Miten työllistää vähän koulutettuja ihmisiä?
Suomi on huono työllistämään matalasti koulutettua työvoimaa verrattuna moniin muihin maihin. Siksi meillä on matala työllisyysaste verrattuna muihin Pohjoismaihin ja ylipäänsä maihin, joissa suhtaudutaan myönteisesti naisten työssäkäyntiin. Hyvinvointivaltiomaissa työllisyyden pitäisi olla parempi kuin maissa, joissa ajatuksena on, että perhe ja suku huolehtivat omistaan.
Pienet palkkaerot ovat yksi syy ongelmaan. Jyrkästi yksinkertaistaen, jos muurari ja tiilenkantaja saavat samaa palkkaa, on yksinkertaisempaa, että muurari kantaa tiilet itse. Pienistä palkkaeroista huolimatta pienipalkkaiset eivät voi Suomessa erityisen hyvin, koska asuminen on meillä kallista. Tämä pitää muistaa kansainvälisissä vertailuissa.
Jos ajatellaan asiaa ekonomistin silmin ja vain markkinaratkaisuihin nojaten, on periaatteessa kolme tapaa suhtautua tasapainotyöttömyyden kasvuun.
- Annetaan pienimpien palkkojen laskea samalla kun kiristetään työttömyysetuja. Lopputuloksena on työssä käyvien köyhien alaluokka, jossa monen on tehtävä kahta työtä selvitäkseen päivittäisistä menoista. Toimii monissa maissa. Tämä kyllä lisää työllisyyttä, mistä ovat osoituksena vaikkapa Wolt-kuskit. Helsingissä ei voi kävellä viittä minuuttia näkemättä sähköfillarilla suhaavaa Wolt-kuskia, joten paljon heitä on oltava. Jos kuskeille pitäisi maksaa kohtuullista tuntipalkkaa, oli tilauksia tai ei, koko alaa ei olisi. Ei siksi, että Woltin omistajat ovat niin ahneita – firma kai tuottaa tappiota – vaan koska asiakkaat eivät suostu maksamaan enempää.
- Annetaan rakenteellisen työttömyyden nousta. Uhrataan huono-osaisin työvoima, jotta muiden palkat pysyvät siedettävinä.
- Subventoidaan vaikeasti työllistyvien työntekoa joko maksamalla työnantajalle palkkatukea tai täydentävää tulonsiirtoa työntekijälle itselleen.
Jatka lukemista “Uusi hyvinvointivaltio (4) Mitä tehdä huonosti koulutetulle työvoimalle”