600 päivää koronakirjoittelua (4) Toukokuu 2020

Toukokuussa tartuntojen määrät ja kuolemantapaukset kääntyivät selvään laskuun ja esimerkiksi koulut palasivat lähiopetukseen. Siitä oli erilaisia käsityksiä, johtuiko tilanteen paraneminen rajoitustoimien tehoamisesta vai keväästä. Tavanomaiset koronaepidemiat laantuvat yleensä kesäksi palatakseen taas syksyllä ilmojen viilentyessä ja auringon valon vähentyessä.

Paljon oli spekuloitu sillä, kuinka suuri osa väestöstä on taudin jo sairastunut ja päättyykö epidemia ehkä siihen, että se on jo läpäissyt koko väestön. Yleisesti uskottiin, että sairastaneita olisi monikymmenkertaisesti enemmän kuin rekisteröityjä tartuntoja.

Kuun puolivälissä tuli musertava tulon Espanjasta, jonka mukaan sairastaneita olisi ”vain” 5 % väestöstä. Edessä olisi siis vielä pitkä matka. Lisäksi arviot taudin tappavuudesta nousivat, kun sairastuneita olikin paljon oletettua vähemmän. Kirjoitin, että en oikein usko tuohon tulokseen. Ilmeisesti taudin voi sairastaa ilman, että verestä löytyy vasta-aineita niin paljon, että testi ne havaitsee, sillä vasta-aineita ei löytynyt monilta sellaisilta, joiden PCR-teksti oli osoittanut tautiin sairastuneen.

Minua ihmetyttää yhä vielä se, että korkeat asiantuntijat ovat niin eri mieltä ihmisen immuunipuolustusjärjestelmän toiminnasta. Minulla ei ole osaamista väittää, että tämä tai tuo taho on oikeassa. Ihmettelenpä vain erilaisia tulkintoja. Minä olen ymmärtänyt, että jos hyväkuntoinen nuorukainen torjuu taudin T-soluillaan, siitä ei synny sellaisia määriä vasta-aineita, että ne testissä näkyisivät. Samoin olen ymmärtänyt, että sairastettu tauti antaa suojaa tautia vastaan, vaikka vasta-aineiden määrä olisi pienentynyt niin alas, etteivät ne riitä neutraloimaan virusta, koska järjestelmällä on muisti. Mutta kuten sanottua, muut tietävät tästä enemmän kuin minä.

Julkaisin joukon kirjoituksia, joissa esittelin outoja havaintoja tilastoista ja levitin pessimismiäni siitä, kuinka kalliiksi tämä kaikki vielä tulee. Kirjoitin myös siitä, miten terveydenhuollossa noin yleensä arvioidaan toimenpiteiden kannattavuutta laatupainotteisten elinvuosien avulla. Tämä tieto minulla oli peräisin ajastani peruspalveluministerinä.

Kirjoituksiani luettiin yhteensä noin satatuhatta kertaa.

3.5.2020 Covid–19:n outo käyttäytyminen

5.5.2020 Hallitushan teki ihan fiksuja päätöksiä

7.5.2020 Cov-19-taudin ja influenssan tappavuus

10.5.2020 Laatupainotettujen elinvuosien arvo

12.5.2020 Covid 19: Näen yhä vain huonoja vaihtoehtoja

17.5.2020 Espanjan vasta-ainetestien tulos on todella huono asia

 

2 vastausta artikkeliin “600 päivää koronakirjoittelua (4) Toukokuu 2020”

  1. Minulle on selitetty tuo asia suunnilleen niin, että elimistöllä on kaksi eri tapaa torjua viruksia. Jos yksilöllä sattuu olemaan mainio T-solupuolustus, niin nämä ”rajavartijat” torjuvat hyökkäyksen ihan omin päin, heittävät viruksen pihalle ennen kuin ihminen välttämättä edes oirehtii. Silloin ei tarvita vasta-ainelabraa, vaan homma on sillä selvä.

    Jos T-rajavartijat ovat laiskoja ja huonoja, niin sitten vastuu siirtyy vasta-ainelabralle, joka ryhtyy hommiin kokkaamaan vasta-aineita uutta virusta vastaan, ja tauti torjutaan sitten sitä kautta. Silloin on suuremmalla todennäköisyydellä oireita, pahojakin, ja aikaa voi kulua.

    Molemmilla on myös muisti. Kun sama virus yrittää uudestaan, niin T-solut osaavat entistä pontevammin heittää pihalle heti rajalla, kun on tuttu kaveri taas yrittämässä. Samoin sieltä vasta-ainelabran arkistoista saadaan vasta-aineita käyttöön saman tien, kun tuotekehittelyä ei enää tarvita. Voi olla, että viruksen muuntuessa ne arkiston reseptit eivät ole enää ihan sataprosenttisia, mutta auttavat kuitenkin sen verran, että labrassa ehditään myös kehitellä sitten tehokkaampia vasta-aineita.

    Niinpä sairastettua tautia vastaan syntyy siis immuniteetti (jonka kesto riippuu ilmeisesti todella paljon yksilöstä), olipa se torjuttu kummalla tavalla tahansa. Mutta vain vasta-ainetuotannon kautta torjuttu tauti näkyy siinä vasta-aine-verikokeessa. Jos tauti on T-soluilla torjuttu, niin todistusjälkeä ei (välttämättä) jää.

    Kun katselee Ruotsin hyvin maltillista käyrää, tulee väkisinkin mieleen, että siellä on nuoremman väestön keskuudessa T-soluilla torjuttu tautia ja immuniteettia hankittu jo kauan sitten. Edes delta ei enää saa käyrää nousuun. Hinta oli 15 000 kuollutta kevätkesällä 2020, mutta joku voisi tietysti inhottavasti kysyä, kuinka moni näistä 15 000:sta olisi ilman koronaa hengissä enää marraskuussa 2021.

    1. Jos yksilöllä sattuu olemaan mainio T‑solupuolustus, niin nämä ”rajavartijat” torjuvat hyökkäyksen ihan omin päin

      Tai virus oli helpompi vastus T-soluille, koska se ei ollut vielä ehtinyt sopeutumaan ihmiseen kovin pitkään, kuten keväällä 2020.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.