Suomen talous ei ole kasvanut 17 vuoteen. Vanhat selitykset Nokian ja idänkaupan romahtamisista eivät enää kelpaa.
Taloudellinen kasvu on luovaa tuhoa. Työvoimaa siirtyy matalatuottoisilta aloilta korkeatuottoisille. Ei voi olla kasvua ilman, että jotain tuhoutuu.
Tuhoutumisesta vastasi Suomessa noin 50 vuoden ajan maa- ja metsätalous, josta vapautui noin miljoona ihmistä muihin elinkeinoihin. Köyhä olisi maamme, jos meillä yhä puolet väestöstä olisi sidottu maatalouteen. Tämä työvoiman lähde on nyt ehtynyt.
Väistyvän elinkeinon ei tarvitse tuhoutua. Riittää, että sen työpaikkoja tuhoutuu. Maa- ja metsätalouden tuotannon määrä jopa kasvoi aikana, jolloin sen sitoma työvoima putosi alle kymmenesosaan.
Tekstiiliteollisuutta tuhoutui oikeasti. Se työllisti parhaimmillaan 40 000 henkeä, nyt enää noin 1 300 henkeä.
Työikäisten määrä on kääntynyt Suomessa laskuun. Samalla hoiva-alan työpaikkojen määrä on noussut kahdessakymmenessä vuodessa noin kahdellasadalla tuhannella, koska vanhuksia on niin paljon. Hiipuvien elinkeinojen olisi siis luovutettava työvoimaa jopa enemmän kuin kasvavat sitä rekrytoivat.
Jos valtiovalta haluaa edistää tuottavuuden ja talouden kasvua, sen pitäisi edistää luovaa tuhoa, mutta se toimii aivan toisin. Yritystukina jaetuista euroista valtaosa suuntautuu huonosti kannattavan toiminnan tekohengittämiseen – siis luovan tuhon ja sitä kautta taloudellisen kasvun jarruttamiseen.
Yritystuista vain innovaatiotoiminnan tuki edistää tuottavuuden kasvua. Valitettavasti uudistavista tuista karsiminen on poliittisesti helpointa. Tulevissa työpaikoissa ei ole kukaan töissä, hiipuvissa on.
Mutta mihin tarvitsemme luovaa tuhoa, kun meillä on niin paljon työttömiä? Valitettavasti työttömien vara-armeija on aika huonossa hapessa. Jussi Pyykkösen Etlalle tekemän selvityksen mukaan työttömistä puolet on vaikeasti työllistettäviä. Tämä on maaltamme paha epäonnistuminen, jolle pitäisi tehdä kiireesti jotain.
Taloutemme voisi paremmin, jos suomalaiset muuttaisivat herkemmin työn tai korkeamman palkan perässä. Työttömät eivät kovin herkästi muuta. Muuttotappioalueiden asuntojen romahtanut arvo on merkittävä este, mutta meillä on myös järjetön rangaistusvero työn perässä muuttamiselle. Jos uudessa työpaikassa kuukausipalkka on 500 euroa parempi, varainsiirtovero saattaa viedä tästä jopa kymmenen vuoden hyödyn.
En esitä kovin mielelläni valtion tuen jakamista ympäriinsä, mutta työn perässä muuttamisesta hyötyy eniten julkinen talous.
Aikanaan siirtokarjalaiset menestyivät Suomessa muita paremmin, koska heillä ei ollut jarrua muuttaa korkeamman palkan perässä. Olihan heidän kotinsa jäänyt rajan taa. Samasta syystä nyky-Suomessa mahanmuuttajat ovat määräänsä merkittävämpi osa työvoimaa.
Suurella työvoima-alueella työpaikan vaihtaminen on helpointa, koska ei tarvitse muuttaa. Siksi tuottavuus niillä nousee nopeammin kuin harvaan asutuilla seuduilla ja siksi meillä on aidosti vaikeaa esimerkiksi tiheään asuttuun Tanskaan nähden.
= = = =
Teksti on julkaistu vieraskolumnina Talouselämä-lehdessä. Teksti on jätetty toimitukselle ennen kuin tuli tieto Talous-Nobelin antamisesta luovan tuhon tutkijoille.
Työmarkkinoiden murros vaatii uusia ratkaisuja. Yksityinen puoli voisi ottaa mallia julkisen puolen tehokkuudesta esim. hoitajien rekrytoimista. Julkisessa terveydenhuollossa on pitkään hyödynnetty mallia, jossa työntekijät voivat mobiilisovelluksen kautta sitoutua yksittäisiin työvuoroihin reaaliaikaisesti. Tämä on osoittanut, että työvoimaa voidaan kohdentaa tehokkaasti juuri silloin, kun sitä tarvitaan. Nyt on aika viedä tämä malli seuraavalle tasolle – yksityiselle puolelle.
Esimerkiksi kaupan ala hyötyisi selvästi vastaavasta mallista ja siellä olisi helppo toteuttaa puhtaasti tarveperusteinen työvuorosuunnittelu: Työvuoro syntyy vasta, kun asiakasjono ylittää ennalta määritellyn raja-arvon ja tämä saadaan toteutumaan täysin automaattisesti. Kun kaupan asiakkaalla menee keskimäärin yli 3 minuuttia jonossa lähtee mobiilisovelluksen kautta työntekijöille viesti, jossa nopein saa työvuoron. Esim. “Kassavuoro alkaa 15 minuutin kuluttua.”
Automaattinen työsuhde: Työsopimus aktivoituu työntekijän kirjautuessa kassalle ja työsuhte päättyy automaattisesti, kun kolme minuuttia on kulunut ilman asiakkaita tai tulee lakisääteisen tauon aika, jolloin kannattaa toki vaihtaa työntekijää eikä maksaa istumisesta.
Tämä luo alalle täydellisen kustannustehokkuus: Palkkaa maksetaan vain todellisesta työstä, ei odottelusta. Saadaan julkisessa terveydenhuollossa koeponnistettu malli siirrettyä sujuvasti toiselle alalle.
Joustava resursointi: Työvoimaa voidaan kohdentaa täsmällisesti ruuhkahuippuihin. Automaatio pystyy hyvin hoitamaan kutsut ja potkut kassalla olevan jonon perusteella.
Hallinnollinen keveys: Työsuhteet syntyvät ja päättyvät automaattisesti järjestelmän kautta.
Hyödyt työntekijälle:
Vapaus valita: Työntekijä voi itse päättää, mihin vuoroihin tarttuu.
Reaaliaikainen työllistyminen: Voit itse päättää milloin menet töihin ja milloin jäät kotiin. Riittävä työttömien määrä tarkoittaa sitä, että aina on tekijöitä. Omaa työllistymistä voi parantaa esim. odottamalla kaupan kahviossa mahdollista viestiä, kuten Wolt- kuskit odottavat mahdollista tilausta.
Elävä yhteisö: Työntekijät voivat päivystää yhdessä kaupan kahvilassa, mikä luo uudenlaista sosiaalista verkostoitumista. Parkkihallissa voi nukkua talvisin, niin asuntoakaan ei tarvita.
Tämä kannattaisi nyt pilotoida kaupan alalla. Ehdottasin, että Suomessa käynnistetään kokeilu suurissa kauppaketjuissa. Malli on jo olemassa julkisessa terveydenhuollossa, joten sen toimivuus tiedetään. Kun tämä saadaan julkisesta terveydenhuollosta kaupan alalle, niin sitten tätä voi laajentaa muihin palvelualoihin. Miksi maksaa esim. mattomiehelle siitä ajasta, jolloin laasti kuivuu?
“Potkuista helpompaa” ‑malli tarjoaa uudenlaisen, radikaalin tavan järjestää työvoimaa myös yksityisellä puolella. Se maksimoi tehokkuuden, minimoi kustannukset ja tuo työmarkkinoille aivan uuden dynamiikan. Vaikka malli haastaa perinteiset käsitykset työsuhteista ja työn turvasta, se vastaa ajan henkeen: nopeus, joustavuus ja kustannustehokkuus ovat tulevaisuuden työelämän kulmakiviä.
Eikös kuvaamasi malli ole se, jota Wolt ja taksipalvelut käyttävät?
Tosin Woltin osalta oikeus taisi todeta, että ihan näin ei saa toimia.
Ei millään pahalla, mutta yritäppä toteuttaa tuota fantasiaa omaan elämääsi.
Vielä rautalangasta: istut odottamassa että k tai s market soittaa, että tule 15 minuutin päästä töihin, tee töitä ruuhka-aikana 1 tunti, palaa kotiin odottamaan seuraavaa yhden tunnin työtä, ja elä elämääsi siinä sivussa.
Mutta ai niin, ne ovat niitä “ne” ihmisiä, joihin sinä et taatusti kuulu.
Mikko Siitoselle kommenttina että tuo Nimimerkki kehitys kehittyy visio työajasta on itse hyvin marxilainen ajatus jossa työn ohella voi metsästää, maalaa tauluja ja tehdä kotitöitä yhtä aikaa. Olet oikeassa että tälläinen visio ei ole sarkasmia vaan hyvin tätä aikaa jossa epärealismi ja idealismi yhdistyy visioksi jota kukaan ihminen ei voi itsekään säädellä omassa elämässä koska koko yhteiskuntaa ei voi pistää ylösalaisin.
marxilainen? Missä Marx on kirjoittanut tuollaista?
Tämä oli mahtava kirjoitus! Puoliväliin saakka mietin, onko kirjoittaja tosissaan ja onko yksityiset puurot ja julkiset vellit sekaisin, mutta sitten pääsin parkkihallissa nukkumiseen (huom. siis vain talvisin!), ja loppu olikin herkullista, innovatiivista ja pöhisevää sarkasmia.
Olen ollut sote- esihenkilönä reilun 20 htv:n julkisessa yksikössä ja tehnyt uusia työsopimuksia keskiarvolla 267 kappaletta/vuosi.
Joskus sarkasmi voi paljastaa totuuden.
Ei se ollut sarkasmia vaan hyvin todellista nykyaikaa.
Rahulille: tuossa visiossa kukaan ei voi metsastaa, maalata tauluja tai tehda kotitoita. Oli marksilainen tai ei.
Toki hyvinvoivat ihmiset voivat elamasta vieraantunutta retoriikkaa harjoittaa.
Jos siis argumentti on että nykymallilla maksetaan merkittävässä määrin odottelusta, ja kokonaisuuden kannalta optimaalisempaa olisi maksaa vain suorituksista niin tällöin toki sitten kannattaa työvoiman kanssa tehdä sellainen sopimus että molemmat hyötyvät muutoksesta.
Jos ennen siis palkattiin sinne markettiin kuuden tunnin työvuoroon paikkaamaan ruuhka-aikojen kassojen tarvetta, mutta siitä kuitenkin on 50% odottelua ja jatkossa odottelusta ei maksettaisi palkkaa, niin tällöin työntekijän näkökulmasta palkan pitäisi vähintäänkin tuplaantua jotta se olisi hänelle lähellekään kannattava muutos. Muutoksella riskejä siis siirretään työntekijälle, eli kuten mainitsit työvoima tekisi odottelun palkattomana sielä läheisessä kahvilassa ilman lupausta mistään. Jos odotettua ruuhkaa ei tulekaan, siitä riskin kantaa työntekijä eikä työnantaja. Lisäksi työntekijän elämänhallinta vaikeutuu, jos päivät pitää norkoilla mahdollisen työpaikan lähellä valmiina koska tahansa tarttumaan ilmestyvään työmahdollisuuteen.
Sanotaan nyt siis argumentin vuoksi että tuntipalkan pitäisi siis olla vaikkapa kolminkertainen nykyiseen jotta tälläinen muutos nykyiseen olisi heidän näkökulmastaan kannattava. Oikea luku tietenkin riippuu esim. paljonko työvuoroissa nykyisellään on sitä mainittua odottelua, ja minkälainen olisi sitten sopimus jossa parantunut tehokkuus koituisi sekä työvoiman että työnantajan voitoksi.
Jos taas ei ole kannattavaa maksaa tätä hypoteettisesti kolminkertaista tuntipalkkaa tälläisen työn tekijöille, se kertoo että koko muutoksen idea perustuu vain työvoiman heikon neuvotteluaseman hyväksikäyttöön, eli prekarisaation megatrendiin joka on seurausta työvoiman joukkovoiman ja neuvotteluvoiman heikentymisestä. Eli kyse olisi heikomman hyväksikäytöstä.
Taloustieteen näkökulmasta asiaa voi hahmotella niin että tiettyjen alojen työpaikkojen vähäinen tarjonta suhteessa kysyntään johtaa monopsoni-ongelmiin, kun työntekijöistä ei ole todellista kilpailua. Tämä on markkinahäiriö joka johtaa epätehokkuuteen ja kokonaishyvinvoinnin laskuun.
Laittamattomasti sanottu! Ei muuta tähän hätään.
Kannattaa katsoa äskeinen Björn Wahroosin video, jossa hän erinomaisesti kuvailee Suomen talouden kasvuongelmia:
https://youtu.be/b9OgT–YeB0?si=XIQrXu3sfzpb2rQE
Tästä jäi mieleen mm.: “Suomessa koetetaan rakentaa kapitalismia ilman kapitalisteja!”
Matkailuelinkeinossa olisi vielä paljon paljon potentiaalia:
“Suomeen odotetaan ulkomaisen turismin ennätystalvea – globaali trendi jyllää eteenkin Lapissa”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomeen-odotetaan-ulkomaisen-turismin-ennatystalvea-globaali-trendi-jyllaa-eteenkin-lapissa/9243808
Keskusteluissa on helppoa laskea onko ihminen töissä vai työtön. Kuitenkin työpanoksissa ja tuottavuudessa on valtavia eroja. Jos porukka jaetaan akselille 0–10, jotain 0–2‑osasta ei kannata palkata, koska eivät saa mitään aikaan tai haittaavat tuottavuutta. Ylärekisterin osaajat taas tuottavat niin paljon, että normipalkka on hävyttömyys. ”Hyvinvointimallimme” ei halua tunnustaa tätä spektriä, vaan keskustelu jämähtää. Jos koko yhteiskunnalle halutaan nostetta, on pakko kohdistaa huomio 5–10-porukan tarpeisiin. Jos tulonjako hyväksytään, kärjen noususta hyötyvät kaikki.
Ymmärtääkseni tekstiilliteollisuudessa varsinainen tuottavuuden kehitys on viimeisen 40 vuoden aikana ollut aika heikkoa. Varsin samalla tavoin edelleen ompelua tehdään käsityönä ompelukoneilla kuin ennenkin, mutta tekijät ovat nyt ulkomailla halvimpien työvoimien maissa. Muovikankaiden valmistuksen hinta on halventunut. Puuvillakankaiden valmistuskustannuksen reaalihinta on pysynyt aika samana, eli noussut karkeasti inflaation tahtiin.
Jos tekstiiliteollisuus olisi säilynyt Suomessa, olisikohan sen tuottavuuteen tehty enemmän innovaatioita?
Tekstiilialan osalta on jännä, että 30 vuotta sitten kansasta iso osa osasi ommella. Ompelutaitoa oli kaikenkokoisissa kunnissa. Työt vaan sitten siirtyivät ulkomaille.
Tekstiilialan Suomesta tuhosi erityisesti meriliikenteenä toteutettujen konttikuljetusten halpeneminen. Maissa kuljetuksiin tuli veroja, ja meriliikenne pysyi verottomana, jolloin tuotanto siirtyi kauas ja verottomalla öljyllä Suomeen rahdattavaksi.
Taisi palkoillakin ola vaikutusta siihen, että tekstiiliteollisuus siirtyi lähes ilmaisen työvoiman maihin.
Osmo Soininvaaralle kommenttina että palkat olivat yksi tekijä tekstiiliteollisuuden muutokselle mutta myös työvoiman saatavuus.Tekstiiliteollisuus oli alussa Suomessa pääasiassa ruotsalaisten firmojen perustamia tehtaita jotka siirtyivät Ruotsista Suomeen 1980-luvun alussaja Suomesta ne siirtyi 1980-luvun lopulla Portugaliin ja Turkkiin josta ne taas siirtyivät 1990-luvulla taas Kaukoitään josta moni on siirtynyt 2010-luvulla taas Kaakkois-Aasiaan ja 2020-luvulla siirtymää on mennyt jopa joihinkin Afrikan maihin. Afrikan manner taitaa olla viimeinen jäljellä oleva manner jossa tehdään halpa työvoimalla vaatteita kuten tehtiin aikoinaan Kaukoidässä koska Afrikassa on vielä paljon työvoimaa saatavilla. Kiinassa on työvoimasta pulaa ja samaa aikaa siellä on suurta rakenteellisten työttömyyttä.
Tähän liittyy myös mielenkiintoinen peruskoulujärjestelmän piirre: yläasteen luokilla 8–9 on ollut mahdollista valita jopa 4 h/vko suoraan ammattiin valmistavia aineita:
*maa — ja metsätaloutta
*kaupallisia aineita
*konekirjoitusta
*teknistä työtä
*tekstiilityötä
Käytännössä nämä antoivat ihan kohtuullisen pohjan siihen, että ne käytyään voisi siirtyä jo teollisuuteen tai maatalouteen, ehkä jopa yksinkertaisimpiin toimistotöihin, ilman varsinaista ammattikoulutusta.
Nyt, kun tekstiilialalla ei ole enää teollisuuden kannalta merkitystä, tekstiilityönopetus on brädännyt itsensä eräänlaiseksi kuvaamataidoksi. Tämä uhkaa tuhota kansantalouden kannalta edelleen tärkeän teknisen työn opetuksen. Sitä ei saa päästää häviämään vaan sen on annettava edelleen todellisia taloudellisesti hyödyllisiä kädentaitoja.
Kannattaisi kannustaa varsinkin nuoria työelämänsä alussa olevia muuttamaan työn perässä. Muuttaminenhan on helpointa silloin. Valitettavasti Orpon hallitus halusi kuitenkin vaan hankaloittaa sitäkin, poistamalla ensiasunnon ostajan varainsiirtoverovapauden. Nyt se sotkee
asiaa sitten vielä lisää pidentämällä perustelemattomien määräaikaisuuksien kestoa. Muuta siinä sitten työn perässä!
“Jos uudessa työpaikassa kuukausipalkka on 500 euroa parempi, varainsiirtovero saattaa viedä tästä jopa kymmenen vuoden hyödyn.”
Nettohyöty palkankorotuksesta 250 €/kk eli 3000 €/vuosi ja 30 000 €/10 vuotta. Varainsiirtovero on max. 3% eli 30 000€ tarkoittaisi 1 000 000 € arvoisen kiinteistön myyntiä?
Perhana, minulla on tuossa iso laskuvirhe.
Varainsiirtovero ei ole tässä mitenkään keskeinen. Suurin tekijä on asunto-omaisuuden arvon romahdus jo ihan keskisuurissakin kaupungeissa tai ainakin niiden lähialueilla. Asunnon käyttöarvo voi olla silti korkea. Asunto pitää paikallaan, mutta ei varainsiirtoveron vuoksi.
Siirtokarjalaiset eivät olleet mitään vaeltavia nomadeja. Tilallisille osoitettiin varoja ja lainoja uuden, toki usein pienemmän tilan hankintaan, jotka usein sijaitsivat ihan rintamailla. Äitini ja tätini koulutettiin näissä olosuhteissa, toki raskaan evakkotien jälkeen, akateemisiksi. Viipurilaisia, myös yrityksiä, siirtyi erityisesti Lahteen ja Helsinkiin.
No kyllä kaupoilla on työntekijäpoolit joista saa digitaalisesti ottaa niitä lisätunteja ja myös ravintolaketjuilla
Näillä jos ei ole nollasopimusta niin ainakin minitakuutunnit
Ravintolat aikatauluttaa työt vartin tarkkuudella ja silti ei kannata. Suomalaiset on laihialaisia eikä maksa kuin kitualiaasti. Vain yrittäjät pärjää kun suku tekee talkootyötä. Ja ruokapalkalla vaimo ja lapset
Tee se itse Suomi on ongelma. Palvelusta ei olla valmiita maksamaan. Siksi ABC buffapöydät kukoistaa.
Kaiken pitää olla halpaa, sama pätee ekologisuuteen ja vastuullisuuteen.
Jos luulit että tuo kuvailemasi (parodia) koskee vain maahanmuuttajia niin erehdyit. Se koskee hyvin monia naisvaltaisia ammatteja: kauppa, matkailu, ravintolat jne.
Mitäpä jos ruuan alv laskisi oikeasti nollaan ja kerättäisiin verot vaikka suola ja sokeripitoisuuden ja kovien rasvojen perusteella.
Jos hoitajia on nyt 200.000 enemmän niin paljonko niitä oli 1970 vaikka? Onko määrä tuplaantunut vai triplasntunut? Entä vanhusten määrä? Tehdäänkö kaikki tänään monimutkaisemmin
Isovanhempieni sukupolvi hoiti ne omat vanhemmat omissa nurkissaan tyyliin hautaan saakka. Hoitajia oli siis silloinkin, mutta he olivat hoitajia niiden maatilan/metsätöiden/muiden töiden ohessa eikä heitä toki silloin tilastoitu hoitajiksi.
Ja kysymykseesi, vanhusten määrä on n. kolminkertaistunut 1970-lukuun nähden.
Tilastokeskus sanoo että 70 v täyttäneitä oli noin 250 tuhatta 1970. Hoitajia oli 35–40 tuhatta. Sotavammoja vielä hoidettiin myös?
2019 yli 70 vuotiaita oli 950 tuhatta ja hoitajia 297 tuhatta
Hoitajat siis ammattitaitoisia? Mitä tapahtui kun ei pärjätä ? Vanhukset plus 3,5 kertainen kasvu ja hoitajat plus 10 kertainen määrä
Toki voi tarkistaa
Hoitajien tarpeeseen vanuksenhoidossa vaikuttaa paitsi vanhusten määrä myös se, että vanhukset kuolevat nyt itaammin ja dementia kuolinsyynä yleistyy ja sydäninfarktit vähentyneet
Soininvaaralle kommenttina että en muista kirjoittiko Karl Marx juuri noin kmutta monet marxilaiset teoreetikot kuten Lenin, Kausky ja Bernstein loivat tälläisen vision Marxin teorian pohjalle jossa on visio tälläisestä utopistisesta visiosta jossa työnohella voi esim kirjoittaa runoja tai kalastaa. Muistan lukeneen tämän Osmo Jussilan kirjasta Neuvostoliiton tragedia.
Lordi Keynes ennusti vuonna 1930, että nykyihminen tekisi työtä 15 tuntia viikossa.
Osmo Soininvaaralle kommenttina että olen tietoinen tuosta Lordi Keynesin ennustuksesta ja Bill Gates on ennustanut että tekoäly korvaa monia ihmistyötä 10 vuodessa. Olisi mielenkiintoista palata 10 vuoden päästä tuohon Gatesin ennustukseen toteutuuko se 10 vuodessa vai meneekö siihen pidempää vai onko kehitys nopeampaa.
Tässä selvästikin muistellaan tätä tekstikohtaa Marxin ja Engelsin Saksalaisesta ideologiasta (joka kirjoitettiin 1845 mutta julkaistiin ensi kerran vasta 1932): “– – kommunistisessa yhteiskunnassa, jossa kenelläkään ei ole mitään yksinomaista toimintakehää, vaan kukin voi täydellistyä mille alalle tahansa, yhteiskunta sääntelee yleistä tuotantoa ja juuri sen kautta luo mahdollisuuden tehdä tänään tätä, huomenna tuota, aamupäivällä metsästää, iltapäivällä kalastaa, illalla hoidella karjaa ja syönnin jälkeen kritisoida, aivan kuten mieleni tekee, ilman että olisin aina metsästäjä, kalastaja, paimen tai kriitikko.”
https://www.marxists.org/suomi/marx-engels/1846/saksalainen-ideologia/ch02.htm
Tuo ei tarkoittanut, että työn sijasta voisi tehdä kaikkea mukavaa vaan nuo olivat sen ajan töitä. Nykyaikana tuo on ajatuksena aika huono, koska ammatit vaativat osaamista yhä enemmän.
Huomasin tuota etsiessäni itse asiassa kirjoittaneeni asiasta kokonaisen kolumnin jo toistakymmentä vuotta sitten: https://www.hs.fi/feature/art-2000002642670.html
Tuosta Keyneksen ennustuksesta tuli mieleen että 80-luvulla puhuttiin ilmeisesti ihan vakavissaan vapaa-ajan yhteiskunnasta. Toinen mokoma ajassa eteenpäin ja haaveissa näyttäisi olevan lähinnä pakkotyöyhteiskunta.
Montako insinöriä tarvitaan elättämään yksi hoitaja? Keskipalkalla
Eikö tarkempi kysymys olisi, että kuinka monta alustatalouden ‘yrittäjää’ tarvitaan elättämään hoitaja ja maksamaan yhden eläkeläisen eläkkeet?
Minusta laskut ja tasapaino ei oikein natsaa ja näiden pienellä rahalla työskentelevien lähettien ja taksikuskien vaikutus julkiseen talouteen saattaa jäädä jopa kokonaisuudessaan negatiiviseksi jos perustavat perheitä (toimeentulotukea) eikä heille kerry eläkkeitä.
Tietysti jos ruuan kotiinkuljetukset ja halvat taksikuskit saavat korkeapalkkaiset tekemään pidempää päivää, innovoimaan enemmän ja tienaamaan enemmän rahaa niin ehkä sitten näillä on jokin positiivinen vaikutus. Varmaan nyt lääkärit alkavat tekemään täyttä työviikkoa kun saavat woltattua ruuan työpaikalle?
Ei yhtään. Kyllä hoitajien keskipalkalla oman elämisensä maksaa ihan ok.
“Montako insinöriä tarvitaan elättämään yksi hoitaja? Keskipalkalla”
Ennen hoitotieteen kehittymistä Suomalaisen eliniän odote heilui siellä 30 ja neljänkymmenen välissä. 1870 alkanut nousu on jatkunut tähän päivään, jos ei oteta huomioon miehille 1918 tapahtunutta laskua. Toinen maailmansota ei vaikuttanut keski-iän kasvun trendiin, joka siis edelleen nousee.
Itse olen ollut sote alalla jonkin aikaa ja vielä olisi parikymmentä vuotta jäljellä. Kun aloitin, niin lonkkamurtumaan kuoltiin, nyt kotiudutaan exeter proteesin kanssa seuraavana päivänä.
Hoitajan ja insinoorin keskenäisen “elätti” suhteen sijaan on varmaan merkityksellistä ymmärtää, että ilman toista molemmilla menisi aika heikosti. Ja se, että tämänkin palstan kirjoittajat ovat hengissä on todennäköisesti molempien ammattiryhmien aikaan saannosta.
Mutta siis niihin todennäköisyyksiin. Todennäköisintä on se, että täällä kirjoittava insinööri on keski-ikäinen ja vielä ennemmin myöhäisemmässä keski-iässä, joten ilman hoitotyötä hän olisi todennäköisesti kuollut eikä siten aiheuttaisi sitä hemmetin taakkaa yhteiskunnalle, jonka jokainen vielä hengissä oleva vaikuttaa nykyisin tekevän.
Kuinka monta hoitajaa tarvitaan pitämään insinööri hengissä ja työkykyisenä?
Noin kaksi insinööriä elättää yhden hoitajan
6000 e palkka josta verot 2275 e
Hoitajan palkka 3500 ja työnantaja kustannukset päälle. Ja joo tuo on hoitajan keskipalkka ja lisätkin insinööri maksaa. Suomessa on 175 000 insinööriä ja 300 000 hoitajaa. Eli tarvitsemme 600 000 insinööriä elättämään hoitajat. Päälle pitää maksaa lääkärit ja opettajat ja muu kuntien ja kaupunkien byrokratia. Ja tuottamattomien kansalaisten rahansiirrot
Miksi hoitaja tarvii kahta insinööriä häntä elättämään? Jos on hoitajana Terveystalossa ja saa palkan jolla tulee ihan omillaan, missä kohtaa kuvioon tulevat nämä kaksi insinööriä?
Vai koskeeko tämä vain jos palkanmaksajana täsmälleen samasta hoitajatyöstä onkin hyvinvointialue? Muuttuuko tällöin tämä täsmälleen sama tehty kuin mitä tehdään Terveystalossa jotenkin täysin arvottomaksi ja nyt insinöörejä tarvitaan? Kannattaisiko tällöin kaikki julkisen sektorin hoitajat irtisanoa, yksi insinööri varmastikin helposti riittää maksamaan näille työttömille hoitajille työttömyyskorvausta.
Entä kun hyvinvointialue lakkaakin käyttämästä omia hoitajia ja ostaakin nyt hoitajan työn vuokratyöyritykseltä, kuka nyt elättää ketä? Tai jos hyvinvointialueen toiminta kokonaan yksityistetään, ja hoitaja tekee nyt täsmälleen samaa töitä tässä yksityisessä yrityksessä?
Ja entä jos nämä insinöörit työskentelevät myös julkisella sektorilla? Tarvitaanko tällöin kaksi Terveystalon hoitajaa elättämään tämä insinööri?
Aika monimutkaiseksi tämä alkaa mennä, toivoisin selvennystä.
Insinööri maksaa työllään myös ne työterveyshoitajat. Jos ei oo tuottavaa väkeä ei oo terveydenhoitoa. Näin on köyhissä maissa
Kysymys oli alun perin aivan pöljä.
Insinöörejä on monenlaisia ja kaikki eivät saa palkkaa 6000 €/kk. Lisäksi osa on julkisella puolella töissä eli syövät kuormasta samalla lailla kuin julkisen terveydenhuollon lääkärit ja hoitajat.
Jos hoitajat eivät tee tuottavaa työtä (tai ole “tuottavaa väkeä”), heidäthän kannattaa kaikki irtisanoa niin julkiselta kuin yksityiseltäkin?
Hoitajat tekevät tuottavaa työtä, mutta julkisella puolella kun asiakas ei maksa, niin *jonkun* ne palkat on siitä huolimatta maksettava, eikä julkisen puolen työntekijät voi yksin maksaa toistensa palkkoja.
Missä niitä työpaikkoja oikein on? Hiljan Hesari kertoi Espoon tilanteesta: 19000 työtöntä, 570 avointa työpaikkaa.
Espoo on saanut paljon muuttovoittoa. Sanontaan, että tarjonta luo kysyntää. Nyt työvoiman tarjonta näyttäisi aika laajalta. Miksei työvoiman kysyntä lisäänny?
J. M. Keynes valitteli aikoinaan taloustieteilijöistä, jotka vain tarkastelevat pitkää aikaväliä ja tasapainoa. Pitkällä aikavälillä olemme kaikki kuolleita ja taisipa SDP:n Rinnekin siihen suuntaan veistellä.
Joskus 1980-luvulla puhuttiin kehitysmaiden menetetystä vuosikymmenestä, kun IMF ja Washingtonin konsensus päästettiin maahan. Suomi taitaa olla menettänyt Nokian jälkeen kohta kaksi vuosikymmentä kasvua, eikä tulevaisuus näytä paremmalta.
Työn perässä muuttajatkin ovat ihmisiä. Uudelle paikkakunnalle tai uuteen maahan asettumisessa on aina omat haasteensa, myös kotimaan sisällä muuttajille. Verkostot ja kaverit jäävät aiemmalle paikkakunnalle ja uusien luonti on ainakin Suomessa hidasta ja hankalaa. Kestää kauan, ennen kuin on oikeasti hyviä ystäviä, joiden kanssa voi keskustella turvallisesti vaikeistakin asioista. Työkaveri ei tähän riitä, varsinkin jos vaikeat asiat liittyvät työpaikan ihmissuhteisiin.
Opiskelemaan lähtevät nuoret ovat tässä siinä mielessä erityisasemassa, että opiskelijajärjestöt tekevät suuren ja tärkeän työn ryhmäyttäessään heidät uusina opiskelijoina erilaisilla fuksitapahtumilla (ylilyönnit toki väärin). Ainakin paikkakuntaa vaihtamaan joutuneet uudet opiskelijat ovat siinä mielessä tasa-arvoisessa asemassa, että useimmilla on “haku päällä” uusien kavereiden suhteen. Lisäksi ryhmäyttämistä ja kavereita saa harraste- ja muilta järjestöiltä (ml. osakunnat), ihan minkä kukin opiskelija kokee itselleen sopivaksi.
Opiskelujen jälkeen valmistuneita ammattilaisia kaivattaisiin opiskelupaikkakuntien ulkopuolellakin. Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että siinä vaiheessa uudella paikkakunnalla on varsin vaikea luoda uusia ystävyyssuhteita. Mikään taho ei järjestä ryhmäyttämistä, ja yksinäinen muuttaja tai perhe ei tätä ryhmäyttämistä itse pysty järjestämään — toisin kuin fuksien kohdalla, muut (eli paikakunnalla jo asuvat) eivät ole ryhmäyttämisen tarpeessa. Uusi paikkakunnalle asettunut perhe sen sijaan tarvitsee verkoston.
Missä otetaan uusi asukas aktiivisesti vastaan ja autetaan ryhmäytymisessä? Perinteinen vastaus tähän on toki, että tämä olisi muuttajan oma velvollisuus, mutta tällä tavalla ei paikkakunta yritäkään kilpailla muuttajista.
Kiinnittikö kukaan huomiota siihen, että USA meni työttömyysturvan tasossa Suomen ohi?
Toinen suuri muuttoaalto tulossa, kun talouden kuristuslinja vielä vähän tästä tiukkenee. Viimeksi mentiin Ruotsiin, kohta 2010-luvun kreikkalaisnuorten tavoin nuoret hajautuvat ympäri Eurooppaa. Aivovuotoa Suomesta on tähän mennessä hillinnyt asuntolainat ja sitoutuminen turpeeseen sitä kautta, mutta viimeisin sukupolvi ei ole oikein päässyt asuntoputkeen — eikä viime aikoina edes asuntounelmaan — kiinni, mikä tarkoittaa että jos maastamuutto roihahtaa, lähtijöitä onkin yhtäkkiä yllättävän paljon.
No, maahanmuutto paikkaa, ja sen ongelmatkin ovat lyhyellä sadan vuoden aikajänteellä kuin muisto vain… kunhan se maahanmuutto ei vain tule kutsumatta ja hallitsemattomasti itänaapurista.
Noh kos on kohta ikirouta se voi hillitä muuttoa ja pistää etsijtymään meikäläisenkin jonnekin viljelykelpoisen maan äärelle.
Soininvaaralle kommenttina että kyllä tuo Marxin ja Engelsin visio tuosta Tommi Uscanovin mainitsemasta vapaasta työstä oli tarkoitettu mekaaniseen yhteiskuntaan joka oli kehittämässä Keski-Euroopassa eikä niinkään maatalous yhteiskuntaan joka on kiinni säästä ja paikasta. Neuvostoliiton alkupuolella 1920-luvulla oli vahvasti valloillaan tälläinen yhteiskunta jossa ei ole työnjakoa.