Huoli sähkön riittävyydestä kylmänä ja tyynenä talvipäivänä huolestuttaa energia-alaa. Kun sähkön keskimääräinen hinta laskee, vanhoja voimaloita suljetaan eikä uusia tule tilalle. Suomesta on jokseenkin kokonaan poistunut lauhdevoima ja nyt puretaan CHP-laitoksia.
Helsinki esimerkiksi on jo päättänyt sulkea Hanasaaren voimalaitoksen ja valtio vaatii lopettamaan sähköntuotannon myös Salmisaaressa. Näin poistuu yhteensä 400 MW ja samaa tekevät muutkin kaupungit.
(Sinänsä pidän näitä ehdottomuuksia aivan typerinä. On järkevää vähentää kivihiilen käyttöä radikaalisti, mutta vaatimus, ettei kilowattituntiakaan saa tuottaa kivihiilellä missään olosuhteissa on aivan hölmö. Kun sähkön hinta nousee 1000 €/MWh, viimeiset megawatit tuotetaan huomattavasti kivihiili CHP:ta saastuttavammin.)
Ratkaisua on etsitty kapasiteettimarkkinoista ja kysyntäjoustosta, jolla sähköpulan vallitessa saataisiin kulutusta suljettua.
Minä etsisin ratkaisua aivan toisesta päästä. Ilmaiselle tai hyvin halvalle sähkölle pitäisi löytyä käyttöä niin, ettei sähkön hinta laskisi tolkuttoman alas ja jotta runsaasta tuuli‑, aurinko‑, vesi- ja ydinvoimasta saataisiin maksimaalinen hyöty.
Kuluttajan sähkön hinnasta kolmannes on maksua sähköstä, kolmannes siirrosta ja kolmannes on sähköveroa. Kun sähkön hinta laskee nollaan, kuluttajan maksaman sähkön hinta laskee vain kolmanneksella. Kuluttajan kannattaa kyllä reagoida siihen, että sähkön hinta kymmenenkertaistuu, koska silloin myös kuluttajahinta kolminkertaistuu (jos on tuntisopimus), mutta halpaan sähköön ei juuri kannata reagoida.
Jos lähes ilmainen sähkö olisi lähes ilmaista myös kuluttajalle, sähkölle löytyisi paljon järkevää käyttöä. Siitä kannattaa esimerkiksi tehdä synteettistä polttoainetta. Suomessa sen tärkein käyttö olisi kiinteistöjen lämmittäminen.
Sähkölämmitystaloissa käytetään jo nyt lähinnä varaavaa sähköä, mutta useimmilla tuo varaaminen tapahtuu mekaanisesti yöaikaan. Jos järjestelmä olisi tietoinen sähkön tuntikohtaisesta hinnasta, varaaminen ajoittuisi paremmin. Motivaatio tähän kasvaisi, jos kuluttajan kokema hinta vaihtelisi enemmän.
Sähkölämmitystä kannattaisi käyttää rinnan öljylämmityksen ja puulämmityksen kanssa niin, että sähkövastus menee päälle silloin, kun sähkön hinta alittaa annetun rajan. Kunnalliset energiayhtiöt voisivat tehdä ajoittain kaukolämpöä sähköstä sen sijaan, että polttavat jotain.
Myös maalämpöjärjestelmien kannattaisi tuottaa kuumaa vettä varastoon. Se ei nyt kannata, koska hyötysuhde heikkenee, mutta hyötysuhde saa vähän heikentyäkin, jos se tehottomasti käytetty sähkö on halpaa (ja päästötöntä). Lämpöpumput lisäävät nyt sähkönkulutuksen sääriippuvuutta, koska monelta loppuu teho jo 15 pakkasasteessa, jolloin joudutaan täydentämään lämmitystä suoralla sähkölämmityksellä.
Ilmasto kiittäisi. Säästyisi paljon hiilidioksidia samalla, kun sähkön hinta vakiintuisi eikä laskisi koskaan aivan nollaan. Tämä tekisi voimalaitosten rakentamisen ja ylläpitämisen kannattavammaksi, eikä kapasiteetti laskisi niin paljon kuin nyt uhkaa laskea.
Mitä siis konkreettisesti pitäisi tehdä?
Sähkön siirtomaksut pitäisi panna riippuvaiseksi sulakkeen koosta ja vain siitä eli maksettaisiin yhteyden olemassaolosta eikä sen käytöstä. Silloin marginaalikustannus laskisi nollaan.
Sähkövero pitäisi muuttaa prosentuaaliseksi tuntikohtaisesta pörssihinnasta. Tämä tietysti edellyttää, että kuluttajalla pitäisi olla tätä toimintoa tukeva mittari, kuten melkein kaikilla onkin. (Niillä, joilla ei ole, voidaan käyttää keskimääräistä hintaa). Sähkövero on nyt noin 1. veroluokassa 22,5 € MWh (arvonlisäveron kanssa 28 €/MWh). Kun sähkön hinta on keskimäärin vähän yli 30 €/MWh, pitäisi sähköveron olla siis osapuilleen 70 % tuntihinnasta, kevyesti verotetulla teollisuudella runsaat 20 %.
Prosentuaalinen sähkövero tekisi tietysti kalliista sähköstä vastaavasti entistä kalliimpaa, jolloin lisääntyisi motivaatio myös leikata sähkönkäyttöä silloin, kun sähkö uhkaa maasta loppua.
Sähkövero tuli vuonna 1995 sähköntuotannon hiilidioksidiveron tilalle. Silloin se oli järkevää, koska jokseenkin aina viimeinen megawatti tehtiin kivihiililauhteella ja jokainen kuluttaja pitää käynnissä viimeistä voimalaitosta. Nyt tilanne on toinen. Kun sähkö on halpaa, se on myös päästötöntä, eikä sen verottamiselle ole ainakaan mitään ympäristöperusteita. Vastaavasti silloin kun sähkö on kallista, viimeiset megawatit tehdään hyvin saastuttavasti, jolloin verotukselle on vahvat ympäristöperusteet.
= = =
VM:ssä tietysti kauhistutaan ajatuksesta, että sähköverotuoton ennustettavuus laskisi. Ei se niin vaikeasti ennustettava asia ole. Vaikka on vaikea sanoa, mitä sähkö maksaa 12.1.2018 klo 15, vuoden keskiarvo on aika helppo ennustaa.
Automaatio ei ole niin kätevää kuin voisi kuvitella. Kovinkaan kummoista älykästä järjestelmää ei sähkön hinnassa säästämällä rakenneta, ellei hinnanvaihtelut ala olemaan todella huimia. Sellaisia, että joku eläkeläismummo, joka ei asiasta mitään tajua, menee konkurssiin kun vahingossa laittoi saunan päälle juuri huonoon aikaan.
Ja lisäksi aina kannattaa muistaa, että jos jokin laite on älykäs, se on saman tien myös haavoittuva. Kun bithomelocker olisi lukottanut 100 000 suomalaista älylämmitystalon lämmitysjärjestelmää keskellä tammikuun pakkasia lunaita vastaan, aletaan kyselemään että olikos tässä nyt sitten loppupeleissä mitään järkeä?
Lisäksi tarvitsemme kalliita ja hankalia säätösysteemejä, koska verkkoon on päätetty tunkea valtion rahoilla kilpailukyvytöntä sattumasähköä. 2 miljoonaa asuntoa ja jos keskihinta järjestelmän käyttöotolle + säädölle on vaikkapa tonnin per asunto, se tekee 2 miljardia. Suomalaisen nykyisen tuulivoimatuenkin loppuhinta taisi pyöriä yhteensä yli miljardissa ja lisää tukea pitäisi myöntää.
Miksi sähkövero sen sijaan että hiilivero tai päästökauppa myös sähköntuotannon polttoaineille?
Kuullostaa fiksulta. Juuri oli uutinen ensimmäisestä verkontankkaus asemasta sähköautoille. Jos sähköautot yleistyvät, voisivat ne voimakkaasti vaihtelevassa hinnastossa toimia isoissakin määrin varastona energialle.
Olen samaa mieltä sähkön siirron laskutuksesta ja verotuksesta. On hölmöä rajoittaa hintavaihtelua kiinteällä verolla, etenkin kun hiilidioksidi päästöjen määrä per kWh vaihtelee rajusti.
Lisäisin mahdollisesti toisenkin laskutuskomponentin sähkön siirtoon sulakekoon lisäksi. Meinaan todellisen huippukulutuksen jota on verkosta otettu.
On verkon stabiiliuden kannalta se ja sama onko sulaketaulussa 3x 25A vai 3x 63A, mikäli maksimikulutus on 8kW paukkupakkasellakin sen takia, että taloon on hommattu fiksusti voimivat ajastimet sähköauton lataamiselle ja saunan lämmityksen aikana ei paahdeta olkkarin sähköpatterit täysillä kun lämmön talteenottava ilmastointi kierrättää saunan lämmöt kämppään jne.
Hyödyllisiä käyttömahdollisuuksia ylijäämäsähkölle on kyllä, kunhan tosiaan OS:n mainitsemat siirtomaksu- ja verotekniset asiat laitetaan järkevään suuntaan ohjaaviksi. Tässä muutamia, näennäisesti radikaalejakin:
- Puupolttoaineiden kuivaus (potentiaali Suomessa suuruusluokkaa 5 TWh/a kuivausenergiaa). Monissa tapauksissa suurehko ajallinen joustavuus. Parantaa puun säilyvyyttä, sen lisäksi että vettä ei tarvitse haihduttaa kattilassa itse polttoaineen sisältämällä energialla.
— Katualueiden, kattojen, terassien ym. sulanapito
— Lumikasojen sulatus tiiveimmillä kaupunkialueilla
— Rakennusten jäähdytys “varastoon”, rakenteisiin, samaan tapaan kuin lämmitys vastaavasti. Erilliset lämpö- ja kylmävarastot ovat tietenkin myös mahdollisia. Niiden hinta on karkeasti 1/10…1/100 sähkön akkuvarastoinnin hinnasta.
— Ilmanvaihdon tehostukset
— Kasvihuoneiden lisävalaistus ja ‑lämmitys
— Katuvalojen ja vastaavien yösammutus päälle/pois
— Laskentatehoa vaativien ei-kiireisten prosessointien ajoitus halvan sähkön hetkiin tietokonekeskuksissa ja pienemmissäkin yksiköissä.
Osa näistä voi tuntua tuhlaukselta, mutta kaikilla on “ylimääräisellä” sähkönkäytöllä saavutettavissa etuja, jos kohta rajoituksiakin näissä on. Olennaista on kuitenkin se, että jos sähkö on halpaa, sitä voi käyttää sellaisiinkin kohteisiin, joissa muina hetkinä käytettäisiin muita ratkaisuja. On siis tärkeää muistaa konteksti. Tässä asiassa kuten yleensäkin.
Sähkö muuntuu helposti ja halvalla lämmöksi, joten lyhyt huipunkäyttöaika ko. kohteissa ei välttämättä haittaa. Esim. synteettisen polttoaineen valmistuksessa pääomakustannukset sitä vastoin saattavat olla ongelma.
Kaukolämpöverkko edullisine ja vähälämpöhäviöisine lämmönvarastointimahdollisuuksineen on myös hyvä ylijäämäsähkönkin absorboija. Tämä tulee harvemmin esille, mutta olisi mahdollisuutena kiinnostava. Vasta-argumenttina saatetaan esittää että tarvittavat varastotilavuudet ovat valtavia jos lämpöä varastoidaan päivien ajaksi, mutta jos tilaa on, se ei haittaa. Hinta on nimenomaan suuren koon vuoksi kohtuullinen varastoitua lämpöyksikköä kohden. Lisäksi lämpöhäviö on suhteellisesti sitä pienempi, mitä suurempi on varasto.
Nimim. Syltty kirjoittaa tuossa aiemmin älykkäiden, nettipohjaisten säätöjen riskeistä. Ne on tosiaan hyvä muistaa. Hintakatot (saa jo nyt sähköyhtiöiltä), säätölaitteiden sarjatuotanto (rauta ei paljon maksa, varsinkin jos se on jo uutena integroitu laitteisiin yhtenä toimintona) ja laitteiden ohjaus ei suoraan vaan hintasignaalilla tietyissä rajoissa pysyen, vähentävät ko. riskejä.
Muuten hyvää ideointia, mutta puutuu suuruusluokkien tarkastelu ja aikavälin määrittely.
Suuruusluokka: kuinka monta prosenttia säätövoiman tarpeesta saadaan periaatteessa tyydytettyä ehdotetuilla menetelmillä? 1–3 prosenttia vai enemmän?
Aikaväli: Tunnin sisäinen, vuorokauden ja alle viikon säätötarve ovat erityyppisiä ongelmia.
Tunnin sisäinen säätötarve vuonna 2020 tulee olemaan 400 MW. VTT:n tutkimuksen mukaan 20% tuulivoimaosuudella sähkön tuntivaihtelut lisääntyisivät ylöspäin 410 megawattia ja alaspäin 681 megawattia.
Saman tutkimuksen mukaan tuulivoiman tuotannon vaihtelut 12–24 tunnista eteenpäin ovat paljon suurempia kuin tuntivaihtelut. Aletaan siis puhua yli 1000 megawatin suuruusluokista. Suomen oma tehotase voi jo nyt olla kulutushuippuaikana noin 3 400 MW vajaa. Suomella on siirtoyhteyksiä noin 5 100 MW.
Jos vuorokauden ajaksi tarvitaan 1000 MW lisää säätövoimaa, sitä pitäisi varastoida 1000MW×24h = 24000 MWh. Inkoon jos suljettu jättimäinen hiililauhdevoimala pystyi tuottamaan 1000 MW jos kaikki neljä yksikköä olivat toiminnassa.
Jos tuulivoimaa lisätään merkittävästi (n 20% kapasiteetista) säätötehon tarve suuruusluokka tulee olemaan satoja ja tuhansia megawatteja riippuen aikavälistä. Vuorokaudesta eteenpäin säätötarve vastaa ydinomalaitoksen tehoja.
Tuulivoiman säätövoiman tarve on edelleen ratkaisematta.
—
Pohjoismaiden sisällä on ehkä olemassa ratkaisu. Pitää siirtää katse pohjoismaihin ja eritysesti Norjaan. Lisäksi tarvitaan aalto‑, tuuli‑, aurinko- ja vuorovesivoima kaikki yhdessä.
artikkeli: Net load variability in Nordic countries with a highly or fully renewable power system Nature Energy 1, 2016, doi:10.1038/nenergy.2016.175
slides: Net load variability in Nordic countries with a fully renewable power system
Hyvää pohdiskelua. Tuntuu todellakin hömöltä, että CHP-laitoksia ollaan poistamassa niin yksioikoisesti. Miksi ympäristöystävällinen, mutta taloudellisestikin mahdollisimman järkevä energiapolitiikka on päättäjille niin vaikeaa?
Syltty on oikeassa siinä, että mitä monimutkaisemmaksi tekniikka menee, sitä haavoittuvammaksi se käy. Sekä tahallisia että tahattomia häiriöitä kohtaan. Samoin taloudellinen puite kannattaa harkita tarkkaan.
Siksi en aivan heti jaksa uskoa näihin kaavailuihin lähitulevaisuudessa, mutta pitkällä tähtäimellä hyvinkin. Ja onhan suunnan hyvä olla koko ajan mielessä, jotta voimme jo nyt tehdä myös tulevaisuuden kannalta oikeansuuntaisia ratkaisuja.
Energiapolitiikan keinovalikoiman tulee olla monipuolinen, koska myös itse asia on aika monimuotoinen. Siis myös kysyntäjoustoa oikeissa paikassa. Keppiä ja porkkanaa, sopivissa suhteissa. Kunhan katsomme koko ajan kokonaisuutta. Ja eteenpäin.
Kuluttaako ihmisparka koskaan riittävän vähän sähköä? Vai kiristyvätkö vaatimukset sitä mukaa, kun kulutus vähenee?
Ottaen huomioon, että energiankäyttö on (lähes?) aina haitallista ympäristölle, on vastaus että pitäisi kiristyä. Semminkin jos ihmismäärä sen kun vain jatkaa kasvuaan.
Tietysti on paikallaan muistaa, että ihminen rasittaa aina ympäristöään jonkin verran, ja siihen hänellä on ja pitää olla oikeus. Ongelma on vain siinä, ettei ihminen näköjään malta tyytyä kohtuuteen.
Jos ihmiskunta löytää jossain vaiheessa tasapainon ympäristönsä kanssa, voidaan vastaus Jorma Nordlinin kysymykseen ottaa uuteen harkintaan.
Ennen kuin joku ehtii ehdottaa (vaikka Teslan tekemiä) akkuja ylijäämäsähkön varastointiin, niin todetaan sen olevan nykytekniikalla taloudellisesti älyvapaata. Mika Anttonen esitti telkkarissa tänä vuonna saatuihin tarjoushintoihin perustuen, että Suomen yhden prosentin (1%) sähkön kulutuksen varastointi akkuihin maksaisi 850 miljardia euroa. Elon Musk kyllä mielellään myy nuo akut ja vaikka enemmänkin.
Sähkön hintaan on helppo reagoida.Takavuosina rakennettiin puulämmitystä varten isoja varaajia . Ja kun lämmänjako oli vesikierrolla niin järjestelmä oli yksinkertainen eli kun sähkö on 0‑hintaista ladataan varaajaa ja kalliin sähkön aikana puretaan
Yksinkertainen, mutta vaatii tilaa
Järjestelmää voi tehostaa ostamalla 25 kW aggregaatin , sen pakokaasuilla voi lämmittää varaajaa ja sähköllä keitellä, saunoa tai tuottaa lisää lämpöä varaajaan
Tarvitsee vain yhden kytkimen pääkeskukseen. Tietysti löpöä kuluu, mutta se on sähkön huippuhinnan aikaan varmana halvempaa .
Systeemi on manuaalinen , ainoa haitta on, että poissaollessa säätö lähti mukaan
Mutta ei tuon automatisointikaan niin vaikeaa ole
Toinen etu on, että epävarmalle sähköntuotannolle on varajärjestelmä
Kannattaa asua omakotitalossa niin ei ole riippuvainen huonosti toimivasta infrasta
Maailman yleisin sähkön varastointimenetelmä on vesi eli vettä pumpataan ylituotannon aikana ylös ja lasketaan sitten vajaatuotannon aikana turbiini/generaattorin läpi
Maailmassa on kapasiteettia jo 130000 MW verran
Toinen kehittyvä säilömistapa on vauhtipyörä.Ongelma on kitka, mutta suprajohdelaakereilla häviö voidaan saada siedettäväksi.
Pitkä tie siis edessä, mutta varaustiheys on sen verran lupaava, että varmasti tulee käyttöön
> Prosentuaalinen sähkövero tekisi tietysti
> kalliista sähköstä vastaavasti entistä
> kalliimpaa, jolloin lisääntyisi motivaatio myös
> leikata sähkönkäyttöä
Tämä sama pätee myös muihin polttoaineisiin, mutta jotain pitää päässä niksahtaa, että sen ymmärtäisi myös poliitikko.
– Muista useaan otteeseen eduskunnassa vaaditun hallitusta alentamaan bensan veroa silloin, kun maailmanmarkkinahinta on hetkellisesti noussut korkealle. Oikeampi toiminta tuollaisessa tilanteessa olisi juuri päinvastainen kuten esität: kalliin polttoaineen veroa nostamalla siirretään kulutus muihin vaihtoehtoihin.
Palaan vielä tietoturvaan. Ukrainan esimerkki ja siellä tapahtuneet kyberhyökkäykset maan sähköverkkoa vastaan osoittavat, että tietoturvan ei pidä olla kunnossa pelkästään rikollisten toimijoiden takia.
Ei ole mitään järkeä siinä, että koko maa altistetaan valtiollisen toimija, tässä tapauksessa Venäjän, sabotaasille. Nettiin liitetty lämmitysjärjestelmä on varmasti herkullinen kohde, mikäli Suomen hallitusta pitäisi muistuttaa Venäjän etujen huomioonottamisesta ja samalla siitä voisi kuitenkin julkisesti irtisanoutua.
Mitään tällaista yksittäisten kansalaisten ylläpitoon jääviä yhteiskunnalle elintärkeitä asioita ei pidä kytkeä nettiin, koska sen jälkeen ne ovat tietoturvattomia. Lämmitys jos mikä on todella tärkeää yhteiskunnan toimivuudelle vaikka toppatakit päällä kalpean poltellen joten kuten pärjäisikin.
Tässä ollaan siis taas uusiutuvien energiaratkaisujen fantasioiden takia hankkimassa ongelmia, joita ei tarvisi hankkia.
No, joku yksinkertainen rele/servo-ohjaus jota ohjataan mikrokontrollerilla, joka saa tietokoneelta tiedon spot-hinnasta ja kynnyshinnoista, ei ole kovin laajassa skaalassa kriittisesti haavoittuvainen, erityisesti jos ja kun siinä on manuaalinen ohitus. Ja miksi ei olisi? Ohitus voi olla ihan mekaaninen kytkin, jos pelätään että pienikin määrä mikroelektroniikkaa altistaa hyökkäyksille.
Olisin enemmän huolissani itse ajavien autojen tietoturvasta.
Rakenteellisesti tämä sähkön tuotannon ja jakelun yhteensovittamisen ongelma on identtinen autojen pysäköintimahdollisuuksien tuotannon ja kulutuksen kanssa. Kyseessä on universaali toiveiden ja mahdollisuuksien välinen ristiriita. (Hyvän ja pahan välinen taistelu, joka aina päättyy siihen, että uljas prinssi voittaa lohikäärmeen ja valkoisella ratsullaan tulee pelastamaan prinsessan. Ja lopuksi he yhdessä ratsastavat kohti auringon nousua, kohti uutta tulevaisuutta.)
Kysynnässä on korkeita kulutushuippuja sekä alueellisesti (sijainti) että ajallisesti (tuntikohtaisesti). Tarjonnan lisääminen vaatii suuria (kaavoitus / ydinvoimala) ja hitaasti eteneviä prosesseja. Jokainen auto tarvitsee kaksi parkkipaikkaa (kotona ja perillä) siinä kuin sähköverkko tarvitsee ylikapasiteettia.
Pahin mahdollinen tapa ratkaista kulutuksen ja tuotannon välinen yhteen sovittaminen on antaa ratkaisun tekeminen yhden markkinaosapuolen tehtäväksi. Esimerkiksi valtion. Markkinat ovat täynnä valmiuksia sovittaa olemassa olevat resurssit vallitsevaan todellisuuteen ja vieläpä yli tuonkin: muuttaa vallitsevaa todellisuutta sopeutumaan olemassa oleviin resursseihin.
Ratkaisu sisältää niin paljon muuttujia, että ongelma on ratkaistavissa vain antamalla se yhteiskunnan tehtäväksi; ei missään tapauksessa valtion, joka on vain yksi toimija tämän yhteiskunnan kokonaisuudessa.
Kun sähköt Suomessa katkeaa vähänkin pitemmäksi ajaksi (vaikka pari päivää) niin koko maa on aivan halvaantunut. Ei toimi kaukolämpö, maalämpö, sähkölämmitys, öljylämmitys, ei tule vettä, kännykät tai netti ei toimi, maksuliikenne seisoo ja kaupat sulkevat ovensa eikä julkisesta liikenteestä kulje kuin polttomoottorikalusto.
Onko Suomen sähköverkko ja voimalat valvonta- ja ohjausjärjestelmineen irti netistä? Epäilen.
Onko Suomen sähköverkko ja voimalat valvonta- ja ohjausjärjestelmineen irti netistä? Epäilen.
Eivät varmaan ole.Mutta esim televerkoissa verkonhallinta rakennettiin irti yleisestä verkosta, jotan ulkopuolinen ei päässyt netin kautta verkkoon.Mutta enpä tiedä onko eristys säilytetty ? On liian helppoa rakentaa ohjaus yleisen verkon varaan
Ei ole mitään järkeä siinä, että koko maa altistetaan valtiollisen toimija, tässä tapauksessa Venäjän, sabotaasille. Nettiin liitetty lämmitysjärjestelmä on varmasti herkullinen kohde, mikäli Suomen hallitusta pitäisi muistuttaa Venäjän etujen huomioonottamisesta ja samalla siitä voisi kuitenkin julkisesti irtisanoutua
Tämä ongelma on jo nyt olemassa ellei Fingrid ole eristänyt hallintaverkkoaan yleisistä verkoista.Tämä tarkoittaa käytännössä fyysistä eristämistä eli liittymiä yleiseen verkkoon ei ole.Fyysisesti yleisestä verkosta voi olla vuokrattuna esim kuituja, muita vastaavia fyysisiä elementtejä
Mutta yhtään elementtiä, josta on sähköinen yhteys yleiseen verkkoon ei saa olla
Keinot ovat , mutta IT-koulutuksen saaneet eivät varaudu riittävästi väärinkäytöksiin. Korjataan jos jotain tapahtuu on IT asiantuntijan vakiovastaus. Kuten huomaamme Oriolan vaikeuksista, lääkehuollon voi tuhota väärillä asenteilla varustettu asiantuntija.Tuo korvaamaton nero
Toivon että niiden ylläpito on ammattitaitoisempaa kuin tavallisten ihmisten kodeissa ja että sähköntuotannossa- ja jakelussa kiinnitetään huomiota kyberuhkiin.
Ja jos jotain on opittu tietoturvasta, niin se että vaikka laitteista voitaisiin tehdä tietoturvallisia, niitä tuskin kovin usein tehdään tietoturva päälimmäisenä mielessä.
Polttoainetta on helppo varastoida, jolloin ohjausvaikutus ei ole tarpeen, eikä toimikaan, koska kuluttajat alkavat lopulta tekemään omia varastojaan — aloittaen parista jerrykannusta.
Tutkijat myös kannattavat dynaamisen sähköveron selvittämistä, koska energiajärjestelmän joustavuuden edistämiseksi tarvitaan kättä pidempää http://smartenergytransition.fi/fi/keskustelupaperi-energiajarjestelma-tarvitsee-joustavuutta-lisaavia-ohjauskeinoja-voisiko-dynaaminen-sahkovero-olla-vaihtoehto/
Konkretiaksi muutettuna Osmo kai ehdottaa lainsäädäntömuutosta jolla hintasignaali saataisiin kulkemaan loppuasiakkaalle saakka. Se antaa mahdollisuuden säästää, mutta ei pakota siihen. Loppuasiakkaalla ei siis pitäisi olla syytä valittaa.
Valitettavasti taloudellisia insentiivejä ilmaisen sähkön hyödyntämiseksi kotitalouksissa ei oikeastaan ole. Kulutushuippujen leikaaminen tuottaisi parhaimmillaan jotain 170€/MWh vuorokauden sisällä, mutta jonkin 40€/MWh säästön jahtaaminen ei kannata kuin suurille toimijoille. Sama taloautomaatio tietysti huolehtisi siitäkin.
Lähes ilmaista sähköä voitaisiin käyttää esimerkiksi vaelluskalakantojen pelastamiseen.
Esimerkki
Oletetaan, että meillä on sähköntuotantoon valjastettu joki, kuten Kemijoki. Viimeinen voimalaitos alajuoksulla sijaitsee jonkin verran ylävirtaan merestä ja vesi on sen alla makeaa.
Voidaan rakentaa keinotekoinen koski, joka on lähes kokonaan kutualuetta pohjarakenteeltaan. Esimerkiksi 1500 metrin mittainen ja 20 metriä leveä keinotekoinen koski sopii alle 40 hehtaarin alalle putoamiskorkeuden ollessa 2–4 metriä.
Edellä mainitun joen rantatörmälle rakennettaisiin pumppuasema, jonka teho olisi parin megawatin luokkaa. Vesi laskettaisiin keinotekoiseen meanderoivaan koskeen, josta vesi laskisi takaisin jokeen muutama sata metriä pumppuaseman alapuolella.
Keinotekoisen kosken olosuhteita voitaisiin optimoida vaelluskalajien, kuten lohen ja taimenen kutua ja poikasten elämän alkuvaiheita tukevaksi. Ts. siinä ei koskaan olisi liikaa virtaamaa kudulle, eikä myöskään liian vähän.
Huomatkaa, että vastaava menetelmä sopisi myös lammen tai järven rannalle, kunhan vain olisi noin 40 hehtaaria tilaa. Näin voidaan perustaa virkistyskalastuskohde mihin tahansa vesistöön.
On sijainteja, jossa maansiirtotyöt onnistuisivat suhteellisen vähin kustannuksin. Esimerkiksi sopivan jyrkkä rantatörmä, jolloin työt olisivat kaivamista, eikä paikalle tarvitsisi tuoda maamassoja. Mikäli sähkö olisi lähes ilmaista, niin vuotuiset kustannukset olisivat lähinnä rakennuksen aikaisten kustannuksien kuolettamista.
Maailmalla on rakennettu esimerkiksi olympialaisiin keinotekoisia koskia, mutta ne ovat betonisia ja valmistuskustannukset olympiatasoa.. Niissä myös on suuret vesitankit saman vesimassan kierrätystä varten, jota ei tässä mallissa tarvita.
Tällä menetelmällä voidaan rakentaa kutualueet jokaiseen Itämereen laskevaan riittävän suureen jokeen ja säilyttää myös vesivoimalat. Toki maakauppoja joutuisi tekemään ranta-asutuksen vuoksi. Uskaltaisin väittää, että kosket olisivat pumppuasemia lukuunottamatta hyvin huoltovapaita.
Luonnontilaisissa ja peratuissa joissa on monesti yllättävän vähän kutualueita. Esimerkiksi Teno- ja Torniojokea voitaisiin optimoida kalakantojen maksimoimiseksi tekemällä lisää kutualueita. Mutta luonnonsuojelijathan tästä sekoaisivat tietenkin täysin..
Eipä tämä olisi riistanhoitoa kummallisempaa.
Lohella ja taimenella olisi merkitystä kansanterveyden ja sen hoidon kustannuksien kannalta sillä mielummin niitä syö kuin työläämmin laitettavia järvikaloja.
Tuota lähes ilmista sähköä on tarjolla vain ajoittain ja satunnaisesti. Onko noilla vaelluskaloilla malttia jäädä odottamaan sopivaa hetkeä?
Paljon halvemmaksi tulee purkaa pienempiä vesivoimaloita joista, joissa niitä voimalaitoksia on jo valmiiksi vähäsen.
Joidenkin vesivoimaloiden tuotannon rahallinen arvo on keskimäärin 15 e/h. Tuohan on ihan nakkikioskin luokkaa. Onkohan meidän jokainen vesivoimalaitoksemme tarkkaan harkitussa ja hyvässä paikassa?
(Jokioisen tuotto wikipediasta 3500 MWh / vuosi, hattuvakiolla arvioituun pörssihintaan 40 e/MWh tuottaa sähköä koko vuoden läpi keskimäärin 15e tunnissa)
En nyt sano että juuri esimerkkivoimalamme pitäisi lopettaa (ei paljoa taitaisi auttaa, kun joessa on useampia voima), mutta voihan olla että meillä joku joki on padottu parilla naurettavan kokoisella voimalaitoksella, jolloin sen saisi kyllä hyvin pienillä taloudellisilla menetyksillä kokonaan vapaaksi.
Vain ajoittain ja satunnaisesti tarjolla olevan halvan sähkön vuoksi siis pitäisi vaarantaa koko sähköverkon vakaus ja investoida miljardeja erilaisiin ohjaussysteemeihin? Taas vihreää logiikkaa puhtammillaan.
Millä tuossa estetään haitallinen sponttaani synkronoituminen tyyliin miljoona lämmönvaraajaa / kiuasta / sähköauton laturia / yms. pärähtää samalla sekunnilla päälle?
Kyllä se ongelma löytyy yleensä sieltä kamreeripuolelta — asioita ei voi tehdä tietoturvallisesti, koska se on “liian kallista” ja/tai “liian aikaavievää” — ja ennen kaikkia “ihan tarpeetonta” — eihän mies muistiin ole mitään tapahtunut.
Toki on olemassa myös näitä sertifikaattitoopeja, jotka osaavat vain ja ainoastaan sen mitä Cisco/MS/tms. sertifikaatin minimivaatimuksiin kuuluu. Tällaiset “ammattilaiset” osaavat tehdä asiat vain yhdsllä ulkoaopitulla tavalla ja omien aivojen käyttö on tietysti kieletty. Ja sitten kummastellaan, kun hommat menevät tällaisten tyyppien johdolla reisille…
Itseasiassa voisi olla sillä esimerkiksi brittiläisessä kolumbiassa lohet joutuvat monesti tilanteeseen, jossa ne odottavat sateita, jotta ne voivat nousta kutemaan. Mutta, tässä esimerkin mallissani täytyisi vettä virrata läpi vuoden. Virtaaman vaihtelu olisi 3–15 m^3/s.
Toisaalta taas joku nimeltä mainitsematon vesivoimayhtiö voisi pohtia tilannetta muun muuassa imagonsa ja toimintansa tulevaisuuden turvaamisen kannalta ja lahjoittaa tähän sähkön 😉
Vesivoimayhtiön kannalta perinteiset kalatiet ovat ongelmallisia sen vuoksi, että näiden täytyy laskea turbiinien ohi vettä, kun taas tässä mallissa kutualueet sijaitsevat viimeisen voimalaitoksen alapuolella. Siinä vaiheessa vesivoimayhtiö on jo hyödyntänyt kaiken mahdollisen veden sähköksi, kun taas kalateissä vesi menee “hukkaan”.
Jokiemme kutualueet ovat sirpaleisia ja niiden kunto vaihtelee paljon. Varsinkin perattujen uomien kutualueet ovat huonossa kunnossa, eikä niiden kunnostus välttämättä auta, koska veden säännöstely muodostuu ongelmaksi. Esimerkiksi joskus hedelmöittyneet mätimunat voivat jäädä kokonaan kuiville tai joki voi jäätyä pohjaa myöten.
Huomatkaa, että mikäli keinotekoisen kosken pituus on 1500 metriä ja leveys 20 metriä, ja se on kutualuetta kokonaisuudessaan, niin sitä on 30 000 neliömetriä eli 3 hehtaaria.
Esimerkiksi Juha Rouvinen totesi Lieksanjoen alueen kalataloudellisessa täydennyskunnostussuunnitelmassaan, että Lieksanjoessa on järvilohelle sopivia kutualueita 2,7 hehtaaria. Joella on pituutta Suomen puolella 80 kilometriä.
Lieksanjoessa Pankakosken ja Lieksankosken voimalaitokset estävät järvilohen nousun Lieksanjokeen, joten Pielisjärven järvilohi on olemassa vain istutuksien avulla.
Mutta, mikäli esittelemäni malli toteutettaisiin Lieksanjoen viimeisen voimalaitoksen alla, niin Pielisjärven järvilohella olisi enemmän kutualuetta kuin koko Lieksanjoessa on ja vesivoimayhtiö voisi jatkaa tuotantoaan.
Hankkeen tekninen toteutus on huomattavasti helpompaa kuin hankkeen rahoituksen toteuttaminen. Yhteiskunnan ja vaelluskalalajien kannalta kyse olisi merkittävästä hyödystä, mutta jotenkin hanke pitäisi rahoittaa.
Eräs vaihtoehto olisi erilaiset EU-tuet, kansalliset tuet, kalaistutusvelvoitteiden ohjaaminen sähkönkulutukseen pumppuasemalla yms.
On mielestäni virheellinen tavoite, että vaelluskalalajien pitäisi päästä nousemaan vanhoihin uomiin ja aivan latvoille saakka. Se on turhaa, koska kalat voidaan leimaannuttaa näihin keinotekoisiin koskiin.
Riittää, että kalat pääsevät kutemaan ja kalastamaan päästään merellä ja järvillä.
Tätä voi myös skaalata todella paljon suuremmaksi, jos vain sitä sähköä olisi riittävästi. Tuulivoimaa voisi käyttää pumppuaseman tuotannossa, mikäli jostain saisi tuulivoimalan. Toki edelleen tämä palautuu siihen, että jotenkin pumppuaseman sähkö pitäisi kustantaa 🙂
Suomen valtio tukee kyllä paljon hullumpiakin kohteita, kuten vaikkapa jatkossa kaupallisten televisiokanavien surkuhupaisia televisiouutisia.……
Kuinka suuren keinotekoisen kosken sähkökustannukset maksettaisiin 2 miljoonalla eurolla vuodessa? 😉
Ai niin, ja vettä tarvitsisi nostaa vain neljän metrin korkeuteen edellä mainitussa mallissa.
Pahoittelen ohi aiheen kirjoittelusta 🙂
Tärkeää asiaa, ja hyvin pohdiskeltu. Pari lisäajatusta: kun sähköä on jossain vaiheessa tarjolla, energiaa voi varastoida myös tekemällä hiilivetyjä. Tämä tekniikka kehittyy lupaavasti ja myös aurinkopaneelien hinta-laatusuhde paranee koko ajan. Fuusiovoimaa odotellessa (mahdollisesti pitkäänkin…) panostaisin tutkimusresursseja isolla kädellä myös modulaarisiin pienvoimaloihin. Metsästä hakatun puun polttaminen suuressa mittakaavassa on höperöä, fiksumpaa on jalostaa siitä esimerkiksi CLT-elementtejä, jotka toimivat hiilinieluina ja korvaavat rakennusteknisesti betonielementtejä.
Keinoja on, mutta tyhmä politiikka ja yleinen saamattomuus estävät “hiililoikan”.
Heh, eihän sinne voimalan yli nytkään nouse kalaa kuin muutama.
Eikä joki saa nytkään olle tyhjä vaan sinne lasketaan koko ajan vettä virtauksen ylläpitämiseksi.
Ei satunnainen pumppaus kuivata alajuoksua, siitä pitää huolen juoksutusvelvoite
Ylijäämäsähköä voisi myös varastoida vedyksi, josta se sitten saataisiin takaisin sähköksi polttokennotekniikalla vaikkapa ajoneuvoissa.
Jalostuskelpoista puuta ei kukaan suunnittele poltettavaksi laajassa mittakaavassa, vaan bioenergiaksi otetaan ainoastaan puunjalostuksen sivuvirtoja.
Kaikissa noissa sähköä-vedyksi tms. Polttoaineeksi ongelmana on aivan liian alhainen kapasiteetin käyttöaste. Tuollaiset laitokset ovat kalliita rakentaa ja jos ne pyörivät vain ajoittain, niiden tuottaman energian hinta nousee tolkuttoman kalliiksi, etenkin kun yli puolet siitä alkuperäisestä sähköenergiasta katoaa kierroksessa sähkö -> polttoaine -> sähkö.
En lämmitä sähköllä, mutta näitä juttuja seuratessa tulee kyllä mieleen ihan piruuttaan asentaa konventionaalinen polttomoottorigenis varavoimaksi. Hajautettua energiantuotantoa ja edistyksellistä offgrid-elämää parhaimmillaan 😀
“Taas vihreää logiikkaa puhtammillaan.”
Ausseissahan nämä energiaspedeilyt ovat jo lisänneet dieselgenisten myyntiä hurjasti. Kas kun esim. maajussien on saatava se sähkönsä ryssityn huoltovarmuuden ja sikahintaisen sähkön oloissakin.
Nestekaasun täyttö maksaa n. 20€/11kg, lämpöarvo n. 13 kWh/kg tekee kaasulämmityksen hinnaksi 0,14€/kWh. Itse lämmitin “ei maksa mitään” ja sen voi hankkia huoltovarmuudenkin vuoksi.
Ei se nyt kaukana ole, että kaasulämmitys olisi halvempaa kovimmilla pakkasilla. Jos sähkön hintapiikit ovat niin suuria, että kannattaa laittaa automaatiota niin kyllä silloin myös manuaalinen kaasulämmityskin kannattaa.
Hintapiikit ajoittuvat kuitenkin pakkasille jolloin maalämpö- ja ilmalämpöpumpputaloista loppuu lämpöpumpun kapasiteetti ja tarvitaan lisälämpöä. Tokihan kaasulämmitys olohuoneessa on energiatehokkaampi kuin kaasuturbiinivoimalan kautta sähkölämmöksi.
Oma generaattori vaatii suurempia investointikustannuksia, mutta ei myrskyjen armoilla olevilla haja-asutusalueella ole yhtään huono idea jo ihan huoltovarmuussyistä. Talo e pakastu jos sähköt menee.
Btw jos verkkomaksu olis kiinteä, niin puun pienpolttaminen muuttuisi normaalioloissa vähemmän kannattavaksi ja pakkasilla taas kannattaisi polttaa enemmän.
Kokonaisuutena pienpoltto varmaankin vähenisi, koska ostopuut maksavat suunnilleen yhtä paljon kuin sähkö veroineen ja säästöksi jää siirtomaksut. Mutta polton vähenemiseen tietenkin vaaditaan että talvella sähkön marginaalihinnan kuluttajalle tulis olla *keskimäärin* nykyistä alempi.
Eli kannattaako kapasiteettiongelmaa ratkaista suurella määrällä kuluttajalaitteita vai sillä, että joku energiayhtiö pitää yllä varakapasiteettia? Tietenkin pitää edellyttää, että päästöt ovat kummassakin vaihtoehdossa samat.
Veikkaan, että kansantalouden näkökulmasta selvästi halvempi ratkaisu on hoitaa asia keskitetysti energiayhtiöiden kapasiteetin kautta. Säästyy kuluttajilta rahoja, jotka menisivät automatiikkaan ja varaajiin sekä varajärjestelmien ylläpitoon. Ne rahat kuluttajat sitten voivat sijoittaa muualle talouskasvua hyödyttämään tai päästöjä vähentämään.
Kansantalouden näkökulmasta varsinainen säästö tulee pikemminkin kilpailun esteiden poistumisesta kun hintasignaali saadaan kulkemaan läpi koko ketjun.
Toisekseen, jos (myös) kuluttaja-asiakkailla on merkittävää irtikytkettävää kuormaa, tulevat energiayhtiöt kilpailemaan tämän kuorman hallinnasta aivan varmasti, ja luultavasti hyvällä menestyksellä. Iso osa asiakkaista haluaa kuitenkin helppouden vuoksi kiinteähintaista sähköä, ja energiayhtiö pystyy tarjoamaan tätä edullisemmin jos voi itse vaikuttaa asiakkaan sähkönkäyttöön. Suuressa mittakaavassa laitteiden hankinta ja asentaminen lienee edullisempaa kuin loppuasiakkaiden hankkiessa laitteita yksi kerrallaan.
Soininvaara:
“Sähkön siirtomaksut pitäisi panna riippuvaiseksi sulakkeen koosta ja vain siitä eli maksettaisiin yhteyden olemassaolosta eikä sen käytöstä. Silloin marginaalikustannus laskisi nollaan.”
Tuo on suoraan sanottuna typerä ehdotus. Sulakekoosta siirtomaksujen on hyvä riippua, mutta ei vain siitä. Sähkön käytön marginaalikustannus (ja taloudellinen kannuste sähkön säästöön) menisi silloin tosiaan nollaan siirron osalta, mutta sähköliittymän olemassaolon marginaalikustannus pomppaisi taivaisiin. Tuo johtaisi käytännössä siihen, että sähköä vain esimerkiksi kesäisin muutamana viikkona vuodessa käyttävien liittymien haltijoiden kannattaisi lopettaa sähköliittymänsä, kun siirtomaksua kertyisi yhtä paljon kuin koko vuoden sähköä käyttävillä.
Kyllä sen liittymän vetäminen siihen syrjäiseen piilopirttiin maksaa avian yhtä paljon käytetään sitä vain pari viikkoa vuodessa tai vuoden jokaisena päivänä. Aiheut5tamisperiaatteen mukaan maksun pitäisi olla sama.