Ajattelin ensin jättää tämän artikkelin kirjoittamatta, koska olen kirjoittanut aiheesta ennenkin, mutta jotta tämä kirjoitussarja muodostaisi ehyen kokonaisuuden, kirjoitan lyhyesti. Perustelut voi saada tuon linkin kautta.
Palkat ovat hintoja. Aivan kuten muidenkin hintojen, niiden pitäisi vaihdella kysynnän ja tarjonnan mukaan, jotta markkinat toimisivat paremmin. Koska palkat ovat hintojen ohella ihmisten tuloja, jokin suoja pitäisi kuitenkin olla, jotta elämä olisi oikeudenmukaisempaa ja turvatumpaa. Kasvukeskuksissa, joissa on toimivat työmarkkinat, palkansaaja ei yleensä tarvitse ammattijärjestöjen suojaa palkkojensa tueksi, mutta kasvukeskusten ulkopuolella ei mitään varsinaisia työmarkkinoita ole. Siellä työnantajilla on kohtuutonta monopolivoimaa. Monopolihinnoittelu on ongelmallista niin hyödyke- ja työmarkkinoillakin. Siksi tarvitsemme ne taulukkopalkat, jotka muodostavat pohjan palkoille. Nykyiseen verrattuna taulukkopalkoissa vois olla isommat kalliinpaikanlisät.
Kun palkat ovat markkinoiden nostaminen yli taulukkopalkkojen, sopimuskorotusten ei pitäisi koskea niitä. Nyt kaikille yhtä suuret sopimuskorotukset estävät työmarkkinoiden toimintaa, Jos tähän käytäntöön siirryttäisiin, palkat ymmärtääkseni nousisivat eivätkä laskisi, koska työnantajat eivät enää pelkäisi työvoimapulan sattuessa niin paljon palkkojen nostamista. Sitä ei uskalla tehdä nyt, koska jos on kerran nostanut palkkansa kilpailijoita korkeammaksi, on maksettava korkeampaa palkkaa loppuun asti – eikä ehkä maailman loppuun asti, mutta yrityksen loppuun asti nyt kuitenkin.
Palkansaajajärjestöt eivät tätä hyväksy, sillä miksi kukaan kasvukeskuksissa liittyisi liittoon? Ammattijärjestöstä on muutakin hyötyä. Jos joutuu työpaikallaan epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, voi kääntyä luottamusmiehen puoleen. Valitettavasti tämän turvan ulkopuolelle jäävät juuri ne, jotka sitä eniten tarvitsisivat eli työelämän huono-osaisimmat. Tätä ajatusta en kuitenkaan kehittele pidemmälle, koska ammattiosaston tarjoaman turvan vaihtaminen valtiovallan antamakasi turvaksi olisi kovin monitahoinen muutos.
Väitän myös, että markkinaehtoisemmat palkat olisivat oikeudenmukaisempia. Mitä oikeudenmukaista siinä muka on, että palkat määräytyvät sen mukaan, kuinka vahingollisen lakon pystyy panemaan pystyyn? Sen takia naisten palkat ovat mitä ovat.
= = = =
Aivan varma en tästä ajatuksesta ole, koska saisihan se palkat nousemaan ja lakemaan kasvukeskuksissa suhdanteiden mukana, mikä voisi jyrkentää suhdannevaihteluja. Hyppy tuntemattomaan.
En täysin ymmärrä, mitä tuolla markkinaehtoisuudella oikein tarkoitat, mutta mielestäni tuo on ollut käytäntö jo pitemmän aikaa.
Esimerkiksi rakennusalalla taulukkopalkat olivat aikoinaan käytännössä minimipalkkoja. Jos työvoiman kysyntä oli hyvä niin sovittu palkka saattoi olla huomattavasti suurempi. Palkka saattoi myös vaihdella vuodenajan mukaan eli kesällä suurempi ja talvella pienempi. Tunnen alan käytännön jo edesmenneen lähisukulaiseni kautta.
Itse työskentelin atk-alalla. Silläkin alalla palkka räätälöitiin rekrytointitilanteessa aivan sen mukaan, miten tuleva työnantaja katsoi rekrytoitavan tuovan lisäarvoa. Saattoi olla palkkataulukot, joissa oli limiitit kullekin tehtävälle, mutta välys oli aika suuri.
Suomessahan on työmarkkinajärjestöjen neuvottelemat yleiskorotukset, jotka eivät ilmeisesti ole käytäntö muissa maissa. Noiden yleiskorotusten tehtävänä on mielestäni lähinnä korvata inflaatio.
ODE kirjoittaa: “Työehtosopimukset määrätkööt vain taulukkopalkoista”
Todellisuudessa se kuitenkin menee näin: Suomen talouden kyky maksaa taulukkopalkkoja määräytyy pääosin viennin globaalin kilpailukyvyn kautta, joka vastaa yli 40 %:sta taloudestamme.
Jotta Suomi olisi globaalisti kilpailykykyinen tarvitsemme uuden Nokian.
Uusi Nokia tulee täältä: https://youtu.be/C2tHXXXfixo?si=Tr_6eHh2Hj_iTVcT
Seppo Korppoo, 40+ vuotta mukana uuden tekniikan kehittäjänä ja viejänä
Suomi ei tarvitse uutta Nokiaa vaan monipuolisemman elinkeinorakenteen. Investointihyödykkeiden valmistaminen on todella suhdanneherkkää, mistä harvemmin seuraa mitään, kun se yhdistetään myötäsykliseen talouspolitiikkaan.
Kyllä muissakin maissa korotetaan palkkoja alakohtaisesti. Onhan se nähty miten Ranskassa ja Saksassa lakkoillaan, mistä muusta kuin palkankorotuksista?
Silfverbergille kommenttina että Ranskassa lakkoillaan myös siitä että eläkeikä nostetaan 58 ikä vuodesta 62 ikävuoteen. Suomessa on nostettu eläkeikää enemmän kuin Ranskassa eikä. Suomessa lukiolaiset tulleet kaduille osoittamaan mieltä tästäkin asiasta toisin kuin Ranskassa vaikka tämä ei tule koskaan yhtäkään lukiolaisia ainakaan 40 vuoteen.
Tuo on totta mutta sikäli kun olen ymmärtänyt niin 58 vuotiaana jos on lähtenyt Ranskassa eläkkeelle, on eläke ollut niin huono että on ollut pakko jatkaa töissä ainakin osa-aikaisena n 65-vuotiaaksi. Riippuen tietenkin millaisesta työstä on kysymys ja mikä on ollut palkka jne.
Suurin osa keski-eurooppalaisten maiden lakoista on johtunut jumiutuneista palkkaneuvotteluista suurilla työvoimavaltaisilla aloilla kuten julkinen liikenne, tai autoteollisuus.
Kotivakuutuksissa on nykyään monesti oikeusapu mukana. Liittoon kuulumaton voi sitä kautta saada apua työriitaansa.
Kasvukeskuksissa on usein paljon asukkaita eli paljon työntekijöitä, jotka kilpailevat vapaista työpaikoista, eli ei tarvitse korottaa palkkoja
Maaseudulla taas asuu vähän ihmisiä ja siellä on monesti pulaa työntekijöistä. Lopputulos on, kuten palkoista voidaan nähdä, maaseudulla on yhtä suuret tai korkeammat palkat.
Maaseudulla on myös halvemmat asunnot, joten työntekijä voittaa siinäkin. Voitetut rahat kuluvat liikkumiseen ja asunnon lämmittämiseen, sekä korkeampiin kuntaveroihin, hulevesimaksuihin, tiemaksuihin, kompostilupiin sun muihin, mitä kunta, sähkölaitos, verkkoyhtiö, vesilaitos ja jätelaitos keksivätkään
Tuota että maaseudulla olisi paremmat palkat kuin kasvukeskuksissa en oikein niele. Se riippuu täysin alasta millaista palkkaa saa. Maaseudulla ei ole korkeasti koulutetuille työpaikkoja muualla kuin julkisella sektorilla, ja hyvin rajoitetusti. Se että jotkut maalaiset tienaavat hyvin ja elävät leveämmin kuin kaupunkilaiset johtuu metsäomaisuudesta, puukaupoista ja muusta peruselinkeinoihin kuuluvasta yritystoiminnasta.
Mutta se on totta että pääkaupunkiseutu on menettänyt asemansa talousveturina ja se näkyy korkeina työttömyyslukuina. Se on kierre josta on päästävä eroon. Helsinki ei ole onnistunut houkuttelemaan yrityksiä, sen enempää tietotyötä tekeviä kuin teollisuutta. Onko se niin että yrittäjiä ja johtajia kiinnostaa ennemmin yrityksensä myynti ja siirtyminen etelän maille eläkkeelle? Mitä sille voisi tehdä, ei se voi johtua vain siitä “verotuksesta” jota he jatkuvasti kiroavat, vaan asenteista. Onko se tehty liian helpoksi lähteä Suomesta rahoineen kaikkineen?
Esityksesi luo täyden jäykkyyden. Kommunistinen yhteiskuntaa toimii esittämälläsi tavalla. Keinotekoisesti hoidetaan asiat. Kommunistisessa järjestelmässä ei ollut ammattiliittoja.
Esityämäsi malli tarkoittaa kiinteitä hintoja eikä tuottavuudesta tarvitse välittää. Tämä johtaa itäblokin tapaiseen niin henkiseen kuin fyysiseen taantumaan ja jälkeen jäämiseen.
Vaikka yleiskorotukset ovat Suomessa käytäntö, yksityiset työnantajat ovat oppineet kiertämään niitä. Varsinkin pääkaupunkiseudulla ja IT-alalla erilaiset bonukset ovat nykyisin sääntö eikä poikkeus. ne muodostavat tyypillisesti luokkaa 10% vuosiansioista, joskus jopa yli 20%. Periaatteessa, kun työnantajalla menee huonosti, niin bonukset joustavat.
Valitettavasti vain kaikista palkan osista tulee hyvin helposti saavutettu etu. Kun bonukset ovat sääntö, niiden pois jättäminen koetaan epäoikeudenmukaiseksi tai mahdottomaksi. Näin on käynyt esimerkiksi New Yorkin ja Lontoon finanssialan työntekijöillä.
Lakihan sallii Suomessa jo nyt taulukkopalkat ylittävien palkkojen laskemisen. Tämä voidaan tehdä, jos työnantajalla olisi muuten tuotannolliset tai taloudelliset perusteet irtisanomiseen. Käytännössä tällaisessa tilanteessa vakiintuneet asenteet johtavat lähes aina irtisanomiseen tai lomautukseen. Kun Finnairilla korona-aikana laskettiin lentäjien palkkoja, aikojen hieman parannuttua lentäjät lähes tuhosivat Finnairin talouden lakkoilemalle, jotta saisivat aiemmat palkkansa takaisin, vaikka Finnairin taloudelliset toimintaedellytykset ovat heikentyneet pysyvästi.
Kyse on siis vain taulukkopalkoista, jotka koskevat tyypillisesti SAK-aloja ja julkista sektoria. Näistä julkisella sektorilla ollaan hyvin huonoja maksamaan mitään merkityksellisen kokoisia henkilökohtaisia eriä, vaikka asiantuntija menetettäisiinkin yksityiselle sektorille. STTK-aloja en tunne.
Akavalaisilla aloilla palkat ovat yksityisellä sektorilla henkilökohtaisia. Tarkoittaako ehdotuksesi sitä, ettei akavalaisilla aloilla maksettaisi yhteisesti sovittuja inflaatiotarkistuksia lainkaan?
Yleisestikin julkisessa keskustelussa johtaa harhaan se, että puhutaan koko ajan TES-sopimuksen kustannusvaikutuksesta, eikä siitä, miten paljon työntekijän palkka todellisuudessa nousee. Esimerkiksi omalla alallani (YTN Suunnittelu- ja konsultointiala) tänä vuonna sopimuskorotusten kustannusvaikutus on 2,9 %, mutta tämä tarkoittaa suurelle valtaosalle vain 1,5 % korotuksia. Vain ne, joiden palkka on pahiten jäänyt heidän osaamistaan jälkeen, saavat tätä suurempia korotuksia. Kokemuksesta jakajapuolelta tiedän, että näitä korotuksia saa todella harva.
YTN SKOL TES 2025‒2027 (linkki):
Jos markkinat (kysyntä ja tarjonta) ovat nostaneet palkat yli taulukkopalkkojen, miksi ne eivät myös pitäisi niitä siellä?
Ensiksikin, ei meillä akavalaisilla aloilla, julkista sektoria lukuunottamatta, ole mitään TES:issä määriteltyjä palkkataulukoita. Yrityksillä on kyllä sisäisesti HR:n ja johdon käyttöön palkkarakennetaulukoita, mutta niitä ei työntekijöille tai heidän edustajilleen näytetä.
Työntekijän kanssa kyllä sovitaan palkka kun hänet rekrytoidaan, mutta inflaatiotarkistukset tulevat käytännössä vain mainitun TES:n perälaudan mukaan, kunnes työntekijä ilmoittaa olevansa lähdössä kilpailijalle paremman tarjouksen perään. Silloin on asiaan hieman myöhäistä tehdä korjausta.
TES-perälaudan ylittävät korotukset tulevat harvoille vaikka pääsääntöisesti kaikkien osaaminen paranee tehtyjen projektien mukana. Kokemuksen ja osaamisen tuomia korotuksia kutsutaan meriittikorotuksiksi ja niiden pitäisi tulla TES-sopimusten päälle: onhan työntekijäkin arvokkaampi työnantajalle kuin aiemmin. Valitettavasti työnantajat yrittävät yleensä saada maksetuksi meriittikorotukset juuri näistä TES-järjestelyeristä.
..koska työnantaja ei yksinkertaisesti halua maksaa. Suomi on puolillaan Korppoita.
STTK-laisessa sopimuksessa saattoi olla jonkinlainen palkkataulukko, missä määriteltiin nimikekohtainen välys. Tuo välys oli aika laaja eli palkan määrittely oli joustavaa. Nykyään taitaa olla käytössä laajasti erilaiset tehtävien vaativuusmäärittelyt, jolloin palkka koostuu tehtävä- ja henkilökohtaisesta osuudesta. Nuo vaativuusmäärittelyt tuskin ainakaan pienentävät joustovaraa.
Nimimerkki Fidelille kommenttina että kun krittiikkisi siitä että työntajat kuten Seppo Korppoo eivät suostu maksamaan tarpeeksi hyvää palkkaa työntekijöille tässä on myös toinen puoli joita Seppo Korppoot eivät onnistuneet panostamaan on tuotteiden ja palveluiden myynti ja markkinointi. Brändien kehittäminen ja riskin ottaminen on pitkäjänteistä työtä.