Mitä kirjassani sanotaan palkoista ja miksi

Eili­nen Hesarin jut­tu kir­jas­tani 2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka on herät­tänyt hur­jan keskustelun twit­teris­sä. Tästä olen toki kiitolli­nen ja eri­tyis­es­ti kus­tan­ta­jani var­maankin on, kos­ka kir­jan myyn­ti on pom­pan­nut niin, että ainakin eilen se oli lop­pu Helsin­gin keskus­tan kir­jakaupoista.  Ymmär­rän, että lehtien tehtävä on etsiä kär­jistyk­siä. En kuitenkaan kir­joit­tanut 400 sivua tölviäk­seni ammat­tiy­hdis­tys­li­iket­tä. Jat­ka lukemista “Mitä kir­jas­sani san­o­taan palkoista ja miksi”

600 päivää koronakirjoittelua (4) Toukokuu 2020

Toukoku­us­sa tar­tun­to­jen määrät ja kuole­man­ta­pauk­set kään­tyivät selvään lasku­un ja esimerkik­si koulut pala­si­vat lähiopetuk­seen. Siitä oli eri­laisia käsi­tyk­siä, joh­tuiko tilanteen parane­m­i­nen rajoi­tus­toimien tehoamis­es­ta vai keväästä. Tavanomaiset koron­aepi­demi­at laan­tu­vat yleen­sä kesäk­si palatak­seen taas syksyl­lä ilmo­jen viilen­tyessä ja auringon val­on vähen­tyessä. Jat­ka lukemista “600 päivää koron­akir­joit­telua (4) Toukokuu 2020”

600 päivää koronakirjoittelua (3) Huhtikuu 2020

 

Huhtiku­us­sa koron­aan sairas­tunei­ta rek­isteröi­ti­in 3 577 ja kuollei­ta 194. Kuolleet oli­vat val­taosin van­hus­ten hoivako­tien asukkai­ta. Kuvas­sa näkyvä hyp­päys joh­tui siitä, että rapor­toimat­to­mia kuolemia tuli ker­ral­la ilmi kym­meniä, jol­loin seit­semän päivän kuolin­luku hyp­päsi yläs ja tuli viikon kulut­tua alas. Jat­ka lukemista “600 päivää koron­akir­joit­telua (3) Huhtikuu 2020”

600 päivää koronakirjoittelua (1) Johdanto

Min­un piti tämän vuo­den maalisku­us­sa kir­joit­taa yhteen­ve­to vuo­den mit­tais­es­ta koron­akir­joit­telus­tani, mut­ta se jäi, kun ahkeroin kir­jani 2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka kanssa. Per­jan­taina pidin Nais­ten­klinikan luen­tosar­jas­sa luen­non koron­apoli­ti­ikas­ta, ja jouduin sitä varten kokoa­maan kir­joituk­sia ker­toak­seni, miten koron­aan liit­tyvät käsi­tyk­seni ovat muuttuneet.

Tarkoituk­seni on julka­ista kat­saus pilkot­tuna use­ak­si artikke­lik­si. Kos­ka mainit­tu kir­jani näyt­tää tuot­ta­van min­ulle yhä duu­nia, eikä Helen oy:n hal­li­tuk­sen joht­a­mi­nenkaan aivan help­poa ole, en voi taa­ta kovin tiivistä ilmestymis­tah­tia, mut­ta yritetään.

Min­ua on use­aan otteeseen syytet­ty takinkään­täjäk­si, kos­ka mielip­i­teeni ovat muut­tuneet ajan mukana. Se johtuu vain siitä, että olen kir­joituk­sis­sani yrit­tänyt hei­jastel­la val­lit­se­vaa val­tavir­taa, ja käsi­tys Covid-19 taud­ista ja sen tor­jun­nas­ta on muut­tunut mon­een ker­taan tiedon karttuessa.

Julkisten laboratorioiden on voitava myydä palvelujaan yksityisille

Kieltämäl­lä julk­isia lab­o­ra­to­ri­oi­ta myymästä palvelu­jaan ulos Sip­ilän hal­li­tus edisti kallista tehot­to­muut­ta tervedenhuollossa.

Olen aloit­tanut HUS:n hal­li­tuk­ses­sa. Meil­lä oli tänään tutus­tu­mi­nen HUS:n Meilah­den sairaala-alueen toimintaan.

HUS­LABis­sa min­ua odot­ti yllä­tys, mikä johtuu vain siitä, että en eduskun­nas­ta päästyäni seu­ran­nut Sip­ilän hal­li­tuk­sen lainsäädäntöä.

Meilahdessa on HUS­LABin huip­pu­un­sa viritet­ty pitkälti roboti­ikkaan perus­tu­va lab­o­ra­to­rio, joka analysoi päivässä val­ta­van määrän näyt­teitä. Ison mit­takaa­van ansios­ta se on pystynyt paina­maan kus­tan­nuk­set mur­to-osaan siitä, mitä ana­lyysit yksi­ty­is­ten lab­o­ra­to­ri­oiden nyrkkipa­jois­sa mak­sa­vat. Jat­ka lukemista “Julk­isten lab­o­ra­to­ri­oiden on voita­va myy­dä palvelu­jaan yksityisille”

Pyöräilyviikko Ranskassa 4/x Navigaattori

Olen ostanut pyörääni kalli­in lelun, Garminin 1030-nav­i­gaat­torin. (Käytin siihen niitä raho­ja, jot­ka ovat säästyneet, kun en omista autoa.) Siitä oli ver­ra­ton apu. Sen ideana on kerätä tietoa muiden käyt­täjien suosimista reit­eistä ja suun­nitel­la matkan käyt­täen suosi­tu­impia reit­te­jä. Tämä toi­mi eri­no­mais­es­ti. Pystyin vält­tämään iso­ja ja liiken­nöi­tyjä teitä. Nav­i­gaat­tori löysi pikkuteitä, joi­ta en olisi mitenkään keksinyt. Yht­enä päivänä kokeilin omin nokki­neni ajamista. Löysin kyl­lä kivo­ja pikkuteitä, mut­ta mon­et niistä oli­vat umpiku­jia. Jat­ka lukemista “Pyöräi­lyvi­ikko Ran­skas­sa 4/x Navigaattori”

Pyöräilyviikko Ranskassa (3/x): kylät

Voin kuu­lostaa epäisän­maal­liselta, mut­ta pyöräi­ly Ran­skas­sa oli kyl­lä paljon antoisam­paa kuin Suomessa.

Suomes­sa aidol­la maaseudul­la on lähin­nä vain talous­met­sää, jota jatkuu saman­laise­na kilo­metri toisen­sa jäl­keen. Tiheästi asu­tu­il­la alueil­la taas tiet ovat tyl­siä, kos­ka ne ovat uusia ja mod­erne­ja. Jat­ka lukemista “Pyöräi­lyvi­ikko Ran­skas­sa (3/x): kylät”

Pyöräilyviikko Ranskassa (2/x) Ranskan koronapassiin käytöstä pitäisi ottaa oppia Suomessa

Jo Helsingis­sä lentokoneeseen kir­jautues­sa piti näyt­tää koron­a­pas­sia. Sitä tarvit­ti­in Ran­skas­sa aina, kun halusi men­nä rav­in­to­laan sisään. Vain teras­sil­la sai syödä ilman pas­sia. En käynyt kon­serteis­sa enkä taidenäyt­te­lyis­sä, mut­ta olen melko var­ma, ettei niihinkään ollut asi­aa ilman koron­a­pas­sia. Jat­ka lukemista “Pyöräi­lyvi­ikko Ran­skas­sa (2/x) Ran­skan koron­a­pas­si­in käytöstä pitäisi ottaa oppia Suomessa”

Pyöräilyviikko Ranskassa (1/x) Pyörän kuljetus

Vietin viikon Ran­skas­sa Pari­isin pohjois­puolel­la pyöräillen. En kir­joit­tanut tavanomaista pyöräi­lypäiväkir­jaa, vaik­ka sel­l­aista on moni min­ul­ta odot­tanut, osit­tain sik­si, ettei maail­man kil­pailukyky­isim­män maanosan ytimessä toi­mi netti.

Julkaisen lähipäiv­inä use­an jutun, joiden aiheena on ainakin Garminin pyörä­nav­i­gaat­tori, pyöräi­ly Pari­i­sis­sa, koron­a­pas­si, net­tiy­htey­det, maaseu­tukylät, pyöräi­lyn kas­vanut suosia, oudot liiken­nesään­nöt ja metsät.

Tässä keski­tyn fil­lar­in kul­jet­tamista lentokoneel­la. Jat­ka lukemista “Pyöräi­lyvi­ikko Ran­skas­sa (1/x) Pyörän kuljetus”