Miten työllistää vähän koulutettuja ihmisiä?
Suomi on huono työllistämään matalasti koulutettua työvoimaa verrattuna moniin muihin maihin. Siksi meillä on matala työllisyysaste verrattuna muihin Pohjoismaihin ja ylipäänsä maihin, joissa suhtaudutaan myönteisesti naisten työssäkäyntiin. Hyvinvointivaltiomaissa työllisyyden pitäisi olla parempi kuin maissa, joissa ajatuksena on, että perhe ja suku huolehtivat omistaan.
Pienet palkkaerot ovat yksi syy ongelmaan. Jyrkästi yksinkertaistaen, jos muurari ja tiilenkantaja saavat samaa palkkaa, on yksinkertaisempaa, että muurari kantaa tiilet itse. Pienistä palkkaeroista huolimatta pienipalkkaiset eivät voi Suomessa erityisen hyvin, koska asuminen on meillä kallista. Tämä pitää muistaa kansainvälisissä vertailuissa.
Jos ajatellaan asiaa ekonomistin silmin ja vain markkinaratkaisuihin nojaten, on periaatteessa kolme tapaa suhtautua tasapainotyöttömyyden kasvuun.
- Annetaan pienimpien palkkojen laskea samalla kun kiristetään työttömyysetuja. Lopputuloksena on työssä käyvien köyhien alaluokka, jossa monen on tehtävä kahta työtä selvitäkseen päivittäisistä menoista. Toimii monissa maissa. Tämä kyllä lisää työllisyyttä, mistä ovat osoituksena vaikkapa Wolt-kuskit. Helsingissä ei voi kävellä viittä minuuttia näkemättä sähköfillarilla suhaavaa Wolt-kuskia, joten paljon heitä on oltava. Jos kuskeille pitäisi maksaa kohtuullista tuntipalkkaa, oli tilauksia tai ei, koko alaa ei olisi. Ei siksi, että Woltin omistajat ovat niin ahneita – firma kai tuottaa tappiota – vaan koska asiakkaat eivät suostu maksamaan enempää.
- Annetaan rakenteellisen työttömyyden nousta. Uhrataan huono-osaisin työvoima, jotta muiden palkat pysyvät siedettävinä.
- Subventoidaan vaikeasti työllistyvien työntekoa joko maksamalla työnantajalle palkkatukea tai täydentävää tulonsiirtoa työntekijälle itselleen.
Sivuutan ensimmäisen vaihtoehdon. Myönnän, että se kyllä toimisi, mutta en sitä halua, eivätkä sitä suomalaiset halua yleensäkään, vaikka nykyinen hallitus näyttää tähän vaihtoehtoon ajautuvan ymmärtämättä sitä ehkä itsekään.
Kasvavan tasapainotyöttömyyden – tai kuten ennen sanottiin – rakenteellisen työttömyyden tie on se, jolle ajaudutaan, kun ei tehdä mitään. On ajauduttu jo pitkään. Kekkonen runnoi maahan vuonna 1975 hätätilahallituksen, kun työttömien määrä nousi yli sadantuhannen. Nyt työttömiä on virallisesti 270 000, mikä on reilusti alakanttiin, koska siitä puuttuvat toivottomimmat tapaukset, jotka ovat luopuneet työnhausta. Rakenteellista työttömyyttä kutsutaan nykyisin sievistellen kohtaanto-ongelmaksi, millä tarkoitetaan sitä, että työttömistä ei ole tekemään niitä töitä, joita olisi tarjolla. Pidän osaamisvinoumaa parempana käsitteenä.
Kannatan voimakkaasti kolmatta vaihtoehtoa eli pienipalkkaisen työn tukemista joko täydentävillä tulonsiirroilla, palkkatuella tai asumisen hintaa alentamalla. Vertailen näitä tapoja keskenään seuraavassa postauksessa.
Matalapalkkaisen työn tukeminen työttömyyden vaihtoehtona lisää kansantuloa, koska työttömien tekemä työ tulee lisäksi entisen päälle. Se tekee yhteiskunnasta sosiaalisesti ehyemmän verrattuna siihen, että satojatuhansia ihmisiä syrjäytyy työvoiman ulkopuolelle varjoyhteiskuntaan. Parantaako se vai heikentääkö se julkisen talouden tilaa riippuu työn kysynnän hintajoustosta.
On myös mietittävä avoimesti, onko luovuttaminen ja tukien varaan jättäytyminen Suomessa liian helppoa. Tähänkin epäsuosittuun aiheeseen paneudun myöhemmin.
Jotain on mennyt vikaan myös työnantajan vastuussa työvoimansa osaamisen kehittämisessä.
Ei ainakaan niin että jokainen vihreä poliitikko esiintyy sormea osoitellen lehdissä.
Meillä asuminen on aina hyvin radikalts ja siksi kallista. Lisäksi automatio Kannattaa kun aivottomastakin työssä pitää maksaa paljon tuottavuuteen verrattuna. Mieheni laski että jos ottaa vuorotteluvapaan insinöörin työstä niin jää voitolle kun rakentaa talon itse. Tee se itse kansa siis- verotus on karseaa ja maksavat ei jää voitolle
Sinun ei pitäisi sivuuttaa ensimmäistä vaihtoehtoa analyysissa.
Jos katsot vertailumaita “työssäkäyvien köyhien” ei välttämättä ole huonompi kuin Suomessa ja sosiaalinen liikkuvuus on monilta osin parempaa. Tukien varaan jäävä on siellä ikuisesti jumissa jopa silloin kun hyvää tarkoittaen subventoidaan töitä. Työnantajat kyllä katsovat työkokemusta jonkun pisteen jälkeen mikä korjaa ongelman monen kohdalla. Päihdeongelmaiset, vaikeavammaiset yms. ovat tietysti asia erikseen.
Siinä olet tietysti oikeassa että suomalaiset eivät halua ensimmäistä vaihtoehtoa. Se on julma tapa kohdella syrjäytyviä mutta minkäs sille mahtaa.
Lämmitys pelkästään maksaa täällä ja likkumimen on kallista
Työssäkäyvä köyhä voi opiskella tsi muuten edetä paremmille palkoille. Kotona turhaan makoileva ei etene urallaan
Pari huomiota. Wolt-kuskeina ei ole kovinkaan paljon ansiosidonnaisen työttömyysturvan saajia. Iso osa sitä työtä tekevistä taitaa olla sellaisia, jotka eivät edes ole suomalaisen sosiaaliturvan piirissä.
Soininvaara kirjoitti: ” Rakenteellista työttömyyttä kutsutaan nykyisin sievistellen kohtaanto-ongelmaksi, millä tarkoitetaan sitä, että työttömistä ei ole tekemään niitä töitä, joita olisi tarjolla. Pidän osaamisvinoumaa parempana käsitteenä.”
Kohtaanto-sanan käytölle on kyllä useita perusteita. Kyse on muustakin kuin vain osaamisvinoumasta. Esimerkiksi työvoiman kysyntä ja tarjonta ei välttämättä ajallisesti, sijainnillisesti, palkkatoiveellisesti, henkilökemiasyistä, terveydellisistä syistä, harrastusten yhteensovittamisen tai muun syyn takia kohtaa. Ajallisessa kohtaanto-ongelmassakin on monta tasoa: niin suhdannetasoa, vuositasoa kuin ihan vuorokaudenaikatasoakin.
Jostain tekijöistä on pulaa kesällä, toisista talvella, ja ylitarjontaa muut vuodenajat. Esimerkiksi Lapin matkailu työllistää huomattavasti talvella, mutta kesällä tilanne on toinen. Tietyömaat ja viherrakennusalan työpaikat taas eivät ole käynnissä lumisena kautena, koska maan koneellinen sulanapito maksaa niin paljon eikä ole ympäristönäkökulmastakaan mielekästä. Viher- ja infra-alalla on talviajalle muun työn tarve kymmenilletuhansille vuosittain, vaikka osaaminen sulan ajan töille on olemassa. Moni on löytänyt pysyväluonteisen eri työn sekä kesäksi että talveksi, kaikki eivät.
Ei asuntoa-omistavaan luokkaan kuuluvana täytyy sanoa että varjoyhteiskunta on alkanut houkuttaa minuakin, 30 vuoden työuran jälkeen, kun Helsingissä asuminen lohkaisee netostani noin 40 prosenttia, verotus noin 25, pakollinen eläkemaksu noin 6 + työttömyysvakuutusmaksu. Teen noin 150 tuntia töitä kuukaudessa kuten palkansaaja keskimäärin tekee. En ole edes uskaltanut laskea paljon saisin käteen nollalla työtunnilla, kun verotus olisi silloin aika lähellä nollaa, asuminen asumistukituettu jne. Pelkään että erotus ei olisi iso. Siksi en laske.
EN tarkoita että tukia pitäisi laskea entisestään vaan sitä että asumisen hinta + verotus on tässä maassa karannut sellaisiin korkeuksiin että jo se vääristää aika paljon ja monella tasolla. Nyt juuri inflaatio kuulemma hidastuu. Hidastuu. On yhtä kuin että ostovoima laskee viikko viikolta edelleen.
On alkanut vaikuttaa että mikään poliittinen suuntaus tai hallituskokoonpano ei kykene tätä rakennettua yhteiskuntasyöppöä enää rationalisoimaan. Ei sitä voi tehdä köyhiä lisää kyykyttämälläkään.
Jää vain ajatus että kukin pelastakoon itsensä. Yksi muuttaa Viroon, toinen Espanjaan. Joku ostaa kymppitonnilla Varkaudesta yksiön.
Asumisen hinta olisi saatava alas, verotusta kevennettävä, työn pyörittäminen minimipalkoilla joihin väliaikainen työvoima haetaan kaukaa lopetettava, se pitää vain yllä tee kahta työtä ‑mallia ja synnyttää meille alaluokan.
Asumisen hintaa on vaikea saada alas, ellei rakenneta lisää asuntoja. Helsngissä on rakennettu ja asuminen on nyt selvästi halvempaa kuin viisi vuotta sitten, siis keskimäärin.
Suomessa asumisen hintaa nostaa isossa kuvassa erityisesti kaksi tekijää: (1) kylmä ilmasto, jonka takia asuntojen lämmönkulutus on Suomessa EU-maiden suurin per asukas, ja (2) korkea verotus.
Syyskuun 2024 alusta tapahtuva ALV-korotus esimerkiksi nostaa asumisen kustannuksia ihan suoraan, kun mm. sähkömaksut, vakuutusmaksut, vesimaksut, lämmitysmaksut, jätemaksut, korjauskustannukset, isännöitsijän palkkio yms. nousevat ALV-korotusta vastaavasti ihan automaattisesti. Omistusasunnoissa korotukset astuvat kauttaaltaan voimaan suoraan, vuokra-asunnoissa osin suoraan (esim. asunnon oma sähköliittymä, mahdolliset omat kotivakuutukset), ja osin tulevien vuokran muutosten kautta. Suomessa on EU:n toiseksi korkein ALV syyskuun alusta eteenpäin. Korkea ALV on yksi ihan suora syy sille, että asuminen on Suomessa erityisen kallista.
Paikallisesti asumisen hintaan vaikuttaa moni muukin asia.
Syitä on varmasti moniakin, mutta yksi näkökulma on se, että viime vuosina Suomessa vuokrien nousu näyttäisi hiipuneen erityisesti siihen, kun valtio otti toimeentulotuen asumismenot joitain vuosia sitten haltuunsa ja loi toimeentulotuen asumismenonormin, jota ei sidottu indeksiin, vaan jonka valtio käytännössä jäädytti vuodesta 2018 alkaen useaksi vuodeksi. Toimeentulotuen normi korotettuna pienellä osuudella perusosasta oli ollut vuokranantajille ilmeisesti eräänlainen vähintään saatavissa vaihtoehtoistuotto, joka ohjasi vuokratasoa monin paikoin muutenkin. Yksiöstä sai aina vähintään sen verran tuottoa. Kun toimeentulotuen asumismenojen korotusautomaatti poistui, eikä toimeentulotuessa hyväksytty vuokrataso enää noussut entiseen tapaan hintojen mukana, yksiöiden rakentamisen kannattavuus laski ja erityisesti yksiöiden hinnat kääntyivät laskuun.
Ono nykyään ylilaatua nuo kämpät
Tuota. Työnantajan maksama osuus eläkemaksusta rasittaa työntekoasi kuten sinun itse maksama osuus. Eläkemaksun rasitus on siis n.25% eli sama luku kuin mihin päädyit verojen osalta. Hyvinkin pienituloisen tekemään työhön kohdistuu siis merkittävä verorasitus. Siksi blogauksen kolmosvaihtoehdosta on olemassa muunnelma, jossa ei kasvateta vaikeasti työllistyvien työn subventointia, vaan kevennetään (heidänkin tekemään) työhön kohdistuvaa verorasitusta. Tämä veroalen aikaansaama “työlisä” työttömyyden vaihtoehtona lisää kansantuloa, koska työttömien tekemä työ tulee lisäksi entisen päälle. Tosin en ole satavarma onko blogin kansantulojärkeily ihan kurantti nimittäin työllistyvien työn subventointi vaatii verotusta, joka vähentää (parempituloisten) työntekoa.
Sellainen hoksautus hyvään pohdintaan, että nykyhallitus leikkaa rajusti asumistukia elokuusta alkaen. Ja Espanjaan muuttavan eläkeläisen on valittava joko asettuminen sinne pysyvästi ilman suomalaista eläkettä taikka jääminen kotimaahan “nauttimaan” meikäläisestä eläkkeestä nykykuluilla. Eläkeläisenä minäkin maksan saman verran veroja kuin palkastani aikoinaan, koska vähennyksiä ei ole.
> Sivuutan ensimmäisen vaihtoehdon. Myönnän, että se kyllä toimisi, mutta en sitä halua, eivätkä sitä suomalaiset halua yleensäkään, vaikka nykyinen hallitus näyttää tähän vaihtoehtoon ajautuvan ymmärtämättä sitä ehkä itsekään.
Suomi on valinnut avoimen globaalin markkinatalouden, ja vapaan tuotteiden, pääomien ja työvoiman liikkumisen tien, joka ohjaa meitä tuon ensimmäisen vaihtoehdon suuntaan. Siinä työstä voi maksaa vain globaalien markkinoiden määräämän hinnan. Tuo malli on tullut valituksi aiempien hallitusten, ja kai sinunkin toimestasi. Sitä on tuossa mielessä “haluttu”. Suojatummasta pohjoismaisesta mallista on siirrytty suorempaan kilpailuun. Osin on tietenkin ajauduttu, ja osin vika on siinä, että ei ole osattu sopeuttaa Suomen talouden mekanismeja tuohon uuteen malliin.
Vaihtoehto kaksi sisältää paljon työttömyyttä, ja sen ylläpito vaatii paljon rahaa. Vaihtoehto kolme sisältää paljon tuettua työllisyyttä, ja sen ylläpito vaatii paljon rahaa. Voi sanoa, että ne eivät toimi sellaisinaan, ilman että on myös jokin keino, jolla rahaa tahkotaan lisää.
Minun vaihtoehtoni on se, että panostetaan korkeampaan työllisyyteen, ja tietenkin myös korkeampaan osaamiseen siinä sivussa. Vaihtoehto on lähellä ensimmäistä vaihtoehtoa, mutta ei noin dystooppinen. Suomessa on korkea elintaso, joten talouden korjaamisen nimissä rasvaa voi hieman pudottaa vyöltä. Kun tuo saadaan toimimaan taloudellisesti, meillä on taas paremmin varaa ylläpitää nykyistä tuloja tasaavaa malliamme, ja myös liikkua vähän tuon kolmannen vaihtoehdon suuntaan (mutta vain heikoimpien tukemisen osalta, ei yleisenä puolen kansan tukena).
> On myös mietittävä avoimesti, onko luovuttaminen ja tukien varaan jättäytyminen Suomessa liian helppoa. Tähänkin epäsuosittuun aiheeseen paneudun myöhemmin.
Ok, odotan tuota innolla. Ehkä osaat esittää jonkin toimiva polun suuntaan, jossa työttömyys ja kaikenlaiset tuet vähenevät, ilman että tuo malli olisi liian kivulias.
Kannattaa miettiä ainakin sitä miksi Suomea pidetään maailman onnellisimpana maana. Kyllä se onnellisuus syntyy vaan siitäkin kuinka kohdellaan kaikkia työntekijöitä, myös niitä huonommin koulutettuja. Täytyy oikein ihmetellä joidenkin intoa romuttaa pohjoismainen hyvinvointimalli Suomesta ja halu kohdella varsinkin pienipalkkaisia työntekijöitä kuin olisimme vieläkin joku kehitysmaa.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010564362.html
Eiköhän oikea suunta löydy siitä kuinka huonommin koulutetaja kohdellaan muissa pohjoismaissa kuin hakemalla mallia kehitysmaista tai USAssa jossa heidät jätetään suorastaan heitteille ja elämään kokonaan muun yhteiskunnan ulkopuolella ja pitkälti rikollisuuden varassa.
Jos halutaan ainakin pienentää huonosti koulutetun väestön määrää niin ilman muuta silloin pitää panostaa ensiksi tuon väestönosan koulutukseen. Ja niinhän Marinin hallitus päättikin nostamalla oppivelvollisuuden toiseen asteeseen. Pienessä Suomessa tarvitaan kaikkien panosta ja osaamista joten ei meillä ole varaa jättää ihmisiä ainakaan tietoisesti huonosti koulutetuiksi.
Kehotan vielä kerran miettimään sitä miksi Suomi on maailman onnellisin maa ja panostamaan niihin tekijöihin joilla tuo asema on saavutettu. Erityisesti kehotan siihen niitä jotka hakevat ahneuksissaan mallia sieltä missä ei olla niin onnellisia. Jos halutaan jatkaa pohjoismaisena hyvinvointivaltiota niin vähemmän koulutetut on syytä pitää mukana mallin 3 mukaan. Kannattaa miettiä myös sitä miksi muissa pohjoismaissa on julkisella sektorilla suhteessa enemmän työntekijöitä kuin Suomessa. Kannattaisiko niitä vähemmän koulutettuja ihmisiä sittenkin työllistää mieluummin vaikka julkiselle sektorille kuin jatkuvasti hakata päätä seinään ja yrittää työllistää heitä väkisin yksityiselle sektorille julkisin varoin tukien ja puliveivaten. Siinä missä julkisia varoja muissa pohjoismaissa käytetään julkisiin työpaikkoihin, niin Suomessa niitä käytetään ostoihin yksityisiltä. Miksiköhän muissa pohjoismaissa työllisyyste on sitten korkeampi ja julkiset menot pienemmät! Miettikää!
Woltista puhuttaessa en ole ollenkaan varma, että sen vaikutus kansantalouteen kokonaisuudessaan on positiivinen.
Ihmiset saavat ruoan toimittamisesta halvalla jotain hyötyä, joka näkyy Woltin tuloissa ja jossain kohtaa maksetuissa veroissa.
Toisaalta, jos Woltia ei olisi, ihmiset joko kävelisivät itse hakemaan ruokansa tai kokkaisivat kotona. Kumpikin vaihtoehto on todennäköisesti terveydelle parempi (saat joko vähän liikuntaa kävelyn muodossa tai ainakin vältät yleensä korkearasvaisen ja ‑suolaisen mättöruoan). Mitä terveydessä hävitään, näkyy pitkän ajan kuluessa myös julkisen terveydenhuollon kustannuksissa kun väestö on yhä sairaampaa.
Mikä näiden kahden vastakkaisen efektin lopputulos on, en osaa sanoa, mutta ainakaan asia ei ole täysin yksinkertainen.
Lasketaanko huonosti koulutettuihin myös ns valkokaulusköyhälistö jolla on mahdollisesti korkea koulutus, mutta alalle jolla on huono työllisyys?
Ovatko nykyään tekniset tieteet, lääketiede ja luonnontieteet ainoat alat jolle kannattaa kouluttautua? Onko humanisteille mitään tarvetta enää, paitsi opettajina? Pitääkö työttömät humanistit pakkokouluttaa IT-alalle, lähihoitajiksi tai pakottaa ruokaläheteiksi?
Ollaanko menosssa siihen suuntaan että vain naisten kannattaa opiskella humanisteiksi koska heillä on edes jonkinlaiset mahdollisuudet päästä naimisiin paremmin toimeentulevan teknokraatin kanssa?
“Onko humanisteille mitään tarvetta enää, paitsi opettajina?”
En tiedä. Sitäkään en tiedä, mihin ennen tarvittiin humanisteja, paitsi opettajiksi.
“Ollaanko menosssa siihen suuntaan että vain naisten kannattaa opiskella humanisteiksi koska heillä on edes jonkinlaiset mahdollisuudet päästä naimisiin paremmin toimeentulevan teknokraatin kanssa?”
En tiedä. Ehkä tulevisuudessa opettajia tarvitaan lisää, tai sitten ei. Ehkä tulevisuudessa nainen voi olla teknoraatti, ja mies opettaja. Tai sitten ei.
Tyttäreni on humanistisen alan ja tietotekniikan maisteritutkinnot suorittanut tekoälyn kehittäjä, aina työllistynyt hyvin.
JH: Se siis kertooo että tyttäresi joutui suorittamaan toisen tutkinnon koska humanistisella ei saanut töitä?
Suomalaisten vientiyritysten ongelma ei ole koskaan ollut se että puuttuisi teknistä osaamista. Ongelma on ollut markkinoinnin ja paikallisten markkinoiden, kielten ja kulttuurien tuntemus. Suomalaisissa firmoissa on töissä aivan liian vähän humanisteja.
Osmo:
“työttömien tekemä työ tulee lisäksi entisen päälle. Se tekee yhteiskunnasta sosiaalisesti ehyemmän verrattuna siihen, että satoja tuhansia ihmisiä syrjäytyy työvoiman ulkopuolelle varjoyhteiskuntaan.”
Lisäksi korkea työllisyys ja matala työttömyys tekee järjestelmästä legitiimin niiden veronmaksajien keskuudessa, joilla ei ole pelkoa työttämyydestä. Voin myöntää, että kyllä joskus harmittaa lähteä aikaisin töihin, etenkin jos joutuu polkemaan töihin polkupyörällä kylmässä tihkusateessa tietäen, että ehtii illalla myöhään kotia.
Aivan erityisesti se harmittaa, jos lukee lehdestä jonkun elämäntapatyöttömän turnoita siitä, miten parempiosaisten pitää maksaa kaikki viulut.
Ode: “Miten työllistää vähän koulutettuja ihmisiä?”
Hmm,
vastaus on itse kysymyksessä.
Mitäpä jos hieman koulutettaisiin niitä ihmisiä?
On tietty aika scifiä kuvitella, että Suomessa koskaan kävis niin, mutta uskon, että Suomen kelkka kääntyy vasta sitten, kun hallitus korvaa mantran: “Työntekeminen pitää olla aina kannattavaa” lauseella “Kouluttautumisen pitää olla aina kannattavaa”.
Suomen taloudellinen selviytyminen taitaa kuitenkin kulkea käsi kädessä koulutuksen kanssa.
Ja siinä ei tietenkään ole merkitystä sinänsä, vaan juurikin verrattuna muihin maihin.
Suomi pärjäsi hyvin, kun oli edellä monia kilpailijamaitaan.
Suomi pärjäsi jotenkuten, kun oli samalla tasolla kuin kilpailijamaat.
Ja suomi syöksyy nyt turmioon, kun on alempana kuin kilpailijamaat.
Osasyyllisenä tähän on koulutuspuoli itse. Hoetaan itseisarvoisuuttaan niin paljon, ettei voida miettiä sitä taloudellista puolta. Leikkaukset ja höyläykset on tehty ihan pösilöllä tavalla. Penaalin tylsimmät kynät päätyvät opetusministeriöön, etteivät häiritse valtaapitävien toimia.