Huhtikuussa koronaan sairastuneita rekisteröitiin 3 577 ja kuolleita 194. Kuolleet olivat valtaosin vanhusten hoivakotien asukkaita. Kuvassa näkyvä hyppäys johtui siitä, että raportoimattomia kuolemia tuli kerralla ilmi kymmeniä, jolloin seitsemän päivän kuolinluku hyppäsi yläs ja tuli viikon kuluttua alas.
Tartuntojen kasvu taittui huhtikuun 10. päivänä kevään ja rajoitustoimien ansiosta.
Ruotsissa kuoli huhtikuussa 2 400 koronapotilasta, Italiassa 15 500, Espanjassa 20 000, Britanniassa 22 000 ja Yhdysvalloissa 57 000
Kiina onnistui pysäyttämään koronan leviämisen tiukoilla sulkutoimenpiteillä, joihin kuului karanteeniin määrättyjen ovien lukitseminen ulkoa päin. Menestyneisiin tukahduttajiin kuului myös Etelä-Korea. Suomessa vaadittiin yhtä tehokkaita tukahduttamistoimia, mutta vaatijat eivät kuitenkaan hyväksyneet Etelä-Koreassa käytettyjä keinoja. Niihin kuului pakollinen kontaktien jäljityssovellus kännyköissä ja kännykän luovuttaminen tietoineen viranomaisille, jos sai tartunnan. Siitä kävi ilmi ihmisestä kaikki, missä tämä oli liikkunut ja ketä tavannut.
Minä kävin läpi koronatilastoja ja esittelin kirjoituksisani sen löytöjä.
Monissa maissa koronakuolemien määrä nousi hälyttävästi. Hermot pettivät muun muassa Britannissa, jossa ensin oli päätetty antaa taudin levitä vapaasti, koska se heidän asiantuntijoidensa mukaan tulisi kuitenkin leviämään läpi koko yhteiskunnan. Britanniassa päädyttiin tiukkojen rajoitusten tielle.
Ruotsi oli valinnut toisen tien kuin muut Pohjoismaat ja kuolleisuus nousi siellä nopeasti. Valtaosaltaan kuolleet olivat vanhusten hoitolaitoksissa, niin kuin olivat Suomessakin.
Keskustelua käytiin paljon laumaimmuniteetista ja siitä, kuinka paljon tartuntoja tosiasiassa on ollut. Ruotsin pääepidemiologi Anders Tegnel sanoi, että Tukholmassa laumaimmuniteetti alkaa olla lähellä, sillä todellisten tartuntojen määrä on monikymmenkertaisesti suurempi kuin testeillä todettujen tartuntojen määrä.
Minä seurasin tässä mielessä Lombardiaa ja Tukholmaa. Taudin leviäminen hidastui Lombardiassa, mutta se ei todistanut laumaimmuniteetin lähestymisestä. Selitys saattoi yhtä hyvin olla se, että suuret kuolonuhrien määrät saivat ihmiset terveellisellä tavalla varovaisiksi.
Huomattiin myös, että Covid-19 ei leviä samalla tavalla tasaisesti kuin influenssa, vaan ryppäinä. Tämä tarkoitti, että taudin hidastaminen oli paljon luultua helpompaa, ja moni niistä, jotka olivat sanoneet, ettei tautia voida rajoitustoimilla pysäyttää, vaihtoi kaikessa hiljaisuudessa kantaansa.
Minä kirjoitin rajoitustoimien kustannustehokkuudesta ja siitä, miten voitaisiin olla pysäyttämättä koko yhteiskuntaa. Lasten koulunkäynnistä kannoin erityistä huolta. Arvostelin rajoitustoimien huonoa kohdentumista ja juristerian liian suurta osuutta niiden laadinnassa. Ihmettelin esimerkiksi, miten voi olla niin vaikeata erottaa lakitekstissä toisistaan yökerhoja ja rekkakuskien yöbaareja, jolloin rekkakuskit joutuivat ajamaan nälkäisinä ilman lepotaukoja vain koska muuten ei olisi saatu yökerhoja kiinni.
Yleisesti ottaen koronapolitiikkaa vaivasi suuri epätietoisuus niin Suomessa kuin muuallakin.
Tilastolliset kummajaisuudet kiinnostivat minua, koska sellaiset yleensä osoittavat, että mallissa on jotain vikaa. Yksi kummallisuuksista oli, miksi tartunnat eivät levinneet Pohjois-Italiasta Etelä-Italiaan. Välillä kulki kuitenkin yli sata junaa päivittäin – paljon enemmän kuin oli hiihtoturisteja helmikuussa. Etelä-Italiassa oli jo kesä.
Julkaisin huhtikuussa koronasta seitsemän artikkelia, joita luettiin yhteensä noin 400 000 kertaa.
2.4.2020 Suomi, Ruotsi ja korona
3.4.2020 Koronakuolleisuus Italiassa ikäluokittain
4.4.2020 Testausharha ja koronaviruksen tappavuus
13.4.2020 Koronaviruksen kanssa on vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja
15.4.2020 Koronapolitiikan kustannustehokkuus
17.4.2020 Maanantaimietteitä koronasta
30.4.2020 Miten Jacques Monod opetti minut ymmärtämään immuunipuolustusta
Uusien asioiden osalta tiedot muuttuvat kun kokemusta kertyy ja koronan osalta tässä on ollut erilaisia vaiheita. Suomessa menee vielä aikaa ennen kuin asiaa voidaan analysoida.
Suomessa asiaa esittivät lääkärit. Heidän esitystapansa oli lääkärien esitystapa, samalla arvailuja haluttiin välttää. Äänessä olivat myös poliitkot, valitettavasti kun halutiin tehdä ero hallituksen ja oppoisition välillä niin esiintyvät ministerit leimautuivat poliitikkoina ja opposioto täysin vastuuttomasti teki asiasta jonkinlaisen puoluepoliittisen kysymyksen. Tilannetta pahensivat vielä etujärjestöt, eteenkin hotelli- ja ravintola-alan MaRa:n lobbarit, joita päästettiin estotta esiintymään ja hämmentämään. Bonuksena olivat sitten Kremlin info-operaatiot ja USA:n konservatiivipiirien touhut. VNK:n keskitetty koronaviestintä oli suuri nolla.
Suomesta puuttui oma Dr Fauci – taho, joka olisi pystynyt ilman lääkärieltä kertomaan asioita ja olemaan erossa puoluepolitiikasta. Portugalin onnistuminen rokotuyksissa perustui siihen, että asia pidettiin politiikan ulkopuolella ja korostettiin, että kyse on kansakunnan yhteisestä ongelmasta.
Suomessa olisi voitu kertoa, että tämä tiedetään ja tilanne ja ohjeet muuttuvat kun ja jos uutta tietoa tulee. Katkerinta olivat viestit että ”kestetään vielä vähän”, kun asiallista perustetta optimismiin ei ollut muuta kuin mielialan hetkellinen nostatus. Olisi se ollut katkeraa sanoa tammikuussa 2021, että rokottaminen kestää mararskuuhun sakka – tosin se oli varmasti tuolloin jo tiedossa. Toiveikkudella aiheutettiin epäluottamusta.
THL ilmeisesti tiesi asiat aika monipuolisesti, mutta ei saanut kerrottua. Oudoksi tilanne tuli kun vertaisi Pohjoismaiden linjaa maihin, joissa oli jo aiemmin SARS ja MERS epidemiat koettu ja hoidettu. Helmikuu 2020 hukattiin ilmeisesti maksajien etsimiseen ja ihmettelyyn.
Maaliskuun 2020 lopussa oli kansainvälisesti selvää, että kasvomaskit ovat hyödyllisiä. Sittemmin ne osoittautuivat erittäin tehokkaiksi. Tämän olisi voinut myöntää ja todeta, että maskit ohjataan tevreydenhuoltoon, koska siellä niitä tarvitaan välttämättä.
Suomessa alku taidettiin mennä liian pitkään influenssan torjunnan keinoilla. Ruotsista otettiin myös paljon mallia. Onneksi linja muuttui. Muistomerkki kuolelleile lienee täälläkin paikallaan.
Taloudellisista menetyksistä unohdettiin yrityksille kalliit sairaslomat – miten toimia jos työvoima on kolme viikkoa kovassa kuumeessa? Julkishallinto laski terveydenhuollon papuja ja jauhoi sairaaloiden kuormituksesta. Yritykselle sairaspäivän hinta on 400 euroa kaikkine oheiusvaikutuksineen. Ilman kuolleitakin 80% työvoimasta 10 sairaspäivää… ei ihan halpaa.
Vähättelyn kohteena aluksi olivat nämä long-Covid-potilaat, joista tietoa alkoi olla kesäkuussa 2020.
Rokotteiden osalta kävi satumainen onni. 30 vuotta kehitteillä olleey mRNA rokotteet olivat juuri olemassa ja Ebola-ja SARS-rokotteita oli kehitetty aiemmin. EU teki aivan oikean ratkaisun rahoittaessaan useita rokoteaihioita, ainakin yksi niistä epäonnistui. Pieni maa olisi voinut tilata ehkä yhden rokotteen ja toivoa.
Maan hallitusta ei käy kateeksi. Päätökset ovat olleet vaikeita ja välttämättömiä. ”Saa elää”-viesti tuli etuajassa, kiitos vaan lobbarit. Rokottamisen vapaaehtoisuutta korostettiin ainakin riittävästi ja tässä sitä sitten ollaan.
Kipeitä leikkauksia julkistalouteen vaativat poliitikot voisivat muuten kertoa miten he olisivat rahoittaneet koronapandemian kustannukset? Kiinnostaisi vaan tietää.
Uusimman tutkimuksen mukaan pitkän koronan ainoa todettu vaikutus on maku- ja hajuaistin katoaminen kontrolliryhmään. Useimmissa tapauksissa kyse lieneekin jonkinlaisesta luulosairaudesta, vaikka oikeita potilaitakin kyllä on.
”Maan hallitusta ei käy kateeksi. Päätökset ovat olleet vaikeita ja välttämättömiä. “Saa elää”-viesti tuli etuajassa, kiitos vaan lobbarit. ”
Tuo linjaus tuskin tuli ainakaan pelkästään lobbareilta. Se viesti annettiin sen jälkeen kun medioille oli vähitellen käynyt ilmi, että hallituksen johto oli jo pidempään itse järjestänyt mm. erilaisia yksityistilaisuusluonteisia juhlia samaan aikaan kun kansaa oli ohjeistettu käyttäytymään toisin. Joten kansalle alettiin suunata toisenlaista viestiä.
Itse olen sitä mieltä, että Suomi on onnistunut korona-asiassa aika hyvin. Syyt selviävät jälkikäteen, mutta yksi vahva selitysmahdollisuus tällä hetkellä Suomen onnistumiseen on siinä, että täällä ovat yleisiä sellaiset koneelliset ilmanvaihtojärjestelmät, jotka ovat tehokkaita ja joissa tuloilmaan ei palaa edes osin jo kertaalleen poistettu ilma edes lämmön talteenoton yhteydessä. Kun taas monessa muussa maassa Euroopassakin on ollut sellaiset ilmanvaihdot, joissa sisäilma ei joko vaihdu yhtä paljon ja joissa pahimmillaan sisäilmaan otetaan sellaista ilmaa, jonka seassa on toisten ihmisten hetki sitten ollutta uloshengitysilmaa. Suomessa vaikuttaa olleen yleisesti käytössä monia sellaisia ilmanvaihtoratkaisuja, joita monissa vuosina 2020 ja 2021 julkaistuissa koronaa ja ilmanvaihtoa käsitelleissä tutkimuksissa on nähty hyvinä ratkaisuina. Ympäristöministeriön rakentamismääräysten laatijat menneiden vuosikymmenten ajoilta saattavat olla taho, jonka toimet ovat ehkäisseet huomattavasti sitä, ettei Suomeen tullut sellaista koronakuolleisuutta kuin moniin muihin maihin. Siinä, missä monissa heikompien ilmanvaihtoratkaisujen maissa korona levisi paljon rakennusten sisällä, Suomessa niin tapahtui paljon vähemmän.
”Kipeitä leikkauksia julkistalouteen vaativat poliitikot voisivat muuten kertoa miten he olisivat rahoittaneet koronapandemian kustannukset? Kiinnostaisi vaan tietää.”
Jälkiviisaus siitä, miten menneisyydessä olisi pitänyt toimia, on huonointa viisautta. Mutta jälkikäteen katsottuna rahaa haaskattiin ihan tolkuttomasti julkisen sektorin osalta. Erityisesti yritystuissa epäonnistuttiin, kun rahaa meni sille, joka kehtasi ekana pyytää. Alalle tuli konsultteja, jotka tekivät hakemukset toisten puolsta pyysivät provisiona esim. 50 % valtiontuesta, jos tukea sai, ja jos tukea ei tullut, ei mennyt palkkiotakaan. Erityisesti monet konsultit saivat kerran elämässä -tyyppisen tienausmahdollisuuden. Ainakin yritystuet olisi kannattanut jakaa toisin. Jopa helikopteriraha olisi saattanut olla reilumpi rahojen jakotapa kuin sellainen systeemi, jossa taitavimmat ja nopeimmat hakijat saivat rahaa melkein tarpeesta riippumatta, ja lukuisat ongelmiin ajautuneet yritykset eivät saaneet. Työttömyyskorvausten suojaosan korotus oli mielenkiintoinen kansalaiskokeilu. Mutta myös ilmeisen kallis yhteiskunnalle. Nyt on monen ollut taloudellisesti kannattavampaa olla osa-aikatöissä ja työtön kuin kokoaikatyöllinen ilman työttömyyttä, kun suojaosa on ollut jo pitkään 500 euroa, koska tekemällä töitä esim. 40 % työajasta ja nostaen työttömyyskorvausta yhtä aikaa on voinut tienata enemmän kuin olemalla 100 % ajasta töissä. Työttömyysmenot ovat olleet alkuvuonna ihan jäätävän isot, vaikka työllisyysaste on ollut lähes parin viime vuosikymmenen huipussa.
Yritystukien sen varsinaisille kohteille tuottamasta hyödystä ei ole juurikaan vielä tietoa. Tai on se tiedossa, että esimerkiksi pankit ovat tehneet valtavaa tulosta. Väliaikaiset tuet, kuten työeläkemaksujen väliaikaiset työnantajamaksujen alennukset paransivat monen firman tulosta. Mutta seuraukset kaikkien työeläkemaksujen alennuksista nähdään vasta tulevina vuosina, kun vastaavasti työeläkemaksuja korotetaan väliaikaisesti, jotta toteutettua työeläkemaksujen maksuaukkoa katetaan. Se lisää työnantajien sivukuluja, mikä voi leikata tulevien vuosien työllisyyskehitystä ja luoda lisäkannusteita harmaaseen talouteen.
Valtavasti paisuneen valtionvelan seurauksetkin nähdään vasta myöhemmin. Se ongelma kohdistuu lähinnä manner-Suomeen. Ahvenanmaa on saanut järjestettyä korona-aikana itselleen paremmat pysyvät tulo-osuudet valtion tuloista, eikä valtiolla voimassa olevan perustuslain mukaan ole lisättyjä etuja tulevaisuudessa leikata ilman maakunnan suostumusta, mikä takaa jo entuudestaa maan hyvätuloisimpiin osiin lukeutuneelle alueelle hyvän aseman tuleviksi vuosikymmeniksi ja ehkä vuosisadoiksikin suhteessa maan muihin osiin. Eduskunnan säätämän perustuslakiakin vaikemmin muutettavaksi säädetyn lain mukaan Ahvenanmaan tulot lasketaan valtion tuloista huomioimatta lainkaan valtion velanhoitomenoja tai muutenkaan valtion menotasoa. Muuhun osaan maasta saattaa muodostua jossain vaiheessa tulevaisuudessa haasteita, jos valtion tase on aiempaa selvästi heikompi, ja jos korot vaikkapa joskus tulevaisuudessa nousevat taas nollan yläpuolelle, jolloin valtion tuloista jossain kohta tulevaisuudessa aiempaa isompi osa meneekin velanhoidon menoihin: joko korkoihin tai lainojen lyhennyksiin. Silloin saatetaan joutua tosissaan miettimään sitä, mitä julkisen sektorin palveluita karsitaan pois. Viime vuosinahan velvoitteita ja palveluita on jatkuvasti lähinnä lisätty, mikä on ollut yksi syy valtion velkaantumisen taustalla.
Ellei sitten euroalueella osa euromaista etene laajamittaisemmin vaikkapa johonkin Argentiinamaisempaan tilanteeseen, jossa valtiot yksipuolisesti jossain kohtaa vain ilmoittavat, että eivät enää vastaa aiempien sitoumustensa mukaisista taloudellisista velvoitteistaan, ja koittavat aloittaa taloutensa uusiksi puhtaalta pöydältä. Euromaista Kreikassahan toteutettiin jo jotain sen suuntaista, eli leikattiin iso osa vanhoista veloista pois. Markkinoilla on jo pitkään spekuloitu siitä, ajautuuko esim. valmiiksi jo kovin velkainen Italia jossain kohtaa myöskin default-tilaan, mitä odotusta heijastaa mm. Italian lainojen valtionlainojen korkoero Saksaan nähden. Tuskin niin käy ihan lähiaikoina, mutta esimerkiksi 20 vuoden sisällä on ihan mahdollista, että koronaepisodin myötä lisävelkaantuneista maista osa tekee konkurssin tyyppisen ratkaisun, ja pyyhkii vanhoja sitoumuksia pois. Joko suvereenilla päätöksellä tai sitten velkojien määräämänä.
Seuraava eduskunta Suomessakin voi jatkaa vielä velkaantumista, mutta jossain velkaantumisen volyymeilläkin on rajansa, kuten useat valtioiden, ruhtinaskuntien yms. konkurssit historian aikana ovat osoittaneet
”Olisi se ollut katkeraa sanoa tammikuussa 2021, että rokottaminen kestää mararskuuhun sakka — tosin se oli varmasti tuolloin jo tiedossa. Toiveikkudella aiheutettiin epäluottamusta.”
Muistelen, että arvioita marraskuusta juurikin esitettiin tuolloin, kun rokotukset käynnistyivät varsin hitaasti. Myöhemmät, toiveikkaammat arviot tulivat siinä vaiheessa, kun Astra Zenecan rokotetta vielä käytettiin, ja sen saatavuudesta oli optimistiset näkymät. Ei noita arvioita voi jälkikäteen väärinäkään pitää, kun ei ollut mahdollista tietää, että AZ:n rokote vedettäisiin kokonaan pois ohjelmasta haittavaikutusten takia, ja että Johnson-Johnsonin rokotetta ei otettaisi käyttöön lainkaan. AZ:n rokotettahan piti alun perin tulla Suomeen enemmän kuin mRNA-rokotteita, ja jos tuo olisi toteutunut, niin rokotteita olisi ollut ylimäärin saatavilla jo kesäkuun lopulla.
Biontechin ja Pfizerin todellisena saavutuksena sen sijaan voi pitää Biontechin mRNA-rokotteen tuotannon laajentamista. Saksan hallituksella taisi tässä olla osaltaan sormensa pelissä. Pandemian alkaessahan mRNA-rokotteiden valmistusta pidettiin vaikeampana prosessina kuin adenovirustekniikkaa, mutta käytäntö on osoittanut toista. Viime kesänä uusia tuotantolinjoja saatiin pystyyn useita ja todellista ennätysvauhtia, ja käytännössä adenovirusvektorirokotteiden jättämä aukko pystyttiin paikkaamaan kohtuullisessa ajassa. Myös Modernan rokotteen tuotantoa Euroopan-toimituksia varten pystyttiin laajentamaan.
Se, mitä Suomen rokotuskampanjassa kritisoisin, on ihmisten tavoittamiseen panostaminen. Pääministeri Marin sanoi eilen, että terveydenhoitojärjestelmän pitäisi käydä rokottamattomia läpi yksitellen ja ottaa yhteyttä. Tätä olisi minusta pitänyt tehdä jo kesällä, kun ainakin jonkunlaisessa tiedossa oli, että suuri osa rokottamattomista ei ole rokotusvastaisia salaliittoteoreetikkoja, vaan vain tietämättömiä ja mahdollisesti laiskoja hankkiutumaan rokotuspaikalle. Näihin ihmisiin voi vaikuttaa hyvin yksinkertaisella keskustelulla. Suomessa on tähän asti luotettu rokotettavien aktiivisuuteen, mutta iso osa porukkaa nyt vaan ei ole aktiivisia tai kovin tietoisia tai kiinnostuneita koko asiasta.
Toista kuuttasataa ei enää mene siihen, että korona on saatu kärjistettyä avoimeksi konfliktiksi.
Kysymys on vain siitä, että mihinpäin Eurooppaa ja mikä on suomen osuus siinä. Vuoden loppuun mennessä Euroopassa soditaan
Uusimman tutkimuksen mukaan pitkän koronan ainoa todettu vaikutus on maku- ja hajuaistin katoaminen kontrolliryhmään verrattuna. Useimmissa tapauksissa kyse lieneekin jonkinlaisesta luulosairaudesta, vaikka oikeita potilaitakin kyllä on.
Jos ajateltais että epidemia on hätätila, niin hallinto sopetui huonosti. THL joka on asiantuntijaorganisatio, pdettiin hierarkiassa perin alhaalla, ministerit ja STM väki olivat ylhäällä ja pitivät itseään osaavampina. Ainakin minulla romahti usko julkiseen tiedottamiseen.
Sota-aikana Mannerheimin esikunnassa oli kenraaleita ja everstejä, ei yhteiskuntamaistereita eikä juristeja. Jotain tuosta voisi jotain oppia.
Kovasti off-topic mutta kun koronakeskustelu on ollut nyt kovin hiljaista täällä niin ajattelin kertoa ja kysyä raadin kommentteja tähän: Kävin Tukholmassa päivän kulttuurimatkalla ja tuli ajeltua metrollakin. Samalla tuli havannoitua ja vertattua tätä pandemiatilannettakin Suomi-Ruotsi. Eli yleisvaikutelmana Tukholmassa yleinen vapautuneisuus, ei maahantulokontrollia,ei koronapassin esittelyä maahantulossa eikä muuallakaan, ei maskeja ihmisillä eikä jankuttavia kuulutuksia tai kylttejä julkisilla paikoilla, ainoastaan lähinnä käsihygieniasta ja etäisyyksien pidosta muistutettiin. Suomeen palatessa taas poliisivaltiomainen tunnelma maskeineen ja koronapassin esittelyä. Ruotsin epidemialuvut ovat tällä hetkellä n. puolet Suomen vastaavista ja ovat kesän alusta alkaen pysyneetkin alhaalla eli mitään kolmatta tai neljättä(delta) aaltoa ei ole (ainakaan vielä) tullut. Rokotuskattavuuskin on jonkinverran pienempi kuin meillä. Mikähän ja kuka tämän kaiken selittäisi minulle? Sittenkin laumasuoja? Onko Ruotsin korkeamman kuolleisuuden ja nykyisen hyvän tilanteen välillä korrelaation lisäksi myös kausaliteetti.?
Itse en veikkaisi vielä laumasuojan puolesta. Muissa maissa on nähty, että delta-variantin aiheuttaman aallon käynnistyminen voi kestää aikansa. Esim. Venäjällä olisi voinut luulla syntyneen laumasuojaa, mutta delta-aalto tuli kumminkin, ja alkoi toden teolla vasta myöhemmin kuin Suomessa. Ruotsissa testaaminen on tällä hetkellä sellaista, että luvut eivät ole kovin vertailukelpoisia. Sairaalakuormitus on se mittari, jota pitäisi katsoa. Se on myös alhaisella tasolla Ruotsissa tällä hetkellä, mutta reagoi tietysti viiveellä.
Iranissa on ymmärtääkseni alueita, joissa Koronan on sairastanut laskennallisesti yli 100% väestöstä ja epidemia se vaan jatkuu.