Pääasiassa edellisessä kokoukswessa pöydlle jääneitä asioita.
Pöydältä
Mellunkylän ja Vartiokylän aluesuunnitelma
Lausunto Uusimaa-kaava 2050-luonnoksesta
En tiedä, mitä ehdotuksia tähän on tulossa.
Todettakoon, että kun KHO kumosi Helsingin asuntokaavoja melkein sadan tuhannen asukkaan osalta, monessa kohdassa vedottiin siihen, että kaava on maakuntakaavan vastainen. Tämän uuden esityksen vastainen se pääsääntöisesti ei ole.
Keskuspuiston luonnon ja maisemanhoidon yleissuunnitelma
Merikasarminpuiston puistosuunnitelman hyväksyminen
Tässä on paikallisen kaupunginosayhdistyksen kanssa kärhämää paikalla olleen rakennuksen raunioituneista seinistä. Kaupunginosayhdistys haluaa säilyttää ne ja kunnostaa ja kaupunki madaltaa, koska huonokuntoiset ja koska vaaralliset, kun muurille kiivennyt lapsi voi pudota ja kaupunki joutuu korvaamaan.
Mielensä pahoittajan hengessä olen tästä vaarallisuudesta vähän samaa mieltä kaupunginosayhdistyksen kanssa. Suomen metsät ovat täynnä kallioita, joilta voi pudota samoin kuin puita, joihin voi kiivetä ja pudota. Kallioita ei määrätä tasattavaksi eikä puita kaadettavaksi. Jos lapsen ympäristöön ei sisälly mitään, jossa voisi tyhmyyksissään loukata itsensä, itsesuojeluvaisto ei kehity. Liikenteen riskeihin verrattuna nuo muurit ovat kyllä aika pieni riski.
Campus Marian varaaminen YIT:lle ka Jekvalle yrityshautomoa varten
Tämä jäi näköjään selostamatta viikko sitten.
Merkittävää tässä on, että koko alue annetaan nyt yrityshautomolle., Hallinnollinen byrokratia oli saanut aikaan tasapuolisen ehdotuksen, jonka mukaan alue jaettaisiin hallintokuntien kesken, mutta pormestaristo päätti toisin. Hyvä päätös! Pormestarimalli on tuonut ytyä Helsingin päätöksentekoon. Tästä on tulossa hyvä hanke.
Urbaana varauksena YIT:lle
Tämä on näitä Wau-arkkitehtuurihankkeita. Tämä on vasta suunnitteluvaraus. Suunnitelman sisältöön päästään vaikuttamaan myöhemmin. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului myös Marian sairaalan alue, mutta sehän on menossa tuohon edelliseen hankkeeseen. Yleisilmettä voisi tietysti vähän koordinoida.
Uusia asioita
Itäkeskuksen suojelukaava
Itäkeskuksen vanhimman vuonna 1984 valmistuneen osan julkisivu ja eräät muut rakenteet määrätään suojeltavaksi, eli niitä ei saa peruskorjauksen tai julkisivuremontin yhteydessä muuttaa. Kiinteistön omistaja ei tästä pidä.
Minua varmaankin pidetään tämän takia täytenä moukkana, mutta minusta suojella kannattaisi kauniita rakennuksia, jotka kauneudellaan luovat hyvinvointia ympäristöönsä. Itäkeskusta en jostain syystä sellaisena pidä. Sillä voi olla merkitystä arkkitehtuurin historian kannalta – 1980-luvulla tehtiin tällaista – mutta historiaa voi tallettaa opetus- ja muuhun sellaiseen tarkoitukseen muussakin muodossa kuin fyysisinä rakennuksina.
Herttoniemen ja Laajasalon liikenteen sujuvuus
Kokoomuslaiset ovat Jenni Pajusen johdolla tehneet valtuustoaloitteen siitä, miten alueen liikenne hoidetaan erityiwsesti ennen Kruunusiltojen valmistumista ”Aikaisintaan vuonna 2026”. Kokoomuslaisille liikenne tarkoittaa henkilöautoliikennettä.
Vastaus on aika ympäripyöreä. Aloitteella tähdätään runsaan sadan miljoonan euron investointiin, jolla Herttoniemen liikenneympyrän kapasiteettia nostetaan.
Ongelmia voi tulla ennen Kruunusiltojen avautumista, mutta entä jos Kruunusiltoja aikaistettaisiin sen sijaan, että tehtäisiin jätti-investointi noita muutamaa vuosia ajatellen. Helen toivoo laivayhteyden säilymistä Hanasaaren hiilikasalle, kunne laitos suljetaan vuoden 2024 lopussa. Se ei estä ratikkayhteyttä Laajasalosta Sompasaareen (tai Nihti sen kärjen nimi taitaa nyt olla), josta ratikkayhteys jatkaa joka tapauksessa Kalasataman metroaseman kautta Pasilaan.
Museovirastolle voitaisiin antaa budjetti, jolla sen on maksettava suojelusta aiheutuvien haittojen
aiheuttamat kustannukset suojeltujen kohteiden omistajille.
Luulen että budjetti olisi kooltaan sellainen, että suojeltavat kohteet siirtyisivät aika luontaisesti sinne missä siitä suojelusta on vähiten yhteiskunnallista haittaa.
Suojelupäätökset estävät usein kaupungin orgaanisen kehittymisen. Ratkaisevana tekijänä on talon arkkitehdin maine. Makkaratalo on loistava esimerkki, joka on suojeltu vain koska se on kuuluisan arkkitehdin suunnittelema rakennus mutta ruma eikä sovi paikkaansa. Toinen ihmettelyn aihe suojelusta on Itäpasila joka on kiinnostava konsepti mutta epäonnistunut sellainen. Rakennusten suojelun pitäisi perustua ennemmän demokraattisiin prossesihin, jos jonkun purkaminen aiheuttaa porua pitäisi siihen reagoida. Elitistinen ylhäältäpäin ohjattu rakentaminen luo ikävää ympäriastöä.
Olen myös Osmon kannalla Itäkeskuksen rakenteiden suhteen. On arvokasta, että kuuntelemme asiantuntijoita, jotka osoittavat meille rakennuskannan arvot ja suojelutarpeen. Lopullisen päätöksen on kuitenkin oltava demokraattinen. Minkä ihminen rakentaa voi ihminen myös purkaa.
Yleisesti säästäisin miljöitä yksittäisten kohteiden sijaan. Itäkeskuksessa miljöö on täysin epäonnistunut. Siellä on neljä kauppakeskusta, joita kolme tietä erottaa. Kaksi väylistä on megaluokkaa: Kehä I ja Itäväylä, eikä Turunlinnantiekään ole mikään sivupolku. Näiden lisäksi on kauppakeskuksia syöttäviä ajoväyliä. Vain kaupungin päättäjien HOK-Elanto -kytkentä voi selittää, että verrattain tuoreeltaan sinne rakennettin Prismakin omalle nurkalleen, joten jos on kaikkiin asiaa saa parkkeerata neljästi. Pitäisikö sinne rakentaa kävelykansi teiden päälle peittämään suunnittelun virheet vai onko alue pistettävä parafiiniin esimerkkinä jälkipolville? Olisihan ollut mahdollista rakentaa oikea itäinen keskusta.
Helsinki on niin nuori kaupunki, että täällä Eduskuntataloa lukuunottamatta suojelukohteet sijaitsevat Senaatintoria reunustavista kortteleista.
Seurailin teini-ikäisenä Itäkeskuksen rakentumista ja muistan katselleeni juuri valmistunutta kauppakeskusta suuren vastenmielisyyden tuntein; taisinpa mielessäni jopa toivoa sen purkamista mahdollisimman pian… Eihän kyseessä edes ole mikään rakennus, vaan jonkinlainen tukirakenne jotenkin viritellyin seinin.
Tänään sainkin kohtuulliset naurut lueskellessani suojelusta väännettyjä prujuja, tekstit vain ovat niin mainioita. Vanha Itis olisi jonkin kuppikunnan mielestä lailla suojeltava koska samaan aikaan sekä harvinainen että historiallisesti todistusvoimainen ja edustava! Siis häh? Kairamon piirtämät rakennukset näyttävät olevan pitkälti saman idean pyöritystä, kuten rakennushistoriaselvityksessä todetaan. Itiksen purkaminen tuskin huonontaisi elämää Itäkeskuksessa mitenkään, todennäköisesti päinvastoin.
Toimiiko kauppakeskus ”osana asuntoalueita yhdistävää pääjalankulkuakselia, enemmän osana kaupunkirakennetta kuin yksittäisenä talona.”? No, ei taida toimia kun kaupunkirakennekaan ei oikein Itäkeskuksessa toimi, jos funtsataan että mihinkä tuolta Pasaasista voi sitten kävellä ja missä on se kaupunki?
Suojelemalla tämäkaltaisia rakennuksia vain kiinnitetään omaa makua ja käsityksiä merkittävyyksistä tulevien polvien riesaksi. Rakennusrunko vaikuttaa konstruktiona epäonnistuneelta, eikä huonolaatuisessa teknisessä suunnittelussa voi mitenkään olla mitään rakennustaiteellisesti säilytettävää. Itäkeskus ei muutu koskaan keskuksesta keskustaksi jos tälläistä rakennustaidetta meinataan säilyttää metroaseman kulmilla. Pikemmin koko kaavamuutos vaikuttaa suoranaiselta kaupunkikehityksen sabotaasilta rakennussuojelun kaapuun puettuna, kärsijöinä kaikki aluekeskuksen asukkaat ja asiakkaat.
Onneksi liito-oravat pelastavat meidät bulevardisoinneilta: Helsinkiä valloittavasta liito-oravasta on koitumassa ”vaikea ongelma” kaupunkibulevardeille: ”Tämä olisi ollut mahdotonta ennakoida”
Tosin tämä ei välttämättä ole Helsigin kaupungille edes mikään hidaste: Rikosilmoitus: Helsinki tuhosi harvinaisen liito-oravametsän
Mikä taho olisi Soininvaaran mielestä sovelias määrittämään, mitkä rakennukset luovat kauneudellaan hyvinvointia ympäristöönsä suojelun arvoisesti?
Eikö anonyymien nettikommentaattorien ja kolmen hengen kaupunginosayhdistysten peesaaminen ole ihan sivistynyt tapa. Sitä kuullaan joka päästää eniten ääntä.
Poliitikot haluavat mielellään esiintyä kansaa tai ruohonjuuritasoa kuulevina, tutkimustieto ja asiantuntijalausunnot on elitismiä.
Keskuspuiston metsäiset ulkoilutiet pitäisi säilyttää maisemaan sopivina, eikä raivata niistä luonnonhoidon nimissä leveitä puuttomia väyliä paljaaksi hakattuine pientareineen. Kaupunkiviraston nykyinen kevyen liikenteen väylien rakennustapa ei sovi Keskuspuiston metsäluontoon.
Ei pääsääntöisesti ole? Eli uusikin maakuntakaava olisi joiltain osin ristiriidassa yleiskaavan kanssa?
Hevospelillä vai käsin kaivamallako ne pitäisi tehdä? Tottakai kun isoilla koneilla tehdään, niin työn jäljet leviävät lopullista käytävää leveämmälle, mutta luonto kasvaa sellaista vauhtia, että muutamassa vuodessa jäljet ovat piilossa ja tilalla on lähes entinen pusikko tai metsikkö.
Keskuspuisto ei ole luonnonsuojelualue vaan todella kovassa käytössä oleva ulkoilumetsä. Sitä täytyy hoitaa ja hoitamiseen varata riittävästi resursseja, tai muuten seurauksena on puskittuminen ja toisaalta ylikuluminen – kuten tällä hetkellä tapahtuu.
Jos Keskuspuistoa oikeasti haluaisi suojella, tulisi sieltä poistaa kaikki parkkipaikat. Kun tällä hetkellä suuntauksena on parkkialueiden kasvattaminen, esimerkiksi Pirkkolassa ja Ruskeasuolla. Autot eivät kuulu Keskuspuistoon!
Yli 100 miljoonaa yhteen Herttoniemen liikenneympyrään. Kun vasta on nuijittu läpi Sörnäisten yli 100 miljoonaa maksava autotunneli ja Veturitien yli 100 miljoonan siirto. Samalla kun koko kaupungissa pyöräilyn edistämiseen käytetään 10 – 20 miljoonaa vuodessa. Miten autopuolue tämän tekee?
Tosiaan, sillan aikaistaminen Kruunuvorenrannasta Nihtiin olisi todella hyvä asia. Nihti – Hanasaari voi tulla muutaman vuoden viiveellä jos Kruunuvuorenranta – Nihti – Kalasataman metro jo toimii aiemmin. Se viimenen pätkä nopeuttaa muutaman minuutin keskustaan menijöitä, mutta Kruunuvuorenranta – Nihti osuus sen oleellisen 15-20 minuuttia mikä vaikuttaa julkisen liikenteen käyttöhaluihin huomattavasti. Viimeisin luku kruunuvuorensiltojen kustannuksista olisi 259M€. Jos nyt tilapäisesti pitäisi tehdä 100M€ investointi, joka auttaa ehkä 5 vuotta ennen siltoja, niin tuntuu aika suurelta tilapäisinvestoinnilta. Toki Herttoniemeen pitää investoida muutenkin jonkinlaista liikennettä auttavaa infraa, mutta se kannattaisi suunnitella jo suoraan niin, että oletetaan kruunuvuorensiltojen olevan paikallaan.
”Helen toivoo laivayhteyden säilymistä Hanasaaren hiilikasalle, kunne laitos suljetaan vuoden 2024 lopussa”
Helenin toivoisi katsovan mitä tapahtuu Turun suunnalla; Naantalin hakevoimalaa varten rakennetaan kuljetusramppia satamasta että saadaan hakkeet laivoista voimalaan.
https://www.aamuset.fi/uutiset/4138805/Turun+seutu+lampiaa+nyt+Baltian+puulla
Helen voisi ainakin sen verran ottaa opikseen ettei rakenna uusia hakevoimaloita Kehä I varrelle Tattikselle vaan reilusti meren rannalle edelleen. Ei täälläpäin sen enempää ole käytännössä haketta tarjolla uusille voimaloille kuin Naantalissakaan, laivoilla joudutaan kohta rahtaamaan.
Keskuspuisto on ainakin vielä toistaiseksi metsä. Rakennusvirasto tosin haluaisi tehdä siitä rakennetun puiston, koska virasto ei voi sietää mitään sellaista luonnonvaraista ympäristöä, mitä virasto ei ole itse suunnitellut.
Rakennusviraston mielestä puistossa pitää olla avarat maisemat ja paljon nurmikoita. Viraston käsikirjassa puita, pensaita ja pienpuustoa kutsutaan pusikoiksi ja risukoiksi.
Tämä on nyt vaan ihan lapsellista: ”Helen toivoo laivayhteyden säilymistä Hanasaaren hiilikasalle, kunne laitos suljetaan vuoden 2024 lopussa.”
Ensinnäkin, Helenille meni vuosi tai pari polttaa se nykyinen hiilikasa pois. Toiseksi, sikäli kun sattuisi niin onnellisesti, että Kruunusilta aukeaa niin että se kerkiää estämään hiilenkuljetukset, niin kyllä niitä nyt voi jonkun aikaa ajaa rekallakin Hanasaareen.
Itäkeskuksen rakennussuojelu tuntuu kelpo ajatukselta, jos koettaa kuvitella, mitä siihen ehkä haluttaisiin tilalle …