Espoon kaupunginjohtaja Kai Mykkänen esittää pysäköinnin maksullisuutta Espoossa. Se koskisi esimerkiksi liityntäpysäköintiä. Esitys on herättänyt odotetusti vastusta. On sanottu, että se ehkäisee Espooseen muuttamista, saa espoolaiset tekemään enemmän etätyötä ja saa menemään koko matkan autolla metron käyttämisen sijasta.
Minulle ei helsinkiläisenä kuulu, miten Espoo rahojaan käyttää. Kommentoin kuitenkin eräitä näkökohtia.
Oma suhtautumiseni liityntäpysäköintiin on muuttunut faktojen myötä. Ennen ajattelin, että on hyvä, että autoilijat ajavat liityntäpysäköintiin ja jatkavat sieltä joukkoliikenteellä töihin Helsinkiin sen sijaan, että menevät koko matkan autolla. Olen alkanut suhtautua tähän kriittisemmin, kun olen oivaltanut, että tämä on ylivoimaisesti subventoiduinta joukkoliikennettä.
Liityntäpysäköinti vie kallista maata
Liityntäpysäköintipaikan on tietysti oltava lähellä juna- tai metroasemaa. Silloin se on vaihtoehtoiskäytön mielessä kohtalaisen arvokkaalla maalla. Juuri siinä paikassa maalle olisi paljon muutakin käyttöä. Siksi tontit aseman vieressä ovat erityisen arvokkaita rahallisesti mutta keskeisiä kyseisen lähiön toimivuuden kannalta. Aseman edessä pitäisi 0lla kaunis tori ja sen ympärillä monia keskeisiä toimintoja.
Maata haaskautuu parkkipaikkoihin vähemmän vähemmän, jos parkkikentän sijasta on pysäköintitalo, mutta sellainen maksaa yli 25 000 euroa paikkaa kohden + tontin hinnan.
Mikä on pysäköinnin todellinen hinta, riippuu tapauksesta, mutta suuruusluokkana voimme pitää noin kymmentä euroa/päivä. Jos paikan on oltava ilmainen, merkitsee se huomattavaa subventiota matkaa kohden. Muuten joukkoliikenteen subventio on korkeimmillaankin pari euroa matkaa kohden.
Dublinissa näin sellaisenkin ihmeen, että junaradan viimeinen asema oli vain liityntäpysäköintiä varten eli aseman ympärillä ei ollut kuin valtava parkkikenttä. Espookin voisi jättää yhden metroaseman ympäristön kokonaan rakentamatta ja korvata koko kaupunginosa isolla parkkikentällä.
Liityntäpysäköinti ei vähennä Helsinkiin tulevaa autoliikennettä
Helsinkiläisenä minun pitäisi olla tyytyväinen siihen, että Espoo käyttää rahojaan sen hyväksi, etteivät sen asukkaat tule Helsinkiin töihin autolla ja heikennä näin olosuhteita Helsingissä. Autolla tuleminen ei tämän seurauksena kuitenkaan vähene, koska Helsinki rajoittaa sitä rajoittamalla työmatkapysäköintiä palvelevien pysäköintipaikkojen määrää. Olisi sinänsä parempi verottaa sitä, mitä halutaan vähentää, eli ruuhkaisessa keskustassa ajettuja kilometrejä, mutta pysäköintipaikkojen rajoittamien on epäoptimaalisuudestaan huolimatta ollut tehokasta. Helsingin niemelle tulevan autoliikenteen määrä ei ole lisääntynyt yli viiteenkymmeneen vuoteen.
Jos espoolainen autoilija uhkaa mennä koko matkan töihin autollaan, mihin hän aikoo sen autonsa pysäköidä Helsingin päässä? Kaupallinen pysäköintipaikka maksaa helposti kolmekymppiä päivältä, kadunvarsipaikka neljä euroa tunnilta. Hän voi tietysti yrittää ruinata autolleen paikan firman parkkihallissa, mutta silloin paikka pitää ottaa pois joltain toiselta, eikä autoliikenne lisäänny.
Uhkaus mennä koko matka autolla voi teoriassa koskea matkaa myös Espoossa olevaan työpaikkaan, mutta Espoon sisällä ei liityntä pysäköintiä juuri käytetä nytkään, vaan autolla mennään perille saakka.
Bc kausilipun haltijana parin kolmen tunnin vierailu Helsinkiin maksaa kai 6,4 € lisää. Eipä tule turhaan käytyä.
Maksaako BC-kausilippu 200 euroa kuukaudessa? Ja jos maksaakin, miten lipulla matkustaminen maksa lisää?
Kirjoittaja taisi tarkoittaa, että kun hänellä on BC-lippu (maksaa noin 70 €/kk) sillä ei saa matkustaa A‑vyöhykkeelle, vaan joutuu maksamaan erikseen. Nyt vielä vain lisälipun verran, mutta jatkossa joutuu maksamaan kuin ei omistaisi kk-lippua lainkaan.
Minä olen, silloin kun on ollut BC ‑vyöhykkeiden kausilippu, aina ostanut AB:n jos olen ollut menossa Helsingin keskustaan, koska sen voimassaolo on pidempi kuin lisävyöhykkeen, ja sen on tarvinnut leimaata vasta kun bussi tai juna on ylittämässä vyöhykerajan.
Mitä liityntäpysäköintiin tulee niin olen kannattanut maksuttomuutta tai mahdollisimman edullista hintaa. Mikä nyt harmittaa kun Espoon kaupunkirataa rakennetaan, on että useimmat rantaradan liityntäparkkipaikat ovat nyt työmaan vuoksi suljettuja.
Tämäkin kirjoitus on erinomainen esimerkki siitä, kuinka äänekäs hyvinvoiva enemmistö on onnistunut ja onnistuu varmasti tulevaisuudessakin vinkumaan merkittäviä etuja itselleen muiden kustannuksella. Tällä tarkoitan autoilijoiden puoluetta, jota Helsingissä edustavat ainakin SDP ja Kokoomus.
Vihreä Kumpula on muuten aika täynnä autoja. Ja paras kaikista olivat autoilevat pakilalaiset (melkein joka pihassa on auto tai kaksi) vastustamassa autoilijoiden McDonaldsia Pakilan S‑marketin viereen, tosin tässä tapauksessa ongelmana ovat, että sitten autoilijat muualtakin saataisivat tulla häiritsemään pakilalaisten autoiluidylliä. Sehän ei pakilalaisille käy, että muut saisivat terrorisoida HEIDÄN ympäristöään autoilulla, kuten he autoilevat itse joka paikkaan. Samalla logiikalla kummasti omakotitaloissa asuvat autoilijat Helsingissäkin lobbaavat näitä cul-de-sac ‑tyyppisiä katujakoja varsinkin omakotitaloalueille (näistä löytyy paljon esityksiä Youtubessa). Logiikka on kuitenkin tekopyhä ja sama täälläkin: Autoilevat omakotitaloasujat eivät halua muiden autoja omille kotikaduilleen, joten läpiajoa rajoitetaan, mutta itse sitten ajetaan joka paikkaan ja häiritään muita alueita.
Autoilijan identiteetti ja ajattelun ja argumentoinnin taso on modernin yhteiskunnan syöpä jolla on valtavia negatiivisia vaikutuksia, jotka kestävät vuosikymmeniä ellei jopa satoja, koska autoilijoiden yhteiskuntarakenne lukitsee maankäytön hyvin pitkäksi aikaa. Sitten ihmetellään, kun asuminen ja liikkuminen on kallista ja palveluita on huonosti.
Kommentaattorin teksti on taas hyvä esimerkki siitä tahattomasta kärjistämisestä, jolla politiikkaan pyritään välillä lyömään ideologista löylyä. Omaa elämäntyyliä halutaan hyvesignaloida ja nähdä muut jotenkin öykkäreinä tai tyhmyreinä.
En puolusta autoilua, varsinkaan sen aiheuttamaa laajempaa yhdyskuntarakenteen muutosta. Kuitenkaan en syyttäisi tässäkään yksilöitä, vaan haluaisin tarkastella asiaa tosiasioiden kautta. Autoistuiminen ei ole vain “suunnittelukysymys”, vaan seurausta yhteiskunnan monimutkaistumisesta ja palvelutarjonnan muutoksista, mm:
‑kauppa on ulkoistanut loppupään kuljetuskustannukset kuluttajille (isot marketit, halvemmat hinnat, valikoima)
‑moni pienituloinen on pakotettu asumaan kauempana mutta käymään keskustassa töissä (esim. Meilahden hoitajat)
‑monenlaiset käyntejä edellyttävät työt, joihin tarvitaan auto
‑eriytyneet harrastukset (esim. jääurheilun hallit ympäri pääkaupunkiseutua eri päivinä)
Autoiluun perustuva kaupunkisuunnittelu ja niiden lopputuloksena tuleva autoilu ja siihen perustuvat palvelut ei tietenkään ole luonnonlaki, vaan myös se “autokaupungin” tekeminen perustuu ideologiaan. Toki se on ollut niin dominoiva ideologia että sitä harva edes pysähtyy ajattelemaan että on myös vaihtoehtoisia tapoja nähdä ja tehdä. Eli ehkä sitä ideologista löylyä pitääkin lyödä, että suomut tipahtaisivat silmiltä ja nähdään myös vallitsevat ajatukset sellaisina kuin ne ovat: ideologisina, joille on vaihtoehtoja.
Lauri Nevanperä on kuvannut ja argumentoinut tämän erinomaisesti 10min pituisella youtube-videollaan, suosittelen vahvasti:
https://www.youtube.com/watch?v=jaHvLNhJtjY
Moni ei valitse asuinpaikkaansa nykyisen tai etenkään tulevan työpaikkansa perusteella, mutta rehellisyyden nimissä Meilahden hoitajat voisivat asua kehyskunnassa myös siten, että sieltä tulee suhteellisen nopea suora bussikuljetus aivan Meilahden viereen. Sanotaan esimerkiksi vaikka Vihti tai Veikkola, sama koskee toki myös Hämeenlinnanväylän suuntaa. Silloin pitää toki asua n. 1 km sisällä kyseisen yhteyden bussipysäkistä, mutta näitä asuntoja löytyy kyllä runsaasti ja suhteellisen edullisesti. Siispä se argumentti että “ei pääse kuin omalla autolla tai julkisilla menisi ainakin 1,5 tuntia suuntaansa” pätee kyllä, jos oletusarvona on se, että aiemmin valitussa asunnossa asutaan pysyvästi tai että asunto pitää saada valita ihan mistä vaan silti pidättäen oikeus valittaa yhteyksistä. Mutta onko se kohtuutonta, että pitäisi muuttaa sopivampaan paikkaan, se on mielipidekysymys.
Olipa mukava nähdä tekemäni video mainittuna kommenteissa. Kiitos!
Tuomaan
” Siispä se argumentti että “ei pääse kuin omalla autolla tai julkisilla menisi ainakin 1,5 tuntia suuntaansa” pätee kyllä, jos oletusarvona on se, että aiemmin valitussa asunnossa asutaan”
Nimenomaan. Itsekin asun paikassa, jossa asuminen perustuu henkilöautOuluun. Täällä on ”mahdotonta” elää pelkästään julkisten varassa.Tosin enpä olisi koskaan tänne muuttanut, jos minulla ei olisi ollut autoa.
Asuin aikoinani kaupungin ydinkeskustassa ja siellä pärjäsi ilman autoa. Kun hankin auton, muutin lähiöön.
Eli kohdallani auto tuli ensin ja sitten vasta asuinpaikka. Autoilu ajoi asumisvalintoja, eikä toisinpäin.
On ihan oma vika jos on asuntonsa valinnut huonojen yhteyksien päästä työpaikalta. Sitä voisi edes yrittää valita samalta ilmansuunalta kuin missä työt ovat. Tai sitten tosiaan ratojen varsilta. Voi hankkia vaikka vähän paremman asunnon jos säästyy kakkosauton kustannuksista.
Ainoa ongelma on jos työpaikka yhtäkkiä päättää muuttaa. Mulle iski kerran sellainen pommi ja ratkaisin sen vaihtamalla työpaikkaa.
Olisipa mukava nähdä tilasto siitä, montako matkustajaa metrossa päivittäin kulkee ja moniko heistä on tullut autolla liityntäparkkiin. Luku on aivan mitätön.
Olisi myös mukava nähdä, paljonko rahaa siihen liityntäpysäköinnin järjestämiseen on mennyt ja montako euroa per liityntäautoileva metromatkustaja se on, ja maksaako sen rahan kunta vai kiertääkö se HSL:n kautta.
Poistetaanko samalla liityntäpysäköintipaikat pyörille? Vai laitetaanko ne vain maksullisiksi?
Liityntäpysäköintipaikkojen käyttöaste HSL-alueella 2023 oli näköjään autoille 47%, pyörille vain 26% — ennen korona-aikaa 2019 ne olivat 77% ja 52%, joten vuoden 2025 tilastotietoa kannattanee odottaa ennen suuria leikkauksia.
Mikko, montako asuintaloa saat rakennettua sen pyörätelineen paikalle?
Pyöräliityntäpysäköinnin tilantarve ja kustannus on marginaalinen autopysäköintiin verrattuna. Pyöräpaikat ovat useimmiten sellaisia seinustoja, alustoja ja kulmauksia, joissa ei muutakaan arvokkaampaa vaihtoehtokäyttöä olisi. Eli tulevat ns. kaupan päälle muuta infraa rakennettaessa. Esim. Ison Omenan isohko metropyöräpysäköinti on järjestetty 2+2 kaistaisen kadun alapuolelle. Tuskin siellä kukaan haluaisi asua tai pyörittää jotakin liiketoimintaa!
Amsterdamissa on jopa pysäköintitaloja pyörille!
Millähän sen tietää onko metroaseman vieressä olevan tavaratalon parkkipaikka tavaratalon asiakkaille?
Vaikka googlaamalla saa selville. Lisäksi liityntäparkkien pysäköintiehdot poikkeavat tavaratalon pysäköintiehdoista.
Juna-asemien liityntäparkit omistaa Väylävirasto (ml. esimerkiksi kauppakeskus Sellon yhteydessä oleva liityntäparkki). Länsimetro oy vastaavasti rakennutti ja omistaa edelleen Länsimetron varren liityntäparkit.
En ole jokaisessa liityntäpysäköintilaitoksessa käynyt, voi olla, että siellä on yksityisten kanssa yhteisomistettuja tiloja, joissa ei ole kovin selvää, kenen paikkoja mitkäkin ovat, mutta turha kuvitella, että ilman julkista rahaa olisi rakennettu Suomessa yhtään liityntäpysäköintipaikkaa. Sen verran halvalla niissä pysäköidään suhteessa rakennus ja ylläpitokustannuksiin.
Metromatkustajista mitätön määrä on liityntäpysäköijiä ihan sen perusteella, että liityntäpysäköintipaikkoja on mitättömän vähän suhteessa metron matkustajamääriin.
Liityntäpysäköintipaikkoja on myös mitättömän vähän suhteessa sisääntuloväylien liikennemääriin, mistä voidaan sitten vetää johtopäätös, että liityntäpysäköinnillä ei niinkään vaikuteta ruuhkiin vaan lähinnä tarjotaan halvempaa pysäköintiä niille, joille työnantaja ei tarjoa kantakaupungista pysäköintipaikkaa ja jotka eivät itse halua pysäköintiä kantakaupungissa maksaa.
Aivan joutavaa puuhastelua toisin sanoen. Luultavasti suunnitelmatalouden hehkeimpiä kukkasia, mitä tulee h/k ‑suhteeseen. Joko paikat ovat maan alla ja erittäin kalliita suhteessa tuloihin ja hyötyihin, tai sitten parkkikenttä varaa parhaan sijainnin aseman vieressä ja vaihtoehtoiskustannus on suuri.
Tuon ‘tavaratalon metroaseman pysäköintitalo’ ‑jutun oli tarkoitus olla ironinen vitsi, ei tainnut oikein onnistua: On hyvää, oikein ja kohtuullista että metron kautta kulkevan matkustajavirran matkan varrelta saa tavalliset ja tavattomatkin ostoksensa helposti myös joukkoliikenteen käyttäjänä. Mutta on liikennejärjestelmän epäonnistuminen jos keskusta tukkeutuu autoista jotka ajavat tuon pysäköintimahdollisuuden ohi, varsinkin aikoina jolloin ko pysäköintitalo olisi tyhjillään. Eikä haittaa se ajokilometrien säästö jos autoa harvemmin asutulla alueella tarvitseva säästää kun ei enää tarvitse kiertää uuden kauppapaikan kautta. Pienliikkeillekin on usein toimipaikkansa tuossa samassa liikenteen solmukohdassa, kivempihän niihin kulkea ostarin käytävää kuin räntäistä katua. Toki nykyisin on varmasti huonoja diilejä ja järjestelyitä näissä kaikissa, muttei se tarkoita etteikö niitä voisi joskus parantaa. Näin saa vartin kaupungin metroaseman ympäristöönkin.
R Silfverberg:
“Oma vika jos on asuntonsa valinnut huonojen yhteyksien päästä työpaikalta.”
“Ainoa ongelma on jos työpaikka yhtäkkiä päättää muuttaa.”
Taidat olla yksineläjä ja ammatissa, jossa työpaikan vaihto helppoa. Perheellisille eivät ratkaisut ole noin helppoja.
Olen ollut perheellinen n 30 vuotta. Se työpaikan vaihto tosin tapahtui samaan aikaan kun olimme ostaneet asunnon pääradan varrelta ja työpaikka ilmoitti muuttavansa Tapiolaan. Se ei mulle käynyt päinsä. Tosin siihen aikaan oli helppo vaihtaa työpaikkaa. Toisaalta moni kehuu nykyään voivansa tehdä etätöitä, mikä ei ollut vielä 30 vuotta sitten mahdollista.
Todennäköisesti liityntäpysäköintiä käyttävä on keskituloinen nainen tai mies, jolla ei ole muuta järkevää vaihtoehtoa. Hyvätuloiset ajavat keskustan parkkiluoliin.
Itse asun Laajasalossa ja työ vie minut ympäri pääkaupunkiseutua. Julkinen liikenne on minulle ja varmasti monelle muullekin työssä käyvälle useasti mahdottomuus. Jos asiakkaan tavoittaa riittävän nopeasti, niin sitten käytän julkisia. Kaikessa pitää olla kuitenkin enemmän kuin TEHOKAS, ainakin työnantajani mielestä. Liityntäpysäköintipaikka on siksi monesti enemmän kuin aarre!
Tämä keskustelu alkoi ilmeisesti Hesarin jutusta. Taas stereotyyppinen espoolaismies!. Toivoisin Hesarin edes joskus laajentavan ajatteluaan.
Verorahani ilmeisesti edelleen kelpaavat.
Itse olen Hampurin autoruuhkia vältellyt siellä asuessani liityntäpysäköinnillä: keskustasta junalla liityntäpysäköintiin ja sieltä autolla työpaikalle jonne todellakaan ei julkisilla päässyt. Jos olisi maksanut, olisin lisännyt ruuhkaa. Joskus se ruuhkien vähentäminen maksaa, ja jos autolla ei kannata mennä osamatkaa se otetaan koko matkaksi.
Käsitys “autoilupuolueesta” jne. on toivottoman yksinkertaistava.
Ihmiset käyttävät autoa tai julkisia arkiaamuisin ja iltapäivisin pääasiassa siksi että on päästävä töihin. Siitä ovat ideologiat kaukana.
Itse jättäisin mielelläni työt muille ja jäisin kotiin osallistumatta minkäänlaiseen liikenteeseen.
Kukin laskee mielessään paljon työmatkoistaan pystyy maksamaan rahassa ja ajassa. Itse olen päätynyt autoon koska työmatkaani menee noin 70 prosenttia vähemmän aikaa, ainoaa elämääni, autolla kuin julkisilla. Saan itselleni vapaa-aikaa enemmän käyttämällä autoa. Ruuhkabussissa seisoessa tai istuessa, huonossa ilmassa ja äänikakofoniassa viettämiäni piinaavia tuhansia tunteja en ole osannut vapaa-ajaksi osaa laskea. Tästä olen kirjoittanut tänne aiemminkin.
Subvennoitkin menevät ristiin niin monin tavoin, muuttujia on paljon.
Yksi unohtuva on että autoilijat maksavat juuri ajassa paljon hyvää julkisen käyttäjille, varsinkin jos työmatkoja on tehtävä kantakaupunkiin ja sieltä pois.
Tarkoitan tietenkin kavennettuja ja poistettuja autokaistoja pääväylillä ja sitä kautta syntyvää lisäruuhkaa.
Kun istuu autoruuhkassa tietyissä kohden pääväyliä (koskee usein myös bussia) ja vieressä kulkee leveä ja lokakuulta huhtikuun varsin tyhjä pyöräilykaista, ei ajattele mitään ikävää pyöräilijöistä, mutta ymmärtää sen että “autopuolue” ei ainakaan Helsingissä liikennesuunnittelua määrää.
Luulin että Helsingissä ei ole ruuhkia. Näin täällä on sanonut myös Helsingin entinen pormestarikin:
https://www.soininvaara.fi/2021/03/12/ruuhkamaksut-voi-juhana-mita-sanoit/
Olet varmaan siis nähnyt unta tai jotenkin muuten kuvitellut olevasi ruuhkassa.
Jos ruuhkia kuitenkin on, niin tähän on kaksi toimivaa ratkaisua: muiden liikuntamuotojen lisääminen (julkinen, pyöräily) jotta useampi autoilija käyttäisi niitä, tai ruuhkamaksut.
Autoilun helpottaminen ei toimi koska itseäänluova kysyntä (indusoitu kysyntä). Mitä enemmän autoilulle annetaan tilaa, sitä useampi autoilee, ja sitä enemmän tulee ruuhkia solmikohdissa ja ruuhka-aikoina.
Ja mitä autoruuhkassa katellisena katselemaasi pyöräkaistaan, sekin olisi toki jatkuvasti tukossa ja ruuhkassa jos jokainen sielä pyöräilevä ajaisikin autolla kyseisellä pyöräväylällä.
Et saa, koska autoon tarvittavat rahat saadaksesi olet joutunut ensin olemaan niin ja niin monta tuntia nimenomaan töissä. Pointti, joka on esitetty näissä keskusteluissa monta kertaa ennenkin (ja jonka tietääkseni ensimmäisenä esitti ruotsalainen luontokuvaaja Brutus Östling vuonna 1980).
Et saa, koska autoon tarvittavat rahat saadaksesi olet joutunut ensin olemaan niin ja niin monta tuntia nimenomaan töissä. Pointti, joka on esitetty näissä keskusteluissa monta kertaa ennenkin (ja jonka tietääkseni ensimmäisenä esitti ruotsalainen luontokuvaaja Brutus Östling vuonna 1980).
(Vapaa)aika ja raha eivät vain ole yhteismitallisia tai toisiinsa vaihdettavia vaikka se kansantaloustiede 1 kurssi muuta väittäisi, eli aika surkea pointti. Vai ihanko oikeasti väität että kirjoittajan vapaa-aika lisääntyisi myymällä autonsa ja istumalla bussissa ?
Jos tuntipalkkasi (brutto) on 10 euroa, se on netto 10 €. Verottajan mielestä auton kokonaiskustannukset kilometriä kohden ovat 0,59 €/km. Niinpä yhden kilometrin ajaminen edellyttää noin 3,5 minuutin työntekoa. Jos ajat 60 km/h, kuluu siihen aikaa minuutti. Niinpä auton ajaminen kilometrin verran vie yhteensä aikaa 4,5 minuuttia. Nopeudeksi tästä tulee noin 13 km/h.
Jos ei haaskaa rahojaan autoon, voi siirtyä nelipäiväiseen työviikkoon tai kuuden tunnin työaikaan. Se ei ole valtion viroissa mahdollista, mutta yksityisillä on.
Paitsi että se lisääntyisi, se lisääntyisi vieläpä kahdesta eri syystä:
1) autosta saadut rahat mahdollistaisivat työajan lyhentämisen kulutustason pysyessä autoa lukuun ottamatta entisellään;
2) bussissa vietetty aika tyypillisesti on vapaa-aikaa (mikä näkyy jo siitäkin, että enemmistö bussimatkustajista viettää tätä nykyä matkat älypuhelintaan käyttäen).
Laita autorahat johonkin jenkki ETF:ään ja sitten aikanaan jää sen verran aikaisemmin eläkkeelle miten sijoitukset ovat tuottaneet.
Wow, ihan tosissaan yritätte noin argumentoida. Oletteko varma ettette unohtaneet mitään muuttujia laskelmistanne?
Yrityksistänne huolimatta olen aivan varma että elämässäni on enemmän vapaa-aikaa koska omistan auton. Ja tuo Soininvaaram nettobrutto vastaus oli sen verran sekava että oletan sen vain olevan yritys todistaa väittämäni oikeaksi
> Dublinissa näin sellaisenkin ihmeen, että junanradan viimeinen asema oli vain liityntäpysäköintiä varten eli aseman ympärillä ei ollut kuin valtava parkkikenttä. Espookin voisi jättää yhden metroaseman ympäristön kokonaan rakentamatta ja korvata koko kaupunginosa isolla parkkikentällä.
Tuo “M3 Parkway” näyttää olevan maanpäällisen rautatien asema paikassa, jossa maasto on tasaista. Myös itse asema on melko vaatimaton. Halpa rakentaa siis. Kokonaisen metroaseman maan alle rakentaminen maksaa taas jotain 100 miljoonan euron luokkaa.
Ei. Liityntäpysäköinnin hintaan ei suunnitella muutoksia:
“HSL-lipulla auton voi jättää liityntäpysäköintialueelle joko ilmaiseksi tai parin euron maksulla esimerkiksi kymmeneksi tunniksi ja jatkaa matkaa julkisilla. Tähän ei suunnitella muutoksia.”
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011595132.html
Liityntäpysäköintiä ei mainita myöskään Hesarin 28.10. jutussa, vaan:
”Laitetaan pysäköintimaksuvyöhykkeet kaikkien metro- ja juna-asemien ympäristöön, siis kaupungin kadunvarsiparkkeihin ja pysäköintitaloihin. Tällä tavalla saadaan miljoonia euroja lisätuloja ja se on myös hiilineutraalisuusteko.”
https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000011589106.html
Käsittääkseni liityntäpysäköintiä käyttävät ne, joiden matka julkisilla metropysäkille on hankala, rajoitettu tai sitten esim. lapset pitää viedä hoitoon.
Jos tulen illalla 21:n aikaa kotiin metrolla ja sitten bussilla, niin bussissa on usein vain viisi matkustajaa. Samoin päivällä Matinkylän suuntaan. Laske siitä subventio.
Kyllä, autoiluun perustuvien pientaloalueiden joukkoliikenne on raskaasti subventoitua. Joko älyttömänä liityntäpysäköintinä tai hirvittävän hintaisina bussilinjoina.
Oikeasti tarvitsisimme nykyisen vyöhykejärjestelmän tilalle linjakohtaisen hinnoittelun. Eli paljon käytetyillä pienten liikennöintikustannusten runkolinjoilla saisi ajaa edullisesti päästä päähän, mutta hännät haja-asutusalueille olisivat huomattavasti nykyistä kalliimpia ihan sijainnista riippumatta.
Nykymalli jossa kalliita linjoja ristisubventoidaan paljon käytettyjen linjojen lipputuloilla on kaikin puolin haitallinen, kuten ristisubventiot yleensäkin.
Tästä olisi ihan mielenkiintoista tehdä ja nähdä ihan todellisia tutkimuksia, että kuinka paljon pientaloalueiden asukkaat nauttivat subventiota eri palveluiden hinnoissa. Mainitsit pientaloalueiden bussilinjat hyvänä esimerkkinä, näitä ajetaan valtaosa ajasta tyhjinä. Vertailuna esimerkiksi lähijunissa ja metroissa on aika paljon ihmisiä myöhään illallakin, ainakin A‑junassa.
Toinen mielenkiintoinen tutkimuksen aihe olisi todellinen maksettu hinta vastaan todelliset kustannukset esim. sähköverkon, vesiverkon ja tieverkon ylläpidon osalta pientaloalueilla vastaan kerrostaloalueilla. Näissähän kyllä pientalot maksavat jonkin verran korkeampia maksuja, mutta kattavatko nämä maksut todella suuremmat kustannukset, vai päätyvätkö tehokkaasti asuvat kerrostaloasukkaat todellisuudessa subventoimaan näidenkin maksujen kautta tehotonta infraa eli pientaloalueita? Itse epäilen suuresti, että käy juuri näin. Nythän täällä halutaan levittää narratiivia, että rikkaat jotenkin maksavat kaikki palvelut ja tuottavat kaiken hyvinvoinnin ja viennin ja että duunarit vain syövät kuormasta tuottamatta mitään.
Tuolla se Malinen tislaa bensat ja dieselit kun operaattorit vain kiillottavat saappaitaan ja samoin Jääskeläinen kantaa paketteja selkä vääränä samalla kun lajittelijat ja kuskit seisovat tupakalla, yksi tuottaa paljon verotuloja ja tekee kaiken, muut vain katsovat vierestä loisimassa. Kuvaa taas erinomaisesti oikeistolaisen ajattelun syvällisyyttä, varsinkin kun raha ja palkka on kaiken mittari. Kai tämä on osa länsimaiden luhistumista kun oikean työn tekemiselle ei enää anneta arvoa, sitä jopa halveksitaan ja päin vastoin ihaillaan excelin tuijottamista puku päällä.
Malinen ei ole edes diplomi-insinööri vaan lähinnä tällainen modernin meritokratian tuottama ammattimanageri, ja tulokset ovat juuri sen näköisiä. Ei myöskään ihme, etteivät suuret yhtiöt Suomessa innovoi tai kehity, kun tuolla on riisinjyvien laskijat ja ammattimanagerit eli ns. pukumiehet päättämässä asioista.
Asuinpaikkaan vaikuttaa
Lapset ja koulu ja harrastukset. Lapsia ei revitä juuriltaan.
Vanhat vanhemmat
Puolison työ
Oma työ
Harrastukset
Perheen rahatilanne
Palvelualojen palkalla ei tartte Helsingissä asumista haaveilla
Helsingin huumehöyrymaine. Onneksi paraatipaikalla ollut taksarihullunmylly rauhoittui hieman. Peukku tosin jo näkyy assalla
- Asunto kannattaa valita ennen lasten syntymää tai kun ne ovat pieniä, tietysti koulut ym huomioiden. Sopiva ajankohta vaihtaa seuraavaan voi olla kun lapset menee yläasteelle tai lukioon.
— Oma ja puolison työ vaikuttaa. Jos toinen palvelualalla niin kannattaa valita asunto lähellä tai ainakin sujuvan julkisen liikenteen päässä hänen työpaikastaan
— Todennäköisesti toisen vanhemmat asuu maalla joten sillä missä itse asuu ei ole väliä. Jos toisen asuu jotenkuten lähellä että voi saada lastenhoito-apua niin se riittää, mutta joskus voi olla rasittavaa jos ne rampaa koko ajan kylässä
— Suurkaupungissa harrastusmahdollisuuksia riittää joka suunnalla
— Rahatilanne vaikuttaa
— Huumeet vaikuttavat vain Helsingin kantakaupungissa ja joissakin lähiöissä. Kehyskunnissa taas nuorten mopo- ja moottoripyörähäiriköintiä on vähintään yhtä rasittava kuunnella ja katella.