Kategoria: _

Minä ja pienet ydinvoimalat

Sain tänne Ran­skaan puhelun Iltalehdestä.Sen puhelun tulok­se­na lehti julka­isi uutisen, jon­ka mukaan kan­natan kaupunkien läm­mit­tämistä pie­nil­lä mod­u­laarisil­la ysin­voimaloil­la. Kos­ka uutises­sa oli oikaistu vähän mutkia, ker­ron omin sanoin, mitä asi­as­ta ajattelen.

Olemme aika pian pää­tymässä siihen, että Suomes­sa tuotet­tu sähkö alkaa olla läh­es päästötön­tä. Tosin me käytämme tähän nor­jalaista ja ruot­salaista sähköä, mut­ta jos kävisi niin, että sekä Olk­ilu­o­to 3 ja Han­hikiv­en ydin­voimala joskus valmis­tu­isi­vat, alka­isimme olla aika omavaraisia.

Surut­ta sitä suo­ma­lais­takaan sähköä ei pidä käyt­tää, kos­ka olemme samaa verkkoa Balt­ian maid­en ja jopa Puolan kanssa. Sähkön käyt­täjä Suomes­sa pitää usein käyn­nis­sä jotain hyvin saas­tut­tavaa laitos­ta Virossa tai vähän eteläm­pänä. Sen sijaan kaupunkien läm­mit­tämi­nen tuot­taa edelleen suuria päästöjä, eikä siihen ole kun­nol­lista ratkaisua.

Biopolt­toaineet ovat päästöt­tömiä vain paper­il­la, Todel­lisu­udessa puun polt­tamis­es­ta syn­tyy enem­män päästöjä kuin kivi­hi­ilen polt­tamis­es­ta, ilmeis­es­ti jopa yhtä paljon kuin turpeen polt­tamis­es­ta. Osa tästä tietysti imey­tyy takaisin hakku­uaukion muuttues­sa uud­estaan met­säk­si seu­raa­van sadan vuo­den aikana, mut­ta se on aika pitkä aika. Biopolt­toaineet eivät ole ratkaisu kuin alue­poli­it­tisi­in ongelmiin.

Kysymys ydin­voimas­ta kaupunkien läm­mit­tämis­es­tä on mie­lenki­in­toinen, mut­ta sil­loin puhumme 2040-luvusta.

Mod­u­laaris­ten ydin­voimaloiden kaup­pi­aat puhu­vat pas­si­ivis­es­ti tur­val­li­sista voimaloista, mut­ta main­ok­si­in ei aina kan­na­ta uskoa. Jos STUK joskus toteaa ne tur­val­lisik­si niin, että reak­torin voi sijoit­taa huo­let­ta lähelle asu­tus­ta, asia muut­tuu mie­lenki­in­toisek­si. Olen ymmärtänyt, että STUK:issa ajatel­laan, että noiden voimaloiden osalta viiden kilo­metrin suo­javyöhyket­tä voidaan pienen­tää olen­nais­es­ti. Oli­han Otaniemessäkin ydin­reak­tori aivan asu­tuk­sen keskellä.

Ymmärtääk­seni vielä helpom­paa on tehdä pelkkää kuumaa vet­tä tuot­tavas­ta reak­torista tur­valli­nen, kos­ka siinä ei tarvi­ta korkei­ta läm­pötilo­ja eikä korkeaa painetta.

Van­han ydin­voiman vas­tus­ta­jan on tietysti vähän han­kalaa sanoa mitään myön­teistä ydinvoimasta,
Se on nyt kuitenkin juuri vas­tus­ta­jien kri­ti­ikin ansios­ta paljon tur­val­lisem­paa kuin ennen — ja paljon kalli­im­paa. Samal­la ilmas­ton­muu­tok­sen kohdal­la tilanne on kään­tymässä epätoivoiseksi.

For­tum halu­aisi tuot­taa Helsin­gin tarvit­se­van kaukoläm­mön melkein sadan kilo­metrin putken päässä Lovi­isas­sa. Tästä yhtälöstä on vaikea saa­da taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavaa. Lisäk­si put­ki olisi aivan liian help­po kohde terroristeille.

Mut­ta tämä on siis 2040-luvun teknolo­giaa, jos se ylipään­sä tulee kun­toon. Seu­raamme asi­aa kat­seel­la. Tämä on ehkä mah­dol­lisu­us tai sit­ten se osoit­tau­tuu tyhjäk­si lupaukseksi.

Kaikkia muitakin vai­h­toe­hto­ja on selvitet­tävä. Tänään Helen julk­isti suun­nitel­man rak­en­taa val­ta­va läm­pöakku Mustikkamaalle.

= = = =
Toimit­ta­ja muuten aloit­ti keskustelun kysymäl­lä, miten selitän sen, että vihreät ovat Sak­sas­sa lisän­neet maan hiilid­iok­sidipäästöjä aja­mal­la alas ydin­voimaloi­ta. Tähän vas­tasin, että tuon päätök­sen teki Merke­lin hal­li­tus, jos­sa vihreät eivät olleet mukana. Suomen vihreät eivät ole vaati­neet toimivien ydin­voimaloiden ennenaikaista alasajoa juuri toimit­ta­jan mainit­se­mas­ta syystä.

Irtisanomislaista

Ajat­telin pysyä hil­jaa pienyri­tys­ten irti­sanomis­laista, kos­ka tässä keskustelus­sa ei ole enää kyse asioista eikä argu­menteista vaan mieliku­vista, joil­la men­nään eduskun­tavaalei­hin. Kun nyt kuitenkin blogikir­joituk­seni asi­as­ta alku­vuodes­ta on kaivet­tu esille, esitän asi­as­ta muu­tamia näkökohtia.

Osal­lis­tu­in alku­vi­ikos­ta erääseen tilaisu­u­teen, jon­ka alus­sa keskustelti­in irti­sanomis­laista. Kom­men­toin tässä myös eräitä argu­ment­te­ja, joi­ta käytet­ti­in lain vastustamiseen.

Ensik­si halu­an sanoa, että pidän hal­li­tuk­sen toim­intaa täysin pöhkönä. Asia on aika vähämerk­i­tyk­setön kum­mallekin osa­puolelle, mut­ta jostain syys­tä on halut­tu lahjoit­taa vaalivoit­to demareille. Se ei taas oikein palvele tavoitet­ta saa­da työ­markki­nat toim­i­maan parem­min. Täl­laiset asi­at hoide­taan vaa­likau­den alus­sa, ei juuri ennen eduskuntavaaleja.

Itse asi­as­ta. Niille, joiden osaamis­es­ta ja työ­panok­ses­ta työ­nan­ta­jat kil­pail­e­vat veris­es­ti, asial­la ei ole merk­i­tys­tä. Työ­suhde­tur­val­la on merk­i­tys­tä vai niiden kannal­ta, joiden ase­ma työ­markki­noil­la on heikko. Heil­lä ei ole sel­l­aista eri­tyiskykyä, jos­ta yri­tyk­set oli­si­vat riip­pu­vaisia. Joko täl­laista eri­tysosaamista ei ole koskaan ollutkaan tai se on kadon­nut ajan kulues­sa, ter­vey­den heiken­tyessä ja maail­man muuttues­sa. Eri­tyiskyky ei ole mitään kovin elit­is­tistä. Hyvä raken­nusalan ammat­ti­lainen on todel­la kysyt­ty juuri nyt.

Työ­markki­naase­mal­taan heikko­jen kesku­udessa vah­va työ­suhde­tur­va on hyvä niiden kannal­ta, joil­la on työ­paik­ka ja vas­taavasti huono asia niiden kannal­ta, joil­la ei ole työ­paikkaa, kos­ka kyn­nys hei­dän työl­listämiseen­sä nousee. Kun työssä ole­vaa lus­mua ei voi irti­sanoa, ei vas­taavasti hevil­lä palkata ketään, jon­ka pelätään alka­van lus­muil­la heti koe­jan päätyttyä

Koko yhteiskun­taa ajatellen on hyvä asia, että yri­tys­ten on vaikea irti­sanoa ikään­tyvää työn­tek­i­jää sen vuok­si, että tämän työ­panos alkaa olla vähän heiken­tynyt, kos­ka sen jäl­keen työ­panok­sen arvo putoaa nol­laan. Tämän var­jop­uole­na on se, että jos ikään­tyvä kuitenkin joutuu työt­tömäk­si, näil­lä pelisään­nöil­lä hän­tä ei kan­na­ta palkata toiseen yri­tyk­seen. Tulok­sen näkee tilastoista.

Hyvän irti­sanomis­suo­jan hyödyt työn­tek­i­jälle ovat isois­sa ja pienis­sä yri­tyk­sis­sä työn­tek­i­jälle yhtä suuret, mut­ta hai­tat pie­nille yri­tyk­sille huo­mat­tavasti suurem­mat kuin suurille. Isos­sa yri­tyk­sessä voidaan aina löytää muu­ta tekemistä sel­l­aiselle, joka ei enää selviä siitä tehtävästä, johon hänet on palkat­tu, mut­ta pienis­sä ei tätä mah­dol­lisu­ut­ta useinkaan ole. Tämä puoltaisi sitä, että laki olisi eri­lainen eri koikoisille yri­tyk­sille niin kuin se on Italiassakin.

Asiantun­ti­jan tilanne on eri asia kuin lukuhihnatyöntekijän

Aiem­mas­sa postauk­ses­sani yritin havain­nol­lis­taa eri­ty­isosaa­jan erot­ta­mat­to­muut­ta siihen, mitä tapah­tu­isi jääkiekko­joukkueelle, jos se ei saisi irti­sanoa epäon­nis­tunut­ta val­men­ta­jaansa. Mon­elta jäi esimerkin sisältö ymmärtämät­tä, kos­ka he keskit­tyivät ker­tomaan, mik­si tämä on juridis­es­ti eri asia, kun minä yritin keskit­tyä asian sisäl­löl­lisi­in vaikutuksiin.

Ker­rot­ti­in, että val­men­ta­ja on palkat­tu määräaikaiseen työ­suh­teeseen, ja palka­n­mak­su jatkuu määräa­jan lop­pu­un. Määräaikaisu­us kai pitää perustel­la. Eikö HIFK tiedä, tarvit­seeko se val­men­ta­jaa vuo­den kulut­tua ja muut­tuuko määräaikainen työ­suhde pysyväk­si, jos määräaikaisuuk­sia on mon­ta peräkkäin?  Olen­nais­ta­han tässä on, että erot­ta­mat­to­muus ei sovi val­men­ta­jan työhön niin kuin se ei sovi toim­i­tusjo­hta­jan tehtäväänkään. Ei se ole juridi­nen vaan hyvin käytän­nölli­nen asia.

Jos yri­tys han­kkii asiantun­ti­jan tuo­maan yri­tyk­seen osaamista, jota yri­tyk­sessä ei ole, se muis­tut­taa enem­män jääkiekko­val­men­ta­jan pestiä kuin kahvi­lan tar­joil­i­jan työtä. Jos tar­joil­i­ja ei osaa työtään, työ­nan­ta­jan on opastet­ta­va, mut­ta työ­nan­ta­ja ei voi opas­taa asiantun­ti­jaa, jon­ka piti osa­ta juuri sitä, mitä kukaan muu yri­tyk­sessä ei osaa.

Jos asi­aan halu­taan rak­en­tavaa ratkaisua, voisi ajatel­la, että olisi eri­laisia työ­suhtei­ta, sel­l­aisia kuin on jääkiekko­val­men­ta­jil­la ja sel­l­aisia kuin on kahvi­lan tar­joil­i­jal­la. Irti­sanomis­la­ki siir­ret­täisi­in toisin sanoa Aka­van murheek­si. Työ­suh­teen alus­sa ker­rot­taisin, kumpaa lakia tässä nou­date­taan ja sen heikom­man irti­sanomis­suo­jan mukaisen (mut­ta mah­dol­lis­es­ti muuten työn­tek­i­jälle edullisem­man) käyt­tö pitäisi perustel­la niin kuin pitää perustel­la määräaikaisuuskin.

Isot yri­tyk­set voivat irti­sanoa kenet haluavat

Siinä alku­vi­ikon keskustelus­sa irti­sanomis­lakia vas­tus­tanut piti sitä perus­teet­tomana. Hän toi­mi korke­as­sa ase­mas­sa osaamisalal­la ja ker­toi, että on joutunut irti­sanomaan henkilöön menevistä syistä paljon työn­tek­i­jöitä, kos­ka nämä eivät ole selvin­neet töistään. Tämä tehdään siirtämäl­lä irti­san­ot­ta­vat ensin omaan yksikköön ja sit­ten YT-menet­telyssä lakkaut­ta­mal­la tämä yksikkö tarpeet­tomana. Ihan by the book! Ei ihme, että isot yri­tyk­set pitävät asi­aa tarpeet­tomana, kun mikään ei estä heitä irti­sanomas­ta ketä huvit­taa. Tätä kikkaa ei voi käyt­tää kol­men hen­gen yrityksessä.

Pienis­sä yri­tyk­sis­sä työn­tek­i­jän ase­ma on joko hyvä tai hyvin huono

Loogiset argu­men­tit ovat pienyri­tys­ten helpom­man irti­sanomisen puolel­la, mut­ta sit­ten tule­vat ne reaal­i­maail­man kysymyk­set. Hen­ki on pienis­sä yri­tyk­sis­sä yleen­sä parem­pi kuin suuris­sa, mut­ta ei aina. Kaik­ki yrit­täjät eivät ole mitään pul­mu­sia, vaan joukos­sa on varsi­naisia siko­ja. Sel­l­ainen yrit­täjä voi käyt­tää irti­sanomis­mah­dol­lisu­ut­ta pain­os­taak­seen työn­tek­i­jöitä luop­umaan lail­li­sista oikeuk­sis­taan. Jos et suos­tu ilmaiseen yli­työhön, saat kenkää. Tämä voi olla merkit­tävä argu­ment­ti irti­sanomis­lakia vas­taan – tai sen puoles­ta, että ongel­maan etsitään parem­pi ratkaisu.

Pienis­sä yri­tyk­sis­sä ei ole lain­opil­lista osastoa

Keskustelus­sa kävi myös ilmi, että kun pienyri­tys on hävin­nyt irti­sanomisen työ­tuomiois­tu­imes­sa, syynä on yleen­sä se, ettei yrit­täjä ole osan­nut tehdä irti­san­omista pykälien mukaan. Itse irti­sanomi­nen sinän­sä olisi ollut perustelua, mut­ta ensin pitää esimerkik­si antaa varoi­tus. Näistä tilanteista sik­iävät nämä kaupunki­tar­i­nat siitä, kuin­ka mah­do­ton oli työn­tek­i­jä ja silti yrit­täjä hävisi jut­tun­sa. Älkää siis palkatko kuin sukulaisianne!

Pienyrit­täjät osaa­vat yleen­sä oman työn­sä, mut­ta heil­lä ei ole oikeusti­eteel­listä tutk­in­toa. Niin­pä lähetän ter­veisiä Suomen yrit­täjille. Kun te nyt kuitenkin häviätte tämän jutun, kan­nat­taisiko perus­taa pienyri­tyk­sen irti­sanomis­palvelu, joka neu­voo jäsen­mak­sua vas­taan irti­san­omisti­lanteis­sa, jot­ta ilmi­selvät tapauk­set eivät kaadu yrit­täjän osaamattomuuteen.

Tämä ei tuk­isi sitä sikail­i­jayrit­täjää, joka käyt­täisi irti­sanomis­mah­dol­lisu­ut­ta lait­tomaan työn­tek­i­jöi­den painostamiseen.

Riit­tääkö piden­net­ty koeaika?

On vedot­tu siihen, että puolen vuo­den koea­jan pitäisi riit­tää. Se oli selvä paran­nus, mut­ta ei poista ongel­maa. Ihmiset voivat ajan mit­taa myös muut­tua. Joskus päädytään myös vuosien jäl­keen avio­eroon, vaik­ka aluk­si meni ihan hyvin.

Tämän keskustelun ikävin puoli on siinä, että se on antanut monille yri­tyk­sille viestin: olkaa todel­la varovaisia ja valikoivia palkates­sanne työvoimaa. Kos­ka lus­mus­ta ei pääse eroon kuin isol­la rahal­la, palkatkaa vain sel­l­aisia, joista olette täysin var­mo­ja. Tämä lisää rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä. Demar­it vielä julis­ta­vat, että kun vain äänestätte heitä, riistäjäsi­at eivät pääse lus­muista eroon mitenkään.

= = = =

Olisiko tässä sisäl­löltään vähämerk­i­tyk­sisessä kiis­tas­sa kyse ihan jostain muus­ta? Ay-puolelta moni on sanonut, että hal­li­tuk­sen suurin syn­ti on, että se on tehnyt päätök­sen kolmikan­taisen menet­te­lyn ulkop­uolelle. Monil­la bar­rikadin molem­mil­la puo­lil­la näyt­tää ole­van itse asi­as­sa kysymys siitä, tuleeko ay-liik­keelle olla Suomes­sa veto-oikeus eduskun­nan päätöksiin.

 

 

Kaupunkiympäristölautakunta 25.9.2018

Pöy­dältä

Karhusaaren eteläosan pientalotontit

Jotkut asukkaat vas­tus­ta­vat alueen tiivistämistä ja Helsin­gin luon­non­suo­jeluy­hdis­tys halu­aa suo­jel­la rak­en­tam­a­ton­ta rantaa melontakeskukselta.

Pak­i­lantielle kauppa

Tämä on osa Pak­i­lantien kohen­tamis­su­un­nitel­maa, jos­sa siitä tehdään kaupunki­mainen katu keskelle sekavaa omako­tialuet­ta. Kiitok­sia kaavoit­ta­jalle siitä, että raken­nus viedään kat­u­alueen laitaan ja että autopaikat eivät ole talon edessä. Mitä tehdään talon kol­man­teen kerrokseen?

Lau­rin­nit­ty, puistosuunnitelma.

Näyt­tää hyvältä. Pitäisikö lau­takun­nan joskus käsitel­lä puis­to­jen käytön tavoit­teet vai ede­täänkö niin, että men­nään eri puo­lil­la paikallisen arkkite­hdin mielip­i­teen mukaan?

Kumpu­las­sa vuokrataan tont­ti paritalolle.

Vuokran vaiku­tus asumiskus­tan­nuk­si­in on noin 3,59 €/m2.

Lausun­to Otso Kivekkään toivo­musponnes­ta, jos­sa toiv­otaan Postipuis­toon maalämpöä

Kysymys opti­maalis­es­ta suh­teesta kaukoläm­mön ja maaläm­mön välil­lä ei ole aivan yksinker­tainen. Jos hin­ta-alueen viimeinen voimalaitos sat­tuu ole­maan lauhde­voimala, kaukoläm­mön päästöt ovat pienem­mät ja jos se taas kaik­ki tuotan­to on päästötön­tä, maaläm­pö on tietysti paras. Paras­ta olisi tehdä keskitet­ty maaläm­pöratkaisu, jos­sa päästään paljon parem­paan hyö­ty­suh­teeseen ja voidaan ajaa maaläm­pöä sähkön hin­taa vas­ten ja sulkea maaläm­pö sil­loin kun sähkö on kallista. Sil­loin se on nimit­täin myös saastuttavaa.

Helsin­ki myy 0,4 hehtaaria asun­to­tont­te­ja 24,6 M€:lla

Neljä tont­tia myy­dään tar­jouskil­pailu­jen perus­teel­la. Ker­rosneliön hin­naksi tulee vähän yli 1500 €/k‑m2 asun­to­jen ja 0 euroa liiketilo­jen osalta.

Maan hin­naksi muo­dos­tuu siis 60 M€/hehtaari.

Mitä soten raunioille?

Alkaa näyt­tää siltä, että hal­li­tuk­sen sote-esi­tys kaatuu eduskunnassa.

Maakun­nis­sa tehty työ soten eteen ei menisi hukkaan, vaik­ka nyt ei tulisi valmista, sil­lä jok­seenkin kaikille on selvää, että maakun­ta on oikea yksikkö hoita­maan julk­ista ter­vey­den­huoltoa – paljon oikeampi kuin kun­nat, joiden medi­aanikoko on 6 000 asukasta.

Läh­es yhtä yleinen on käsi­tys, että 18 maakun­taa on liikaa, kos­ka pien­im­mät niistä ovat elinkelvot­toman pieniä. Jos sota kaatuu tässä eduskun­nas­sa, päästään aloit­ta­maan järkeväl­lä määräl­lä maakuntia.

Suomen ter­vey­den­huolto on pääsään­töis­es­ti hyvää ja kus­tan­nuste­hokas­ta. Sik­si sitä on vaikea paran­taa mil­lään uud­is­tuk­sel­la, mut­ta aika help­poa huonontaa.

Yksi paha vika meil­lä kuitenkin on. Yleis­lääkärille pääsy on monin paikoin anteek­sianta­mat­toman vaikea­ta. Tämän vuok­si Suomen ter­vey­den­huolto on mitat­tu yhdek­si OECD-maid­en eri­ar­voisim­mista. Mit­ta­ri­na oli juuri tuo lääkärille pääsy, ei oikeas­t­aan mitään muu­ta. Hyvin tasa-arvoinen ja laadukas erikois­sairaan­hoit­o­mme sivu­utet­ti­in siinä tutkimuksessa.

Jos kun­nat ovat joutuneet tin­kimään ter­vey­den­huoltomenois­taan, ne ovat joutuneet heiken­tämään ter­veyskeskuk­si­aan, kos­ka erikois­sairaan­hoidon menot on mak­set­ta­va laskun mukaan. Tässä sitä sit­ten ollaan.

Mart­ti Kekomäen mukaan riit­täisi, että ter­veyskeskuk­si­in palkat­taisi­in tuhat lääkäriä lisää. Se mak­saisi sata miljoon­aa vuodessa, eli aika vähän ver­rat­tuna ter­vey­den­huol­lon kah­denkymme­nen mil­jardin kokonaismenoihin.

Tapah­tuu Sotelle mitä hyvän­sä, peruster­vey­den­hoitoon on saata­va lisää rahaa. Pääsy ter­veyskeskuk­seen kohtu­ua­jas­sa on tur­vat­ta­va vaik­ka normiohjauksella.

Suurin osa ihmi­sistä on suh­teel­lisen ter­veitä. Heille riit­täi­sivät kevyet palve­lut, joi­ta monis­sa mais­sa anta­vat per­helääkärit. Nyky­is­ten ter­veyskeskusten kan­nat­taisi ottaa osak­si toim­intaansa ammat­in­har­joit­ta­ji­na toimivia per­helääkäre­itä. Nämä toimi­si­vat taval­laan ter­veyskeskusten ali­hankki­joina ja voisi­vat ohja­ta ter­veyskeskuk­sen laa­jem­pi­en palvelu­jen pari­in poti­lai­ta, joille kevyet palve­lut eivät riitä, tai jot­ka tarvit­se­vat sosi­aali­palvelu­ja. Siitä olisi hyö­tyä, että koko per­he olisi saman lääkärin potilaina.

Vaik­ka sote toteu­tu­isi, maakun­nan ter­veyskeskuk­set voisi­vat tehdä näin kil­pail­lak­seen asi­akkaista yksi­ty­is­ten palvelun­tar­joa­jien kanssa.

Ehdotet­tuun peruster­vey­den­huol­lon yksi­ty­istämiseen, valin­nan­va­pau­teen, on vaikea luo­da toimivia taloudel­lisia pelisään­töjä. Sote-keskuk­sen taloudelli­nen men­estys on läh­es kokon­aan peräisin onnis­tu­mises­sa poti­laiden valikoin­nis­sa – kuten Pih­la­jalin­na jou­tui kar­vaasti koke­maan Jyväskylässä.

Ruot­sis­sa parhaat tulok­set yksi­ty­istämis­es­tä on saatu elek­ti­ivisessä hoi­dos­sa. Kil­pailu­tuk­seen on liitet­ty kovat taloudel­liset sank­tiot epäon­nis­tu­mi­sista. Esimerkik­si tekonivelkirur­gias­sa on päästy näin parem­paan laatu­un ja selvästi alem­pi­in kus­tan­nuk­si­in. Yksi­ty­is­ten yri­tys­ten jous­tavu­us ja parem­pi joht­a­mi­nen ovat tuot­ta­neet menestystä.

Maakun­taa ei voi­da kuitenkaan vaa­tia alis­ta­maan kaikkea elek­ti­ivistä hoitoa kil­pailulle, kos­ka se sotk­isi lak­isääteisen päivystyk­sen ja johtaisi kokon­aiskus­tan­nusten nousu­un. Julkisel­la sairaalal­la on velvol­lisu­us varautua suuron­net­to­muuk­si­in ja ylläpitää päivystys­tä. Tätä varten sil­lä on olta­va peruska­p­a­siteetis­sa leikkaus­sale­ja ja osaavaa henkilökun­taa. Näi­den kap­a­siteet­ti on käytet­tävä kokon­aan ja kil­pailutet­ta­va loput.

Entä jos maakun­nat eivät kil­pailu­ta mitään, vaan pitävät mus­ta­sukkaises­ti kiin­ni jokaises­ta potilaasta?

Maakun­nat tule­vat ole­maan taloudel­lis­es­ti tiukoil­la. Jos kil­pailu­tus johtaa alem­pi­in kus­tan­nuk­si­in, ne kil­pailut­ta­vat. Jos se taas nos­taa kus­tan­nuk­sia, niiden ei pidäkään kilpailuttaa.

= = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Lääkärilehdessä

Kaupunkiympäristölautakunta 18.9.2018

Hekan talo­jen korot­ta­mi­nen Las­si­lan ase­man vieressä

Kuten lupasin, tein ehdo­tuk­sen, että asia palaute­taan sel­l­aisen vai­h­toe­hdon valmis­telemisek­si, jos­sa raken­nuk­sia korote­taan kahdel­la ker­roksel­la, mut­ta autopaikkamääränä pysyy 41. Ris­to Rauta­va (kok) kannatti.

Esi­tys meni läpi demarien yksin vastustaessa.

Demarien perustelu­ja en saa lau­takun­nan pelisään­tö­jen mukaan ava­ta, mut­ta virkamiehet valit­ti­vat esimerkik­si sitä, että tämä avaa pään sille, että muidenkin han­kkei­den vetäjät alka­vat mankua lieven­nys­tä autopaikkanormiin.

Tässä ekon­o­mistin ja suun­nit­teli­jan maail­manku­vat tör­määvät rajusti. Jos gryn­deri on sitä mieltä, että kalli­ita autopaikko­ja kan­nat­taisi rak­en­taa vähem­män, sil­lä on ilmeis­es­ti käsi­tys, ettei niitä tarvi­ta niin paljon. Jos nuo autopaikat oli­si­vat vält­tämät­tömiä tai siis hin­tansa arvoisia, asun­to­ja olisi vaikea myy­dä ilman autopaikkaa. Siitä tietysti pitää huole­htia, etteivät gryn­der­it hui­jaa osta­jia, vaan ker­to­vat autopaikkati­lanteesta.  Pitäisi olla niin, että esimerkik­si asun­to 200 000€, autopaik­ka  40 000 € ja jos ei osta autopaikkaa, joutuu ratkaise­maan asian toisin.

Autopaikkanormin lisäk­si on väestön­suo­janor­mi. Tämä koro­tus voi vielä kaat­ua siihen.

Korkeasaaren vas­taan­ot­toraken­nus

Lau­takun­ta lisäsi yksimielis­es­ti pon­nen, että suun­nitel­lus­ta leikkipuis­tos­ta tulee tehdä mah­dol­lisim­man luon­non­mukainen ja vält­tää puiden kaatamista.

Karhusaaren eteläosan kaava

Asukkail­ta on tul­lut urpu­tus­ta liian pienistä ton­teista (ketään ei pakote­ta jaka­maan tont­ti­aan, mut­ta naa­puri­in ei halu­ta slum­mia)  ja alueelle suun­nitel­lus­ta mel­on­takeskuk­ses­ta, jonne pelätään tule­van ulkop­uolisia käyt­täjiä. Maa on kaupun­gin omistuksessa.

Pöy­dälle viikok­si Asko-Sel­javaaran pyynnöstä.

Hert­toniemen teol­lisu­usalueen asuntokaava

Läpi yksimielis­es­ti.
Se, että osa ton­teista oli rajat­tu tästä ulkop­uolelle, joh­tui siitä, että ton­tin omis­ta­ja, jolle on tulos­sa yhdek­sän miljoo­nan euron kaavoitushyö­ty, ei halun­nut luovut­taa pien­tä suikalet­ta ton­tista katu­verkkoa varten. Tässä asi­as­sa kaupungilla ei ole mitään liikku­mavaraa, kos­ka hak­i­joi­ta on kohdelta­va tas­a­puolis­es­ti ja muut nou­dat­ta­vat näitä sään­töjä. Asia jää odot­ta­maan hak­i­jan mah­dol­lista rahapulaa.

Helsin­gin vesi­huol­lon kehittämissuunnitelma.

Ris­to Rauta­van pyyn­nöstä pöydälle

 

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 18.9.2018

Las­si­las­sa korote­taan kah­ta Hekan taloa kerroksella

(Pöy­dältä)

Olisi halut­tu korot­taa kahdel­la ker­roksel­la, mut­ta sil­loin ei vaa­dit­tua määrää autopaikko­ja olisi kohtu­uhin­nal­la saatu mah­tu­maan ton­tille. Voisi tietysti luul­la, ert­tä Hekan asun­to­jonos­ta löy­ty­isi muu­ta­ma per­he, joka suos­tu­isi vas­taan­ot­tomaan asun­non, vaik­ka jou­tu­isi elämään ilman autoa. Virkamiehet pelkäävät, että vaik­ka nyt täl­läisia per­heitä niiden 20 000 hak­i­jan joukos­ta löy­ty­isikin, entä, jos he myöhem­min halu­a­vat auton? Entä jos heille syn­tyy lap­si tai tulee ero. Sil­loin muutetaan!

On siis parem­pi olla ilman asun­toa kuin saa­da asun­to, jos­sa ei ole autopaikkaa! Kohde on aivan rautatiease­man vieressä.

Ajat­telin esit­tää, että sal­limme korot­tamisen kahdel­la ker­roksel­la ja pidämme autopaikko­jen määrän ennallaan.

Korkeasaa­reen uusi vastaanottorakennus

Mamu-kri­it­tisille tiedok­si, että tässä ote­taan vas­taan Korkeasaaren kävi­jöitä. Ei siis syytä polt­top­ul­loi­hin. Uusi vas­taan­ot­toraken­nus tarvi­taan, kos­ka jatkos­sa apinoi­ta pääsee kat­so­maan ratikalla. Van­ha keskus Mustikka­maan puolel­la ote­taan muuhun käyttöön.

Hert­toniemen yri­tysalueel­la teol­lisu­us­tont­te­ja muute­taan asuintonteiksi.

Tämä oli meil­lä viimek­si 2.2.2018. Kaa­va tulee nyt rajat­tuna, kos­ka parin ton­tin omis­ta­jien kanssa on tul­lut kinaa jostain. Asia selvin­nee kok­ouk­ses­sa. Vajaat kolme­sa­taa uut­ta asukasta.

Teol­lisu­us­tont­tien muut­tamien asuin­ton­teik­si oli puh­taasti poli­it­ti­nen päätös edel­lisen lau­takun­nan aikana. Viras­to olisi halun­nut säi­lyt­tää ne teol­lisu­us­tont­teina. Kaiken kaikki­aan Hert­toniemen teol­lisu­usalueelle tulee noin 3 500 asukasta.

Karhusaaren eteläosan omako­tialuet­ta tiivistetään

Kaavas­sa tor­ju­taan aluet­ta uhan­nut­ta slum­mi­u­tu­mista vaa­ti­mal­la asun­noil­ta 200 neliön vähim­mäiskokoa. Tai tarkem­min sanoen, ton­tin on olta­va vähin­tään 600 neliötä ja sil­lä on olta­va raken­nu­soikeut­ta 200 neliötä, jot­ta saisi rak­en­taa yhden asun­non. Jot­ta saisi rak­en­taa neljä asun­toa, pitää raken­nu­soikeut­ta olla 800 neliötä ja niin edelleen. Pienem­piä asun­to­ja saa rak­en­taa, jos kehtaa, mut­ta sil­loln jää raken­nu­soikeut­ta käyttämättä.

Kun Sipoo hal­lit­si aluet­ta, täl­laisia köy­hän kansan pien­asun­to­ja ei sal­lit­tu, vaan vaa­dit­ti­in paikoin jopa 500 neliön asuntoja.

Yhteen­sä raken­nu­soikeudet lisään­tyvät noin 7400:llä, mikä vas­taa siis korkein­taan 37 asuntoa.

Liberaalin demokratian tappio?

Olimme 20 vuot­ta sit­ten var­mo­ja, että kehi­tys vie kohti markki­na­t­alouden ja lib­er­aalin demokra­t­ian voit­toa. Tämä yhdis­telmä oli tuot­tanut vau­raut­ta ja hyv­in­voin­tia, jota muut kadehtivat.

Enää se ei näytä var­mal­ta. Markki­na­t­alous on yhä ylivoimainen, mut­ta usko hor­juu pahasti siihen, että se olisi sidok­sis­sa lib­er­aali­in demokratiaan.

Minäkin kir­joitin joskus, että Kiina men­estyy taloudessa hyvin niin kauan, kun se voi kopi­oi­da mui­ta, mut­ta uuden kehit­tämi­nen ei tulisi sen­su­urin olois­sa menestymään.

On kolme toisi­in­sa kietoutunut­ta syytä, mik­si lib­er­aalin demokra­t­ian voit­to ei ole enää niin var­ma: val­tio­jo­htoisen markki­na­t­alouden men­estys, keskilu­okan kur­jis­tu­mi­nen ja päätök­sen­teon vaikeutuminen.

Vaik­ka markki­na­t­alous on osoit­tau­tunut suun­nitel­mat­alouteen ver­rat­tuna ylivoimaisek­si, vielä parem­min se näyt­tää toimi­van val­tio­jo­htoise­na. Markki­namekanis­mi löytää lop­ul­ta mon­en mutkan kaut­ta maali­in, mut­ta taita­va val­ti­olli­nen ohjaus löytää oikotien.

Sin­ga­pore on äärikap­i­tal­isti­nen maa mut­ta samal­la aasialainen hyv­in­voin­ti­val­tio, jos­sa val­tio aut­taa markki­noi­ta men­estyk­sel­lis­es­ti ja kansal­lista etua var­jellen. Mekin van­noimme sekat­alousjär­jestelmän nimi­in 1970-luvul­la, mut­ta sit­tem­min markki­na­fun­da­men­tal­is­mi on jyrännyt.

Talous­no­belisti Amartya Sen on valit­tanut, että hänelle kansan­taloustiede on oppia markki­navirhei­den tun­nistamis­es­ta ja kor­jaamis­es­ta, mut­ta nyky­isin kuvitel­laan, ettei markki­navirheitä ole.

Tai ehkä vain tavat, joil­la ohjat­ti­in teol­lis­tu­mista, eivät enää toi­mi. Ohjaam­a­tonkin on parem­pi kuin huonos­ti ohjattu.

= = =

Demokra­tia toi­mi hyvin niin kauan, kun kansan selkeä enem­mistö kuu­lui taloudel­lisen kehi­tyk­sen voit­ta­ji­in. Kansa luot­ti poli­it­tisi­in johta­ji­in­sa, mut­ta ei luo­ta enää. Viime vuosikym­meninä kas­va­va osa ihmi­sistä ja alueista on kokenut jääneen­sä men­estyk­ses­tä syr­jään. Ongel­ma kos­kee kaikkia teollisuusmaita.

Kun hal­li­tuk­set eivät pysty tar­joa­maan äänestäjille parem­paa elämää, kas­vaa houku­tus tukea kan­na­tus­ta kehit­tämäl­lä ulkoisia vihollisia.

Syr­ji­tyik­si itsen­sä tun­te­vat alka­vat häiriköidä vaal­i­u­urnil­la. Trump, Brex­it ja Italia. Nyt hor­ju­vat sel­l­aiset val­tiot kuin Sak­sa ja Ruotsi.

Demokra­t­ian edut eivät vaku­u­ta kiinalaisia. He kum­mas­tel­e­vat, oliko brit­tien järkevää päät­tää brexi­tistä kapeal­la mar­gin­aalil­la ja kuin­ka vilpil­lisiä väit­teitä kam­pan­jas­sa esitet­ti­in. Ei heitä myöskään vaku­u­ta lehdis­tön rajoit­tam­a­ton vapaus levit­tää val­hei­ta, jona sanan­va­paus kiinalaisille näyt­täy­tyy. Eikä hei­dän jär­jestelmän­sä tek­isi ikinä Trump­ista presidenttiä.

Elin­ta­son nousun piti syn­nyt­tää vaa­timus demokra­ti­as­ta ja sanan­va­paud­es­ta, mut­ta toisin kävi. Köy­hyys syn­nyt­ti ara­bikevään, kun taas huikea vauras­tu­mi­nen saa kiinalaiset hyväksymään demokra­t­ian ja sanan­va­pau­den puutteet.

Unkaris­sa, Puo­las­sa ja Turkissa kansa on demokraat­tises­sa järjestyk­sessä hylän­nyt demokraat­tiset oikeudet, mut­ta hyvin ei mene demokra­tial­la edes sen ydinalueilla.

Jour­nal of Democ­ra­cy julka­isi vuon­na 2017 shokeer­aa­van tutkimuk­sen (Mounk & Foa), jon­ka mukaan Yhdys­val­lois­sa ja Bri­tan­ni­as­sa van­hem­mista ikälu­ok­ista 70 % pitää demokra­ti­aa olen­naise­na arvona, mut­ta nuorista enää 30 %. Aiem­paa selvästi use­ampi kaipaa vah­vaa johta­jaa, joka ei olisi riip­pu­vainen vaalituloksista.

On loogista pitää demokra­ti­aa huonona jär­jestelmänä, jos ei usko sen pystyvän tuot­ta­maan hyviä päätöksiä.

Sekä Sin­ga­poren että Kiinan ”demokra­tia” on län­si­mai­hin ver­rat­tuna koroste­tun mer­i­tokraat­tista. Kun edus­ta­jat tosi­asi­as­sa nimetään eikä vali­ta, päät­täjik­si valikoituu hyvin osaavaa ja koulutet­tua väkeä. Se antaa niille edun, joka saat­taa Kiinas­sa jopa kumo­ta kor­rup­tion haitat.

On hyvä, jos päät­täjik­si valikoituu parhai­ta kykyjä, mut­ta riskinä siinä on, että he eristäy­tyvät taval­lisen kansan koke­mus­maail­mas­ta. Lop­ul­ta tarvi­taan mel­lakkapoli­ise­ja ja kyynelka­a­sua ja jopa keski­tysleire­jä, kuten Kiinassa.

Suomes­sa kansane­dus­ta­jat edus­ta­vat kansaa ja virkamiehet osaamista. Viime­vu­osi­na poli­itikot ovat otta­neet itselleen valmis­telu­val­taa, jon­ka pitäisi kuu­lua virkamiehille. Sote-uud­is­tuk­sen tuhosi yksi yölli­nen neu­vot­telu poli­it­tis­ten päät­täjien kesken ilman virkamiehiä.

Suo­ma­laisen poli­ti­ikan kyky tehdä päätök­siä on heiken­tynyt viimeisen 15 vuo­den aikana nopeasti. Ehkä inter­net-aikana valmis­telulle ei jää rauhaa, vaan esi­tyk­set ammu­taan alas kesken­eräis­inä. Tai sit­ten päät­tämi­nen on vain vaikeam­paa, kun ei voi­da enää jakaa lisää hyvä kaikille, vaan yhden hyvän asian edis­tämi­nen merk­it­see tois­es­ta tinkimistä.

Fran­cis Fukuya­ma puhuu vetokra­ti­as­ta, siitä, että liian monel­la tahol­la on veto-oikeus päätök­si­in. Vähän huonom­matkin päätök­set ovat parem­pi kuin ei päätök­siä lainkaan. Suomes­sa vetokra­tia oli pahim­mil­laan Kataisen hal­li­tuk­sen aikana.

Demokra­tia tarvit­see puo­lus­tu­so­hjel­man. On paran­net­ta­va päätök­sen­tekokykyä ja nykyaikaistet­ta­va toim­intat­apo­ja. On kehitet­tävä uusia tapo­ja ohja­ta talout­ta, jot­ta se saataisi­in kään­netyk­si taas suun­taan, joka hyödyt­tää koko kansaa.

== =

Olen kir­joit­tanut kolum­ne­ja Suomen Kuvale­hteen vuodes­ta 1996. Tämä oli niistä viimeinen. Teen tilaa uusille kirjoittajille.

Kiitän Suomen Kuvale­hteä min­ulle annetus­ta pal­sta­ti­las­ta ja kiitän luk­i­joi­ta kan­nus­tavas­ta palaut­teesta, jota olen saanut läh­es päivit­täin. Se on läm­mit­tänyt mieltä.

 

 

Miksi HSL:n hallitus ei paranna Espoon joukkoliikennettä?

Espoos­sa on suuri val­i­tus siitä, että kaik­ki metro­ju­nat eivät aja Matinkylään (kuten eivät myöskään Vuosaa­reen) ja että suo­ria bus­siy­hteyk­siä halu­taan takaisin. Espoolaiset poli­itikot ovat tätä tuke­neet, mut­ta helsinkiläiset ja van­taalaiset pahik­set ovat HSL:n hal­li­tuk­ses­sa tyr­män­neet tämän.

Vika on tavas­sa, jol­la HSL laskut­taa liiken­teestä kun­tia. Espoolaiset mak­saisi­vat omista paran­nuk­sis­taan vain pienen osan itse, pääosa menisi metron osalta helsinkiläis­ten mak­set­tavak­si. Suorien bus­sil­in­jo­jen osalta myös van­taalaiset pää­si­sivät maksamaan.

HSL laskut­taa metron kokon­aiskus­tan­nuk­sista jäsenkun­ti­aan siinä suh­teessa kuin näi­den asukkaat käyt­tävät metroa ja bus­sili­iken­teen kokon­aiskus­tan­nuk­sista bussin käytön suh­teessa. Tässä ymmärtääk­seni Helsin­ki tukee huo­mat­tavasti naa­pure­itaan, kos­ka matkus­ta­jaa kohden on Helsingis­sä merkit­tävästi halvem­paa kuin muual­la, kos­ka väkeä on enem­män ja kos­ka metron investoin­nit on kuo­letet­tu ajat sitten.

Minus­ta on oikein, että jos espoolaiset halu­a­vat parem­paa joukkoli­iken­net­tä, heil­lä on oikeus saa­da sitä, mut­ta sil­loin hei­dän pitäisi mak­saa lisäkus­tan­nuk­set itse.

Sopimus on muodoltaan aika hölmö. Voisi­vatko espoolaiset ehdot­taa jotain rakentavaa?

 

Kaupunkiympäristölautakunta 28.8.2018

Tämä raport­ti tulee vähän myöhään. Viikon­lop­pu meni Tam­pereel­la perus­tu­lon merkeissä

Talousarvioe­hdo­tus 2019 ja talous­su­un­nitel­ma 2019 – 2021

Nämä menevät nyky­isin niin tiukasti raamin mukaan, että tässä vai­heessa ollaan vähän kädet­tömiä. Kun­non vään­töä saadaan aikaan, kun investoin­tio­hjel­maa ryhdytään kohdis­ta­maan hankkeisiin.

Muu­ta­ma huomio:

Kun investoin­te­ja rajoite­taan ja asun­to­tuotan­toa halu­taan kuitenkin ylläpitää, säästetään puis­toista. Se on todel­la tyh­mää. On kyse vähän jopa kil­pailukyky-kysymyk­sistä, vaik­ka veropo­h­jas­ta ei näis­sä kohdis­sa koskaan saakaan puhua.

Raken­nus­valvon­ta pitäisi saa­da net­to­bud­jet­ti­in, jol­loin se rak­en­tamisen vilka­stues­sa voi kas­vav­il­la tuloil­laan palkata lisää väkeä. Nyt joudu­taan vain piden­tämään jonoja.

Helsin­gin pitäisi pystyä tekemään myös nopeasti päätös asun­to­tuotan­toa mah­dol­lis­tavista infrain­vestoin­neista, jos rak­en­tamisen vauhti naa­pureille hidas­tuu. Vapau­tu­vas­ta kap­a­siteetista pitäisi ottaa kop­pia ja nopeut­taa asun­to­tuotan­toa Helsingissä.

Helsinginkadun katusu­un­nitel­mat

Län­tisen Bra­henkadun ain­oas­ta pyöräti­estä tehdään yksisu­un­tainen, joten toiseen suun­taan aje­taan ajo­radal­la. Kuinka­han real­is­tista tämä on eri­tyis­es­ti, kun Suomes­sa ei ole liiken­nemerkkiä, joka kieltää aja­mas­ta väärään suuntaan

Öster­sun­domin yhteinen yleiskaava

Jos kan­natamme demokra­ti­aa, näin yleiskaavo­ja ei pidä tehdä. Tämä pitää hyväksyä saman­sisältöisenä kolmes­sa kun­nas­sa, eli siihen ei voi tehdä muu­tok­sia tai se kaatuu.

Ymmärtääk­seni Öster­sun­domi­in ei saa aloit­taa mit­tavaa rak­en­tamista, ennen kuin sito­va päätös raideli­iken­teestä on tehty. Ei tai­da tul­la 20 vuo­teen. Kai siel­lä kuitenkin jotain pitäisi saa­da rak­en­taa. Tämän kaa­vat­alous on tolkut­tomasti miinuksella.

Pyöräväylien talvi­hoidon parantaminen 

Kokeilut ovat osoit­ta­neet har­ja­suo­lauk­sen ylivoimais­es­ti parhaak­si keinok­si. Nyt on siis tieto. Puut­tuu vain rahat.

Falkul­lan tilan tark­istet­tu ase­makaa­van muutosehdotus

Malmin lento­ken­tän tienoo­ta ale­taan lait­taa kun­toon lento­ken­tän poistuessa.

Lau­takun­nan 21.11 näyt­teille aset­ta­ma kaava­muu­tos on tul­lut lausun­noil­ta ja siihen on tehty vähäisiä muutoksia

Mau­nun­nevantie 3:n asemakaava

Tämän lähetimme tämän pienen täy­den­nyskaa­van lausun­noille 30.1.2018. Yksi muis­tut­ta­ja oli sitä mieltä, ettei saisi rak­en­taa noin kaupunki­mais­es­ti. Esi­tys­tä ei ole muutet­tu. Sata asukas­ta lisää Helsinkiin.

Malmin lento­kent­tä vuokrataan Full­steam Agen­cylle suur­ta­pah­tu­maa varten

Vuokrana nyhtäistään 90 sent­tiä myy­dy­istä lipuista. Lis­tatek­stistä ei selvin­nyt, minkälais­es­ta tapah­tu­mas­ta on kyse. Lento­kent­täalue sovel­tuu suu­ta­pah­tu­mi­in hyvin ennen kuin se raken­netaan, mut­ta aika surkeat yhtey­det sinne on. Bus­sikul­je­tus Malmin asemalta?

 

 

 

 

 

Eräs selitys Suomen pitkään lamaan

Juu­tu­in Twit­ter-väit­te­lyyn siitä, onko nousukau­den yliku­umen­t­a­mi­nen veronalen­nuk­sil­la hyvää talouspolitiikkaa:

 

Osmo Soin­in­vaara‏ @OsmoSoininvaara 21. elok.

LisääJos vasem­mis­ton on nousukaudel­la vaikeuk­sia säi­lyt­tää malt­ti meno­jen lisäyk­sessä, on oikeis­ton yhtä vaikea hillitä itseään vero­jen alen­tamisen kanssa. Suomen talous on tuhot­tu kak­si ker­taa (1989 ja 2007) nousukau­teen sijoite­tu­il­la veronalennuksilla.

32 vas­taus­ta 60 uudelleen­twi­it­taus­ta 454 tykkäystä 

 

 

Vas­taa

 

Tässä vähän perus­teel­lisem­pi ana­lyysi samas­ta asi­as­ta. Vuo­den 1990 tunaroin­ti on oma surulli­nen lukun­sa, jos­sa myötäsyk­listä talous­poli­ti­ikkaa täy­den­net­ti­in katas­tro­faalisel­la vah­van markan poli­ti­ikalla, joten ei siitä enem­pää. Keski­tyn 2000-luvun puo­livälin tunarointiin.

Olen ottanut tähän työvoimakus­tan­nuk­set työ­tun­tia kohden indek­soitu­na pitäen perusvuote­na vuot­ta 2004. Myön­nän, että olen valin­nut perusvuo­den tarkoituk­sel­lis­es­ti tuke­maan hypo­teesiani.  Kuvan tarkoituk­se­na on osoit­taa, että Suomen kil­pailukyky vau­ri­oi­tui pahasti nousukau­den palkkain­flaa­tion vuok­si. Itse asi­as­sa kokon­ais­tuotan­non sukel­lus jatkui jok­seenkin yhtä kauan kuin tuo kil­pailukyvyn mene­tys, mut­ta tätä en väitä suo­raan kausaaliseksi.

Myön­nän, että kuva vetää vähän koti­in­päin, kos­ka Sak­san keskipalkko­ja pain­oi­vat alas Hartz ‑refor­mit, mut­ta kyl­lä Sak­sa paran­si niil­lä myös kilpailukykyään.

Joku parem­pi ekonometrikko arvioikoon, kuin­ka paljon tuos­ta vuosien 2000-luvun puo­livälin yliku­umen­e­misen tuot­ta­mas­ta palkkain­flaa­tios­ta joh­tui myötäsyk­lis­es­tä talous­poli­ti­ikas­ta.  Väärään suun­taan se joka tapauk­ses­sa vaikutti.

Suomen veronalen­nuk­set eivät tietenkään aiheut­ta­neet kv. finanssikri­isiä, mut­ta heiken­sivät olen­nais­es­ti Suomen toipumista siitä. Sen ei pitäisi olla kenellekään yllä­tys, että nousukaut­ta seu­raa laskukausi.

Suo­ma­lainen käytän­tö, jos­sa palkat nou­se­vat työvoima­pu­lan aikana mut­ta eivät laske laskusuh­dan­teessa, on vähän huono yhteis­val­u­u­tan aikana. Ennen asia hoidet­ti­in devalvoimal­la, nyt pitäisi tehdä sisäi­nen devalvaatio.

Jous­ta­mat­to­muus on kir­joitet­tu työe­htosopimuk­si­in. Jos yri­tys nos­taa palkko­jaan yli työe­htosopimuk­sen vaa­timusten paikatak­seen työvoima­pu­laa – kuten Lidl tekee nyt Helsingis­sä – se ei saa tilanteen tasaan­nut­tua pala­ta TES:n mukaisi­in palkkoi­hin. Yleisko­ro­tuk­set on tehtävä myös noi­hin TES:n ylit­tävi­in palkkoi­hin. AY-liik­keen kapea-alaisen edus­valvon­nan kannal­ta kat­sot­tuna tämä on ymmär­ret­tävää, mut­ta se voi johtaa pitki­in laskukausi­in, kuten johti kymme­nen vuot­ta sit­ten. Kun näin on, pitäisi kaikkea yliku­umen­e­mista vält­tää keinol­la mil­lä hyvän­sä. Nyt esimerkik­si pitäisi mielu­um­min nos­taa kuin laskea veroja.

Jos meil­lä olisi kykyä tarvit­taes­sa sisäisi­in deval­vaa­tioi­hin, voisimme yrit­tää pon­nekkaam­min puskea nousukau­den aikana työt­tömyyt­tä mah­dol­lisim­man alas ja palaut­taa töi­hin niitä, jot­ka ovat pudon­neet jo peru­ut­ta­mat­toman olois­es­ti pois työmarkkinoilta.

Sisäi­nen deval­vaa­tio on sekin aika han­kala, kos­ka mon­en velkaisen koti­talouden tilanne voi pahen­tua kohtuuttomasti.

Oliko­han se Euroon liit­tymi­nen sit­tenkään järkevää?