Edellisessä postauksessa todettiin, ettei ole syytä päästää köyhien maiden kansalaisia muuttamaan Suomeen tehdäkseen työtä nälkäpalkalla, vaikka se olisikin heidän kannaltaan parempi vaihtoehto kuin kotimaassa pysyminen. Paljon Suomessa on kuitenkin maahanmuuttajia, jotka tekevät tosiasiassa töitä paljon alle TES:n mukaisen palkan.
Wolt-kuskit tilin haltijoiden renkeinä
Tuhansia Wolt-kuskeja kuljettaa ruokaa ravintoloista suomalaisille. Näistä moni tekee työtä markkinaehtoisella palkalla, siis niin huonolla palkalla, että työn vastaanottaminen juuri ja juuri kannattaa.
Wolt-kuskeiksi olisi tulijoita. Wolt-tiliä jonottaa 20 000 kuskiksi haluavaa. Se ei siis ole määritelmän mukaan markkinaehtoinen korvaus, koska korvausta voisi alentaakin ja halukkaita olisi silti.
Niistä Wolt-kuskeista, joita näemme katukuvassa, merkittävä osa on kuitenkin Wolt-tilin haltijoiden renkejä. Joku toinen omistaa tilin, mutta teettää varsinaisen työn muilla ja ottaa ansioista lehtitietojen mukaan noin 30 % itselleen, jopa enemmän. Tämä 30 prosentilla alennettu korvaus alkaa jo olla lähellä sitä markkinaehtoista ansiota, josta edellisessä postauksessa oli puhetta.
Jos on halukkuutta tehdä työtä mieluummin nälkäpalkalla kuin ei ollenkaan, aina löytyy joku, joka on valmis sitä teettämään hyötyäkseen siitä itse. Tässä tapauksessa riistäjä ei ole äveriäs kapitalisti vaan köyhä itsekin, siis se Wolt-tilin omistaja.
Portinvartijalla on tilaisuus rahastaa
Jos on valtava paine muuttaa huonoista oloista Suomeen, portinvartijana toimivalla se antaa portinvartijalle tilaisuuden rahastaa maahan pääsystä. Tämä on heikko kohta strategiassamme avata maahanpääsy niille, joilla on riittävän hyväpalkkainen työ Suomessa. Sillä, joka tätä työtä tarjoaa, on tavallaan avaimet porttiin, jonka kautta pääsee Suomeen.
Moni Suomessa työtä tekevä on velkaa ihmissalakuljettajille, joten hänen tosiasialliset ansionsa ovat perin vaatimattomat.
Paavo Teittinen kuvaa kirjassaan Pitkä vuoro, mihin maahan pääsyllä rahastaminen on johtanut. Muuttajalle ollaan kyllä maksavinaan työehtosopimusten mukaista palkkaa, mutta palkkaamiseen liittyy kynnysraha tai kun palkka on ensin maksettu riittävän kokoisena työn tekijän tilille, mennään tämän kanssa pankkiautomaatille, jossa työntekijä nostaa huomattavan osan palkastaan ja antaa seteleinä sen takaisin työnantajalle. Varmaan kekseliäs löytää muitakin keinoja. Olennaista on, että vaatimus TES:n mukaisesta palkasta vuotaa pahasti.
Yksi tapaa tehdä työtä alipalkattuna on yrittäjyys. Yrittäjiä on maahanmuuttajista paljon suurempi osa kuin kantasuomalaisista.
Hallitus lisää modernia orjuutta
Jos työsuhde katkeaa, joutuu ulos maasta. Kun hallitus päätti, että kolmen tai kuuden kuukauden kuluttua työsuhteen katkeamisesta joutuu ulos maasta, ellei ole saanut uutta työpaikkaa, se tuli toivottavasti ymmärtämättömyyttään edistäneeksi modernia orjuutta. Antaahan se riistävälle työnantajalle lisää valtaa huono-osaiseen työntekijäänsä nähden. Maassa olo ei ole enää virallisesti sidottu yhteen työnantajaan, mutta käytännössä työnantajan vaihtaminen on vaikeaa, koska työlupa on sidottu tiukasti jollekin alalle.
Globaali köyhyys työntyy Suomen sisälle jokaisesta pienestä raosta, halusimme tai emme.
Jonkinlaista ulkomaalaisvaltuutettua kaivataan
Työntekijöiden oikeuksien toteutumista valvovat luottamusmiehen, työsuojeluvaltuutetut ja työsuojelutarkastukset. Nämä eivät oikein pelitä juuri niillä pienillä ja epämääräisillä työpaikoilla, joilla modernia orjuutta esiintyy. Ay-liike ei anna suojaa järjestäytymättömille työntekijöille. Toisaalta se puolustaa reviiriään, mikä on jarruttanut valtiovallan puuttumista ongelmaan. Jotain tälle asialle pitäisi tehdä, mutta tunnen asiaa sen verran huonosti, etten ala muotoilla ehdotustani. Jokaisella Suomessa työskentelevällä pitäisi olla jokin henkilö. jonka puoleen voi luottamuksellisesti kääntyä, kun kokee tulleensa väärin kohdelluksi. Ehkä ulkomaalaisilla työntekijöillä pitäisi olla jokin heidän ongelmiinsa paneutuva valtuutettu.
Moderni orjuus on eettisesti kiusallinen ongelma. Kannattaa kuitenkin muistaa, että nälkäpalkalla työskentely Suomessa on monen riistetyn kohdalla parempi vaihtoehto kuin jäädä kotimaahan elämään vielä paljon pienemmällä palkalla. Kuten edellisessä kirjoituksessa totesin kieltäessämme ulkomaalaisilta työnteon Tes:iä alemmalla palkalla, emme oikeastaan suojele ulkomaalaista itseään vaan suomalaisia vähän koulutettuja työntekijöitä kohtuuttomalta kilpailulta työmarkkinoilla.
Vai onko nälkäpalkalla työskentely sittenkään parempi vaihtoehto kuin ostovoimaltaan vielä huonommalla palkalla työskentely muiden yhtä köyhien keskuudessa kotimaassa? On ahdistavaa nähdä jatkuvasti parempiosaisia ihmisiä. Köyhyys tuntuu vähemmän pahalta, jos muutkin ovat yhtä köyhiä.
Ulkomaalaisten keskittyvät sinne, missä heille saa maksaa huonompaa palkkaa
Sivuhuomautuksena todettakoon, että maahanmuuttaja voi laillisesti tehdä työtä kantasuomalaisia alemmalla palkalla kasvukeskuksissa, jossa käytännön palkat ovat selvästi yli työehtosopimusten taulukkopalkkojen tai yrittäjinä, esimerkiksi taksikuskeina.
Niinpä maahanmuuttajat työskentelevät lähinnä kasvukeskuksissa ja esimerkiksi taksikuskeina.
Jos maahanmuuttajien on niin vaikea työllistyä, ja heitä riistetään, niin olisiko sittenkin parempi että heitä olisi vähemmän?
Työperäisen maahanmuuton säännöt pitäisi laatia niin, että ne tuottavat suurimman hyödyn maamme kansantaloudelle ja yhteiskunnalle laajemminkin. Pitäisi arvioida muuttajan taloudellinen nettohyöty, tietenkin koko elinkaaren ajalta, mutta myös jälkeläisten ja muiden “sivuvaikutusten” osalta. Pitäisi arvioida myös vaikutukset yhteiskunnan koheesiolle, koulutusjärjestelmämme tehokkuudelle ja kotimaisten kielten elinvoimalle, jos kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvien osuus väestöstä vähenee ja kulttuurinen monimuotoisuus lisääntyy.
Nimimerkki Aika ajatella kommenttina että jos maahanmuuttajien panostusta kansantaloudelle pitäisi katsoa elinkaaren ajalta sekä heidän jälkeläisten ja muiden “sivuvaikutusten” kautta tälläinen darwinistinen ajattelu pitäisi olla myös eläkeläisten kohdalla. Eläkeläisten elinkaari pitenee kokoajan. Kun eläkejärjestelmä luotiin kyseessä oli vanhuuden turva ennen kuolema. Eläkeläinen oli eläkkeellä noin 10–15 vuotta. Nyt eläke on vanhuuden etu ja eläkeläinen on eläkkeellä todennäköisesti 20–30 vuotta. On muistettava että se eläke joka maksetaan eläkerahastoista ei ole eläkeläisen oma panos vaa kaikki eläkeläisten panos yhteensä. Sama koskee sosiaaliturvaa. Siellä ei ole kansalaisen X:n sosiaaliturvaa vaan kaikkien kansalaisten.
“On ahdistavaa nähdä jatkuvasti parempiosaisia ihmisiä.”. Juuri tästä syystä kansa haluaa segregoitua. Köyhä viihtyy paremmin rikkaista vapaalla alueella eikä rikaskaan köyhiä ympärilleen kaipaa. Miksi julkinen valta käy segregaation vastaista taisteluaan, vaikka se on erittäin kallista ja aiheuttaa pahan mielen niin köyhälle kuin rikkaallekin?
Ehkä tavoitteena on estää väestön jakautuminen perinnöllisiin kasteihin. Ainakin jakautumisen jatkumista sukupolvien yli on syytä vähentää.
Tuohon sivuhuomautukseen voisi todeta, että kaikki työt, joissa ulkomaalaiselle työvoimalle voi maksaa laillisesti huonommin kuin kantasuomalaisille, eivät rajoitu kasvukeskuksiin. Yksi esimerkki on metsänhoito. Kun laskee viimevuotisen Tapion raportin lukuja:
https://tapio.fi/wp-content/uploads/2025/06/Ulk_tyovoiman_tarve_saatavuus_Loppuraportti2025_Tapio.pdf
huomaa, että metsätyövoimasta yli jo yli puolet on ulkomaalaisia. Tässä on siis kyse raskasta ruumiillista istutus- ja raivaussahatöitä tekevistä ihmisistä, ei koneenkuljettajista. Alan työehtosopimusten mukaiset alimmat palkat ovat alhaisia, kausityöntekijällä jopa alle 10 euroa tunti.
Ruotsissa kehitys on vielä pidemmälle, siellä metsätyövoimasta ilmeisesti jo yli 90 prosenttia on ulkomaista.
Nimenomaan maa-ja metsätalousalojen takia Orpon hallitus ja myös keskusta haluavat sallia työperäisen maahanmuuton 1600€/kk palkalla. Eihän sillä palkalla tule kaupungeissa edes toimeen ilman yhteiskunnan tukia. Toki työehtosopimusten mukaisetkin palkat ovat noilla aloilla hyvin alhaisia, mutta jotainhan se kertoo jos Suomeen haalitaan lisää työvoimaa alle 2000€/kk palkalla ja lisätään paikallista sopimista näiden maahanmuuttajien kanssa heikentämällä samalla ammattiliittojen asemaa, vaikka Suomessa on samaan aikaan jo yli 300000 työtöntä.
Näinhän tämä menee.
Minua häiritsee paljon se, että iso osa väestöstä (tässä yhteydessä kaikki keskiluokka/hyväosaiset), onnistutaan pitämään täysin tietämättömänä kaikesta kauheudesta, jota heidän elintasonsa ja elämäntapansa aiheuttaa pallolla. Saastuttava toiminta on siirretty maailman toiselle puolelle, samoin lapsityövoiman jne käyttö. Eläinravinnon tuotanto on piilossa ja proteiini saapuu kauppoihin “valkoisen lihan” suikaleina tai jonain vakioituina fileinä — ei verta, ei karvaa, eikä kidutusta. Taudeista ja lääkkeistä, myrkyistä, mistä ties näkymättömästä nyt puhumattakaan.
Ruokalähetit ja halpistaksikuskit tulevat sentään vähän iholle, sillä heitä voi joutua katsomaan silmiin. Tämä on kiusallinen virhe kaiken tämän hyvesignaloinnin keskellä.
Tuo edellinen ei olisi, eikä myöskään pallon tuho käynnissä, jos eläisimme 50-luvulla. Toisaalta kukaan ei sinne tahdo, sillä olemme niin innostuneita mukavuuksistamme, että pyhitämme ne tarvehiararkiassamme kaiken edelle.
Nimimerkki Suunnittelijalle kommenttina että kun mainitsit että 1950-luvulla ei ollut ruokalähettiläitä tai halpistaksikuskeja mutta silloin oli vielä piikoja ja renkejä. Piikoja oli keskiluokkaisilla kaupunkilaisperheillä. Silloin oli myös pirssejä jotka olivat tavallaan tämän päivän halpistakseja. Suomessa. Kehittyvissä maissa on keskiluokalla kotiapulaisia joiden palkka on sama kuin Suomessa 1950-luvun kotiapulaisten palkka. Minua häiritsee myös että historiaa ei tunneta kovinkaan hyvin kun ei muisteta millaista elintaso ja luokkaerot olivat 1950-luvulla
Hyvä tarkennus. Tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan väittää, etteikö 50-luvulla olisi ollut aputyövoimaa tai elintasoeroja, päinvastoin. Lähinnä 50-luku on viimeisin ajanjakso, jolloin emme kuormittaneet maapalloa enempää kuin sen kestää. Lisäksi asuimme saastuttavien tehtaiden keskellä ja näimme elintasoerot selvemmin. — Tämän päivän elintasomme perustuu maan poraamiseen ja sellaiseen globaaliin ihmiskauppaan, joka ei kestä päivänvaloa. Väitän, että yksi syy ylikulutukseen ja henkilöiden riistoon on se, että kaiken tämän kulutusjuhlan ikävät puolet on pääosin onnistuttu piilottamaan näkyvistämme.
Eiköhän nyt kuitenkin muisteta, että tämän riiston motivaattorina taustalla on nimenomaan markkinamekanismi ja halvempi hinta. Maksa riistopalkkaa työntekijälle tai yrittäjälle, niin saat kohtuutonta kilpailuetua ns. riistämättömään yrittäjään nähden. Markkinamekanismi palkitsee siis huonosti käyttäytyviä yrittäjiä ja rankaisee hyvin käyttäytyviä yrittäjiä. Mutta tässä on yksi markkinoiden seikka taustalla, mikä taas ohjaa toiminnan lopputulosta: työvoiman tarjonnan ja kysynnän tasapaino.
Jos työntekijöitä ei riitä kunnolla riistettäviksi, niin työnantajat eivät voi riistää sillä jäävät ilman työntekijöitä eli työntekijöitä on aikalailla pakko kohdella hyvin. Nykytilanteessa matalasti koulutetusta työvoimasta on aika roimaa ylitarjontaa, kiitos maahanmuuton, ja lopputuloksena tämä ja edellinen blogikirjoitus.
Ratkaisuna siis on se, että jos halutaan toteuttaa markkinaehtoista palkkojen muodostusta niin valtion tulee paljon suuremmalla kädellä osallistua myös työmarkkinoiden tasapainon ylläpitoon.
Tähän yksi hyvä keino olisi dynaaminen sosiaaliturva — eli kun taloudessa menee lujaa ja työttömyys laskee niin sosiaaliturvan taso työttömille nousee, sitten kun taloudessa on hiljaista ja työttömyys kasvaa niin sosiaaliturva laskee. Tässäkin on sitten paljon ongelmia, koska vuokrat ja elinkustannukset eivät tietenkään elä samalla tavalla dynaamisesti ja markkinaehtoisesti alas joustaen, vaikka moni näin toivoisi. Eli jotta tämä toimisi, niin valtion pitäisi myös puuttua voimakkaasti asuntomarkkinoihin, varmistaen riittävä asuntojen tarjonta kysyntään nähden. Mutta silti helpoin olisi säädellä tarkemmin maahanmuuttoa koulutustason ja ‑alan ja osaamisen mukaan, pyrkien välttämään nykyisenlaista tilaa, jossa matalasti koulutetusta työvoimasta on niin kova ylitarjonta, että sitä voidaan käyttää äärimmäiseen tehottomasti wolt-kuljetuksiin.
Sivuhuomiona muuten, kun palkat joustavat alas, niin tuottavuus laskee, koska oletettavasti palkkojen joustolla haetaan sitä kilpailuetua eli halvempaa hintaa. Tuottavuuskehitystä on taas pidetty suurena ongelmana, eikä tämä palkkojen joustaminen alaspäin edistä tilannetta mitenkään.
Kummasti ne vaan vapaat markkinat tarvitsevat aina valtiota ohjaamaan.
Niin, ja kaikille supply side ‑hihhuleille lisänä: Omenoita saa syksyllä ilmaiseksi. eikä kaikki mene siltikään. Tämä ilmiö selittää erinomaisesti myös tämän blogitekstin sanoman kun asiaa pohtii. Mutta niin vain meille kerrotaan, että kun tarjontaa lisätään niin kysyntä kasvaa, kunnes ei enää kasvakkaan. Jossain vaiheessa joku laskee, että on halvempi tehdä itse kuin ottaa toinen nälkäpalkalla saman katon alle moderniksi orjaksi, anteeksi piiaksi. Miehille ja heidän fyysisille avuilleen ei liene samanlaista kysyntää nykyaikana kuin mitä naisille osa saattaa keksiä.
Kummasti sokerideittailu on noussut myös samaan aikaan ilmiöksi kun matalasti koulutetun työvoiman ylitarjonta on suurta? Mitenpä sattui juuri sopivasti, että todellisuus käyttäytyy näin?