Kategoria: _

Vähän ilkikuris­es­ti kir­joitin twit­teris­sä, että hyvien viinien ystävänä suh­taudun kauhul­la ajatuk­seen, että Alko viin­i­mo­nop­o­li mur­re­taan ja ruokakaupoista saa muu­ta­maa huonoa bulkkivi­iniä. Tämä herät­ti vasta­lau­sei­ta ja syn­nyt­ti väit­teen, että viini­va­likoima paranisi Alkon nykyis­es­tä noin 5000 viinimerkistä.

Mika Mali­ran­ta esit­ti vähän ana­lyyt­tisem­män kysymyksen:

Kiin­nos­ta­va kysymys, tuot­taako markki­na­t­alous hyv­in­voin­nin kannal­ta liian vähän erikois­li­ikkeitä? Mitä mieltä olet?

Aikanaan kir­jo­ja sai myy­dä vain kir­jakaupois­sa. Niin­pä pienel­läkin paikkakun­nal­la oli yleen­sä kir­jakaup­pa, jon­ka tar­jon­ta kat­toi kaiken Kalle Pää­talon men­estyskir­joista Tom­my Taber­manin vähän myyvi­in runokokoelmi­in. Sit­ten kir­jo­jen kaup­pa vapau­tui, mar­ketit alkoi­vat myy­dä Pää­taloa, kir­jakaup­pa meni nurin  eikä Tom­my Taber­man­nia saanut enää kuin suurista kaupungeista.

Tämä osoit­taa, että kil­pailu voi heiken­tää tar­jon­taa. Tois­t­en mielestä on ikävää, että kir­jakaup­po­ja on vain suuris­sa kaupungeis­sa. Tois­t­en mielestä on väärin, että Kalle Pää­talon osta­jat sub­ven­toi­vat Tom­my Taber­manin runokir­jo­jen osta­jia. Makua­sia, mut­ta vas­taa Mika Mali­ran­nan kysymyk­seen. On mahdollista.

Olen sitä mieltä, että apteekin perus­t­a­mi­nen pitäisi vapaut­taa tarve­harkin­nas­ta ja apteekkien pitäisi saa­da kil­pail­la hin­nal­la. Apteekke­ja koskisi kuitenkin edelleen velvol­lisu­us myy­dä kaikkia lääkkeitä, jot­ta myös harv­inaisia taute­ja sairas­ta­vat saisi­vat lääk­keen­sä. Jokainen kuitenkin ymmärtää, että jos Pris­ma saisi myy­dä halu­ami­aan lääkkeitä, se ottaisi valikoimaansa vain myy­dy­im­mät samaan tapaan kuin se on ottanut vain suosi­tu­im­mat kir­jat. Harv­inais­ten lääkkei­den tarvit­si­jat jou­tu­isi­vat pulaan, kos­ka täy­den palvelun apteek­it kuoli­si­vat pois.

Minus­ta on aika ilmeistä, että kun viinit tule­vat ruokakaup­poi­hin, tar­jon­nan kanssa käy samoin kuin kir­jo­jen kohdal­la. Helsingis­sä kaik­ki hyvin, mut­ta Liek­sas­ta voi olla vaikea saa­da Châteauneuf-du-Papea.

Laatu­vi­inien hin­nat myös nousi­si­vat. Tämä johtuu siitä, että EU määräsi Alkolle hinta­funk­tion, jos­sa viinien kat­teet ovat pienet seä bulk­ki- ja laatu­vi­inien kat­teet yhtä pienet. Niin­pä Alko myy ital­ialaisia laatu­vi­ine­jä halvem­mal­la kuin kau­pat Ital­ias­sa huoli­mat­ta hin­taan sisäl­tyvästä alko­ho­liv­eros­ta, noin 3 €/pullo. Valikoimaan tulee toki myös neljän euron viine­jä – niitä, jot­ka mak­sa­vat Ital­ias­sa euron/pullo. Sel­l­aista kuraa Alko ei myy, kos­ka ei ole mitään järkeä mak­saa kol­men euron alko­ho­liv­eroa euron arvois­es­ta viin­istä. Muu­ta­ma vuosi sit­ten raja kuki noin 10 euron viineis­sä. Siitä ylöspäin viinit oli­vat Alkos­sa halvem­pia kuin muual­la. Sen jäl­keen alko­ho­liv­eroa on nos­tet­tu, joten tuo raja on var­maankin siir­tynyt ylöspäin.

Olet­teko ihme­telleet, mik­si Alkos­sa on näit­tä Antti­lan hin­to­ja, 9,98 €/pullo? Eihän Alkon tehtävä ole houkutel­la osta­maan. Se johtuu siitä, että tuo hinta­funk­tio on maa­han­tuo­jien tiedos­sa ja he hin­noit­tel­e­vat tukkuhin­tansa niin, että se johtaa näi­hin Antti­lan hintoihin.

Kysyin joskus eräältä Sil­ja Linen johta­jal­ta, miten he pystyvät myymään tax free ‑myymälöis­sään viiniä kalli­im­mal­la kuin Alkos­sa, kos­ka niin­hän hei­dän on pakko tehdä, jos aiko­vat saa­da sen kan­nat­tavak­si. Hän sanoi jujun ole­van siinä, että myyvät eri viine­jä kuin Alko, jot­tei kulut­ta­ja pysty vertaamaan.

Viinin ystävälle Alkon myyjien asiantun­te­mus on arvokas asia. Pris­man kas­salta ei var­maankaan saisi vas­taavaa apua.

Kaiken kaikki­aan Alko har­joit­taa EU:n pakot­ta­mana voimakas­ta ris­tisub­ven­tio­ta hyvien viinien hyväk­si. Kun se aikanaan lop­puu, hyvien viinien ystävät tietysti kär­sivät. Tästä väit­teestä en luovu.

Vii­ni siir­tyy var­maankin verkkokaup­paan niin kun kir­jatkin ovat siir­tyneet sen jäl­keen, kun kir­jakau­pat lah­dat­ti­in. Se vaatii kuitenkin suun­nitel­mallisu­ut­ta. Ei yllä­tysvierai­ta ja jos vierai­ta kut­suu, pitää ruokalista tietää kauan etukäteen.

Sinän­sä sil­lä, ettei Pris­ma saa myy­dä aitoa sham­pan­jaa, ei ole mainit­tavaa alko­holipoli­it­tista merkitystä.

Kil­pailu ja opti­maa­li­nen kauppaverkko

Kil­pailu ei sinän­sä takaa opti­maal­ista kaup­paverkkoa. Tästä triv­i­aali esimerk­ki on kilo­metrin pitu­inen ranta, jol­la on kak­si kioskia. Kulut­ta­jien kannal­ta ideaal­ista olisi, että nämä sijait­si­si­vat pis­teis­sä 250m ja 750 m, mut­ta tähän tulok­seen kil­pailu ei joh­da. Jos olete­taan, että asi­akkaat val­it­se­vat lähin­nä ole­van kioskin, kum­mankin kan­nat­taa siir­tyä lähem­mäs toista niin, että ne ovat lop­ul­ta keskel­lä rantaa vierekkäin. Tämä yksinker­tais­tet­tu esimerk­ki on yleis­tet­tävis­sä hyper­mar­ket­tei­hin ja huoltoasemi­in. Havain­not tuke­vat teo­ri­aa. Jos rantakahvi­lat saisi­vat tehdä kartellin, ne sopi­si­vat paikoik­si nuo 250 ja 750 metriä. Ehkä hyper­mar­ketitkin sijait­si­si­vat eri puo­lil­la kaupunkia, jos kartel­li olisi luvallinen.

Onko kulut­ta­jalle parem­pi, että käytössä on lähikaup­pa (vai­h­toe­hto A), vaik­ka se onkin vähän kalli­impi, vai 20 kilo­metrin päässä ole­va edulli­nen automar­ket­ti (B)?

Ilman muu­ta kulut­ta­jan kannal­ta paras vai­h­toe­hto on, että käytet­tävis­sä on molem­mat. Olet­takaamme, että kaikkien kulut­ta­jien kannal­ta vai­h­toe­hdot menevät näin:

A+B > A > B

Jos ei halua, että kaik­ki, myös uno­htunut kerma­purk­ki, pitää hakea 20 kilo­metrin päästä, pelkkä lähikaup­pa on parem­pi kuin pelkkä automarketti.

Tilanne, jos on molem­mat, on siis paras, mut­ta ei vält­tämät­tä pysyvä. Jos kaik­ki toimi­vat omaan etu­aan mak­si­moiden, he tekevät suuret viikko-ostok­set automar­ketis­sa ja osta­vat uno­htuneen kerma­purkin lähikau­pas­ta. Lähikaup­pa ei pysy täl­lä pystyssä ja niin­pä lop­ul­ta päädytään vai­h­toe­htoon B, joka oli kaikkien mielestä alun perin huonoin.

Opti­maaliseen ratkaisu­un päädyt­täisi­in, jos asi­akkaat mak­saisi­vat vuo­tu­ista kor­vaus­ta lähikaup­pi­aalle siitä, että kaup­pa on ole­mas­sa. Jos halu­aa tähän talous­te­o­reet­tisen seli­tyk­sen, kan­nat­taa googlata ter­mi kulut­ta­jan ylijäämä.

Ilmeis­es­ti kil­pailu ei ole tuot­tanut tyy­dyt­tävää ratkaisua, kos­ka kaikkial­la Län­si-Euroopas­sa on syn­tynyt kulut­ta­jao­su­uskun­tia tur­vaa­maan kau­pan tarjontaa.