Kategoria: energia

Sähköautot ja ilmastonmuutos (1) Viimeisen voimalaitoksen periaate

Volk­swa­genin toim­i­tusjo­hta­ja sanoi jokin aika sit­ten, ettei sähköau­toi­hin siir­tymistä pitäisi niin kiire­htiä, kos­ka sähköau­to on aivan yhtä paha saas­tut­ta­ja kuin diese­lau­tokin, kos­ka Euroopas­sa sähkö kuitenkin tehdään kivihiililauhteella.

Todet­takoon ensin, että sähköau­toi­hin kan­nat­taa siir­tyä jo pelkän kaupun­ki-ilman takia, mut­ta tässä kir­joituk­ses­sa keski­tyn hiilidioksidipäästöihin.

Lyhyehkö tähtäin

Lyhyehköl­lä tähtäyk­sel­lä (pari vuot­ta) voimme pitää sähkön tuotan­non kap­a­siteet­tia annet­tuna. Miten siinä tilanteessa on sähkön kulut­ta­jan osu­us hiilid­iok­sidipäästöistä, riip­puu siitä, mihin kysymyk­seen halu­taan vas­taus. Jos tarkoituk­se­na on jakaa maan hiilid­iok­sipäästöt käyt­täjit­täin, on jaet­ta­va tun­tiko­htais­es­ti sähkön kulu­tuk­sen päästöt käyt­täen keskimääräistä omi­nais­päästöä.  Tätä kir­joit­tases­sa 12.11. klo 17:20 Suomen sähkön­tuotan­to jakau­tui seuraavasti

Vesi   16 %
Ydin­voima 25 %
Kaukoläm­pö 15 %
Teol­lisu­us 14 %
Tuulivoima 13 %
Muu 1 %
Sähkön net­to­tuon­ti 17 %

Suomen sähkön­tuotan­non omi­nais­päästöt oli­vat 163 g/kWh, kun ne oli­vat samaan aikaan Virossa 834 g ja Sak­sas­sa 429 g. Näin ajatellen sähköau­toilu näyt­tää Suomes­sa paljon perustel­lum­mal­ta kuin Saksassa.

Tun­nin kulut­tua tilanne var­maankin olisi jo toisenlainen.

Sitä, kan­nat­taako diese­lau­to vai­h­taa sähköau­tok­si tai öljyläm­mi­tys sähköläm­mi­tyk­sek­si, ei kuitenkaan las­ke­ta näin. Lyhyehköl­lä aikavälil­lä jokainen sähkönkäyt­täjä käyt­tää saman hin­ta-alueen viimeistä, mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sil­taan kallein­ta voimalaitos­ta. Sähköpörssis­sä tuo viimeinen voimalaitos määrää myös sähkön hin­nan. Sähkön hin­nan on olta­va riit­tävän korkea, että sitä viimeistä voimalaitos­ta kan­nat­taa ajaa, mut­ta ei niin korkea, että kan­nat­taisi käyn­nistää tätäkin kalli­impi voimalaitos.

Mar­gin­aa­likus­tan­nus ker­too aika paljon myös päästöistä, kos­ka päästöt­tömät ener­gialäh­teet kuten ydin­voima tai tuulivoima ja säätämätön vesivoima ovat myös mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sil­taan halpo­ja. Kallit mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set johtu­vat polt­toaineen ja päästöoikeuk­sien kulu­mis­es­ta. Kali­il­la pääo­makus­tan­nuk­sil­la ei tässä ole merk­i­tys­tä, kos­ka ne ovat upotet­tu­ja kus­tan­nuk­sia. Ydin­voima ja tuulivoimalat ovat kalli­ita rak­en­taa, mut­ta niin halpo­ja käyt­tää, ettei niitä tarvitse juuri koskaan sulkea.sähkön hal­van hin­nan takia

Palataan tuo­hon saman hin­ta-alueen käsit­teeseen seu­raavas­sa postauk­ses­sa. Sitä ennen havain­nol­lis­te­taan tuo­ta viimeisen voimalaitok­sen peri­aatet­ta yksinker­tais­te­tul­la esimerkillä.

Kuvitel­laan maa nimeltä Ekolan­dia, jon­ka sähkönku­lu­tus on 10 GW, jos­ta 9 GW on vesivoimaa (0g/kWh) ja 1 GW hiilivoimaa (850 g/kWh) eli sähkön omi­nais­päästöt ovat 85 g/kWh. Maas­sa on myös öljyläm­mit­teisiä talo­ja, joiden hiilid­iok­sidipäästöt ovat 265 g/kWh. Kan­nat­taisi siis siir­tyä öljys­tä sähköön, kos­ka sähkön omi­nais­päästöt ovat pienem­mät kuin öljyn?

Öljyläm­mi­tyk­sen vai­h­t­a­mi­nen sähköläm­mi­tyk­seen ei lisäisi satei­ta, joten vesivoimaa olisi edelleen 9 GW. Kun sähkön kulu­tus lisään­tyy tai vähe­nee, tuotan­non muu­tos tapah­tuu kivi­hi­il­isähkön eli viimeisen voimalaitok­sen puolel­la. Niin­pä siir­tymä öljys­tä sähköön lisäisi päästöjä eikä vähen­täisi. Yksi kilo­wat­ti­tun­ti vähem­män öljyä ja enem­män sähköä merk­it­see 265 g vähem­män päästöjä öljys­tä, mut­ta 850 g enem­män päästöjä sähköstä.

Vas­taavasti, jos Ekolan­di­an asukas päät­tää säästää sähköä, hänen ei tule ajatel­la, että jokainen säästet­ty kilo­wat­ti­tun­ti vähen­tää päästöjä vain omi­naisku­lu­tuk­sen 85g ver­ran. Se vähen­tää viimeisen voimalaitok­sen mukaan 850 g/kWh.

Vas­ta kun sähkön kulu­tus vähe­nee niin, että viimeinenkin hiilivoimala on sul­jet­tu, sähkön kulu­tus muut­tuu päästöt­tömäk­si eikä sen lisäämi­nen tai vähen­tämi­nen vaiku­ta kokon­ais­päästöi­hin mitään. Sil­loin taas ei kan­na­ta säästää.

Viimeisen voimalaitok­sen peri­aate vas­taa kysymyk­seen, mitä tapah­tuu, jos minä lisään tai vähen­nän sähkönkäyt­töä. Se ei vas­taa kysymyk­seen, miten syn­ti­taak­ka nykyis­es­tä sähkönku­lu­tuk­ses­ta jae­taan kulut­ta­jien kesken. Ne ovat kak­si eri kysymys­tä, eikä niihin voi antaa samaa vastausta.

Siir­tymisessä ben­sa-autoista sähköau­toi­hin on kyse tuos­ta ensim­mäis­es­tä eli viimeisen voimalaitok­sen peri­aat­teesta. Sik­si sähköau­ton vähäpäästöisyys näyt­tää vähän ongel­malliselta, mut­ta tosi­asi­as­sa sähköau­tot ovat tai ne on saatavis­sa vähäpäästöisiksi.

Tästä enem­män osas­sa 3

 

Onko vihreä kasvu mahdollista?

Tyt­täreni lähet­ti min­ulle linkin For­eign Policy:n artikke­li­in ”Why growth can’t be green” . Täl­lä hän halusi haas­taa min­un ajat­telu­ni, jon­ka mukaan talout­ta ohjataan ympäristöveroil­la tehokkaim­min ympäristön kannal­ta oikeaan suun­taan. Tässä artikke­lis­sa san­o­taan, että edes hiiliv­eron (tai päästöoikeu­den hin­nan) nos­t­a­mi­nen 500 euroon ton­nil­ta riitä alkuunkaan. 

En ole han­kkin­ut käsi­i­ni tutkimuk­sia, joi­hin artikke­lis­sa viitataan. Sik­si läh­den ole­tuk­ses­ta, että tässä on selostet­tu niitä oikein. Jos näin on, en vielä heit­täisi pyy­het­tä kehään.

Artikke­lin mukaan on selvitet­ty sitä, miten korkeampi hin­ta vaikut­taisi tuotan­totekni­ikkaan, mut­ta ei sitä, mitä se vaikut­taisi kulu­tuk­sen rak­en­teeseen. Vähän kär­jistäen siis, paljonko polt­toaineen hin­nan nousu paran­taisi muske­liv­enei­den moot­tor­ei­den hyö­ty­suhdet­ta, mut­ta ei lainkaan sitä, miten se vaikut­taisi muske­liv­enei­den suosioon.

Vihreän ver­ou­ud­is­tuk­sen tarkoituk­se­na on vaikut­taa ennen kaikkea kulut­ta­jan val­it­se­maan kulu­tusko­ri­in ja sen lisäk­si tietysti myös tuotan­tote­knolo­giaan.  Tarkoituk­se­na on alen­taa työn vero­tus­ta olen­nais­es­ti ja lisätä vas­taavasti ympäristövero­ja, joista tärkein, mut­ta ei suinkaan ain­oa, olisi jonkin­lainen hiilivero.

Hiilipäästö­jen vero pitäisi myös bioen­er­gian osalta tehdä oikein, mihin juuri nyt on suuria poli­it­tisia esteitä. Puun osalta oikea tapa olisi lait­taa täysimääräi­nen vero puun polt­tamiselle ja mak­saa vas­taavasti nieluista. Sen jäl­keen ei tarvit­sisi jäkät­tää siitä, mikä osa puun poltos­ta tuot­taa päästöjä ja mikä on oikeasti uusi­u­tu­vaa ja kuin­ka pitkäl­lä aikavälillä.

Ilmas­toveron pitäisi olla kat­ta­va eikä siinä saisi nou­dat­taa poli­it­tista tarkoituk­sen­mukaisu­ut­ta. Lehmä esimerkik­si tuot­taa metaa­nipäästöjä 100 kiloa vuodessa, mikä vas­taa hiilid­ioks­dipäästöinä 2,5 – 10 ton­nia riip­puen tarkastelu­a­jan­jak­son pituudesta.

Todet­takoon nyt alka­jaisik­si, että 500 euron hiiliv­erot tuot­taisi­vat noin 20 mrd € jo sil­lä määritelmäl­lä, ettei puun polt­to ei tuo­ta päästöjä.

Vaik­ka hiilid­iok­sidipäästöistä perit­täisi­in 20 mrd € euroa enem­män, se ei tek­isi meistä köy­hempiä, kos­ka muu­ta vero­tus­ta voitaisi­in vas­taavasti alen­taa. Tuloverot käytän­nössä läh­es kokon­aan pois, tai vai­h­toe­htois­es­ti arvon­lisävero. Jos vähen­nys tehtäisi­in tuloveroista, vero­tuk­sen pro­gres­sio hoidet­taisi­in perus­tu­lol­la. Tosin tarkoituk­se­na siis on, että tuo 20 mrd € piene­nee nopeasti päästö­jen vähentyessä.

Ener­gian kulu­tus ja tavaroiden ost­a­mi­nen tulisi kalli­im­mak­si ja palvelu­jen käyt­tö halvem­mak­si. Kestävät tuot­teet tuli­si­vat suh­teessa halvem­mak­si ker­takäyt­tökrääsään näh­den. Korkea veroki­ila, joka Suomes­sa estää palveluy­hteiskun­nan kehi­tys­tä, madal­tu­isi olennaisesti.

Uusi kulu­tusko­ri olisi eri­lainen, mut­ta ei vält­tämät­tä juuri huonom­pi. Teo­ri­as­sa sen pitäisi olla vähän huonom­pi, kos­ka ennen opti­moiti­in vain kulut­ta­jan hyvää ja nyt opti­moin­nis­sa olisi mukana myös ilmas­ton hyvä. En ole kuitenkaan var­ma edes tästä, kos­ka voisi olet­taa työl­lisyy­den ole­van vas­taavasti parem­pi ja sitä kaut­ta kulut­ta­jien ase­man keskimäärin vähin­tään yhtä hyvä.

Takaisin niihin muske­liv­eneisi­in. Ainakin Sipoon saaris­tossa havait­see, että jo toteu­tunut, melko maltill­i­nen polt­toaineen hin­nan koro­tus on vähen­tänyt moot­toriveneil­lä ajelua dra­maat­tis­es­ti. En löytänyt asi­as­ta viral­lista tilas­toa tuke­maan tätä sub­jek­ti­ivista havain­toa. Löytääkö joku?

Moni on sanonut, että ei ole mitään näyt­töä kasvun irtaan­tu­mis­es­ta ener­gian kulu­tuk­ses­ta. Ensin­näkin on siitä vähän näyt­töä, mut­ta kuin­ka voisi olla, kun sitä ei ole edes yritet­ty. Päästöoikeuk­sien hin­ta ei ole 500 euroa vaan 20 euroa. Ei se sil­loin vaikuta.

Nykyisel­lä kulu­tus­rak­en­teel­la jatkami­nen  — kasvus­ta puhu­mat­takaan —  ei ole mah­dol­lista. Ilmas­ton pelas­t­a­mi­nen vaatii kulu­tustapo­jen muu­tos­ta, esimerkik­si lihan ja maito­talous­tuot­tei­den käytön vähen­tämistä. Tätä voi tehdä vapaae­htoisin toimin, mut­ta vielä tehokkaam­min siihen ohjaa hin­to­jen muut­ta­mi­nen vero­tuk­sen avul­la. Hin­nat näkyvät kaikessa, kulut­ta­ja ei voi tietää kuin osas­ta kulu­tus­päätösten­sä vaikutuksia.

 

Mitä tapahtuu ratikan jarrutusenergialle?

Kysyn, kun en tiedä.

Raitio­vaunua jar­rute­taan moot­to­ril­la. Kun sähkö­moot­tori jar­rut­taa, se muun­taa jar­ru­tusen­er­gian sähkök­si. Mitä tälle sähkölle tapah­tuu? Ratikat käyt­tävät 500 voltin tasavir­taa, joten ajo­jo­hto­jen ja muun sähköverkon­välil­lä on muuntaja.

Joskus luin jostain, että jos samal­la osu­udel­la (ratikoiden ajo­jo­htimet on jaotel­tu alueisi­in, joista sähkö ei siir­ry toiselle alueelle) on kiihdyt­tävä raitio­vaunu, se voi käyt­tää jar­rut­ta­van hukkasähkön hyväk­seen. Mitä sähkölle tapah­tuu, jos sitä ei voi syöt­tää toiseen ratikkaan?

  1. Sähkö siir­tyy muun­ta­jan kaut­ta takaisin sähköverkkoon, mut­ta sähkömit­tari ei tätä huomioi. HKL:n kannal­ta sähkö menee hukkaan, mut­ta ei ener­gian säästön kannalta?
  2. Sähkö menee hukkaan eli se joudu­taan johta­maan maahan?.
  3. Ratik­ka ei voi jar­rut­taa, ellei sähkö saa­da siir­re­tyk­si min­nekään. Täl­löin ratik­ka jar­rut­taa mekaanisel­la jarrulla?

Sen tiedän, että uusis­sa Artic-ratikois­sa jar­ru­tusen­er­gia käytetään talvisin ratikan läm­mit­tämiseen. Ne on mah­dol­lista varus­taa myös superkon­den­saat­tor­ein, joi­hin jar­ru­tusen­er­gia tuupataan.

Mitä opin tänään Nordic Energy Forumissa

Ener­giatuotan­non opti­moin­ti­in ja säätämiseen on tar­jol­la val­ta­va määrä mah­dol­lisuuk­sia alka­en koti­talouk­sien pakas­timien kulu­tuk­sen ohjaamis­es­ta eri­laisi­in sähkö- ja läm­pö­varas­toi­hin. Tämä toimii vain automaat­tis­es­ti – ei niin, että jokainen tutkii silmä kovana sähkön tun­ti­hin­taa ja panee pakastin­ta päälle ja pois.

Tämä ei toi­mi mitenkään, jos hin­ta ei ole oikein. Nyt hin­tamekanis­mia sotke­taan monel­la taval­la, mikä johtaa vääri­in päätök­si­in. Syöt­tö­tar­if­fi (tai tarkem­min val­tion hin­tatakuu) on hin­tamekanis­min kannal­ta aivan turmiollinen.

Sähkön tun­ti­hin­noit­telus­ta on tehtävä nor­mi. Se ei tarkoi­ta, että mökin mum­mo, joka ei osaa säätää kulu­tuk­ses­taan, jou­tu­isi mak­samaan enem­män. Jos sähkön hin­ta on kiin­teä, se on keskimäärin kuitenkin yhtä korkea tai jopa korkeampi kuin tun­ti­tar­if­fi. Jat­ka lukemista “Mitä opin tänään Nordic Ener­gy Forumissa”

Sähkölle kulutusjoustoa kiinteistöjen lämmittämisestä

Huoli sähkön riit­tävyy­destä kylmänä ja tyy­nenä talvipäivänä huolestut­taa ener­gia-alaa. Kun sähkön keskimääräi­nen hin­ta las­kee, van­ho­ja voimaloi­ta sul­je­taan eikä uusia tule tilalle. Suomes­ta on jok­seenkin kokon­aan pois­tunut lauhde­voima ja nyt pure­taan CHP-laitoksia.

Helsin­ki esimerkik­si on jo päät­tänyt sulkea Hanasaaren voimalaitok­sen ja val­tio vaatii lopet­ta­maan sähkön­tuotan­non myös Salmisaa­res­sa. Näin pois­tuu yhteen­sä 400 MW ja samaa tekevät muutkin kaupungit.

(Sinän­sä pidän näitä ehdot­to­muuk­sia aivan type­r­inä. On järkevää vähen­tää kivi­hi­ilen käyt­töä radikaal­isti, mut­ta vaa­timus, ettei kilo­wat­ti­tun­ti­akaan saa tuot­taa kivi­hi­ilel­lä mis­sään olo­suhteis­sa on aivan hölmö. Kun sähkön hin­ta nousee 1000 €/MWh, viimeiset megawatit tuote­taan huo­mat­tavasti kivi­hi­ili CHP:ta saastuttavammin.)

Ratkaisua on etsit­ty kap­a­siteet­ti­markki­noista ja kysyn­täjous­tos­ta, jol­la sähköpu­lan val­lites­sa saataisi­in kulu­tus­ta suljettua.

Minä etsisin ratkaisua aivan tois­es­ta päästä. Ilmaiselle tai hyvin hal­valle sähkölle pitäisi löy­tyä käyt­töä niin, ettei sähkön hin­ta lask­isi tolkut­toman alas ja jot­ta run­saas­ta tuuli‑, aurinko‑, vesi- ja ydin­voimas­ta saataisi­in mak­si­maa­li­nen hyö­ty. Jat­ka lukemista “Sähkölle kulu­tusjous­toa kiin­teistö­jen lämmittämisestä”

Raportointi kaupunkisuunnittelusta jatkuu

Vihreä val­tu­us­to­ryh­mä val­it­si min­ut jäsenek­si kaupunkiym­päristölau­takun­taan, jolle keskitetään viiden näkyisen lau­takun­nan tehtävät eli kaupunkisu­un­nit­telu, kiin­teistö, raken­nus, yleiset työt ja ympäri­astö. Vara­jäse­nenäni jatkaa Mikko Särelä. Sääli, etteivät äänestäjät ymmärtäneet vali­ta Mikkoa val­tu­us­ton varsi­naisek­si jäseneksi.

Meitä vihre­itä tulee ole­maan kaupunkiym­päri­astölau­takun­nas­sa neljä. Lau­takun­taa johtaa apu­lais­pormes­tari Sin­nemä­ki, ja kak­si muui­ta jäsen­tä lisäk­seni ovat Kaisa Hern­beg ja Tuo­mas Rantanen.

Min­ut valit­ti­in myös jatka­maan Helen Oy:n hal­li­tuk­ses­sa nyt sen puheen­jo­hta­jana, kun tähän asti olen ollut vara­puheen­jo­hta­ja. Toise­na vihreänä Heleni­in tulee Kaisa Hernberg.

Kivihiilen kielto ei yksin vähennä ilmastopäästöjä

Ympäristövä­ki on aivan onnes­ta ymmyrkäisenä, kun hal­li­tus on ilmoit­tanut kieltävän­sä kivi­hi­ilen polton lail­la vuodes­ta 2030 alka­en. Olisi haus­ka osal­lis­tua tähän iloit­se­vien ihmis­ten joukkoon, mut­ta rehellisyys pakot­taa sanomaan, että yksinään tämä toimen­pide on hyödytön, jopa haitallinen.

Hal­li­tus ei kiel­lä turpeen polt­toa, vaik­ka sen hiilid­iok­sidipäästöt tuotet­tua ener­giayk­sikköä kohden ovat vielä suurem­mat. Toisaal­ta turpeen poltos­ta ei ole sähkön tuotan­nos­sa san­ot­tavaa hait­taa ilmas­tolle samas­ta syys­tä kuin kivi­hi­ilen kieltämis­es­tä ei ole hyötyä.

Vaik­ka nyt ei ole kovin innos­tavaa puhua päästökau­pas­ta, kos­ka jär­jestelmä on teho­ton liian run­saiden päästöoikeuk­sien vuok­si, vuon­na 2030 päästökau­pan pitäisi jo toimia ihan hyvin, kos­ka päästöoikeuk­sien määrää markki­noil­la tul­laan tuo­hon men­nessä vähen­tämään melkois­es­ti. Jos Suomes­sa  päästökau­pan toimies­sa kor­vataan kivi­hi­iltä hak­keel­la, päästöoikeudet siir­tyvät muualle ja helpot­ta­vat kivi­hi­ilen polt­toa esimerkik­si Sak­sas­sa ja Puo­las­sa. Ilmas­to ei hyödy mitään. Jat­ka lukemista “Kivi­hi­ilen kiel­to ei yksin vähen­nä ilmastopäästöjä”

Mitä tehdä ilmaisella sähköllä?

Run­sas tuuli- ja aurinkoen­er­gian tar­jon­ta ovat saat­ta­neet sähkö­markki­nat out­oon tilanteeseen. Jos sekä tuulee että aurinko pais­taa, sähkön hin­ta painuu erit­täin alas. Suomes­sa hin­ta ei ole vielä men­nyt negati­ivisek­si, mut­ta Sak­sas­sa on tämäkin koet­tu. Aurinkovoima tekee Suomeen vas­ta tuloaan. 

Hal­pa sähkö merk­it­see, ettei per­in­teisiä voimalaitok­sia kan­na­ta nyt rak­en­taa käytöstä pois­tunei­den tilalle. Helenin esimerkik­si piti kor­va­ta Hanasaaren kivi­hi­ilivoimala hakevoimalal­la Vuosaa­res­sa, mut­ta yhtiö tyy­tyi pelkkään läm­pökat­ti­laan kaukoläm­mön tuot­tamista varten. 

Näis­sä olois­sa Olk­ilu­o­to 3 ja Fen­novoiman ydin­voimala tule­vat ole­maan omis­ta­jilleen raskas taloudelli­nen taak­ka. Jat­ka lukemista “Mitä tehdä ilmaisel­la sähköllä?”

Lisääkö vai vähentääkö teollisuuden energiankäytön tuki globaaleja päästöjä

electricity_prices_for_industrial_consumers_second_half_2015_%c2%b9_eur_per_kwh_yb16
Teol­lisu­u­den sähkön hin­ta vuon­na 2015, €/kWh. Suomes­sa sähkö toisek­si halv­in­ta Ruotsin jälkeen

Hal­li­tus on ohjel­mansa mukaises­ti alka­mas­sa tukea paljon sähköä kulut­tavaa teol­lisu­ut­ta kom­pen­saa­tiona sille sähkön hin­nan nousulle, jon­ka päästökaup­pamekanis­mi aiheut­taa. Pääasialli­nen osoite taitaa olla Out­okumpu Oyj.

Aloite­taan nyt tuot­ta­mas­ta sähkön hin­nan nousus­ta. Sähkön hin­ta ei ole ilmastopoli­ti­ikan vuok­si nous­sut vaan laskenut, kun tuuli ja aurinkosähkö ”häiriköivät” sähkö­markki­noil­la. Kom­pen­saa­tio on ongel­mas­ta, jota ei ole. Jat­ka lukemista “Lisääkö vai vähen­tääkö teol­lisu­u­den ener­giankäytön tuki globaale­ja päästöjä”

Verotus estää sähkön varastoinnin

Hele­nil­lä on koemielessä käyt­töön otet­tu suuri akku Suvi­lahdessa. Siihen mah­tuu sähköä 560 kWh. Laitos mak­soi noin kak­si miljoon­aa euroa. Akkua voi lada­ta ja purkaa läh­es lop­ut­tomasti. Sen hyö­ty­suhde on yli 90 %.

Akul­la ei ole mitään järkeä siirtää sähköä kesästä talveen, mut­ta sil­lä voi tasa­ta tun­tiko­htaista ja min­u­ut­tiko­htaista vai­htelua. Helen käyt­tää sitä lähin­nä taa­ju­u­den vakaut­tamiseen, siis het­kel­lis­ten teho­vai­htelu­jen kumoamiseen.

Kun sähkön hin­nan tun­tiko­htaiset vai­hte­lut ovat suuria, täl­lainen akku olisi osa­puilleen taloudel­lis­es­ti kan­nat­ta­va. Jostain syys­tä verot­ta­ja on päät­tänyt tuho­ta koko ajatuk­sen. Kun akku­un ladataan sähköä, sähköstä on mak­set­ta­va sähkövero ja kun sähkö ote­taan akus­ta ulos, siitä on mak­set­ta­va sähkövero uud­estaan. Jat­ka lukemista “Vero­tus estää sähkön varastoinnin”