Velkajarrua on vähän vaikea arvostella, koska tulee väkisin samaistetuksi Vasemmistoliiton ”juhlitaan ja syödään viimeisetkin siemenperunat ”-linjaan. Vaikka kannattaa vastuullista talouspolitiikkaa, ei kuitenkaan tarvitse kannattaa huonoa suhdannepolitiikkaa.
Nyt on sovittu, että julkisen velan suhteessa BKT:hen on alennuttavat 0,75 prosenttiyksikköä vuosittain. Kuten Mikko Särelä esitti, se olisi pitänyt sitoa BKT:n kasvuvauhtiin. Jos BKT kasvaa kolme prosenttia vuodessa, velkaa ei tarvitse lyhentää lainkaan vaan voidaan ottaa lisää velkaa jopa kaksi prosenttia BKT:sta. Vastaavasti, jos BKT pienenee kolme prosenttia, valtiontalous on pakotettava yli kolme prosenttia ylijäämäiseksi. Keynes voi huonosti haudassaan.
Silloin kun talous kasvaa rajusti, pitäisi säännön pakottaa suureen ylijäämään ja paljon esitettyä nopeampaan velanmaksuun. Poliitikoille hyvät ajat ovat vaikeimpia. Oikeistolle syntyy himo alentaa veroja (näin ne ovat tehneet aika monta kertaa) ja vasemmistolla himo lisätä menoja.
Tässä sallitaan kuitenkin vuosittaista säännön rikkomista niin, että alijäämä saa olla 2,5 prosenttia BKT:sta. Ajatellaan ilmeisesti, että laskukaudet ovat lyhyitä, koska vaalikauden loppuun mennessä pitää tasapainottaa . Jatka lukemista “Vielä velkajarrusta”