On aika ilmeistä, että ehdotus metropolihallinnoksi kaatuu, koska aika loppuu kesken. Sen säätämiseksi eduskunnan pitäisi pidentää istuntokautta nyt sovitusta 13.3. -takarajasta, eikä käytettävissä ole remontin takia edes istuntosalia.
Itse sisällöstä. Olen kannattanut vahvasti vahvaa metropolihallintoa, jonka olennaisena osana on, että kunnallisverojen kerääminen annettaisiin sille. Vasta kun rahat ovat yhteiset, syntyy yhteistä tahota ja osaoptimointi loppuu. Olen myös kannattanut, että maankäytöstä päättäminen ja joukkoliikenne annettaisiin metropolihallinnolle kokonaisuudessaan.
Nykyisessä ehdotuksessa joukkoliikenteen harjoittaminen (HSL) liitettäisiin metropolihallintoon, mutta kuntien osallistuminen tähän olisi vapaehtoista kymmenen kunnan osalta eli se sitoisi vain pääkaupunkiseudun kuntia. Suunnittele siinä sitten vaikka junaliikennettä.
Mutta maankäyttö. Antti Lindtman sanoi äsken radiossa, että metropolikaava toisi lisää asuntoja pääkaupunkiseudulle. Vaikka se olisi maakuntakaavaa tarkempi – Espoo haluaa sen olevan maakuntakaavaa väljempi – se ei voisi mitenkään pakottaa kuntia kaavoittamaan mitään. Ylempi kaava voi vain kieltää kaavoittamista. Asuntorakentamisen osalta se voi vain sanoa, mihin asuntoja ei saa kaavoittaa, mutta se ei voi käskeä kaavoittamaan niitä mihinkään. Maakuntakaavan tekeminenkin on oikeastaan pelkkää viheralueiden suunnittelua, koska olennainen tieto maakuntakaavasta on se, mihin ei saa rakentaa. Pelkän metropolikaavan perusteella ei rakennuslupaa voi hakea. Loogisesti ottaen metropolikaava siis estää, ei edistä asuntojen kaavoitusta. Jos ohjaavaa vaikutusta on, se voi perustua vain moraaliseen velvoittavuuteen.
Kuntien yleiskaavat ohjaavat kaavoitusta, koska ne on tehnyt sama taho, mutta jos helsinkiläisten äänin päätettäisiin, että Espoossa on kaavoitettava jotain, jota espoolaiset vastustavat, ei Espoolla olisi mitään velvollisuutta panna sitä toimeen. Tämän varmaankin espoolaiset ymmärtävät hyvin, mutta sama koskisi myös Helsinkiä: Ei Helsinginkään olisi velvollisuutta kaavoittaa vaikka Kivinokkaa, vaikka muu metropoli niin päättäisi. Metropolikaavalla olisi oltava rajoittamisen lisäksi jokin käskevä vaikutus, mutta se onkin sitten aivan eri asia, jota ei nyt esitetä.
Laaja metropoliehdotus laittaa uuden ja heikon hallintotason ihan väärään väliin ja unohtaa lähidemokratian.
Espoon, Vantaan ja Helsingin rajat ovat epätarkoituksenmukaisia muinaisjäänteitä.
Espoolainen tai vantaalainen identiteetti on lyhyt ja ohut, se sijaitsee lähinnä kaupunginjohtajien ja kuntapoliitikkojen korvien välissä. Tavallinen asukas mieltää olevansa kotoisin Tapiolasta tai Tikkurilasta, Helsingissä Kallion asukasta ei voisi vähempää kiinnostaa Kontulan paikalliset asiat.
Jo nykyinen Helsinki on liian suuri yhden keskuskomitean hallittavaksi.
Yhdistetty pääkaupunkiseutu tulisi jakaa muutaman kymmenen tuhannen asukkaan autonomisiin osakaupunkeihin kuten on menetelty mm. Suur-Tukholmassa, Oslossa ja Kööpenhaminassa. Kuntavaalien yhteydessä metropolivaltuuston lisäksi kaupunginosille valittaisiin lautakuntatasoinen neuvosto, joilla olisi itsenäistä päätösvaltaa.
Pelkistäen ilmaistuna metropolivaltuusto päättäisi yleiskaavatason maankäytöstä ja liikenneverkosta – siis ”ulkopolitiikasta” – , kaupunginosaneuvosto paikallisista asemakaavoista ja puistonpenkeistä. Metropoli keräisi verot ja hoitaisi kalliin sosiaali – ja terveystoimen, paikallisneuvosto päättäisi päivittäisistä lähipalveluista, peruskouluista, päiväkodeista ja koirapuistoista. Niillä tulisi olla myös budjettivaltaa, muuten toiminta jäisi nykyisten asukasyhdistysten tapaiseksi puuhasteluksi
Kaupunginosien yhdenvertaisuus voidaan turvata metropolivaltuuston kiintiöillä, budjettiresurssit jaettaisiin asukaslukujen suhteessa.
Miten kaupunginosat sitten jaettaisiin?
Vuosaari, Lauttasaari ja Kauniainen ovat itsestäänselvyyksiä. Esimerkkiä kannattaa ottaa kirkosta. Seurakuntien rajat noudattelevat hämmästyttävän hyvin nykyisiä orgaanisia kaupunginosia. Kirkkorakennuksetkin on osattu yleensä sijoittaa keskellä ”kylää”.
Seudulliset viheralueet, saaristo, satamat, lentokentät ja muu laajempi infra rajattaisiin kaupunginosien ulkopuolelle. Myös Helsingin City jäisi metropolivaltuuston suoraan päätösvaltaan. Joukko-opin termein ilmaistuna kaupunginosat muodostaisivat osajoukkoja, jotka eivät täysin kata koko seudun pinta-alaa. Kaupunginosien rajojen tulisi myös olla joustavasti muutettavissa yleiskaavan tarpeiden mukaan.
Tällaisessa, subsidiariteettiin perustuvassa hallintomallissa nykyisillä kuntapäättäjillä ei pitäisi olla mitään perustetta vastustaa pääkaupunkiseudun yhdistämistä, syntyisihän kaupunginosaneuvostoihin lisää luottamusmiespaikkoja. Sen sijaan moni korkea virkamies ”pääsisi” eläkkeelle. Neljän kunnan toimialioja yhdistämällä saataisiin aikaan mittavia säästöjä, se kai lienee kuntareformin tarkoituskin.
Maakuntakaavan olennaisin tehtävä ja ohjauskohde pitäisi olla alueen liikennejärjestelmä. Sama tehtävä tulisi olla metropolihallinnollakin, jos sellaiseen edetään.
Maakuntakaavoituksessa käytetään liikaa resurssia asumisen ohjauksen pohtimiseen (jota ei siis voida ylhäältäpäin ohjata kuitenkaan) ja aivan liian vähän osaamista ja resurssia käytetään liikennejärjestelmän suunnitteluun. Käytännössä UL:ssa siitä vastannee 1 insinööri ja muu jää konsulttiselvitysten varaan. – Se on se ongelma näin tärkeässä asiassa.
Nykyistä maakuntakaavaa väljempi kaava ei kyllä enää ohjaisi yhtään mitään. Jos Suomessa on eri tason kaavoja, niillä täytyy olla myös mielekäs ohjausrooli, muuten niiden tekmiseen osallistuminen ei enää ole mielekästä, vaikka selvitykset olisivatkin tarpeellisia.
Eikö voitaisi jo puhua asioista oikeilla nimillä?
Täällä Espoossa ei luoteta pätkääkään Helsinkiläiseen poliittiseen kulttuuriin. Ja tässä kohtaa voidaan sanoa se että Espoossakin on ihan omat ongelmansa kuten kaikki satama-jupakat osoittavat mutta ne ovat eri tason ongelmia.
Jos valta annetaan metropolitasolle kaavoituksessa, Helsinki ja Vantaa yrittävät kaikin mahdollisin keinoin siirtää ”sosiaalista painetta” Espooseen jossa menee suhteellisen hyvin sosioekonomisesti. Eli käytännössä lisää sosiaalista asuntotuotantoa ja halvempaa kerrostaloasumista Espooseen, löyhän kaupunkirakenteen tiivistämistä jne.
Ja tämä olisi ensiaskel. Metropolihallinnon seuraava askel kaavoituksen jälkeen olisi rahoituksen tasaaminen jotta voidaan rahoittaa Helsingin byrokratian musta-aukko joka imee kaikki rahat ja tuottavuuden. Espoo käyttänyt paljon enemmän yksityistä palveluntuotantoa (=ulkoistusta) jota poliittisista syistä Helsingissä ei pystytä tekemään. Espoo on paljon kevyempi ja ketterämpi hallinnoltaan ja se ei sovi kaikille.
Metropolihallinto on puhdas hallintohimmeli joka tuo taas yhden byrokratiakerroksen lisää ja joka takaa poliitikoille ja poliittisille virkamiehille taas lisää suojatyöpaikkoja.
Ei mitään järkeä.
En yleensä tajua tätä kaavoitusongelmaa ja miten metropolihallinto sen muka ratkaisisi. Jokaisessa kaupungissa on isot määrät vapaata maata joka voidaan kaavoittaa mutta näin ei ole tehty. Eikö olisi nyt vain helpompaa jos hallitus laittaisi valtionosuuksien ehdoksi tietyt kaavoitusmäärät ja antaa kaupunkien sitten itse tehdä parhaaksi näkemänsä ratkaisut.
”Sen säätämiseksi eduskunnan pitäisi pidentää istuntokautta nyt sovitusta 13.3. -takarajasta, eikä käytettävissä ole remontin takia edes istuntosalia.” Ei naurata. Joskus tuollainen ihan pistää vihaksi.
Esimerkkejä kaavoitussekoilusta, joilta nykyistä korkeamman tason päätöksenteolla oltaisiin vältytty:
– Länsimetron viivästyminen vuosikausia. Metropolihallinto olisi nuijinut Länsimetron kasaan heti Helsingin metron valmistumisen jälkeen, ilman vuosikymmenten jahkailua. Tuloksena huomattavasti eheämpi kaupunkirakenne Etelä-Espoossa. Myöskään typeriä lyhyitä asemia ei metropolimetroon oltaisi tehty.
– Länsimetron jatke. Espoo harrasti härskisti siltarumpupolitiikkaa, jollaiseen ei olisi ollut metropolissa tarvetta.
– Sipoon ryöstö. Helsinki tarvitsi nurmijärveistymisen vastapainoksi lisää pientaloaluetta, ja hankki sellaista tyhmästä paikasta kaukaa kaupungista. Metropolissa samanlaiselle osaoptimoinnille ei olisi ollut tarvetta, ja pientaloalue oltaisiin voitu tehdä fiksummalle paikalle, vaikka Vantaalle tai Espooseen.
– Raidejokeri. Metropolihallinto olisi nuijinut tämän tarpeellisen poikittaisyhteyden kasaan hetkessä. Jälleen kerran kaupunkirakenne olisi eheytynyt. Nyt Espoo haraa vastaan.
—
Noin kaikenkaikkiaan pääkaupunkiseudun nykyiset kunnat ovat aivan väärän kokoisia yhtään mihinkään tarkoitukseen. Mitä nopeammin nykyisistä kunnista päästään eroon, sitä parempi.
Mikseivät Helsinki ja Espoo liittoutuisi ja työntäisi kaikkea Vantaalle ja Kauniaisiin?
Pointti alueellisessa päätöksenteossa on nimenomaan se, että resursseja tasataan. Saatavilla on niin synergiaetuja kuin ikävienkin asioiden tasaamista. Jos asiat voisi tehdä puhtaasti markkinaehtoisesti, ei tarvittaisi mitään ylemmän tason elimiä. Koska nyt kaikki tietenkin kantavat vastuunsa tasavahvasti, niin ei kai siinä sitten kenelläkään mitään pelkoa pitäisi olla.
Ja jos tähän tulee taas vastaukseksi se, että kunnilla menee juuri niin hyvin kuin ne asiat nyt hoitavat, niin haluan tietää, miten Jakomäestä tehdään Kauniainen.
En ole mitenkään erityisen innostunut nykyiset kunnat säilyttävästä metropolimallista, mutta kyllä pääkaupunkiseudulle tarvitaan ylempää päätöksentekoa ja yhteistä verotusta nimenomaan sen takia, että muuten kunnat vetävät kotiinpäin minkä ehtivät.
Todennäköisesti parempi malli olisi pilkkoa nykyiset kunnat muutamaan kymmeneen yksikköön ja sen jälkeen tehdä kokonaan uusi niiden päälle. Muuten ylemmän tason demokratia menee alueellisesti huonosti edustetuksi.
Muualla heikko metropolihallinto tuntuu toimivan paremmin. Metropolihallinto, jolla on raideliikenne ja joitakin muita esim. liikennesuunnitteluun liittyviä tehtäivä kuten moottoritieverkon kaavoittamisesta huolehtiminen, on toimivampi.
PKS:n nykyistä kuntarakennetta pienemmät kunnat kilpailevat yleensä metropolialueilla ja tuovat tehokkuutta. Vertaa vaikka Lontoo, Pariisi tai LA. Lontoossahan kokeiltiin aikoinaan suurtakin kuntaa ja se oli täydellinen, kankea ja kallis epäonnistuminen. Sen jälkeen Suur-Lontoo oli pitkään kokonaan ilman metropolihallintoa ja nyt heillä on aikaisempaa heikompi metropolihallinto.
Eli jos hoidat asiasi huonosti, niin joku muu maksaa sössimisesi! 🙁 Minusta tuo on edesvastuutonta ja täysin tuomittavaa politiikkaa.
Eli tehdään kalliita virheinvestointeja aikailematta. Metro on kaupunkimaisen yhdyskuntarakenteen liikennemuoto. PKS:lta vai puuttuu se kaupunki, koska kaavoitus karkasi käsistä 40-luvun lopulla. Länsimetroa ei saada koskaan kannattamaan, sen sijaan joku kevytraidevaihtoehto olisi täydennysrakentamisella ollut saatavissa kannattavaksi jopa harvaan asutussa Espoossa.
Nyt kun asemat tyrittiin, jodutaan metro kaiken lisäksi louhimaan kahteen kertaan. Veronmaksajat maksavat, koska julkisella liikenteellä ei Suomessa ole ollut minkäänlaista kannattavuusvaatimusta. Mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu, kun metronkin aikanaan vaaditaan jonkinlaista kannattavuutta. Toiminta loppunee kuin seinään?
Kuntarakenneuudistus on tärkeä! Helsinki pitää pilkkoa pienemmiksi ja tehokkaammiksi yksiköiksi. Metropoli hoitakoot alueellisia liikennevirtoja osana valtion aluehallintoa, ihan niinkuin se on asemoitu muuallakin.
Tervehdys Ode,
Olen oppinut Sinut tuntemaan ja arvostamaan asioihin perehtyvänä kollegana. Nyt kuitenkin herää kysymys, oletko lukenut lakiluonnosta?
Metropolikaava sisältää suunnitelma- ja toimeenpano-osan. Näistä toimeenpano-osa on keskeinen asemakaavoituksen osalta. Siinä voidaan määräyksiä ja velvotteita koskien asemakaavoitusta aikatauluineen ja toteuttamisjärjestyksineen.
Eli,
miten metropolikaava edistäisi asuntotuotantoa?
Katsotaan lakialuonnosta.
Tässä ote MRL:stä (siis luonnoksesta):
177 § 1mom
Määräys suunnitteluvelvoitteen toteuttami- seksi
Jollei kunta huolehdi rakennusjärjestyksen, tarpeellisten yleiskaavojen tai asemakaavojen laatimisesta taikka pitämisestä ajan tasalla ja on ilmeistä, että se vaikeuttaa laissa alueiden käytön suunnittelulle tai rakentamisen ohja- ukselle asetettujen tavoitteiden toteuttamista, ympäristöministeriö voi asettaa määräajan, jonka kuluessa sitä koskeva päätös on tehtä- vä.
5mom
Mitä edellä 1 momentissa säädetään, sovel- letaan vastaavasti, jollei kunta tai muu viran- omainen huolehdi metropolikaavassa kaavan toteuttamiseksi annettujen määräysten tai muiden velvoitteiden noudattamisesta.
Yksityiskohtaiset perustelut
”Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jossa kunnan 1 momentissa sää- detty suunnittelu-velvoite laajennettaisiin koskemaan myös metropolikaavassa metro- polikaavan toteuttamiseksi annettavia määräyksiä ja muita ohjeita.
Metropolikaavassa voitaisiin tarvittaessa antaa verrattain yksi- tyiskohtaisiakin maankäyttöä koskevia mää- räyksiä ja ohjeita. Kaavan toteutumisen kan- nalta olisi keskeistä, että tällaisten määräys- ten ja ohjeiden toteuttamiseksi on laimin- lyöntitapauksissa mahdollista asettaa määrä- aika, ja että määräystä on mahdollista tarvit- taessa tehostaa uhkasakolla”
Näin siis lukee lakiluonnoksessa.
Eli metropolikaavan toimeenpano-osan suunnitteluvelvoite on toteutettettava, muuten YM voi puuttua asiaan.
Näin ollen, mitä tulee kysymykseen, onko esitetyllä metropolihallinnolla vaikutusta asuntopolitiikkaan, vastaus on mielestäni selvä: KYLLÄ ON.
Ja jollet minua usko, usko edes Vihreiden puoluehallitusta, joka lausunnossaan toteaa:
”Maankäytön suunnittelun ongelmat on ehdotuksessa ratkaistu hyvin: metropolikaava ja sen toimeenpano-osa sekä metropolisopimus mahdollistavat yhdyskuntarakenteen merkittävän tiivistymisen lähivuosikymmeninä. Yhdyskuntarakenteen kehittyminen olisi toimivaltaisen metropolivaltuuston käsissä, jolloin kaavoitusta ja rakentamista voitaisiin ohjata koordinoidusti. Tämä mahdollistaisi myös nykyistä suuremman ja tasapuolisemman kohtuuhintaisten asuntojen tuotannon, jota kautta voidaan vaikuttaa segregaation ehkäisemiseen”
Rakentavin terveisin,
Antti
Arvatenkin siitä syystä, että ne ”seuraavat 400 000 helsinkiläistä” muuttanevat Helsinki-Tallinna- kaksoiskaupungin eteläiseen osan suunnalle, minkä muutoksen tuleva meritunneli mahdollistaa (ks. HS/12.2.2015, s. A19). Huristelevat sieltä sitten aikanaan aamuisin töihin tänne parhaimmillaan nopeudella 250 km/h, joten sukkelasti Helsinkiin ehtivät, samoin töitten jälkeen koteihinsa.
Mikä parasta, helsinkiläisten arvostamat lähiluontoalueet ja avarat maisemasektorit voidaan lopultakin jättää rauhaan!
Tuota meritunnelia odotellessa voinee Osmokin rauhassa tutustua (muiden liikaa tiivistämistä halajavien ohella) esimerkiksi Dr. Morteza Azgarzadeh’in julkaisuihin viime vuosilta, joita oli mm. Landscape and Urban Planning -lehdessä v. 2012 ja v. 2014, aiheenaan rakennetun ympäristön ahdistavuus. (Jälkimmäisessä artikkelissa oli muistaakseni avainsanoina: ”Oppressiveness, Spaciousness, Built environment, Sky, Buildings, Trees”)
Kaavoitussekoilut ovat varmasti omat lukunsa, mutta ei ne rahoitusongelmia ratkaise. Esim Vantaa taisi maksaa lentokenttäradan kokonaan itse että helsinkiläiset pääsisi junalla lentokentälle? Ja nyt Vantaa on kovasti ihmeissään että heidän pitäisi Pisararadasta jotain maksaa että Vantaalta pääsisi mukavammin Helsingin suunnalla töissä käymään? Ts vaikka millainen kaava pisararadasta tai jokerisporasta ties missä tehdään (tiedä vaikka noistakin olisi jo kaavat tehty) niin ei siitä ole apua kun aletaan kinata että mitä mikäkin kaupunki tällä kertaa maksaa.
Lentyokenttäradasta valtio taisi maksaa osa ja lisäksi kaikkiHSL-kunnat pääsevät maksamaan sitä infrakorvauksen kautta käytön suhteessa.
”aiheenaan rakennetun ympäristön ahdistavuus.”
Hyvä komentti kokonaisuudessaan. Mutta puhut nyt ikävä kyllä puukorville, koska kohdeyleisö on (lähes) täysin väärä.
Tämän palstan keskivertotalliaista kun ei näet ahdista edes yliahdas ja -urbaani hapansilakkapurkki koska ikää on about kolmekybää, fillari on fixie (tai muuten ekomuodikas, kuten muutkin kaksinaismoralistiset elintavat) ja parta kuin Bin Ladenilla. Mutta toisaalta ihmekös tuo kun kuitenkin puhutaan porukasta, joka ei ole ymmärtänyt edes sitä, että pyöräily jalkakäytävillä on kielletty :0
Ikuisia lapsineroja?
Toimivan Metropolihallinnon pointtina tietenkin olisi se, että ei olisi mitään kaupunkeja kinaamassa maksuosuuksista. Olisi vain yksi kaupunki (=metropoli), ja alemmalla tasolla voidaan sitten ihmetellä kuinka paljon paukkuja pistetään korttelin leikkipuiston lauantailettutarjoilun pyörittämiseen, ja halutaanko alueelle rakennettavaan uudisrakennukseen punatiilinen vai rapattu julkisivu.
Toki nyt pöydällä oleva esitys ihan ihan umpipaska ja hampaaton, mutta se ei poista mihinkään sitä tosiasiaa, että pääkapunkiseudun nykyisistä kolmesta suuresta kunnasta pitää päästä eroon. Niistä ei oikeasti nykymuotoisina ole kenellekään mitään muuta kuin haittaa.
Millä perusteella nuo mainitsemasi seikat liittyvät siihen, että viihtyykö ihminen urbaanissa ympäristössä, jossa on paljon palveluita kävelyetäisyydessä kodista, vai suburbaanissa ympäristössä, jossa siitä ”läheltä” löytyy tyypillisesti pusikko, parkkipaikka tai S-Marketin takapiha?
Vai aiheutuuko aviopuolisosta ja lapsista niin kova stressi, ettei enää kestä kaupungin elämää?
Antti Lindtman oli kommenteissaan oikeassa. En ollut lukenut viimeisintä verisiota metropolilaista. Kaavoitus olisi ohjannut, jos metropolivaltuusto olisi niin päättänyt. Uudenmaanliiton hallitus päätti, että maakuntakaavalla ei ohjata mitään, jotta kuntien vapautta ei kahlittaisi. Silti olen sitä mieltä, että homma pelittäisi vasta, kun kunnallisverot siirrtettäisiin metropolihallinnon kerättäväksi. Ihmettelen, että tätä vastustetaan nimenomaan Vantaalla ja että juuri demarit vastustavat.
Näkisin, että nykyiset kunnat ovat liian suuria ja liian pieniä. Ne on liian suuria, kun puhutaan paikallisista asioista. Tämä riitely kuvastaa jo selvästi se, että kunnat ovat tältä osin liian pieniä. Rakenne ei vain toimi. Miten Helsinki sanelisi jotain, jos ”Helsinkiä” ei enää olisi eikä Espoota? Olisi vain yksi kaupunki, ja sen kymmenet paikalliset alueet. Miten kukaan voisi ”sanella” ehtoja, kun kuntataso on yksi kaupunki ja sen alueet eli Herttoniemi ja Tapiola olisivat paikallisia alueita ja ”välikerros” olisi pois…
M. Asgarzadeh et al (ks. Landscape and Urban Planning 107 (2012) pp. 1-11) ilmaisi asian mielestäni varsin selkeästi:
”… streetscapes with high-rise buildings cause negative psychological pressure on residents.” ja ”Moreover, oppressiveness has a negative impact on the quality of the urban environment and in turn is a barrier to achieving pleasant urban forms.” Taidatkos sen paremmin tuon sanoa!
Toivottavasti sekä kaavoittajat että kaupunkisuunnittelulautakunnan ja kaupunginvaltuuston jäsenet ymmärtäisivät asian jatkossa paremmin, jotta eivät aiheuttaisi Helsingin asukkaille tarpeetonta stressiä, jota jo jotkin luonnokset ja suunnitelmat ovat ehtineet liiaksi tuottaa. Kaupunkilaisten pahoinvointi millään alueella ei saisi olla kenenkään tavoite Helsingissä. Vai ovatko ”tiivistäjät” asiasta ehkä eri mieltä?
En muuten yhtään ihmettele, miksi Helsinki on ollut Japanista saapuvien turistien suosiossa. Hehän saattavat tulla tänne nimenomaan lieventääkseen tuota kotimaansa tiheästi asutettujen alueitten liian tiiviin rakennuskannan aikaansaamaa stressiä. Heillä on ed. kirjoituksessa mainitsemani viitteen mukaan asialle jopa oma japaninkielinen terminsä, ”appakukan”.
Onko niin, että tiivistäjät haluavat sekä lisätä Helsingin asukkaiden stressiä, että vähentää myös kaupunkimme nykyisen viehätysvoiman tuottamaa turismin virtaa, ja sen myötä turismin tuottamia tuloja?
Lähiöissäkö ne japanilaisturistit pörräävät? Tietääkseni suosituimpia kohteita ovat Temppeliaukion kirkko ja Senaatintorin ympäristö, jotka ovat Helsingin tiiveintä kaupunkia. Juuri sellaista kaupunkia useimmat ”tiivistäjät” ymmärtääkseni haluavat lisää. Sinä sössötät ikään kuin olisi kyse jostain Hong Kongiin ja Tokioon vertautuvasta pilvenpiirtäjärakentamisesta, jolle ei taida löytyä kovin laajaa kannatusta ”tiivistäjienkään” joukosta.
Onko sitten niin, että stressi vähenee ja kaupungin viehätysvoima kasvaa, jos esim. puretaan kantakaupunki ja rakennetaan tilalle jonkun Kontulan tai muun väljän lähiön kopio. Ha-ha.
”Juuri sellaista kaupunkia useimmat “tiivistäjät” ymmärtääkseni haluavat lisää.”
Vertaapa suurinpiirtein kaikkea modernia arkkitehtuuria 1900-luvun alun vastaavaan. Ja katso! Ei tullut paskasta konvehtia, vaikka millaiseen paperiin käärittiin.
”viihtyykö ihminen urbaanissa ympäristössä…”
”vai suburbaanissa ympäristössä…”
En tiedä. Joko kysyit ihmiseltä itseltään?
Itse asun mieluiten kaupungissa kuin lähiössä. Oma lukunsa ovat suomalaiset lähiöt, joissa on kyetty loistavasti yhdistämään kaupunki- ja maaseutuasumisen huonot puolet. Ymmärrän myös ihmisiä, jotka asuvat maalla.
Normaali kaupunki koostuu kuuteen kerrokseen tiiviisti rakennetusta keskustasta ja sitä ympäröivästä parikerroksisesta alueesta. Molemmissa on sekaisin sekä toimitiloja että asumista.
Keskustan ulkopuolella oleva matalampi osa tulee kaavoittaa niin, että se pystytään joustavasti tiivistämään kantakaupungiksi. Helsinki kipuilee nyt sotienjälkeistä huonoa kaavoitusta. Herra Jeanneret-Gris’n aiheuttama vahinko on melkoinen.
Länsi-eurooppalaisittain kaavoitettuja ja rakennettuja lähiöitäkään täällä ei ole kuin Grani. Sielläkin on kerrostaloja, joita muualla rakennetaan vain maahanmuuttajaslummeiksi. Normaalisti lähiö rakennetaan rautatien varteen, sen molemmin puolin. Kunnan palvelut sijoitetaan lähelle asemaa. Ajakaapa junalla Helsingistä Karjaalle. Suomessa seisakkeiden ympäristöt ovat joko joutomaata tai korkeintaan paikoitusalueina.
Munkkivuoren ja Mellunkylän kaltaiset ongelmat ovat todellinen haaste tulevina vuosikymmeninä. Munkkivuoret pitää tiivistää kantakaupungiksi ja mellunkylät purkaa pientaloasumisen tieltä. Kun kantakaupunki laajenee, mellunkylään ei riitä enää asukkaita. Kukaan ei halua olla neukkukuutiossa keskellä ei mitään.
Nii-i, mutta eipä tuo mikään luonnonlaki ole. 2000-luvullakin on mahdollista tehdä tyylikkäitä tönöjä. Ja vaikka homman nimi olisi, että kaiken nykyään rakennettavan on oltava rumaa, niin eipä siinä väljyyskään mitään auttaisi. Kontulat sun muut eivät ole sen parempia kuin merihaat ja itä-pasilat.