THL:n neuvosto sai eilen selvityksen rahapelien haitoista. Meillä ne on haittojen ehkäisemisen nimissä annettu Veikkauksen monopoliksi. Tulos ei näytä hyvältä. Rahapelien haitoissa olemme ihan kärkipäätä. Tällä tuloksella on vähän hankala perustella monopolia verrattuna siihen, että alaa säänneltäisiin ja verotettaisiin.
Peliongelmaisia meillä on noin 125 000. Lisäksi tulevat ongelmasta kärsivien perheenjäsenet. Veikkauksen tuloista 23 % tulee näiltä ongelmapelaajilta
Vai onko suomalaisilla vain huono rahapelipää?
Minusta veikkaus toimii moraalittomasti, kun se keskittää rahapelikoneitaan köyhien ja työttömien asuinalueille. Tähän aika moraalittomaan toimintaa on vaikea puuttua, kun pelien tuotot menevät niin hyvään tarkoitukseen. Eivät siis vain pelaajat vaan myös koko yhteiskunta on addiktoitunut rahapeleihin. Vaatimukset köyhien ongelmapelaajien ryöstämisen lopettamisesta olisivat äänekkäämpiä, jos rahapelien tuottoja ei korvamerkittäisi, vaan ne menisivät muiden verojen tavoin VM:n pohjattomaan kassaan ja urheilua ja kulttuuria rahoitettaisiin budjetista.
Useimmat peliaddiktit haluaisivat päästä ongelmastaan. Siksi heille on annettava mahdollisuus kieltää pelaaminen itseltään – siis laittaa itsensä kieltolistalle.
Jokaisella suomalaisella on Kela-kortti. Laitettakoon noihin peliautomaatteihin kortinlukija. Se ei rekisteröisi, kuka pelaa ja kuinka paljon, vaan ainoastaan tarkistaisi, onko pelaaja sulkulistalla ja onko hän riittävän vanha.
Edes tämä on voitava Veikkaukselta vaatia, koska onhan sillä pelimonopoli, jota perustellaan haittojen torjunnalla.
Moni kommentoija on huomauttanut, että kirjoittamani on ihan lööperiä, koska päästökauppa tekee turhiksi välttää saastuttavia voimalaitoksia. Siirtyminen polttomoottoreista sähköautoihin säästää ilmastoa tehdään sähkö miten hyvänsä, koska sähkö on päästökaupan piirissä ja menovesi ei ole.
Näinhän se on teoriassa. Ministeri Tiilikainen vetosi tähän sanoessaan, ettei turpeen polton kieltämisen kanssa pitäisi kiirehtiä. Samaa argumenttia hän ei soveltanut hiileen.
Päästökauppa pitäisi ottaa paljon vahvempaan rooliin. Jos päästöoikeuksia ei olisi liikkeellä niin paljon, mekanismi toimisi niin hyvin, ettei muita toimia tarvittaisi.
Päästöoikeuksien määrää pitäisi siis vähentää. Näin on varovasti tehtykin, minkä seurauksena päästöoikeuksien hinta on nelinkertaistunut viidestä eurosta 20 euroon, mutta on edelleen hyvin halpa. Tämäkin on jo muuttanut sähkökaupan suuntaa Suomenlahdella niin, että päiväsaikaan sähko virtaa kohtalaisen puhtaan sähkön Suomesta likaisen sähkön Viroon.
Liikkeellä olevia päästöoikeuksia on poliittisesti realistisempaa vähentää, jos niiden hinta ei alun perin ole kovin korkea. Ennusteeni on, että jos sähköautojen akuissa tapahtuisi dramaattinen läpimurto niin, että jokseenkin kaikki uudet autot olisivat sähköautoja, puheet päästöoikeuksien määrän leikkaamisesta loppuisivat siihen.
Puhunko nyt ristiin itseni kanssa, kun olen muissa yhteyksissä sanonut, että vapaaehtoiset toimet päästöjen vähentämiseksi päästökauppasektorilla ovat turhia, koska päästöoikeudet vain siirtyvät muualle. Tähän on vastattu, että jos päästöoikeuksien hinta nousee, EK kansainvälisine kumppaneineen lobbaa niitä lisää markkinoille. On eri asia uskoa, että päättäjät laskisivat oikeuksien markkinoille lisää kuin pelätä, että he muuttuvat haluttomammaksi vähentää liikkeellä olevia oikeuksia. Päätöksentekokitka.
Jopa EK:ssa ymmärretään nykyisin, että kustannustehoton ilmastopolitiikka tulee kalliimmaksi kuin kustannustehokas.
Ennen olin sitä mieltä, että päästöoikeuksille pitäisi tehdä lattiahinta noin 30 €, mutta uusimpien ilmastotietojen valossa olen päätynyt kannattamaan 100 euron lattiahintaa. Lattiahinnan vallitessa muuten vapaaehtoiset toimet eivät ole turhia.
Jos päästöoikeudet maksaisivat 100 €/tonni, ei tarvitsisi tehdä mitään muuta, vaan markkinat hoitaisivat sähköntuotannon puhtaaksi. Eikä 100 € edes olisi kovin paljon. Bensan hinnassa 40 senttiä.
Jos sähköautoissa ei olisi akkuja, vaan sähkö ilmaantuisi johtoa pitkin autoon kuten junaan tai ratikkaan, viimeisen voimalaitoksen periaate tekisi niistä melko saastuttavia suuren osan ajasta.
Aivan olannaista sähköautoissa kuitenkin on, että akkuja voidaan ladata silloin, kun sähkö on halpaa. Kun sähkö on halpaa, se on myös päästötöntä. Tässä kerrankin hinta ohjaa käyttäytymistä myös ympäristön kannalta oikein.
Erityisesti siellä Volkswagenin kotimaassa Saksassa sähkön hinta vaihtelee rajusti sen mukaan, paistaako aurinko ja tuuleeko. Usein se menee jopa negatiiviseksi. Volkswagenin toimitusjohtajan luulisi tietävän tämän.
Meillä ei negatiivisia sähkön hintoja vielä esiinny, mutta aika-ajoin sähkön hinta kyllä laskee lähes nollaan. Jos ja kun tuulisähköä tulee olennaisesti enemmän, sähkön hinnan vaihtelut voimistuvat merkittävästi. Se tekee tilaa sähköautoille.
Älykäs akkujen latausjärjestelmä on sellainen, joka aistii sähkön sen hetkisen hinnan ja saa tietoa myös sen tulevasta hinnasta. Näin valtaosa sähköautojen lataussähköstä on päästötöntä. Jos ajaa Helsingistä Ivaloon, joutuu lataamaan kesken matkan eikä voi odotella, että sähkön hinta laskee. Tämän osuus liikennesuoritteesta on kuitenkin vähäinen. Suurin osa auton käytöstä on sellaista, että akun lartaaminen voi odottaa halvan hinnan hetkeä.
Vähän oman hännän nostamista: Yksi älykkään latausinfran toimittajista on suomalainen Liikennevirta oy, joka laajenee voimakkaasti kansainväliseksi toimijaksi nimellä Virta. Helen oy omistaa tällä hetkellä enemmistön Liikennevirran osakkeista, mutta tarkoituksena on laajentaa omistuspohjaa asiakaspohjan laajentamiseksi.
Kun autojen akkuja ladataan silloin, kun sähkö on halpaa, se myös stabiloi sähkön hintaa ja lisää päästöttömän tuotannon kannattavuutta. Nykyjärjestelmässähän tuulivoimaa on tosiasiassa vaikea saada suuressa määrin markkinaehtoiseksi, koska silloin kun tulee, sähkö on halpaa ja kun ei tuule, sähkö on kallista.
Sitten kun Suomessa on miljoona sähköautoa, niiden akut pystyvät ottamaan vastaan 20 GWh eli 20 000 MWh sähköä olettaen, että yhden auton akkuun menee 20 kWh. Se vastaa kahden tunnin nykyistä kokonaiskulutusta. Sähkön hinnan stabiloijana tämä ei ole mitenkään merkityksetöntä.
Tosin on huomattava, että puhtaalla sähköllä on toinenkin käyttäkohde: vahvistamalla siirtoyhteyksiä voidaan puhtaalla sähköllä sammuttaa hiilivoimaloita eri puolilla Eurooppaa. Silloinkin tulee hetkiä, jolloin sähkö on päästötöntä, mutta niitä tulee vähemmän. Ilmaston kannalta tämä kuitenkin on vielä parempi vaihtoehto.
Sama hinta-alue on alue, jossa sähköä voidaan siirtää ilman pullonkauloja. Silloin siirtokapasiteetti ei estä korvaamasta kallista voimantuotantoa halvalla. Maanantaina klo 17:20 Suomi oli samaa hinta-aluetta Ruotsin ja Norjan kanssa, tosin Ruotsin Skåne oli irtaantunut yhdessä Tanskan kanssa omaksi kalliimman sähkön alueekseen, koska siirtokapasiteetti ei riittänyt.
Suomesta vietiin piuhat punaisena sähköä Viroon, mutta sekään ei riittänyt, vaan enemmänkin olisi voitu viedä. Sähkö oli Virossa kalliimpaa kuin Suomessa. Jos siirtokapasiteetti Suomen ja Viron välillä oli rajaton, suomalaisten viimeinen voimalaitos sijaitsisi todennäköisesti Virossa ja olisi hyvin saastuttava. Viron sähköntuotannon ominaispäästö vastaa osapuilleen kivihiililauhdesähkön päästöjä, vaikka kai siellä on neljännes päästötöntä tuotantoa. Korkeat ominaispäästöt johtuvat palavan kiven voimalaitoksista.
Kun päästöoikeuksien hinta on noussut, on käynyt juuri niin kuin piti käydäkin. Pohjoismaiden vähäpäästöinen sähkö virtaa Suomen kautta Baltiaan ja Puolaan. Samalla sähkön hinta pysyy korkeana niin, etteivät tuulivoimalat tarvitse enää subventiota. Mutta se merkitsee myös sitä, että viimeisen voimalaitoksen periaatteen mukaan sähkön kulutuksen päästöt ovat Suomessa korkeat. Minun sähkönkulutukseni pitää käynnissä saastuttavaa voimalaitosta Baltiassa. Siis paitsi, jos käy niin kuin nyt on käynyt, ettei siirtokapasiteetti riitä. Silloin viimeinen voimalaitos on jossain Suomessa tai Skandinaviassa eikä se ole silloin yhtä saastuttava.
Jos me lisäämme siirtoyhteyksiä Viroon, globaalit päästöt pienevät, koska meidän puhdasta (ja halpaa) sähköä myydään voitolla Viroon. Samalla kuitenkin sähkön hinta Suomessa nousee ja sähkön kulutuksen marginaalipäästöt kasvavat.
Kuten edellisessä kirjoituksessa sanoin, maanantaina 12.11.2018 klo 17:20 sähköntuotannon keskimääräiset ominaispäästöt olivat Suomessa 163 g/kWh, kun ne olivat samaan aikaan olivat Virossa 834 g ja Saksassa 429 g. Ruotsissa ne olivat 44 g. Viron sähkö oli maailman saastuttavinta.
Ilmastoa ajatellen olisi siis hyvä rakentaa vahva siirtokapasiteetti Pohjoismaista Keski-Eurooppaan, jotta saisimme suljetuksi saastuttavia voimaloita Baltiassa, Puolassa ja Saksassa. Erittäin hyvä sivusto katsoa eri maiden sähköntuotannon keskimääräisiä ominaispäästöjä on eletricitymap.org
Volkswagenin toimitusjohtaja sanoi jokin aika sitten, ettei sähköautoihin siirtymistä pitäisi niin kiirehtiä, koska sähköauto on aivan yhtä paha saastuttaja kuin dieselautokin, koska Euroopassa sähkö kuitenkin tehdään kivihiililauhteella.
Todettakoon ensin, että sähköautoihin kannattaa siirtyä jo pelkän kaupunki-ilman takia, mutta tässä kirjoituksessa keskityn hiilidioksidipäästöihin.
Lyhyehkö tähtäin
Lyhyehköllä tähtäyksellä (pari vuotta) voimme pitää sähkön tuotannon kapasiteettia annettuna. Miten siinä tilanteessa on sähkön kuluttajan osuus hiilidioksidipäästöistä, riippuu siitä, mihin kysymykseen halutaan vastaus. Jos tarkoituksena on jakaa maan hiilidioksipäästöt käyttäjittäin, on jaettava tuntikohtaisesti sähkön kulutuksen päästöt käyttäen keskimääräistä ominaispäästöä. Tätä kirjoittasessa 12.11. klo 17:20 Suomen sähköntuotanto jakautui seuraavasti
Vesi 16 %
Ydinvoima 25 %
Kaukolämpö 15 %
Teollisuus 14 %
Tuulivoima 13 %
Muu 1 %
Sähkön nettotuonti 17 %
Suomen sähköntuotannon ominaispäästöt olivat 163 g/kWh, kun ne olivat samaan aikaan Virossa 834 g ja Saksassa 429 g. Näin ajatellen sähköautoilu näyttää Suomessa paljon perustellummalta kuin Saksassa.
Tunnin kuluttua tilanne varmaankin olisi jo toisenlainen.
Sitä, kannattaako dieselauto vaihtaa sähköautoksi tai öljylämmitys sähkölämmitykseksi, ei kuitenkaan lasketa näin. Lyhyehköllä aikavälillä jokainen sähkönkäyttäjä käyttää saman hinta-alueen viimeistä, marginaalikustannuksiltaan kalleinta voimalaitosta. Sähköpörssissä tuo viimeinen voimalaitos määrää myös sähkön hinnan. Sähkön hinnan on oltava riittävän korkea, että sitä viimeistä voimalaitosta kannattaa ajaa, mutta ei niin korkea, että kannattaisi käynnistää tätäkin kalliimpi voimalaitos.
Marginaalikustannus kertoo aika paljon myös päästöistä, koska päästöttömät energialähteet kuten ydinvoima tai tuulivoima ja säätämätön vesivoima ovat myös marginaalikustannuksiltaan halpoja. Kallit marginaalikustannukset johtuvat polttoaineen ja päästöoikeuksien kulumisesta. Kaliilla pääomakustannuksilla ei tässä ole merkitystä, koska ne ovat upotettuja kustannuksia. Ydinvoima ja tuulivoimalat ovat kalliita rakentaa, mutta niin halpoja käyttää, ettei niitä tarvitse juuri koskaan sulkea.sähkön halvan hinnan takia
Palataan tuohon saman hinta-alueen käsitteeseen seuraavassa postauksessa. Sitä ennen havainnollistetaan tuota viimeisen voimalaitoksen periaatetta yksinkertaistetulla esimerkillä.
Kuvitellaan maa nimeltä Ekolandia, jonka sähkönkulutus on 10 GW, josta 9 GW on vesivoimaa (0g/kWh) ja 1 GW hiilivoimaa (850 g/kWh) eli sähkön ominaispäästöt ovat 85 g/kWh. Maassa on myös öljylämmitteisiä taloja, joiden hiilidioksidipäästöt ovat 265 g/kWh. Kannattaisi siis siirtyä öljystä sähköön, koska sähkön ominaispäästöt ovat pienemmät kuin öljyn?
Öljylämmityksen vaihtaminen sähkölämmitykseen ei lisäisi sateita, joten vesivoimaa olisi edelleen 9 GW. Kun sähkön kulutus lisääntyy tai vähenee, tuotannon muutos tapahtuu kivihiilisähkön eli viimeisen voimalaitoksen puolella. Niinpä siirtymä öljystä sähköön lisäisi päästöjä eikä vähentäisi. Yksi kilowattitunti vähemmän öljyä ja enemmän sähköä merkitsee 265 g vähemmän päästöjä öljystä, mutta 850 g enemmän päästöjä sähköstä.
Vastaavasti, jos Ekolandian asukas päättää säästää sähköä, hänen ei tule ajatella, että jokainen säästetty kilowattitunti vähentää päästöjä vain ominaiskulutuksen 85g verran. Se vähentää viimeisen voimalaitoksen mukaan 850 g/kWh.
Vasta kun sähkön kulutus vähenee niin, että viimeinenkin hiilivoimala on suljettu, sähkön kulutus muuttuu päästöttömäksi eikä sen lisääminen tai vähentäminen vaikuta kokonaispäästöihin mitään. Silloin taas ei kannata säästää.
Viimeisen voimalaitoksen periaate vastaa kysymykseen, mitä tapahtuu, jos minä lisään tai vähennän sähkönkäyttöä. Se ei vastaa kysymykseen, miten syntitaakka nykyisestä sähkönkulutuksesta jaetaan kuluttajien kesken. Ne ovat kaksi eri kysymystä, eikä niihin voi antaa samaa vastausta.
Siirtymisessä bensa-autoista sähköautoihin on kyse tuosta ensimmäisestä eli viimeisen voimalaitoksen periaatteesta. Siksi sähköauton vähäpäästöisyys näyttää vähän ongelmalliselta, mutta tosiasiassa sähköautot ovat tai ne on saatavissa vähäpäästöisiksi.
Pääasiassa edellisessä kokoukswessa pöydlle jääneitä asioita.
Pöydältä
Mellunkylän ja Vartiokylän aluesuunnitelma
Lausunto Uusimaa-kaava 2050-luonnoksesta
En tiedä, mitä ehdotuksia tähän on tulossa.
Todettakoon, että kun KHO kumosi Helsingin asuntokaavoja melkein sadan tuhannen asukkaan osalta, monessa kohdassa vedottiin siihen, että kaava on maakuntakaavan vastainen. Tämän uuden esityksen vastainen se pääsääntöisesti ei ole.
Keskuspuiston luonnon ja maisemanhoidon yleissuunnitelma
Tässä on paikallisen kaupunginosayhdistyksen kanssa kärhämää paikalla olleen rakennuksen raunioituneista seinistä. Kaupunginosayhdistys haluaa säilyttää ne ja kunnostaa ja kaupunki madaltaa, koska huonokuntoiset ja koska vaaralliset, kun muurille kiivennyt lapsi voi pudota ja kaupunki joutuu korvaamaan.
Mielensä pahoittajan hengessä olen tästä vaarallisuudesta vähän samaa mieltä kaupunginosayhdistyksen kanssa. Suomen metsät ovat täynnä kallioita, joilta voi pudota samoin kuin puita, joihin voi kiivetä ja pudota. Kallioita ei määrätä tasattavaksi eikä puita kaadettavaksi. Jos lapsen ympäristöön ei sisälly mitään, jossa voisi tyhmyyksissään loukata itsensä, itsesuojeluvaisto ei kehity. Liikenteen riskeihin verrattuna nuo muurit ovat kyllä aika pieni riski.
Campus Marian varaaminen YIT:lle ka Jekvalle yrityshautomoa varten
Tämä jäi näköjään selostamatta viikko sitten.
Merkittävää tässä on, että koko alue annetaan nyt yrityshautomolle., Hallinnollinen byrokratia oli saanut aikaan tasapuolisen ehdotuksen, jonka mukaan alue jaettaisiin hallintokuntien kesken, mutta pormestaristo päätti toisin. Hyvä päätös! Pormestarimalli on tuonut ytyä Helsingin päätöksentekoon. Tästä on tulossa hyvä hanke.
Urbaana varauksena YIT:lle
Tämä on näitä Wau-arkkitehtuurihankkeita. Tämä on vasta suunnitteluvaraus. Suunnitelman sisältöön päästään vaikuttamaan myöhemmin. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului myös Marian sairaalan alue, mutta sehän on menossa tuohon edelliseen hankkeeseen. Yleisilmettä voisi tietysti vähän koordinoida.
Uusia asioita
Itäkeskuksen suojelukaava
Itäkeskuksen vanhimman vuonna 1984 valmistuneen osan julkisivu ja eräät muut rakenteet määrätään suojeltavaksi, eli niitä ei saa peruskorjauksen tai julkisivuremontin yhteydessä muuttaa. Kiinteistön omistaja ei tästä pidä.
Minua varmaankin pidetään tämän takia täytenä moukkana, mutta minusta suojella kannattaisi kauniita rakennuksia, jotka kauneudellaan luovat hyvinvointia ympäristöönsä. Itäkeskusta en jostain syystä sellaisena pidä. Sillä voi olla merkitystä arkkitehtuurin historian kannalta – 1980-luvulla tehtiin tällaista – mutta historiaa voi tallettaa opetus- ja muuhun sellaiseen tarkoitukseen muussakin muodossa kuin fyysisinä rakennuksina.
Herttoniemen ja Laajasalon liikenteen sujuvuus
Kokoomuslaiset ovat Jenni Pajusen johdolla tehneet valtuustoaloitteen siitä, miten alueen liikenne hoidetaan erityiwsesti ennen Kruunusiltojen valmistumista ”Aikaisintaan vuonna 2026”. Kokoomuslaisille liikenne tarkoittaa henkilöautoliikennettä.
Vastaus on aika ympäripyöreä. Aloitteella tähdätään runsaan sadan miljoonan euron investointiin, jolla Herttoniemen liikenneympyrän kapasiteettia nostetaan.
Ongelmia voi tulla ennen Kruunusiltojen avautumista, mutta entä jos Kruunusiltoja aikaistettaisiin sen sijaan, että tehtäisiin jätti-investointi noita muutamaa vuosia ajatellen. Helen toivoo laivayhteyden säilymistä Hanasaaren hiilikasalle, kunne laitos suljetaan vuoden 2024 lopussa. Se ei estä ratikkayhteyttä Laajasalosta Sompasaareen (tai Nihti sen kärjen nimi taitaa nyt olla), josta ratikkayhteys jatkaa joka tapauksessa Kalasataman metroaseman kautta Pasilaan.
Lausuntoluonnoksessa ollaan pääosin samaa mieltä, mutta halutaan muuttaa maakuntakaavaa siltä osin kuin se on Helsingin yleiskaavan vastainen. Maakuntakaava ei vaikuta aiemmin valmistuneeseen yleiskaavaan eikä sen pohjalta tehtyihin asemakaavoihin sitä eikä tätä, koska yleiskaava menee maakuntakaavan edelle. Maakuntakaava vaikuttaa vain seuraavaan yleiskaavaan. Helsingin seudulla tämä monikerroksinen kaavoitus on vähän hankala juttu, koska maakuntaliiton resurssit maakuntakaavan tekemiseen ovat varsin vähäiset verrattuna kuntien resursseihin.
Keskuspuiston luonnon ja maisemanhoidon yleissuunnitelma 2018–2032
Massiivinen tietopaketti, johon on todella vaikea ottaa kantaa. Täytynee kuunnella esittely ja panna pöydälle.
Köydenpuojankatu 7 asemakaava
Tontilla olevan autotallin viemä ala otetaan hyötykäyttöön rakentamalla sen paikalle asuntoja. Kaavan ehtona on läheisen autohallin rahoittaminen varaamalla sieltä autopaikkoja, tarvittiin niitä tai ei.
Liikenneonnettomuuksia torjutaan lisäämällä kameravalvontaa. On vähän hassua, että tässä julkisessa esityslistan kohdassa kerrotaan, mihin kameroita ei laiteta.
Alueen varaaminen SRV:lle UrBaana-hankkeelle
Vanhan ratakuilun päälle ja molemmille puolille rakennetaan lisää tarkoituksena tehdä alueesta hieno urbaani keskittymä. Lopputilanteessa Baana-yhteys varmaankin toimii, mutta rakentamisvaiheessa tuskin.
Edellisessä kokouksessa ei paljon ehditty käsittelemään, koska aika oli rajattu puoleentoista tuntiin Kasko (kasvatus ja koulutus) ‑toimialan kanssa pidetyn yhteisseminaarin takia. Isoista asioista läpi meni Meilahden huvila-alueen kaava. Sitä siivitettiin kehotuksilla pohtia Humallahden rantaa kiertävään baana-yhteyteen muutakin toimintaa. Onhan tuo ranta vähän vajaakäytössä.
Karhunkaatajan kaava
(Pöydältä)
Tässä oli lautakunnassa suuria haluja palauttaa asia sen kritiikin johdota, jota viereisiltä omakotialueilta oli tullut liikennekysymysten vuoksi.
Asukkaat eivät halua luopua Viikintien ja Viilarin tien risteyksen kiertoliittymästä, vaikka sen säilyttäminen hidastaisi olennaisesti jokeriratikoiden kulkua. Tähän ei varmaankaan voida suostua. He haluavat myös välttää läpiajoa asuinalueensa läpi, mutta eivät toisaalta halua katkaista yhteyttä, koska haluavat itsekin ajaa läpi.
Lautakunnassa oli haluja palauttaa asia uudelleen valmisteltavaksi. Se tietäisi pitkää lykkäystä koko rakentamiseen, koska koko vuorovaikutus pitäisi aloittaa alusta. Kyse on kuitenkin 3 500 asukkaan asuinalueesta.
Toinen kysymys on, tarvittaisiinko tuolla alueella kuitenkin tontti koululle. Ajatus, että lapset kävelisivät sieltä Myllypuron kouluun suuntaan, johon ei ole joukkoliikenneyhteyttä, ei ole oikein hyvä. Myllypuroon voi tulla myös paljon lapsia ammattikorkeakoulun kampuksen takia. Opiskelijat päätyvät paljon todennäköisemmin asumaan Myllypuroon, kun ovat siellä muutaman vuoden opiskelleet.
Jos tarkoitus on tehdä niin vähäisiä muutoksia, ettei kaavaa tarvitse laittaa uudelleen nähtäville, se voitaisiin tehdä samassa yhteydessä, kun käsitellään kaavaehdotuksesta saatuja lausuntoja ja muistutuksia.
Tämä pantiin pöydälle, koska sitä ei ehditty käsitellä. Tähän ei taida kohdistua sanottavia paineita. Alueen olisi aika luontevaa kuulua Vantaaseen, koska se on Myyrmäen aluekeskuksen vieressä.
Vasemmistoliitto esittänee, että hanke pitäisi toteuttaa kaupungin päiväkotina.
Budjettitavoitteiden toteutuminen
Kiinteistötalouden bruttotulot ovat Helsingissä miljardin euron luokkaa. Ei ihan nappikauppaa. Maanmyyntitulot ylittyvät budjetista, mutta tontin luovutukset jäävät reilusti jälkeen sitovasta tavoitteesta. Piti luovuttaa 370 000 k‑m2, mutta jäädään 300 000 k‑m2:iin. Kaavoitus toimii nyt. Pullonkaula on siirtynyt eteenpäin tonttien saattamiseksi rakennuskelpoiseksi ja kilpailutuksiin. Kun pitää säästää hallinnosta, säästetään niin, ettei pystytä luovuttamaan tonttejakaan. Ei hyvä.
Pasilan tornialueen kilpailun voittaja
En ollut lautakunnassa, kun tämä esiteltiin, enkä tiedä, miksi asia jäi pöydälle. YIT voitti kilpailun ja on nyt sitoutunut myös toteuttamaan ehdotuksensa ensimmäisen osan. Helsingin siluetti vähän muuttuu yli 50-kerroksisten tornien myötä. Pasilan asema seudun keskuksena vankistuu.
Aloitusalueen rakennusoikeus on 67 000 k‑m2, josta liiketiloja 11 000 k‑m2, toimistoja 8 000 k‑m2, hotelli 12 000 k‑m2 ja asumista 36 000 k‑m2. Tähän tulee siis noin 900 asukasta ja 500 – 800 toimistotyöpaikkaa ja taas kerran hotelli. Mitenkähän liiketilat menestyvät Triplan naapurissa?
Kerrostalo ostetaan purettavaksi
Talo saa väistyä tehokkaamman rakentamisen tieltä. Asunnoista maksetaan vallitsevan markkinan mukainen hinta vapaaehtoisessa kaupassa. Talo on menossa sopivasti putkiremonttivaiheeseen, joten tämä on hyvä aika purkaa talo.
Tämä oli meillä 6.3.2018. Siihen on lausuntojen johdosta tehty vähäisiä teknisiä muutoksia. Uusia asukkaita tulee 600. Kaava-alue on paikassa, jossa Jokerirata risteää Rantaradan varrella. Torontossa tällaiset kohdat rakennetaan vähän toisin, kuten oheisesta kuvasta näkee.
Pikaratikan ja metroradan risteys Torontossa keskellä omakotialuetta
Fillaritunneli ali radan
Virasto esittää uudestaan tunnelivaihtoehtoa tutkittuaan siltavaihtoehdot. Siltavaihtoehdossa on nousua 8,5 metriä eli suunnilleen yhtä paljon kuin Linnunlaulussa nyt. Tämä ei minusta ole syy puoltaa tunnelia vaan 170 metriä pitkä ramppi, joka pilaisi Makasiinipuiston maiseman ja hankaloittaisi pääsyä Oodiin. Nuo rampit olisivat kaupunkikuvallisesti ja toiminnallisesti niin hirveitä, ettei koko siltaa kannattaisi toteuttaa. Vaihtoehtoina ovat todellisuudessa tunneli tai ei mitään.
Vähän tuo tunneli on tietysti kallis. Mutta kyllä tämä yhteys on fillareiden kannalta myös aivan olennainen.
VR on torpannut ajatuksen, että fillarit tulisivat nykyiseen jalankulkutunneliin.
Mellunkylän ja Vartiokylän aluesuunnitelma
Komeasta nimestään huolimatta tämä on lähinnä puistosuunnitelma, joka ei sisällä suunnitelmaa alueen asuntotuotannosta eikä muusta sellaisesta. Pitänee kuunnella esittely ymmärtääkseen, mikä tässä on olennaista.
Otso Kivekkäänvaltuustoaloite sataman paremmasta yhdistämisestä kaupunkiin
Laivaliikenne ja etenkin aluskoko ovat kasvaneet roimasti ennustetusta sen jälkeen, kun Jätkäsaaren suunnitelmista päätettiin. Ensin siirrettiin satama Jätkäsaaretsa Vuosaareen ja nyt satama on siirtänyt liikenteen takaisin Jätkäsaareen. Via Baltica pitäisi Suomessa linjata Vuosaaren (tai Porkkalan) eikä Jätkääsaaren asuinkatujen läpi.
Yksi alus kuljettaa nyt rekkoja Muugasta Vuosaareen. Niitä pitäisi olla useampia.
Jotenkin on epätyydyttävä tilanne, että Jätkäsaari pilataan oluenhakuautoilla.
Itse henkilöliikenteen on hyvä kulkea Jätkäsaaren ja Katajanokan kautta, mutta kumipyöräliikennettä pitäisi ohjata voimakkain toimin Vuosaareen.
Jotta pysäköidyt autot eivät estäisi lumen aurausta, pyritään siihen, että kapeilla kaduilla jalkakäytävä on toisella puolella katua ja pysäköidyt autot toisella puolella. Jos pysäköintiä on nyt molemmilla puolilla, se olisi jatkossa vain toisella puolella tai olisi toiselta puolelta kielletty työaikaa ja niin edelleen. Tämä vähentää vähän pysäköintipaikkojen määrää, mutta puhtaanapito tehostuu huomattavasti. Ennustan urputusta autoilijoilta.
Tontti Reponen oy:lle kumppanuuskaavoitusta vastaan.
On näköjään keksitty keino vauhdittaa Hitas- ja Ara-tuotantoa. Saat kovan rahan tontin, jos rakennat myös Araa ja Hitas-asuntoja. Näppärää, mutta eikö tällaisesta pitäisi päättää valtuustotasolla, koska tässä kaupunki tosiasiassa subventoi Ara- ja Hitas-tuotantoa?
Olin pari viikkoa matkoilla, mutta nyt taas sorvin ääressä
Meilahden huvila-alueen kaava
Tästä on tullut paljon ristiriitaista palautetta. Jotkut ovat tyytymättömiä, ettei huviloiden yhteyteen saa rakentaa enemmän varastorakennuksia tai sivuasuntoja. Kovasti vihjataan, että kohtelu ei ole ollut tasapuolista, vaan jotkut ovat suhteilla saaneet poikkeamislupia.
Minulla olisi ymmärrystä sille, että aluetta taidolla tiivistettäisiin. Eiväthän tällaiset alueet koskaan ole valmiita niin, että olisi jokin lopullinen tila, joka en kerran saavutettu ja jota ei saisi enää muuttaa.
Kaavaan loittyy myös kiistelty baanayhteys Humallahden rantaa pitkin. Sillä kierretään raskas nousu. Kun rantaan rakennetaan raitti, sinne voisi saman tien rakentaa muutakin. Onhan siellä ollut joskus uimalaitoskin. Isoisäni on hypännyt siellä uimahyppyjä. Tämän takia kaavaa ei kuitenkaan kannata palauttaa vaan tyytyä jatkosuunnitteluohjeeseen. Ne voivat myöhemmin poikia kaavamuutoksen.
Karhunkaatajan kaava
Tämä Jokeri-kaava tuo alueelle 3 500 asukasta. Se on myös ensimmäisiä näistä ”bulevardikaavoista”, joissa pääväylästä ratikoineen tehdään alueen keskus, kun aiemmin asutus on kääntänyt selkänsä liikenneväylille.
Ihmettellen vähän alueen kouluratkaisua. 3 500 asukasta ei riitä peruskoululle, mutta ajatus, että lapset kävisivät Myllypuron koulua, on aika autopainotteinen ajatus. Koulumatka 2 km eikä julkista liikennettä.
Pohjoispuolella oleva omakotialue pelkää läpiajoliikennettä. Eivät usko liikennemerkin tehon riittävän. Pelätty läpiajoväylä pitää suunnitella hitaaksi, niin se ei houkuttele luvattomaan oikaisuun.
Honkasuolle kerrostaloja
Pientalokaavat eivät ole toteutuneet. Nyt kaavoitetaan kerrostaloja, joiden talous kestää heikot perustamisolosuhteet paremmin. Noin 500 uutta asukasta. Alue on Vantaan rajassa kiinni.
Jätkäsaareen tontti yksityistä englanninkielistä päiväkotia varten
Helsinki kansainvälistyy koulu koululta ja päiväkoti päiväkodilta. Elinkeinoväki on sitä mieltä, että näitä pitäisi olla paljon enemmän.
Keski-Pasilan tornikilpailun tulos
Kolmesta kilpailuehdotuksesta voiton vei YIT. Se sitoutuu toteuttamaan aloituskorttelit, yhteensä 67 000 kerrosneliötä, josta korkeintaan (sic!) 60 % asuntoja. Voittaneessa ehdotuksessa kaavailtiin alueen länsiosaan yhteensä 120 000 kerrosneliötä. Nekin saattavat mennä YIT:n toteutettavaksi.
Maisemat tulevat vähän muuttumaan.
Kaupunki ostaa kokonaisen kerrostalon purkaakseen sen
Talo sijaitsee Oulunkylässä. Talossa pitäisi tehdä putkiremontti, mutta se päätettiin purkaa isompien talojen tieltä. Kaupunki maksaa asunnoista noin 3 900 €/m2 ja autotalleista 2 700 €/kpl.
Taas yksi hotelli lisää. Tällä kertaa Unioninkadun ja Eteläisen Makasiinikadun kulmassa.
Hitas- ja ARA-tonttien vuokrasopimukset Jätkäsaaressa
Hitas-tonttien arvoksi on päätetty noin 800 €/k‑m2. Kun tätä vertaa kovan rahan tonteista saatuihin selvästi yli tuhannen euron hintoihin, voisi ajatella, että Hitasta subventoidaan paitsi vuokranalennuksen (20 %) myös tontin arvon mukaan. Vuokra on alennuksenkin jälkeen kuitenkin korkea – 3,2% –, joka on siis reaalikorko, koska vuokra on sidottu elinkustannusindeksiin. EKP on luvannut meillä kahden prosentin inflaation, joten tuo vastaa yli viiden prosentin nimelliskorkoa.
Kaupungilla laskennallinen vuokra on liian korkea suhteessa pääoma-arvoon. Siksi nämä vertailut näyttävät tältä. Taloyhtiöiden kannattaisi ehdottomasti ostaa nuo tontit, jos ne saisi 800 euron kerrosneliöhintaan, mutta kaupunki ei tietenkään myy. Samasta syystä osto-optiota käytetään aina, jos sellainen vuokrasopimukseen liittyy.
Jos olisin ostamassa asuntoa Jätkäsaaresta, en osallistuisi Hitas-arpajaisiin vaan ostaisin omalla tontilla olevan kovanrahan asunnon. Minä saan kyllä asuntolainaa alle viiden prosentin nimelliskorolla.
ARA-asuntojen omakustannusvuokrista tulee näillä pelisäännöillä aika korkeat, mutta se ei asukkaita haittaa. Vuokran tasaus siirtää sen muiden ARA-asukkaiden ongelmaksi.
Tällä Hitas-talon vuokran pohjana oleva kerrosneliöhinta on 605 €. Olematta mitään mieltä vuokrien tasosta on sanottava, että ero Jätkäsaaren ja Postipuiston välillä on liian pieni.
Mutta Postipuiston rakentaminen on siis jo näin pitkällä.
Tyttäreni lähetti minulle linkin Foreign Policy:n artikkeliin ”Why growth can’t be green” . Tällä hän halusi haastaa minun ajatteluni, jonka mukaan taloutta ohjataan ympäristöveroilla tehokkaimmin ympäristön kannalta oikeaan suuntaan. Tässä artikkelissa sanotaan, että edes hiiliveron (tai päästöoikeuden hinnan) nostaminen 500 euroon tonnilta riitä alkuunkaan.
En ole hankkinut käsiini tutkimuksia, joihin artikkelissa viitataan. Siksi lähden oletuksesta, että tässä on selostettu niitä oikein. Jos näin on, en vielä heittäisi pyyhettä kehään.
Artikkelin mukaan on selvitetty sitä, miten korkeampi hinta vaikuttaisi tuotantotekniikkaan, mutta ei sitä, mitä se vaikuttaisi kulutuksen rakenteeseen. Vähän kärjistäen siis, paljonko polttoaineen hinnan nousu parantaisi muskeliveneiden moottoreiden hyötysuhdetta, mutta ei lainkaan sitä, miten se vaikuttaisi muskeliveneiden suosioon.
Vihreän verouudistuksen tarkoituksena on vaikuttaa ennen kaikkea kuluttajan valitsemaan kulutuskoriin ja sen lisäksi tietysti myös tuotantoteknologiaan. Tarkoituksena on alentaa työn verotusta olennaisesti ja lisätä vastaavasti ympäristöveroja, joista tärkein, mutta ei suinkaan ainoa, olisi jonkinlainen hiilivero.
Hiilipäästöjen vero pitäisi myös bioenergian osalta tehdä oikein, mihin juuri nyt on suuria poliittisia esteitä. Puun osalta oikea tapa olisi laittaa täysimääräinen vero puun polttamiselle ja maksaa vastaavasti nieluista. Sen jälkeen ei tarvitsisi jäkättää siitä, mikä osa puun poltosta tuottaa päästöjä ja mikä on oikeasti uusiutuvaa ja kuinka pitkällä aikavälillä.
Ilmastoveron pitäisi olla kattava eikä siinä saisi noudattaa poliittista tarkoituksenmukaisuutta. Lehmä esimerkiksi tuottaa metaanipäästöjä 100 kiloa vuodessa, mikä vastaa hiilidioksdipäästöinä 2,5 – 10 tonnia riippuen tarkasteluajanjakson pituudesta.
Todettakoon nyt alkajaisiksi, että 500 euron hiiliverot tuottaisivat noin 20 mrd € jo sillä määritelmällä, ettei puun poltto ei tuota päästöjä.
Vaikka hiilidioksidipäästöistä perittäisiin 20 mrd € euroa enemmän, se ei tekisi meistä köyhempiä, koska muuta verotusta voitaisiin vastaavasti alentaa. Tuloverot käytännössä lähes kokonaan pois, tai vaihtoehtoisesti arvonlisävero. Jos vähennys tehtäisiin tuloveroista, verotuksen progressio hoidettaisiin perustulolla. Tosin tarkoituksena siis on, että tuo 20 mrd € pienenee nopeasti päästöjen vähentyessä.
Energian kulutus ja tavaroiden ostaminen tulisi kalliimmaksi ja palvelujen käyttö halvemmaksi. Kestävät tuotteet tulisivat suhteessa halvemmaksi kertakäyttökrääsään nähden. Korkea verokiila, joka Suomessa estää palveluyhteiskunnan kehitystä, madaltuisi olennaisesti.
Uusi kulutuskori olisi erilainen, mutta ei välttämättä juuri huonompi. Teoriassa sen pitäisi olla vähän huonompi, koska ennen optimoitiin vain kuluttajan hyvää ja nyt optimoinnissa olisi mukana myös ilmaston hyvä. En ole kuitenkaan varma edes tästä, koska voisi olettaa työllisyyden olevan vastaavasti parempi ja sitä kautta kuluttajien aseman keskimäärin vähintään yhtä hyvä.
Takaisin niihin muskeliveneisiin. Ainakin Sipoon saaristossa havaitsee, että jo toteutunut, melko maltillinen polttoaineen hinnan korotus on vähentänyt moottoriveneillä ajelua dramaattisesti. En löytänyt asiasta virallista tilastoa tukemaan tätä subjektiivista havaintoa. Löytääkö joku?
Moni on sanonut, että ei ole mitään näyttöä kasvun irtaantumisesta energian kulutuksesta. Ensinnäkin on siitä vähän näyttöä, mutta kuinka voisi olla, kun sitä ei ole edes yritetty. Päästöoikeuksien hinta ei ole 500 euroa vaan 20 euroa. Ei se silloin vaikuta.
Nykyisellä kulutusrakenteella jatkaminen — kasvusta puhumattakaan — ei ole mahdollista. Ilmaston pelastaminen vaatii kulutustapojen muutosta, esimerkiksi lihan ja maitotaloustuotteiden käytön vähentämistä. Tätä voi tehdä vapaaehtoisin toimin, mutta vielä tehokkaammin siihen ohjaa hintojen muuttaminen verotuksen avulla. Hinnat näkyvät kaikessa, kuluttaja ei voi tietää kuin osasta kulutuspäätöstensä vaikutuksia.