(Kirjoitus on julkaistu Näkökulma-artikkelina Suomen Kuvalehdessä)
Hyvinvointivaltion kriisi Suomessa on oikeastaan sosialidemokratian kriisi, koska koko pohjoismainen hyvinvointivaltio on demarien luomus. Se osoittautui niin hyväksi, että kaikki sitä kannattavat. Meissä jokaisessa asuu pieni demari.
Sosialidemokratialla on ollut kaksi päätavoitetta, tukea työtätekevää kansanosaa työpaikoilla sekä rakentaa hyvinvointivaltiota, jossa hyvät julkiset palvelut täydentävät kattavaa sosiaaliturvaa. Ensimmäinen tavoite on sosialidemokraateille ensisijainen, koska koko puolue on oikeastaan ammattiyhdistysliikkeen poliittinen siipi. Kumpi tavoite on tärkeämpi, on kysymyksenä merkityksetön niin kauan kuin tavoitteet tukevat toisiaan.
Pitkään ne tukivatkin. Suomen taloudellinen kasvu oli pitkään lähinnä maatalouden tehostumista. Maatalous luovutti työvoimaa teollisuuteen ja palveluihin. Sata vuotta sitten selvä enemmistö suomalaisista oli maanviljelijöitä, nyt kansan ruokkimiseen riittää muutama prosentti työvoimasta. Maatalouden ehtymätön työvoimareservi merkitsi, ettei työn tarjonnan lisääminen ollut minkäänasteinen välttämättömyys. Työtä tarvittiin, jotta jokainen saisi elantonsa, mutta jokaista ei olisi tarvittu, jotta kansantalous voisi hyvin.
Kun työvoimasta oli ylitarjontaa, oli sosiaalisesti perusteltua puolustaa työläisten etuja työnantajien hyväksikäytöltä. Perusteltua se oli myös kansantalouden kannalta, koska taloudellinen kasvu tarvitsi ostovoimaista kysyntää. Sosialidemokratian kaksi tavoitetta olivat hyvin sopusoinnussa keskenään.
Maatalouden työvoimareservi alkoi hiipua 1980-luvulla. Se oli työväenliikkeen kulta-aikaa, koska työmarkkinoille kehittyivät myyjän markkinat. Työväestö keskiluokkaistui ja vaurastui nopeasti. Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus oli kunnossa, koska ikäjakauma oli suosiollinen, vähän lapsia ja vanhuksia sekä paljon työikäisiä.
2000-luvulle tultaessa ikäjakauma kääntyi nopeasti epäedullisemmaksi. Työikäisten määrä kääntyi laskuun vuonna 2009. Nyt olisi hyvinvointivaltion rahoittamiseksi tarvittu työn tarjontaa lisääviä toimia, eläkeiän nostamista, nopeammin työelämään kannustavaa työttömyysturvaa ja työperäistä maahanmuuttoa. Nämä kaikki olivat myrkkyä ammattiyhdistysliikkeelle. Sosialidemokratian kaksi tavoitetta joutuivat ristiriitaan keskenään. Demarit joutuivat valitsemaan, ovatko he ammattiyhdysliikkeen vai hyvinvointivaltion puolella ja he valitsivat ammattiyhdistysliikkeen.
Sosialidemokraatit ovat estäneet työttömyysturvan muuttamisen kannustavammaksi muiden pohjoismaiden omaksumien käytäntöjen mukaisesti ja heidän takiaan eläkeiän nostaminen viivästyi vuosia. He estivät virolaisten tulon töihin Suomeen silloin, kun tätä meidän kannaltamme edullisinta työvoimaa oli vielä saatavilla yllin kyllin. Demarien torjumat virolaiset ovat nyt Ruotsissa vanhushuoltosuhdetta parantamassa. Tämä kaikki on toiminut ainakin näennäisesti SAK-laisen työvoiman etujen mukaan, mutta se on ollut kovin huono asia hyvinvointivaltoin rahoituksen kannalta.
Kysyin eduskunnan kyselytunnilla Antti Rinteeltä, kannattaisiko meidän ottaa oppia Ruotsin työn tarjontaa lisänneestä talouspolitiikasta. Hän vastaisi, ettei kannata, koska meillä on Suomessa työttömyyttä.
Jos maassa olisi kiinteä määrä työpaikkoja, työn tarjonnan lisääminen todella lisäisi työttömyyttä ja tarjonnan vähentäminen vähentäisi. Kokemusten perusteella näin ei suinkaan ole. Työttömyys ei pienene työn tarjontaa vähentämällä eikä lisäänny työn tarjontaa lisäämällä kuin syvän laman oloissa. Ranskassa yritettiin torjua työttömyyttä työaikaa lyhentämällä, mutta työttömyys ei vähentynyt, vaan tehtyjen työtuntien määrä väheni. Ruotsissa töissä olevan tai työtä hakevan työvoiman määrä on aktiivisten toimien seurauksena lisääntynyt merkittävästi, kun se Suomessa on laskenut. Silti työttömyysprosentti on Ruotsissa ja Suomessa liikkunut hyvin samalla tavalla. Työvoiman lisääntynyt tarjonta ei Ruotsissa kasvattanut työttömyysprosenttia vaan lisäsi työpaikkoja. Laskusuhdanne lisää työttömyyttä ja noususuhdanne vähentää, mutta työttömyysprosentti on lähes riippumaton työvoiman tarjonnasta.
1970-luvulla syntyvyys laski Suomessa tilapäisesti niin, että vuosikymmenen aikana syntyi noin 150 000 lasta vähemmän kuin normaalitilanteissa olisi syntynyt. Väittääkö joku tosissaan, että ilman tätä syntyvyyden notkahdusta Suomessa olisi nyt 150 000 työtöntä enemmän?
Sosialidemokraattinen hyvinvointiyhteiskunta voi Suomessa huonosti. Kaikesta joudutaan säästämään ja eduista tinkimään, eikä vanhuksillekaan voida enää taata kunnollista hoitoa. Ruotsissa kaikki on toisin. Valtiontalous on vahva vaikka sosiaaliturva on antelias ja esimerkiksi vanhusten hoito on paljon paremmalla tolalla. Ruotsissa on pystytty ylläpitämään paljon paremmin sosialidemokraattisen hyvinvointivaltion arvoja kuin me olemme pystyneet täällä Suomessa.
On historian ironiaa, että sosialidemokratian hyvästä tilasta Ruotsissa kiitos kuuluu paljolti Fredrik Reinfeldtin porvarihallitukselle ja sen noudattamalle talous- ja työmarkkinapolitiikalle. Ruotsin porvarihallitus teki monia ideologisesti värittyneitä huonoja ratkaisuja kuten pahasti epäonnistunut peruskoulun yksityistäminen voittoa tavoitteleviksi yhtiöiksi. Siksi se kaatui vaaleissa. Työelämän osalta Reinfeldtin hallitus menestyi erinomaisesti. Maassa selvästi suurempi osa ihmisistä on töissä kuin Suomessa, eikä ero johdu työttömyysprosentista vaan siitä, että useampi ruotsalainen on tarjoutunut työmarkkinoille.
Ruotsissa on ollut varaa harjoittaa sosialidemokraattisempaa hyvinvointipolitikkaa kuin Suomessa, koska työmarkkinapolitiikka on tehty uudistuksia, joita demarit Suomessa kammoksuvat. Suomessa sosialidemokraattisia arvoja on vaalittu työmarkkinapolitiikassa, mutta sen seurauksena hyvinvointivaltiota on jouduttu talouden pakottamana purkamaan hyvin oikeistohenkisesti.
Tämän hetkisten Gallup-lukujen perusteella Suomessakin on jotain toivoa; demarit jäisivät (toivon mukaan) oppositioon ja uudistuksia voitaisiin tehdä.
Jos yksi syyllinen Suomen talouden tämänhetkiseen kurjuuteen halutaan löytää, niin silloin valinta kohdistuu ay-liikkeeseen. Se on jämähtynyt 80-luvun poteroihinsa.
Ratkaisu: lakko-oikeus pois viideksi vuodeksi.
No siis. Työn kysyntä ja tarjonta eivät ole mikään yksi könttä, ei ole olemassa mitään ”työmarkkinoita” siinä mielessä että Pena, Jorma, Abdi, Pjotr, Toomas, Friedrich jne olisivat vaihtokelpoisia keskenään.
Kysyntä ei millekään työlle putoa tietenkään taivaasta, vaan jos meillä on yhdelle työlle kysyntää ja sitä tulee joku tekemään, niin kerrannaisvaikutuksena syntyy todennäköisesti kysyntää jollekin toiselle työlle. Mutta ei sekään mene niin, että kun vaan tarjontaa ylipäätään lisätään, niin hokkus pokkus kysyntäkin lisääntyy koko markkinalla.
Jos ajatellaan kansantaloutta kokonaisuutena, niin voidaan ajatella että siinä on tietty määrä kysyntää tietyille töille, sanotaan töille A, B, C, D, jne. Nämä kysynnät ovat eri suuret ja esimerkiksi palkkataso on eri. Marginaalilla kun kaveri tulee ulkopuolelta ja on valmis tekemään työtä A, niin työn A hinta pikkuisen putoaa, mutta jotkin muut taas nousevat — jos nousevat.
Jos me sanomme, että maahan tulee 1000 afrikkalaista bussikuskeiksi, niin bussikuskien palkat painuvat ja voi olla että jotkut muut palkat nousevat. Jos maahan tulee 1000 saksalaista insinööriä (tosin, miksi tulisivat kun meillä insinöörin palkka on jotain Botswanan tasoa?) niin insinöörien palkkoihin tulee laskupaineita ja joihinkin muihin palkkoihin nousupaineita. Karrikoiva esimerkki: Jos meille palkataan ulkomailta tanssitaiteilijoita, niin kotimaisten tanssijoiden palkat painuvat mutta meikkaajien ja pukusuunnittelijoiden kysyntä kasvaa.
AY-liike kategorisesti vastustaa kaikenlaista työn ostamista ulkomailta, koska se ajattelee juurikin sillä ”yksi työmarkkina”- periaatteella. Toisaalta myös Osmon argumentit on aina laadittu kääntäen tällä ”yksi työmarkkina”- periaatteella, tai ainakaan niistä ei erota että olisi otettu huomioon tämä näkökohta.
Meillä on yhtä aikaa työvoimapulaa ja työttömyyttä, koska meillä on alitarjontaa joistakin töistä ja ylitarjontaa toisista. Kaiken lisäksi sosiaaliturva on sellainen, että se filtteröi siitä tarjonnasta ne matalammin palkatut työt kokonaan pois. Sitten joku työvoimaviranomainen keksii että myydään sitä orjatyövoimana.
Ruotsi on poliittisessa takalukossa, eikä sillä ole siitä ulospääsyä. En pidä Ruotsindemokraattien poliittisesta ohjelmasta, enkä sitä mitenkään salaile, mutta ruotsalaisten perinteisten blokkien mykkäkoulu ja kiukuttelu ja sitten ”väärinajattelevien” syyttäminen tilanteen jumittumisesta on kyllä vastenmielinen. Ruotsindemokraatit olivat ensin niinkuin rotta olohuoneessa, nyt se sika, kohta siitä tulee virtahepo tai sarvikuono. En lähtisi Ruotsia minään ”menestystarinana” markkinoimaan näissä asioissa.
”…kuten pahasti epäonnistunut peruskoulun yksityistäminen voittoa tavoitteleviksi yhtiöiksi”
Voisitko kertoa tästä (epäonnistumisesta) enemmän?
Katso nyt vaikka Ruotsin menestystä Pisassa. Kaatoi porvarihallituksen.
Ruotsissa toisaalta maaseutu on tyhjennetty Suomea tehokkaammin isompiin kaupunkeihin. Suomessa Keskustan valta on taannut sen että pienemmätkin kunnat ovat olleet tulonsiirtojen ansiosta hengissä ja ihmisten ei ole ollut ihan pakko muuttaa työn perässä muualle kun julkinen sektori on työllistänyt ihmiset.
Alueellisten tulonsiirtojen priorisointi pitäisi myös tehdä täällä suhteellisen ripeästi ja varmistaa maan elinkelpoisuus, ei syrjäisten alueiden elinkelpoisuutta kansantalouden rappion kustannuksella.
Demareiden ideologinen lähtökohta on tasa-arvo. Siksi demarit puolustavat vähätuloisia. Mutta ongelmaksi on muodostunut globalisaatio.
Aiemmin demarit kisasivat kotimaisten riistoporvareiden kanssa, mutta nyt pääosin kiinalaisten työläistovereiden kanssa. Tähän uuteen kisaan vanha ideologia sopii huonosti, koska periaatteessa demareiden pitäisi tukea myös kiinalaisia tovereita.
Kiinalaiset vähätuloiset ovat kilpailussa vieneet suomalaisilta vähätuloisilta töitä. Ainoaksi keinoksi kilpailla on jäänyt se, että lasketaan palkkoja ja maksetaan samalla sosiaalitukia. Mutta tämä on ainakin toistaiseksi ollut ay-liikkeelle ja demareille kauhistus. Sehän olisi riistoporvareiden tukemista.
Osmo Soininvaara ei liene perillä arkitodellisuudesta suomalaisten alle 1500 euroa bruttona ansaitsevien kansalaisten osalta?
Suomessa on yksi merkittävä ongelma ja se on köyhän ostovoima elämän kannalta välttämättömiin asioihin, ja tätä odotan SDP:n parhaiten puoluetasolla korjaavan.
Oma ratkaisuni köyhien ostovoiman korjaamiseksi on perustulomalli, joka pienoisella tarveharkinnalla ilman sosiaalibyrokratian kyttäävää toimintaa sopisi modernin Suomen köyhien tulomalliksi.
Hyväosaiset valitsevat kurjuuden, vaikka köyhyys voitaisiin poistaa. Tätä kurjuuden poistamista tekee kaikista uskottavimmin SDP.
Sosialidemokraatit tukevat perustuloa (?)
Suomen ja Ruotsin talous- ja sosiaalipolitiikan erot kiteytyvät siihen, että kumpikin maa on valinnut joitakin sellaisia etuja, joita toisella ei ole, hintana se, että kummallakin maalla on toisaalta myös joitakin sellaisia ongelmia, joita toisella ei ole.
Ruotsin julkisen sektorin vähäisemmän velkaantumisen ja vilkkaamman kulutuskysynnän kielteisenä vastapainona on ollut riskien kaataminen pankkien asuntolainamarkkinoille ikuisten asuntolainojen muodossa ja liberaalin maahanmuuttopolitiikan kääntöpuolena länsinaapurissamme on suurten kaupunkien ongelmalähiöissä valtavasti yhteiskunnasta syrjäytyneitä ja levottomuuksia aiheuttavia ulkomaalaistaustaisia nuoria.
Jotkut pitävät merkityksellisenä erona myös sitä, että Suomi on mukana euroalueessa, Ruotsi ei, mutta Suomi joutui tekemään valuuttapäätöksensä hieman Ruotsista eriävistä lähtökohdista. Markkaan ei ollut kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla 1990-luvun puoleenväliin mennessä yhtä suurta luottamusta kuin kruunuun, joten EMU nähtiin Suomessa puolivälttämättömänä rahamarkkinoiden vakauttajana.
Muilta osin teksti tuntuu olevan pitkälti mukailtu Ruotsissa pitkän virkamiesuran tehneen Juhana Vartiaisen esitelmistä ja teksteistä.
Mitähän sieniä Kimmo Hoikkala syö?
Kaikilla nykyisillä puolueilla on samansuuntaisia ongelmia, vaikka ei ehkä yhtä vakavia kuin demareilla. Puolueista pitäisi mielestäni luopua tykkänään. Maailma muuttuu paljon nopeammin kuin tuollaiset historian painolastista, sisäisistä mielipide-eroista ja poliittisen pelaamisen tuomista haasteista kärsivät puolueet ikinä voivat.
Entä jos vaalit hoidettaisiin jatkossa seuraavasti: jokainen kansalainen voisi äänestää ketä tahansa 18 vuotta täyttänyttä kansalaista eduskuntaan. Sellaista henkilöä, jonka mielipiteisiin ja rehellisyyteen itse luottaa – siis omaa tuttavaa tai sitten jo tunnettua poliitikkoa. Samalla lapulla voisi ilmaista oman halukkuutensa edustaa kansaa seuraavan vaalikauden ajan. Sitten annetut äänet lasketaan algoritmilla, jonka joku matemaatikko voisi kehittää iltapuhteenaan.
Äänet, jotka on annettu edustushaluttomalle kansalaiselle, menisivät eteenpäin sille henkilölle, jota ko. kansalainen on äänestänyt. Siis jos vaikkapa blogikommentoijamme Tiedemies on saanut ystäväpiiristään 14 ääntä ja hänen vaimonsa 8 ääntä, mutta kumpikaan ei ole ilmaissut haluavansa edustajaksi itse, järjestelmä laskee 14 ääntä tiedemiehen äänestämälle henkilölle ja 8 ääntä hänen vaimonsa äänestämälle.
Esim. 50 eniten ääniä saanutta edustajaksi haluavaa tulisivat sitten valituksi. Heidän vaikutusvaltansa tulisi riippua heidän saamistaan äänimääristä, siis paljon ääniä saaneen ääni painaisi salissa enemmän kuin juuri ja juuri läpipäässeen. Avustajia saisi palkata nykyistä useampia, jotta edustaja saisi tehokkaasti tietoa päätöksentekonsa pohjaksi ja pystyisi tiedottamaan toimistaan ja ajatuksistaan reaaliajassa kansalaisille.
Järjestelmän haittapuolena olisi ainakin se, että tuntemattoman henkilön olisi vaikeaa päästä edustajaksi. Tämän voisi korjata rajoittamalla perättäisten edustajuuskausien määrän vaikkapa kahteen. Omista arvoista ja ajatuksista tiedottamista varten valtio voisi tarjota nettialustan, jossa jokainen edustajaksi haluava voisi kertoa itsestään, arvoistaan ja poliittisista pyrkimyksistään. Sivusto myös seuraisi automaattisesti edustajiksi valittujen äänestyskäyttäytymistä.
Äänestäjien kuluttajansuoja parantuisi, politiikka alkaisi kenties taas kiinnostaa kadunmiestäkin (ja ne, joita ei kiinnosta, voisivat siitä huolimatta tehdä harkitun äänestyspäätöksen), edustajat olisivat henkilökohtaisessa vastuussa äänestäjille eivätkä voisi piiloutua puolueensa selän taakse. Ongelmistamme tulisi käsinkosketeltavammin meidän ongelmiamme, joihin meidän täytyy itse löytää ratkaisut, eikä ikäviä teoreettisia kysymyksiä, joita aina joku muu on oikeampi henkilö pohdiskelemaan, ja joiden ratkaisuyrityksistä ei ole lopullista vastuuta oikein kenelläkään.
Osmo: ”Työelämän osalta Reinfeldtin hallitus menestyi erinomaisesti. Maassa selvästi suurempi osa ihmisistä on töissä kuin Suomessa, eikä ero johdu työttömyysprosentista vaan siitä, että useampi ruotsalainen on tarjoutunut työmarkkinoille.”
Tämä on siltä osin totta, että työttömyys on vielä alempana kuin Suomessa, mutta Reinfeldtin politiikan ansiosta lähestyy Suomen tasoa. Se ei ole erinomaista.
Ero Suomen ja ruotsin työttömyydessä ei ole merkitsevän suuri vaan ero tulee työllisyydestä. Ihminen on joko työllinen työtön tai työvoiman ulkopuolella. Työvoiman ulkopuolella olevia on Suomessa paljon enemmän kuin Ruotsissa.
Eikös ay-liike ole päin vastoin se viimeinen linnake, jossa edelleen halutaan ylläpitää mahdollisimman leveää hajurakoa hyväosaisen, kokopäivätyössä käyvän, täysistä eduista nauttivan porukan ja pätkä- ja silpputyömarkkinoille pudonneen prekariaatin välillä?
Milloin?
Osmo Soininvaara, juu ainakin 1/46000 osa demareista on perustulomallin kannalla! 🙂
Ratkaisusi on mielestäni hyvä, mutta olet täysin eksyksissä siinä ketä luulet ystäväksesi, ks. http://www.sdp.fi/…/5016-argumenttipankki-perustulo.
Vihreät puolestaan
päivittivät äskettäin perustulomallinsaajan tasalle, ja juurieilen A-studiossakokoomuksen Lehti ja jopa ajatuspaja Liberan Lepomäki olivat perustulon puolella.Keskustan Sipiläkannattaa perustulokokeilua.Sinänsähän perustulossa on muutama ruuvi joista sen voi vääntää kaikille ikuista onnea toimittavaksi vaaleanpunahattara-automaatiksi, tai juuri ja juuri hengissäpysymiseen riittäväksi riistokapitalismin viikkorahaksi. Tai jonnekin noiden välille, mihin se olisi kai viisainta virittää.
Mutta SDP taitaa olla suunnilleen ainoa peruutuspeiliin katsoja jäljellä, joten avaa nyt jo silmäsi sen porukan suhteen.
Tästä näkee sen, että perhepolitiikka on epäonnistunut suurten ikäluokkien osalta. Jos Suomessa olisi työssä ne 150 000 ihmistä enemmän eli suuret ikäluokat olisivat hankkineet enemmän lapsia, kansantalous voisi paremmin. Pitäisikö nyt suuria eläketuloja saavien aikoinaan vähälapsisten suurten ikäluokkien edustajien eläkkeitä selvästi leikata? Heidän eläketulonsahan valuvat matkoina muille maille.
Soininvaaran analyysi on aivan oikea. On järkyttävää, että asiat tehdään meillä aina huonommin kuin Ruotsissa. Ruotsalaisilla pieneen hölmöilyyn on varaa, mutta meillä ei. Olemmehan jo lähtökohtaisesti köyhempiä.
Pisamenestykseen on muitakin yhtä vahvoja selityksiä kuin koulujen yksityistäminen. Kuten vaikka maahanmuutto. Kehitysmaista peräisin olevilla oppilailla on usein vaikeuksia oppia lukemaan ja laskemaan, etenkin vieraalla kielellä. Voi olla vaikea kuvitella sitä, mutta joillakin tosiaan on tällaisia vaikeuksia.
Ekonomistit ja psykologit heittelevät käsiään ilmaan ja ihmettelevät miten joku voi olla niin epärationaalinen, että jättää kouluttautumatta. Todellisuudessa ”epärationaalisuus” on tässä kuten muuallakin usein vain sitä, että rajat ovat tulleet vastaan. Yhteiskunta ei vain halua tunnustaa tällaisten rajojen olemassaoloa. Yksilö kyllä tietää, ettei hänellä ole mahdollisuuksia mielekkääseen työllistymiseen tarpeeksi korkealla statuksella varustetussa työpaikassa. Sen sijaan haaveillaan jalkapallotähteydestä ja rikollisurasta. Psykologin tai opinto-ohjaajan kysellessä vain murahdellaan vaimeasti takaisin ja ollaan vaivautuneita.
Pisamenestys lasketaan myös kantaväestöstä ja maahanmuuttajista erikseen.
Apropos perustulo: Olen moneen kertaan kysellyt täällä sinulta ja Vartiaiselta, miten työvoiman saatavuusharkinnan poistaminen EU:n ulkopuoliselta työvoimalta istuu näihin perustuloihin, matalapalkkatukiin ynnä muihin. Vastausta en ole saanut. Ette tiedä?
Miten yleensäkään tuloluokan ”siivoja” työn lisääminen auttaa hv-valtiota? Valtiolle aiheutuu enemmän kuluja kuin tuloja. Näin etenkin jos pitää maksaa lapsilisät ja mahdollisesti kouluttaa mukulat. Pitääkö minun olettaa, että te vain pyritte Suomen pelastamisen varjolla harjoittamaan hyväntekeväisyyttä maailman köyhiä ja SOLia kohtaan?
Naulan kantaan! Tähän ei ole muuta lisättävä kuin, että lähettäkää tämä demareille. Ja Arhinmäelle.
”Työttömyys ei pienene työn tarjontaa vähentämällä eikä lisäänny työn tarjontaa lisäämällä kuin syvän laman oloissa.”
Tuo ”syvän laman oloissa”-varaus on juurikin tällä hetkellä pätevä. Ei ole mitään merkkejä siitä että työn tarjonnan lisääminen auttaisi kansantaloutta lamassa. Sen sijaan huomio pitäisi kiinnittää kokonaiskysynnän kasvattamiseen, lähinnä rahapolitiikalla. Mutta en kuule kenenkään suomalaisen näkyvän poliitikon vaativan lisäelvytystä EKP:lta. Vain puhetta työn tarjonnan lisäämisestä ja kustannusten vähentämisestä.
No kun oliivimaiden rahoittaminen EKP:n pussista ei täällä ole hirveän kovassa huudossa.
Vai mitäpä muuta se lisäelvytys voisikaan olla?
En ole sieneen ehtinyt, kun on niin paljon tekemistä.
En kannata lorvimista yhteiskunnan rahoilla, mutta kannatan yhteiskunnallisesti merkittävän työ tekemistä sopivaa ansiotasoa vastaan. Meikän perustulomalli lopettaisi vain kyttäävän sosiaalitoimen ja takaisi kaikille suomalaisille riittävän elintason.
100000 ruotsalaista käy Norjassa töissä. 100000 virolaista asuu Suomessa, kaikki eivät ehkä ole töissä mutta kuitenkin.
Kuinkas tuo sopii termiin ”työvoiman tarjonta”? Onko se että 100k virolaista tarjoaa työvoimaansa Suomessa parempi Suomelle vai Virolle? Maksaahan Suomi mm. lapsilisiä Viroon.
Netistä löytyy juttuja siitä kuinka virolaiset rakennusmiehet tulevat 6kk keikalle Suomeen, nostavat lapsilisät ja lähtevät sitten 500 päivän ansiosidonnaiselle takaisin Viroon. Korjatkaa toki jos olen väärässä.
—
”Current estimates of the number of Swedes living and working in Norway hover between 80,000 and 100,000. it’s thought that there are 50,000 Swedes in Oslo alone, which is about 10 percent of the city’s population.”
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/09/11/virolaisia-suomessa-jo-sata-tuhatta
Vartiaiseltakin unohtui, kuten blogistilta, kun hän asiasta radiossa puhui, että työn tarjonnan lisääminen ei väistämättä lisää työpaikkoja. On nimittäin kaksi lisäehtoa: palkan pitää tarvittaessa joustaa ja jonkun pitää tehdä työpaikan luomiseen tarvittavat investoinnit.
Käsittääkseni Vartiainen, kuten kai blogisti, olettaa, että Suomen kaltaisessa maassa ainakin tuo investointipuoli on kunnossa. Mutta kun ei ole, ei varsinkaan nyt, loputtomalta tuntuvan laman oloissa. Eikä Suomi muutenkaan mikään investointi-imuri ole ollut. En ymmärrä, mikä on Suomen kilpailuvaltti investointeja houkuteltaessa tulevaisuudessakaan. Kuluttajamarkkinoilla ei paljon raha liiku ja vientiyrityksen perustaminenkaan ei selvästi innosta jo maantieteellisistä syistä. Luultavasti Sipilä ja Rinnekään eivät ymmärrä ja haikailevat siksi valtiota mukaan.
Ja aika selvää on myös, että palkka joustaa alle taulukon vain puoli- tai kokolaittomin vippaskonstein. ”Laittomalla” tarkoitan lähinnä sopimusehtojen vastaista, mutta kyllä Suomen laissakin on useita palkkoja nostavia pykäliä.
Mutta, hetkinen, kyllä Vartiainen ja blogisti ehkä sittenkin ovat oikeassa. Kyllä työn tarjonta lisää työpaikkoja. Niin ei vain tapahdu täällä periferiassa.
1900-luvun alkupuolen uudet suomalaiset työpaikat syntyivät usein Amerikkaan ja jälkipuoliskon työpaikat Ruotsiin. Oli siinä toki muutama vuosikymmen, kun uudet suomalaiset työpaikat syntyivät pääasiassa Suomeen, mutta jääneekö nuo ajat välivaiheiksi päätrendin työntäessä väkeä ulos globalisaation edetessä?
Aika näyttää, mutta, oikeasti, olisihan se elämä mukavampaa, ainakin sitten lapsilla, jossain Lontoo, Pariisin tai Berliinin liepeillä. Eikö?
Jos ihmisen maailmankatsomus romahtaa mikäli työvoiman tarjonnan lisääminen luo työpaikkoja, hän ei siihen usko vaikka minkä tekisi.
Porvarit eivät muuten tule voittamaan Ruotsissa enää ikinä vaaleja. Ruotsiin tuodaan 100000 potentiaalista vasemmiston äänestäjää maahanmuuttajina vuodessa. Miks rahaton pakolainen äänestäisi Ruotsissa porvareita?
Porvarit tekivät lehmäkauppoja Ruotsissa. Veroja alennettiin, jotta oltaisiin porvareita, mutta toisaalta haluttiin olla sosiaalinen supervalta, ettei vaikutettaisi sellaisilta kuivilta vanhoilta porvareilta liikaa. Kun maahanmuuttopolitiikka on porvareille epäedullistsa, eivät he enää ikinä tule voittamaan vaaleja. Seuraavan vuoden vaaleissa ehkä he saavat vähemmistöhallituksen aikaan, mutta sen jälkeen koittaa ikuinen oppositiopaikka. Ja kun oppositiopaikka on edessä, voidaan annetut veroedut ja muut porvariuudistukset poistaa vasemmiston toimesta.
Reinfeldtin aikakausi tullaan muistamaan samanlaisena kuin lääkepumpatun urheilijan, joka juhlii hetken, mutta saa sivuvaikutukset aikanaan. ALuksi saadaan omat poliittiset tavoitteet läpi, mutta sivuvaikutukset tulevat politiikastakin aikanaan aikanaan. Kun demografia muuttuu porvareille epäedulliseksi, ei heitä kuunnella enää ikinä
Jos minä kirjoittaisin kirja agenitista, Reinfeldt sopisi siihen hyvin päähenkilöksi. Reinfeldt toimi kuin KGB:n klassisimpien teorioiden mukaan. Ehkä Reinfeldt oli demarien agentti?
Kun olin armeijassa, sai oppia siitä, mihin potero pitää sijoittaa niin, että turvallisuus on taattu. Hyvänä paikkana pidettiin Suomen pankkia ja siellä on esimerkiksi yksi demari poteroituneena. Myös mahdollisena turvapaikkana pidettiin pöpilää, johon voi piiloutua, kunhan ei hospitalisoidu ja muutu taistolaiseksi. Tässä pähkinänkuoriin kätketty ohje hyvän ja helpon elämän mahdollistamisessa edistyksellisessä hengessä.
Miten ihmeessä työvoiman tarjonnan lisäys auttaa yhtään mihinkään, kun yleissitovat tessit määrittelevät rajan, jonka alle jäävällä tuottavuudella ei palkata ketään – vaikka työvoiman tarjontaa olisi kuinka paljon.
Piika- ja talutusyhteiskunta, jossa hyvin koulutetut kaupunkilaiset elävät kädestä suuhun ratkoen elämää ongelmana. Työttömyys pienenee sillä, että keksitään taas jotain uutta turhaa puuhailtavaa… mitäs tekemistä keksittäisiin ihmisille, jotka osaavat itse ostaa viljansa suoraan viljelijöiltä, itse leikata tukkansa, itse viljellä juureksensa ja vihanneksensa, itse pitämään huolta kauneudestaan ja terveydestään… itse opetella ne taidot joita arvostaa… Tekisi mieli esimerkiksi nostattaa ryhmäkanne elintarviketeollisuuden riippuvuutta tuottavasta ”jalostamisesta”.
En ole ihan varma onko Osmo ylpeä Suomen Pisa-menestyksestä Ruotsiin verrattuna vai ei.
Itse en ole. Tietääkseni Suomi pärjää Pisassa siksi, että peruskoulumme monia maita paremmin pystyy roikottamaan huonosti koulussa menestyvät mukana edes välttävillä arvosanoilla. Näin suoritusten keskiarvoa saadaan hilattua ylös.
Opetusresurssit kuluvat tähän rupusakkiin ja mistä se on pois? Opettajilta aika kuluu työrauhan ylläpitämiseen ja heikomman aineksen mukana pitämiseen. Lahjakkaammat jäävät huomiotta, pitkästyvät koulussa ja huippulahjakkaiden kehitys pysähtyy.
Tässä keskeinen syy sille, miksi Suomesta tulee niin vähän vaikkapa tiedemaailmassa tai yritystoiminnassa menestyviä superlahjakkuuksia. Peruskoulusta tulee tasapäisiä keskinkertaisuuksia. Tätä kai meidän ihana sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltiomme haluaakin…
Suositan joko tasoryhmien palauttamista peruskoulun keskeisiin aineisiin, tai sitten palaamista oppikoulusysteemiin.
No kun työvoiman lisääminen nostaa samassa suhteessa niiden tuottavuusrajan ylittävienkin henkilöiden määrää.
Jos jostain tupsahtaa työmarkkinoille vaikkapa 1000 ihmistä (esimerkiksi joku iso firma pistää koko osaston säppiin) niin on aika todennäköistä että 10% niistä kuuluu siihen huipputuottavaan kymmeneen prosenttiin.
Pisa menestyksen lasku johtui todennäköisemmin juurikin tästä työvoimareservin lisäämisestä.
Jep, ja on ilmeistä että Ruotsin koulut ovat umpisurkeita jopa Suomeen verrattuna. Sama ilmiö näkyy myös vähäisemmässä määrin muissa pohjoismaissa. Osa tästä voidaan johtaa uuden aallon pedagogiikkaan, jonka skandinaavit nielaisivat kokonaisena. Osa on vaatimustason alenemista, osa järjestyshäiriöitä. 2 viimeksi mainittua liittyvät vahvasti maahanmuuttoon.
Epäilemättä joku määrä PISA-pisteitä lankeaa myös ahneiden koulunomistajasutkien ja segregaation piikkiin. Mutta ei läheskään kaikki.
Suomessa on OECD:n huonoimmat mamuoppilaat suhteessa kantaväestöön, mutta Suomen PISA-pudotusta ei voi selittää kuin pieneltä osin maahanmuuttajilla. Ruotsissa ero kantaväestöön ei ole yhtä suuri, mutta joka tapauksessa merkittävä. Ja maahanmuuttajia on rutkasti enemmän. Silti Ruotsin politiikassa ei ole juuri puhuttu maahanmuuttajien osuudesta PISA-menestykseen. On vain romahdus ja katastrofi, ja se on moderaattien syytä.
Olemme muuten käyneet tämän keskustelun aikaisemminkin.
Kannattaa muistaa, että maahanmuuttajat kärsivät ruotsissa työttömyydesta (35-40%). Ensimmäisen sukupolven osa voi olla kova. Syntyperäisten ruotsalaisten keskuudessa taas vallitsee lähes täystyöllisyys (5-6% työttömyys). Toisaalta syntyperäisillä ruotsalaisilla on usein pidempi työura samantyönantajan palveluksessa ja siten parempi työttömyysturva kuin maahanmuuttajilla (LASin vaikutuksia).
Ruotsissa asuu jo n. 1 miljoona suomalaisperäistä henkilöä. Lähes kaikki ovat muuttaneet työnperässä, joten jos vain suoemssa olisi aikoinaan ollut töitä niin suomessa olisi nyt karkeasti miljoona asukasta enemmän. Melkoinen tappio suomelle ja voitto ruotsille.
Muuttujia on niin monia, mutta tässä vielä yksi mahdollisuus ruotsin menestykseen. Täällä ei tarvitse lyhentää asuntolainaa, riittää, että maksaa korot. Tästä jää paljon lisää rahaa kulutukseen ja vaikka vaateostoksiin mikä mahdollistaa rätti- ja huonekalukauppojen menestyksen ja lopulta kasvun myös maan rajojen ulkopuolelle.
Ruotsisa on noin kaksi miljoonaa ulkomailla syntynyttä tai ulkomailla synteneistä vanhemmista syntyneitä. On vaikea uskoa, että heidän työttömyysprosenttinsa olisi 35 – 40 %, koska vaikka kaikki ruotsalaiset syntyperäiset ruotsalaiset olisivat töissä, koko maan työttömyysprosentti olisi yli kymmenen. Tämä väite on taas yksi niistä lukuisista valheista, joita ulkomaalaisia vihaavat levittävät.
Joo, mutta ei. Tuo on juuri sellaista sääntelyä, joka johtaa tehottomuuteen. Suomi kaatuu liikaan sääntelyyn. 🙁 Lakko-oikeuden poistaminen on juuri sääntelyä. Toinen asia on, että laittomien lakkojen osalta vastuukysymyksiä pitää kyllä tarkastella.
Koska oikeasti pääsemme purkamaan turhaa sääntelyä? Ei ihan helposti, koska se tarkoittaa poliitikoille niin rakkaiden lakien kumoamista. STM:n ja YM:n lakkauttaminen – on hyvä alku. 😉
OS kirjoitti: ”Sosialidemokratian kaksi tavoitetta joutuivat ristiriitaan keskenään. Demarit joutuivat valitsemaan, ovatko he ammattiyhdysliikkeen vai hyvinvointivaltion puolella ja he valitsivat ammattiyhdistysliikkeen.”
Tämä on juuri se ydin, eikä mikään muu. Vaikeassa ja stressaavassa tilanteesa SDP palasi lapsuuteensa ja ryhtyi ammattiyhdistysliikeen käsikassaraksi.
Sääli. Meillä on ollut aikojen juoksussa hyviä, visionäärisiä ja koko kansan parasta tarkoittaneita demarijohtajia. He saivat tuloksia aikaan.
Ei ole erinomaista, mutta se ei ole julkisen talouden kannalta yhtä haitallista kuin matala työllisyys (-aste).
Korkea työttömyys on inhimillinen, matala työllisyysaste taas julkishallinnollinen ongelma.
Työssä käyviltä saadaan verotuloja, joita voidaan käyttää ei-työssä käyvien eläkeläisten, sairaiden, työttömien, opiskelijoiden, vanhenpainlomalaisten jne lakisääteisiin kompensaatioihin.
Julkishallinnolla on toki vain muitakin tulolähteitä, mutta Suomi ei ole mikään Norja.
Ruotsin yksityiskoulut luotiin hieman paikkaamaan juuri tuota ongelmaa. 🙂 Vähän parempia kuoluja niiden vanhempien lapsille, jotka maksavat tai vain muuten uskovat koulutukseen. Tässä kohtaa Osmo, syy ja seuraus menivät sekaisin.
Kannattaa kysellä sellaisilta tuttavilta, joiden lapset ovat käyneet ruotsalaista koulua, mikä siellä mättää. Samoja ongelmia ollaan kasaamassa Suomen peruskouluun mutta hitaammin. Kouluissa pitää vaatia oppilailta enemmän eikä kaikkea pidä ymmärtää!
Ymmärtämällä liikaa ja vaatimalla liian vähän joudutaan juuri Ruotsin tilanteeseen. Siitä nousevat vaatimukset yksityiskouluista, koska kaikki vanhemmat eivät hyväksy tilannetta.
Perustulo on tarpeeton ja aiheuttaa vain yhden uuden tavan huijata sosiaalirahoja. Tasavero yhdistettynä työttömyystöihin on paljon tehokkaampi keino saman asian hoitamiseksi, eikä se aiheuta väärinkäytöksiä.
Tasavero on paras veromalli juuri vähävaraisille ja pienituloisille, mikä joiltakin tuntuu välillä unohtuvan. Ollaan vain perikateellisia ja muistetaan että ahkerat ja työtäpelkäämättömät saavat lisää kulutettavaa.
Ei pelkkä työvoiman tarjonta ole luonut Ruotsiin lisää työpaikkoja. Satuin olemaan Ruotsissa, kun Reinfeldt sanoi, että ruuan ravintoloiden 12 prosentin ALV on perusteltua nimenomaan maahanmuuttajien kahviloiden ja ravintoloiden takia.
Ei Suomen ALV- verolla maahanmuuttajat työllisty eli se vaati jotain muutakin.
Restaurang- och cateringtjänster
Momsen på restaurang- och cateringtjänster är 12 procent.
Bland annat följande ska beskattas med 12 procents moms:
festvåningspaket som omfattar mat, lokal, städning och liknande tjänster
frukost i samband med logi
dukning, servering, diskning och liknande tjänster som ingår i en cateringtjänst
transport som ingår i en cateringtjänst.
Niin… mutta Reinfeldtin politiikka lisäsi työttömyyttä ja kavensi eroa huomattavasti.
Suomessa on 500000 työtöntä. Ei ole tarvetta ainakaan 5 vuoteen työvoimatarjonnan lisäämiseen. Työvoimapulaa on vain hyvin kapeasti, hoiturit ja lääkärit.
SUURIN pula Suomessa on ideoista ja niiden kaupallistamidessa vietäviksi tuotteiksi ja palveluiksi.
Työvoiman tarjontaa pitää kasvattaa kouluttamalla järkeville aloille työttömistä tekijöitä, eikä niin, että aletaan ottamaan 30 000 maahanmuuttajaa lisää, ja odotetaan noista tulevan tarpeeksi monta veronmaksajaa rahoittamaan edes noiden 30 000 lisäasukkaan vaatimat kasvupanostukset. Kaikki turha koulutuspelleily pois ja panokset niihin aloihin joissa töitä riittää ja työvoimapula uhkaa. Turha työttömyysteollisuus ja toisaalta 9 euroa päivässä orjatyöt veks. Ei tuollaisella toiminnalla ketään pelasteta syrjäytymiseltä, vaan vain saadaan vittuuntumaan lopullisesti, ja ei ole reilua kenenkään kannalta kun oikeissa töissä oikeissa firmoissa saa käyttää tuollaista riistotyövoimaa.
Kasvu on kallista, ei automaattisesti positiivista taloudellisesti. Jotenkin pääsee poliitikoilta unohtumaan, että aika paljon pitää julkisen puolen panostaa, jos lähdetään tuollaisiin maahanmuuttomääriin. Tulee rakentamista, opettamista, terveydenhuoltoa ja niin edelleen. Ei se, että iso bisnes toivoo lisää maahanmuuttajia tarkoita sitä, että se olisi muille järkevää. Totta kai kauppa ja rakentaminen haluaa määrällistä kasvua, eikä niitä kiinnosta jos raha tulee veronmaksajilta, mutta poliitikkoja soisi kiinnostavan.
Eläköitymiseenkin vastaaminen maahanmuutolla on typerää. Kyllä mamukin vanhenee ja joudutaan vain valtavaan pakkokasvun kierteeseen. Eikä ole kovin fiksua samalla sanoa, että robotit vievät työt ja samalla alkaa kasvattamaan nuorten määrää maahanmuutolla. Nuori mies, joka ei pääse yhteiskunnan keskimääräiseen kyytiin, on kuitenkin se, joka jokaisessa kulttuurissa tuottaa suurimmat ongelmat. Nyt ei ole varaa pitää suurta joukkoa mukana, joten ei kannata tuottaa sitä suurta toivottomien joukkoa. Ruotsi on tästä läheisin esimerkki. On vain surkeaa huomata että talousluvut, jotka tietenkin kasvavat kun väestö kasvaa hurjasti kehittyneessä maassa, tuntuvat olevan se ainoa mitä poliitikot katsovat, eikä yhteiskunnalliset ongelmat jotka Ruotsissa ovat suuressa kasvussa.
Pitääkin todeta, että aika köyhin eväin vihreät ovat liikkeellä, jos haikailu demareiden perään on ainoa vaihtoehto yhteiskunnalle. Miksi yhteiskunnallinen tutkimus, johon vihreät nojaavat paljon politiikassaan, olekaan sitten mistään kotoisin kun se todistaa harrastetun politiikan tuottamista ongelmista esimerkiksi juuri Ruotsissa?
Vasemmisto ei ole myöskään koskaan ajanut ekologisesti kestävää yhteiskuntaa, vaan on talousoikeiston tavoin yrittänyt vain jatkaa tuhoamista. Miksi vihreät eivät oikeasti myönnä tätä ja lähde kulkemaan omaa polkuaan? Suo siellä vetelä täällä, mutta nyt vihreät eivät edes yritä mitään oikeaa muutosta, vaan menevät vain kasvupakkopuolueiden mukana. Paljon kaunista puhetta, uljaita tavoitteita, mutta kaikki silti vain puhetta ilman oikeita ratkaisuja, ja usein vielä teot ja julkisesti lausutut tavoitteet täydellisessä ristiriidassa, kuten ekologisen kestävyyden ja maahanmuuton kanssa. Tai kun on huomattu tuloerot, eli siis huono sosiaalinen asema, tärkeimmäksi tekijäksi ongelmien taustalla, niin silti halutaan lisätä juuri niiden määrää, jotka jäävät varmimmin huonoon asemaan ja aiheuttavat sitten ongelmia. Feministit, jotka haluavat paljon lisää maahanmuuttoa, ovatkin suurimpia syypäitä naisiin kohdistuvan väkivallan kasvussa. Ei nykyisessä globaalissa talousjärjestelmässä ole mahdollista pitää ihmisiä poissa huonosta sosiaalisesta asemasta, kuten oli ehkä joskus ennen. Joten miksi hankkia uusia ongelmia?
Asiaa. Nyt on syvä lama. 5 . Vuovi bkt sipistuu.
Kyllä. EKP:n pitäisi elvyttää ja Saksassa pitäisi nostaa palkkoja. Mutta työn tarjontaa lisääviä rakenteellisia toimia pitäisi tehdä, että nousukauden joskus koittaessa olisi edellytyksiä elpyä.
Olemme niin pieni kolkka, ettemme pärjää ilman ulkomaista työvoimaa. Aikoinaan on tullut ugrilaisia, ruotsalaisia, juutalaisia, tataareja, saksalaisia, englantilaisia jne. Kaikki on pystytty tähän mennessä sulattamaan yhteen. Eiköhän se onnistu nytkin. Vähän vähemmän ymmärrystä ja vähän enemmän vaatimuksia, niin homma hoituu.
Tuossa on viitattu jo pariin kertaan Ruotsin verotukseen. Kannattaa ottaa oppia sekä Ruotsista että Virosta. Veroasteemme on kestämätön. Ei tällä veroasteella, näillä sosiaalituilla ja tällä byrokratialla kenenkään kannata tänne tulla tekemään töitä. Päivän Hesarin mukaan niitäkin, jotka tulisivat tekemään töitä, nimitellään viranomaisten toimesta silloisen miehittäjävallan mukaan venäläisiksi. 🙁 Me emme vain osaa.
”2000-luvulle tultaessa ikäjakauma kääntyi nopeasti epäedullisemmaksi. Työikäisten määrä kääntyi laskuun vuonna 2009.”
Tuolla ei ole ollut merkitystä , sillä työvoiman tarjonta ei ole vähentynyt vaan kasvanut.
Työikäisen väestön väheneminen on niin vähäistä, ettei työpaikkoja ole syntynyt niin paljon kuin työvoiman tarjonta on kasvanut
Niinpä ainoa tekijä mikä on kasvanut on työttömyys , meillä on jo 485000 työtöntä ja työnhakijoita on 570000, jota tavoittelevat 40000 työpaikkaa eli 10-15 hakijaa jokaista työpaikkaa kohti
Tilastokeskuksen sivuilta voi helposti aktsoa, ettei mitään piilotyönvälitystä ole, sillä uusia työsuhteita syntyy juuri tuo 40000 veran kuukaudessa.
Työikäisen väestön väheneminen on lähinnä onneton ja surkea selitys taloustieteen karilleajolle.Ja taloustieteilijöiden tapa yrittää siirtää syytä palkansaajalle
Kun kasvu on 0 -tienoilla ja ennusteiden mukaan säilyy sellaisena 2030 saakka niin nettotyöpaikkoja ei synny .Sen vuoksi meillä on enemmänkin työttömyysongelma ja sitä kautta sosiaalinen katastrofi.
Jos suomalainen koulutettu ja teolliseen työkuttuuriin tottunut työvoima ei kelpa ja Afrikasta tuotu luku-jakirjoitustaidoton on parempi työntekijä niin täytyy sanoa, että tämän esittäjällä on päässä vikaa
Suomalaisia Ruotsissa on yli 700 000 ja he menivät nimenomaan niin, että työpaikka oli valmiina.
Ungefär hälften av invandrare från utanför Europa i åldrarna 20-64 saknar idag arbete. Det är samma andel som år 2006 och för den delen samma andel som år 2000.
http://www.tino.us/2013/11/113-000-fler-invandrare-utan-jobb-sedan-2006-spinns-som-framgang/
Liian vanha. Täjmä on juuri sitä valehtelua, josta puhun. Ensin sanotaan, että kaikiksta maahanmuuttajista, siis esimerkiksi suomalaisista ja virolaisista, työttöminä Ruotsissa on kolmannes ja sitten sanotaan, että tätä ilmiselvästi väärää väitettä perustellaan sillä, että påienessä osajoukossa tuo pitää paikkansa.
Nämä on taas näitä sitkeästi eläviä väärintulkintoja. Viimeisimmässä 2012 PISA-tutkimuksessa, jossa Suomen sijoitus hieman laski, myös huipuosaajia oli Suomessa enemmän kuin mitä on OECD:n keskiarvo. Luonnontieteissä Suomi oli huippuosaajissa peräti neljäs. Tämän lisäksi heikoimmin osaavien määrä Suomessa on pienintä.
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2013/liitteet/okm20.pdf?lang=fi
Tuoreiden maahanmuuttajien tilanne ei ole Ruotsissa ruusuinen.
Nevertheless, high unemployment rates have disproportionately affected immigrant communities in Sweden. In 2009-10, Sweden had the highest gap between native and immigrant employment rates among OECD countries. Approximately 63 percent of immigrants were employed compared to 76 percent of the native-born population. This 13 percentage-point gap is significantly greater than the OECD average of about 3 percentage points. (See Figure 2.) Explanations for the gap include less work experience and domestic formal qualifications such as language skills among immigrants, and also the fact that a significant proportion of job opportunities in the Swedish labor market (two-thirds, by OECD estimates), are filled through informal means such as personal and professional networks. Among recent immigrants, defined as those who have been in the country for less than five years, the employment rate differed from that of the native born by more than 27 percentage points. In 2011, the Swedish newspaper Dagens Nyheter reported that 35 percent of the unemployed registered at the Swedish Public Employment Service were foreign born, up from 22 percent in 2005
Alkuperäinen minun silkkana valheena pitämjä väite oli, että kaikista Ruotsiin tulleista maahanmuuttajista yli kolmannes oli TYÖTTÖMIÄ. Se tarkoittaisi, että työllisiä olisi noin 40 %.
Työttömänä ja työvoiman ulkopuolella on hieman yli 40% ulkomailla syntyneistä Ruotsissa oleskelevista 20–64-vuotiaista. (lähde)
Kyse taitaa olla käsitteellisestä väärinymmärryksestä. Pyydän omasta puolestani anteeksi jos olen levittänyt väärää tietoa, se ei ole koskaan tarkoitukseni. (En pidä ulkomaalaisista.)
Työttömänä tai työvoikman ulkopuolella on kaikista Yhdysvaltain työikäisistä 40 %. Italiassa vielä enemmän (kotiäidit). Kaikista suomalaisista työttöminä tai työvoiman ulkopuoella on 34 %.
Kollektiivinen lakko-oikeus perustuu sääntelyyn, jolla rajoitetaan yksilön oikeuksia sopia työsuhteen ehdoista. En voi sopia työsuhteesta niin, että työnantaja voisi erottaa minut, jos en tule lakon aikana töihin. Kyse on työelämän sääntelystä.
Juuri tällaisista kirjoituksista pidän. Laajojen asiayhteyksien pohdintaa ilman ahdasta puoluepoliittista julistusta. Analyysi tuntuu lisäksi varsin pätevältä. Miksi sosiaalidemokraatit todellakin ovat rappeutuneet vanhan säilyttäjiksi ja oman kannattajakunnan lyhytnäköisten etujen puolustajiksi?
Tuota työvoiman lisäämisen ja työn tarjonnan lisääntymisen yhteyttä en tosin osaa loppuun asti sisäistää, vaikka se joiltain osin tuntuukin pitävän kutinsa.
Toinen asia, jota en ole koskaan oikein ymmärtänyt: miten on mahdollista se, että olemme monilla mittareilla rikkaampia kuin koskaan, mutta silti talous on tässä jamassa ja hyvinvointivaltiota puretaan?
Eikö sen rikkauden voisi käyttää näiden ongelmien poistamiseen, kun siihen kerran köyhempinäkin aikoina oli varaa?
Mitähän ne työttömyystyöt ovat?
Nimittäin jos työhön ei kannata palkata ketään, niin ei sellaista työtä kannata teetättää edes orjilla.
Jos työhön ei kannata palkata ketään, niin se johtuu siitä, että se työ ei tuota tarpeeksi, sen ihmisen palkkaamiseksi.
Nyt, jollain kepulaisella matematiikalla työttömyystöiden nimissä pitäisi ihmiset laittaa maatiloille tekemään töitä, jotka eivät kannata edes miljardien maataloustuilla.
Se käpyjen kerääminen tai risujen raivaaminen on totaalisen hyödytöntä.
Työttömien ei pitäisi tuhlata aikaansa tälläiseen, vaan heidän pitäisi keskittyä yrityksen perustamiseen, itsensä kouluttamiseen ja elämään noin yleensä.
On täysin absurdia, että työttömille pitäisi järjestää jotain pilipaliaikuistenleikkikoulua, koska toiset ”joutuvat” käymään töissä ja ”joutuvat” ansaitsemaan monenkertaisesti työttömään verrattuna.
Sitä on demareiden ja keskustan toimesta kokeiltu jo 30 vuotta ”työkkärin” toimesta. Ei toimi ei.
Kateudesta puheenollen. Miten voi olla, että kaikkein köyhimpien ihmisten oloista ollaan kateellisia?
400 euroa tassuun nettona, ehkä pari sataa asumistukea. Ostat halvinta ruokaa, et käy missään, ostat vaatteesi kirpparilta ja jos jotain hajoaa, uutta et saa.
Jos se on niin luksusta, niin miksi työllinen ei vaihda sitä 3500 euron keskipalkkaansa päikseen sen työttömän kanssa? Luopuu talostaan ja siirtyy ”syljeskelemään kattoon” vuokraluukkuun, jonka naapurissa juuri poliisit tekevät kotietsintää.
Lisäksi, on merkillistä, että johtoasemassa olevia tuetaan bonuksilla, koska bonukset rohkaisevat tekemään kovemmin töitä. Bonuksia jaetaan nykyään rivityöntekijöillekin, jos yksikkötasolla saavutetaan tavoitteet.
Miten siis aivan alin pohjasakka motivoituu sillä, että bonuksien sijaan uhataan heittää kadulle pakkaseen?
AY-liike repeää liitoksistaan, jos työläisille ehdotetaan, että leikataanpa 15 prossaa palkoista, niin johan alkaa työ maistumaan!
Ei. Ja vielä kerran ei työttömyystöille tai millekään muulle huuhaahihhulitoiminnalle.
Siitä seuraa sama lopputulos, mutta porvariallianssi ei tule luopumaan vallan kahvasta vaan se tulee muuttamaan politiikkaansa vasemmistolaisemmaksi. Rationaalisesti toimivat poliittiset blokit tai kaksipuoluejärjestelmässä puolueet optimoivat puolueohjelmansa siten että he saavat noin puolet äänistä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa demokraatit saavat noin puolet äänistä, ja heidän politiikkansa on selvästi oikeistolaisempaa kuin Ruotsin oikeistoblokin. Heidän politiikkansa on oltava äärioikeistolaista
Pohjoismaiden näkökulmasta, jotta he saavat noin puolet äänistä.
Jos paikkakunnalla on avoinna yksi työpaikka insinöörille, ja sitä hakee suomalainen työtön insinööri ja ulkomaalainen insinööri. Ja jos ulkomaalainen rekrytoidaan suomalaisen sijaan, niin suomalaista työtöntä ei paljon lohduta se, että jokin siivoojan paikka voi avautua maahanmuuton vaikutusten vuoksi.
Tämä on poliittinen valinta. Eli tekeekö hallitus toimia, jotka edistävät suomalaisten työllisyyttä vaiko maahanmuuttajien. Tekeekö hallitus toimia oman kansansa hyväksi vaiko vieraiden kansojen hyväksi. Tämä on arvovalinta.
Jos hallitus tekee myyräntyötä omaa kansaa vastaan, niin mielestäni silloin voidaan kansankielellä puhua kansanpetturuudesta.
Tämä taas on ihan nollan arvoinen toteamus. On selvää että jos meidän kaikki yritysjohtajamme olisivat steve jobseja, niin mitään ongelmaa meillä ei olisi. Ihan vastaavasti jos kaikki työntekijämme olisivat yhtä hyviä kuin paras 10% työntekijöistä, niin vastaavasti mitään ongelmia ei olisi koska sillon pärjäisimme ihan millä ahansa alalla ja millä tahansa tuotteilla.
Jos kaikki startup-yrittäjämme olisivat yhtä hyviä ideoimaan ja kehittämään teknologiaa kuin Pelle Peloton, jälleenkään mitään ongelmia ei olisi. Rahakonehan olisi nopeasti keksittynä.
Tai jos suomalaiset keksisivat ilmaisen tavan tuottaa energiaa, myös silloin kaikki talousongelmat katoaisivat. Jos jos jos.
Mitä hyötyä on todeta tällaisia itsestäänselvyyksiä, joille ei kumminkaan voi mitään?
Entäs jos Suomeen tulee 100 000 humanitaarista pakolaista, jotka eivät osaa lukea ja kirjoittaa edes omalla kielellään, saati suomeksi? Mihin he voivat työllistyä edes teoriassa, kun yleissitovuuden edellyttämä tuottavuusraja ei ylity?
Ovatko kaikki italiaiset naiset kotiäitejä?? Ja kuinka pitkää? Italiasssahan on Euroopan pienmpiä syntyvyyksiä. ( Asian tietämien kuuluu hyväänyleisivistykseen.)
Rutoissa työllisyysatse on korkemapi kuin Suomessa, mutta puolipäivätyövoimaa vastaavasti enmmän. Kun puolipäivätyötätekevä = ½ työllistä, päästään Suomen lukuihin, osapuilleen.
En löytänyt tuoreempia tietoja (OECD ei avaa tiedostojaan kaikille!) mutta vuonna 2010 työllisyysasteet olivat
Ruotsi 72,7 (kaikkine maahanmuuttajineen)
Suomi 68,2
Italia 56,9
Italiassa naisten työllisyysaste oli 46,1 %
Siis Ruotsin koululaitos meni sekaisin! Rahalla saatiin huonompia kouluja, mutta myös suuria voittoja kouluja pyörittäville yrityksille.
Ruotsissa oli kouluilla aivan käsittämätön kannustinjärjestelmä. Kaikki saivat oppilasta kohden yhtä paljn rahaa, rahalla ei päässyt parempaan kouluun, joten oppilaiden valikoinnin piti olla hienovaraisempaa.
Tuotsa koululle annetusta budjetista koulun pitäjä allokoi rahat omaan taskuunsa (voitto) ja opetuksen järjestämiseen. Sitä menestyvämpi yritys, mitä vähemmän se käytti rahaa varsinaiseen opetukseen!
On pakko oppia, muuten fiksuimmat maahantulijat häipyvät muualle ja jäljelle jäävästä osuudesta on vain kuormittamaan muutenkin raskasta sote-palveluiden tarvitsijoiden määrää. Etusija pitäisi antaa niille, joilla on kykyjä ja halua työntekoon sekä halua ja kykyä sopeutua, mm. kielemme oppimisen kautta.
Liian suuret ja nopeat muutokset ovat maahanmuutossa äkkiä ongelma, jos yhteisömme ja järjestelmämme eivät ole siihen valmiita. Ei pidä ottaa enempää kuin kyetään sopeuttamaan, mutta niistä jotka huolitaan, on pidettävä myös hyvää huolta, kuten kaikista suomalaisistakin.
Ainakin Helsingissä näkyy ihmeen paljon virolaisia rakennustyömailla suhteessa suomalaisiin. Mistäköhän tuokin johtuu? Ovatko ahkerampia ja vähemmän lakkoherkkiä?
PS. Jottei asia jäisi epäselväksi, vaikuttaa mielestäni (ilman taustatietoja tapauksesta) pääluottamusmiehen potkut aika sopimattomalta menettelyltä, kuten myös liiallinen lakkoherkkyys.
Todennäköisetsi puhutaan eri asioista.
Huomattava osa em. määritelmän mukaisesista henkilöistä on ruotsinsuomalaisia tai heidän jälkeläisiään. Samoin mm. Kreikasta ja Turkista 70-luvulla muuttaneita. Kakki ryhmiä, jotka ovat jo kohtalaisen hyvin integroituneet ruotsalaiseen yhteiskuntaan. – Mutta entä uusimmat maahanmuuttajat?
OS kirjoittaa aivan oilein, että “Hyvinvointivaltion kriisi Suomessa on oikeastaan sosialidemokratian kriisi.”
Mutta OS ei tarjoa ratkaisua tähän kriisiin!
Tässä johdattelu ratkaisulle:
Marxilaisista ideoista kehitetty ”menestyksekäs pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta” on peräsin noin sadan vuoden takaa.
Suomi ja muukin maailma elää nyt kuitenkin postmodernissa, joka on aivan erilainen kuin se maailma, jossa Marx ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion kehittäjät elivät.
Postmodernissa yhteiskunnassa ei ole luokkia, vaan se on fragmentoitunut yhä moninaisimpiin ja alati vaihtuviin osakulttuureihin. Monet hylkäävät rationaalisuuden ja loogis-empiirisen ajattelun. Vallitsee relativismi, jossa totuus, järki ja moraali ovat kokonaan suhteellisia.
Suomessakin on viime vuosikymmeninä kehittynyt osakulttuureja erilaisten ideoiden ympärille: Rauhanliike, ympäristöliike, EU-vastaisuus / nationalismi, homojen / lesbojen oikeudet, eläinten oikeudet, urheilu-fanitus, anarkismi, new-age, virtuaalimaailma, ”minulle-heti-kaikki” -uusliberalismi / start-upit, rajaton globalisaatio, jne.
Mistä idea Suomen tulevaisuudelle?
On selvää, että Suomen uusi idea ei voi löytyä enää Marxin tai Adam Smithin jo aikansa eläneistä ja vääriksi osoittautuneista talousteorioista.
Elämme siis postmodernissa, jatkuvassa muutoksessa olevassa todellisuudessa. Siinä kriisistä toiseen etenevän talouden draiverina ovat toisaalta pääasiassa tekninen kehitys ja toisaalta voittoja hakeva, hermostunut ja maaton pääoma.
Uusi talousmalli on tulollansa. Se perustuu postmodernissa elävän ihmisen epärationaaliseen käytökseen ja siitä seuraavaan, jatkuvia kuplia kehittävään globaaliin huutokauppa-talouteen.
Suomen kriisitä pelastava idea pitää perustua kasvuun uuden taloustodellisuuden olosuhteissa. Kaikki muu on turhanpäiväsitä haihattelua.
Kaikille pitää nyt olla selvää, että ilman talouskasvua maamme heikompiosaisten ihmisarvoiseen huolehtimiseen ei tule riittämään varoja.
Kun postmodernissa talouskasvussa heikompiosainenkin pääsee työnsyrjään kiinni, se on parasta sosiaalitukea ja syrjäytymisenestoa.
Miten kasvuun pääsee nyt mukaan?
Kasvua saavat aikaan yritykset, joilla on kilpailukykyiset tuotteet ja jotka osaavat hallita yritysriskiä, sekä pystyvät ketterästi muuttamaan business-ideaansa kriisistä toiseen poukkoilevassa globaalissa markkinataloudessa.
Tällaisia yrityksiä ovat varsinkin keskisuuret kasvu-yrityksemme, jotka muodostavat suurimman osan uusista työpaikoista. Niitä on noin 2000 kpl.
Kasvuun pääse siis mukaan tekemällä Suomesta sellainen maa, jossa nämä kasvuyritykset suostuvat kasvamaan ja työllistämään.
On itsestään selvää, että nämä yritykset ovat globaaleja toimijoita, joilla on muitakin vaihtoehtoja kuin Suomi.
Tulossa on siis ”paradigm shift” -vaalit, jossa Marx ja sosialismi pitää vihdoin heittää historian roskatunkiolle ja tillalle on otettava kasvuhakuinen, postmoderni yrittäjä-yhteiskunta.
Seppo Korppoo, postmoderni PK-yrittäjä
Paitsi, jos se osasto on ollut tuottamaton. Silloin on todennäköistä, että ne huipputuottavat ovat aikaa sitten siirtyneet muihin töihin.
Kukahan kumma on ehdottanut *pakolaisten* määrän lisäämistä työvoiman kasvattamiseksi? Onko tämmöistä esittänyt kukaan vakavastiotettava taho muualla kuin hompanssien vihafantasioissa?
Toisin sanoen tuo ei ole mitään muuta kuin keskustelun vetämistä väärille raiteille.
Ruotsin kantaväestöstä vain 18%. Jotakin ne tekevät oikein..
Jostakin syystä en kykene seuraamaan joitakin pointteja tässä keskustelussa. Ehkä syy on siinä, että olen koko työelämäni ajan ollut yksityisen sektorin palvelutyössä jossa työnkuvalliset jäykkyydet loistavat poissaolollaan. Joo, julkisella sektorilla varmaan onkin niin, että ajattelu menee siten, että ”kun tuo veikko tuosta eläköityy niin hemmetti onkohan meillä veikkokakkonen valmiina odottamassa jossakin huoltoaseman baarissa, pitääpä ihan varmistaa.”
Yhtään yritystä ei ole vielä lopetettu sen vuoksi ettei löytynyt toimitusjohtajaa. Eikös kaikki muut vakanssit ole oletusarvoisesti jo vähän helpompiakin täyttää. Työvoimareservi lisätyöllistää kulutuksensa verran eli Suomen oloissa todella vähän. Ja voitaneen julistaa kaikkien aikojen takinkääntäjäpuolueeksi se joka alkaakin esittää kaikkien näiden vuosien jälkeen, että kotimaisella kysynnällä on jotain merkitystä 🙂
Kärjistetysti voisi sanoa, että jos kriisi tuntuu tältä, niin eipä tunnu miltään. Keskiluokkaisen (3-5 t€/kk palkka) näkökulmasta kriisi ei oikeasti tunnu tai näy arjessa käytännössä millään tavalla. Palkkaverotus on periaatteessa kireää, mutta se ei kuitenkaan käytännössä näy vielä tossa palkkaluokassa. Kulutusverot ovat korkeat, mutta toisaalta inflaatio on alhainen, kiitos globaalin talouden ja tuottavuuden kasvun johdosta. Työttömyys on kasvussa, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että sitä oikeasti pelättäisiin. Ja asia, josta Suomessa ei puhuta, niin keskiluokka täällä ei joudu säästämään erikseen lapsien koulutusta, terveydenhoitoa tai eläkettä varten. Ainoastaan pk-seudun asuntojen hinnat rajoittavat mahdollisuuksia, mutta toisaalta nolla-korot lievittävät sitäkin tuskaa. Elämä keskiluokkaisena on erittäin leppoisaa.
Näin ollen keskiluokalla ei ole kriisitietoisuuden tunnetta, vaikka tietoisuus siitä olisikin. Ja kun välitöntä ulkoista painetta merkittäville muutoksille ei ole, niin vaikea nähdä millä poliittisella kokoonpanolla merkittäviä rakenteellisia muutoksia on mahdollista tehdä tulevallakaan eduskuntakaudella. Rakenteellisten muutosten tärkeydestä kyllä puhutaan paljon, mutta kun katsoo mitä reunaehtoja kukin puolue muutoksille asettaa, niin liikkumavara muutoksille on pieni.
Tämä Oden kirjoitus selittää paljon sitä, mistä kirjoitin kommenttiini blogimerkintöön Propellipäätyöryhmä julkaisi ehdotuksensa.
Ei kukaan, ei edes Sailas, uskalla karsia muilta kuin syrjäytyneiltä, osattomilta, vanhuksilta ja lapsilta. Viimemainittujenkin kanssa pidetään tarkasti huolta siitä, että karsinnat eivät rokota vanhempien oikeuksia saada korvauksia siitä, että omista lapsista koituu kustannuksia ja vaivaa. Karsinnat rokottavat vain lapsia ilman että se vaikuttaa vanhempien elämään. Kun lapsi on koulussa, ei vanhempien elämään vaikuta se saako hän juuri hänelle soveltuvaa opetusta.
Jos terveiltä työllisiltä leikattaisiin mitään kerran myönnettyä palvelua/etua/tukea, se olisi poliittinen itsemurha.
Yksi asia ei minulle selvene. Se, että heikossa työllisyystilanteessa työnhakijoiden määrän lisäys luo työpaikkoja. Tätä sekä Juhana Vartiainen että Ode ovat painottaneet monta kertaa.
Väittämä perustuu epäilemättä vankkaan tilastolliseen todistusaineistoon, jossa työpaikkojen määrä ja työnhakijoiden määrä korreloivat.
Ode kirjoittaa:
Tässäkin väitteen pohjana on varmasti tilastofakta.
Ode ja Vartiainen ovat tarjonneet väitteelleen selityksiä, mutta maallikkotollo ei siltikään tahdo tätä ymmärtää, vaan ajattelee että 1) kyseessä on pelkkä korrelaatio vaan ei kausaliteetti, ja Ruotsin hyvä tilanne johtuu jostakin näiden kahden kanssa samaan aikaan vaikuttavasta kolmannesta tekijästä, tai 2) ilmiö johtuu siitä, että on hyvin paljon työtään lähes ilmaiseksi tarjoavia, huonoihin työoloihin ja -ehtoihin suostuvia työnhakijoita, joita luonnollisesti työnantajat uskaltavat palkata.
Jos ilmiö selittyy kakkosvaihtoehdolla, olisi reilua Oden ja Vartiaisen sanoa tämä eikä tarjota sellaisia selityksiä, että maallikkotollo edelleenkin pyörittelee päätään ymmärtämättä mikä taika asiassa piilee. Kakkosvaihtoehto myös loksahtaa hyvin paikalleen Oden pohdintaan.
Sen jälkeen pitääkin kysyä, että haluammeko Suomeen halpatyötä, jolla ei elä? Sekä että sekö on Ruotsin salaisuus – onko siellä sellainen orjatyövoimareservi? Voi olla, että Suomeen on pakko haluta halpatyömarkkinat, tuntuipa se miten raa’alta strategialta tahansa.
Toisaalta Ode kirjoittaa, että Ruotsissa hyvinvointivaltiokin voi hyvin. Saako halpatyövoima – jos siis se on Ruotsin salaisuus – toimeentuloonsa tukia niin paljon, että puoli-ilmaistyötäkin tekevä tulee toimeen?
EI, ei, ja vielä kerran EI!
Työvoiman vapaa liikkuvuus on markkinatalouden ohella tärkeimpiä muutoksia yhteiskunnassamme.
Sillä ei ole merkitystä, onko hakija minkä värinen, mistä kotoisin ja niin edelleen, kunhan hänellä on pätevyys tehtävään.
Riittää, että kaikki ovat samalla viivalla, mutta kaikkien ei tarvitse päästä yhtä kauaksi.
Suomalaista työnhakua on kautta aikain värittänyt oksettava piirre siitä, että täytyy olla oikeaa uskonlahkoa, oikeaa puoluetta jne. Jos ei kuulu porukkaan, niin sitten savustetaan pihalle tai ei palkata lainkaan.
Suomen valtion tehtävä ei ole työllistää suomalaisia. Yritykset työllistävät, eikä valtio. Eikä yritysten tarvitse työllistää juuri suomalaisia, vaan ihmisiä noin yleensäkin, jos ko. työtehtävään vaaditaan ihminen.
Suomi ei ikinä tule tässä uudessa maailmassa selviämään siten, että laitamme rajat kiinni, palkkaamme vain suomalaisia ja suomalaisiin yrityksiin.
Ensinnäkin suomalainen koulutus pisasta huolimatta ei riitä, koska Suomen korkeakoulut eivät tuota tarpeeksi lahjakkaita osaajia työmarkkinoille. Niin, miksi viiden miljoonan asukkaan valtiossa on näin monta pientä ja varatonta yliopistoa? Olisi huomattavasti viisaampaa keskittää yliopistot Helsinkiin.
Suomessa on vuosikymmeniä toitotettu propagandaa suomalaisesta ylivertaisuudesta, joka näkyy muun muassa ruokakaupassa huvittavana piirteenä. Suomalaiset pitävät suomalaista ruokaa ylivertaisena, joten ostavat jopa nelinkertaisella hinnalla ruokaa, koska se nyt vain sattuu olemaan suomalaista.
Yritykset nyt eivät voi toimia siten, että palkkaavat nelinkertaisella hinnalla suomalaisen, koska suomalainen on ylivertainen kaikkien alojen asiantuntija, keskustalainen ja vielä kristitty.
Ei, maailma ei toimi noin globaalin markkinatalouden aikakaudella.
Kannattaisi rauhoittua tuon syyttellyn kanssa, kun välillä sitä sortuu itsekin epämääräisyyksiin. Kaikista suomalaisista alle 50% käy töissä.
Suomalaisen Sosialidemokraattisen puolueen ongelma on se, ettei se ole päässyt eroon sen alkuperäisestä ideologiasta toimia etujenajamiseen painottuneena järjestönä. Ruotsissahan tilanne on toinen, jossa kyseinen puolue on ollut sodan jälkeen hallitusvastuussa ja myös toiminut tämän tehtävän edellyttämällä tavalla.
Suomen Demarien ongelma on ollut sen läheinen kytkös SAK:hon, mikä tarkoittaa sitä, että puolueen johtohenkilöiksi seuloontuu jatkuvasti AY-aktiiveja, jotka eivät ole juuri muuta kuin etujenajamistyötä koskaan tehneet, ja jotka kuvittelevat valtion asioiden hoidon toteutuvan saman kaavan mukaan, kuin ammattiyhdistysliikkeen jäsenkunnan etujen ajamisen. Nykyisessäkin hallituksessa on ainakin kaksi tällaista demariministeriä.
Lähes aina, kun demaripuolueen edustaja toimii valtionvarainministerinä, Suomelle koittaa kovat ajat. ”Kakun” kasvattamisen ja yhteisen jaettavan kerryttämisen sijaan demarit keskittyvät kakun jakamista koskeviin kysymyksiin.
Pahoittelen jo etukäteen että en ole seurannut keskustelua, mutta tuossa on nyt kyllä joku virhe. Kaikista suomalaisista työttöminä tai työvoiman ulkopuolella vuonna 2012 oli 56,9%. Työllisiä/koko väestö on siis tietysti komplementti tuosta = 43,1%.
Työikäisestä (15-74v) väestöstä taas vuoden 2014 III vuosineljänneksellä työttöminä tai työvoiman ulkopuolella oli 39,3%. Nämä tilastokeskuksen käyttämällä työttömän määritelmällä.
Eero,
Koko väestö vastaan työikäiset
Niin no, tilastoista joihin tuo toinen Anomuumi viittaa, ilmenee ulkomailla syntyneiden 20-64v naisten työllisyysasteeksi ~55% ja miesten ~60%. Ruotsissa syntyneillä 20-64v miehillä ja naisilla työllisyys on noin 80%.
Ei tämä ihan kotiäideillä siis selity. Ulkomaalaissyntyisten työllisyysaste nousee merkittävästi Ruotsissa vietetyn ajan mukaan, mutta yli 20 vuotta Ruotsissa asuneillakin ulkomaalaissyntyisillä työllisyysaste jää noin 15% matalemmaksi kuin Ruotsissa syntyneillä (n. 80% vs. n 65%).
Mielenkiintoista olisi tietää maahanmuuttajien Ruotsissa syntyneiden lasten työllisyys, he kun oletettavasti ovat kielitaidoiltaan ja koulutukseltaan paremmin muihin Ruotsissa syntyneisiin vertailukelpoisia.
Tällöin työnantaja haastattelee työnhakijat ja palkkaa sen, jonka katsoo paremmaksi. Tällaisiin asioihin ei virkamiehillä pitäisi olla mitään valtaa.
Juuri näin…
mutta tästä olen vahvasti eri mieltä!
Se seikka, että joku työ on kannattamatonta, ei välttämättä tee siitä työstä tarpeetonta tai hyödytöntä. Pientalon maalausta, siivousta, lumitöitä, klapien pinoamista liiteriin jne. ei kannata teettää vieraalla, jos siihen suinkin itse kykenee. Eivätkä ne tienvarsipusikoiden raivaamisetkaan hyödyttömiä ole, sillä ne vähentävät poro- ja hirvikolareita.
En käsitä jakoa oikeisiin töihin ja p-töihin.
Nähdäkseni verrattomasti suurempi etu Ruotsille kuin Reinfeldtin taannoinen hallitus on monipuolinen teollisuusrakenne, runsaasti pääomaa, sekä toimiva tieteellisteknologinen innovaatioketju.
Ruotsissa on kyetty tuottamaan autoja, junia, sukellusveneitä, suihkuhävittäjiä ja atomivoimaloita. Lisäksi on laajasti kaivos- ja perusmetalliteollisuutta sekä puunjalostusteollisuuttakin Suomea vastaava määrä. Molemmilla naapurimailla on nyt takanaan suuri menneisyys puhelinvalmistajina. Suurenmoinen saavutus kansakunnalle, joka ei ole kovin paljon Suomea suurempi ja häviää meille Pisa-tuloksissa.
Mitä sitten Suomella on teollisuudessa, jota Ruotsilla ei ole? Valtion puoleksi omistama loistoristeilijätelakka? Ydinvoimala, joka ei vaan tule? Kaksi pelifirmaa? Latinankielinen uutislähetys? Pisa-tulokset?
Kuten Raimo Sailas on jo pariin otteeseen todennut julkisuudessa, Suomi on joutumassa ”tyhmien kirjoihin” sijoittamalla julkista rahaa lähes yksinomaan sellaiseen tutkimukseen ja kehitykseen, jolla ei ole periaatteessakaan kuviteltavia tuotannollisia seuraamuksia. Näköjään kansakunnan teollisuuden kehittämisessä riskinotto ja riskien hajautus ovat yhtä tärkeitä aspekteja kuin suuryrityksen johdossa. Jos näiden puute liitetään nimenomaan suomalaiseen sosiaalidemokraattiseen sielunmaisemaan vaan ei ruotsalaiseen, niin silloin Osmon analyysi on täysin kohdallaan. Itse en näe välttämättömänä ottaa sosiaalidemokratiaa mukaan tähän looppiin.
Soininvaara varmaan muistaa tilastotieteilijänä seuraavan kausaliteettijutun: Tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää, eivät keltaiset sormet. Jos työntekijän irtisanominen on helppoa ja työttömyyskorvaus on pieni, niin maan työllisyysaste on korkeampi kuin maassa, jossa irtisanominen on vaikeaa ja työttömyyskorvaus on suuri. Tämän kausaliteetin olemassaolo on tiedetty pitkään, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että Euroopan, ja Suomen, työpaikat vähenevät edelleen. En liioin ymmärrä työn tarjonnan lisäämisen liittyvää ajattelua, koska malli on todella lapsellinen. Luultavasti Juhana Vartiaisen ajattelu työn tarjonnan puolesta perustuu Ruotsissa vallitsevaan konsensukseen maahanmuuttopolitiikasta, ei taloustieteeseen. On kuitenkin hauska nähdä maailmanparantajat ja EK samassa veneessä: ympäri käydään, yhteen tullaan.
Jaaha. Sillä, että koulusta voi maksaa ylimääräistä, syntyisi vielä kauniimpi kuva. Valtio pilaa kunnalliset koulut sanonkomillä, ja koulutuksesta oikeasti välittävät vanhemmat voivat saada lapsensa kunnon kouluun kun maksavat vähän ekstraa moderaattien yhteistyökumppaneille.
Erilainen kansankoti.
”…koko puolue [SDP] on oikeastaan ammattiyhdistysliikkeen poliittinen siipi.”
Huonostipa, Osmo, tunnet SDP:tä ja sen historiaa, liikkeen moninaisuutta. Toisaalta, onhan vihreä liikekin suomalaista teollisuutta kurjistavine ideologioineen pelkkä ulkomaisen teollisuuden käsikassara. Kun Suomi ajetaan alas, vihreä liike ja saksalainen teollisuusmies hykertelee. Eikö niin, Osmo?
Ei se nyt ihan noin mene. Se ulkomaalainen insinööri saattaa olla ainoa, jonka osaaminen on sellaista, että henkilö kannattaa ylipäätään palkata. Jos tämän vaikutuksesta yritys lähtee kasvuun, siinä voi sitten avautua paikkoja vaikka viidelle suomalaiselle insinöörille.
Maahanmuutossa aivan ratkaisevaa on laatu. Humanitaarinen maahanmuutto on aina kustannus, korkeasti koulutettu työperäinen maahanmuuttaja on aina resurssi, ja halpaduunarit ovat sitten vähän suhdanteista ja muista tekijöistä kuten työmarkkinoiden joustavuudesta riippuen resurssi tai ongelma.
On kyllä lopetettu. Ikävä kyllä paljon pieniä yrityksiä loppuu, kun yrittäjälle ei löydy jatkajaa.
Yliopistot kannattaisi keskittää muuttotappioalueelle, jossa on halpoja asuntoja ja jonne voidaan rakentaa lisää asuntoja. Ei missään tapauksessa Helsinkiin, Kouvola tai Kotka olisi paljon parempi vaihtoehto.
Paitsi että Suomeen on tainnut jo tulla tuo 100 000 pakolaista, turvapaikanhakijaa, perheenyhdistäjää ym. eri takapajuloista. Ja jos ei ole 100 000, niin ainakin 50 000. Seuraavat x0 000 tulevat jollakin aikavälillä, jos politiikkaa ei muuteta.
Ei tämä ole pelottelua, vaan joka päivä käytössä oleva politiikka. Niitäkin muuten on, jotka haluaisivat lisätä humanitaarista maahanmuuttoa.
Todistit itse juuri esittämäni väitteen todeksi. Huippuosaajia tulee Suomesta vain OECD:n keskiarvoa vähän enemmän, mikä suorituksena on keskinkertainen ja ennen kaikkea huolestuttava. Näitä huippuja pitää saada systeemistä irti huippumaiden verran tai enemmän. Nämä huiput ovat niitä, jotka vetävät mukanaan koko maan talous-, yritys- ja tiedemaailman kehitystä. Keskinkertaisuuksista ei yksinkertaisesti ole siihen.
Suomessa saatujen Pisatulosten epärelevanttius kansakunnan menestymisen kannalta paljastuu myös siinä, että huolestuttavan suuri osa Suomen nuorista ei päädy mihinkään jatkokoulutukseen tai työelämään peruskoulun jälkeen, vaan katoavat johonkin mustaan aukkoon. Siis hyvistä Pisatuloksista huolimatta. Opettajat ja muut tukiverkot kantoivat heidät peruskoulun läpi (muiden kustannuksella), mutta sen jälkeen eivät omat jalat sitten kannakaan.
Herkät ”tuntosarvet”, ketteryys ja jatkuva kehittäminen ovat yrityksillemme avainasemassa, olivat ne sitten suuria tai pieniä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että firman pitää kyetä reagoimaan olennaisiin muutoksiin, oli se sitten minkä kokoinen hyvänsä.
Suuryrityskin voi siis pärjätä hyvin, jos sen johto osaa työnsä. Bonuksia ei pitäisi antaa alan yleisen kehityksen mukaan, vaan korkeintaan sen ylittävästä suoriutumisesta. Sama pätee kyllä mielestäni myös keskijohdon ja työntekijäportaankin tasoilla. Pitää olla malttia vaurastua, eli merkittävä osa yrityksen tuotoista on suunnattava jatkuvaan parantamiseen ja kehittämiseen, sekä tietysti markkinointiin, jonka ehkä moni muu osaa (tuotteiden paremmuudesta riippumatta!) usein meitä paremmin.
Pienten yritysten omistajilla voi olla suurempi houkutus myydä hyvän idean kehittänyt firma (ja sen tuottoisakin idea) ulkomaille, jos esim. jatkajaa ei löydy, jolloin jatkuvuutta ei synny ja hyödyt tuotoista valuvat muualle.
Ainakin http://stats.oecd.org/ on avoin kaikille. Työllisyysasteet vuodelta 2013:
Ruotsi 74,4%
Suomi 68,5%
Italia 56,4% (naiset 47,2%)
(http://stats.oecd.org/Index.aspx?DatasetCode=LFS_SEXAGE_I_R)
Japanissa on ollut ”lama” jo suunnilleen 20 vuotta. Talous ja tuotanto ei ole kasvanut. (Työ-)väestö on vähentynyt, maahanmuuttoa ei ole. Niinpä talouden hyytymisestä huolimatta elintaso henkeä kohti on koko ajan NOUSSUT, ja länsimaihin verrattuna siellä on edelleenkin täystyöllisyys. Ei kuulosta ollenkaan kamalalta!
Suomessa on rivikansan parista aivan mahdotonta lähteä startup-yrittäjäksi, koska Tekes rahoitusjärjestelyt ovat vain noin 70 prosenttia jälkitilityksinä ja osa rahoista pitää maksaa takaisin.
On vissi ero onko keksijä rivikansalainen vai rahakkaan firman omistaja tai toimitusjohtaja. Firman parissa työskentelevä laittaa helposti idean liiketoiminnaksi, mutta rivikansalaisella ei ole tähän mitään mahdollisuuksia Suomessa.
Suomi tarvitsee kaikien kansalaisten potentiaalin käyttöön mahdollisimman optimaalisesti. On turha odottaa leipiityneiltä johtajilta tai omistajilta mitään erityisen innovatiivista ajattelua!
Capella vastasikin muuhun viestiisi jo ansiokkaasti, mutta tähän vielä. Perustulo maksetaan joka iikalle, automaattisesti. Et voi mitenkään huijata itsellesi kahta perustuloa tai suurempaa summaa, koska jokaiselle maksetaan aina se täsmälleen sama summa – ei enempää eikä vähempää.
Sitten muiden tulojen noustessa perustulo verotetaan normaalin asteikon mukaan pois (vihreiden mallissa taisi olla tasaveroasteikko, jos muistan oikein). Ainoa mahdollinen tapa huijata tässä olisi kiertää veroja. Veronkierto ei kuitenkaan ole mikään uusi tapa huijata, vaan mahdollinen tälläkin hetkellä.
Minun käsittääkseni melko paljonkin pieniä yrityksiä lopetetaan siksi, että ei löytynyt toimitusjohtajaa (riittävän hyvää, joka työskentelisi riittävän halvalla tai toisi yritykseen tarpeeksi pääomaa).
Kun lähden kirjoittamaan Googleen hakusanaksi ”sukupolvenvaihdos”, niin ylin vaihtoehto on pelkkä ”sukupolvenvaihdos”, ja kolmantena sitten jo tuleekin ”sukupolvenvaihdos ja yritystoiminnan lopettaminen”.
Eivät ole. Työn tarjonta on yksi eniten väärin ymmärrettyjä käsitteitä yhteiskunnallisessa keskustelussa, ja olisikin suotavaa (vaikka epäilemättä pidemmän päälle turhauttavaa), että kun tuota käsitettä käytetään, se joka kerta selitettäisiin. Työn tarjonta ei tarkoita uuden työpaikan etsijöitä, vaan kaikkia niitä, jotka haluavat työtään myydä, onnistuvat siinä sitten parhaillaan (eli ovat töissä) tai ei (eli ovat työttömiä työnhakijoita). Kun työn tarjonnan ymmärtää näin, näkee heti, että väite, että työn tarjonnan kasvattaminen ei kasvata työpaikkojen määrää on äärimmäisen lyhyitä tarkasteluvälejä lukuunottamatta mieletön.
Kyllä. Tai meistä en tiedä, mutta minä haluan. Itseasiassa myös ihmisoikeusjulistus vaatii sitä. Selvennyksen vuoksi muotoilen kysymyksesi toisin: Haluammeko, että myös niillä, joiden tuottavuus ei riitä myymään työtään kohtuulliseen elintasoon riittävällä hinnalla, on mahdollisuus tehdä töitä?
Tosielämässä tuo menee toisinpäin. Jos tänne saadaan ulkomailta houkuteltua insinööri, lisää tuo hyvinvointia niin paljon, että suomalaisellekin insinöörille riittää töitä ja siivoojaakin tarvitaan. Hyvinvointimme pullonkauloja ovat tällä hetkellä matalan tuottavuuden työn kysyntä ja korkean tuottavuuden työn tarjonta (ks. edellinen kommenttini).
Jan Koum, joka myöhemmin perusti Whatsapp-firman, muutti 1990-luvulla Ukrainasta USA:han. Hän toimi siivoojana ensin, mutta siinä sivussa perusti yrityksen, joka myöhemmin myytiin 12 miljardilla. Koum ja äitinsä saivat mahdollisuuden toteuttaa itseään, vaikka olivat ”vain siivoajia”.
Aiemmin venäläinen Serge Brin oli saanut mahdollisuuden perustaa Google-nimisen firman.
Sitäkin aiemmin erään syyrialaisen siirtolaisen lapsi (nimeltään Steve Jobs) oli perustanut Apple-nimisen firman.
Tällaista sattuu, kun maa suhtautuu myönteisesti maahan muuttaviin yrittelijäisiin ihmisiin, vaikka he sattuisivat aloittamaan siivoojina, kuten Koum aloitti.
Onko niitä tuotu tänne työvoimaksi?
Kysyn uudelleen: onko joku ehdottanut *pakolaisten* määrän lisäämistä työvoiman saatavuuden turvaamiseksi?
Jos ei, niin mitähän ihmeen merkitystä on pakolaisten määrällä tässä keskustelussa?
Ruotsalisilta sivuilta ei oikein löydy tilastoa, joka kertoisi ulkomaalaisten työllisyydestä/työttömyydestä.Ruotsaliset eivät ole tässä asiassa avoimia.Jos asia olisi niin hyvin kuin annat ymmärtää niin varmaan ruotsaliset uskaltaisvat esittää ne avoimesti tilastoina.
Löytyy vain tällaisia hajatietoja , ja ne kuvaavat tilannetta sillä tarkkuudella kuin sitä voi tilastojen valossa selvittää.
Vielä pahempaa on Eduskunnan tai Riksdagenin tapa päättää pelkkien olettamien ja asenteiden perusteella, joten kannattaisi katsoa ensin peiliin ja katsoa löytyykö maka omasta silmstä ja vsta sitten etsiä ohranjyviä muiden silmistä
Ja niputat yhteen monen kommentteja ja yrität tehdä siitä yhden syytöksen
Ja kuten kommenteitsa voi havaita, eivät muutkaa ole löytäneet kuin hajatietoja, joten Ruotsissa asiaa salaillaan ja Ruotsidemokraatit ovat aivan oikealla asialla nostaessaan salilua pöydälle
Ruotsissa on saatavilla hyvin seikkaperäiset tiedot maahanmuuttajien työllisyydestä ylipäänsä ja vielä lähtömaan mukaan eriteltynä. Ainakin minä olen sellaisia nähnhyt.
Joo, lakkautetaan Suomesta sosiaaliturva ja työttömyyskorvaukset USA:n malliin. Ja kielletään ammattiliitot. Alkaa niitä yrityksiä syntyä.
Suomalaisia kummallisuuksia:
– Aalto yliopisto keskittyy huipputieteeseen ja unohtaa yritykset, OKM:n ohjaus ei kannusta edes ammattijulkaisemiseen suomeksi
– Ulkomaalaisvihamielisyys, joka jo haittaa liiketoimintaa käytännössä. (Kiitos vaan, Persut) Vientiä kun tehdään näiden intoilijoiden mielestä ihan väärrän passin ja väärän värin omaaviin maihin. Tänne opiskelemaan tulleita ei saada oikein jäämään, turpiin annetaan.
– Kultuuriviennin osaamattomuus ja saamattomuus. Yksi Oksanen ei tee kesää. Muutama Silta-sarja ja kymmenen dekkaristia jo näkyy, Ruotsissa osataan viedä Abban vanavedessä musiikkia.
– Teinipoikien ruotsinkielen opetus ansiokkaasti syrjäyttää niin pojat kuin maahanmuutajaperheet ilmaiaesta jatkokoulutuksesta.
– Yliopistojen kasvun keskittäminen Helsinkiin, kun muualla maailmassa se ohjataan muualle – ja sitten valmistuneet vaihtavat paikkaa ja oppivat sanan liikkuvuus merkitys.
– Musiikki- ja urheilu saavat erikoisaseman opetusessa, eikä sitten mikään muu. Urheilijoiden veropakolaisuus on ainakin epäisänmaallista.
– EK:n ruikutus. Ei muualakaan ole sen helpompaa, täällä moni asia on varsin yritysystävällinen vaikka ei täydellinen.
Alkuperäinen aihe on demarien keskinäinen valinta oman rahoittajansa menneisyyden puolesta. Suomi ansaitsisi hyvän ja vastuullisen demaripuolueen – siinä kuin vastaavan oikeisto- ja maasutupuolueenkin. Populisteista ei ole maata johtamaan.
Toinen aste on tikissä (tavallaan), mutta yhtään huippuyliopistoksi laskettavaa yliopistoa meillä ei ole! Korkeakoulutuksessa on jotain pielessä.
Joka tapauksessa ruotsissa syntyneillä ruotsalaisilla on lähes täystyöllisyys. Jotain ne täkäläiset demarit on tehneet oikein vuosien varrella.
Veikkaan näin amatöörinä että LAS vaikuttaa jollain tavalla positiivisesti ruotsalaisten työllisyyteen. Täällä ei voi helposti irtisanoa vanhimpia työntekijöitä joiden taas on vaikeinta saada uutta työtä.
Ja jos ei ole 50 000, niin ainakin 25 000. Ja jos ei ole 25 000, niin ainakin 12 500. Ja jos ei ole 12 500, niin ainakin 6 250. Ja jos ei ole 6 250, niin ainakin 3 125…
Asiahan on niin, että oikea luku on vähän yli 40 000 ihmistä yhteensä 40 viime vuoden aikana, kaikki mainitut alakategoriat mukaan lukien. (Lähde.)
Tämä on jo määritelmän mukaan totta, vaikka tulijoita olisi esim. yksi vuodessa.
Mutta jos nyt aloitettaisiin laskeminen nollasta ja vuoden 2013 tahti pidettäisiin koko ajan täsmälleen, niin 100 000 tulijaa on luku, joka saavutettaisiin hieman yli 56 vuoden kuluttua, siis vuonna 2070. Havainnollistuksen vuoksi: tämä on yhtä kaukana tulevaisuudessa kuin vuosi 1958 on menneisyydessä. 50 000 veisi sekin aina vuoteen 2042 asti.
No ei. Sekä Saksa että Suomi ovat samanlaisia tyypillisiä jälkiteollisia maita, joissa noin 70 % BKT:stä on palveluja. Ja kun nyt Ruotsikin mainittiin tuolla jossain, niin sama koskee myös sitä. Palvelujen BKT-osuus on kaikissa kolmessa maassa muutaman prosenttiyksikön tarkkuudella sama.
Niin, onhan teillä esim. Juhana Vartiainen, joka on ollut puolueenne jäsen jo lähes 40 vuotta ja kirjoitti artikkelissaan ”Tyytymätön voittaja” (2012):
”Teollisuus mainostaa itseään tärkeimpänä hyvinvoinnin luojana, ja menneisiin fiktioihin haikailevat perussuomalaiset arvelevat (taloustieteellisen analyysin vastaisesti) luovansa lisätyöpaikkoja vähentämällä teollisuuden ympäristörasitusta. Iiro Viinasen lausahdus ’Emme voi elää pesemällä toistemme paitoja’ elää monien häntä ihailevien tarunhohtoisissa mielikuvissa. Uusklassisen taloustieteen näkökulmasta Viinasen lausahdus on hölynpölyä. – – Modernissa globaalissa markkinataloudessa teollisuudella ei välttämättä ole minkäänlaista erityisasemaa. Uusklassisen talousteorian näkökulmasta ei ole mitään syytä, miksi Suomessa pitäisi olla erityisen suuri teollisuus. Hyvinvointi voidaan luoda millä tahansa yritystoiminnalla, joka tuottaa arvonlisää. – – Maailman vauraimmille maille onkin tunnusomaista, että teollisuuden työvoimaosuus on laskenut 10 prosentin tuntumaan ja sitäkin alemmas samalla kun palvelutuotannon osuus kasvaa.”
Miten Suomea voidaan pitää demokraattisena valtiona, kunAY-liike on käytännössä demareiden omistuksessa?
AY-liike saa julkista tukea verovaroista.
Toisaalta pidettiin Kekkosen Suomeakin demokratiana. Kuitenkin presidentit olivat kekkosia ja vielä silloinkin, kun kunto olisi riittänyt presidentillä vain eläkeläisen joutulaisuuteen.
Suomessa siis demarit sanelevat työvoimapolitiikaan ja sosiaalipolitiikan huolimatta äänestystuloksista. Ai niin unohdin, että meillähän on demokratia. Vai mitä Osmo?
Taloustiedossa minua kiusaa, että kun on tarjota sopiva lukusarja, se olisi kausaliteetti. Jotta korrelaatio olisi todellisuutta, pitää osata selittää, miten ja miksi.
Espaanjassa käy marokkolaisia tomaatinpoimijoita, mutta suuri osa heistä lienee pimeää työvoimaa. Yhdysvalloissa on miljoonia laittomasti tulleita meksikolaisia, joita maatalous ja muut yrittäjät pestaavat alipalkalla. Näin poljetaan alkuperäisten työntekijöiden työehtoja, heidänkin elämä kurjistuu.
Vaikka yritykset näennäisesti hyötyvät halpatyövoimasta, ne samalla taantuvat. Ei nimittäin kannata ottaa käyttöön uutta tekniikka ja uusia menetelmiä, kuten silloin, kun työvoima oli kallista. Käy jopa päin vastoin: kun koneeseen tulee vika, ei sitä kannata korja, koska koneen työt tekee halvemmalla 50 melkein ilmaista maahanmuuttajaa. Ei ainakaan tapahdu talouskasvaua, hyvä jos pysytään ennallaan edes hetken – pitemmässä juoksussa kilpailukyky kärsii, sillä jossain varmasti otetaan käyttöön uutta tekniikkaa, jolle vanhakantainen lopulta häviää.
Miksi sitten Ruotsi on hyötynyt tulijoista? Taas pitää palata talouskasvun syihin.(Sitä ei edes tiedetä, mistä talouskasvu johtuu. Näin väittää Wikipedia.) On kuitenkin järkeenkäypää, että talouskasvua syntyy vain, kun otetaan käyttöön toimivaa uutta, joka korvaa työntekijöitä, siis vähentää työtä tuotetta kohden. Kun näin tapahtuu, se aiheuttaaa työttömyyttä tuotannossa, mutta tuo yrityksille aikaisempaa suuremmat voitot. NÄIDEN VOITTOJEN KOHTALO VOI OLLA SE AVAIN, JOKA SELITTÄÄ RUOTSIN JA SUOMEN MENESTYKSEN ERON.
Jos yritysten voitoista riittävä osa käytetään uusiin innovaatioihin, talous kasvaa ja jatkossakin yhteiskunnan palveluiden ylläpitoon ja soteen riittää resursseja. Jos näitä resursseja on, silloin tarvitaan työvoimaa jopa niin paljon, että mamuväestä on aitoa hyötyä. Voi olla niinkin, että Ruotsin järjestelmä ohjaa rahaa innovaatioihin niin tehokkaasti, että moni pätevä maahantulija pääsee kokeilemaan yrittämistä.
Kiitoksia anekdooteista, Hermanni. Avataanpa niitä vähän.
Jan Koum ja Sergei Brin ovat Itä-Euroopan aškenazijuutalaisia. Tämän etnisen ryhmän keskimääräinen ÄO kieppuu 107–115 paikkeilla eri arvioissa. Aškenazit ovat porukka, joka on voittanut neljänneksen kovista Nobel-palkinnoista. Suomalaisilla on yksi (2 jos Granit lasketaan), vaikka meitä on melkein yhtä paljon.
Steve Jobs on syyrialaisen jatko-opiskelijan ja sveitsiläisen opiskelijan biologinen lapsi. Hänet adoptoitiin.
Jos voit varmistaa, että kaikki Suomeen tulevat siivoojat ovat juutalaisia tai tekevät väikkäriä, niin kaikin mokomin. Juutalaiset siivojat varmasti hillitsisivät antisemitismiä ja juutalaisten samaistamista vertaimevään pankkiirieliittiin.
Onko sinulla antaa vastaavia esimerkillisiä yksittäistapauksia filippiiniläisistä siivoojista ja heidän jälkikasvustaan? Meksikolaisista?
Jos Suomeen otetaan keskimääräistä suomalaista köyhempää sakkia, Suomi muuttuu keskimäärin köyhemmäksi. Tämä ei ole vaikea asia. Kaikki komplementaarisuus ym. tehokkuuden nousu on toista kertalukua ja yhtä yhdentekevää kuin nämä yksittäistapauksetkin.
Keskimääräinen köyhyys koskettaa Suomessa kaikkia, erityisesti koska Suomi on hyvinvointivaltio. Siksi näitä murehdin.
Jos Juhana Vartiainen lyttää Iiro Viinasen ”Emme elä toistemme paitoja pesemällä”, pelkästään työn arvonlisäyksen perusteella, niin missä on se vuorenpeikko, joka louhii kultaa ja timantteja vaihtotaseen ylläpitämiseksi? Paras suomalaisen surkeuden mittari on tuottavien investointien puute ulkomaankaupassa.
Pelkään myös sitä, että nykyinen yrittäjähehkutus kätkee alleen heikennetyt työehdot, huonon palkan, heikon sosiaaliturvan, mutta kun muutosta ei saada aikaan muulla tavoin tämä on se oletettava tie. Toistensa paitoja pesevät yrittäjät ovat uuden järjestelmän torppareita, joissa kiteytyy kokoomuslainen ajatus: työ on parasta sosiaaliturvaa.
tcrown kirjoitti 13.12.2014 kello 19:04:
Tämä on aiheellinen kysymys nyt, kun juuri tällainen työ on kadonnut. Tietenkin tällaistakin työtä olisi oltava tarjolla ja näiden, käsittääkseni suojatyön tekijöiden toimeentulosta tulisi huolehtia muuten kuin jättämällä se pelkän työpalkan varaan.
Tämä on kuitenkin sivujuonne esittämässäni kysymyksessä halpatyöstä. Tarkoitin sellaista työtä, jota tekevät täystyökykyiset tai tcrownin termiä käyttääkseni tuottavat työntekijät kuitenkin paljon huonommalla palkalla ja huonommin työehdoin kuin millä näitä töitä on ennen tehty. Esimerkiksi rakennusala ja siivoustyö.
Kuten jo kirjoitin, voi olla että tällainen työmarkkina on väistämättä syntymässä ja sen kanssa on vain opittava elämään. Eikö Piketty kirjoittanut, että nykyinen suurten massojen ylellinen hyvinvointi on vain lyhyt onnenaika yhteiskunnassa ja edessä on massojen paluu köyhyyteen?
Hienoja ajatuksia.
Tämmöisen politikoinnin sijaan
toivoisi rakentavaa ratkaisua
tilanteeseen joka huolestuttaa minua.
Nuorten tulevaisuus suomessa.työpaikat.
Ehdotan että politikot yhtyvät
talkoisiin. Esim. Eduskunnastakin voi ja saa
vähentää puolet pois.vähemmälläkin porukalla
Saadaan aikaan päätöksiä.
Päätöksentekoa vaikeuttaa nykyinen
monipuoluejärjestelmä.
Toinen vaihtoehto olisi
virkamieshallitus pysyväksi.
ja eduskuntatalo muutetaan
Hotelli parlamentiksi.
Tässä ajattelemisen aihetta 😊
Eiväthän kaikki USA:hankaan menevät maahanmuuttajat ole juutalaisia tai tee väikkäriä. Riittää, että esim. yksi sadasta on (suhdeluku vedetty hatusta, mutta ymmärtänet idean).
Olet ymmärtänyt väärin sen, että meille tietoisesti otettaisiin vain köyhiä ja älyllisesti alisuoriutuvia maahanmuuttajia. Tuskinpa tuollaista linjausta missään on tehty. Kyse on siitä, minkälaisia maahanmuuttajia meille suostuu tulemaan. Se, että käyttäydymme avoimen muukalaisvihamielisesti yhdistettynä jähmeisiin työmarkkinoihin (= ihmisillä ei ole vapautta luoda itselleen toimeentuloa juuri itselleen sopivalla tavalla, vaan ainoastaan tietyt tavat ovat meillä sallittuja), syrjäiseen sijaintiin ja ikävään ilmastoon, merkitsee että ne siirtolaiset joilla on mahdollisuuksia valita minne menevät, valitsevat jonkin muun maan kuin Suomen.
Tiedän useita ulkomaalaisia henkilöitä, jotka ovat hankkineet korkeakoulututkinnon täällä ja suorastaan kiljuen ovat lähdössä pois heti saatuaan paperit käteen. Meillä on monella tavalla äärimmäisen ei-houkutteleva kulttuuri sellaisten ihmisten näkökulmasta, joilla on jonkinlaisia mahdollisuuksia valita asuinmaansa. Itse emme ehkä osaa asiaa arvioida kovin objektiivisesti, olemmehan sentään syntymästämme asti totuttautuneet elämään tässä maassa. Muualta tuleville tilanne on toinen.
Suomesta pitäisi tehdä poliittisilla päätöksillä niin houkutteleva paikka esim. pienyrittäjille, että se houkuttelevuus ylittäisi ilmaston ja nuivan ilmapiirin aiheuttamat haitat. Niiden etujen tulisi siis olla varsin painavia, jotta halukkaiden tulijoiden joukossa alkaisi olla myös juutalaisia väikkärintekijöitä. Tällä hetkellähän ihan suomalaisistakin lupaavimmista lahjakkuuksista hälyttävän suuri osa lähtee jonnekin muualle rakentamaan elämäänsä ja yhteiskuntaa. En linkkaa tähän juttuja heistä, koska en halua osoitella sormella ketään. Tiedossani on kuitenkin monia sellaisia, joiden toiminnasta olisi voinut täällä Suomessa syntyä kansantalouden vetureita – jos nyt ei uusia Nokioita niin useampi pieni menestystarina, joiden yhteisvaikutus voisi hyvin olla Nokian luokkaa.
Osmo ymmärsi joko tahallaan (poliittiset motiivit) tai huolimattomuuttaan tämän (ja sen toisen samansävyisen) viestin väärin. Tässä kyllä aika hyvin tehdään ero suomalaisperäisten henkilöiden, joista useimmat ovat jo lakanneet olemasta ”vain” maahanmuuttajia ja Euroopan ulkopuolisten, usein humanitääristen, maahanmuuttajien välille.
Ehkä eroa ei nyt tehty tarpeeksi eksplisiittisesti, että Osmo voi taas aloittaa höpötyksensä virolaisista ja suomalaisista, mutta maahanmuutolla ja maahanmuutolla on eroa, kuten Hamilokin aina muistaa muistuttaa.
Osmo sitten aina kuittaa sen Euroopan ulkopuolta muuttaaneen väestön ”pieneksi osajoukoksi”, vaikka uusista tulijoista nämä muodostavat valtaosan ja kyseessä ei absoluuttissti ole pieni joukko. Joukko kasvaa sitäpaitsi 100 000:lla vuosittain.
Suomenkin maahanmuutossa Osmo aina vie tarkoitushakuisesti keskustelun virolaisiin, jotka luonnollisesti integroitavat hyvin, kun ovat koulutuksellisesti, kulttuurisesti ja kielellisesti maailman mittakaavassa suomalaisten ”lähisukulaisia”. Tämä on tietenkin tarkoituksellista.
Vihreässä ideologiassa nyt maahanmuutto on vaan yksiselitteisesti hyvä ja maahanmuuttajien rahallinen ja muu tukeminen ihan dogmi. Ja ne ”oikeat” maahanmuuttajat tuntuvat olevan nimenomaan niitä, jotka riittävästi poikeavat kantaväestöstä. Niiden työllistyminen, menestys ja suvaitseminen tuntuu olevan vihreille hyvän yhteiskunnan tärkeimpiä mittareita. Talouteen ja yhteiskunnalliseen hyvinvointiin suuntautuneenakaan Osmo ei ole tälle vihreiden vinoumalle immuuni.
Jos puhutaan maahanmuuttajista työvoimareservina, kyllä silloin puhutaan kaikista maahanmuuttajista ja Suomessa erityisesti virolaisista, koska virolaiset ovat suurin maahanmuuttajaryhmä. Jos haluatte puhua euroopan ulkopuolelta huimanitaarisin perustein maahan tulevista puhukaa niistä eikä kaikista maahanmuuttajista. Suomeen humanitaarisin perustein on tullut 40 000 ihmistä toisen maailmansodan jälkeen, mutta työperäistä maahanmuuttoa on paljon enemmän. Miten maahanmuuttajien enemmistö ei ole oikeita maahanmuuttajia? Erityisesti valehtelun asteelle mennään, kun tilastot käyttäytymisestä otetaan humanitaarisesta maahanmuuttajien vähemmistöstä, mutta heidän lukumääräänsä otetaan mukaan myös maahanmuuttajien enemmistö. Minusta se on tietoista valehtemista ja valehtelemista pitää kutsua valehtelemiseksi.
Päinvastoin, eikö tuollaista työtä joka ei (pelkästään) elätä ole tänään tarjolla enemmän kuin ehkä koskaan? (Koetan seurata keskustelua parhaani mukaan.)
Tämä. Työvoiman yksituumainen tarjonta ei riitä. Pitää olettaa jotakin muutakin jotta myös tavanomaisen kotitalouden elintaso nousee väestön kasvaessa. Se on totta, että hallinto voi aina legitimisoida itsensä väestömäärän kasvun suhteessa. Tavalliselle kansalaisille väestömäärällä ei ole itseisarvoa. Tuskin edes olympialaisten tai hiihtokisojen aikaan enää tai mistä minä tiedän. Näen järkeväksi vapauttaa maassa jo asuvienkin luovuuden vaikkapa täysin vastikkeettomalla perustulolla.
Se työvoimareservi vaan on hyvin heterogeeninen joukko, jolloin olisikin hyvä puhua eri ryhmistä ihan omina joukkoinaan.
Osmo väittää humanitääristä maahanmuuttoa kritisoivien ”vihaavan ulkomaalaisia”, joka on tietenkin valehtelua ja sitä tulee myös valehteluksi kutsua.
Tässähän luonnollisesti politiikassa toimivat puolin ja toisin rakentelevat olkiukkoja ns. vastapuolesta ja vihreät kunnostautuivat siinä erityisesti ennen 2011 vaaleja, mutta kansa ei ollut tyhmää ja vihreiden vaalitulos puhui puolestaan.
Tosiasia edelleen on, että työperäistä maahanmuuttoa (virolaiset Suomessa ja suomalaiset ja virolaiset Ruotsissa jne.) vastustetaan hyvin vähän. Lähinnä olen törmännyt siihen joidenkin ay-änkyröiden parissa.
Onko Suomeen muuttanut todella vain 40 000 toisen maailmansodan jälkeen humanitäärisin perustein? Sisältäen siis kaikki etäisesti inkeriläiset (täysin ummikko venäjänkieliset siis) ja perheenyhtdistämiset jne.
Se 40 000 humanitäärisen muuttaneen (jos nyt otetaan Osmon luku annettuna) ja heidän huonosti integroituneiden jälkeläisten joukko on se, mikä kansaa puhuttaa turuilla ja toreilla. Ymmärtääkseni Suomessa on nykyisellään jo etnisiä somaleitakin 20 000, joten hedelmällistä muutto ainakin on ollut.
Heikkotuottoisen työn tarjonta ei ole Suomessa ongelma eikä sellaiseksi muodostu, ellei sosiaaliturvaan ja verotukseen tehdä hyperradikaaleja muutoksia ja tehdä maasta palveluyhteiskuntaa. Kysyntä on ongelma.
Korkean tuottavuuden töissä saattaa sitä tarjontaongelmaa hyvinkin olla: miksi rehkiä liikaa, kun palkat (esim.) ovat Länsi-Euroopan huonoimmasta päästä ja toisaalta progressio tasaa tilit? Ei Suomi taida olla asiantuntijoiden tai keskijohdon ostovoimassa mikään paratiisi.
Eli vetovoimatekijät houkuttavat Suomeen tietyntlaista maahanmuuttoa ja työntötekijät torjuvat toisenlaista. Olen havainnut ainakin ”Tiedemiehen” täällä pitäneen tätä teemaa yllä. Osmo ei ehkä vielä vihreänä poliitikkona voi ”ostaa” tämän markkinalähtöisen ajatuksen loogisia seurauksia liian hmm ”oikeistolaisina”. Vihreäthän luonnollisesti on vasemmistopuolue, vasemmalle SDP:stä.
Lopuksi kritiikistä huolimatta pisteet Osmolle. Mies on kuitenkin vihreässä EK-ryhmässä lähes ainoa järjen ääni ja asemoituukin monissa kysymyksissä poliittiseen keskustaan muun ryhmän ollessa tiukasti vasemmistoliiton kyljessä. Näin se ainakin näyttää politiikan sisäpiiriin kuulumattomalle.
Tästä on hankala olla eri mieltä. Mutta halpatyöpaikkojen luominen maksaa (veroprogressio, tuet, perustulo?). Kokonaisuudessaan toiminta on kuitenkin kannattavaa, jos työn saavien työpanos on arvokkaampi kuin sosiaaliturvan ja matalapalkan erotus. Lisäksi tulevat kaikki hyvät aktiivisen elämän hyödyt.
Mutta jos poistamme EU:n ulkopuolisen työvoiman saatavuusharkinnan, emme saa em. hyötyjä vaan pelkästään kulut, jotka kasvavat ilman holttia. Vaihtoehtoisesti voimme unohtaa matalapalkkojen tukemisen ja kotimaiset köyhät. Jokainen jo nyt maahantuleva matalatuottavainen lisää palkkatukien ym. hintaa ja vähentää meidän liikkumamahdollisuuksiamme asian suhteen.
Tietenkin voimme rajata tuet kansalaisille, jättää heidät kokonaan palvelujen ulkopuolelle, tai laittaa heidät maksamaan enemmän veroa. Oma suosikkini on kiinteä maahanmuuttajamaksu. Maksu olisi sitä luokkaa, että halvimpien työntekijöiden palkkaaminen ulkomailta ei olisi kovin kannattavaa, mutta maksu ei olisi kuitenkaan merkittävä este erityisosaajien rekrytoinnille.
Maahanmuutto voi olla hyvin hyödyllistä, ja suurin osa hyödyistä kuuluu ehdottomasti kansalaisille. Joille maahanmuuttajamaksun tulot jaettaisiin veronpalautuksen yhteydessä.
Pelkkää maahanmuuttajan työtä ja veronmaksua ei voi pitää riittävänä korvauksena. Maksavathan kansalaiset itsekin saman!
Jos poistamme EU:n ulkopuolisen työvoikman saatavuusharkinnan, se tarkoittaa, että täne saa tulla töihin, mutta ei voi muuttaa tänne sosiaaliturvan varaan. Nyt meidän on hankala saada tänne kansainvälisiä yrityksiä, koska ne eivät voi tuoda tänne esimerkiksi tietotekniikka-ammattilaisiaan Intiasta.
”Jos maassa olisi kiinteä määrä työpaikkoja, työn tarjonnan lisääminen todella lisäisi työttömyyttä ja tarjonnan vähentäminen vähentäisi. Kokemusten perusteella näin ei suinkaan ole. Työttömyys ei pienene työn tarjontaa vähentämällä eikä lisäänny työn tarjontaa lisäämällä kuin syvän laman oloissa. Ranskassa yritettiin torjua työttömyyttä työaikaa lyhentämällä, mutta työttömyys ei vähentynyt, vaan tehtyjen työtuntien määrä väheni.”
Täs koko keskustelussa on onglemana, että ”työn tarjonta” miellettään joksikin yhdeksi skalaarisuureeksi. Siinä on aika iso merkitys ketkä vähentää/lisää työnsä tarjontaa. Se että (1) pakotetaan kaikki tekemään vähemmän töitä (vaikka lakisääteistä työaikaa rajaamalla) on hyvin eri asia kuin se, että (2) saadaan ne vähentämään työntekoa, joilla ei ole halua kuluttaa tai investoida juuri mihinkään (ja siten jättämään ansaintamahdollisuuksai niille, joilla on kipeämpi tarve kyseiselle työlle) tai että (3) kannustetaan ihmisiä sosiaalipummaamaan eli jäämään kokonaan työmarkkinoilta pois.
Kun monesti oletetaan työn yksiköksi ihminen (mitä esim. ”työvoima” sanana jo olettaa tarkoittaessaan yhtä aikaa ”labor” ja ”workforce”), niin usein työntarjonnan lisäämisellä tarkoitetaan monesti, että saadaan useampia henkilöitä osallistumaan työmarkkinoille.
Mutta ”tarjonta”:han tarkoittaa (taloustieteessä) tarjottua määrää hinnan funktiona. Eli ”tarjonnan lisääminen” voi usein tarkoittaa myös sitä, että saadaan ihmiset suostumaan tekemään sama määrä työtä alemmalla palkalla
Ja taas tää meni tähän. Kirjoituksen aiheena oli sosialidemokraattien dilemma ja sen vaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta täällä vain jälleen kerran vaahdotaan maahanmuutosta.
Sekö se todellakin määrää niin monien pään sisällön? Mitäs jos hankkisitte sen kuuluisan oikean elämän 🙂
Ymmärrän. En edelleenkään ymmärrä, miksi meidän pitäisi ottaa (ja miksi USA ottaa) myös ne maahanmuuttajat, joista ei todennäköisesti ole meille hyötyä. Eihän valtion rahoitustakaan hoideta euron lottoriveillä.
On kokonainen valtameri informaatiota maahanmuuttajien menestyksestä alkuperän, oppiarvojen, ammatin, iän ym. mukaan. Olemmeko me nyt oppiva organisaatio vai ei?
Onko olemassa joku kansainvälinen sääntö, että ei saa ottaa koulutettuja maahanmuuttajia, jos ei ota myös taidottomia?
En ole ymmärtänyt asiaa ollenkaan noin. Mielestäni kyse on vain valheellisesta ja pelkurimaisesta ajopuuna olemisesta, kuten kaikessa muussakin. Olen täällä syyttänyt Vartiaista ja blogi-isäntää siitä, että he kieltäytyvät tarkastelemasta maahanmuuttoa meidän etujemme kannalta. Erityisesti edellisissä kommenteissa mainitsemani, itselleni räikeän ilmeinen ristiriita matalan tuottavuuden työpaikkojen luomisen ja kaiken saatavuusharkinnan poistamisen välillä, kaipaisi valaisua.
Tämä on kysymys melko riippumaton siitä, minkälaisia maahanmuuttajia meidän kannattaa ottaa. Kyse taitaa olla siitä, että halutaan edes jotain jämiä, koska diversiteetti on ainoa tapa pysyä relevanttina globaalissa agilityssa tai jotain sellaista.
Muukalaisvihamielisyys kohdistuu lähinnä pakolaisiin. (Kaikki muukalaisvihamielisyys on väärin.) Jos jokainen tulija olisi varmaa plussaa Suomelle, vihamielisyyttä esiintyisi vähemmän.
Miten olisi sellainen idea, että Suomi on maa joka panostaa teknologian kehitykseen ja elintason nousuun, ei väkimäärän lisäykseen? Arvokkaita taitoja omaavat muuttajat asetetaan etusijalle, taidottomia ei oteta. Samalla strategialla kilpalevia maita ei olisi kovinkaan paljon. Singapore ja pari muuta.
Aikanaan paljon juutalaisia yritti paeta Saksan keskitysleirejä Sveitsiin, mutta sveitsiläiset lähettivät heidät takaisin, koska Sveitsin etu. Pakolaisiin on sen jälkeen suhtauduttu toisin. Pakolaiset eivät ole kansantalouden kannalta kovin edullinen asia, mutta työperäinen maahanmuutto on. Kun nämä muukalaisvihamieliset sekoittavat (tahallaan?) nämä kaksi ryhmää keskenään, tätä keskustelua ei voi jatkaa.
Poliittisilla päätöksillä ei Suomea siirretä Kanarian leveysasteille.
Yrittäjät yrittäkööt näillä edellytyksillä, poliittiset päätökset vaikuttavat niihin vain marginaalisesti (terveisiä vaan aina ruikuttaville EK:lle ja Suomen Yrittäjille).
…eivätkä nämäkään kaikki ole ”pahiksia”.
Suomeen on tullut 80-luvulla ja sen jälkeen humanitäärisin perustein useita tuhansia vietnamilaisia. HS 15.12.2013 mukaan heitä, siis etnisesti vietnamilaisia, on täällä nyt n. 7500 ja heidän työllisyysasteensa 60%.
Vietnamilaisia on tullut Oulun seudulle useita satoja. Kokemukseni on, että he ovat hyvin ahneita työlle. Suomalaisten ei ole tarvinnut olla yhtä ahneita.
Ihan hyvä juttu muuten, mutta Suomen väestö ei kasva 100 000:lla vuosittain.
Siitä, että jokin työ on joskus ollut niin tuottavaa, että sillä elättää itsensä, ei seuraa, että sama työ olisi niin tuottavaa aina. Minun nähdäkseni lähitulevaisuuden (ellei jo nyt) merkittävimpiä on nimenomaan se, että se väkijoukko, joka ei pysty elättämään itseään työllään (oli syy mikä tahansa) kasvaa rajusti. Demarihenkinen ratkaisu, jossa kielletään noilta ihmisiltä työnteko on todennäköisesti huonoin mahdollinen ratkaisu kaikilla relevanteilla mittareilla. Ei, nuo(/me?) eivät työllisty sillä, että työnantajille sanotaan, että maksakaa niin kovaa palkkaa että elävät.
(Käytän termiä ”tuottavuus” siinä yksinkertaisessa mielessä, että tuottavuus tarkoittaa sitä, mitä muut ovat valmiita maksamaan työpanoksesta – tiedostaen, että määritelmä on ainakin minun mielestäni ongelmallinen)
Mutta Tiedemiehen jokin aika sitten esittämä malli, jossa olisi hyvin pieni perustulo (joka ei riitä alkuunkaan elämiseen) ja päälle aluksi negatiivinen tulovero jonkunlaisella progressiolla kannattaa mielestäni tuoda tässäkin keskustelussa esille.
Vain juhlapuheissa.
Todellisuutta on se, että jotkut anarkistit saavat vapaasti hajoittaa yrittäjien ikkunoita ja lehdet sekä muu media antaa niiden julistaa vihaansa yrittäjiä kohtaan.
Sitten valtion eri virastojen tarkastajat kiertävät ratsaamassa yrittäjiä ja jokaisesta pikkuvirheestä tulee satojen eurojen maksut. Puhumattakaan kuinka paljon rahaa kuluu virastojen määräämiin byrokratiasulkeisiin.
Oikeasti ihmettelen, että miksi kukaan edes viitsii yrittää, on se sellaista koiran hommaa.
Maahanmuuttoon liittyvää keskustelua hankaloittaa se, että tietty porukka ei kehtaa kutsua rasistisia mielipiteitään rasistisiksi, vaan on kaapannut käsitteen maahanmuuttokriittisyys rasisminsa eufemismiksi. Tuosta taas seuraa se, että maahanmuutolle ei oikein ole käyttökelpoista termiä, kun se sanojasta riippuen saattaa tarkoittaa vähän mitä sattuu, ja vielä lisäksi kuuntelija saattaa tulkita sen kertojan tarkoituksesta riippumatta miten sattuu.
Olen yli vuosikymmenen tehnyt töitä ulkomaalaisten kanssa, enkä ole koskaan kuullut että kellään olisi mitään ongelmia rasismin tai suvaitsevaisuuden suhteen. Ulkomaalaiset lähtevät Suomesta, koska täällä ei ole töitä, tai palkat ovat huonoja.
Kaikki tuntemani persut myös kannattavat työperäistä maahanmuuttoa. Työperäinen maahanmuutto tuntuu olevan myös hommalaisten mielestä hyvä asia, ei kai sitä kukaan kritisoi?
Miksi hommalaiset sitten kauhistelevat sitä, kuinka suuri osa Helsingin väestönkasvusta on työperäistä maahanmuuttoa?
Verratkaa Saksan ja Suomen yrityskenttää! Suomen ongelma on PKT-sektorin pienuus ja ennen kaikkea keskisuurten yritysten vähäisyys. Yhden, kahden miehen narikat ovat tärkeitä yksilöille ja alihankintaketjuina, mutta ne eivät ratkaise työllisyyttä.
Yritys alkaa työllistämään ja viemään usein vasta yhden tai kahden sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Nopeasti kasvavat, pienellä pääomalla toimivat teknologiayritykset ovat olleet yllätys, eikä verottaja ole kyennyt niitä tuhoamaan.
Sukupolvenvaihdos on veroteknisesti käytännössä mahdoton pääomavaltaisilla aloilla ja muutkin tuntuvat mielummin myyvän ja rahastavan hyvissä ajoin. Veropolitiikassa pitää olla jotain muutakin perustetta kuin kateellisuus. Vain täydellinen idiootti verottaa perintöjä. 😉
Meillä on suomenkielessä se onneton ongelma, että työn kysyntä ja työn tarjonta menevät arkikielessä autuaallisesti sekaisin.
Jos nyt olen ymmärtänyt taloustermit oikein, työn kysyntä on työnantajan termi. Hän kysyy: ”Tuletko töihin ehdoilla x ?” Hän siis arvioi, että palkkaaminen ehdoilla x kannattaisi.
Työn tarjonta on puolestaan työntekijän termi: ”Tulen töihisi ehdoilla y, mutta en muuten.” Suomessa ammattijärjestöt määrittelevät pienimmät taulukkopalkat yms ehdot, ja siis matalimmat y:t, min(y):t.
Työn kysynnästä on tällä hetkellä suuri puute, sillä töitä, joita kannattaisi teettää ehdolla min(y), on liian vähän.
Toki voin olla väärässä, sillä en ole taloustieteilijän koulutusta läpikäynyt.
Se demaridilemma oli työn tarjontaan liittyvä kysymys, ja työperäinen maahanmuutto on yksi keino lisätä työn tarjontaa.
Tietotekniikka-ammattilaiset, ok.
Entä palkkatuet, veroprogressio, ja palvelut matalan tuottavuuden muuttajille? Perustulo? Vai jätetäänkö heidät totaalisesti hyvinvointiyhteiskunnan ulkopuolelle? Pitääkö vaan hyväksyä, että vuokratyöfirmat tekevät bisnestä valtion huoltamilla ja leivässä pitämillä maahanmuuttajilla? Itseäni vähän pelottaa, että nämä kovasti kaivatut avainosaajat osoittautuvat sitten useimmassa tapauksessa moppieksperteiksi.
Vähän pelottaa sekin, että olen tästä ainoana nillittämässä. Onko aihe jotenkin arka? Onko tässä nyt jotain mitä en vaan tajua?
Joo, ja suomessahan maahanmuuttokeskustelu on suorastaan asiallista ja sivistynyttä verrattuna Ruotsiin missä maahanmuuttoa kannattava enemmistö suhtautuu erittäin raivokkaasti ja vihamielisesti maahanmuuttoa vastustavaan vähemmistöön. Täällä ei yksikään valtapuolueen johtaja vastusta maahanmuuttoa. Muistaakseni ensi vuonna on tarkoitus ottaa n. 100 000 maahanmuuttajaa.
Mutta kuten jo sanoin tuossa ylempänä on maahanmuutto ollut ruotsille pääasiassa hyvä asia vaikka vaikeuksiakin on ollut. Ruotsi vetää myös koulutettua väkeä, ja toisesta polvesta lähtien kaikista maahanmuuttjista on tullut jo täysin ruotsalaisia. Markkinat ja kansantalous kasvavat jne.
Suomessa on mennyt ja menee aivan järjettömän monta yritystä nurin sen vuoksi, ettei niille ole löytynyt osaavaa toimitusjohtajaa.
Jos yritys toimii normaalien yrityselämän pelisääntöjen mukaan, toimitusjohtaja on täsmälleen tärkein henkilö koko konstellaatiossa. Hallituksen tärkein tehtävä on huolehtia siitä, että yrityksellä on oikea toimitusjohtaja.
Toimitusjohtajan vastuulla on yrityksen kehittäminen eteenpäin. Jos yritys jää kilpailussa jalkoihin, syy on lähtökohtaisesti toimitusjohtajan.
Tässä ei ehkä kannata Tekesiä syyttää, vaikka putiikin linja onkin välillä vähän vaihteleva. Esimerkiksi Tekesin niy-ohjelma on monelle ihan arvokaskin, joskin siinä on hyvin tiukat rajoitteet.
Suomen perusongelma on se, että koska meillä ei ole yksityisiä pääomia, meillä kuolee vähän liikaa ideoita rahoituksen puutteen vuoksi. Tästä oli vähän aikaisemminkin täällä puhetta; kakkoskierroksen rahaa on saatavissa, startupin tarvitsema ykköskierroksen raha on tiukassa.
Ihan helppoa ratkaisua tähän ei ole tiedossa. Tarvittaisiin yksilöitä, joilla on sekä rahaa että osaamista. Sitten nämä yksilötä pitäisi saada laittamaan rahansa ja osaamisensa uuteen liiketoimintaan. Tässä olemme pahasti kilpailijoitamme jäljessä.
Muistetaan kuitenkin, että Ruotsi on historiallisesti valtavasti Suomea rikkaampi, sillä on merkittävästi isommat kotimarkkinat, maantieteellisesti edullisempi sijainti ja paremmat luonnonvarat. Ruotsilla on käytännössä kaikkea sitä mitä Suomella mutta enemmän.
En halua vähätellä politiikan merkitystä. Kyllä ruotsalaiset ovat osanneet tehdä asioita osin paremmin kuin me. Työllisyysaste-ero on suuri, ja Ruotsissa on huolehdittu kotimaisesta pääomasta paremmin kuin meillä.
Ruotsalaisten voittaminen on tietysti aina mukava tavoite, mutta jos kumpikin osaa pelata yhtä hyvin, meillä ei ole juuri mahdollisuuksia siinä pelissä. Jos me voitamme Ruotsin kokonaistuottavuudessa, ruotsalaiset ovat mokanneet jotain pahasti.
Miten tästä tuli taas maahanmuuttokeskustelu?
40 000 pakolaista maassa ei ole todellinen ongelma.
Haittaa on siitä kun ranskalainen sijoittaja saa turpiin, koska pidetään Persujen kammoamana arabina (normandiasta ja katolisen kasvatuksen saanut).
Naama ei vain kerro millainen ihminen eikä passi.
Demarien on ollut hieman vaikea sanoa tätä ääneen, koska puolue haluaa esiintyä äijä-persuina. Se on tiivistettynä sosialidemokratian ongelma. Soini linjasi puolueensa kansallismieliseksi työväenpuolueeksi (!), joten samoilla vesillä mennään.
Mikä sai politiikan persuuntumaan?
Toisen asteen tikissä olosta olen eri mieltä.
Ainakin ammattiin opiskelussa on luvattoman paljon tyhjäkäyntiä ”etätunteineen” ja metodiopiskeluineen” (= vapaapäiviä). Kolmivuotiset opinnot kuullostavat vakuuttavilta, mutta aiemminkin käytössä ollut kahden vuoden oppiaines on vain jaksotettu kolmelle vuodelle. Oikein opetetaan löysäilemään.
Yritykset odottavat täydellä palkalla taloon tulevan pystyvän ammattityöhön, mutta joutuvat käytännössä aloittamaan uuden työntekijän kouluttamisella.
Oppisopimuskoulutus on keski-euroopan käsityöosaamisen perusta. Joku siinä hiertää, kun vastaavaa ei pystytä synnyttämään Suomeen. Työntekijää ei saa riistää, mutta eikö nyt työpaikalla opetettavaa ja ilman opintolainoja työpaikan suoraan saavaa nuorta nyt vähän voisi ”riistää”.
Sveitsi on hassu tapaus. Kuten saimme taannoin uutisista lukea, Sveitsin suurkaupungeissa maahanmuuttoa kannatetaan, mutta maaseudulla, missä sitä on vähiten, vastustus on korkeinta.
Uutisissa kysyttiin pikkukylän pikkubistron asiakkailta aiheesta ja kommentit olivat surkuhupaisia keskellä tyhjää maaseutua. ”Minne ne muka sopivat?” Ja sitä rataa.
Sveitsi on ottanut paljon maahanmuuttajia ja Sveitsillä menee hyvin. Samoin Yhdysvallat ottaa paljon maahanmuuttajia, kuten Saksakin.
Suomenkin kannattaisi tehdä niin.
Entinen työnantajani konsulttina toimiva yritys on saanut tuotua tänne 200 intialaista IT töihin, ei mitään ongelmia.Ja Intiassa on käytettävissä etänä saman verran lisää
Siinä viitattiinkin Åken viestiin Ruotsista. Ruotsiin tulee reilut 100 000 humanitääristä vuosittain. Tarkkana siellä :).
Osmo vei keskustelun sitten Suomeen. Suomi on Suomi ja Ruotsi on Ruotsi. Suomi ei vielä ole Ruotsi ei hyvässä eikä pahassa.
Joo. Mä vähän niinkun koitin komppailla sun viestiä, koska jotain ruotsalaisesta yhteiskunnasta tiedän minäkin :).
Monista suomalaisista on todella tullut Ruotsissa ruotsalaisia, mutta kyse oli aika puhtaasta työperäisestä maahanmuutosta. Työpaikat suuren muuttoaallon vuosikymmeninä oli valmiina, kysyntä veti.
Se Capellan ihmettelemä 100 000 tosiaan on Ruotsin vastaanottamien humanitääristen maahanmuuttajien vuotuinen määrä ja minun muistini mukaan ensi vuonna se on menossa rikkikin jollain 10 000:lla. Syyriasta ja Irakista ainakin riittää tulijoita.
Maahanmuuttoviraston mukaan oleskeluluvan sai 2013 seuraavat määrät, mukana ovat 10 suurinta EU ulkopuolista maata.EU-kansalaisia ei rekisteröidä yhtä tarkasti:kuten näkyy Intia ja Kiina ovat aika suuria lähteitä maahanmuutolle
Venäjä 4 128 Intia 1 744 Kiina 1 698
Ukraina 1 026 Yhdysvallat 1 019 Thaimaa 815
Turkki 732 Vietnam 678 Somalia 544
Filippiinit 503
Top-10 kansalaisuudet yhteensä 12 887 12 887
Olekelulupia haettiin n 22000, joista 17500 myönteisiä. Erityisasiantuntijoille haettiin 991 lupaa ja saatiin 991 lupaa
Töihin tuli n 4900 17500:sta
Ja taas oli kysymys EU:n ulkopuolisista
Itse olen ainakin pyrkinyt aktiivisesti erottamaan työperäisen maahanmuuton humanitäärisestä.
Minusta tuntuu, että ennemminkin vihreissä on halua tähän sekoittamiseen: jollei ole yhtä, ei voi olla toista. On vaan hirveän kiitollisena otettava vastaan kaikki, mitä tulee sen sijaan, että pisteytettäisiin halukkaat tulijat kuten esim. Kanadassa. Tähän tietysti vastataan, että kun niitä tulijoita on meille niin vähän.
Mutta sitten päästäänkin siihen yhteiskuntareformiin eli miten saada suomesta houkutteleva paikka tehdä työtä (oli se sitten korkea tai matalatuottoista) ja yrittää. Ja saa tänne minun ja lähes kaikkien tuntemieni ihmisten puolesta opiskelemaankin tulla.
(Luonnollisesti lukukausimaksut EU/ETA alueen ulkopuolelta tulleille ovat ihan paikallaan. Myöhemmin myös suomalaisille ja sisämarkkinakansalaisille: opetustuote kuntoon, niin siitä maksaa mielellään.)
Liitot eivät niinkään pyri suojaamaan jäseniään työttömyydeltä vaan palkkatason laskulta.
Intialaiset firmat ovat ulkoistustilanteissa irtisanoneet kalliimmat suomalaiset ja teettäneet töitä halvemmilla määräaikaisilla ulkomaisilla komennusmiehillä. Ilmeisesti sen erityisasiantuntijapoikkeuksen mitä olette Osmo edudkunnassa päättäneet ei pitäisi johtaa tähän…
Solitakin äsken valitti osaajapulaa. Kävi ilmi että päteviä löytyy, mutta kun nämä pitävät kiinni vanhasta Nokian palkkatasosta niin eivät sitten kelpaa..
Näin minäkin ymmärtäisin. Ja työtä alle min(y) on kaiken aikaa loputtomasti. Minullakin olisi tarjolla rempattavaa, mutta eihän se tekijää koko vuotta elätä, ehkä päivänkin vain. Kannattaisi keskittyä alentamaan min(y):tä eli välttämättömiä elinkustannuksia? Vaikutukset kertyisivät tuottavampiinkin töihin pikkuhiljaa laimentuen kuitenkin siten, että yhä useampi voisi palkata ja työllistä min(y) päiviä. Tarvitaanko tässä välttämättä väestönkasvua. Onko Viron mahdotonta ohittaa Suomi ennenkuin se on väkirikkaampi. Miksi poikkeuksellisen omavaraiset ja vauraat ovat rauhallisia niukkuusolioita eikä ruuhkaisia viittä vaille -kriisipesäkkeitä. Kunhan pohdin.
Työn tekemisessä on monta rahakynnystä: työn markkinahinta, työntekijän käteensä saama palkaa ja kustannus yhteiskunnalle.
Näistä kolmesta saa aika lailla erilaisia numeroita matalan tuottavuuden töissä. Nykyisillä pelisäännöillä on vaikea löytää lisää töitä. Esimerkiksi sitä paidansilitystä on hyvin rajallisesti tarjolla, jos siitä joutuu maksamaan nykytyylin mukaisen palkan sivukuluineen. Toisaalta jos kustannus työnantajalle olisi yhteiskunnallisen kannattavuusrajan suuruinen (kymppi päivässä), työtä olisi valtavasti.
Pelivaraa siis on, jos toimenpiteet pystytään ohjaamaan oikeaan suuntaan.
Asiaa ei kuitenkaan voi suoraviivaisesti ratkaista toteamalla, että alennetaan palkkaa, koska sen jälkeen kenenkään ei kannata lähteä sitä työtä tekemään. Tietysti samalla voisi todeta, että alennetaan minimisosiaaliturvaa, mutta se on vähän eri keskustelu, eikä se ole realistisesti riittävän suuruusluokan toimi.
Ratkaisun pitäisi löytyä jotain toista kautta. Kotitalousvähennys on yksi yritelmä tähän suuntaan, mutta se on aika rajoittava ja kovin kulmikas järjestelmä, joka käytännössä suuntautuu paljolti rakennusalan hyväksi. Se ei myöskään tarjoa yrityksille työllistämismahdollisuuksia.
Perustulo voisi olla hyvä järjestelmä, jos sen parametrit saadaan kohdalleen. Se olisi lisäksi hyvin yksinkertainen toteutettava verrattuna nykyiseen hässäkkään. (Negatiivinen ansiotulovero on ajatuksena kiehtova, mutta tuo sana ”ansio” on siinä vähän hankala käytännössä.)
Ruotsissa muuten demarien kannatus on edelleen korkealla eli n. 30%:ssa. Eli siis toisin kuin Suomessa, missä demarit ovat pudonneet paljon.
Ruotsissa tosin tämäkään ei riita, koska sverigedemokraatit eivät kunnioita vanhoja käytäntöjä jotka mahdollistivat vähemmistöhallitusten toiminann. Voi sanoa että juuri sverigedemokraatit kaatoivat uuden demarihallituksen.
Ruotsalaiset demarit ovat yleensä tunnustuksellisia feministejä ja maahanmuuton lämpimiä kannattajia. Tässä lienee ainakin joitain sävyeroja suomalaisiin demareihin.
Tuohon maahanmuuttoasiaan sanon ottamatta kantaa itse ilmiöön mitenkään, tämän: Viranomaisilla ei ole pelkoa tulla leimatuiksi ”rasisteiksi” jos työn perässä tulevan melko koulutetun ulkomaalaisen maahantulo estetään luparuljanssilla. Sensijaan heillä on pelko tulla leimatuksi, jos humanitäärisin syin maahantuloa vaikeutetaan. Tässä on jo aika suuri kiero insentiivi.
Lisäksi kun otetaan julkinen keskustelu jossa on jotenkin tosi tärkeää että ”otetaan asialliset mielipiteet huomioon”, niin sitten toimitaan niin, että kun Kansan Tahto on selvästikin sellainen että maahanmuuttoon suhtaudutaan varauksella, niin kiristetään vielä entisestään niitä työluvan saamisen ehtoja.
Virolaisia ei voi tässä yhteydessä oikeasti laskea mukaan, koska virolaisten maaahantuloa ja työntekoa ei voida EU:n takia estää. Siksi sekin on valehtelua tai ainakin pientä petkutusta, että virolaisia nimitetään oikeiksi maahanmuuttajiksi. EU-maiden kansalaisia ei pitäisi lukea samaan kategoriaan jo ihan näistä lupa-asiasyistä.
Poliittinen paine ja ns poliittinen korrektius ajavat sellaisiin suuntiin, että kompromissi tuntuu aina menevän niin että työntekoa vaikeutetaan. Se on niinkuin silmukka joka kiristyy muttei koskaan löysty. Humanitäärinen maaahanmuutto on se, josta nostetaan pulttia poliittisen jakolinjan kummallakin puolella niin että sylki lentää. Työn tarjontaan liittyvä argumentaatio tässä on siksi vähän harhaanjohtavaa, koska politiikaksi se ei operationalisoidu koskaan, se ymmärretään tahallaan ja tarkoitushakuisesti väärin. Ja edelleen molemmilla puolilla tätä poliittista miinakenttää.
Kalle,
Vientiin kykenevän PK -sektorin puute Suomessa, johtuu sotien jälkeen harjoitetusta talouspolitiikasta. Aikanaan tätä ”devalvaatio -inflaatio -sykliä” tutkittiin paljonkin. Syklin seuraus oli tulosiirto työtekijöitä pääomaintensiiviselle teollisuudelle ja uusien toimijoiden alalle tulemisen estäminen. Tämä talouspoliittinen ajattelu tuntuu istuvan vieläkin poliittisissa päättäjissä, vaikka sykliä ei enää ole! Tietysti on mukavaa ja helppoa antaa rahaa Talvivaaraan pystyssä pitämiseen kuin keskittyä PK -yrittämistä helpottavaan lainsäädäntöön. ”Suurteollisuus” saa tietysti suoraa etua, mutta mitä etua saavat valtiovalta tai ammattiyhdistysliike?
Palvelujen vaihtotase on jatkuvasti ylijäämäinen. Ja aina silloin, kun Suomen kuukausittainen kokonaisvaihtotase välillä käy plussan puolella, on sekin kokonaan palveluviennin ansiota. Mutta eihän se kelpaa, kun ei olla vuorenpeikkoja savupiipputeollisuuden liukuhihnan ääressä.
Tämä idea olisi toimiakseen pitänyt toteuttaa 65-70 vuotta sitten, kun syntyivät ns. suuret ikäluokat. Koska toistaiseksi ei ole keksitty aikakonetta, jolla heidän syntymänsä voidaan takautuvasti ehkäistä, on ainoa toinen vaihtoehto väestönkasvu, joka tuo heidän eläkkeilleen ja vanhuspalveluilleen riittävän määrän maksajia ja tuottajia.
Wikipedia nyt on vähän epävarma lähde, mutta kun määrä näyttää täsmäävän, niin varmaankin kyse on samasta luvusta. Vuonna 2012 luku oli 98 000 ja sisälsi 20 000 kotiin palannutta ruotsalaista, 2400 tanskalaista, 2300 suomalaista ja paljon muita. Vuonna 2006 pakolaisia ja vastaavia oli saman artikkelin mukaan 21 000 ja omaisia (kaiken kaikkiaan) 27 000, joista ehkä osa kuuluu samaan kategoriaan, en tiedä.
http://sv.wikipedia.org/wiki/Sveriges_migrationshistoria
En tosin puhu ruotsia kaksisesti, joten voi olla että ymmärsin jotain väärin.
Ruotsin kouluissa on pääosin luovuttu läksyistä, ulkoa opettelusta ja sellaisesta kurista joka tekisi opettamisen mahdolliseksi. Tämän on tehnyt valtion opettajankoulutusohjelma ja ohjeet. Yksityiskouluja on hyvin harvalla alueella, ja niillä sekä julkisten että etenkin yksityisten koulujen tulokset ovat parantuneet suhteessa muihin. Enempi yksityistäminen olisi siis ollut tarpeen muttei tarpeeksi.
”Nyt olisi hyvinvointivaltion rahoittamiseksi tarvittu työn tarjontaa lisääviä toimia, eläkeiän nostamista, nopeammin työelämään kannustavaa työttömyysturvaa ja työperäistä maahanmuuttoa.”
Minusta nuo ovat kaikki jollain lailla samantyyppisiä toimia. Nimittäisin niitä toivotaan, toivotaan -toimiksi. Syötetään järjestelmään tuollaiset parametrit ja toivotaan, että toimeliaisuus lisääntyy – lisääntyyhän. Ja jos ei lisäänny voidaan aloittaa päivittely eläköitymisen rajamailla olevien väinöjen ja sirkkojen puutteellisista työtaidoista. Lähestyen ongelmaa tuosta suunnasta on aina helppo löytää vielä yksi lisäehto miksi homma ei toimi vaan työttömyys kasvaa.
Jos olisi, jos olisi aidosti huoli toimeliaisuuden puutteesta ja toimijoiden vähyydestä niin ensimmäisenä, ihka ensimmäisenä väljennettäisiin kaikenlaisen koulutuksen ja tutkintovaatimusten kirjoa, työ opettaa kaikkein parhaiten?
Jassåå
Nyt kuitenkin on niin, että yhteiskunnassa, jossa valtio on katsonut oikeudekseen velvoittaa työlliset elättämään työttömät on valtiolla niitä työllisiä kohtaan melkeinpä velvollisuus asettaa maassa jo asuvat työttömät etusijalle työnhakijoina.
Mua ei lämmitä rahtuakaan jonkun siivousfirman omistajan miljoontulot jos ne saadaan palkkaamalla ulkomailta korotetun työllistämistuen varassa ja todella päteviä ihmisiä ei Suomeen kyllä eksy juuri muutoin kuin reittä myöden. Ei kait kukaan täysjärkinen muuten ole valmis muuttamaa toiseen maahan valtion torppariksi.
Tuo 485000 työtöntä,melkein kaikki kantasuomalaisia, ei siihen muuta tarvita.
Seuraava vaihe on erilaisten väkivaltaorganisaatioiden synty
Meillä on 485000 työtöntä, joten reserviä on yllin kyllin.Meillä on vain kelvotonta johtamista eikä näitä saada työhön.
Uudelleenkoulutuksella voidaan nämäkin resurssit kohdentaa uudelleen
Jos olisi vain noita työpaikkoja
Suomessa on kuitenkin historiansa vaurain vanhusväestö. Edes vähän sukupolven -sisäistä- solidaarisuutta ja ongelma ratkeaa? Nuorempia tarvitaan vain toteuttamaan tämän pääoman suomia hankkeita. Pääomaa ei nuorilla ole. Sukupolvien välisellä solidaarisuudella on sijansa. Mutta kokonaisuuden tulee sallia täydellisesti väestömäärän muutokset suuntaan tahi toiseen. Muutenhan homma on sanoisinko mieletön.
Åke: ”koska sverigedemokraatit eivät kunnioita vanhoja käytäntöjä jotka mahdollistivat vähemmistöhallitusten toiminann.” Mitäs muut puolueet kunnioittivat kun sulkivat ’sverigedemokraatit’ valiokunnista ja niiden johtotehtävistä? Sitä saa mitä tilaa, tässä tilanteessa äänivyöryn tuolle Suomea paljon maahanmuuttomyönteisemmälle puolueelle.
Kun eihän pelkkä pätevyys riitä, pitää olla myös kustannuskilpailukykyä.
Jos joku on tehnyt työtä 10 vuotta jossain erityisasiantuntijatehtävissä [laita jokin spesifistinen jokin homma tähän], niin ei sille voi semmoista palkkaa maksaa jostain ihan muista hommista. Mekin olemme rekrynneet uusia miehiä ja kaikki kokeneet äijät ovat lähes järjestelmälliseti hinnoitelleet itsensä ulos näistä hommista. Joo, onhan siellä kokeneita miehiä, mutta miksi ihmeessä maksaisimme jostain tuikutuntemattomasta kaverista, joka on tehnyt vielä jotain muita hommia saman, mitä maksamme omille _parhaimmille_ miehille? Ei varmasti makseta.
Eikös Ruotsissa ollut myös ”vanhoja käytäntöjä” mm. valiokuntien puheenjohtajuuksien jaosta – vai eikö näitä käytäntöjä tarvinnutkaan noudattaa, koska äärioikeisto?
Jotenkin täältä lahden toiselta puolelta tekisi mieli muistuttaa vanhasta sananlaskusta ”niin makaa kuin petaa”…
En kyllä edelleenkään osta tätä Vartiaisen vetämää ja Osmon peesaamaa työntarjontaan perustuvaa taloususkontoa.
Kysyntää lisäävät tekijät ovat ihan yhtä tärkeitä, jolleivat paljon paljon tärkeämpiä. Vartiaisen malli on silmänkääntötemppu, jolla ajetaan oikeistolainen yhteiskunta sisään vähän kuin takaportin kautta. Vartiaisen malli on edut pois -malli. Lisää tarjontaa joo, mutta hinta on räikeä brittiläistyyppinen luokkayhteiskunta, eikä sen nettohyödyistäkään ole selvää näyttöä (kuukausipalkkainen virkamies-keskijohto-ylinjohto -eliitti voittaa toki). Anteeksi, mutta ei kiitos.
Tovi sitten pidetyssä seminaarissa professori Pertti Haaparanta laittoi kyllä Vartiaisen nurkkaan ajatuksineen. On todella harmi, että poliittinen keskustelija, Vartiainen, saa levittää ajatuksiaan ilman kunnollista kritiikkiä ikään kuin tieteen sanomana, vaikka tiede ei ole lainkaan yksimielinen hänen ajatuksista. Vartiaisen pitäisi mielestäni erota VTT:n johdosta ja siirtyä kansanedustajaksi – edellyttäen, että tulee valituksi.
YLE mokasi myös täydellisesti päästäessään poliitikon, eli Vartiaisen, joksikin ihme ajatustuomariksi viimeksi pidetyssä puoluejohtajakeskustelussa, jossa Vartiainen ikään kuin arvioi asiantuntijana puoluejohtajien ajatuksia niitä ensin kuunneltuaan. Ei näin YLE.
O.S: ”koko pohjoismainen hyvinvointivaltio on demarien luomus. Se osoittautui niin hyväksi, että kaikki sitä kannattavat. Meissä jokaisessa asuu pieni demari.”
Kukahan tuon lystin on maksanut ? Asuuko jokaisessa työnantajassa (yrittäjät) pieni demari ?
Minusta demarien slogan loukkaa yrittäjiä ja on suoranaista v*****lua. Anteeksi kirosana.
Mitä? Onko Vartiainen kaikessa hiljaisuudessa syrjäyttänyt Erkki KM Leppävuoren?
Ja Suomestako on poistunut mahdollisuus ns. koeaikaan? Siihen, joka omassa työsopparissani oli merkitty neljän kuukauden mittaiseksi? Kyllä viimeistään puolessa vuodessa pitäisi- Osmoa siteeraten – ”nähdä onko pätevää ainesta”. Mitä tulee palkkaan ja sen tasoon, niin kiinalaiset ainkin tekevät monesti niin, että kytkintä nostetaan heti jos parempi palkka löytyy kilpailijalta. Tuosta on nousukautena ollut merkkejä Suomessakin. Palkka on vain ja ainoastaan neuvottelukysymys Suomessa.
Paljonkohan sitä kysyntää pitää nostaa? Kreikassa kysynnän nostaminen on menossa jo 170%:ssa BKT:sta, milloinkahan siellä se talouskasvu käynnistyy? Tai kysymys kuuluu, miten siellä edes on koskaan ollut mitään lamaa, kysyntäähän on ollut yllin kyllin ja siitähän se on kaikki kiinni?
Sitäpaitsi Vartiainen on sanonut että rakenteellisten uudistusten kanssa valtio voi velkaantua reippaammin, koska uudistukset varmistavat sen että velat voidaan myös maksaa.
Suurin osa kysyntäpuolen tekijöiden kannattajista ei kannata juuri minkäänlaisia rakenteellisia uudistuksia, vaan velaksi pitäisi perustaa kaikenmaailman Remontti osakeyhtiöitä, lisäksi niillä pitäisi nostaa työttömyyskorvauksia (aivan kuin se parantaisi työllisyyttä kun maksetaan ihmisille enmmän etteivät he varmastikaan tee mitään!!) ja muutenkin jatketaan mahdollisimman pitkälle business as usual, vanhaan malliin ilman mitään uudistuksia.
Lisäksi suuret ikäluokat käyttävät valtion elvytystä ja kysyntää keppihevosena sille, että heidän käyttämät palvelut pitää hoitaa velaksi ja ettei mitään tartte tehdä.
No eipä ole yrittäjät mitenkään erityisesti hyvinvointivaltiota maksaneet, veronmaksajat ovat rahoittaneet ja heihin kuuluu paljon, paljon muitakin kuin yrittäjiä.
Ja mikähän slogan nyt loukkaa: työ, tasa-arvo, turvallisuus?
Tässä on paljon perää, mutta mistä johtuu juuri suurteollisuuden haluttomuus ja kyvyttömyys uusiin investointeihin. Rahaa on, mutta se jaetaan ulos osinkoina.
Siis todellisia maahanmuuttajia ei saisi laskea maahanmuuttajiksi? Onpa outoa logiikkaa!
No, kategorioita on tiedemiehissäkin.
Tämä ei auta, sillä ammattiliitot ovat lukinneet palkkavaatimuksensa tuottavuuden kasvuun, ei elinkustannuksiin. ”Kyllä duunarinkin pitää saada oikeutettu osansa tuottamastaan hyödystä!”
Tuottavuus Suomessa kehittyi Nokian hyvinä vuosina todella nopeasti, ja duunarit ja virkailijat saivat oikeutetun osansa, vaikkei heillä kovin suurta osuutta kasvuun ollutkaan. Kaikkien palkat nousivat nopeasti.
Nyt sitä ollaan sitten vaikeroitu vuosikausia Nokian jälkeistä krapulaa.
Diversiteetistä on etua kokonaisuutena, vaikka yksittäisten osatekijöiden hyödyllisyys ei aina olisikaan ilmeistä. Kakun päällä oleva kirsikka maistuu paremmalta kakun kanssa kuin kakusta erilleen poimittuna. Siinäpä se syy lyhykäisyydessään.
Tiedätkö sinä, mitkä ominaisuudet, tiedot ja taidot ovat 20 vuoden kuluttua valttia maailmanmarkkinoilla, jotta voit lajitella meille pyrkivät maahanmuuttajat hyödyllisiin ja hyödyttömiin? Jos tiedät, niin voisitko mitenkään käydä uudistamassa koulutustarjonnankin tulevaisuuden kysyntää tukevaksi, ettemme turhaan kouluttaisi esim. näitä tällä hetkellä kortistossa lojuvia insinöörejä? Maahanmuuttajia valitessasi muista myös se, että mikään menestys ei synny tyhjiössä, vaan ydintoimijoiden ympärillä täytyy myös olla oikealla tavalla toimintaa tukevia rakenteita, verkostoja ja infraa. Valitse saman tien näidenkin toteuttamisen kannalta oikeat maahanmuuttajat. Tai sitten myönnä olevasi vain yksi ihminen, jolla ei ole hallussaan kristallipalloa eikä kovinkaan pitkälle kantavaa ihmisyksilöistä koituvan hyödyn luokittelujärjestelmää. Ei ole kellään muullakaan. Siksi kannattaa ottaa paljon porukkaa ja nähdä vaivaa sen eteen, että he tulevat onnellisiksi uudessa kotimaassaan. Silloin joku heistä osoittautuu ajan myötä menestyjäksi, jonka menestyksestä on hyötyä meille muillekin. Oikotietä tähän tuskin on – tuskinpa USA sellaista häpeäisi hyödyntää jos olisi.
Sitä paitsi, jos haluat houkutella niitä kaikkein parhaita aivoja, ei kannata ryhtyä kovin valikoivaksi. Useimmat tällaisista ihmisistä nimenomaisesti janoavat ja arvostavat diversiteettiä (monelle diversiteetti on eräänlaista oman ajatusprosessin polttoainetta ja he kokevat kuihtuvansa/tukehtuvansa yksipuolisissa ympäristöissä). Parhailla on myös mahdollisuus valita asuinmaansa. Muukalaisvastainen tai -epäluuloinen monokulttuuri ei nouse kovin korkealle toivelistalla.
Kävin vaimoni kanssa lounaalla talossamme asuvan italialaisen luona. Mies on töissä kemikaalivirastossa ja vaimo journalisti. Heistä oli häiritsevää, että Helsingissä on niin vähän ulkomaalaisia, mikä saa harvat ulkomaalaiset tuntemaan olonsa vähän epäkodikkaaksi. Ulkomaalaiset arvostavat diversiteettiä. Jos olisitte menossa vuodeksi Ulko-Mongooliaanja saisitte valita kahdesta kaupungista, joista toisessa kaikki muut ovat ulkomongoolialaisia ja toisessa 20 % on muualta tulleita, kumpaan menisitte?
En minä Tekesiä syytä, mutta jotain tarttis tehdä, että potentiaaliset ideat saavat arvoisensa kohtelun.
On varmasti hyvin totta, että ns. riskirahaa saa vasta kun tuote on lanseerattu, jolloin yritysidea ja sen tuotto karkaa jälkirahoittajille tai se on ainakin vaarana. Suomalaiset sijoittajat puhuvatkin erheellisesti riskirahasta, koska he haluavat minimoida kaikki riskit.
Tässä muuten nyt tehdään hiukan keinotekoinen jako palveluihin ja muihin.
Suomalaisesta palveluviennistä ihan valtaosa on teollisuuden palveluita. Esim. KONEen huoltoa ja ylläpitoa. Tällöin on aivan absurdia puhua palveluista jotenkin irrallaan siitä teollisuudesta, joka ne 100%:sti mahdollistaa.
Sen klusterin ytimessä on kuitenkin se teollisuus ja ei ole kovin kaukaa haettua sanoa, että sen teollisen osaamisen, tuotannon ja prosessien työpaikat nyt oikeastaan vaan on vähän arvokkaampia, kuin puhdas palvelupuoli.
Tietenkin KONEella suunnitellaan paljon kokonaisratkaisuja asiakkaille, mutta ei se vielä kuitenkaan puhdas konsulttitoimisto ole eli kyllä se teollinen tuote on keskiössä.
Hyvä esimerkki se on sikälikin, että mikäli tuotannollinen toiminta Suomessa loppuu, voi olla aika varma, että tuotekehitys ja etenkin se palveluvienti vähitellen hiipuu pois. Ei ole yksinkertaisesti mitään syytä roikottaa sitä Suomessa. Se olis sitä kaivoon kannettua vettä.
Joo. Kannattaa nyt vähintään katsoa, mitkä on wikipediaan merkitty lähteiksi ja katsastaa ne.
Siin ois hiukan parempi lähde ja linkataan nyt englanniksi:
http://www.migrationsverket.se/English/About-the-Migration-Board/Facts-and-statistics-/Statistics.html
Tänä vuonna siis tulossa n. 80 000 turvapaikanhakijaa ja ensi vuonna se 100 000 tullee menemään rikki. Kärkipoliitikkojen puheissa siihen on Ruotsissa sitouduttu.
Nyt eletään tosiaan jo vuotta 2014 ja vuodesta 2012 on todella tapahtunut suuri muutos, kuten 2012, 2013 ja 2014 käppyrät sisältävästä kuvaajasta näkee. Ilmeisesti 2012 ei ollut Syyrian tilanne vielä niin räjähtänyt käsiin. Itse asiassa se ISIS Irakin tilanne on varmaan vasta nyt tulossa akuutiksi, koska kyllähän somalit johtaa irakilaisia tilastoissa Ruotsissa selvästi.
Nyt kun ihan katsoin tuota wikipedia-artikkelia, niin paljastui sieltä ainakin sellainen väärinymmärrys, että se n. 99 000 total oli vieläpä vuodelta 2010!
Tosin en nyt jaksanut tarkistaa, oliko joku juuri äsken muuttanut wikipedian tekstiä, mutta 2010 siellä ihan selvästi luki, kun minä tuon linkin äsken katsoin.
Koititko ihan tahallasi johtaa keskustelijoita harhaan ;)?
Ajattelin kommentoida tänne ihan lyhyesti, mutta osallistuminen keskusteluun hiukan paisui. Koitan olla tekemättä vastaavaa enää muissa ketjuissa :).
Teidemies tässä kuitenkin aika hyvin kiteyttää sen älyllisen epärehellisyyden, joka usein leimaa Osmon viestejä, joissa aina nousevat esiin virolaiset, siis EU kansalaiset. Ei virolaisten tuloa Suomen työmarkkinoille vastustanut kuin ne ihan ay-änkyrät, jotka muistaakseni saivatkin aikaan jonkin siirtymäajan.
Osmo on hyvä poliitikko vihreäksi ja olisi ollut hyvä apulaiskaupungijohtaja tarjolla olleelle sektorille, mutta tässä on musta piste.
Onko muuten jossain tilastoja siitä, kuinka iso osuus vihreiden äänistä tulee naisilta? Jos osuus on luokkaa 70-80%, tulee ymmärrettäväksi, että miehiä syrjitään esim. kaupunginjohtajavalinnoissa. Ymmärrettävää, vaikkakin typerää.
Minun on pakko huomauttaa, että ulkmomaalaisväestöön kuuluu muitakin kuin lukutaidottomia somaleja vain siksi, että somalikammoiset käyttävät pelotteluunsa valtavaa maahanmuuttajamäärää, jossa ovat mukana esimerkiksi virolaiset. Jos heitä ei pidä oikeina maahanmuuttajina, silloin maahanmuuttoa koskevissa tilastoissa ei pidä laskea heitä maahanmuuttajiksi.
Jos investoinnit eivät ole kannattavia, niitä ei pidä tehdä. Kun rahaa jaetaan osinkoina, se on käytettävissä uusiin investointeihin jossain toisessa bisneksessä. Haasteena on, että tämän rahan voi sijoittaa yhtä hyvin Suomen ulkopuolelle kuin Suomeen. Kun painopiste siirtyy pois suurteollisuudesta, sosiaalidemokraattinen-ammattiyhdistysperustainen yhteiskuntamalli on myös ongelmissa.
Liikkuvia osia on tosiaan niin paljon, että (tällaisissa keskusteluissa) aina jokin osanen jää täysin huomioimatta. Viime vuosikymmenien suurimpia talousmuutoksia on ollut globalisaation ohella pääomatulojen kasvu ansiotuloihin verrattuna. Suomella ja suomalaisilla oli etsikkoaikansa hoitaa oma tonttinsa kuntoon ja osallistua globaalin tuotannon omistamiseen. Teimmekö niin. No eipä tehty ei. Halusimme sijoittaa asumiseen, toinen toistemme koteihin, ”kaikki eurot + 1 euroa”. No, edistääkö jatkossa asumisen keskittyminen osallistumista globaalin tuotannon omistamiseen. Ei edistä ei. Jatkossakin, keskimääräisesti, suomalainen omistaa vain oman nimellisesti kalliin kotinsa. Masentavaa. Yhteiskuntamalli on ongelmissa.
Blogisti on ihan oikeassa että tarjontatekijät ovat määräävässä asemassa pitkällä aikavälillä, tämä on taloustieteen peruskauraa. Todistustaakka on niillä jotka väittävät päinvastaista. Ruotsin edellinen hallitus loi 300 000 työpaikkaa purkamalla pullonkauloja, siinä meidän sosialisteille opittavaa, eli dynaamiset vaikutukset näyttävät toimivan. Ironista sinänsä että ns. hyvinvointivaltion kannattajat eivät tätä tajua, h-vointivsltion tulevaisuus riippuu täysin korkeasta työllisyydestä, joka turvaa sen rahoituksen. Lyhyen aikavälin kysynnänsäätelyllä ei ole muuta roolia kuin tuotantokuilun kuromisella umpeen.
Maahanmuuttajien työllistyminen riippuu työntö- ja vetovoimatekijöistä. Huonoimmin tässä lienee pärjännyt Ranska joka on ottanut mamuja pohjoisafrikasta elämään valtion kustannuksella. Esimerkki paljon paremmasta integraatiosta on Englanti, missä työlle ahnaat aasialaiset ovat tulleet tekemään duunia eivätkä julkisen sektorin eläteiksi (koska sosiaalituet Englannissa ovat pienet). Pahoin pelkään että Suomi on pikemmin Ranskan kuin Englannin tiellä.
No juuri siitä, ettei heidän ole tarvinnut aiemmin uudistua.
Yrityskulttuurilla on pitkä häntä, eikä se isoissa vuosisataisissa yrityksissä muutu nopeasti, siis alle 10…20 vuodessa, ellei tule uutta dominoivaa omistajaa.
Laivanrakennusta en luokittele tähän suurteollisuuden perinteitä kunnioittavaan sakkiin. Siellä vain kävi niin, että uudet dominoivat omistajat olivat kyvyttömiä. Nyt näyttää paremmalta.
Fair enough.
Luullakseni kuitenkin on yleisessä tiedossa, että Suomessa on vuoden 2014 lopulla noin 20 000 etnistä somalia. Määrä tullee kasvamaan perheenyhdistämisten johdosta, arvioi maahanmuuttovirasto sekä myös huomattavan suuren syntyvyyden johdosta.
Onko se sitten paljon tai vähän, on sitten viestin vastaanottajan tykönään arvioitava. Vähemmän se on kuin Ruotsissa ja luultavasti enemmän kuin Venäjällä :), varmasti enemmän kuin Virossa ja Norjan ja Tanskan kanssa ollaan jokseenkin tasoissa.
Maahanmuutto luonnollisesti liittyy ketjun otsikkoon siten, että humanitäärinen sellainen muodostaa aika ison haasteen globaalissa maailmassa tällaiselle taantuvalle sosialidemokraattiselle hyvinvointiyhteiskunnalle kuin Suomi.
Työperäinen maahanmuutto nyt ei tietenkään voi olla koskaan oikeen mikään ongelma, koska jos työpaikkoja ei synny, ei tule ihmisiäkään työn perään. Tietenkin useimmat keskustelijat varmaan haluaisivat, että meillä olisi Ruotsin 60 ja 70-lukujen positiiviset ongelmat työvoimapulineen.
Tämä nyt on täyttä puppua, markkinatalouteen perustuva yhteiskuntamalli ei ole mitenkään ’sosiaalidemokraattinen-ammattiyhdistysperustainen’ vaan kapitalistinen.
Olin epätarkka, kun peräänkuulutin tilastoja sukupuolten osuuksista vihreiden äänestäjistä. Eihän moista oikein voi rehdeissä vaaleissa tilastoida :).
Gallupeissa varmaan selvitetään eroja naisten ja miesten puoluekantojen välillä. Onko jollain hyvää linkkiä tällaisen raakadataan?
Raaka-dataa ei saa julkaista. Tietosuoja.
Totta kai investointien täytyy olla kannattavia ja sehän tässä huolestuttaa, että suurteollisuudella ei ole lainkaan kannattavia bisnesideoita. Hetken päästä sellainen teollisuus lakkaa olemasta.
Eikös Helsingissä jo lähestytä tuota 20%:ia? Ainakin nuoremmissa ikäluokissa?
Kuvitteellisen Ulko-Mongolian sijaan voisin ottaa esimerkiksi sen Italian. Olen itse kokenut oloni Italiassa varsin kotoisaksi selkeästä kielimuurista huolimatta. Siis alueilla, joilla ei ole ollut erityistä ulkomaalaisyhteisöä, johon sitoutua ensisijaisesti. Italia on suomalaiselle minusta kodikas maa ja on hiukan sääli, jos italialaiset eivät koe Suomea vastaavasti.
Minusta molemmilla on puolensa. Ruotsissa ulkomaalaisia on paikoitellen niin paljon, että hyppääminen ulkomaalaisyhteisöön on hiukan liiankin helppoa ja kontaktit ruotsalaisiin jäävät vähäisiksi.
Ruotsista kokemusta on toki selvästi enemmän kuin Italiasta.
Ja siis Helsingissähän muistaakseni yli puolet on niitä muualta tulleita, siis ei syntyperäisiä, ellei se ole nyt ihan viime vuosina muuttunut.
Mutta ihan ulkomaalaisissakin varmaan tuo 20% lähestyy ja lapsissa ja nuorissa on varmaan ikäluokkia, joissa saatta olla jo toteutunutkin.
Hyvä abstrakti ajattelukyky, sujuva suullinen ja kirjallinen ilmaisutaito mielellään useammalla suurella kielellä, suvaitsevaisuus, päämäärätietoisuus, ahkeruus, sinnikkyys, kyky asettua toisen ihmisen asemaan.
Näistä avuista on apua korkean tuottavuuden ammateissa hyvinkin laajasti. Matalamman tuottavuuden töissä abstraktia ajattelua ja kirjallista ilmaisua voi vaihtaa haluun auttaa heikompia, koska hoitoalalla on töitä tulevaisuudessakin.
Lista olisi näyttänyt samalta 20 vuotta sitten, ja tuskinpa se kovin paljon siitä muuttuu eteenpäinkään.
En väitä, että näillä kriteereillä voi lajitella meille pyrkivät maahanmuuttajat hyödyllisiin ja hyödyttömiin, mutta jos henkilöllä on kaikki, hän on erittäin todennäköisesti hyödyllinen tulevaisuudessakin, ja jos hänellä ei ole mitään, ei ole kovin todennäköistä (joskaan ei ihan mahdotonta), että hän olisi kovin hyödyllinen talouden kannalta.
Ja syynkin kertoi: madaltuvat veroprogressio ja pääomatulon verotus (jne.) kerryttävät rahaa rahan luo, koska siitä saa tällöin ratkaisevasti paremman tuoton kuin reaalitaloudesta, ja tämä aiheuttaa ikävän kierteen, jossa epätasainen tulojakauma laskee, mikä syö kysyntää, mikä puolestaan sekä aiheuttaa työttömyyttä että ohjaa lisää investointeja pois reaalitaloudesta.
Eli siis nimenomaan pitäisi säilyttää korkea vero (- ja maksu)progressio ja hyvinvointivaltio, jotta näin ei kävisi.
Olen pitkään ollut ehdottomasti maahanmuuton kannalla: http://hermiitti.blogspot.fi/2011/09/argumentteja-maahanmuuton-puolesta.html
Maahanmuuttoasiat niiden tärkeydestä huolimatta ovat silti vain yksi asiakokonaisuus poliitikkojen tehtäväkentässä, vaikka joskus näyttävätkin lähes ainoalta kysymykseltä.
Mielestäni yhä maahanmuuttoasiat vaikuttavat saavan liian kärjekkäitä keskusteluita aikaan täällä perinteikkäässä maastamuuttovaltio Suomesssa.
Joo tietoni ovat vajavaiset. Ehkä ammattiliitot jylläävät ja mylläävät myös tuolla min(y):n rajoilla liikkuvissa töissä. Marjanpoiminnoista lumitöihin. Mainostenjakelusta puhelinmyyntityöhön. Lastenhoidosta (lapsenlikka-taso) personal trainereihin. Kai meillä kuitenkin on olemassa työmarkkina joka kuplii juuri tuon 70-luvun SAK – EK -tatamin ulkopuolella? Mitä halvempaa täällä olisi elää sitä voimakkaammin tuo kuplisi juhlajuomaa.
Peukutin. Kirjoitat hyvin ja loppua kohden oikein nastaa luovuudesta. Mutta herää kysymys mikä merkitys valtioilla sitten oikeastaan on. Minä, max, olen hyötynyt Googlesta ja hyödynnän Googlen palveluita enemmän kuin keskivertoamerikkalainen? Onko se tärkeää saada juuri oman valtion rajojen sisään jotakin?
Muu äidinkieli kuin suomi tai ruotsi
Meri-Rastila 30,8 %
Kallahti 29,5 %
Kurkimäki 28,9 %
Itäkeskus 27,4 %
Kivikko 26,5 %
siRNA sotkee taas pakolaiset ja ulkomaalaiset keskenään. LKuulen, että italialainen ystävfäni ihmetteli sitä, miksi täällä on niin vähän hänen kaltaisiaan, koulutettuja ulkomaalaisia asiantuntija-ammateissa olevia eli miksi suomalaiset työmarkkinat ovat niin sisäsiittoisia ja suljettuja, mikä tekee maasta ilmapiiriltään sulkeutuneen. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, kuinka vähän yliopistoihimme valitaan ulkomaalaisia professoreja.
Ehdottomasti sinne ulkomongolialaisten kaupunkiin. Jos lähtisin Ulko-Mongoliaan, en taatusti menisi sinne siksi, että saisin elää siellä joidenkin muiden eurooppalaisten kanssa omassa eurooppalaisten porukassa.
Tilanne voisi olla toinen, jos vihaisin Ulko-Mongoliaa, ja minut karkotettaisiin sinne, eikä minulla olisi yhteistä kieltä kenenkään paikallisen kanssa. Mutta jos puhutaan vapaaehtoisesta minun haluamastani siirtymisestä, valinta olisi selvä. Voin myös ymmärtää vaikkapa Suomeen sotaa tai köyhyyttä pakoon tulleiden, tai rahakkaita hommia hetkeksi tekemään tulleiden kinnostuksen asua ”karkotusaikansa” omaan kulttuuriinsa kuuluvien kanssa (mutta tästä kysymyksessä ei kai ollut kyse). Samoin voin ymmärtää kansainvälisen kapitalistin, joka tulee Suomeen hetkeksi, leipomaan muutaman miljoonan, ilman kiinnostusta kohdemaahan, halun eristäytyä paikallisista kaltaistensa pariin.
Vihreillä on varmaankin statistiikkaa jäsenistönsä rakenteesta. Tuo tieto ei rikkoisi tietosuojaa. (Gallup-firmoilla on myös tietoa kannattajista, mutta eivät ehkä anna tietoa ulos ilmaiseksi.)
Mitä nyt persuista Halla-aho ja Soini itkevät viroilaisten perheille maksettavien lapsilisien perään.
Seuraile:
http://www.expressen.se
http://www.aftonbladet.se
Kertovat paljon kansankodin nykytilasta.
Suomessa demarit ovat saaneet paljon hyviä asioita aikaan, mutta myös hallaa. Kuitenkin hyvät asiat menevät minusta edelle.
Muistan joskus jostain kuulleeni tai lukeneeni, että Viipuri olisi 1930-luvulla ollut Suomen kansainvälisin kaupunki. Tietääkö joku, mihin lukuihin tuo piirre mahtoi perustua?
Senhän kyllä tiedämme, että mm. viikinkien idäntie (Mustalle merelle asti), Hansa-liiton kauppatiet ja mm. hollantilaistenkin kaupparetket mm. Pietariin kulkivat paljolti Suomenlahtea pitkin. Viikinkien (varjaagien) idän retket ja kauppatiet mainittiien aikoinaan kyllä historian tunneilla koulussakin, mutta se, miten suuressa määrin heillä oli vaikutusta Suomen sekä itä-eurooppalaisten maiden kehitykseen, ei ainakaan minulle vielä kouluaikoina tullut yhtä selväksi kuin vasta paljon myöhemmin. Oliko esimerkiksi varjagi Rurik muualta, Skandinaviasta tullut maahanmuuttaja alueella, josta hänen johdollaan (ja jälkeensä!) muodostui myöhemmin, historian lukemattomien eri vaiheiden ja käänteiden myötä, yli 1140 vuoden aikana mm. nykyinen Venäjä?
Vuorovaikutusta eri maiden kansojen ja maiden välillä on ollut aina. Pelkkä eristäytyminen ja kuoreensa käpertyminen voi vaikuttaa minkä hyvänsä alueen elinoloihin haitallisesti. Joskus voi joku ulkopuolinen nähdä asiat toisin silmin, ja mm. auttaa ratkaisemaan ongelmia, joita esim. keskenään kiistelevien osapuolten voi olla vaikea muutoin ratkaista. Se edellyttää kuitenkin yleensä osaamista ja taitoakin, josta on hyötyä alueelle ja sen väestölle. Pelkkä ’ulkomaalaisuus’ ja esim. kielitaidottomuus voi olla joskus myös rasite.
Työperäinen maahanmuutto on järjellisesti perusteltavissa työvoiman tarjonnan lisäämiseksi. Mutta miksi ja kuinka paljon ottaa maahan käytännöllisesti luku- ja kirjoitustaidottomia täysin vieraista kulttuureista jotka eivät juuri tuota mitään, mutta maksavat. Humanitäärisistä syistä ? Missä kulkee kantokykymme rajat ? Tältä osin vihreys on kuin kommunismi, täysin uskonvarainen asia. ”Poikani, et tiedä kuinka vähällä järjellä maailmaa hallitaan”, väitetään kansleri Oxenstiernan sanoneen…..
Tämä köyhyys on nykyään pääasiassa itseaiheutettua.
Ruotsissa valtio omistaa isot määrät luonnonvaroja hyödyntäviä yrityksiä, kuten LKAB, jotka takovat miljardivoittoja valtiolle.
Vastaavasti Suomessa Kokoomuus- ja Keskusta-vetoiset hallitukset, Vihreiden suosiollisella avustuksella, ovat savustaneet Suomen raaka-aine ja yritysomistuksia ulkomaille kiihtyvällä tahdilla ja reilusti alle markkinahinnan.
Konkreettisesti tämä tarkoittaisi vastaavasti sitä, että jos Suomi olisi Norja, niin Statoil oltaisiin jo kaupattu parilla sadalla miljoonalla ensimmäiselle ulkomaiselle ostajalle.
Vielä absurdimpaa on se, että Sipilän ehdottamalle myydään tuhkatkin pesästä politiikalle on niin paljon kannatusta Suomessa, vaikka parempi ratkaisu olisi tehdä kaivos- ja energiaprojekteista enemmän kansallisia.
Olisikin mielenkiintoista nähdä vertailu Ruotsin ja Suomen valtioiden omistuspolitiikasta, eli vaikka ihan numerot siitä paljonko valtion firmat tuottavat kassaan rahaa.
Olisikin mielenkiintoista nähdä vertailu Ruotsin ja Suomen valtioiden omistuspolitiikasta, eli vaikka ihan numerot siitä paljonko valtion firmat tuottavat kassaan rahaa.
Wikipediasta katsomalla, LKABin vuosittainen tuotto on noin 31 miljardia kruunua eli 3 miljardia euroa.
Paljos se Suomen budjettivaje olikaan?
Työntekijäkö maksaa itselleen palkat vai työnantaja työntekijälle? Työntekijäkö maksaa palkan sivukulut vai työnantaja ? Uskallatko arvioida miten suuri prosentti työnantajista ottaa urakoita tällä hetkellä nollakatteella saadakseen työntekijöilleen työtä?
Työ , tasa-arvo ja turvallisuus pohjautuu työllistävien yrittäjien henkilökohtaiseen riskinottoon. Sen hedelmistä tulee sitten demareille jakovaraa.
Kysymyshän on vain työnantajien asenteesta.Ei ole luvista kiinni, jokainen asiantuntija, joka anoi oleskelulupaa sai sen.
Siis eu-ulkopuolinen, eu-kansalainenhan ei sitä edes tarvitse.
Ainoaksi syyksi jää tuo , ettei ulkomaalainen kelpaa k.Kuten ei kelpaa +50-vuotiaskaan eikä moni muukaan
Missään muualla ei ole näin totaalisesti asenteiden varassa toimivia työnantajia
kuin Suomessa
Yliopiston laitoksella / tutkimusryhmässä jossa olin töissä, oli erilaiset rahoituskiintiöt mm. suomalaiselle henkilöstölle, muun maalaisille tutkijoille ja laitteistolle. Erittäin päteviä suomalaisia oli luonnollisesti aina paljon tarjolla, mutta ei ollut siinä kiintiössä rahaa, joten ei palkattu. Nämä kotimaiset maisterit ja tohtorit tekivät sitten välillä hanttihommia ja olivat työttöminä.
Ulkomaalaisten kiintiössä oli aina rahaa, koska esim. ulkomaalaisia alan tohtoreita ei vain ollut tarjolla missään, tai eivät kauaa pysyneet kun saivat sulan hattuun ja paremmat rahat britanniasta / amerikasta. Tutkimuslaitekiintiössä oli myös rahaa, välillä sitä oikein laitettiin haisemaan koneisiin. Mutta suomalaisia ei voitu palkata, koska vain ulkomaalaisille oli rahoitusta, ja niitä ulkomaalaisia sitten oikein käytiin ulkomailta hakemassa ja kouluttamassa.
Tuo oli se toinen VMP -tason asia jonka takia lähdin yliopistosta. Yksityisissä firmoissa työskentelen myös ulkomaalaisten kanssa, mutta nämä ovat aina niitä halpatyöntekijöitä skypen päässä.
Autoin aiemmin ja edelleen ulkomaalaisia akateemisia tuttujani, mm. intialaisia, kiinalaisia ja iranilaisia / irakilaisia löytämään töitä yliopiston ulkopuolelta suomalaisista yrityksistä. Tai yritän parhaan tietämykseni mukaan kartoittaa mitä ja missä he voisivat tehdä, ja miten markkinoida itseään.
Yleensä törmätään käytännössä siihen, että englanninkielisiä työyhteisöjä on Nokian ulkopuolella hyvin vähän. Ex Nokia ei palkkaa ja vaikka osaaminen riittäisi muualle hyvin, ja minimipalkka kävisi, puhtaasti suomenkieliseen työyhteisöön ei haluta palkata yhtä englanninkielistä, koska siirtyminen suomi/englanti kommunikaatioon hidastaa ja kankeuttaa yleensä jonkin verran monissa tilanteissa.
Yksi tapa tukea PK yritysten kehitystä / kasvua voisi olla jonkinlainen tuki suomenkielisestä englanninkieliseen työyhteisöön siirtymiseen. Valtio voisi esim. maksaa tukea jos PK-yritys palkkaa suomea osaamattoman henkilön.
Moni persu varmasti vetää tuosta herneen nenään koska se olisi ”ulkomaalaisten suosimista”. Mutta minusta se olisi enemmän suomalaisten pk-yritysten tukemista kansainväliseen businekseen.
Perusongelma ulkomaalaisten työllistymiseen Suomessa on kuitenkin se, että täällä on vähän töitä ja akateemiselle huonot palkat.
Niin. Varmaan sellainenkin kriteeri, että otetaan ainoastaan aškenazijuutalaisia, joiden ÄO ylittää 130, johtaa teoriassa menestykseen. Käytäntö on sitten erikseen.
Ihmisiä, joilla kaikki mainitsemasi ominaisuudet ovat poikkeuksellisen hyvää tasoa (lisäksi luovuus, jonka unohdit ? listata), lienee kohtalaisen harvassa. Lisäksi monet noista ominaisuuksista eivät ole synnyntymästä saakka muuttumattomia, vaan ympäristö vaikuttaa niiden kehittymiseen ratkaisevasti. Kun suorituskyvyltään keskinkertaista (nuorta) porukkaa tuodaan jostakin alkeellisemmasta kulttuurista omaamme, 5-10 vuoden kuluttua osalla heistä voi olla mainitsemasi ominaisuudet. Se, onko, ja kuinka monella, riippuu myös tavastamme vastaanottaa ja kohdella näitä ihmisiä.
Lisäksi erilaisista kulttuureista tulijoilla on sellaisia ominaisuuksia, jotka meidän omassa kulttuurissamme jäävät kehittymättä. Osa näistä voi osoittautua erityisen hyödyllisiksi meidän kulttuuriimme tuotuna. Uudet, hyödylliset ideat tarvitsevat yleensä pohjakseen useiden keskenään erilaisten ajatusten/ideoiden luovaa yhdistelyä. Meidän kulttuurissamme vallitsevat tietynlaiset ideat, muilla toisenlaiset. Diversiteetti on olennainen tekijä menestyksessä.
Eiköhän ulkomaalaiset arvosta samoja asioita kuin suomalaisetkin ulkomaankomennuksillaan eli samalla tavalla ajattelevien ja käyttäytyvien ihmisten seuraa ja kelvollisia puitteita. Jälkimmäisiä täällä on kovin niukasti, josta syystä myös ensiksi mainittuja. Meillä on hyvin vähän Katajanokka – Kemikaalivirasto -akseleita joten ei ole ihme jos Italian kaltaisesta kulttuurimaasta tultaessa tuntuu vähän ankealta.
Diversiteetin käytännön merkitys puhekielessä on kyllä aika hupaisa. Samassa yhteydessä voidaan a) pahoitella diversiteetin puuttetta ja b) sitä että täällä on ulkomaalaisyhteisöjen suhteen erilaista kuin muualla. Totta kai esimerksi Ulko-Mongoliassa valitsisin alueen jossa on 20% muualta tulleita koska silloin tarvitsee altistua diversiteetille vähemmän, eli viettää expatin normielämää expat-kuplassa jossa ulkomaailma ei suuremmalti pääse häiritsemään.
Kannattaisikohan ihan rehellisesti myöntää ettei diversiteettiä todellisuudessa kaipaa kukaan, vaan universaaleja siistittyjä kaupunki- ja kulttuuriympäristöjä joissa vahvimmat erilaisuuden kokemukset liittyvät ruokakulttuuriin, ja yhteisöjä joissa normit ja arvot ovat turvallisen samanlaisia.
Työyhteisöjen rekrytointiprosesseissa pyrkimys diversiteetin minimointiin näkyy selvimmin, kannattaa googlata vaikkapa hakusanoilla ”cultural fit” ja ”network fit” jos ilmiö on jäänyt tuntemattomaksi.
Käytännössä, jos siis haluaisimme pääkaupunkiin korkeasti koulutettuja ammattilaisia, meidän pitäisi pyrkiä vähentämään diversiteettiä jotta Helsinki näyttäytyisi maahantulijalle samanlaisena kuin mikä tahansa Euroopan normipääkaupunki.
Se, että määrittelee ”eristäytymiseksi” asumisen alueella, jossa on 20% muualta tulleita, on vaikeaa käsittää muuksi kuin tarkoitushakuiseksi vääristelyksi.
Itse muuttaisin ilman muuta enemmän diversiteettiä sisältävään paikkaan, koska takapajuisissa monokulttuureissa on aina kohtalaisen korkea riski, että juuri minun tietoni, taitoni, arvoni ja maailmankatsomukseni tulisivat siellä aliarvostetuiksi. Jos olisin ainoa kaltaiseni, vaikutusmahdollisuuteni tulevaisuuden kehityssuuntiinkin olisivat vähissä.
Itse asiassa mielestäni on juuri päin vastoin kuin esitit: jos olisin menossa vain verraten lyhyeksi ajaksi käymään, olisin kiinnostunut asettumaan mahdollisimman paljon omasta kulttuuristani poikkeavaan, homogeeniseen ympäristöön kulttuuriturismin hengessä. Jos taas tarkoitus olisi muuttaa pysyvästi ja viedä omat lapsetkin ko. alueelle rakentamaan tulevaisuuttaan, valinta olisi selvä eikä se olisi tuo sinun ehdottamasi.
Taitanee olla eri asia kuin se, saako työmarkkinoille tulla. Oikeus sosiaaliturvaan voitaneen virittää halutuksi vielä ihan koto eduskunnassa. Tai ainakin pitäisi voida :).
Toi itkeminen on kyllä kielikuvana kokenut oikein hyperinflaation.
Lapsilisä on alun perin palkanlisä, joka työnantajan piti maksaa työntekijöille, joilla on lapsia. Se muutettiin lapsiperheiden syrjinnän välttämiseksi työnantajien kollektiivisesti kustannettavaksi. Miksi virolainen työntekijä ei olisi oikeutettu lapsilisään, jos hänen työnantajansa joutuu joka tapauksessa lapsilisämaksua palkasta maksamaan? Alemmat palkat virolaisille?
Maahanmuutosta tulee mieleen Täällä pohjantähden alla romaanitrilogian alun hauras yhteiskunnallinen tasapaino, joka sitten murtuu tunnetuin seurauksin. Itse näen Tarja Halosen ensimmäisen presidenttikauden vapaan, so. humanitaarisen, maahanmuuton lähtölaukauksena. Muistaakseni edellinen presidentti, Ahtisaari, puhui pisteytyksen puolesta, ollen silti maahanmuuton kannattaja.
Lähi-idän ja Afrikan väestö kasvaa nelinkertaiseksi tämä vuosisadan loppuun mennessä. Kun tähän yhdistetään alueen sodat ja yhteiskuntien toimimattomuus, voi olettaa että maahanmuutto Eurooppaan jatkaa kasvuaan. Pelkästään tämä väestönkasvu ajaa Suomen, Euroopan unionin osana, tilanteeseen, jossa on vastattava kysymykseen: mikä on riittävä maahanmuuton määrä?
Euroopan komissio ja Euroopan eteläiset maat ajavat taakan jakoa Välimeren ylitulleiden ihmisten osalta. Muutako tämä Suomen sosiaaliturvan luonnetta, kuinka paljon se pienenee, hyvinvointivaltio vs ruokakupongit? Syntyykö tilattoman työväestön alakomiteoita? Tämä keskusteluketju on edennyt Vartiaisen työn tarjonnasta maahanmuuttoon. Loppuun sopii linkola -paloheimo väestöräjähdysskenaario.
Riippuu henkilöstä, onko eristäytymistä vai ei. Jos viettää aikansa pääosin kaltaistensa parissa, niin on.
Otit näköjään jo hieman etäisyyttä paikalliseen kulttuuriin ilmaisulla ”takapajuisissa monokulttuureissa”. Ymmärrän toki, että tuohon tapaan ajattelevat viihtyvät enemmän siinä ulkomaalaisyhteisössä tai ulkomaalaisten ja paikallisten sekayhteisössä.
Vaikuttaminen paikallisiin tuon yhteisön voimin ei kuulostanut oikein hyvältä. Minä asennoidun enemmän niin, että antaisin paikallisten päättää mahdollisimman itsenäisesti, kun olisin ensin keskustellut heidän kanssaan maan asioista omasta näkökulmastani.
Ok, kullekin toiveidensa mukaan. Lapsilleni haluaisin antaa todennäköisesti myös palan vanhaa kotimaata, mutta toivoisin heidänkin elävän uudessa tai tilapäisesä kotimaassaan enimmäkseen tuon maan tapaan.
Ei ole tuokaan yksioikoista. Vähemmälläkin diversiteetillä pärjää. Vaikka nyt Japani ja Kiina. Piilaaksossa sitä diversiteettiä tietty on enemmän. Korkeaa teknologiaa kehitetään kaikissa kolmessa.
Taitaa olla enemmän Saaran henkilökohtaisista preferensseistä kysymys :). Mutta ei sekään väärin ole. Taitaa vaan aksateemiset tutkimuksetkin aiheesta olla hiukan fiilispohjaista käsienheiluttelua.
Kansainvälistyneet ja väkeä eri puolilta maailmaa keräävät kaupungit ovat kyllä paljon menestyneempiä kuin ne, joissa muualta tulevat eivät ole tervetulleita tai joihin muualta nyt vaan ei haluta tulla töihin.
Yliopistojen proffilla taitaa olla opetusvelvoite ja Suomen yliopistoilla velvoite opettaa myös suomeksi. Siinä se ongelma on. Suomeen pitäisi rekrytoida nuoria lupaavia tutkijoita, jotka kielitaidon kartuttua voisivat siirtyä myös opetustehtäviin. Onko italalaisella ystävälläsi kokemusta myös muista pienen kielialueen pienistä maista?
Poikani oli vaihdossa Bolognan yliopistossa ja siellä opetus annettiin kyllä englanniksi. Aika paljon on englanninkielisiä luentoja myös Aaltoyliopistossa.
Diversiteetti on sitä, että altistut mahdollisimman monille keskenään erilaisille ärsykkeille ja vaikutteille. Monokulttuurissa asuminen ei altista diversiteetille, vaikka se kulttuuri olisikin erilainen kuin omasi.
Vartiainen on lähes suunsa kuivaksi korostanut, kuinka hän haluaisi aivan yhtäläisesti Suomeen myös kysynnän lisäämistä. (Jo pelkästään Twitterissä hän sanoo tämän muutaman viikon välein, usein juuri reaktiona yhä uudestaan esille nousevaan väitteeseen, että häntä ei muka kiinnosta kysyntäpuoli.)
Itse asiassa Vartiainen on painottanut, että kysynnän lisäämistä olisi jopa pakko saada, jos hänen toivomansa kaltaiset työntarjontauudistukset toteutettaisiin, koska ne eivät näin syvässä lamassa oltaessa auttaisi vielä yksin mitään vaan pelkästään pahentaisivat työttömyyttä.
Mitkä nyt sitten tarkkaan ottaen ovat ne edut, jotka siellä hänen kovasti ihailemassaan Ruotsissa ovat lähteneet keneltäkään pois? Kirjoitus, jonka kommenttiketjussa olemme, teki pointin, että Ruotsissa nimenomaan vanhanaikainen, lähes stereotyyppinen, kattava hyvinvointivaltio on paljon paremmassa kunnossa kuin Suomessa. Sitten tulivat väliin maahanmuuttojankuttajat ja asian tämä puoli jäi täysin keskustelutta. Saisiko siitä nyt jonkinlaista keskustelua?
Ei, koska vanhuksista ei ole hoitamaan toisia vanhuksia. Tai no, toki omaishoitajiksi on, mutta laitoshoitoa antamaan ei. Eli väkeä tarvitaan lisää, vaikka solidaarisuutta olisi kuinka.
Nämä on huomattavasti helpompaa varmistaa tulijoille suuren diversiteetin oloissa (silloin meiltä löytyisi ns. jokaiselle jotakin). Ja siitä ei suinkaan seuraa diversiteetin kumoutuminen – kuten onnistuit tuossa yllä esittämään – vaan juuri päin vastoin.
Miksi näin päin? Miksei niin päin, että palvelut mahdollistavat edes jonkinlaisen vähäisen teollisuuden ylläpitämisen? Jos huomattaisiin, että Koneen hissit jäävät huoltamatta ja ylläpitämättä, niin niitä hissejä ei kyllä ostaisi kohta enää kukaan. Juuri Koneen palveluvienti siis ”sataprosenttisesti mahdollistaa” Koneen tavaraviennin.
Kuten tämänkin blogin kommenteissa on eri yhteyksissä todettu useammin kuin kerran, se, ettei asia ole näin, on kansantaloustieteen peruskurssin tasoinen asia. Jos minkä tahansa normaalitasoisen länsimaisen yliopiston taloustieteen laitokselle menisi esittämään, että saman suuruisen arvonlisäyksen tuottavien eri toimintojen välillä on jotain ”arvokkuuseroja”, niin siihen reagoitaisiin joko vaikenemalla kiusaantuneesti tai repeämällä nauruun.
Ensiksikin, jos kehityskulku olisi tämä, se olisi tässä vaiheessa kyllä jo tapahtunut. Kuten todettu, teollisuus on jo pääosin hävinnyt Suomesta ja muista rikkaista maista halpamaihin. Mutta korkean tietosisällön suunnittelu- ja ohjelmointipalvelut eivät ole hävinneet mihinkään. Yhä vain AutoCAD laulaa sitkeästi täällä Suomessa eikä siellä toisella puolen maailmaa, missä laulaa sillä suunnitellut tavarat tekevä tehdas.
Toiseksi, kommentti ilmentää äärimmäisen rajoittunutta käsitystä siitä, mitä kaikkea palveluihin sisältyy – silloinkin, kun ne liittyvät jotenkin tavaratuotantoon.
Otan tästä yhden itselleni tutun esimerkin. Kun minä leipätyössäni kielenkääntäjänä käännän huolto-ohjekirjoja käytettäväksi ulkomailla, tämä on Suomen palveluvientiä täysin riippumatta siitä, onko laitteet, joita ohjekirjat koskevat, valmistettu Suomessa vai ulkomailla. Jopa tavaratuontiin liittyvät käännökset, joita teen vähän väliä – viimeksi tänä aamuna -, ovat palveluvientiä, jos asiakas on tavaran ulkomainen myyjä eikä sen suomalainen ostaja. Enkä myöskään usko, että käännöstöitä suomen ja muiden kielten välillä ulkoistetaan jonnekin Intiaan ihan lähitulevaisuudessa.
Olisko ihan siksi, ettei Suomen keskeisimmät vetovoimatekijät, eli surkea ilmasto ja pimeys yhdistettynä vaikeana pidettyyn kieleen, korkeaan verotukseen ja mataliin palkkoihin välttämättä ole kaikkien mielestä ihan niin vetovoimaisia?
Kun vaikka PS ehdottaa, että ehkä Suomessakin voitaisiin 60 vuoden jälkeen lopulta poistaa autovero, jollaisesta näissä koulutettujen ulkomaalaisten kotimaissa ei ole kuultukaan, YLEn keskustelu täytyy itkusta siitä miten valtion verotulot romahtaa. Koska Suomessa työtätekevän työläisen ensisijainen velvollisuus ja tavoite on tuottaa mahdollisimman paljon fyffeä torkkupeittojen ja näiden käyttäjien Vancouverin matkojen rahoitukseen.
Luigille ja Paolalle (nimet muutettu) voit muuten ihmetellä, miksi sulkeutuneessa ja sisäsiittoisessa Suomessa noin jokainen, etenkin akateemisesti koulutettu, puhuu keskitason englantia, kun taas Italiassa… ei ihan.
Suomalaisiin yliopistoihin kyllä valittaisiin mielellään enemmän ulkomaalaisia professoreita. Nytkin valitaan vaikka millä tekosyyllä ulkomaalainen jos vaan kehdataan. Ongelmana on se, että jo nyt laatuero ulkomaalaisten ja kotimaisten hakijoiden välillä on usein niin räikeä, että säädöksiä täytyy todella luovasti tulkita jos halutaan valita siitä huolimatta ulkomaalainen hakija.
Tämä ei tietenkään johdu ulkomaalaisuudesta sinänsä, vaan siitä että ulkomaalainen joka oikeasti on pätevämpi kuin suomalainen vastaavan alan professoritasoinen hakija, ei kyllä suomalaiseen yliopistoon professoriksi hae. Suomessa on älytön määrä tohtoreita akateemisina prekaareina painamassa niska limassa töitä saadakseen edes jonkinlaiset mahdollisuudet hakea koko ajan väheneviä paikkoja ja kilpaillakseen koko ajan supistuvasta tutkimusrahoituksesta. Miksi ulkomaalainen professoritason kaveri hakisi Suomeen proffaksi, en ymmärrä.
Kaukoidästä saa selkeästi kovemman palkan ja kilpailu on vähäisempää. Suomi vuotaa jo omat lahjakkuutensakin verojen, byrokratian, epäselvän ja epäreilun tenuretracksysteemin ja heikon tutkimusrahatilanteen vuoksi. ”Miksi yliopistot eivät rekrytoi ulkomaalaisi proffia?” on väärä kysymys.
Pitäisikö tuosta päätellä, että suomalaiste kuuluisii asua Ulko-Mongoliassa siinä kaupungissa, jossa on paljon ulkomaalaisia?
Maat, joilla on pitkä historia, tämän seurauksena rikas oma kulttuuri ja laaja väestöpohja, painivat lähtökohtaisesti eri sarjassa (Kiinassa on vielä teollistuminenkin meneillään -> sen ei vielä edes tarvitse menestyä korkeakatteisessa viennissä, kuten meidän pitää).
Tokio taitaa kyllä olla kansainvälisempi kuin Helsinki. Siellä ei ole pakolaisia, mutta hyvin paljon kansainvälisissä rityksissä työskenteleviä. Myös Shanghaisa on paljon ulkomaalaisia.
Tähän vielä.
Tietenkin kysymys on henk. koht preferensseistäni, mikä ei muuta sitä tosiasiaa että samat preferenssit on monella muullakin, erityisesti heillä jotka voidaan perustellusti luokitella huippuosaajiksi tai potentiaalisiksi sellaisiksi (en väitä olevani ko. ryhmän edustaja itse, mutta tunnen useita). Kuten sanoin aiemmin, moni näistä on jo lähtenyt täältä suuremman diversiteetin oloihin (koettu diversiteettivaje ei ole ollut ainoa syy lähtöön, mutta yksi tärkeä syy kuitenkin).
Jos tällä ei ole mielestäsi riittävän painavaa merkitystä, siitä vain tekemään tutkimuksia jotka eivät ole käsienheiluttelua. Ei pitäisi olla kovin vaikeaa. Toinen vaihtoehto on suhtautua huippuosaajien preferensseihin kuin Nokian puhelintoimintojen johto kuluttajiin: me tiedämme paremmin mitä heidän tulisi haluta.
Tätä väitettä joka esiintyy säännöllisin väliajoin olen usein ihmetellyt. Kyseessä lienee himan halpahintainen ”totuus”.
Kaupunkitaloustutkijat ovat kyllä aivan yksimielisiä siitä, että monipuoliset ”kansojen sulatusuunit” ovat paljon menestyneempiä kuin kaupungit, joissa asuu ja vaikuttaa vain yhden etnisesti yhtenäisen maan kansalaisia. Lontoo, Pariisi, Kanadan suuret kaupungit New York ja niin edelleen. Muinainen Viipurinkin.
Aha no mites aattelit korjata tilanteen Helsingin suhteen? Tulijoita kyllä piisaisi, mutta tulijoiden joukossa tuskin olisi kovin viljalti niitä uusia ideoita ja energiaa pursuavia maailmalla tunnetuista ja tunnustetuista yliopistoista valmistuneita. Tusinakamaa sen sijaan tunkee saranapuoleltakin sen kun kerkiää, ja sitä porukkaa tässä maassa on jo riittämiin, allekirjoittaneen lisäksi muutama miljoona.
Suomeen ei haluta tulla töihin muun muassa, koska surkeat palkat on kompensoitu tolkuttomalla veroasteella, jonka lopputulemana teollisuudessa asiantuntijatyötä tekevä tohtori ei voi odottaa saavuttavansa juuri työpistettänsä siivoavaa peruskoulupohjalta ponnistavaa kummempaa elintasoa.
Suomen vetovoimaa tulee ehkä ajatella koko elämänkaaren mittaisena ja myöskin, että on tai aikoo hankkia lapsia. Lapsuus ja vanhuus ovat hyvinvointivaltiossa (Suomi?) voimakkaasti subventoituja elämänvaiheita. En ota kantaa miten asioiden tila on vertailumaissa tai mikä on elämisen toteutuva laatu näissä elämänvaiheissa.
Silti hauska veikata taasen, veikkaa siis, että Suomi vetoaa lapsiperheisiin ja pitkäaikaista asumista tavoitteleviin. Olisi yllättynyt jos Suomi vetäisi enemmän sinkkuja ja sanon tässä opportunisteja, tyyliin ”vuosikymmen ankaraa työtä ja sitten eläkkeelle norsunluurannikolle”. Tuleeko tulitukea tilastoista tai gallupeista?
Nyt kyllä liioittelet. Vaikka Kone ei huoltaisi itse hissejään niin kyllä niille huoltajat löytyisivät. Jos suomalaiset inhoaisivat huoltopalveluiden tuottamista, niin Kone voisi solmia sopimuksia ulkomaalaisten huoltofirmojen kanssa ja siten saada tarjottua samaa pakettia kuin muutkin.
Huoltohomma on kuitenkin varsin rahakasta hommaa eikä läheskään niin suhdanneherkkä kuin valmistus, niin tottahan sitä kannattaa tehdä.
Periaatteessa joo, mutta kansantaloustieteen peruskurssilla ei oteta ihan kaikkia asioita huomioon, esimerkiksi siellä ei käydä ollenkaan läpi sitä, miten tietoa menee valmistuksen perässä. Ei siellä kyllä käydä läpi sitä, että kun hankkii laitteen halvemmalla vaikkapa kiinalaiselta alihankkijalta, seuraavassa tarjouskilpailussa huomaakin, että siellä on mukana oman laitteen lisäksi presiis samanlainen kiinalaisen alihankkijan oma laite kiinalaisilla leimoilla.
Tai ei siitä ainakaan mitään silloin puhuttu kun minä istuin niitä peruskursseja.
Tämä sekä pitää että ei pidä paikkaansa.
Ihan samalla tavalla se suunnittelu on alkanut siirtymään ulkomaille kuin valmistuskin, se vain menee myöhemmin. Minkään kansantaloustieteen proffan on ihan turha tulla väittämään minulle, ettei näin ole käynyt kun minä omassa työssäni törmään siihen koko ajan.
Ei, en tarkoita sitä että hommat olisivat loppuneet, niitä on onneksi tullut kokoajan lisää. Silti, jos Suomessa tehdtäisiin samassa laajuudessa suunnittelutyötä kuin 10 vuotta sitten, sitä olisi enemmän. Päämiehet haluavat nykyään alihankkijoiltaan enemmän valmista kuin ennen, toisin sanoen alihankkijalta tilataan myös suunnittelua. Jos se alihankkija toimii Kiinassa, niin kyllä sen suunnittelun tekee kiinalainen insinööri. Vastaavasti varmaan jokaisella suomalaisella pörssiyrityksellä on suunnittelukonttori Kiinassa tai jossain halpamaassa. Siellä piirrätetään ne helpoimmat hommat.
Meidän onneksemme kiinalaisten insinöörien hintataso suhteessa länsimaalaiseen on paljon, paljon korkeampi kuin työntekijöillä, eikä suomalaisten valkokaulustyöntekijöiden kilpailuasetelma ole ihan niin tiukka kuin duunareilla. Ja Kiinassa on tietenkin omat ongelmansa, korkea vaihtuvuus ja niin edelleen.
Ja mikä oli kirjoituksen pointti? No se, että vaikka tuotannollinen teollisuus ei ole mikään ainoa oikea tapa tuottaa lisäarvoa, niin se ei myöskään ole mitenkään merkityksetön ja tuosta vain kytkettävissä irti insinööriosaamisesta. Tuotannon poistumisen merkitystä ei pidä aliaravioida, sitä ei kannata asiasta tehden ajaa pois ja kuvitella, ettei suomalaisen tuotannon lopettamisesta seuraa koskaan ongelmia suomalaisten inrinöörien kilpailukyvylle.
Oma mutuni on se että tämä kehityskulku on vahvasti käynnissä. IT-alalla sitä on vaikea olla huomaamatta kun yhä suurempi osa raudasta, softasta ja palveluista tulee Aasian maista joissa aiemmin oli vain alihankintaa (ja kopiointia). Tätä pitäisi tutkia tarkemmin, mutta jostain ne 6000 työtöntä suomalaista insinööriäkin tulevat.
Teollinen tuotanto tulee kyllä takaisin Aasiasta, mutta työpaikat eivät tule vaan katoavat. Kun tuotanto ei vaadi työvoimaa, ei työvoiman hinnalla ole niin väliä.
No muutamia vuosikymmeniä sitten kaikki maailman menstyneet kaupungit olivat länsimaissa. Kaikkiin otettiin yhtä aikaa ideologiaksi monikulttuurisuus ja massiivinen maahanmuutto. Tämän jälkeen nämä kaupungit ovat olleet menstyviä, mutta olivat sitä myös ennen monikulttuurisuutta. Ei tuosta oikein voi päätellä mitään. Jos minä alan antamaan kaksi kertaa viikossa hierontaa Usain Boltille, niin tuskin minun hieronnallani on kovin paljoa merkitystä Boltin menestykselle.
Ja mikäköhän tässä on syy ja seuraus? Kun syntyy keskittymiä jonne kyvykkäimmät ja yritteliäimmät hakeutuvat, ja pystyvät itsensä elättämään, ei oikein voida välttyä siltä että tausta on monietninen (kun aškenazijuutalaisia ei nyt ihan joka paikkaan riitä). Aika vaatimatonta on sellainen diversiteetti joka perustuu vain etnisiin erityispiirteisiin. Geeniperimän tervehtyminen on sitten eri juttu.
Yhtä hyvinhän Helsigistä oltaisiin voitu tehdä Euroopan Tokio alhaisilla monikulttuurisuusluvuilla. Jos muiden maiden eurooppalaiset kansalaiset kyllästyisivät monikultturisuuteen, voisivat he tulla Helsinkiin pakoon. Se voisi olla paljon suurempi houkutustekijä koulutetun työvoiman hankkimisessa kuin nykyinen monikulttuurisuus.Jos koulutettu pariisilainen kyllästyisi muuttuvaan Pariisiin, voisi paeta Helsinkiin.
Jos joku haluaa mennä välttämättä ”uskontojen ja kansojen sulatusuuniin”, miksi hän valitsisi Helsingin? HElsinki voi samaa strategiaa käyttämällä olla vain köyhän miehen Lontoo tai Pariisi. Helsinki voisi olla paljon vetävämpi Japanin strategialla.
Pärjääminen on muuten suhteelliista. Stephen HAwking varoitti pari päivää sitten etenevästä automaatiosta. Kun automaatio alkaa tappamaan töitä, yhteen hiileen puhaltavat monokulttuuriset maat voivat olla paljon vahvemmilla vesillä työn jälkeisessä maailmassa.
Tuossa nyt minusta lähinnä väitettiin että teollisen osaamisen, tuotannon ja prosessien työpaikoissa syntyy enemmän arvonlisäystä. Tämä on aika helppo ymmärtää kun ottaa aikakomponentin mukaan. Teollinen osaaminen ja prosessiosaaminen kumuloituu, palveluissa kumuloituva osaaminen on vaikeampi toteuttaa.
Tämä esimerkki kuvaa lähinnä kuinka epätarkoituksenmukainen nykyinen tilastoinnissa käytetty palveluviennin määritelmä on. Huolto-ohjekirjan kääntäjä on sen teollisen prosessin osa jonka lopputuloksena usein muttei aina syntyy myös tuotteen fyysinen realisaatio, ja arvonlisäys on täysin riippuvainen siitä että teollinen suunnittelu- ja valmistusprosessi mahdollistaa tuotteen kustannustehokkaan suunnittelun, valmistuksen ja jakelun.
Sellainen työläisromanttinen käsitys jossa teollinen työ ja teolliset prosessit ovat aina sellaisia joissa rautakourat valmistavat jotain sellaista jonka voi pudottaa varpailleen on kovin vahingollinen koska siinä helposti päädytään harhaan että teollinen prosessi alkaa vasta lopputuotteen valmistusvaiheessa.
Mutta oliko tällä jokin yhteys siihen, missä kaupungissa suomalaisten tulisi asua Ulko-Mongoliassa? Se jäi kovin epäselväksi, mikä johtopäätös minun pitäisi tuosta väitteestä vetää.
Onko Suomen nykyinen hyvinvointi rakennettu Helsingissä ulkomaalaisten avulla? Onko Helsingin edelleen kasvattaminen ja ulkomaalaisprosentin lisääminen jonkinlainen toiveskenaario matkalla pohjolan New Yorkiksi ja Suomen takouden pelastajaksi? Nämä vain arvauksia siitä, minkä viestin halusit tuolla toteamuksella välittää.
Pitäisikö Ulko-Mongolian ulkomaalaisten haluta kerääntyä yhteen paikkaan siitä syystä, että heistä saattaisi (?) olla enemmän hyötyä Ulko-Mongolialle, jos he nostavat ulkomaalaisten prosenttiosuuden korkeaksi yhdessä kaupungissa sen sijaan, että levittäytyisivät (ja veisiät mahdollista positiivista panostaan) useaan kaupunkiin?
Se, että Helsinki yrittää olla ystävällinen ulkomaalaisille asiantuntijoille ei estä muita kluntie tekemästä samaa. Ulkomaalaiset eivät maailmasta ihan heti lopu.
Koska olen junttisuomalainen maaseutulainen, vierastan ajattelua, jossa viitataan siihen, että asuinmaa valitaan pelkän materiaalisen elintason ja muiden ulkoisten seikkojen perusteella.
Olen asunut itsekin ulkomailla ja oppinut, että kyllä ne ovat nämä suomen kieli ja suomen mieli, jotka minut Suomessa pitävät. Ne ovat nämä vuodenajat, Saimaa, Inari ja lappi. Se tuttuus.
Vastikään luin ylipiston sivuilla olevaa blogia, jossa kerrotiin, että Italiassa yliopisto-opettajien palkat saattavat olla yli puoli vuotta myöhässä, eikä ole varmuutta, tulevatko ne lainkaan. Näinköhän italialaiset yliopisto-opettajat kuitenkaan tahtoisivat sankoin joukoin Suomeen siksi, että täällä sekä palkkataso että palkanmaksun ennustettavuus ovat parempia kuin Italiassa?
Olen tällainen vanhanaikainen kansallisuusajattelija, jolle oma kulttuuri ja kuuluvuus ovat tärkeitä. Ja uskallanpa ajatella, etten ole ainoa. Samanlaisia on paljon sekä Suomessa että ulkomailla. Useimmille italialaisillekin Italia tarjoaa parhaan elämäntason yksinkertaisesti siksi, että se on kotimaa.
Vihreille mitään suomalaisuutta ei tietenkään ole olemassakaan. Heidän henkiset arvonsa ovat jonkinlaisessa juurettomuudessa, jossa ihminen on liukas ja lipevä ja taipuu mihin tahansa. Siltä perustalta monet kai tätäkin keskustelua käyvät. Monillahan tässä vaikuttaa olevan sellainen perusoletus, ettei oman kulttuurin arvolla ole mitään merkitystä. Että kysymys on vain rahasta ja muista ulkoisista tekijöistä.
Kumminkin tuo varmistaa tuotantoon liittyvien insinöörityöpaikkojen säilymisen. Ensinnäkin tehdas, olipa se automatisoitu tai ei, vaatii hirveästi kunnossapitoa, joka taas vaatii paljon suunnittelua. Toiseksi paras tuotannollinen tietämys on aina tuottajalla, joten kaikkein valmistusystävällisimpiä tuotteita voi suunnitella ja kehittää ne, joilla on parhaat yhteydet tuotantoon.
Näin ainakin, jos esimerkiksi ohjelmistoala ja asiantuntijatyöt lasketaan teollisuudeksi ja palvelut käsitetään vain ei-monistettavaksi bulkkityöksi. Perinteisen teollisen tuotannon tehokkuus perustuu tuotteiden monistamisen skaalahyötyihin, mutta aineettomia hyödykkeitä on mahdollista monistaa lähes ilmaiseksi. Tietoliikenneverkon tekniikkaa tarvitaan, että palveluita voidaan tarjota sen kautta, mutta enemmän lisäarvoa ja yleensä tarve koko verkkojen olemassaoloon syntyy kyllä niiden palveluiden tuottamisella.
Jos nyt kuitenkin koitettaisiin helpottaa niiden aitojen ulkomaalaisvahvistusten tilannetta? Koska vaikka heitä ei ole ihan hirveästi (syistä, jotka on sanottu jo aiemmin tässä ketjussa), niin heidän maahanmuuttonsa on tarpeettoman hankalaa.
Tämä ei tarkoita mitään ruotsalaistyyppistä ’meidän on oltava humanitäärinen suurvalta ottamalla vastaan ihan kaikki, jotka tänne suinkin haluavat’ -politiikkaa. Ääripäiden välistä löytyy järkeviä ja toimivia ratkaisuja.
Tällaiset asiat ovat vaikeita ennustaa; mitä enemmän aiheesta lukee, sitä vähemmän ymmärtää tietävänsä. Esimerkkinä: Alankomaiden turkkilaiset pärjäävät suhteellisen hyvin, mutta kaikkien alojen parhaat lähtevät Turkkiin — heille löytyy parempi vaihtoehto, koska Turkki on, kaikesta huolimatta, jokseenkin toimiva kansallisvaltio. Marokkolaiset pärjäävät huonommin, mutta parhaat jäävät Alankomaihin, koska Marokossa ei ole heille tarjolla mitään parempaa. Keitä Suomen pitäisi houkutella?
Hear hear.
Tämä taitaakin summata totuuden kaunistelemattomasti paremmin kuin mihin itse kykenin.
Ja tämä korostuu, jos tuotteen … itse asiassa myös palvelun…, tuottaminen ei ole vielä kypsää kauraa.
Juuri tällaista joko suunnittelu- ja/tai tuotantomielessä uutta ja uraauurtavaa, siis epäkypsää toimintaa tässä korkeiden palkkojen ja kustannusten Suomessa tarvittaisiin.
Kyllä Oiva Toikka olisi voinut lähettää lasilintujensa CAD-piirustukset kiinalaiseen tai minkämaalaiseen tahansa lasinpuhaltamoon. Tuskin olisi valmista tullut, ellei hän itse olisi mennyt perässä.
Ja sitten kun opiskellaan sitä taloustiedettä hiukan peruskurssia pidemmälle, huomataan, ettei asiat ole ihan noin yksinkertaisia :).
Siinä oli se melkein sana ja oisko pitänyt olla hymiökin :).
(Se kansa on nykyään muuten pudotettu pois siitä kansantaloustieteestä. Hyvä niin. Hiukan latautunut sana.)
Kyllä se teollisuusklusteri vaan on enemmän bottom up kuin top down ilmiö. (After sales) palvelut rakentuu suunnitteluosaamisen ja tuontanto-osaamisen päälle. Ei se niin mene, että keksitään huoltopalvelut liukuportaille ja hisseille ilman niitä liukuportaita ja hissejä.
Kyllä taloustieteessä jo esim. syventävissä opinnoissa saa jo enemmän miettiä miten ne mallit nyt sitten lopulta suhtautuukaan reaalimaailmaan. Esim. alalle tulon esteet ja kustannukset (barries of entry) ei useinkaan ole ihan sillä tasolla, kun jos oletetaan ne vapaat ja tehokkaat markkinat.
Tietenkin voi huoltaa pelkästään muiden hissejä, mutta se taitaa nykymaailmassa olla aika vähän kasvumahdollisuuksia tarjoavaa ja huonosti skaalautuvaa nyrkkipajahommaa, jota ne teknologian osaajat koittaa lähinnä karkottaa sotkemasta bisneksiä. Vertautuu johonkin piraattituotteiden valmistukseen :).
Tällaista on jo tapahtunut. Itsekin tiedän muutamia sadan miljoonan euron suuruusluokkaa olleita hankkeita, joissa (epäkypsä) tuotanto siirrettiin liian aikaisin halpamaihin ja tuotekehityksen kokeneimmat ihmiset joutuivat menemään perässä pitämään tuotantoa käynnissä.
Uusien tuotteiden kehittäminen hidastui ja kilpailijat ottivat markkinat. Siihen ne lupaavat jutut sitten kuihtuivat.
Hyvä. Olkoon Tokion tie meidänkin tiemme :). Käännetään ne vetovoimatekijät enemmän päälaelleen. Annetaan tuloerojen kasvaa ihan uudenlaisella ajattelulla reilusta kompensaatiosta ja alentamalla veroja. Tuotetaan aitoa huippukoulutusta, josta lukukausimaksutkin maksetaan mielellään. Huolehditaan stipindein, että saadaan kuitenkin koko lahjakkuusreservi hyödynnettyä. Näin ihan yksinkertaisena alkuna.
Ja joo, otsikkoon viitaten se tarkoittaa kyllä sosialidemokratiasta luopumista. Minulla on se fiilis, että Suomi joutuu sen tekemään kuitenkin. Ehkä sen voisi tehdä vähitellen ja aloittaa nyt, että luopumisen tuska on pienempi.
Tosin jos kansainvälisyyden mittarina on todella se ulkomaalaisten ja ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä, kuten tuosta tulkitsin, niin en ole edes varma onko se Tokiossa Helsinkiä suurempi. Faktat on kyllä kivoja ja niitä voisi ehtiessään metsästää :).
Kyllä Kiinan itse asiassa pitää menestyä korkeakatteisessakin viennissä ja Kiina totisesti menestyy siinä. Ei kaikki sieltä tuleva ole bulkkia eikä edes ollut enää aikoihin pelkästään alihankintana valmistettua huipputekniikkaa. Siellä tehdään ihan itsekin.
Blogin aiheeseen palatakseni, viimeisimmät gallupit viittaavat siihern että punamulta olisi aivan realistinen vaihtoehto seuraavaksi hallituspohjaksi. Persuilla höystettynä se on talouspolitiikan kannalta kaikkein huonointa mitä Suomelle voisi ikinä tapahtua. Skleroosi jatkuu, elintaso rahoitetaan lisävelkaantumisella, verotus jatkuu ultrakireänä. Verratkaa työllisyysasteita Ruotsi, Tanska vs. Suomi. Ongelmana meillähän ei ole raporttien ja hyvien neuvojen puute, vaan toimeenpano.
Ja, mikä kenties vielä olennaisempaa, on ollut jo silloin kun me täällä mätkimme toisiamme nuijilla. Vaikutteilla on ollut aikaa sekoittua ja kehittyä.
Japanissa kyllä kulttuurihygieniset aatteet ovat muita menestyneitä maailmantalouksia suuremmassa suosiossa. Olen kuullut japanilaisista yrityksistä, joissa on tehty linjanveto olla palkkaamatta lainkaan ulkomaalaisia. Japanilla onkin tähän varaa. Meillä puolestaan ei ole kovin monia (jos yhtäkään) Toyotan, Sonyn, Canonin, Mitsubishin ja Fujitsun kaltaisia yrityksiä, jotka kykenevät tuottamaan maailmanmarkkinoille jatkuvasti sellaisia tuotteita, jotka menevät kaupaksi hyvään hintaan. Toisin sanoen emme vielä osaa tehdä asioita riittävän hyvin. Meidän täytyy siis avautua ja ottaa oppia, eikä sulkeutua tänne haukkumaan toisiamme ja riitelemään jakovarasta.
Muistan jo lapsuudestani niitä ivallisia puheita japanilaisista, joilla oli joka paikassa kamera kädessä. Heidän sanottiin kuvien avulla kopioivan länsimaisia tuotteita. Aika hyvin kopioitu – kunpa meillä pystyttäisiin samaan! Rautatietkin vei Japaniin eurooppalainen liikemies, mutta japanilaiset tekivät systeemistä itselleen paremman. Meillä ei usein yritetä tehdä edes yhtä hyvää kuin muut tekevät. Sen sijaan keskitytään keksimään perusteluja, miksi parempaan pyrkiminen on jotenkin huono asia (Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa!) – tai vaihtoehtoisesti miksi meidän huonommat tuotteemme ovatkin itse asiassa parempia. Siinä missä japanilaiset ovat nopeita tunnistamaan tuotteen tai ratkaisun, joka olennaisesti on aiempia parempi, ja hyödyntämään näitä oivalluksia käytännössä, me olemme nokkelia keksimään selityksiä ja venkoiluja, ettei vain tarvitsisi muuttaa olemassaolevia prosesseja ja organisaatioita.
Pahoittelen tätä kärjistämistä, kyllä meillä osaamistakin on ja kulttuurissamme on paljon hyvää. Mutta kovin moni tuntuu elävän edelleen siinä harhassa, että olemme jo maailman parhaita melkein kaikessa, ja siinä missä emme ole, se on turhaa hömpötystä.
Varmasti (vaikka paljon luovaa suunnittelua ostetaan kyllä edelleen sinne lännestä), ja kohta menevät varmaan jo meistä ohi, kun vielä pari vuosikymmentä tässä jahkailemme ja pohdiskelemme.
Tämä ”ohjelmistoala” muuten kutsuu itseään ohjelmistoteollisuudeksi (Software Industry), ja viime vuosikymmenten aikana nimelle on alkanut tulla katetta. Ohjelmistoja, kuten myös palveluja voidaan ja kannattaakin tuottaa teollisella toimintamallilla, palveluja ei suinkaan pidä käsittää vain ei-monistettavaksi bulkkityöksi.
Ei-monistettavien asiantuntijapalvelujen ongelma tahtoo olla Baumolin tauti, ja toisin kuin julkisesti tuotetuissa välttämättömissä palveluissa, yksityisellä puolella näistä palveluista pyritään ja usein päästään eroon, ruokaketju lyhenee, ja seurauksena on työmarkkinoiden polarisoituminen jota tässäkin blogissa on ihmetelty.
Ei-monistettavuus ei ole se suunta johon kannattaa tietoisesti pyrkiä, ja niin pitkään kun tilastoinnissa ”palvelujen” alle lasketaan sekä teollinen palvelutuotanto, palvelutuotanto perinteiseen teollisuuteen, asiantuntijapalvelut ja matalapalkkaiset bulkkipalvelut, ei se anna oikeaa kuvaa siitä mihin suuntaan arvonlisän luominen on kehittymässä.
Industry ei ole suomeksi teollisuus vaan elinkeino, vaikka onkin alettu puhua esimerkiksi turismiteollisuudesta.
Ovatko pakolaiset Osmon mielestä vääränlaisia ulkomaalaisia?
Minä ihmettelen sitä, miksi Suomi ei ole kuin Italia? Miksi viini ei kasva ja miksi EU ei tee asialle mitään?
Burning platform osa 2?
”Korkeasti koulutettujen työttömyys lisääntyi noin 30 prosenttia vuodesta 2012”
-lähde: Tilastokeskus *)
Muutosjohtamisen tulisi sitten onnistua, että riski (lukukausimaksujen mieluisa maksaminen) kannattaa ottaa. Toisaalta Nokiakin taisi onnistua.
(*)Joo, pointti trendissä ei välttämättä niinkään absoluutissa.)
Koitin vastata Saaralle aihepiiristä (etninen ja kulttuurinen) diversiteetti vs. kulttuurinen ja yhteiskunnallinen koheesio, mutta jostain syystä viesti taisi jäädä Osmon sensuuriin. En kyllä ymmärrä miksi.
Tietenkin laudan omistaja saa päättää, mitä julkaisee, mutta ihan yhtä asiallisia/asiattomia nämä muutkin viestit ovat olleet IMO :).
Kannatan Vartiaisen tarjontapolitiikkaa. On ollut hyvin virkistävää huomata, miten ekonomistit painottavat reaalisia taloudentekijöitä ainaisten stimulaatio- ja rahatemppujen sijaan.
Sitä minä en tajua, miksi he haluavat vetää maton kaikkein heikoimmilla olevien suomalaisten alta poistamalla saatavuusharkinnan alimmissakin tuloluokissa. Suomen passi on ainoa minkään arvoinen kauppakirja, jota meidän köyhämme pitävät käsissään. Sillä näet saa vielä monopolin niihin töihin, joita ei voi Suomesta ulkoistaa. Vartiainen & co. haluavat viedä vielä tämänkin leskenrovon. Vaikka se ei meitä auta yhtään.
Vartiainen on eri yhteyksissä maalaillut mielikuvia energisistä ja nuorista maahanmuuttajista, jotka eivät pelkää paskaduuneja. Jotka kokevat elämänsä mullistuneen, kun saavat syödä kananugetteja joka päivä. Kontrastiksi hän on sitten puhunut siitä, millainen rasite vanhat työntekijät ovat työnantajalle.
Kaipa vihreät ja muut tiedostavat ovat keskenään puhuneet niin pitkään kiittämättömistä ja valittavista juopoista ja röhöttävistä ylipainoisista paperityöläisistä, että he uskovat tietävänsä miltä suomalainen duunari näyttää. Se on väsynyt ja vailla tulevaisuutta, toisin kuin elämännälkäinen ja vähään tyytyväinen muuttaja.
He eivät varmaan koskaan ole pysähtyneet ja nähneet tyyppiä, joka on liian tyhmä lukeakseen karttaa ja liian ujo kysyäkseen apua. Ei tarvitse: he tietävät kyllä mitä sakkia se on. Eivät ole käyneet realisoinnissa ja nähneet hyllyjen välissä ihmisiä, jotka uskovat kaiken vielä kerran kääntyvän parhain päin. Jotka kuuntelevat patteriradiosta iltahartauden ja lapsen tavoin uskovat, että herra on hyväntahtoinen ja ihmisten kesken rauha.
Ei kai heille tule mieleenkään, miten likaista temppua suunnittelevat. Eivät he edes käsitä, että joku on taas häviämässä. Häviäjät eivät sisälly heidän laskuihinsa.
Vieraiden huono-osaisten puolustaminen on paljon palkitsevampaa. Kukaan ei voi luulla, että olisi oma lehmä ojassa; miten noloa se olisikaan!
Tämä onkin aika mielenkiintoinen matopurkki avattavaksi. Koneelle huoltohomma on aivan loistava bisnis, koska sillä on riittävä volyymi monessa paikassa sen hoitamiseksi. Valmistajan on tuossa tilanteessa omalla verkostollaan helppo kilpailla ulkopuolisia vastaan.
Toisaalta vastakkaisiakin esimerkkejä on. Olen itse ollut mukana liiketoiminnassa, jossa myydään suomalaisia investointihyödykkeitä ulkomaille. Ongelmana kuitenkin on se, että vaikka asennus- ja huoltotoiminnassa on tekemistä, asiakasta on vaikea saada maksamaan asentajien matkakustannuksia täältä jostain takahikiänperältä pallon toisella puolella olevalle toiselle takahikiänperälle.
Tämä ei ole mitenkään harvinainen tilanne, pikemmin on harvinaista, että yrityksellä on maailmanlaajuinen oma huoltoverkosto. Jos volyymi ei riitä omaan huoltotoimintaan, silloin pitää nojautua ulkomaisten sopimuskumppaneiden (usein jälleenmyyjiä tai edustajia) tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Tällöin kuvio on päälaellaan Koneeseen verrattuna Kone pystyy myymään palveluitaan, koska se myy materiaalisia tuotteitaan. Pienemmän huoltovolyymin firma taas joutuu ostamaan ulkomaalaisilta ulkomailla palveluita, jotta voisi myydä materiaalisia tuotteitaan ja niihin ehkä liittyviä muita palveluita.
Niinpä siis huoltoon liittyvä palveluvienti voi olla viejälle tosi hyvä juttu tai melkoinen rahareikä.
= = =
Nämä tuotteisiin liittyvät palvelut tekevät muutenkin kovin monimutkaisia arvoketjuja, joista on vähän vaikea välillä sanoa, mikä on palveluvientiä ja mikä jotain muuta.
Käännöshommista tähän on helppo tehdä esimerkki. Saksalainen Firma GmbH teettää suomenkielisen käännöksen käyttöohjekirjastaan suomalaisella käännöstoimistolla voidakseen myydä hilavitkutintaan Suomessa. Tällöin kyseessä on palveluvienti.
Käyttöohjekirja painetaan Saksassa ja laitetaan tavaran kanssa samaan laatikkoon, joka tuodaan Suomeen. Käyttöohjekirja on tässä vaiheessa tavaratuontia.
Vaihtoehtoisesti Firma GmbH kertoo suomalaiselle maahantuojalleen Yritys Oy:lle, että tavaraa saatte, mutta käyttöohjeet teette itse. Yritys Oy teettää käyttöohjeen käännöksen suomalaisella käännöstoimistolla, painattaa käyttöohjeet Saksassa (kun sieltä saa halvemmalla) ja laittaa ne laatikkoon. Nyt syntyykin vain tavaratuontia Saksasta (painotuotteet).
Kummassakin tapauksessa kaikki osapuolet saavat täsmälleen saman rahan, vaikka tilastoissa tuodaan ja viedään mitä sattuu.
Palveluviennistä osa voi muuten olla hyvinkin tulkinnanvaraista. Suomalainen yritys saattaa laskuttaa ulkomaiselta tytäryritykseltään konsultointipalveluista, jos se on verotuksellisesti tarkoituksenmukaista. Tai sitten palveluita tehdään paljonkin muttei laskuteta, koska se ei ole tarkoituksenmukaista.
= = =
Ymmärtääkseni me onnistumme pääosin myymään palveluita, jotka liittyvät teknologia-alan liiketoimintaan, jossa on kehitetty ja tuotteistettu jotain teknologiatuotetta (joka voi toki olla ohjelmistokin). Palvelumyyntiinhän lasketaan vaikkapa Nokian keräämät lisenssimaksut.
Toinen merkittävä sektori on välityskauppa, jossa ostamme jotain ulkomailta ja myymme sen ulkomaille ilman, että tavara edes käy Suomessa.
Rakentaminen on joskus ollut merkittävä palveluvientiartikkeli, mutta nykyään sen merkitys on sattuneesta syystä vähäisempi.
Muitakin palveluita olisi mahdollista olla. Me voisimme esimerkiksi olla viihteen suurvalta, jolloin musiikin tai vaikka elokuvien tekijänoikeusmaksut virtaisivat vuolaana kymenä tänne. Voisimme myös olla vaikkapa terveyspalveluiden suuri tuottaja.
Pointti tässä on se, että palveluvienti on kyllä iso asia meille, mutta palveluviennin kasvu kuitenkin selittyy aika perinteisillä toimialoilla. Peliala tekee tähän jonkinlaisen poikkeuksen, mutta ei sen merkitys valtavan suuri ole – ja sekin osittain perustuu teknologiseen osaamiseen.
Tämä rakenne on hyvä ymmärtää siinäkin mielessä, että todennäköisesti palveluviennistä tulee meille koko ajan suurempi asia.
Kaunis teoria. Siinä on vain tuo viimeinen kohta vähän vaikea. Kuntoonlaittaminen vaatisi melkoista remonttia suomalaisessa yliopistojärjestelmässä.
Maailman lahjakkaimmat liikkuvat opiskelijat menevät maailman parhaisiin yliopistoihin, joissa he opiskelevat stipendeillä. Suomalaisen lukukausimaksuttoman järjestelmän erikoisuus ei ole maksuttomuus yleensä, vaan yleinen maksuttomuus. Meillä maisteriksi saa opiskella keskimäärin lahjattomampi opiskelija kuin juuri missään muualla maailmassa.
Tämä tarkoittaa sitä, että nykyisellä järjestelmällä saamme ulkomailta opiskelijoita, jotka eivät pääse oikeasti kovatasoisiin paikkoihin. Voimme tietenkin pääsykokeilla karsia heitä sen verran kuin meitä huvittaa.
Jos laitamme lukukausimaksun, sen jälkeen emme saa edes tuota keskimäärin aika keskinkertaista porukkaa. Olisiko se parempi kuin nykytilanne? Porukka on kuitenkin fiksumpaa kuin ikäluokkansa suomalaiset edustajat keskimäärin.
Ihan omien empiiristen havaintojeni mukaan ulkomaalaisten perusopiskelijoiden joukossa on varsin vähän huippuja. Yliopistojen parhaimmisto on pääosin suomalaista, koska vain harva lähtee Suomesta ulkomaille perusopiskeluvaiheessa.
Motivaatiorakenne voi kuitenkin olla erilainen, koska vaatii aika paljon tulla tänne räntäsateeseen meidän seuraamme opiskelemaan. Samoin jatko-opintovaiheessa tilanne muuttuu jonkin verran, koska silloin tutkimusaloilla on merkitystä.
Henkilökunnan osalta taas asia on pitkälti niin kuin Tiedemies totesi. Suomalaisilla palkoilla, työnkuvalla ja ympäristöllä ei juuri kilpailla huipuista. Jos me haluamme osaamista ulkomailta, meidän kannattaa itse käydä sitä hakemassa.
Kaupungit joihin halutaan tulla töihin menestyvät paremmin kuin kaupungit joihin ei haluta tulla töihin? Mikä yllätys.
Onko tästä tarjota mitään konkreettista todistetta, vai pitäisikö tämä uskoa pelkkänä väitteenä? Omat kokemukseni ovat täysin päinvastaisia, eli käytännössä kaikki ihmiset joiden kanssa olen ollut tekemisissä (itseni mukaanlukien) vaistomaisesti hakeutuvat samanmielisten keskuuteen ja diversiteetti, siis oikeasti erilaisten ihmisten kanssa vuorovaikuttamaan joutuminen, koetaan vain vastenmieliseksi riesaksi (tähän liittyen Suomi olisi esimerkki-italialaisten näkökulmasta ikävä maa siksi että täällä on liian vähän italialaisia – siis hekin haluaisivat toisia samanlaisia ympärilleen, eivät suinkaan mitään satojen kulttuurien ihmeellistä kirjoa).
Expatit kerääntyvät expat-kupliinsa nimenomaan päästäkseen eroon erilaisista ihmisistä, eivät hakeakseen niitä lisää ympärilleen.
Onko tosiaan?
Ainakaan päätösten perusteella ei näyttäisi olevan ellei hakijoiksi ole jo alkuaan valikoitunut lähes varmat läpimenijät.
http://www.migri.fi/download/50486_Ratkaisut_hakuperusteittain_1.1.-31.1.2014.pdf?beafb64fccddd188
Duunin saamisen hankaluus este? Tokkopa jos on oikeasti vahvat meriitit ja vaikeaa se on maassa jo asuvillekkin ilman.
Tästä päästäänkin takaisin siihen Tiedemiehen yllä esittämään tosiasiaan, että virkakoneiston on helpompaa rajoittaa työlupien saantia ynnä kehittää muuta byrokratiaa, koska ruotsalaisia emme ole, rasisteiksi emme halua tulla, olkaamme siis virkamiehiä.
Ja niitä järkeviä ja toimivia ratkaisuja et ainakaan vihreiltä tule näkemään, koska Halla-aho.
Koetko sinä tämän meidän keskustelumme vastenmieliseksi riesaksi? Miksi kuitenkin keskustelet kanssani?
Omasta mielestäni erilaisuutta (NB: erilaisuus on diversiteetin osatekijä, ei yksi yhteen sama asia) on liikaa silloin, kun kommunikaatio ei onnistu enää ollenkaan. Niin kauan kuin se onnistuu edes jotenkin rakentavasti, se on rikkaus. Rikkain ympäristö on sellainen, jossa minulla on riittävä määrä kontakteja, joiden kanssa voin kommunikoida ja vaihtaa ajatuksia, ja samaan aikaan kokonaisuus muodostuu keskenään mahdollisimman erilaisista osista. Minun ei siis tarvitse kyetä suoraan kommunikoimaan kaikkien kokonaisuuden osien kanssa vaan määrä X riittää.
Erilaisuus ja samanlaisuus eivät muutenkaan ole niin muuttumattomia ominaisuuksia kuin moni täällä esittää. Minulla ei juuri ole fiksattuja mielipiteitä asioista, vaan kantani muuttuvat sitä mukaa kun saan lisää tietoa. Kenen kanssa siis olen samanlainen tai erilainen? Sen, joka juuri samalla hetkellä sattuu olemaan samaa mieltä suurimmasta osasta asioita?
Omasta mielestäni olen kohtalaisen pysyvästi erilainen lähinnä sellaisten monokulttuurihaaveilijoiden kanssa, joilla on kiveen hakatut aatteet ja jotka suhtautuvat erilaisuuteen sekä eri mieltä olevien kanssa kommunikoimiseen kielteisesti. Jos sinä tunnet vain ja ainoastaan tällaista porukkaa, suositan harkitsemaan sen mahdollisuuden olemassaoloa, että kaikki ihmiset eivät suinkaan ajattele tuolla tavoin. Ne, jotka saavat erilaisuudesta virtaa, hakeutuvat tietenkin ympäristöihin, joissa erilaisuus kukoistaa koska muutkin sietävät ja hyväksyvät toisten erilaisuutta. Tämä siitä huolimatta että hekin mielellään viettävät aikaa myös kaltaistensa seurassa. Suuren diversiteetin oloissahan nämä molemmat (itsestä poikkeava ja itsen kanssa samanmielinen seura) toteutuvat yhtä aikaa – ei ainoastaan joko tai.
Jätän kotitehtäväksi sen arvioimisen, kummanlaisella ajattelutavalla syntyy tehokkaammin niitä uusia arvokkaita innovaatioita, joita Suomi tarvitsisi kansantalouden kohentamiseen.
Harrastatko muuten sijoittamista? Onko sinulla siinäkin jokin yksi maa ja siellä yksi yritys, jota pidät kaikilta osiltaan ylivertaisena tulevaisuuden menestystarinana, ja jonka osakkeisiin laitat kaikki rahasi? Vai ajatteletko sittenkin, että on järkevämpää hommata salkku, joka sisältää keskenään mahdollisimman erilaisia (silti hyviksi kokemiasi) osakkeita – ts. enemmän diversiteettiä? Ei kaikkia munia samaan koriin!
Aaltoyliopisto suunnitteli muuttaa kaikki maisteriohjelmansa pelkästään englanninkielisiksi.Ylimmät lainvalvojat taisivat tyrmätä ajatuksen. Ehkä Bolognassakin saa vielä suorittaa tutkinnot italiaksikin. Yksittäiset luennot ja opintokokonaisuudetkin on asia erikseen. Suomessa on ongelma, että täällä on paljon ”yhden miehen” oppiaineita, joiden opintojen monikielistäminen on haasteellista. Kyllä ulkomaalaisia opettajia silti on syytä lisätä resurssien puitteissa. Huomasin äskettäin, että oman pääaineeni professuuria on tulossa sijaisena hoitamaan kreikkalainen professori. Itse en varmaankaan olisi aikoinaan pystynyt tekemään hänelle ymmärrettävää gradua, mutta nykypolvien kielitaito on aivan eri planeetalta kuin silloin.
huvittaa nyt vaalien alla muistella 2007:a, jolloin kisiteltiin siitä, kuka antaa julkisen sektorin työntekijöille eniten rahaa. Nyt kaksi vaalikautta myöhemmin Suomea sanotaan euroalueen rammaksi.
Jotenkin on tunne, että Suomi ei tästä nouse. Kukaan ei halua tehdä hankalia päätöksiä, koska muut puolueet saisivat lyömäaseen itselleen ja oman puolueen poliitikot saisivat etsiä uuden työpaikan vaalitulosten heiketessä. Tilanne tulee etenemään siten, että poliitikot toistavat sanoja kolmikanta, veronkorotukset, hyvinvointivaltio ja tilanne huononee vuosi vuodelta. SDP etenkin on aivan hädissään pampersit ruskeana.
On kyllä käsittämätöntä, kun kuvittelee tuota vuotta 2007. Poliitikot Soininvaara mukaan lukien kilpailivat siitä, kuka tehtyä yksityoisen sektorin työpaikoista vähiten houkuttelevia alentamalla näiden suhteellista palkkatasoa.Työsuhdeturvahan noissa oli jo huonompi .
Malmö lienee esimerkki päinvastaisesta?
Jos vertaa Malmöta ja Poria, Malmö kyllä voittaa. Se ei tarkoita, etteikö Ruotsin maahanmuuttopolitiikassa olisi ongelmia.
Joo, huono esimerkki minulta. Se käsitys että ohjelmistoala muistuttaa yhä enenevässä määrin teollisuutta tulee kuitenkin tavasta arvioida prosessien kypsyyttä. Se että prosessi on toistettava, määritelty, kvantifioitava ja jatkuvan optimoinnin kohteena on leimallisesti teollinen piirre. Ohjelmistoyritysten CMMI-luokat näyttävät aivan toisenlaisilta kuin vielä parikymmentä vuotta sitten.
Viittaatko yllä Porin asukkaiden onnellisuuteen vai ulkomaalaisten osuuteen kaupungissa?
(Ks. ”yle.fi/uutiset/thl_porilaiset_ovat_maan_onnellisimpia/7682672”)
Millä mittarilla Malmö voittaa Porin? Ainakin koossa, mutta sitä tuskin tarkoitit (vaikka ehkä uskotkin kaupungin koon tuovan onnea ja muuta hyvää). Vai onko Porin ehkä alempi keskimääräinen ansiotaso se syy?
Kysyn siksi, että THL totesi hiljattain, että Suomen kaupungeista juuri Porissa ihmiset ovat selvästi onnellisimpia. Onnellisuus on ainakin yksi hyvän kaupungin mittari. Mikä on siis se mittari, joka tekee Porista mielestäsi huonon, tai Malmöön verrattuna huonon?
Käytännön esimerkkinä ulkomaiset vaihto-opiskelijat tuntuvat missä päin maailmaa tahansa olevan tekemisissä enemmän keskenään kuin paikallisten kanssa – joitain poikkeuksia tietenkin on. Vierauskin voi siis yhdistää, kun vertailukohtana on yhtenäiseltä tuntuva paikallinen kulttuuri;)
Tuokaan ei pidä paikkaansa.Maailmalla on myöskin kova työntö kaupunkeihin esim Brasiliassa puun-ja maanviljelijät ovat supistaneet mahdollisuuksia elää maaseudulla.Kun puuja viljelypalntaasit valloittavat alueen ja ne hoidetaan konellisesti niin alueella on väestöylijäämä , joka ajetaan kaupunkien slummeihin.Maalla ei voi enää elää, koska ei ole enää maapalaa mitä voisi vijellä eikä edes aluetta, missä voisi kerjätä
Eikä kaupunki ole sen parempi ympäristö, sielläkin näitä köyhiä ajetaan minne sattuu
Eteenpäin pääsy on aivan mahdotonta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta .
Kaupunkien eliitti on täysin eristäytynyt kansasta eikä hyvinvointiin tarvittavia kontekteja synny.Ei edes Lontoossa, se vain houkuttelee business-ihmisiä ja rahaa, koska verotus on keveää’, lainsäädäntö ei suojaa alempia luokkia mtta suojaa tehokkaasti ylempiä luokkia.Hyötyjiä on vain 1 %
Hyvinvoinnin syntyminen ja laventuminen edellyttäisi kontakteja , joita ei eristäytyminen pilvenpiirtäjien ylimpiin kerroksiin, helikoptereihin , vartioituihin asuntoihin, synnytä
Onko tuo nyt mikään ihme?
Minusta se on täysin luonnollista jo siitäkin syystä, että esim. paikkakunnalle vähän aiemmin tullut vierasmaalainen osaa varmaankin neuvoa uutta tulijaa keskimäärin paremmin muuton alkuvaiheen käytännön asioissa ja ongelmissa, kuin joku paikkakuntalainen, joka ei ehkä tunne kaikkia ulkomaalaisen paikkakunnalle muuttoon liittyviä prosesseja yhtä hyvin, kuin ne jo kertaalleen läpikäynyt, ellei sitten ole paikkakunnalla asuva alan ammatti-ihminen viran puolesta.
Se monikulttuurinen Malmö, jolla on lähiö nimeltään Rosengård, vai se kansainvälinen Malmö, josta on 15 minuutin junamatka Kööpenhaminaan?
Tämä on kyllä yksi omituisimpia väitteitä, mitä tässä blogissa olen nähnyt
http://stats-japan.com/t/kiji/11639
Päiväys on muutaman vuoden takaa, joten luku on varmasti jonkin verran kasvanut, mutta kuitenkin.’
Luvussa tietysi mukan myös esimerkiksi kaikki Korean kansalaiset, riippumatta siitä, ovatko mahdollisesti jopa heidän (iso)vanhempansa syntyneet Japanissa.
(en myöskään muista, että ”kansainvälisissä yrityksissä työskentelevät” olsivat suurempi kiistanaihe Suomessakaan)
Ja kuitenkin he ovat päättäneet asua Katajanokalla. Helsingistä löytyisi paljon alueita, missä ulkomaalaisia löytyisi enemmän. Paikoin kouluissa jo aletaan pääsemään alaluokilla ulkomaalaisenemmistöön.
Jos he taas tarkottivat sitä, että Helsinki ei ole Italiaa, niin se pitää paikkansa (hyvässä ja pahassa), ja tulee pitämäänkin ulkomaalaispolitiikasta riippumatta. Huonojen puolien kopiointi lienisi helpompaa kuin hyvien.
Tai jos hakee – no, olenpa kuullut useammista tapauksista eräästä suomalaisttain kai varsin hyvämaneisestä yliopistosta, jonne on valittu ulkomaalaisia professoreja, jotka ovat käyneet täällä suunilleen kääntymässä: todenneet työolosuhteet ja lähteneet pois.
Onko Japanin nykytilanne ja strategia jotenkin tavoiteltava? Talous on jumittanut yli 20 vuotta ja velka on valtava. En nyt saa mieleeni edes mitään järin kummoisia innovaatioita Japanista 80-luvun jälkeen eivätkä Japanilaiset firmat vaikuta mitenkään uutta luovilta. Kaikenlaista kehitystyötä maassa tehdään kovasti mutta tavaroille ei ilmeisesti oikein löydy markkinoita Japanin ulkopuolelta. Työn puitteissa olen jonkin verran tutustunut japanilaiseen tuotekehitystyöhön ja kyllä ne tuotteet näin eurooppalaisesta näkökulmasta ovat toisinaan aika outoja.
Uutta luovaa ajattelua syntyy kun erilaiset ihmiset kohtaavat; tälle on käsittääkseni olemassa aika vahvaa tutkimusnäyttöä. Samoin myös ymmärrys markkinoista on huomattavasti parempi kun on tekekimissä erilaisten kulttuurien kanssa, eivätkä suomalaiset/japanilaiset insinöörit puuhastele vain keskenänsä.
Ai? Entäs Sony, Fujitsu, Yahama, Toyota, Mitsubishi, Canon, Nintendo…
Tai vaikka Millenium palkitut, Shinya Yamanaka ja Shuji Nakamura.
Hyvin usein merkittävää uutta ajattalua syntyy yksittäisten ihmisten päässä pitkäjänteisen ajatusprosessin tuloksena, kun kyseenalaistetaan vallitsevat totuudet ja ajattelutavat.
”Kulttuurin rikkautta” ei ole minusta sellainen yleinen kohina niin että sekoitetaan vähän kaikkea, vaan rikkaus ja omaperäisyys syntyy usein eristyksissä muista.
Japani omine outouksineen on tuosta erinomainen esimerkki, positiivisessa mielessä.
Siis jos vippaskonstilla työtön on siirretty työlliseksi, niin se on sallittua ja varmaankin vippastyöllisen elämän laatu on tuosta kohonnut niin korkealle, että vallan unohtaa oikean työelämän suolan, eli eläkekertymän ja muut verotuksessa oikean työntekijän verovähennysoikeudet. Näköjään orjien tarve on suuri Suomen kermaperzeidenkin tarpeissa.