Päästövähennyksissä haaskataan valtavasti rahaa — paitsi Suomessa

Ener­giauuti­sis­sa oli hätkähdyt­tävä artikke­li päästövähen­nys­ten kus­tan­nuk­sista. Suo­mi on käyt­tänyt vähen­net­tyä hiilid­iok­sidi­ton­nia kohden 27 euroa ja Ruot­si 1300 euroa. Hölmöin on ollut Ran­s­ka, joka on käyt­tänyt peräti 1400 euroa. EU:n keskiar­vo on 400 euroa/tonni. Artikke­li perus­tuu ital­ialaisen tohtori Car­lo Stag­naron tutkimuk­seen. 

Vähen­netyn hiilid­iok­sidi­ton­nin hin­ta eri EU-maissa

Jat­ka lukemista “Päästövähen­nyk­sis­sä haaskataan val­tavasti rahaa — pait­si Suomessa”

Markkinaratkaisulla on vastustajia

Vaik­ka aika moni myön­tää, että pelkkä päästökaup­pa tuot­taisi parem­man tulok­sen kuin nykyjär­jestelmä, melkein kaik­ki kuitenkin vas­tus­ta­vat markki­nae­htoisia ratkaisu­ja, kos­ka jokin fusku on aina edullista jollekin osapuolelle.

Markki­nae­htoisel­la ratkaisul­la tarkoi­tan, että sähkön hin­noitel­laan kaikille sen käyt­täjille tun­ti­hin­nan perus­teel­la, sähköveros­ta luovu­taan kokon­aan ja se kor­vataan korkeal­la ja kat­taval­la hiiliv­erol­la tai päästöoikeu­den korkeal­la hin­nal­la (100 €/tonni) ja sähkön siir­rossa pain­ot­tuu kiin­teän mak­sun osu­us, kos­ka kus­tan­nuk­setkin ovat kiin­teitä. Jat­ka lukemista “Markki­naratkaisul­la on vastustajia”

Miten energiamarkkinoita pitäisi ohjata ilmastoystävällisiksi

Jos on saas­tut­tavia ja puh­tai­ta tapo­ja tehdä sähköä, pitäisikö saas­tut­tavaa ran­gaista vain puh­das­ta subventoida?

Talous­teo­ri­an mukaan ehdot­tomasti pitäisi lait­taa hait­taverot saas­tut­tavalle sen sijaan, että tue­taan puh­tai­ta ener­gia­muo­to­ja. Puh­taista ei ole ulkoista hyö­tyä, vaan saas­tut­tavista on ulkoista hait­taa. Kun val­i­taan sub­ven­tion tie, tul­laan samal­la sub­ven­toi­neek­si ener­gian kulu­tus­ta, vaik­ka säästöä oikeas­t­aan pitäisi edis­tää – onhan jok­seenkin kaik­ista ener­gia­muodoista lop­ul­ta ulkoista haittaa.

Päästöoikeus vai hiilivero?

Jos päästöoikeus mak­saa 30 €/tonni, on se jok­seenkin tarkalleen sama asia kuin hiilid­iok­sidi­vero tasoltaan 30 €/tonni. Ero tulee siitä, mitä tapah­tuu, jos on arvioitu ohjaus­vaiku­tuk­sen teho väärin. Jos päästöt nou­se­vat ennakoitua suurem­mik­si tai jäävät pienem­mik­si, päästöoikeu­den hin­ta nousee tai las­kee, kunnes päästöt ovat tavoite­ta­sol­la. Vero on sil­lä tasol­la kuin se on, kunnes tehdään uusi päätös veros­ta.  Yri­tys­ten kannal­ta tur­valli­nen ratkaisu. [Ympäristön muutet­tu sanaksi yri­tys­ten] Jat­ka lukemista “Miten ener­gia­markki­noi­ta pitäisi ohja­ta ilmastoystävällisiksi”

Tästä selviää vain markkinamekanismi

Poimin parin päivän sadon Uusi ener­giapoli­ti­ik­ka ‑sivus­tol­ta inno­vaa­tiouuti­sista, joil­la voisi olla merkit­tävää vaiku­tus­ta tule­vaisu­u­teen, jos ne toimi­si­vat niin hyvin kuin uutises­sa väitetään.

Nestemäinen suolaJenkeis­sä aio­taan varas­toi­da aurinko- ja tuulisähköä kuumaan (yli. 500 C0) nestemäiseen suo­laan (faasimuu­tos) ja ottaa ulos tasaise­na sähkövir­tana. Val­ti­oti­eteil­i­jän tiedoin kuvit­telisin, että 70 % sähköstä hukkuu matkalla, mut­ta insinööril­lä saat­taa olla asi­as­ta jotain salat­tua tietoa, jota val­ti­oti­eteil­i­jä ei tiedä. Jat­ka lukemista “Tästä selviää vain markkinamekanismi”

Kapasiteettimarkkinat?

Viime tal­ve­na oli paljon puhet­ta sähköka­p­a­siteetin lop­pumis­es­ta. Ris­ki on ilmeinen, kos­ka näis­sä olois­sa kenenkään ei kan­nat­ta investoi­da per­in­teiseen sähkön tuotan­toon. Helsinkikin kor­vaa hanasaaren voimalaitok­sen lämpökattilalla.

Yhdek­si ratkaisuk­si on esitet­ty kap­a­siteet­ti­markki­noi­ta. Tar­jouskil­pailun perus­teel­la mak­set­taisi­in varaka­p­a­siteetin ylläpitämisestä.

On arvailu­jen varas­sa, mitä tuos­ta kap­a­siteetista mak­set­taisi­in. Arvataan siis vaik­ka, että 60 000 €/MW. (Arvaus on kopi­oitu sivus­tol­ta Uusi ener­giapoli­ti­ik­ka.) Tuhat megawat­tia mak­saisi siis 60 M€/vuosi. Ihan siedet­tävä vaku­u­tus­mak­su. Ovathan taloudel­liset seu­rauk­set sähkön katkeamis­es­ta paljon suurem­mat. On siis kehit­tämisen arvoinen aja­tus. Jat­ka lukemista “Kap­a­siteet­ti­markki­nat?”

Miten sähköveroon päädyttiin

Lip­posen ensim­mäi­nen hal­li­tus aset­ti maa­han hiilid­iok­sidi­veron, joka verot­ti myös esimerkik­si kivi­hi­ilen polt­tamista voimalaitok­sis­sa. Pian ymmär­ret­ti­in, ettei tämä pelit­tänyt pohjo­is­maisil­la sähkömarkkinoilla.

Sähkön­tuotan­non polt­toaineet säädet­ti­in verot­tomik­si ja kor­vat­ti­in kaikesta sähköstä mak­set­taval­la sähköverol­la ja uusi­u­tu­van sähkön­tuotan­non sub­ven­ti­ol­la. Lop­putu­lok­sen piti olla melko lähel­lä alku­peräistä hiilid­iok­sidi­veroa. Olin sil­loin itsekin näitä päätlök­siä tekemässä vihrei­den edus­ta­jana. Sit­tem­min sähkövero ja tuotan­totuet ovat alka­neet elää omaa elämään­sä eikä kokon­aisu­us ole enää lainkaan loogi­nen. Nyt esimerkik­si aurinkosähkön käyt­töä hait­taa se, että sekin on sähköveron alaista, jos sitä myy naa­purilleen. Jat­ka lukemista “Miten sähköveroon päädyttiin”

Halvalle sähkölle järkevää käyttöä

Sähkön hin­tavai­hteluis­sa on mure­hdit­tu paljon ajoit­taisia korkei­ta hin­to­ja., mut­ta ongel­mal­la on toinenkin ulot­tuvu­us, hyvin hal­pa hinta.

Sähkö tulee ole­maan kesäl­lä järkyt­tävän hal­paa. Tilanteen sta­biloimisek­si ja ener­giay­htiöi­den toim­intaedel­ly­tys­ten paran­tamisek­si tuol­la sähkölle tulisi nopeasti löytää järkevää käyt­töä.  Se lisäisi myös sähkön­tuotan­toka­p­a­siteet­tia talvipakkasil­la, kun kap­a­siteet­ti uhkaa lop­pua. Tämä on tärkeätä jo senkin vuok­si, että täy­tyy­hän kalli­il­la pääo­makus­tan­nuk­sil­la tuote­tus­ta tuuli- ja aurinkosähköstä olla myös hyö­tyä. Sähkö pyrkii ole­maan hal­paa, kun tuuli- ja aurinkosähköä tulee paljon.  Jos omis­taisin tuulivoimaa, olisi tästä eri­tyisen kiin­nos­tunut, kos­ka 12 vuo­den kulut­tua syöt­tö­tar­if­fi lop­puu ja saisin vain markki­nahin­nan. Jat­ka lukemista “Hal­valle sähkölle järkevää käyttöä”

Energiayhtiöiden kannattaa lopettaa mariseminen

Mis­sä vain kak­si ener­giay­htiöi­den edus­ta­jaa kohtaa, siel­lä alkaa kauhea marisem­i­nen ener­gia­markki­noiden jär­jet­tömästä muu­tok­ses­ta ja ennen kaikkea siitä totaalis­es­ta tuhos­ta, jon­ka tuuli- ja aurinkovoiman syöt­tö­tar­if­fit aiheut­ta­vat sähkömarkkinoille.

Marisem­i­nen muut­tuneista olo­suhteista ei ole oikea tapa suh­tau­tua ener­gia­markki­noiden muu­tok­seen. Parhait­en pär­jäävät yhtiöt, jot­ka hyväksyvät tosi­asi­at ja käyt­tävät ener­giansa sen miet­timiseen, miten muut­tuvis­sa olo­suhteis­sa menestyy.

Euroopas­sa on päätet­ty, että ilmas­ton­muu­tok­seen vas­tataan lisäämäl­lä uusi­u­tu­van ener­gian osu­ut­ta. Sähkö­markki­noil­la tuuli- ja aurinko ovat siitä ikäviä, että niiden mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set ovat lähel­lä nol­laa. Ne tuot­ta­vat sähköä aina, kun aurinko pais­taa tai tuulee, ja sik­si muu tuotan­to joutuu sopeu­tu­maan. Jat­ka lukemista “Ener­giay­htiöi­den kan­nat­taa lopet­taa mariseminen”

Ollaanko ilmastopolitiikassa tosissaan?

Pari­i­sis­sa sovit­ti­in, että ilmas­ton läm­pen­e­m­i­nen pyritään pysäyt­tämään 1,5 cel­siusas­teeseen ver­rat­tuna esi­te­ol­liseen aikaan (Raja muuten ylit­tyi viimeku­us­sa, toiv­ot­tavasti tilapäis­es­ti). Onko lupaus uskot­ta­va. Kysytään markkinoilta.

Tämän tavoit­teen saavut­ta­mi­nen edel­lyt­tää, että tun­ne­tu­ista fos­si­il­i­sista varan­noista jätetään maa­han 80 %. Tämä tarkoit­taa, että esimerkik­si öljy­varat muut­tuvat tuon 80 %:n osalta arvot­tomik­si. Vain paran 20 % kan­nat­taa hyödyt­tää. Senkin osan arvon las­kee tasolle, joka vas­taa tämän parhaan osan ja toisek­si parhaan osan pump­pauskus­tan­nusten erotusta.

Val­ta­vat arvonalen­nuk­set ovat siis odotet­tavis­sa. Keskus­pankkipi­ireis­sä kuulem­ma puhutaan hiiliku­plas­ta, joka tulee rahamarkki­noiden riesak­si kun asun­to ja teknolo­giaku­plas­ta on selvit­ty. Jat­ka lukemista “Ollaanko ilmastopoli­ti­ikas­sa tosissaan?”

Tuulivoiman syöttötariffi

Tuulivoimaa on syytet­ty viime aikoina sähkö­markki­noiden sekamel­skas­ta. Suo­ma­lainen tuulivoima ei ole pystynyt sotke­maan Suomen sähkö­markki­noi­ta – vielä – kos­ka sitä on niin vähän. Poh­jan­lah­den toisel­la puolel­la tilanne on toinen, kos­ka Ruot­sis­sa ja Tan­skas­sa ailahtel­ev­asti pääl­lä ole­vaa tuulivoimaa on paljon enem­män. Meille tämä ei juurikaan hei­jas­tu, kos­ka Suo­mi on läh­es koko ajan eri hin­ta-aluet­ta Ruotsin kanssa. Rajoit­ta­jana on toisin sanoen siir­toy­htey­den heikkous.

Skan­di­navi­aan tuulivoimaa mah­tuu suh­teel­lis­es­ti paljon enem­män kuin Suomeen, kos­ka Nor­jas­sa ja Ruot­sis­sa on paljon vesivoimaa, jon­ka tehoa on help­po säätää.

Tuulivoiman lisään­tymi­nen myös Suomes­sa tulee lisäämään säätövoiman tarvet­ta. Niin­pä Vuo­tok­sen allas on otet­tu taas esille ja puhutaan­pa jopa Vuok­sen vesistön voimaloiden muut­tamis­es­ta säädet­täviksi, jol­loin siis veden vir­taa­maa Vuok­ses­sa säädeltäisi­in – ei vuo­de­naiko­jen mukaan mut­ta muu­ta­man päivän aika­jän­teel­lä, jol­loin Saimaan pin­taa ei heilahtelisi pahasti, mut­ta joen luonne muut­tuisi lähin­nä Venäjän puolel­la. (Venäjäl­lä on sama säätöen­er­gian ongel­ma kuin Suomessa)

Tuulivoima tuo joka tapauk­ses­sa tarvet­ta säätää tehoa sekä kysyn­tä- että tar­jon­tapäässä. Jat­ka lukemista “Tuulivoiman syöttötariffi”