Eläkeratkaisu oli odotettu. Sekään ei ollut yllätys, että suuret ikäluokat päästetään ensin eläkkeelle 63-vuotiaina ja heidän eläkkeidensä maksajat vähän myöhemmin. Jos elinajanodote jatkaa nousuaan, eläkkeelle pääsy myöhentyy edelleen niin, että 2/3 pidentyneestä elämästä menee työhön ja 1/3 eläkkeellä oloon .
Kaikki työnantajat eivät varmaankaan ole tyytyväisiä siihen, että ylin eläkkeellesiirtymisikkä nousee 70 vuoteen johon asti on siis oikeus olla töissä.
Sitä en voi hyväksyä, että eläkeiän nousu tulevaisuudessa voi jäädä pienemmäksi, jos työllisyysaste nousee. Kai sillä työllisyysasteen nousulla on muitakin tavoitteita kuin eläkkeet. Koulutus, terveydenhoito, infrarakentaminen ja muu sellainen kiva, jota parempi työllisyysaste mahdollistaa.
Myöhennyskorotus on oikeudenmukaisempi palkinto myöhemmästä eläkkeelle siirtymisestä kuin superkarttuma. Jos menee eläkkeelle vuoden myöhemmin, eläkeyhtiö maksaa eläkettä vuoden lyhyemmän ajan. Kun maksuaika on lyhempi, eläkettä on oikein maksaa enemmän. Niinpä korotuksen tulee kohdistua koko maksettavaan eläkkeeseen, eikä siihen, paljonko eläkettä ansaitsi viimeisenä vuotena.
Akavalla on syynsä kantaansa, mutta väärässä Akava kyllä on.
On sitä paitsi hyvän elämän mukaista, että työntekoa vähennetään iän karttuessa asteittain. Superkarttuma suosii loppukiriä, viimeisinä työvuosinaan pitää tehdä mahdollisimman paljon ylitöitä. Tältäkin osin myöhennyskorotus kannustaa järkevämpiin valintoihin.
Naisten asema tässä vähän heikkenee, koska naiset ovat nyt voineet paikata lasten takia lyhentynyttä työuraansa ja heikentynyttä eläkettä tehokkaasti superkarttumalla. Tämä on ongelma, mutta se pitäisi korjata perhevapaiden eläketurvaan kohdistetuilla täsmätoimilla eikä kaikille tulevalla superkarttumalla.
Samaan tähtää myös osa-aikaeläkeen korvaaminen”osittaisella varhennetulla eläkkeellä”, joka ei edellytä lyhennettyä työaikaa vaan sen voi ottaa myös, jos siirtyy vaatimattomampaan ja pienipalkkaisempaan työhön tai jos urakkatyössä ansiot kääntyvät laskuun. Koska kissan on itse nostettava häntänsä, totean, että esitimme tätä Juhana Vartiaisen kanssa raportissamme Lisää matalapalkkatyötä!. Voisiko tuon nimihirviön kuitenkin korvata termillä osaeläke?
Myöhennyskorotus on 0,4% kuukaudessa eli 4,8% vuodessa. Se on miehellä liian pieni, ainakin sellaisella miehllä, jolla on jokin elinaikaa lyhentävä sairaus kuten vaikka diabetes. Jos mies päättää tehdä töitä 70-vuotiaaksi, hänen kannattaa kuitenkin alkaa nostaa eläkettä 65-vuotiaana, jolloin saa siis sekä palkkaa että eläkettä.
Ihan järkevää puhetta blogikirjoituksessa eläkkeiden karttumismekanismista.
Sen sijaan yleinen naukuminen siitä, että eläkeikä nousee 65:een, on käsittämätöntä. Isolla osalla väestöä (juuri sitä suurta ikäluokkaa, joka on kiva syyllistää (milloin ruvetaan tappamaan? eutanasia hyväksytään satavarmasti kohtsillään, mutta se olisikin pelkästään viisasta eikä sama asia ollenkaan)) eläkeikä ei näihin päiviin asti ikinä ole ollutkaan alle 65. Nimenomaan raskasta fyysistä työtä tekevät suuren ikäluokan työläiset eivät ole ikinä voineet uneksiakaan tuon alemmasta eläkeiästä.
Se, että todellisuudessa töihin ei nykyään vanhoja oteta ja töissä oleviakin potkitaan pois, on toinen tarina. Yksi yksityiskohta siinä on työurakaaren pirstaloitumisen lisäksi se, että isot firmat joutuvat maksamaan työkyvyttömyyseläkkelle joutuvien työntekijöidensä eläkkeitä vanhuuseläkkeelle asti, ja työkyvyttömyyseläkkeelle joutuu enemmän vanhoja kuin nuoria. Sitä riskiä ei haluta.
Osmo: “Sitä en voi hyväksyä, että eläkeiän nousu tulevaisuudessa voi jäädä pienemmäksi, jos työllisyysaste nousee. Kai sillä työllisyysasteen nousulla on muitakin tavoitteita kuin eläkkeet. Koulutus, terveydenhoito, infrarakentaminen ja muu sellainen kiva, jota parempi työllisyysaste mahdollistaa.”
Totta, mutta eiväthän kaikki jää eläkkeelle eivätkä kaikki rahat mene eläkkeisiin.
Osmo: “Jos mies päättää tehdä töitä 70-vuotiaaksi, hänen kannattaa kuitenkin alkaa nostaa eläkettä 65-vuotiaana, jolloin saa siis sekä palkkaa että eläkettä.”
Epäilemättä — siis jos on joku, joka maksaa palkkaa.
Korjaako tämä eläkeiän nosto oikeasti mitään ongelmaa? Eihän työuria voi pidentää, jos työtä ei ole tarpeeksi. Ikärasismin ikärajan pitäisi nousta eläkeiän mukana. Jos kerran pääsee eläkkeelle vasta 65-vuotiaana eikä 63-vuotiaana, niin eikös sitä pitäisi saada olla töissä 57-vuotiaaksi sen sijaan, että viskataan liian vanhana ulos jo 55-vuotiaana?
No, auttaahan tämä eläkeratkaisu tietysti eläkerahoituksen ongelmiin, mutta samalla meitä uhkaa suunnaton vanhuusköyhyys. No, köyhyys ja kärsimys ei ole koskaan ollut poliitikoille mikään ongelma ehkä vasemmistoa lukuunottamatta…
“Sekään ei ollut yllätys, että suuret ikäluokat päästetään ensin eläkkeelle 63-vuotiaina ja heidän eläkkeidensä maksajat vähän myöhemmin.”
Miten tämä on mahdollista, kun nuorimmat heistä ovat 64 vuotiaitaita ja ovat Tilastokeskuksenkin mukaan jo eläkkeellä 🙂
http://www.stat.fi/artikkelit/2012/art_2012-03–12_001.html
90-luvun lamassa leikattiin lapsilisiä ja päättäjät ääni väristen halusivat säilyttää ensimmäisen lapsen lisän ennallaan ja niin myös tehtiin. Myöhemmin ilmeni, että tuolloin oli paljon enemmän suurten ikäluokkien viimeisiä lapsia kuin nuorten perheiden ensimmäisiä.
Tämän jälkeen olen yrittänyt löytää uusista sosiaali- ja työmarkkinapoliittisista avauksista edes yhden, joka kohtelisi ikäluokkia tasa-arvoisesti. Ei ole löytynyt.
Nyt näyttää siltä, että suuri ikäluokka on saanut superkarttumasta kaiken mitä voi saada, eli se joutaakin mennä. Oli voimassa vuonna 2005 — 2014 eli ne vuodet, jolloin suuri ikäluokka jäi eläkkeelle.
Mutta käviväthän ne koulunsa kahdessa vuorossa.
Touko Mettinen
“Naisten asema tässä vähän heikkenee”
Katso ne ETK:n vaikutusarviot. Keskimäärin naiset hyötyvät miehiä enemmän. Toki yksilöeroja on paljon, mutta naisia ei todellakaan keskimäärin sorreta ratkaisussa. http://www.etk.fi/fi/service/el%C3%A4keuudistus_2017/1628/el%C3%A4keuudistus_2017
Sori että meni kahteen viestiin, mutta hyvä muistaa että nykyään perhevapaat kartuttavat eläkettä. Päiväraha jopa enemmän kuin palkka, ja kotihoidon tukikin jonkun verran. Ennen 2000-lukua tilanne oli karumpi, mutta nyt huoli perhevapaiden vaikutuksesta eläkkeeseen on ehkä ylimitoitettu.
Hyvä huomio Osmolta viimeisessä kappaleessa sairauden vaikutuksesta eläkkeellä olon pituuteen.
Näissä eläkeratkaisuissa on hupaisaa, miten ne niputtavat ihmiset massaksi. Eikö esimerkiksi vakavia sairauksia (ykköstyypin diabetes, syövät, ms-tauti jne.) sairastavien pitäisi päästä aiemmin eläkkeelle, koska heidän sairautensa mitä todennäköisimmin lyhentävät heidän elämänsä pituutta ja saadun eläkkeen kokonaismäärää? Keskimääräisen eliniän pidentyminen ei välttämättä koidu heidän ilokseen, mutta heitä käsitellään silti samana massana kuin muuta kansaa. Jos raskas työ otetaan huomioon eläkeiän määräytymisessä, miksei muita asioita, jotka vaikuttavat mahdollisuuksiin nauttia eläkevuosista?
Yleisesti ottaen olen kuitenkin tyytyväinen. Eläkeratkaisu oli pakko saada aikaan, ja paras on usein hyvän vihollinen.
Uskon, että jonkun vielä euron saan eläkettä, mutta en kovin monta.
Mutta sama se. Omillaan on tultu toimeen ja niin jatkossakin.
Mutta, hei, tässä Soininvaaralle miljardihuijaus paljastettavaksi: Indeksirahastojen tuotto on aina yhtä hyvä kuin eläkerahastojen korkeapalkkaisten ekonimistien. Siis, joo, me maksamme vuodesta toiseen miljoonia hyödyttömyydestä.
Tärkeämpää eläkeiän mielekkyyden määrittämisen kannalta on jäljellä olevien terveiden ja energisten vuosien määrä. Aika surkea kuva on hyvinvointiyhteiskunnasta, siitä millaiseksi yhteiskunnaksi pystymme lisääntyneen vaurauden ja osaamisen muuntamaan, jos ihmisiä rupeaa jäämään eläkkeelle kunnossa, jossa ovat liian raihnaisia matkustamaan maailman ympäri.
Toiseksi päätös joudutaan avaamaan ja koko järjestelmämme suunnittelemaan uudestaan muutamien vuosikymmenten päästä, jos realistisina pidetyt visiot robotisaatiosta ja muusta teknologisesta kehityksestä toteutuvat. Eläkeratkaisu on tehty vuosikymmeniä eteenpäin hyvin staattisin oletuksin, eikä siksi tule kestämään.
Erityisesti vähemmän koulutettujen, ei akateemisesti suuntautuneiden miesten työpaikat tulevat merkittävässä määrin katoamaan ja korvaavan työn tarjonta muodostumaan erittäin haasteelliseksi.
Kun yhteiskunnan pyörittämiseksi tarvittavan ihmistyön kokonaismäärä tulee edelleen laskemaan, niin aika moni, etenkin ne, jotka eivät koe työtään kovin sisältörikkaaksi, tulevat kysymään, miksi heidän pitäisi ainoassa elämässään jatkaa töissä lähelle 70:ä ikävuotta. Eikö olisi jo resursseja ja mahdollisuuksia järjestää asioita toisinkin.
Kolmantena ryhmänä voisi nostaa esiin ne korkeasti koulutetut asiantuntijat, joiden työhön tulee monimutkaistuvassa maailmassa kohdistumaan yhä enemmän kysyntää ja arvostusta, ja joiden työpanoksesta ollaan valmiita maksamaan yhä enemmän.
Yhteiskunta tulee tavallaan repeämään työ- ja sosiaalipoliittisesti, eikä kaikkia ihmisiä pystytä lopulta mahduttamaan yhdenmukaisten mallien ja järjestelmien alle erojen kärjistyessä.
Taloustieteestä jotain tietävät tietävät, miten tämä eläkerahastohuijaus menee. Muille: jos on miljoona rahaa, kannattaa aina sijoittaa indeksirahastoon. Miksi? Koska markkinat eivät koskaan ole väärässä.
Vaikea ymmärtää?
Joo niin on. Ja siksi meiltä suomalaisilta lunastetaan miljoonia joka vuosi eläkesijoittajille, jotka väittävät tietävänsä paremmin kuin markkinat.
Vieläkin vaikeaa?
No, lukekaa se pääsyoppikirja. Indeksirahastot tuottavat parhaan tuoton, koska ovat indeksirahastoja.
Miksi sitten me suomalaiset maksamme miljoonia ihmisille, jotka eivät tee mitään hyödyllistä?
Se on suurempi mysteeri kuin maataloustuet.
Ikääntyneiden työttömyyden suurempi syy taitaa kyllä olla siinä, että ikääntyneet, joiden työkyky on jo vähän heikentynyt, eivät ymmärrä leppoistaa tehtävien vaativuuden ja työajan suhteen, sekä hyväksyä tästä seuravaa alempaa palkkaa.
Uusi eläkeratkaisu voisi kyllä auttaa tässä. Hölmö viimeisten vuosien ansioihin perustuva superkarttuma korvautuisi koko työuran ansioihin pohjaavaan lykkäysbonukseen. Olemalla pari lisävuotta töissä vaikka vähän leppoistamalla, saa sitten eläkkeeseen koko uran ansioihin pohjaavan lykkäysbonarin.
Suomalaisessa verkkokeskustelussa kaikista salaliittoteorioista suosituin on suurten ikäluokkien syyllistäminen. En olisi odottanut, että älykköksi arvioitu Soininvaarakin lankeaa tähän. Me suurten ikäluokkien edustajat (s. 1945–1950) olemme jo pääsääntöisesti eläkkeellä ja työeläkelakia säädettäessä olimme kaikki vielä koulussa. Eduskunnassa meillä ei ole koskaan ollut enemmistöä. Millä lihaksilla siis olisimme pystyneet kaiken tämän eduksemme juonimaan?
OS: Kaikki työnantajat eivät varmaankaan ole tyytyväisiä siihen, että ylin eläkkeellesiirtymisikkä nousee 70 vuoteen johon asti on siis oikeus olla töissä.
Voitaisiinko yliopistot työnantajina vapauttaa tästä velvotteesta 🙂
Tuo prosessi on jo aika pitkällä (eikä hidastu). En ymmärrä miksi sitä dualismia, että jo nyt meillä on selvä ongelma alhaisen tuottavuuden työn kysynnässä ja yhtä selvä samanaikainen ongelma korkean tuottavuuden työn tarjonnassa, ei tuoda missään esille. Onko kyseessä se, että median ja poliittisen johdon kognitiiviset kyvyt eivät riitä noin kompleksiin ajatukseen vai se, että tietyille poliittisille toimijoille on yhtä mahdotonta hyväksyä ajatus kysyntäpuolen ongelmien olemassaolosta missään olosuhteissa kuin toisille poliittisille toimijoille ajatus minkäänlaisista tarjontapuolen ongelmista?
Kävikö tässä muuten niin, että sitä yhtä vanhaa valuvikaa vahvistettiin entisestään? Nimittäin jos oikein luin, niin:
- ennen vuotta 1963 syntyneet eivät saa mitään alle 23-vuotiaana tekemästään työstä, mutta he saavat korvaukseksi 1,7 % vuodessa täytettyään 53 vuotta
- vuosina 1963–1972 syntyneillä on periaatteessa sama sääntö, mutta ekstrakertymä loppuu vuonna 2025 (siis 31.12.1972 syntynyt nauttii ekstrakertymää yhden päivän)
- vuosina 1973–1986 syntyneet eivät saa mitään alle 23-vuotiaana tehdystä työstä, kertymä on sama kuin kaikilla muillakin
- vuosina 1987–1997 syntyneet saavat eläkettä kaikesta työstä, jota he ovat tehneet 18 täytettyään
- vuosina 1998- syntyneet saavat eläkettä kaikesta työstä, jota he ovat tehneet 17 täytettyään
Koska ymmärtääkseni kaikkien ikäluokkien palkoista on maksettu eläkemaksut, saattaisi olla niin, että vuosina 1964–1986 syntyneillä voisi olla vähän reklamoitavaa tästä aiheesta. Etenkin voi vähän harmittaa, jos on syntynyt 31.12.1986 ja mennyt nuorena töihin…
Ymmärsinkö jotain väärin?
Niin ja vanhimmat täyttävät jo 70 ensi vuonna ja nuorimmatkin 67 2017 kun uusi laki tulee voimaan.Tarpeeton solvaus Osmolta.
Lisäksi suuret ikäluokat menivät töihin kesken kansasakoulun tai sen jälkeen :Siihen aikaan vain pienellä osalla ikäluokasta oli mahdollisuus koulutukseen .Olen saatellut eläkkeelle suurten ikäluokkien edustajia, otka ovat tehneet 50 vuoden työuran kun nykyiset pääsevät keskimäärin n 33 vuoteen, 40–45 vuotta on tyypillinen työura.
Suurista ikäluokista merkittävä osa meni Ruotsiin ja 80000 asuu vieläkin siellä eikä tule takaisin verotuksen vuoksi.
Se merkitsee, että Ruotsi kantaa merkittävän osan suurten ikäluokkien eläkkeistä. Tätä ei ole haluuttu tutkia ja niinpä ETK:la ei ollut antaa tietoa. Verottajalla oli kuulemma teto, mutta kun kukaan ei ole kysynyt, niin raporttia ei saa.
Eläkeiän noststa ei ole mitään hyötyä edes pidemmällä aikavälillä, sillä jos 50-vuotias ei kelpaa nytkään töihin niin tuskinpa +60-vuotias kelpaa työnantajille sen enempää ?
Meillä on 485000 työtöntä ja silloin eläkeiän nostosta on hyötyä vasta kun nuo on ensin työllistetty. Parin vuoden lisä eläeikään tarkoittaa n 140000 eläkeläisen siirtoa työttömiksi eli työttömyys nousee väistämättä, sillä ei työikäinen väestö vähene juuri ollenkaan.
Ja kasvu on niin heikkoa tulevaisuudessa, että työpaikkoja ei juurikaan synny
Eläkeiän nosto on sosiaalinen katastrofi, sillä meillä on jo 120000 +50-vuotiasta työtöntä ja 90000 pitkäaikaistyöttömästä valtaosa on +50-vuotiaita
Kun eläkeputken vaikus on olematon, suurin osa tippuu työmarkkinatuelle , josta ei kerry eläkettä.Niinpä 15 viimeisen vuoden työttömyys ennen eläkettä johtaa pysyvään köyhyyteen.Tuossa 10–15 vuodessa työtön joutuu myymäan kaiken, asunnon, auton , kesämökin etec ja rahoittamaan sillä elämmisensä sillä sossutuille pääsee vain omaisuudeton ja työmarkkinatuki ei riitä pitkän työttömyyen aikana.
Tälaline on stalinistista politiikkaa:Yhtä työllsitynyttä kohti on 10000 kurjuuteen syöstyä
Tilastokeskuksen palkkatilastojen mukaan yksityisellä sektorilla palkka kääntyy laskuun 50-vuotiaana, julkisella se kääntyy jyrkkään nousuun.Erityiseti alimman koulutustason tehtävissä palkka laskee jo 30 ikävuoden jälkeen.
Sen sijaan korkeakoulutetuilla palkka jakaa hienoista nousuaan
Kokonaisuutena yksityisellä sektorilla palkka laskee 50-ikävuoden jälkeen
Julkisella sektorilla erityiseti korkeasti koulutettujen palkat kasvavat voimakkaasti 50-ikävuoden jälkeen
http://193.166.171.75/Database/StatFin/pal/pra/2012/2012_fi.asp
Mistä tiedät, mitä palkoille tapahtuu, kun ihminen täyttää 50 vuotta? Siis jatkossa.
Se, että kansakoulun saanut 58-vuotias tienaa nyt vähemmän kuin 45-vuotias diplomiinsinööri, ei oikein todista mitään, ei ainakaan, että sama insinööri tienaisi kymmenen vuoden kuluttua vähemmän. Yksityisellä puolella ikäryhmien koulutuserot ovat huikeita.
Meni yli hilseen.
Tarkoitin, että Liian Vanha käytti työuran kehitykseen todistelua siitä, että nyt 60 vuotias tienaa vähemmän kuin 40 vuotias ikeskimäärin. Keskimäärin niillä on aivan eri koulutus.
Hyvä postaus Liian vanha. Sinua on lainattu täällä: http://tinyurl.com/po63cjy
Tämän blogimerkinnön ensimmäisessä kommentissa ihmettelin 65 vuoden eläkeiästä naukumista ja erityisesti suuren ikäluokan syyllistämistä siksi, että yksityissektorilla työskennelleiden suurten ikäluokkien edustajien vanhuuseläkeikä on näihin päiviin asti ollut 65 vuotta. Mies pääsi vanhuuseläkkeelle vuonna 2013 täyttäessään 65, kuten muutkin ikätoverit, jotka eivät ole tehneet työuraansa julkisella sektorilla.
Ylen eläkeuudistusta valottavan uutisraportin sanamuoto selittää suuren ikäluokan eläkeikää koskevan mustan aukon syntyä:
Tämän päivän (29.9.2014) Helsingin Sanomissa julkaistu yleisönosastokirjoitus Kestävyysvajeeseen on herätty liian myöhään antaa aihetta epäillä, ettei muisteta ilmaisun “ensimmäinen ikäluokka” koskevan vain viimeisimmän eläkeuudistuksen säädöksiä eikä eläkkeiden koko historiaa:
Yle on kyllä kertonut taustoista artikkelissaan Eläkeikä oli pitkään 65 vuotta, mutta artikkelin voi luetunymmärtää niin, että vuodesta 2005 lähtien olisivat kaikki olleet oikeutettuja siirtymään vanhuuseläkkeelle 63-vuotiaina. Ei se niin ole ollut suuren ikäluokan kohdalla.
Soisi että syyllistäjät tietäisivät ketä ja mitä syyttävät.
Solvaus? Kuinka niin? On aivan selvää, että muutokset eläkejärjestelmään tehtiin niin, että suuret ikäluokat säilyvät vanhassa järjestelmässä. Muutenhan tällainen eläkeremontti olisi tehty jo ainakin kymmenen vuotta sitten.
On myös paskapuhetta, että joillain ei olisi ollut mahdollisuutta kouluttautua. Suomessa ja yleensä hyvinvointivaltioissa on erityisen hyvät mahdollisuudet kouluttautua niin pitkälle kuin vain rahkeet riittävät. Aina tohtoriksi saakka. Ja melko pienin kustannuksin. Jo “Juurakon Hulda” teki niin ja monet ovat seuranneet esimerkkiä. Opiskeleminen työn ohessa on raskasta, mutta mahdollista. On tietysti aina tekosyitä, mm. perhe ja harrastukset, mutta yleensä todellinen syy taitaa olla, että ei ole akateemisia valmiuksia tai halua.
Tämä koulutusputki työn ohessa taitaa kuitenkin pikkuhiljaa kadota kun ei ole enää tarvetta suurten ikäluokkien poistuessa. Ainakin kurssimaksut on viety aivan uudelle tasolle 2000-luvulla.
Minusta tässä — ja muissakaan poliitikkojen arvioissa — ei ole otettu vakavasti superkarttuman poiston kokonaisvaikutusta. Käytännössä 65 v. ikä on jatkossa myös ylin eläkeikä, kun mikään ei kannusta jatkamaan sen jälkeen.
Jos otamme todesta sinun ja Juhanan puheet matalapalkkatöistä ja niiden huonosta tuottavuudesta, niin tämän uudistuksen seurauksena SAK-laiset kouluttamattomat pakotetaan jatkamaan ikävuodet 64–65 huonosti tuottavissa töissä (tai usein poissaneerattuina ansiosidonnaisella) ja tuottavammissa töissä olevat 66–70-vuotiaat akavalaiset, jotka muuten olisivat jatkaneet työelämässä, jäävät eläkkeelle. Mikä on tämän kokonaissaldo tuottavuuden ja valtiontalouden kannalta?
EK:lla ja SAK:lla ei ole minkäänlaista intressiä pitää yli 65-vuotiaat töissä, joten ratkaisu on ymmärrettävä heidän kannaltaan. Valtion intressissä sen kuitenkin pitäisi olla, joten nukkuiko Jukka Pekkarinen neuvotteluissa?
Superkarttuman korvaava myöhennyskorotus on periaatteessa myönteinen asia. Mutta mikäli olen ymmärtänyt oikein, alkaa myöhennyskorotuksen kertyminen 65 ‑vuotiaana riippumatta siitä, mikä on henkilölle laskettu normaali vanhuuseläkeikä. Eli kun eläkeikä on 63,5 vuotta, muodostuu tästä puolentoista vuoden kannustinloukku. Käytännössä omalta kohdaltani työura lyheni juuri muutamalla vuodella.
Sitten pitäisi vielä keksiä keino pitää ihmiset tarpeeksi terveinä 65:n vuoden ikään, kun 63:kin meinaa olla liian paljon.
Ei pidä paikkaansa suurten ikäluokkien kohdalla. Suomi ei 60-luvun puolivälissä ollut vielä hyvinvointivaltio.
Kaupunkeja ja rintamaita lukuunottamatta jo lukion käynti vaati yleensä vinttihuoneen vuokraamista lukiopaikkakunnalta, joten se ei ollut kaikille mahdollista. Myös vanhempien asenteet koulutukseen eivät olleet yhtä myönteisiä kuin sitten suurilla ikäluokilla oli. “Hyvä työmies on tuossakin kirjoilla pilattu” oli aika tavallinen sanonta. Ylioppilastutkinnon taisi suorittaa n. 15% ikäluokista ja yo-tutkinto oli silloin käytännössä lähes ainoa tie yliopistoon.
Mihinköhän toi analyysi perustuu? Uudistuksen myötä 65v jälkeen saa normaalin 1,5 % karttuman työstä, karttuneeseen eläkkeeseen saa 0,4 %/kk (4,8 %/vuosi) lykkäyskorotusta ja lisäksi karttunut eläke tarkistetaan työskentelyn aikana palkkakertoimella joka on maksussa olevien eläkkeiden työeläkeindeksiä parempi. Kokonaisuutena työnteon jatkaminen ja eläkkeelle siirtymisen lykkääminen on hyvin houkuttelevaa.
Olin siinä käsityksessä, että työsuhde oletusavoisesti päättyy edelleen 68 ‑vuoden ikään. Sopimuksesta en löytänyt mainintaa muusta. Oliko asiasta kirjallisesti jossain muualla kuin puheissa?
Sopimus vuoden 2017 työeläkeuudistuksesta:
“Vanhuuseläkemaksua rahastoidaan 1.1.2017 alkaen 0,4 prosentin karttumaa vastaavasti ikävälillä 18–68 kaikista TyEL-ansioista siihen asti, kun työntekijä siirtyy
TyEL:n mukaiselle vanhuuseläkkeelle ensimmäistä kertaa.”
Eläkeuudistuksen perusongelma on, että se ei jatka työuria. Jos jatkaakin, niin työntekijät jakautuvat jatkossa kahteen kastiin.
Yli 50 vuotiaat ohjataan yksityiseltä sektorilla jatkossakin ulos ja lähempänä 60 vuotta oleville lähteminen on jopa järkevää. Mikään ei tässä uudistuksessa muuta tuota tosiasiaa. Tässä on Suomen ja Ruotsin järjestelmien merkittävin ero.
Todennäköisesti. 1980-luvulla haluttiin kait edesauttaa nuorten työllistymistä, ja silloin alle 23-vuotiaille maksetuista palkoista ei peritty eläkemaksuja, eivätkä palkat kerryttäneet eläkkeitä.
Muistin varaisesti: Minusta alle 23-vuotiaista maksettiin eläkemaksut. Eläke ei karttunut, mutta tätä ryöstöä perusteltiin sillä, että työkyvyttömyyden varalta kuitenkin vakuutettiin.
superkarttuma on toiminut aika kehnosti, ja pakottaa pinnistelemään viimeiset vuodet täysillä. Ehdotettu lykkäysbonus on paljon parempi, se mahdollistaa tuhdimman eläkertymän vaikka vähän leppoisammallakin viimeisten vuosien työpanoksella.
Linkkaamasi taulukko ei vahvista väitettäsi. Tuon taulukon mukaan ennemminkin alemman koulutuksen saaneilla palkkatasot nousevat noin 40 ikävuoteen asti ja sen jälkeen jämähtävät samalle tasolle. Korkeammin koulutetuilla palkat nousevat 45 vuoteen asti ja sen jälkeen jämähtävät. Yli 60-vuotiaissa lukumäärät alkavat pudota, ja luultavasti osa-aikaisella eläkkeellä olevia suurempi osa (selittää alhaisempaa _keskipalkkaa_). Valitettavasti osa-aika-eläkkeellä ihmiset ovat siirtyneet eläkkeelle varhennetusti. Nyt pitäisi keksiä keinoja, joilla ikääntyneistä saadaan kiinnostavia työntekijöitä ilman eläkettä. Vastaus tähän on ikääntyneille, että tinkikää palkkavaatimuksesta ja hakeutukaa lyhyemmälle työajalle.
Edelleen. Vertaamalla eri kohortteja samana vuonna ei saa selville, miten tietyn vuosiluokan ikäluokan palkat kehittyvät iän mukaan. Koulutustaso nuoremmilla on huomattavasti korkeampi.
Yllättävän vähän keskustelua kuulunut nuoremmilta ikäluokilta tuosta elinajanodotteeseen sidotusta nostoautomaatista. Hesarin taulukoita kun katseli niin omalle 1980 syntyneelle ikäluokalle se tarkoitti käytännössä lähes 70 eläkeikää jos ei halua elinaikakerrointa leikkaamaan merkittävässä määrin tulevaa eläkettään.
Ovathan terveydenhoito ja elintaso toki kehittyneet mutta jos nykyisiä seitsemänkymppisiä miettisi massana työmarkkinoilla niin huh huh. Jotenkin ei vain viehätä ajatus että painetaan tämä yksi ainoa elämä 40+ vuotta täyttä työuraa ja eläke on sitten pelkkää sairastamista varten.
Itse hyödynnän 10% ylädesiiliin osuvaa konsulttipalkkaani uusien autojen sijaan jatkossakin niin että 50v mennessä olisi lainat maksettu, vajaan millin osakesalkku kasassa ja taloudellinen riippumattomuus tehdä mitä huvittaa. Sitä ennen vapaaehtoisella työajan lyhentämisellä voi leppoistaa/vapauttaa aikaa läheisille kun siltä tuntuu. (kunhan säästötavoitteet toki edelleen täyttyvät)
Veikkaanpa että yhteiskunnan nettomaksajaksi sitä pääsee näilläkin elämänvalinnoilla.
On ehkä mahdollista, että alimman koulutustason tehtävissä palkka voi laskea 30 ikävuoden jälkeen, mutta ehkä enemmän se voinee laskea 30 työvuoden jälkeen.
Mutta mikä on se mekanismi, jonka myötä julkisella sektorilla palkka kääntyy jyrkkään nousuun, kun korkeakoulutetuillakin palkka jatkaa vain hienoista nousuaan?
Ja voisikohan meikäläinenkin jotenkin saada vaikka takautuvasti osansa tuosta jyrkästä noususta, kun siitä ei ole ollut mitään merkkejä (vielä) 37 vuoden työuran jälkeen?
(varmaan hyviä talukoita linkissä, mutta eivät avaudu kotikonstein, ehkä eivät liian vanhoillekaan?)
Mitäs selvää siinä on?
Suuret ikäluokat eivät ole olleet muutosta tekemässä eivätkä edes valmistelemassa, sillä kaikki ovat jo eläkkeellä.
Suuret ikäluokat eivät olleet enemmistönä myöskään 10 vuotta sitten.
Miten ne eläkemijardit, joita Ilmarinen ja Varma yhdessä muutaman muun kanssa hallinnoivat?
Nykyinen eläkejärjestelmä ikävähennykdineen olisi kestänyt hyvin ainakin 2070 saakka, jos varoja käytettäisiin.
Nykyisin valtio voi milloin tahansa lainata eläkejärjestelmästä 100 miljardia, joka takaa AAA luottoluokituksen säilymisen.
Siis ei kannata purkaa.
Työeläkemaksun nosto oli EK:lle vastenmielinen vaihtoehto. Sehän on ikäänkuin palkankorotus.
Joten nyt eläkeikää nostetaan ja eläkettä pienennetään roimasti samalla kertaa. Hyötyjä on Valtion kassa. Työnantajat ehkä hieman hyötyvät. Maksajat ovat pienemmät ikäluokat.
Ei hyvä. Eikä ainakaan lisää avoimuutta eläkejärjestelmästä.
Miten nämä “yritysten eläkkeet” suhtautuvat systeemiin?
Niissä firma on maksanut eläkeyhtiälle kerralla rahat esimerkiksi 57–63 v maksuista, jonka jälkeen jatketaan aiemmalla systeemillä normieläkkeellä. Leikataanko näitä varhaiseläkkeitä vai peritäänko mahdolliselta maksajasta lisää?
Vielä on sovittava kaikenlaista.
Oma arvioni on tällä hetkellä, että tämä korjaus on kosmeettinen. Eläkejärjestelmä romahtaa viimeistään 20 vuoden sisällä niin, että vuonna 1972 ja sen jälkeen syntyneille ei tule peson latia systeemistä maksettaman.
Superkarttumaan tulevat muutokset on uutisoitu varsin epäselvästi. Uutisista saa käsityksen, että superkarttuma poistuu ja juurikaan mitään ei tule tilalle.
Todellisuudessa kannuste jatkaa alimman vanhuuseläkeiän jälkeen töissä säilyy varsin vahvana (superkattuma 4,5% vuodessa, uusi systeemi 4,8%).
Ainoa merkittävä ero on laskentaperuste, nykyisessä systeemissä superkarttuma lasketaan tuosta yli 63 vuotiaana ansaitusta palkasta, uudessa systeemissä koko työuran ansiosta. Hyötyjiä ovat siis lähinnä yksityisen sektorin työntekijät, joilla ikä laskee ansiotasoa, häviäjiä virkamiehet joilla palkka nousee iästä huolimatta.
Tuo 4,8 % on siihen mennessä ansaitusta eläkkeestä. Se on superkarttuman kanssa yhtä hyvä, jos on ansainnut 65 vuotiaana noin 60 % senhetkisestä palkasta.
Jos oikein ymmärrän tätä eläkeratkaisua, niin ikääntyneiden työntekijöiden palkkaaminen on jatkossa vielä nykyistäkin suurempi riski työnantajalle. Toki viisikymppinen ja usein vielä kuusikymppinenkin voi olla täydessä terässä, mutta 69-vuotiaista vain vähemmistö on niin motivoitunutta ja hyväkuntoista, että työnantaja saa täyden vastineen täydelle palkalle. Ja ainakin toimistotöissä lain ja oikeuskäytännön asettama kynnys sille, että työsuhde voitaisiin päättää individuaaliperustein, on todella korkealla. Jos esimerkiksi en 70 ikävuotta lähestyessäni jaksaisi enää perehtyä työpaikallani käytettävien tietokoneohjelmien uusiin versioihin, niin sehän ei olisi minun vikani, vaan johtuisi työnantajani puutteellisesti järjestämästä opastuksesta. Irtisanomisperusteeksi se ei yleensä kelpaisi.
Jos oikein ymmärrän, niin työnantaja, joka palkkaa ikääntyneen pysyvään työsuhteeseen, antaa jatkossa sitoumuksen, joka lähtökohtaisesti jatkuu siihen asti, kun työntekijä täyttää 70 vuotta. Mitähän mahtaa tapahtua työnantajien halukkuudelle antaa sellaisia sitoumuksia meille 50 täyttäneille? Entä mitä mahtaa tapahtua työnantajien kiinnostukselle organisoida työt niin, että ikääntyneet viihtyvät töissä pitkään?
Suomalaisen eläkepolitiikan, ml. tämä ratkaisu, perusajatuksena näyttää olevan se, että ikääntyville annetaan kannustimia ja oikeuksia jatkaa työssä pidempään täydellä palkalla ja työnantajille taas jaetaan velvollisuuksia eli ne määrätään sopeutumaan työntekijöille annettuihin oikeuksiin, olipa se niiden etujen mukaista tai ei. Sitä ei juuri ole mietitty, miten systeemiä voisi muuttaa niin, että meidän ikääntyvien palkkaaminen ja pitäminen olisi työnantajien etujen mukaista.
Ja sitten me ihmettelemme, kun työnantajat eivät marssikaan niille määrätyssä tahdissa, vaan onnistuvatkin toimimaan omien etujensa mukaisesti. Onnistuvat suosimaan rekrytoinneissaan nuorempia. Onnistuvat organisoimaan töitä ja tehtäviä aika ajoin uudelleen niin, että tuotannolliset ja taloudelliset perusteet saadaan pätemään ja ikääntyneitä voidaan laillisesti vaihtaa nuorempiin. Ja onnistuvat järjestämään työt niin, etteivät ikääntyneet viihdy työpaikoilla usein silloinkaan, kun kuntoa ja intoa riittäisi.
Onko sellainen yhteiskunta hyvä, jossa suuri ja kasvava osa meistä on työuransa viimeiset vuodet sellaisessa tilanteessa, että meidän työnantajamme (ja esimiehemme) etujen mukaista on hankkiutua meistä eroon?
Tämä on mielestäni kaiken ydin. Mitä hyötyä on elää 10v vanhemmaksi kuin omat vanhempansa jos kunto on heikompi, kuin heillä? Valitettavasti nykyajan istumatyö konttorissa ei todellakaan povaa mitään hyväkuntoista eläkeikää saati sitten nykynuorisolle joka istuu vielä enemmän jo nuoresta iästä lähtien.
Toki jos on varaa ja aikaa liikkua omatoimisesti niin sitä kuntoa voi toki pitää yllä, mutta niin sitä pystyi ennenkin.
Nyt kun pääsee eläkkeelle niin voi olettaa omaavansa vielä muutaman ihan kelvollisen vuoden mutta jos pääset eläkkeelle 5–10 vuotta myöhemmin niin en menisi lyömään vetoa sen puolesta, että eläkeaikasi on laadullisempaa kuin nyt.
Sovitaanko, että saan lähteä eläkkeelle 50v ja teidän tarttee maksaa sitä eläkettä vain 20v?
Onneksi olet ymmärtänyt väärin. Lykkäyskorotus alkaa aina alimmasta vanhuuseläkeiästä. Voit katsoa varsinaisen sopimustekstin täältä: http://www.elakeuudistus.fi/ajankohtaista/elakeuudistuksen-sisaltoehdotus-valmistunut.html
Jossain vaiheessa tästä eläkemaksusta luovuttiin, ainakin tilapäisesti jaosaksi nuorten työllistämiseksi. Perin vanhoja asioita, joita on helppo muistaa väärin.
Kyllä minun tietääkseni eläkemaksut perittiin alle 23 vuotiailtakin. Minullakin oli noin 8 vuoden työt tuollla ajalla kun tein koulun ja opiskelun ohessa koko ajan töitä.
Minun muistikuvani mukaan jossain vaiheessa nuorten eläkemaksu puolitettiin pariksi ensimmäiseksi työvuodeksi tilapaisesti nuorten työllistämisen kannustamiseksi. Silloinhan koko eläkemaksu perittiin työnantajalta. Ja taisi nuorten yrittäjäeläkkeessa olla samanlainen 2 ensimmäisen vuoden helpotus maksuihin.
teet parempaa työtä ilmaista itsesi kuin minä aikaisemmin. olen jokseenkin samalla linjalla. minä sanoisin että eläkejärjestelmä on kuin erittäin hidas pommi joka räjähtää jota katsomme hitaassa liikkeessä.
voinee kuitenkin olla mahdollista että jos työeläkemaksuja nostetaan maailmanloppuun saakka niin suomen eläkejärjestelmä pysyy kasassa. siltikin se on pahasti epäoikedenmukainen tuleville sukupolville.eikä tämä eläke ratkaisu korjaa sukupolvi asiaa riittävästi.
tämä uusikin eläkeratkaisu on pikkuviilauksia joilla vähän parannetaan rahoitusta. jolla voidaan pitää tätä massiivista sukupolvelta toiselta toiselle rahansiirtoa hengissä. minä en vastusta suoria rahansiirtoja mutta eläkejärjestelmässä ne alkaa olla massiivisia.
voinee hyvä sanoa vielä että suomen eläke järjestelmä ei ole säästö järjestelmä vaan suora rahansiirto järjestelmä nykyisistä eläkemaksuista nykyisiin eläkkeisiin eli siis tulevilta sukupolvilta vanhoille. 170 miljardia joita työeläke yhtiöt pitää varastossa on aika pieni raha. se kestäisi noin 8 vuotta jos työeläkemaksut poistuisi. työeläkemaksut ovat ~23% bruttopalkasta kun otetaan huomioon työnantajan puoli. ei mikään pieni osuus.
Käsittääkseni tuo alle 23-vuotiadien kertymän puuttuminen oli mukana jo 1962 , kun TEL eläkejärjestelmä alkoi .
Vasta 2005 tehtiin ratkaisu, jossa kertymä alkaa jo 18-vuotiaana ja nuoremmista eläkemaksua ei kerätä.Ei siis niin kauhean vanha.
Kun on paljon vainnanvaraa niin voi palkata parhaimman.Meillä on kuukaudessa 585000 työnhakijaa
Kun hakijoita on 200–600 yhteen paikkaan niin helpointa on karsia +40-vuotiaat ja alle 25-vuotiaat ulos , se tiputtaa ehdokkaiden määrän kohtuulliseksi.
Nykyisin rekrytointijärjestelmät tekevät sen automaattisesti, sen kun parametroi valinnan.Jos ei jäljelle jääneistä löydy niin sitten voi laajentaa
Kun pääosa työttömistä on +50-vuotiata ja työkkäri pakottaa heidät hakemaan kaikkea mikä liikkuu niin on turhaa haaskata aikaa näiden hakujen perkaamiseen, kun oikean löytäminen on lottovoitto.
Ei nykyisillä mentelmillä ja ajoilla parasta ehditä seuloa, riittää, että on, että täyttää kohtuulliseti paikan vaatimukset
Ja jos seuraamme politiikkaa niin palkataan kaveri.
Toisaalta jos oletetaan tuolle pääomalle edes jonkinlaista tuottoa, niin sillä katetaankin äkkiä puolet eläkkeistä ilman että rahasto sulaa lainkaan. Tämä on myös eläkeyhtiöiden aktuaarien ennuste: rahastot sulavat jonkin verran, mutta tuotto riittää jotakuinkin paikkaamaan sukupolvien kokoeroista johtuvan epäsuhdan.
Paljon eläkkeitä suurempi ongelma on ikääntyvän väestön terveydenhuolto. Eläkemaksuissakin näkyvä eliniänodotteen kasvu tapahtuu isolta osin helvetin kalliiden lääketieteellisten edistysaskelten kautta, mikä maksaa paljon enemmän kuin niiden viimeisten elinvuosien eläkkeet.
Oikeasti eläkejärjestelmä on jotakuinkin ainoa osa Suomen sosiaalisektoria joka on jossain määrin kunnossa, ja jossa oikeasti reagoidaan näkyvissä oleviin tulevaisuuden haasteisiin. Siitä kun kuitenkin vastaa yksityiset tahot matemaatikoineen, ja kaikkine puutteineenkin hyvävelirinki lienee pätevämpi valitsemaan osaavia johtajia kuin kansa tai vaaleissa pikavoittoja kalastelevat poliitikot.
JaSa,
huolesi on aivan oikea, mutta silloin syyllinen on ammattiyhdistysliike palkanmuodostusmallillaan.
Jos ikääntynyt ei saisi edes inflaation mukaista palkankorotusta niin heistä ei tule työnantajalle työn tuotoksen arvoon nähden liian kalliita.
Eli palkanmuodostuksen pitäisi olla yksilöllistä, mutta toki niin että liittojen ja työnantajien sopimus perustuisi johonkin pottiin joka jaetaan työntekijöille. Yksilökohtaisesti ei vain olisi mitään takuuta että juuri minä saisin korotuksen jos en ole tehnyt mitään sen eteen.
Juhana Vartiainenhan kehui valtion viraston ylijohtajana Ruotsissa jättäneensä vanhempia virkamiehiä palkankorotusten ulkopuolelle koska osaajille piti saada jostain korotusvaraa. Kuulostaako tämä oikeudenmukaiselta jos korotus perustuu muuhun kuin että korotuksen saisi pomon hyvä kaveri? 🙂
On myös paskapuhetta, että joillain ei olisi ollut mahdollisuutta kouluttautua. Suomessa ja yleensä hyvinvointivaltioissa on erityisen hyvät mahdollisuudet kouluttautua niin pitkälle kuin vain rahkeet riittävät. Aina tohtoriksi saakka. Ja melko pienin kustannuksin. Jo “Juurakon Hulda” teki niin ja monet ovat seuranneet esimerkkiä. Opiskeleminen työn ohessa on ”
Älä viitsi, 50-ja 60-luvuilla vain n 7 % ikäluokasta oli mahdollisuus opiskella korkeakoulussa ja vielä 80-luvullakin suuri osa ylioppilaista joutui lähtemään ulkomaille opiskelemaan, tunnetuin ryhmä ns Upsalan ekonomit.
Korkeakoulukoulutus laajeni vasta 80-luvun lopussa ja ‑90-luvulla, mutta silloin suuret ikäluokat olivat jo 40–50-vuotiaita, harva palaa enää koulun penkille enää tuolloin, etenkin kun kansakoulupohjalta pitäisi suorittaa 4–5 vuotta perusopintoja ja sen jälkeen kilpailla yliopiston sisäänpääsykokeissa eli opintoihin kului 10 vuotta. Eli olisi valmistunut vasta 50–60-vuotiaana.Jos koulu on jäänyt keskenjääneeseen kansakouluun niin tuosta selviää enää harva vaikka mahdollsikkisa olisi ollut
Koulutusjärjestelmä oli hyvin eriarvoinen 70-luvulle saakka, jolloin tuli peruskoulu. Koulutetut kävivät oppikoulun ja suurin osa niistä oli yksityisiä, joissa jouduttiin maksamaan korkeita lukukausimaksuja,matkat piti maksa itse , samoin asuminen, sillä oppikouluja oli harvassa, ruoka oli maksullista , samoin kirjat ja muut välineet.Isäni joutui maksamaan n kolmen-neljän kuukauden palkan koulutuksestani vaikka hän oli hyvätuloinen toimihenkilö ja minä ainoa lapsi.
Suuret ikäluokat tulivat 5–6 lapsisista perheistä,rintamatiloilta, ei pientila kyennyt tarjoamaan sellaista tuloa, että lapset olisivat voineet käydä koulua.Joskus yksi joukosta pääsi eteenpäin.
Pientila ei elättänyt noita 5–6 lasta, joten lapset ajettiin kotoa jo alle 15-vuotiaana töihin.Moni jätti koulun ja lähti töihin alle 15-vuotiaana.Eik se elättänyt seuraavsta sukupolvesta ketään , Lappikin on täynnä noita autioita rintamamiestiloja ja ‑kyliä
Kansakoulu muodosti umpiperän, josta ei suoraan päässyt mihinkään korkeampaan opintoihin.
Ammattikouluun pääsi kansakoulupohjalta, mutta sinnekin pääsi vain 20 % ikäluokasta ja jos sieltä sai suosituksen niin saattoi pyrkiä opistotasolle ja jos menestyi sai suosituksen pyrkiä ylisopistoon ja taas opinnot alkoivat alusta eli koulutusputken pituus oli 13–15 vuotta eli valmistui yli 30-vuotiaana.
Suosituksen sai yksi luokasta, joten mitään suurta virtaa noista ei syntynyt
Eikä keskikoulukaan taannut kuin oikeuden pyrkiä pyrkiä opistotasolle. Yliopistoon vaadittiin ylioppilastutkinto, opistotasolta pääsi kokeisiin suosituksella yksi luokasta
Eikä siihen aikana ollut opintotukea.Minä olen ensimmäisiä ikäluokkia, joka sai valtion takaamaa opintoLAINAA ja minäkin olen syntynyt 50-luvulla.Isäni opiskeli pankkilainalla, jonka iso-isä takasi ja metsän myynnillä
Eikä työn ohella opiskelu oikein onnistunut sillä 50–60-luvuilla oli tiukka luentopakko eikä iltakursseja ollut. 70-luvulla kuri hölleni ja työssäkäyntikin onnistui joissain paikoissa
Jos halusi myöhemmin kouluun niin ensin piti käydä peruskoulun oppimäärä täyteen
, sen jälkeen lukio ja sen jälkeen pääsi yiopiston/opiston pääsykokeisiin. Moni oli mennyt töihin kesken kansakoulun, joten taskussa ei ollut edes kansakoulun päästötodistusta.
Hyvinvointiyhteiskunta on syntynyt vasta 80-luvun lopulla pakon edessä, kun maastamuutto alkoi uhata huoltosuhdetta.
Koulutustaso riippuu 70% kotoan saaduista tuesta ja suurista ikäluokista harva sai mitään tukea kotoa, suurin etu oli 100 metriä etumatkaa, kun sodan käynyt isä antoi vauhtia pystykorvalla
Nykyajan nuoriso on hyvin näköalatonta eikä tunne edes lähihistoriaa
Koska meillä ei ole lupa sanoa ääneen sitä, että yhteiskunta on kehittynyt pisteeseen jossa
matalan tuottavuuden työn tekijöitä ei oikeastaan tarvita mihinkään rahanarvoiseen ellei
tuottavuusero ala näkyä palkkaeroissa. Suomeksi siis jotain sentapaista, että meillä olisi ylempi keskiluokka joka on ehkä 20 prosenttia väestöstä, ja sitten loput, jotka ovat piikoja ja renkejä.
Tähän ei voida mennä demokratiassa, koska äänestäjät eivät sitä hyväksy. En myöskään pidä sitä mielekkäänä enkä kovin reiluna yhteiskuntamallina.
Yhteiskunnan kannalta suurin ongelma ei ole allokaatio, vaan distribuutio. Kaikki olennainen voitaisiin hoitaa ja kaikkeen riittäisi resursseja, mutta ongelmana on se, että niiden, joiden työ on riittävän tuottavaa, kuorma on jo nyt aivan liian suuri ja osuus hyvinvoinnista liian pieni. Ja niillä, joilla on merkittäviä tyydyttämättömiä tarpeita, ei ole mitään tarjottavaa niille, joilla olisi resurssit nämä tarpeet tyydyttää.
Ennenkuin joku keksii että tämä ratkeaa kommunismilla tms, niin totean, että sosialistinen systeemi tarjoaa vielä vähemmän insentiivejä niille joilla noita resursseja olisi.
Ja 50–60-lukujen kansakoulussa ei ollut päteviä opettjia, sillä sodan aikana ja sen jälkeen ei koulutettu opettajia korkeakoulussa vaan kansakoulun opettajat saivat pikakoulutuksensa seminaareissa.Niinpä kansakoulussa kurssit olivat suppeita ja yhden opettajan sivistyksen varassa.
Aineopettajia ei juuri ollut kuin suuriss akaupungeissa.
Kieliä ei opetettu ollenkaan ja ilman ruotsin kieltä korkeakoulututkinto oli mahdoton
Uusi eläkeratatkaisu on varsin reilu ja tasapuolinen. Nykyinen suosii kohtuuttomasti keveissä tehtävissä toimivia virkamiehiä.
He tietysti nostivat äläkän “saavutetun edun” menettämisestä.
Suurin este tarpeellisiin rakenteellisiin uudistuksiin ovat juuri nämä saavutetut edut.
Iiro Viinanen oikein moitti hallituksia uudistusten lykkäämisestä. Menojen supistamisen sijaan on nostettu maksuja ja veroja. Vihreiden helmasynti?
Eläkejärjestelmään haluttiin sen vuoksi muutoksia että valtion talous ei kestä eläkkeellä olevien liian suurta osuutta suhteessa koko väestöön.
Eläkejärjestelmään liittyy sisäsyntyistä puskurointia, mutta muihin ikäsidonnaisiin menoihin taas ei eli ne rasittavat julkista taloutta jos ikääntyneiden suhteellinen osuus kasvaa.
Häviäjät tiedetään:
Miehet eivät eläkettä tarvitse.
Lyhyempi elinikä ja eläkettä pienentävä sukupuolineutraalisuudesta väitetty elinikäkerroin pitää huolen, että miehet kelpaavat maksajiksi.
Lähes yhtä suuri ero elinikäidotuksessa on pienituloisimmat kymmenyksen ja suurituloisimmat välillä. Köyhille ei edes pientä eläkettä makseta. Wahlroosrille ja lepoloille vastaavasti suurta eläkettä vuosikymmeniä.
Pienituloisen miehen, siis 50-vuotiaasta työttömänä olleen pätkätyöläisen, elinikäodote on siinä 66 vuotta, keskimäärin.
No, mitä pienituloinen mies eläkkeellä tekisikään. Joisi viinaa ja tekisi muuta turhaa, jota elämäksi kutsutaan.
Onnittelut toimittajille harvinaisen onnistuneesta uutisoinnista, jossa ylistetään päätöksentekokykyä. Robotti hoitanee jatkossa tiedotteet puolestanne lehtiin.
Kiitos EK,STTK, SAK.
Nuorten miesten huono-osaistuminen on suuri ongelma, ehkä Suomen suurin.
Mutta ongelema ei tosiaankaan koske miehiä yleisesti. Monilla miehillä menee hyvin ja elämänlaatu on naisten elämänlaadun tasolla. Hyvinvointiyhteiskunta toimii vaikka nikottelee.
Ongelman määrittely: huono-osaistuminen kasautuu miehiin eikä mikään poliittinen puolue osaa nähdä sitä keskeisenä ongelmana.
Päinvastoin, esimerkiksi vihreät pitävät naisten ongelmia selvästi poliittisesti tärkeämpinä.
Samaan aikaan suomalainen koulujärjestelmä on tärkeän mittarin mukaan yksi maailman epätasa-arvoisimmista.
Jos poliittinen järjestelmä ei pysty tällaisiin fundamentteihin puuttumaan, annetaan sitten vaikka maa Putinille.
Kun lapset olivat kouluiässä, sanoin, että kyllä Suomin kuitenkin aika hyvä maa.
“Miten niin”, alkoivat kysellä lukioiässä. Että on vähän nähty maailmaa, eikä Suomi nyt mikään ihmeellinen onnela ole.
Korkeakoulua sitten kävivät osin ulkomaille, Hong Kongissa, Israelissa, Lontoossa. Tulivat kotiin ja ihmettelivät, että mitä, mitä. Ihan impivaarafiilis. Että pakkoruotsi ja ulkomaalaisia, mitä, viisi prosenttia!!!!
“No, joo”, sanoin, “ei suomi mikään onnela olekaan, mutta hienoa kuitenkin, että tällanenkin paikka mihin palata, että koko maailma ei ole yhtä suurta Jenkkilää tai Putinlandiaa.
Olisi kuitenkin hienoa, että voisia sanoa kuin ennen, että onhan tää hieno maa.
On varmasti, mutta niitä mutta “tarjoukset” ovat liian kalliita ensisijaisesti verokiilan takia.
Ei edes USA ole tuollainen 20/80-piikayhteiskunta.
Eläkeuudistus johtaa ryhmäeläkkeiden suosion kasvuun.
Eläkkeelle 58 — 63 vuotiaana. Koskee tietysti lähinnä hyvätuloisia.
Miksiköhän näihin ei puututa samassa yhteydessä. Kyseessähän on työeläkemaksuun verrattava maksu.
Lykkäyskorotus on kyllä oikeudenmukaisempi kuin superkarttuma, mutta kuten toteat, tuo 0,4 % lykkäyskorotus on absoluuttisestikin (keskimäärin) liian vähän esim. miehille. Koska ihmisillä on taipumus optimoida omaa etuaan ja painottaa lähiajan suhteellisen varmoja tuloja tuleviin epävarmoihin (kuolevuus) verrattuna, yksilön kannalta tuleva lykkäyskorotus ole riittävä kannustin työssä jatkamiseen.
Akavalla on toki muitakin itsekkäitä syitä kantaansa, mutta he ovat kyllä oikeassa siinä, ettei tuleva malli välttämättä kannusta riittävästi jatkamaan töissä alimman eläkeiän jälkeen. Yhteiskunnan kannalta saadaan työssä jatkamisesta suurempi hyöty kuin pelkästään eläkejärjestelmän rahoituksessa huomioidaan. Olisikin ollut sinällään perusteltua, että lykkäyskorotusta korotettaisiin ja valtio osallistuisi tästä aiheutuviin kuluihin. Työmarkkinajärjestöille tällainen malli tuskin kuitenkaan kävisi, sillä silloin vietäisiin osittain pohja pois argumentilta, että he maksajien edustajina ovat oikeutettuja päättämään eläkejärjestelmästä.
Asia on komplisoitu eikä ole olemassa yhtä kaikille tasapuolista eläkejärjestelmää. Akavan näkökulmaa ei kuitenkaan pitäisi lytätä aivan niin yksioikoisesti kuin monessa paikassa on esitetty.
Eipä niin, USA on 0,5/99,5 yhteiskunta.
Eroamisikä nousee samaa tahtia kuin alin vanhuuseläkeikä. Sopimuksesta:
“Vakuuttamisvelvollisuuden ja vanhuuseläkkeen yläikäraja kytketään vanhuuseläkkeen alaikärajaan siten, että näiden ikärajojen ero säilyy 5 vuotena. Työsopimuslain mukaista eroamisikään nostetaan vastaavasti. Nämä ikärajat tarkistetaan kuitenkin täysinä vuosina.”
Kansakoulunopettajia on menneiden vuosikymmenten koulutuspolitiikan ongelmista turha syyllistää. He olivat koko systeemin selkäranka.
Kansakoulunopettajseminaarin pääsyehtona oli 1950-luvulle saakka kansakoulu ja 1960-luvulla keskikoulu. Hakijoita oli paljon, ja valitut olivat ikäluokkansa parhaimmistoa. Seminaari ei ollut mikään lyhyt oppilaitos. Se kesti viisi vuotta, minä aikana yleissivistystä täydennettiin perusteellisesti. Samalla syvennyttiin musiikki- ja käsityötaitojen kehittämiseen, mihin pitkä opiskeluaika antoi hyvän mahdollisuuden.
Heikkona kohtana olivat lähinnä hospitantit, eli ylioppilaspohjalta välittömästi sodan jälkeen pikakoulutetut opettajat, joilla opiskeluajaksi riitti yksi vuosi.
Syrjäseutujen lasten koulunkäynti oli tosiaan vaikeaa. Sen sijaan, jos koulumatka oli järkevän mittainen tai kortteeri järjestettävissä, ei raha muuten asettunut esteeksi. Valtionavun ehtona oli myös yksityisissä oppikouluissa vaatimus vapaaoppilaskiintiöstä. Joissain kaupunkikouluissa vapaaoppilaiksi hakijoita oli niin vähän, että kaikki hakijat hyväksyttiin.
Eikä se kortteeri niin mahdoton ollut, jos oli tahtoa. Toinen isoisäni kävi kaksivuotisen ammattikoulun työskennellen samaan aikaan kortteeripaikan renkinä. Kotona oli tukemassa leskiäiti ja viisi nuorempaa sisarusta, jotka myös aikanaan kävivät, isoisäni tuella, kouluja.
Toki peruskoulu on paljon parempi systeemi.
Opettajaseminaariin pääsi kansakoulupohjalta.
Siitä huolimatta “pitkä linja” oli todellinen vaihtoehto. Vielä tänäänkin “pitkän linjan insinööri” tai vielä kovemmin, “pitkän linjan diplomi-insinööri” on sellainen kunnianimi, että me tavalliset tallaajat hiljenemme. Pitkä linja ei ollut helppo, mutta ne, joilla oli tahtoa ja lahjoja käydä se, ovat rautaisia ammattilaisia.
Kuinkahan Mauno Koivisto luki itsensä muutamassa vuodessa ylioppilaaksi ja tohtoriksi koko ajan töitä tehden jo 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa?
Iltalukio ja ‑peruskoulu ovat olleet todellisuutta 1970-luvulta lähtien. Jos on lahjoja, ei yliopiston pääsykokeissa ole mitään erityisen vaativaa. Niistä mennään heittämällä läpi.
Lisäksi oli muitakin reittejä, joista tärkein oli kansalaisopisto. Sirola‑, Voionmaa- ja Alkio-opistot sekä erilaiset kristilliset opistot kouluttivat puolue- ja herätysliikeaktiiveja näille urille.
Tässä olet oikeassa. Koulutustaso riippuu ensi sijassa kodin antamasta tuesta, mutta tuon tuen on oltava aina vähintään henkistä. Pelkkä raha ei riitä eikä se ole edes välttämätöntä, jos nuorella lahjoja on tarpeeksi ja kodilla sivistystahtoa. Jos koti on sellainen kuin lopussa kuvaat, ei sieltä nykypäivänäkään tule koulunkävijää. Koulu jää kesken jääneeseen tai huonosti käytyyn amikseen.
Eläkejärjestelmän kannalta asia on sikäli merkityksetön, että vaikka esimerkiksi syrjäseudun lapselle koulu jäi helposti kansakouluun, ei myöhempi koulunkäynti opistotasoiseen tutkintoon ollut mitenkään mahdotonta. Opistotasoisella tutkinnolla saattoi vielä 1970-luvulla päästä kiinni ihan asialliseen ansiotasoon ja kunnioitettuun yhteiskunnalliseen asemaan, sillä säätykierto oli voimakasta ja toimihenkilöluokka kasvoi nopeasti. Toki huonoista oloista lähtevältä vaadittiin suurempia lahjoja ja tahdonvoimaa kuin herran lapselta, mutta ei se mahdotonta ollut. Näin ollen, jos eläke jää pieneksi huonon koulutustason vuoksi, on suurin syypää lähinnä peilin takana ja seuraavat syypäät lapsuudenkodissa.
Suuret ikäluokat syntyivät ylipäätänsä maaseudulla, muutto kaupunkeihin alkoi paljon myöhemmin. Riippuu siis aika paljon siitä, mitä sen aikaisella syrjäseudulla tarkoitetaan.
Tiestö ja kalusto sekä rauta- että maanteillä olivat aivan muuta kun nyt. Jo 20 km:n koulumatka tarkoitti noin tuntia, puoltatoista aamuin ja illoin, käytännössä paljon enemmän, sillä liikenteen aikataulut täsmättiin työssä käyvien mukaan. Itselläni 50 km:n lukiomatka junalla synnytti 11 tunnin koulupäivän.
Kaikki oli maksullista ja nimenomaan seteleillä maksettavaa. Vapaaoppilaankin oli ostettava kirjat itse ja maksettava matkat, ruokailut, kortteerit jne. Perheissä oli tyypillisesti useita lapsia. Tämän seurauksena maalta kotoisin olevia pienviljelijä- ja työväestötaustaisia keskikoululaisia oli vähän, lukiolaisista vielä vähemmän.
Tarkoitatko tällä myös suurten ikäluokkien perheenäitejä? Että heilläkin oli käytännössä täydet mahdollisuudet käydä työssä, kouluttautua aikuisina ja kerryttää eläkettä?
Totta, sillä koulutusta vaille jääneet kyvykkäät maaseudun nuoret aikuiset, varsinkin miehet, ratkaisivat ongelman muuttamalla Ruotsiin. Siellä firmojen sisäisen koulutuksen kautta he saivat nopesti ammattitutkinnon ja pääsivät myöhemmin yllättävän usein pomoiksi ja jopa keskijohtoon.
Jos haluaa tutustua elämään 50…60-lukujen Suomessa, romaaneja löytyy.
Eli kuten sanoin, ideologian mukaan työn tarjonnassa ei voi olla ongelmia koska työttömiä on paljon. Muuta ei saa sanoa. 59-vuotias pitkäaikaistyötön rakennusapumies on ihan vain pientä tukitoimea vaille valmis koodaamaan ja markkinoimaan seuraavan Angry Birdsin.
Ensinnäkin matalan tuottavuuden työn verokiila pitäisi saada olemattomaksi. Yhteiskunnalta pitäisi tulla selvä viesti, että se, että minä käyn kastelemassa kukat teillä ja sinä käyt leikkaamassa meidän nurmikon on täysivaltaisten yhteiskunnan jäsenten lisäarvoa tuottavaa toimintaa eikä veronkiertoa ja/tai puuhastelua joka ei oikeuta täysimääräiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sosiaaliturvineen päivineen.
Toiseksi tarvitaan euron rinnalle joustavampi raha. Siis markka euron rinnalle tilivaluutaksi ja Suomen Pankille työllisyysmandaatti inflaatiomandaatin sijaan.
Luddiitit ovat olleet väärässä jo satoja vuosia, mutta vuosi vuodelta olen alkanut pelätä enemmän, että tuo väärässä oleminen ei taida jatkua loputtomiin.
Vapaaoppilaspaikkoja oli yksi per luokka . Meitäkin oli 45 luokalla.
Eikä vapaaoppilas tarkoittanut muuta kuin ettei tarvinnut maksaa lukukausimaksua. Kirjat, matkat, asumisen, ruokailu etk piti maksaa edelleen
Eikä se, että joku pääsi eteenpäin tarkoittanut, että jatko-opintopaikkoja olisi tullut lisää. Jos joku menestyi kovalla työllä niin hän syrjäytti vain jonkun toisen , edelleen yliopistoon pääsi se sama pieni määrä ikäluokasta.
Niinpä valtaosa suurista ikäluokista on itseoppineita ja kun olisi pitänyt kilpailla nuorempien koulutettujen kanssa niin moni hävisi,kun puuttui muodollinen pätevyys.
Esim Opettajissa oli näitä muodollisesti epäpäteviä ja kun pätevä ilmaantui hakijaksi niin epäpätevä lensi pihalle. Epäpäteviä sai vain vuoden sopparin.
Niinpä moni suurten ikäluokkien edustaja joutui kortistoon ennen eläkeikää kun pätevyysvaatimuksia kiristettiin
OS:” Sekään ei ollut yllätys, että suuret ikäluokat päästetään ensin eläkkeelle 63-vuotiaina ja heidän eläkkeidensä maksajat vähän myöhemmin.”
Tarkoitit kai, että on päästetty.
Saattaa olla nuoremmille ikäluokille ihan hyödyksi. Elina Haavio-Mannila et al. tutkimuksen mukaan suuret ikäluokat eivät ole olleet erityisen itsekkäitä.
http://www.researchgate.net/…Suuret…ja…/02e7e51be061bd425d000000
“Etenkin voi vähän harmittaa, jos on syntynyt 31.12.1986 ja mennyt nuorena töihin…
Ymmärsinkö jotain väärin?”
Vuonna 1986 syntynyt pääsee eläkkeelle joskus 40‑, 50- tai 60-luvulla.. Siihen mennessä täällä kerkeää olla kymmenen hallitusta säätämässä ties millaisia eläkeratkaisua, saattaapa olla ettei ole eläkeikää tai eläkerahastoa enää noina päivinä, ehkäpä eläkeikäiset elävät kansalaispalkalla, kuka tietää. Tulevaisuuteen voi onneksi vaikuttaa.
Perustulo.
Aukaisen tätä asiaa sillä, että tuohon aikaan käytännöllisesti kaikki maaseudun perheet, muutkin kuin maanviljelijät, elivät osaksi luontaistaloudessa. Oli vähintään pottumaa, usein myös solkkuja syövä sika jouluun asti. Seteleistä oli iso puute.
Siihen aikaan muutamat viranhaltijat, mm kunnanlääkärit, saivat suuren osan tuloistaan toimenpidepalkkioina. Asiakkaiden luontaistalous johti siihen, että jos rahaa ei ollut, monet heistä hyväksyivät maksuksi myös luonnontuotteet: “No, jos tuot syksyllä riekon…tai hirvenlavan…tai ensi syksynä hehdon pottuja.…pari ämpärillistä mustikkaa… ämpärillisen hilloja…tms”
Näitä kaikkia hyödykkeitä tuli heille yllin kyllin, mutta olihan niille vastaanottajia, sukulaisia tai ostajia.
En tiedä tilastoja, mutta väitän, että rahataloudellisessa mielessä Suomen maaseutu oli 50…60-luvuilla absoluuttisen köyhää verattuna läntisiin maihin.
Ei tämä tilanne ole muuttunut mihinkään. Yhteiskunnassa eteneminen on suuressa mittakaavassa nollasummapeliä, sillä joku jää aina pohjalle. Jos yliopistojen sisäänotto on 20% ikäluokasta, 80 % ei pääse yliopistoon. Tämä ei silti tarkoita, ettei mahdollisuutta olisi ollut. Se on ollut, ja sen on saanut joku toinen, joka on tehnyt sen eteen paljon töitä. Ei se opiskelu ole helppoa edes herrain lapsille. Säätykierto toimii myös alaspäin.
Syrjäseutujen tilanteen maalaat kyllä liian kattavaksi kuvaksi Suomen kansasta. Todellisia ongelmia koulutielle pääsyssä oli ennen peruskoukujärjestelmää lähinnä Lapissa, Koillismaalla, Kainuussa, Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Yli puolet Suomen kansasta asui jo 1940-luvulla Etelä-Suomessa, jossa juuri kenellekään ei ollut mahdotonta käydä koulua. Ja lisäksi: sille peräkylän lapsellekin olisi ollut aikuisuuden kynnyksellä mahdollista muuttaa kaupunkiin, mennä työhön ja opiskella samalla työväenopistossa tai iltakoulussa tai vaikka liittyä ammattiosaston opintopiiriin. Eli jos opiskelu ei ole myöhemminkään maittanut, kyse on lähes aina ollut henkilökohtaisesta valinnasta.
Opettajien tapauksessa en ymmärrä, mitä väärää tapahtuu, kun epäpätevä opettaja saa lähteä. Kouluun tulee palkata päteviä opettajia, jos heitä on vain saatavilla. Tämä on lasten ja yhteiskunnan etu. Edellen on voimassa mainitsemasi laki, ettei epäpätevää opettajaa saa palkata yli vuodeksi kerrallaan, jotta pätevät voisivat syrjäyttää heidät virantäytöissä. Jos joku on niin moraaliton tai epätoivoinen, että ryhtyy lapsia opettamaan, vaikkei ole pätevä, pitää ymmärtää, ettei pesti ole vakituinen.
Jos suuriin ikäluokkiin kuuluneen epäpätevän opettajan syrjäytti nuorempi pätevä, on tämä osoitus positiivisesta kehityksestä. Suomi vaurastui ja saatiin enemmän päteviä opettajia. (Sen sijaan kukaan opettaja ei ole koskaan menettänyt aiempaa pätevyyttään, kun pätevyysvaatimuksia on muutettu. Niissä on aina siirtymäsäännökset. Jos on joskus ollut pätevä, on aina pätevä.)
Ihmisen muisti on valikoiva ja kun on elänyt hyvinvointiyhteiskunnassa niin ei muista tai käsitä ‚millainen yhteiskunta Suomi oli 50–60-ja vielä 70-luvullakin.
Suomi oli tuolloin Euroopan takapajula, pääelinkeinot olivat maanviljely ja metsätalous. Suomi oli myös täydellinen luokkayhteiskunta ja koulutus oli yksi keino ylläpitää luokka jakoa.
Niinpä koulutuskin oli hierarkinen ja eriarvoistava, osa luokkajaon ylläpitoa. Niinpä koulutus sisälsi umpiperiä: kansakoulupohjalta pääsi ammattikouluun, mutta sinnekin pääsi vain murto-osa ikäluokasta. Sekatyömieheksi tai maatalouteen rengiksi ei laajaa koulutusta tarvittu.
Kansakoulupohjalta ei ollut asiaa opitotasolle, siihen vaadittiin keskikoulu. Ammattikoulusta pääsi opistoon tai oikeammin pyrkimään 1–2 parasta luokalta.
Kansakoulupohjalta pääsi vain ‚jos oli luottovanki eli sai paljon suosituksia. Isäni pääsi tätä reittiä eteenpäin. Mutta vain pääsykokeitten kautta, ei siis automaattisesti.
Opistotasolta pääsi eteenpäin vain lukion kautta tai 1–2 sai suositukset , joilla sai oikeuden pyrkiä yliopistoon
Eli tämä sivuvirta oli todella pieni eikä se lisännyt ikäluokan koulutusmääriä vaan oli nollasummapeliä.
Vasta peruskoulu 70-luvulla avasi mahdollisuudet , mutta vain peruskoulun käynneille
Suomesta tuli eurooppalainen hyvinvointivaltio vasta 80-luvulla, Suomi oli viimeinen länsi-Euroopan maista
Mauno Koiviston historiikin mukaan hän kävi Turussa iltaoppikoulua. Oppikoulujen historian mukaan ensimmäinen iltaoppikoulu perustettiin 20-luvulla Helsinkiin ja ensimmäinen Helsingin ulkopuolinen Lahteen 1963. Turussa iltaoppikoulu aloitti 1964,joten Koivisto ei käynyt ainakaan tätä.
Mutta sodan käyneille nuorille järjestettiin pikakoulutusta , edellytyksenä olive keskenjääneet opinnot oppikoulussa/lukiossa, joten Kysessä lienee ollut tällainen ylimääräinen koulutu. Ikäluokan koulutusastetta se ei nostanut.
Iltakoulussa ilmaantui jonkin verran 60- luvun lopulla, mutta kansakoulun käyneen piti ensin suorittaa keskikoulua kolme vuotta ja sen jälkeen lukio kolme vuotta ja päälle yliopisto saman verran eli 12 vuoden lukuputki. Kun siihen aikaan työviikko oli 6‑päiväunet ja työtunteja jotain 46–48 niin harva jaksoi puurtaa 70–80 tunnin viikkoja.
Useimmat iltaoppikouluistakin olivat yksityisiä, mutta ei se valtion koulujaan juuri halvempi ollut, lukukausimaksu oli pienempi.
Iltalukioverkkokin oli harva, omasa oppikoulussa ollut oli läänin ainoa , oppilaita 30 luokkaa, siis sisäänotto,
Koulutus ei ole ollut kovin korkeilla prioriteeteista ennen kuin 80-luvun jälkeen. Suomi saavutti muiden länsimaiden tason perusopiskeluvuosissa vasta 2010
http://www.stat.fi/artikkelit/2012/art_2012-12–10_004.html?s=0
Tässä puhutaan enemmän etuudesta kuin sen kustannuksesta. Uusi eläkejärjestelmä pyrkii rajoittamaan eläkekustannuksen jo sovittuun 24,4 %:in bruttopalkasta (nyt 23,6 %).
4000 kuussa ansaitsevan työn arvosta veloitetaan siis tonni kuussa, jo nyt. Minkähänlainen vanhuudenturva syntyisi, jos saisi tuon käyttää asuntolainan kuukausimaksuun? Entä pienituloinen 1600 kuussa ansaitseva, jolta menee 400 euroa/kk tähän maksuun, saisihan ilmankin takuueläkkeen?
Järjestelmään alusta kuulunut, joka sai v. 2001 päättyneestä työsuhteestaan 60 %:n eläkkeen, oli maksanut eläkemaksua keskimäärin 12,06 % vuodessa. Onko tämä puolet 24 %:sta vai ei, siinä kysymys? Nykyinen eläkemaksu kuluu lähes kokonaan näiden eläkkeiden hoitoon.
Vuonna 2001 päättyneestä työsuhteesta laskettiin eläkepalkka työsuhteen loppuvuosien ansioista. Yhdellä työnantajalla pysynyt sai kohoavan palkkakehityksen aikana huomattavasti paremman eläkkeen kuin työpaikkaa vaihtanut. Tämä etu oli niin suuri, että juopoinkin kapteeni siirrettiin kollegiaaliseti majurinvakanssille loppuvuosiksi. Esimerkki: jos työuran palkka nousi kahdesta tonnista neljään tonniin on 60 % keskimäärin 1800 kuussa mutta loppupalkasta 2400 euroa, siis 80 % keskipalkasta. Siksi jopa superkarttuma oli tyypilliselle Akavalaiselle heikennys kun samalla siirryttiin koko työuran eläkkeeseen.
Uusi järjestelmä on turhan antelias nostaessaan eläkepalkan bruttopalkan tasalle ja turhan tiukka kiristämällä eläkeikää tulevaisuudessa yli 65:n. Nykyisen kaltainen jousto olisi ollut mielestäni parempi, ehkä siten, että ehdotuksen mukainen eläkeikä olisi täyden eläkkeen normieläkeikä mutta valinnanvapaus olisi jätetty kansalaisille.
Työeläkejärjestelmää luotaessa palkat olivat lähellä selviytymisrajaa, nyt 60 % on keskituloiselle käypä eläketaso ja liikaakin, sillä kun (1) elinikä on ensisijaisesti perinnöllinen ominaisuus ja (2) terveys on sidonnainen tulotasoon niin eläkejärjestelmä on tulonsiirto huonoperimäisiltä pienituloisilta hyväperimäisille korkeapalkkaisille joten alempikin työeläke kansaneläkkeen päälle riittäisi.
En ole eri mieltä. Tarkalleenottaen, olen sitä mieltä, että verokiilan sijaan pitäisi pikemminkin olla “verovipu”. Vihreiden ja muiden esittämä perustulomalli jossa marginaali on heti lähtöönsä sen 40% paikkeilla, on mieletön.
Pikemminkin perustulon pitäisi olla hyvin matala, sanotaan 300 euroa kuussa. Tämän päälle veronalaisesta tulosta menisi ‑20% (juuri niin, ‑10%) veroa johonkin 500 euroon asti kuussa. Seuraava progressioporras olisi vaikka 0% 1000 euroon asti. Eli kun bruttopalkka on 1000 euroa, käteen jäisi 1400 euroa kuussa. Sen yli menevältä vaikka 40% marginaali. 3000 euron palkasta jäisi siis käteen 2600, ja 4000 euron palkasta 3200 jne. Parametrit voi säätää miten haluaa, mutta tässä mallissa siis 2000 euron bruttopalkka tulee käytännössä verottomana.
Siirtymävaiheen järjestely: Tämä on (mutatis mutandis) targetti vaikka 10 vuoden päähän. Joka vuosi tehdään tarkistus veroasteikkoon kohti tätä. Asumistuet ja vastaavat jäädytetään nykytasolle ja asteittain integroidaan perustuloon ja eläkkeisiin niin, että ennustettavuus säilyy. Aivan kuten sanottiin ettei asuntovelan korkovähennyksestä “voi” luopua, niin nyt siitä on höylätty jo iso osa pois, eikä mitään sen kummempaa pahaa ole tapahtunut. Tässä on ihan sama juttu.
“Naisten asema tässä vähän heikkenee, koska naiset ovat nyt voineet paikata lasten takia lyhentynyttä työuraansa ja heikentynyttä eläkettä tehokkaasti superkarttumalla. Tämä on ongelma, mutta se pitäisi korjata perhevapaiden eläketurvaan kohdistetuilla täsmätoimilla eikä kaikille tulevalla superkarttumalla.”
Uudistuksen ongelma ovat JO lähellä eläkeikää olevat naiset, joille ei perhevapaista ole kohdistunut eläketurvaa lainkaan. Esim. eräs tuttu nainen oli töissä nuoresta 23-vuotiaaksi, minkä jälkeen hän opiskeli tutkinnon. Sitten hän siirtyi työelämään, jonka jälkeen hän hommasi useita lapsia, ja oli 15 vuotta pois työelämästä perhevapailla, kuvitellen ehtivänsä kerryttää vielä eläkettäkin. Perhevapaat päättyivät ennen vuotta 2005, jonka jälkeen niistä on alkanut kertyä eläkettä. Myös nuoruuden työura päättyi 23-vuotiaana, eli eläke jäi siltäkin ajalta saamatta. Millä ihmeellä tällaisessa tilanteessa oleva voi kerryttää elinkelpoista eläkettä?
Yhteiskunnalle hän on tuottanut paljon sekä tulevien sukupolvien eläkkeen maksajia että tehnyt paljon töitä. Mutta eläkettä on kertynyt aika vähän. Vaikka perhevapaiden kertymismalli nyt korjattaisiin, se koskee vain uudistuksen jälkeen perhevapaita pitäviä, eli vaikuttaa vasta kymmenien vuosien päästä eläkkeelle pääsevien naisten eläkkeisiin.
(Menee jo kauas eläkkeistä, mutta menköön.)
En usko, että on olemassa mitään helppoja ratkaisuja. Seuraavien 50 vuoden aikana luokkayhteiskunta saattaa palata erittäin rajulla voimalla. Pidän sitä hyvin todennäköisenä.
Luokkayhteiskunta ei palaa muodoltaan niinkään aristokraattisena, porvarillisena tai kapitalistisena vaan hyvin meritokraattisena, jopa biologisena.
Teknologia tulee korvaamaan vähemmän älyä, opiskelua ja luovuutta edellyttävää työtä. Etenkin miesvaltaisilla aloilla, mikä on tärkeä huomata. Hoiva-aloilla tulee aina olemaan runsas kysyntä työvoimasta, sillä siinä missä koneet ehkä jonain päivänä rakentavat taloja ilman rakennusmiehiä, ei kone voi korvata hoito- ja hoiva-alojen inhimillisen vuorovaikutuksen tärkeyttä.
Hoito- ja hoivatyöt ovat kuitenkin usein kuormittavia ja henkisesti raskaita, eikä siten kansalaispalkka voi nousta niihin (ja vastaaviin) verrattuna liian houkuttelevaksi
Jos ja kun tulevaisuuden työpaikat jonkun vuosikymmenen päästä tulevat olemaan suurelta osaltaan korkean älyllisen ja luovan osaamisen työpaikkoja, ja älykkyys ja luovuus ovat vahvasti synnynnäisiä ominaisuuksia, niin mikä on niiden ihmisten, etenkin miesten, asema, jotka eivät näihin töihin yksinkertaisesti kykene?
Monietnisissä yhteiskunnissa kysymys voi entisestään kärjistyä.
Yleinen vastaus on, että aina on löytynyt korvaavaa työtä. Mutta tämä ei ole välttämättä luonnonlaki, johon ei jossain välissä tulisi äkillistä poikkeamaa tai pysähdystä, tien päätepistettä, jossa teknologia on tehnyt ruumiillisen ja alhaisen osaamistason työn kysynnän hyvin vähäiseksi. Ja entä jos merkittävästä osasta väestöä ei ole muuhun työhön? Ainakaan tasolla, jolla heidän työlleen olisi kysyntää? Mitä he tekevät? Monen itsestään selvyytenä pidetyn arvon ja asenteen pitää ehkä muuttua.
Aiemmin olin vahvasti sitä mieltä, että yhteiskunta toimisi paremmin talousliberaalimpana, mutta futurologiset näkökulmat ovat kyseenalaistaneet tämän käsitykseni pidemmällä aikavälillä. Tällä hetkellä vahva vastaus on yksiselitteisesti ‘en tiedä’.
Työ on kuitenkin usealle ihan psyykkisestikin keskeinen sisältö elämässä, jotakin, minkä kautta kokea omaa merkitystään ja saada arvostusta yhteisön jäsenenä. Jonkin muun pitäisi täyttää ja korvata tämä funktio tulevaisuuden rakenteellisesti työttömille. Jotta he eivät kokisi itseään osattomiksi, syrjityiksi tai huonommiksi ihmisinä.
Samaan aikaan ihmiset, jotka kehittelevät yhteiskuntaa yhä enemmän pyöritteleviä koneita, omistavat niitä kehitteleviä yrityksiä, tulevat saamaan hyvin voimakkaan aseman. Erot voivat kärjistyä globaalistikin, jos robotit ja 3D-tulostus jossain vaiheessa halvempina vaihtoehtoina korvaavat kehittyvän maailman hikipajat ja tehtaat. Silloin tuotanto palaa takaisin kehittyneisiin maihin, mutta ei juuri työpaikkoja synnyttävästi.
Silloin globalisaationkin moottorista menee keskeinen osa rikki.
Toisaalla tieteessä voidaan esimerkiksi kehitellä hyvin kalliita hoitoja, jotka parantavat ihmisen ominaisuuksia ja kykyjä, niin elävien kuin syntyvien (designer-vauvat) ja pidentävät elinikää. Tällainen voisi entisestään lisätä kahtiajakoa.
(Oma lukunsa ovat vielä erilaiset joukkotuhonnan potentiaalit, mitä uudet teknologiat voivat avata, mutta se on ohi tämän kysymyksen. Ellei sitten turhautuneiden tai fundamentalististen nuorten miesten fantasioissa. Tai vastapainonaan kaikkialle ulottuvan vakoilu- ja tarkkailukoneiston.)
Toki me olemme näissä kehityskuluissa vielä vaiheessa ‘ennen T‑Fordia’, mutta ne ovat uskoakseni todellisia ja tämä maailma voi parin sukupolven päästä olla tunnistamaton nykyiseen nähtynä.
Jos tämä kehitys on todellinen ja tulee tapahtumaan, niin miten siihen pystyttäisiin vastaamaan yhteiskuntarauha ja yhteiskuntasopimus säilyttäen? On myös otettava huomioon vastaus, että ei voida.
Kiitos, onpas virkistävän uusi ajatus (siis ainakin minulle). Enkä edes äkkiä keksi miksi tuo olisi tyhmä. Lähinnä reikää on se, että kaksi pummia päättävät maksaa toisilleen palkkaa tekemättä mitään negatiivisen tuloiveron maksimoidakseen, mutta en nyt osaa tuota kovin isona ongelmana pitää ainakaan äkkiseltään.
Eläkkeelle lähdön yläikärajan nosto korjaa ongelmaa, koska on niitä joita tarvitaan ja jotka haluavat tehdä töitä pitkään. Tiedän, että heitä on ainakin yksityisyrittäjinä ja yliopistolla.
Eläkeiän alaikärajan nosto ei ainakaan korjaa mitään. Meillä on jo nyt joitakin ammatteja, joista ei lähdetä vanhuuseläkkeelle, vaan sairaseläkkeelle. Nyt niitä vain tulee lisää. Yhtenäinen eläkeikä on tasa-arvon irvikuva, varsinkin kun tiedän taloudellisten laskelmien päätöksen takana olevan virheellisiä.
Tekstissäsi on paljon tärkeitä pohdintoja, ja ainoa mahdollinen järkevä vastauskin niihin: “en tiedä”. Ei kukaan tiedä.
Perustuloa pidän optimaalisena keinona hallita tilannetta aikana, jolloin olemme siirtymässä kohti kuvailemiasi mahdollisia skenaarioita. Se vapauttaa ihmisiä suuntautumaan enemmän sellaiseen tekemiseen, mikä itselle tuntuu motivoivalta ja mielekkäältä, ja tämä puolestaan johtaa niihin tulevaisuuden töihin, joista kukaan ei tällä hetkellä tiedä vielä mitään. Ainakin huomattavasti nykymallia tehokkaammin. Nykymallissahan ihmisiltä pyritään viemään vapaus joko liian työnteon tai sitten työttömyyden oravanpyörässä juoksemisen johdosta.
Toki perustulon tulee olla selvästi kokopäivätyöstä saatavaa ansiota pienempi, jotta sen voi rahoittaa ja jotta motivaatio tehdä (myös) ansiotyötä säilyy. Silti se ratkaisisi kerralla monia nyky-yhteiskunnan vaikeimmista hyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä, ja yksinkertaistaisi merkittävästi myös tätä avauksen aiheena olevaa eläkehässäkkää (tai tarjoaisi mahdollisuuden yksinkertaistaa sitä).