntaan, että euroon _meno_ oli susi siinä mielessä, että poliitikot vakuuttivat meille järjestelmän toimivan tietyllä tavalla (selvät kurivaatimukset euromaille), mutta olivat sitten kuitenkin itse pääsyy siihen, että noista säännöistä lipsuttiin, ja euro romahti nykyiseen tilaansa. Tällä en viittaa vain Kreikan ja sen vahtijoiden syyllisyyteen, vaan myös Suomen nykyisen linjan syyllisyyteen. Kreikka vain ehti ensin.
Poliitikot eivät aina opi virheistään, koska yrittävät yleisesti todistaa olleensa aina ja kaikissa mielipiteissään oikeassa. Joillekin poliitikoille tuollainen nyt muotoutumassa oleva keskuspankin sisäpiirin ja muiden keskeisten vaikuttajien omien poliittisten (ja taloudellistenkin) intressiensä mukaan ohjailema euro saattaa olla vakaata euroa mieluisampikin (koska se vahvistaa ydinjoukon valtaa).
Sunnilleen näin. Vaatimukset euron arvon alentamiseksi nykyistä tehokkaammin (inflaatio/devalvaatio) tähtäävät tilanteeseen, jossa euro heikkenisi niin nopeasti, että se pitäisi pinnalla myös euroalueen heikoimmat ja kurittomimmat maat, eikä vain sen painavimpia ja toimivimpia maita.
Myös vahvan euron voi toivoa palvelevan kansaa. Minusta kiinteä valuuttakin toimisi, jos poliitikoilla olisi selkärankaa pitää maan talous yhteisvaluutan vaatimassa kurissa. Mutta koska ei näytä ainakaan toistaiseksi olevan, nykyisen euron epäonnistumisen voi nähdä myös hankkeena kansaa vastaan (= hyödyt huijarimaille, huijaripankeille, keinottelijoille, euroalueen toimivimmille talouksille, ja ehkä myös strategiset hyödyt liittovaltiota tavoitteleville poliitikoille).
Euro on ollut Suomen kannalta varsin stabiili järjestelmä niin kauan kuin hyvää säätä riitti. Vaikeuksien tullessa sukellettiin sitten kunnolla, edes yrittämättä korjata tilannetta kiinteän valuutan vaatimin keinoin, eli sopeuttamatta maata sen heikentyneen talouden asettamiin rajoihin.
Juuri noin. Mutta tästä näkökulmasta katsoen euro on kokeiluluonteinen järjestelmä, jossa katsotaan, olisivatko jäsenmaat kypsiä elämään myös valuutassa, jonka arvoa yksittäiset maat eivät voi säädellä tarpeidensa mukaan. Toistaiseksi tuomio on: eivät ole olleet kykeneviä, eivätkä ole ilmeisesti edes ymmärtäneet, millaiseen rahajärjestelmään ovat euron myötä sitoutuneet.
Näinhän tarina suunnilleen meni. Tosin tuo vaikeuksien ennakkoon näkeminen on ollut rajoitetun piirin touhua (ei siis talousviisaiden konsensus), ja ehkä joskus myös jälkiviisaudella koristeltua. Selvä on kuitenkin, että moni on kritisoinut euroa alusta asti, ja monet väitetyt ongelmat ovat realisoituneetkin.
EKP:n toimien seurauksena Euro devalvoituu. Siitä Suomi hyötyy ja se on ainoa heiveröinen pelastusrenkaamme. Valuuttasodassahan tässä on oltu jo vuosia taalaa ja jeniä vastaan. EKP vaan toimii paljon hitaammin kuin muut ja tällä hidastelulla on saatu muutama kymmenen miljoonaa enemmän työttömiä nopeaan toimintaan verrattuna. EKP on 5–6 vuotta myöhässä. Toivottavasti euro heikkenee alle pariteetin suhteessa taalaan eli tasolle jolla oltiin kun euro aloitti elämänsä.
Tämä päätöksenteon hitaus on yksi paha ongelma eikä EKP ole siinä yksin. Päätöksenteko EU:ssa on tietysti muutenkin yksi keskeinen kilpailuhaitta ja tekee talouden ohjaamisesta raha- ja finanssipolitiikalla jo lähtökohtaisesti epäonnistunutta.
Työpaikkoja ja investointeja. Näihin EKP:n mandaatti ei yllä. Eurooppalainen työ pitää saada kilpailukykyisemmäksi. Palkat, sivukulut, eläkemaksut, lomaoikeudet, sairastamiskustannukset, vanhempainvapaat, koulutusvapaat, pekkaspäivät ja mitä muita niitä onkaan. Näistä pitää aika paljon tinkiä ja se koskee meitä kaikkia työikäisiä. Julkisia palveluita joudutaan KAIKILTA karsimaan ja/tai laittamaan maksulliseksi. Ja muita rakenteellisia uudistuksia ja eduista luopumisia, joista päättäminen näyttää poliitikoille olevan ylipääsemätön paikka.
Verotuksella ja muilla velvotteilla Suomesta on tehty järkyttävän kallis paikka elää, asua, syödä, työllistää, harjoittaa yritystoimintaa. Hyvähän tarkoitus on ollut, eli tarjota verotuloilla julkista hyvinvointia kaikille. No tämä ei ollutkaan kestävällä pohjalla, maailma muuttuu.
Joudumme käymään vielä syvemmällä ennen kuin asiat lähtevät paranemaan. Isoilla nopeilla päätöksillä (vrt. anputaatio vs. kuolion leviäminen) on paljon pelastettavissa.
Niinpä, mutta kuten on jo nähty, narulla ei voi työntää. Rahaa on, mutta mieluimmin jaetaan osinkoja kuin investoidaan tulevaisuuteen.
Viron yritysverotusmalli alkaa näyttää koko ajan järkevämmältä…
Deflaatio ei tarkoita jonkin tavoitetason alapuolella olevaa inflaatiota (ei myöskään bensan hinnan laskua).
Alvin laskeminen tulisi valumaan kauppiaiden taskuun joka tässä tilanteessa olisi vain hyvä juttu jotta vältytään turhilta konkursseilta joita kysännän romahtaminen aiheuttaisi
Rahaa ei pistetä tuotannollisiin investointeihin, koska tuotto on huono verrattuna spekulatiivisiin sijoituksiin.
Mutta kulutuskyky ei enää kasva tuloerojen kasvun vuoksi eli raha kerääntyy yhä harvenpiin käsiin eikä heillä ole mahdollisuutta kuluttaa , aika ei riitä eikä halukaan.
Esim USA:n työmarkkinat ovat elpyneet näennäisesti, mudollinne työttömyys on vähentynyt, mutta kun katsoo USAn työministeriön tilastoja, huomaa, että työmarkkinoilta puuttuu 10 miljoonaa työllistä
Heidät on heitetty ulos yhteiskunnasta, sama ilmiö toistuu kautta länsimaiden, myös Suomessa.
Ja niillä, joilla työpaikka on , ostovoima on hiipunut ja USA:ssa uudet työpaikat ovat enemmän työn ja palkan jakamista kuin uuden ostovoiman luomista
Sama ilmiö toistuu Saksassa ja Ruotsissa, työllisyys on muodolliseti korkea, mutta tehdyt työtunnit pienet
Niinpä tuo raha etsiytyy spekulatiiviisiin kohteisiin, sillä niissä tuotto on suurempi kuin reaalialoudessa.
ALVn pudotus voi auttaa hieman, muta ei parin prosentin pudotus paljoa vaikuta
Paitsi että nykykoroilla tuollakin investoinnilla on takaisinmaksuaika. Lauttaliikenne maksaa nyt noin 4 miljoonaa vuodessa.
Jep, kallita asukkaitahan nuo ovat. Pengertie saattaa silti olla se vähemmän kallis vaihtoehto.
Hämmentävää, että vaikka Osmo ei ole rahapolitiikan asiantuntija, on tämän postauksen suositus varmasti asiantuntevin ja järkevin kenenkään suomalaisen politiikon euroalueen rahapolitiikkaan liittyvä kannanotto viime vuosina.
Surullista, ettei eduskunnassa ole kunnollista talousosaamista.
Hyvä teksti. Puoli vuotta sitten lukemani kansainvälinen metatutkimus vertaili veronalennuselvytyksen ja julkisen kysynnänlisäykseen perustuvan elvytyksen kerroinvaikutuksia länsimaissa. Kertoimet olivat käyttännössä samoja, ei tilastollista eroa.
”Veronalennusten toimivuus on kyseenalainen empiirisesti, yksi euro kevennettyä verotusta tulee tilanteesta riippuen BKT:hen yhtenä lisäeurona tai vähän alle.” Kun korot ovat nollissa ja talous on kysyntärajoitteinen, kertoimet ovat melko varmasti yli yhden – tämä selvisi muuten myös tuosta mainitsemastani tutkimuksesta.
Luin kyllä, mutta miksi tehdä asiat monimutkaisiksi, kun nyt ostovoiman kasvu tapahtuu tässä itsestään. Entä kun öljy hinta joskus nousee, näemmekö silloin ehdotuksen sen verotuksen laskemiseen ja ALVin nostoon?
Ehkä ihmisiä on kuitenkin sillan jälkeen vähintään 5000 kun osa tulevista oululaisista haluaa pidentää työmatkojaan. Sillalla tuetaan luodon maanomistajia.
Tän QE:n heikkous on se, että ostetaan niitä valtion velkakirjoja edelleen. Edelleen tämän ongelma on se, että rahasta tuleva hyöty menee niille, jotka ovat vetoa lyöneet siitä että EKP todella ostaa ne velkakirjat.
Tässä keskeinen vinouma pääoman ja rahan kiertoon on siis se, että uutta rahaa luodaan ostamalla pois sellaista riskiä, jonka valtiot ovat sinne yksityisille myyneet. Tässä on iso moral hazard pelissä nyt.
Huomautus/lisäys edelliseen kommenttiini: Se moral hazard johon viittaan, ei tule pelkästään siitä että peli kannustaa valtioita holtittomaan lainanottoon, vaan siitä, että sijoittajat lyövät valtioiden velkakirjoissa vetoa, ei siitä mikä on valtion itsensä aiheuttama riski, vaan siitä milloin EKP ostaa velkakirjat ja millä hinnalla.
QE jota EKP toteuttaa, paljolti siis tarkoittaa sitä, että tähän vedonlyöntiin osallistuneille annetaan ilmaista rahaa.
Tiedemies.
Tuo argumenttisi voi pätee Italian ja Espanjan valtion lainoihin, mutta eniten ostetaan Saksan lainoja. Suomenkin valtionlainoja menee 18 miljardin edestä. Tässä on tarkoitus viedä yksityiseltä rahalta turvallinen sijoituskohde, jotta sijoittaminen elinkeinoelämään alkaisi kiinnostaa. Pelkään pahoin, että tämä kasvattaa vain kuplaa. Helikopteriraha (alv:n alennus) olisi ollut parempi ratkaisu. Kysynnän elvyttäminen olisi luonut myös kannattavia investointikohteita.
Lauttaliikenne voidaan lakkauttaa tai sitä voidaan vähentää, mutta kun ollaan pistetty 60 miltsia siltaan, niin siinäpä sitä ollaan.
Omasta mielestäni 4 miljoonaa 1000 ihmisen lauttaliikenteeseen on myös järjettömyyden huipentumaa (eikö se ollut kumminkin lähempänä 2 miljoonaa?). Tämä on vissiin tätä Kepun “pidetään koko maa asuttuna”-politiikkaa.
Kyllä pisararata on ihan pikkujuttu tuon rinnalla.
Vastaaalla kulusuhteella Uudenmaan inflraan investoitaisiin yhdessä vuodessa 6,4 miljardia euroa, elikkä liikenneministeriön nykyinen budjetti noin tuplattaisiin ja ihan kaikki sijoitettaisiin Uudenmaan liikenneinfraan. Sillähän vetäisi metron jo Nurmijärvelle saakka.
Kyllä se Tallinnan tunnelikin vaikuttaa melko halvalta ja järjelliseltä investoinnilta tuohon pengertiehen nähden. Hailuodossa kun ei nähdä tarpeelliseksi sijoittaa muutamaa kymppitonnia edes omaan pyörätiehen (tuli bumerangina kunnanvaltuustosta, muiden pitäisi maksaa sekin) ja muiden pitäisi kustantaa sinne 60 miljoonan siltahässäkkä! Pistivät muuten suunnilleen (puolikkaan?) pyörätien verran rahaa harrastelentotoiminnan tukemiseen, joten eikö tuo todista etteivät hailuotolaiset edes halua liikkua maata pitkin 😉
Noh, minun pointtini on siis että valtion infrahankkeet ohjautuvat kumminkin sitten lopulta suurilta osin tämmöisiin tyjänpäiväisiin höpönlöpön-hommiin. Aivan kuin se melkoisen kallis moottoritienpätkä Haminaan, paikkaa jossa ei kyllä kovin kummoista tarvetta ole.
Tuohan on uutta tietoa, koska yleensä on ajateltu että valtion luoma kysyntä elvyttää paremmin kuin veronalennukset!
Valtion elvytyksessä on pari ongelmaa: käytännössä parempina aikaoin budjettia ei sitten saada reivattua alaspäin ja toiseksi, valtio tuppaa tunkemaan tunkee rahat aina johonkin ihan turhaan tai puoliturhaan, käytännössä tukee niitä vanhoja lahonneita rakenteita. Jos valtion evlyttämisellä ei ole edes sitä kerroinhyötyä, niin koko “valtio toteuttaa”-elvytyksessä ei ole mitään järkeä.
Valtion budjetin paisuttamisen takia vasemmisto onkin laman aikana täynnä keynesiläisiä. Jos elvytys hoidetaan veronalennuksilla, niin oikeistostakin varmasti alkaa löytymään samanlaista ajattelua, arvelen vain että vasemmistosta tulee silloin monetaristeja…
Hauska perustelu oli “alueen matkailu piristyy”. Arvelisin että alueen matkailu piristyisi aika paljon enemmän, jos laitetaan 60 miljoonaa mantereen puolelle rakennettavaan matkailukeskukseen eikä mihinkään siltaan 😉
Luettuani jutut noin ylimalkaan totean ei tyhjä pala piipussakaan. Sodan jälkeen toimme Turun kautta länsi(USA)autoja Suomeen. Ne myytiin kohtuu hintaan, mutta silti niistä jäi rahaa SDP tukemiseen. Ei silloin köyhäilty, vaikka vaalit oli tulossa. Sitten esiin astui ikävä ministeri, joka sääti tilapäisen verolain, jolla valtio voi vaikuttaa autojen hintoihin. Tämä tilapäisen rosvouksen aika siunattiin eduskunnassa mulle-sulle menetelmällä vuosittain budgettimöröllä. Kansa ei saanut mitään, pelkkää aivopesua. Helsingin kaupunki sai Skodan tekemän sähkögeneraattorin ja orastavan kaukolämmön. Skoda henkilö-autojen myynti oli ilmeisesti yksi rahoituslähde, jota “autoilijat” maksoivat.
Mistä olisi sitten leikattu julkisella sektorilla, kun verotulot vähenevät reilusti ? En usko, että kysynnän piristyminen olisi niitä täysin kompensoinut, kun suomalaiset ostavat niin suurelta osin ulkomaista tavaraa ja matkustavat ulkomaille. Energiaa esim. ostetaan 8 mrd:lla ja ruokaa 4 mrd:lla.
Jos eivät yksityiset halua sijoittaa elinkeinoelämään, sittenhän valtiot voisivat. Jos siis löytyy hyviä sijoituksia. Se Sipilän rahastokin kuulostaa jo vähän fiksummalta, jos sinne otetaan 5 miljardia ilmaista rahaa.
(Juuei. Helikopteri on parempi vaihtoehto.)
Rahamaailma on suositellut velkapaperielvytystä. Pörssit ja arvopaperit kiittävät. Devaltavaatiota ja euron arvon alentamista tässä tehdään raskaimman kautta.
Sinänsä ovela temppu. Millainen meteli olisi noussut jos Stubb ja Rinne olisivat tuosta vain heittäneet 20 miljardia likoon, ja sanoneet “hei me tienataan tällä”.
Nyt EKP teki finanssipiirejä syleilevän päätöksen velkapaperielvytyksestä. Suomen Pankilla piikki auki alamaiset saavat sivusta seurata tätä arvotonta näytelmää, kun Suomea viedään kuin kuoriämpäriä.
Harvardin professori Larry Summers on lausunut epäilynsä homman onnistumisesta, kun korkokantatin on melkein nollassa. Ruotsin TV-uutisissa eilen taloustoimittajakin oli paremmin perillä asioista kuin Suomen pankkiekonomistit, joita Yle käyttää.
Olet varmaankin oikeassa tuossa, mutta ei se nyt ihan kokonaan ole niin että riskiä ei olisi imuroitu pois. EKP:n valmius ostaa ylipäätään noita velkakirjoja 60 miljardilla kuukaudessa, tarkoittaa että ne joilla on porfoliossaan Oliivimaiden lainoja, voivat nyt ylipainottaa niitä huoletta.
Likviditeetin osalta lienee toki niin, että rahaa nyt on. Ja siis kuplahan siitä tulee jos sitä ei investoida vaan “sijoitetaan” eli ostetaan arvopaperia. Pörssissä hinnat nousevat nyt aika pitkään, koska rahaa tulee sinne virtaamaan. Eli jee jee “nousukausi” on täällä, mutta se on vaan sitä monopolirahaa, joka pyörii siellä pankkien ja pörssien peleissä, ei sillä mitään oikeita investointeja kukaan tee.
Jos tätä ajattelee CAPM-mallin kautta, niin optimaaliseen portfolioon tulee koron laskiessa matalariskisempiä arvopapereita, joita vivutetaan vaan ankarammin. Eli kun likviditeetti virtaa pörssiin, niin indeksi nousee painottaen firmoja jotka ovat OK, mutta eivät mitään kasvuyrityksiä; pikemminkin päin vastoin kasvuyritykset yms riskipitoisemmat paperit voivat jopa halventua tässä rytäkässä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Modern_portfolio_theory#mediaviewer/File:Markowitz_frontier.jpg
Johtuu myös RKP:n “saaristokunta”-politiikasta, jonka takia lautta ei saa maksaa mitään, vaan sillä pitää saada vaikka ajaa edestakas tuota 10 km pätkää ilmaiseksi. Käyttökertoja ja liikennöinnin hintaa saataisiin yhdessä päivässä alaspäin alle miljoonaan, jos matkalle asetettaisiin maksu.
muutama hajahuomio: moraalikadosta ei kai koskaan päästä kokonaan. Syksyllä 2008 Lehman annettiin mennä nurin moral hazard välttämiseksi, se oli alkupamaus pahimmalle lamalle sitten 30-luvun, USA tosin on toipunut hyvin, FED juuri lopettelee QE ostoja kun EKP vasta aloittelee niitä 5v. jäljessä. Eurossa moral hazard yritettiin estää erinäisin kielloin, max. 3% alijäämä, 60% velkakatto, EKP ei saa rahoittaa valtioita jne.
Ongelmana ei siis ole sääntöjen puute, vaan niiden noudattaminen eli legitimiteetin puute, olemme ensisijassa suomalaisia, italialaisia jne. emme eurooppalaisia. Tämä on tärkeä muistaa pankki‑, fiskaali jne. unionia rakennettaessa. En usko niiden toimivuuteen, eli euro tulee ajan myötä de facto (jos ei jopa de jure) hajoamaan sisäisiin ristiriitaisuuksiin ihan niin kuin esim. Neuvostoliitto. Ainoa varma tapa moraalikadon estämiseksi on antaa maksukyvyttömän jäsenvaltioiden mennä konkkaan, eikä antaa tekohengitystä, mikä taas on poliittisesti mahdotonta eurossa.
Eilisellä QE ohjelmalla EKP on lunastanut markkinoiden luottamuksen, mutta menettää saksalaisen/pohjoiseurooppalaisen veronmaksajan luottamuksen. Viimemainittua yritetään lieventää erinäisillä tempuilla, että kansalliset keskuspankit ostavat paperit omiin taseisiinsa, ostavat vain oman maansa valtionpapereita, risk sharing muiden keskuspankkien kesken koskee vain 20% papereita jne. Aidossa rahaliitossa ja federaatiossa olisi esim. täydellinen riskien jako. Euron ongelma on viime kädessä legitimiteettiongelma sen omien kansalaisten keskuudessa. Suvereeni kansallisvaltio on eurooppalainen keksintö, ainoan kerran kun käytännössä koko Eurooppaa hallittiin keskitetysti oli Rooman valtakunnan aikaan 2000 v. sitten. Kun euron tulevaisuus peilautuu tätä vasten, pitäisi lopputuloksen olla kaikille ilmeinen.
Soininvaaran diagnoosi alkuperäisessä jutussa on ihan oikea, likviditeettiloukku ei vain ole syy vaan seuraus. Syy nykyiselle lamalle on ns. balance sheet recession eli yksityisen sektorin deleveraging, jolloin julkisen pitäisi paikata yksityisen kysynnän laskua. Japanissa ja USAssa annettiin budjettialijäämien kasvaa, QEn lisäksi, eurossa alijäämät ja velka pitää rajoittaa 3%:iin ja 60%:iin, jolloin kaikki vastuu siirtyy EKPn harteille. Ovatko EKP:lle kasatut odotukset liian suuria, se jää nähtäväksi, pahoin pelkään että ovat.
ongelma mielestäni on rahan riittämätön jakautuminen..osalla ‚suomessa jo väestöpohjaan nähden liian suurella osalla on liian vähän rahaa kuluttaa„aiheuttaa perusyrittämisen palvelurakenteen näivettymistä ja mielenkiinnon häviämistä..se ei ratkaise rahan sisään virtausta valtiotassolla…se ratkeaa vasta uusien koulutustason muokkaamien yritysalojen syntyminen joskus..niitä ovat varmasti, koulutuksen tai paremminkin oppimisen ja siihen liityvien toimien myynti„koulu tai oppimsen hankinta tapahtuu tulevaisuudessa varmasti hyvinkin eri tavoin kuin nyt„sen perusta voisi olla suomeen jo kehiyttynyt peliosaaminen„peruskouluhan voitaisiin siirtää virtuaaliseti vaikka afrikan köyhimpiin kyliin…mutta tuo lähitulevaisuuden suuri myllerryksiä aiheuttava ongelma on rahan jakautuminen..raha kasautuu liian suuriin keskittymiin joitka eivät enää toimi tehiokkaasti rahan levittäjinä„rahastahan ei pitäisi olla mustasukkainen koska se on vain väline jolla saadaan kierto aikaiseksi „se on sitten aivan sama onko hän Jaana vai Pekka joka sitä käyttää„rahan niukkuudella aiheutettaan paitsi häiriintynyt yrityselämä myös muita sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ongelmia„ja mitä kevyemmillä rahan siirto järjestelmillä tou rahan jako saaddan hoidettua sen parempi„tämän hetkiset mallit varmaan jo joutavat romukoppaan..
Miksi? Euroopan ongelma on nimenomaan siinä että kaikki tuotanto on täältä ajettu korkeilla veroilla, kustannuksilla ja byrokratialla Kiinaan.
Helikopterirahan tiputus tänne rikastuttaa vain kiinalaisia (ja saksalaisia).
Huomenna Syriza voittaa vaalit, eikä Kreikan tarvitse erota Eurosta, kun kaikki on pian anteeksi annettu. EKP pelastaa seteleillä, ja kaikki jatkuu kuin ennenkin.
Nämä lautat palvelevat myös matkailijoita ja mökkiläisiä. Kallistahan niiden ylläpito on, mutta ei tolkuttoman kallista. — Kutannukset ovat samat, oli matkustajia viisi tai 50.
Kuulemma ahvnenamaaaisilla on tapana pitää saarilla autoja lauttasatamissa siis kullakin saarella yhtä autoa asiointia varten. Ahvnenmalaislle autoa kohti on vain pieni vuosimaksu, mutta ei tarvitse jonottaa autopaikkaa, mikä varsinkin kesäviikonloppuina on ongelma. — En ole tarkistanut asiaa, kun en tiedolla mitään tee. Tieto Ahvenmaalla ja Ruotsissa asuneelta sukulaiseltani.
Jos ongelma on deleveragen tuoma käteisen puute, niin ratkaisu on käteinen. Sillä ei ole kerrassaan mitään merkitystä *kuka* sen käteisen käyttää. Ei yhtään mitään merkitystä makron kannalta.
Jos valtio käyttää sen, niin BKT nousee ja tuotantoa saadaan niistä asioista lisää, joihin valtio rahaa laittaa. Sen kerran kun se sitä laittaa. Sen jälkeen se käteinen menee niiden firmojen deleverageen joilta valtio on ne asiat ostanut. Jos raha annetaan suoraan kuluttajien käsiin, niin kuluttajat voivat tietenkin myös maksaa niillä velkojaan pois, mutta mitä sitten? Tämä työntää kuluttajien omaa budjettirajoitetta ja laskee korkoja yhtä lailla.
Siinä määrin kun kuluttajat kuluttavat, niin raha menee helpottamaan sellaisten yritysten taloutta, jotka tekevät kuluttajille sitä mitä kuluttajat oikeasti *haluavat* kuluttaa. Koska meillä on ALV ja meillä on muut verot, tästä tulee iso siivu valtiolle, sen lisäksi että nuo firmat saavat deleverageaan ja se taas painaa korkoa ja niin edelleen.
Talous voi tervehtyä vain, jos ne alkavat investoida, jotka tekevät asioita joita ihmiset oikeasti haluavat, ja ne ihmiset jotka oikeasti haluavat asioita, saavat helpotusta budjettirajoitteeseensa. Normaalissa talouskasvussa nämä ruokkivat toisiaan, mutta väitän että kertoimia jos katsotaan, niin valtiot ostavat sellaisia asioita joiden hyötyä on kyseenalainen, jopa negatiivinen.
Kaikki tuotanto.
EU:n BKT asukasta kohti on tällä hetkellä noin 34 000 dollaria vuodessa, Kiinan vajaa 8 000.
Kaikki tuotanto.
Euroopan ongelma on nimenomaan siinä, että omassa fantasiamaailmassaan eläviä vihaisia keski-ikäisiä miehiä on kuunneltu nyt seitsemän vuotta liian pitkään.
Tämä on hyvä argumentti, jos tuo lakkauttaminen tulee seuraavan parin vuosikymmenen aikana poliittisesti realistiseksi. En osaa itse pitää sitä todennäköisenä, mutta mistäpä sen tietää. Ehkä talouskriisi muuttaa aluepolitiikkaakin.
Jep, kuten sanoin, kallista se on nytkin. Liikenneviraston mukaan lauttaliikenteen juoksevat kulut ovat nyt (v. 2013) 4,5 M€/vuosi. Lisäksi lähivuosina pitäisi ostaa yksi uusi lautta, arviohinta 15 M€.
Tässä vähän numeroita. Laskutoimituksissa on tuttuun tyyliin liian alhainen investointihinta, mutta h/k on kuitenkin yli 2. Tässä vielä ELY-keskuksen propagandaa asiasta.
En ole mitenkään puolustelemassa sitä, että syrjäseutujen liikenteeseen pitäisi käyttää suuria rahamääriä. Pointtini on vain se, että tuo Hailuodon silta on huono esimerkki kannattamattomasta julkisesta investoinnista, koska nykytilanteen vallitessa se saattaisi olla jopa kannattava.
Ts. jos olisi firma Hailuodon mannerliikenne Oy, jolle luvattaisiin lauttaliikenteen verran rahaa vuodessa seuraavat pari vuosikymmentä, firma todennäköisesti ainakin hyvin vakavasti harkitsisi sillan rakentamista.
Voi kyllä olla, että julkisen talouden neton kannalta parempi investointi olisi maksaa kaikille mantereelle muuttaville hailuotolaisille jokin sopiva muuttokorvaus ja lopettaa maksuton lauttaliikenne.
Hailuotohan on kuntana sellainen, jossa 40 % väestöstä on eläkeläisiä, ja muissa kuin kunnan töissä on alle 30 % väestöstä. Kunnan verotulot ovat noin 3 miljoonaa, toinen mokoma tulee valtiolta. Köyhä suomalainen pikkukunta, joka on lisäksi hankalassa paikassa.
Julkisella rahalla tehdään runsaasti myös investointeja, joiden h/k on optimistisestikin laskien alle yksi. Lisäksi julkiset infrainvestoinnit ovat siitä huonoja, että niiden elvyttävä ja työllistävä vaikutus ei välttämättä kohdistu kovin hyvin johtuen sektorien kapeudesta ja osin myös työvoiman rakenteesta.
Entäs jos otettaisiin se Kreikan velan maksu sotatarvikkeina, kun tuossa rajan takana Venäjäkin varustautuu?
Voitaisiin sitten samalla siirtyä EU:n tasollakin tukemaan elvytystä.
Täysin virheellinen käsitys. Eurooppaa lukuunottamatta talous pyörii varsin mallikkaasti, kun katsoo ihan bkt-kasvulukuja.
Lisäksi on tämä EUn päätön päästökauppa, joka pitäisi lopettaa kokonaan muun viherpipertelyn lisäksi. Eija-Riitta on kirjoittanut aiheesta ansiokkaasti. Käytännössä teollisuus on ajettu väkisin Aasiaan.
Realisti.
Jos se tuotanto pakenee EU:n päästökauppaa Kiinaan, mikä sitä siellä Kiinassa osottaa? Kiinan päästökauppa, jossa päästöoikeuden hinta on korkeampi kuin Euroopassa.