Kategoria: Talouspolitiikka

Öljytuotteiden veroja pitäisi nostaa heti

Kulut­ta­ja­maid­en kan­nat­taisi nyt yhteisel­lä päätök­sel­lä lisätä öljy­tuot­tei­den vero­tus­ta estääk­seen hin­nan laskua kään­tämästä kulu­tus­ta nousu­un ja pitääk­seen maail­man­markki­nahin­nan laskun mah­dol­lisim­man pitkäaikaisena. 

En tiedä, mikä ajaa öljyn hin­taa alas, mut­ta se lie­nee selvää, että hin­nan­lasku ei voi olla pysyvä. Hal­pa hin­ta houkut­telee markki­noille lisää kysyn­tää samal­la, kun tar­jon­ta jää aiot­tua pienem­mäk­si – mon­et tun­netut öljy­varat ovat niin kalli­ita hyö­dyn­tää, ettei koko touhu kan­na­ta, jos hin­ta on alle 100 $ ja nyt sen on siis alle 70 $. Maail­man­taloudelle öljyn hin­nan­lasku tekee hyvää, kos­ka osta­ja­maid­en talous piristyy vai­h­to­taseen parantues­sa ja ostovoiman lisään­tyessä. Jat­ka lukemista “Öljy­tuot­tei­den vero­ja pitäisi nos­taa heti”

Sosialidemokraattien hankala valinta

(Kir­joi­tus on julka­istu Näkökul­ma-artikke­li­na Suomen Kuvalehdessä)

 

Hyv­in­voin­ti­val­tion kri­isi Suomes­sa on oikeas­t­aan sosialidemokra­t­ian kri­isi, kos­ka koko pohjo­is­mainen hyv­in­voin­ti­val­tio on demarien luo­mus. Se osoit­tau­tui niin hyväk­si, että kaik­ki sitä kan­nat­ta­vat. Meis­sä jokaises­sa asuu pieni demari.

Sosialidemokra­tial­la on ollut kak­si pää­tavoitet­ta, tukea työtätekevää kansanosaa työ­paikoil­la sekä rak­en­taa hyv­in­voin­ti­val­tio­ta, jos­sa hyvät julkiset palve­lut täy­den­tävät kat­tavaa sosi­aal­i­tur­vaa. Ensim­mäi­nen tavoite on sosialidemokraateille ensisi­jainen, kos­ka koko puolue on oikeas­t­aan ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keen poli­it­ti­nen siipi. Kumpi tavoite on tärkeämpi, on kysymyk­senä merk­i­tyk­setön niin kauan kuin tavoit­teet tuke­vat toisi­aan.  Jat­ka lukemista “Sosialidemokraat­tien han­kala valinta”

Valtuustolta tuki investointikaton nettouttamiselle.

Tein val­tu­us­tossa pon­nen käsiteltäessä aloitet­tani investoin­ti­taka­ton osit­taisek­si muut­tamis­es­ta net­tomääräisek­si. Pon­si kuu­lui näin:

Kvs­to edel­lyt­tää, että khs selvit­tää vai­h­toe­hdot kor­ja­ta investoin­tika­ton sään­nöt aloit­teen hen­gen mukaises­ti siten, että selvi­tyk­set ovat poli­it­tis­ten ryh­mien käytet­tävis­sä val­tu­us­ton strate­gian puo­liväl­i­tarkas­tuk­seen mennessä.

Pon­si meni läpi äänin 54–31 (jälkim­mäiseen luku­un kuu­lu­vat myös tyhjää äänestäneet ja pois­saol­e­vat, kos­ka pon­nen läpi­menoon tarvi­taan 43 JAA-ääntä.)

Tarkoi­tus ei ole höl­len­tää investoin­tikat­toa, vaan saa­da se toim­i­maan järkeväm­min suh­teessa asun­to­tuotan­toon. Juuri kaavoitet­ti­in Kalasa­ta­mas­sa kort­teli, jon­ka saat­ta­mi­nen raken­nuskelpoisek­si mak­saa 32 miljoon­aa euroa. Syn­tyvien tont­tien arvo on arvioitu 65 miljoon­aksi euroksi. On vaikea ymmärtää, mik­si tämän ton­tin kun­nos­tamisen takia pitäisi vähen­tää investoin­te­ja home­k­oulu­jen kor­jaamiseen 32 miljoon­al­la, kun han­ke tuot­taa voit­toa.  Itse asi­as­ta olen kir­joit­tanut tässä.

Val­tu­us­to kokoon­tuu strate­giasem­i­naari­in tam­miku­un lop­ulle. Täl­lä tähdätään val­tu­us­tostrate­gian päivittämiseen.

Helsinki vuokraa maat satamalle pilkkahinnalla

Helsin­gin kaupun­ki vuokraa sata­malleen yhdek­sän hehtaaria maa­ta vuokral­la, joka perus­tuu alle 300 euron maan hin­taan. Jokin aika sit­ten kaupun­ki myi vier­estä – kauem­paa mer­estä – ton­tin Kun­tien eläke­vaku­u­tuk­selle vuokra-asun­to­ja varten noin kym­menker­taisel­la neliöhin­nal­la. Mik­si kaupun­ki vuokraa maa­ta sata­malle pilkkahin­nal­la ja samanaikaises­ti valit­taa, että joutuu mak­samaan veroa sata­man voitos­ta? Jat­ka lukemista “Helsin­ki vuokraa maat sata­malle pilkkahinnalla”

Elvytys, investoinnit ja nollakorko

Men­nään­pä vähän syvem­mälle tuo­hon IMF:n suosi­tuk­si­in tehdä julk­isia investoin­te­ja lainarahalla

Lähtöko­htana on, että talous on lik­vidi­teet­tiansas­sa. Edes korko­jen lasku nol­laan ei saa talout­ta elpymään. Nimel­lisko­rko­ja ei käytän­nön syistä voi laskea alle nol­lan eikä nol­las­sa keikku­va inflaa­tio laske myöskään reaa­liko­rko­ja nol­lan alle, vaik­ka pitäisi. Jos ilmainen lainara­ha ei mene kau­pak­si yksi­ty­isille yri­tyk­sille, olisi hyvä, jos se menisi kau­pak­si edes val­tioille. Matal­ien korko­jen tarkoi­tus on tuot­taa taloudel­lista toim­intaa. Jat­ka lukemista “Elvy­tys, investoin­nit ja nollakorko”

IMF suosittaa velkaelvytystä ja julkisia investointeja

IMF on näköjään suositel­lut, että val­tiot ottaisi­vat enem­män velkaa ja tek­i­sivät sil­lä (hyödyl­lisiä) infrain­vestoin­te­ja. Nämä investoin­nit kan­nat­ta rahoit­taa nimeno­maan velal­la, kos­ka näin ne lisäävät taloudel­lista kasvua enem­män. Yksi raha käytet­tynä julk­isi­in investoin­tei­hin nos­taa kokon­ais­tuotan­toa kolmel­la rahal­la. Ovat näköjään käyneet makron peruskurssil­la ja keksi­neet ker­roin­vaiku­tuk­sen. Makron peruskurssin mukaan julk­isten meno­jen ker­roin­vaiku­tus on noin kolme, jos se tehdään velak­si ja jok­seenkin tasan yksi, jos bud­jet­ti­va­je pide­tään ennallaan.

Onko­han kansan­taloudelli­nen osaami­nen pikkuhil­jaa palaa­mas­sa talouspolitiikkaan?

Eläkeratkaisu

Eläk­er­atkaisu oli odotet­tu. Sekään ei ollut yllä­tys, että suuret ikälu­okat päästetään ensin eläk­keelle 63-vuo­ti­aina ja hei­dän eläkkei­den­sä mak­sa­jat vähän myöhem­min. Jos eli­na­jan­odote jatkaa nousuaan, eläk­keelle pääsy myöhen­tyy edelleen niin, että 2/3 piden­tyneestä elämästä menee työhön ja 1/3 eläk­keel­lä oloon .

Kaik­ki työ­nan­ta­jat eivät var­maankaan ole tyy­tyväisiä siihen, että ylin eläk­keelle­si­ir­tymisikkä nousee 70 vuo­teen johon asti on siis oikeus olla töissä.

Sitä en voi hyväksyä, että eläkeiän nousu tule­vaisu­udessa voi jäädä pienem­mäk­si, jos työl­lisyysaste nousee. Kai sil­lä työl­lisyysas­teen nousul­la on muitakin tavoit­tei­ta kuin eläk­keet. Koulu­tus, ter­vey­den­hoito, infrarak­en­t­a­mi­nen ja muu sel­l­ainen kiva, jota parem­pi työl­lisyysaste mah­dol­lis­taa. Jat­ka lukemista “Eläk­er­atkaisu”

Oden vaaliohjelma: verotuet rinnastettava menoihin.

Seu­raavaa hal­li­tus­ta muo­dostet­taes­sa meno­raa­mi määritel­lään uud­estaan niin, että myös verotuet rin­naste­taan menoi­hin, jot­ta suo­ria tukia ja vero­tukia käsiteltäisi­in tasaver­tais­es­ti. Jat­ka lukemista “Oden vaalio­hjel­ma: verotuet rin­nastet­ta­va menoihin.”

Kummallinen esitys kiinteistöverosta

Hal­li­tus esit­tää kiin­teistövero ylä- ja alara­jo­jen nos­tamista. Hyvin kan­natet­ta­va esi­tys, mut­ta lop­pu on jär­jetön.  Tästä aiheutu­va lisä­tu­lo vähen­netään kun­tien val­tiono­suuk­sista. Ylära­jas­ta koitu­va lisä­tu­lo arvioidaan ja vähen­netään tasais­es­ti kaik­il­ta, mut­ta alara­jan nos­tos­ta kat­so­taan, mitkä kun­nat joutu­vat nos­ta­maan kiin­teistöveroa, ja ne joutu­vat tilit­tämään koko vero­pros­entin nousus­ta aiheutu­van tulon valtiolle.

Näin syn­tyy tilanne, että kahdes­ta kun­nas­ta, joil­la on vuon­na 2015 sama kiin­teistövero­pros­ent­ti, toinen saa pitää rahan kokon­aan ja toinen joutuu tilit­tämään siitä osan val­ti­olle, kos­ka täl­lä jälkim­mäisel­lä kun­nal­la oli vuon­na 2014 alem­pi kiin­teistövero­pros­ent­ti. Luulisi perus­tus­laki­asiantun­ti­joiden älähtävän vähem­mästäkin. Jat­ka lukemista “Kum­malli­nen esi­tys kiinteistöverosta”

Timo Soini ja ero eurosta

Kos­ka eduskun­nan yhden min­uutin rep­likoin­nis­sa ei voi sanoa mitään kovin perustel­tua, esitän repli­ikkipuheen­vuoroni vähän perustel­lumpana tässä.

Timo Soi­ni hehkut­ti suuren salin keskustelus­sa, kuin­ka Suomen talouden ongel­mat johtu­vat eurosta ja vain siitä. Häneltä kysyt­ti­in mon­een otteeseen, pitääkö hänen mielestään eurosta ero­ta, mut­ta vas­tauk­sek­si tuli vain, että muil­la pohjo­is­mail­la menee parem­min, kos­ka ne eivät kuu­lu euroon (Tan­s­ka tosin de fac­to kuu­luu euroon, Nor­jal­la on öljyn­sä ja Ruot­sil­la Suomea fik­sum­mat porvarit.)

Soi­ni on oike­as­sa siinä, että Euroopan talousalueen ongel­mat johtu­vat pitkälti euron epäon­nis­tu­mis­es­ta. Siinä on val­u­viko­ja, joista osas­ta tiedet­ti­in etukä­teen (epäsym­metriset syk­lit), osaa taas ei osat­tu ottaa huomioon. Raha ryn­täsi korkeam­man tuo­ton peris­sä etelään kuten pitikin, mut­ta ei syn­nyt­tänyt tuotan­nol­lisia investoin­te­ja ja kasvua, vaan kiin­teistöku­plaa ja koti­talouk­sien velka­an­tu­mista. Koti­taloudet velka­an­tu­i­v­at ensin ja tämä johti lop­ul­ta myös val­tioiden velka­an­tu­miseen. Mekanis­mi tun­netaan nyt, mut­ta ei tun­net­tu sil­loin. Jat­ka lukemista “Timo Soi­ni ja ero eurosta”