Julkisten laboratorioiden on voitava myydä palvelujaan yksityisille

Kieltämällä julkisia laboratorioita myymästä palvelujaan ulos Sipilän hallitus edisti kallista tehottomuutta tervedenhuollossa.

Olen aloittanut HUS:n hallituksessa. Meillä oli tänään tutustuminen HUS:n Meilahden sairaala-alueen toimintaan.

HUSLABissa minua odotti yllätys, mikä johtuu vain siitä, että en eduskunnasta päästyäni seurannut Sipilän hallituksen lainsäädäntöä.

Meilahdessa on HUSLABin huippuunsa viritetty pitkälti robotiikkaan perustuva laboratorio, joka analysoi päivässä valtavan määrän näytteitä. Ison mittakaavan ansiosta se on pystynyt painamaan kustannukset murto-osaan siitä, mitä analyysit yksityisten laboratorioiden nyrkkipajoissa maksavat.

Kysyin, että kai te myytte kapasiteettianne yksityisille. Eivät myy, koska Sipilän hallitus kielsi heitä myymästä.

Siis mitä ihmettä?

Kyse on siitä, että EU on määrännyt, että niin sanotut inhouse -yhtiöt saavat myydä ulos vain 20 prosenttia liikevaihdostaan. Tämän EU-lain kanssa olisi voitu elää, mutta Sipilän hallitus sääti paljon ankaramman lain. Inhouse-yhtiöät saavat Suomessa myydä ulos vain viisi prosenttia liikevaihdostaan, mutta kuitenkin vain 500 000 euroalla vuodessa. Toisin sanoen HusLab ei saa myydä käytännössä lainkaan.

Joskus aiemmin olin ollut mukana suunnittelemassa aivan päinvastaista. Koska yksityiset lääkäriasemat käyttivät tehokkaiden ja halpojen julkisten laboratorioiden sijasta omia tehottomia ja silti erittäin kannattavia (sic!) laboratorioita, oli puhe, että Kela-korvaukset annettaisiin vain halvimman tariffin mukaan.

Nyt on siis näiden yksityisten nyrkkipajojen talous turvattu sillä, että tehokkaat julkiset laboratoriot eivät saa kilpailla niiden kanssa.

Kannattaa muistaa, miksi me ylipäänsä yritämme pitää toimivia kilpailuolosuhteita maassa. Emme siksi, että yksityisten palvelujen omistajien olisi helppo tehdä rahaa, vaan jotta edistäisimme kustannustehokkuutta. Nyt kuitenkin edistetään tietoisesti tehottomuutta.

En osaa sanoa, mikä tämän hintalappu on, mutta en yllättyisi, jos se maksaisi sata miljoonaa. Laboratoriotutkimuksiin käytetään rahaa paljon ja nämä yksityiset nyrkkipajat ovat monta kertaa kalliimpia kuin HUSLABin automatisoitu laboratorio. Ja kehtaavat kepulaiset ja kokoomuslaiset vielä esiintyä talouden asiantuntijoina ja tiukkoina rahan kulun vartijoina.

Tällä on myös kansallinen merkitys. On nimittäin olemassa myös erittäin tehokkaita yksityisiä laboratorioita, mutta ei Suomessa. Nämä kansainväliset yritykset voivat tulla kilpailemaan Suomeen eivätkä tehokkaat julkiset laboratoriot saa vastata kilpailuun.

Miksi HUSLABia ei voitaisi yhtiöittää, jolloin se vapautuisi inhouse-rajoituksista?

Se kuulemma johtaisi voimavarojen haaskauksiin kilpailutuksista ja siihen, että toimintaa ei voitaisi järjestää tarkoituksenmukaisesti kokonaisuuden etua maksimoiden. Se vaarantaisi laboratorion päätehtävän, palvella julkista terveydenhoitoa. Tähän voi vielä lisätä, että aina joku valittaa kilpailutuksesta vain tehdäkseen kiusaa ja saa aikaan tuhoisen toimenpiteen pysäytyksen.

Tämä on yksi nykyisen hankintalain älyttömyyksiä. Senkin piti alun perin johtaa voimavarojen tehokkaampaan käyttöön, mutta lopputulos on perin erilainen.

Jotta ei tulisi väärinkäsitystä, minusta yksityisten palveluiden on voitava kilpailla terveydenhuollossa julkisten kanssa ja voittaa silloin, kun ne ovat parempia. Mutta niin on julkisenkin voitava kilpailla yksityisten kanssa parempi voittaa -periaatteella.

Kuvantamispalveluissa yksityiset voivat olla julkisia parempia, vaikka ne laboratorionäytteiden analysoinnissa tulevat kaukana jäljessä.

Jos yksityiset hankkisivat laboratoriopalvelut julkiselta, ne ehkä harkitsisivat erilaisten kokeiden tarpeellisuutta paremmin kuin nyt.

= = =

Yksi täsmennys: laboratoriolla ei tässä tarkoiteta näytteen ottoa vaan näytteen analysointia.

23 vastausta artikkeliin “Julkisten laboratorioiden on voitava myydä palvelujaan yksityisille”

  1. Jos kuvitteellinen eteläuudenmaan sote tekisi nyt päätöstä ko. palveluista, niin mitkä olisivat ne toimijat, joiden välillä valita tehtäisiin?

    Helppo. SYNLAB tai HUSLAB.

    Blogisti on tainnut saada hyvää mainospuhetta. Valinta tuon ”parhaan” ja kalliin ”nyrkkipajan” välillä ei ole niin yksinkertainen. Veikkaan, että se olisi fifty- sixty.

  2. Tuo 5 prosentin sääntö astuu terveydenhuollossa sidosyksiköillä voimaan vuoden 2022 alusta. Tällä hetkellä rajana on 10 %. Kuten jo vuonna 2016 eduskunta sääti.

    Sidosyksiköllä tarkoitetaan hankintayksikön tai – yksiköiden määräysvallassa olevaa erillistä oikeushenkilöä, joka harjoittaa liiketoimintaansa ainoastaan marginaalisesti muiden kuin siihen määräysvaltaa käyttävien hankintayksiköiden kanssa. Hankintalakia ei sovelleta hankintayksikön hankintoihin sen sidosyksiköltä. Rajauksesta pääsee helposti ulos – muuntumalla sellaiseksi yksiköksi, jolta tehtävissä yksiköissä pitää noudattaa hankintalakia. HUS ei halunne ottaa riskiä siitä, jos sen oma laboratorio ei pärjäisikään sen omassa kilpailutuksessa.

    Hallituksen silloisen esityksen mukaan hankinalain sote-osa oli tavallaan osa silloista sote-kokonaisratkaisua. Varsinainen sote-esitys kaatui, mutta soteuudistukseen liittynyt hankintalain osa oli säädetty jo hallituskauden alkupuolella voimaan, eikä Rinteen tai Marinin ole nähnyt asiassa muutostarvetta. Asiahan ei koske vain sote-yksiköitä, vaan tuo rajoitus hankintalaissa koskee kaikkia julkisen sektorin yksiköitä. Muita toimijoita muutos koski vain aiemmin. Sote-puolella siirtymäajasta säädettiin selvästi pidempi kuin muilla toimialoilla.

    Hallituksen esityksessä tuo asia perusteltiin aikoinaan sote-toimijoiden osalta näin:

    ”Sosiaali- ja terveyspalvelujen alalla toimivien hankintayksiköiden ja sidosyksiköiden osalta pykälän 3–5 momentissa säädetty siirtymäkausi olisi pidempi. Muita pidemmän siirtymäkauden asettamisella pyritään varmistamaan, että ehdotetun lain 15 §:n 1 momentissa ja 16 §:n 1 momentissa asetettu rajoitus liiketoiminnan harjoittamisesta muiden kuin sidosyksikköön määräysvaltaa käyttävien hankintayksiköiden tai muiden kuin hankintayksiköiden yhteistyöhön osallistuvien tahojen kanssa ei muodostuisi esteeksi tai rasitteeksi sosiaali- ja terveydenhuollon organisoimiselle voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti tai valmisteilla olevan sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistuksen yhteydessä tehtäville julkisyhteisöjen uudelleenorganisoimistoimenpiteille.

    Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelman mukaan hallitus valmistelee sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisratkaisun kuntaa suurempien itsehallintoalueiden pohjalta. Alueet vastaavat sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä alueellaan ja voivat itse tuottaa alueensa palvelut tai käyttää palvelujen tuottamiseen yksityisiä tai kolmannen sektorin palveluntuottajia. Ohjelman mukaan kilpailutuksissa korostetaan erilaisten tuottajien välistä kilpailuneutraliteettia. Koska ehdotetun hankintalain 15 ja 16 § voivat muodostua merkityksellisiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen uudelleenjärjestämisen yhteydessä, pyrittäisiin ehdotetulla säännöksellä varmistamaan, että lainkohtien 1 momentissa asetetut prosenttiosuudet eivät estä tai rajoita rakenteiden tarkoituksenmukaisinta järjestämistapaa. Prosenttiosuuden on kuitenkin oltava yhteensopiva hankintadirektiiveissä asetettujen määräysten kanssa siten, että sidosyksikön tai yhteistyötä harjoittavien hankintayksiköiden toiminta markkinoilla ei ylitä direktiiveissä asetettuja rajoja.”

    Hallituksen esityksessä kuvailtiin myös lausuntojen eroja julkisen sektorin yksiköiden ja elinkeinoelämän lausuntojen välillä. Siellä luki:

    ”Hankintayksiköistä kysymykseen vastanneista lähes kaikki katsoivat, että sidosyksiköltä sallitun ulosmyynnin osuuden tulisi olla hankintadirektiivin mukainen 20 prosenttia sidosyksikön liikevaihdosta. Sen sijaan elinkeinoelämän lausunnonantajista puolestaan lähes kaikki katsoivat, että sidosyksiköltä sallitun ulosmyynnin osuuden tulisi olla vain tilapäistä ja erittäin vähäistä siten, että prosenttiosuus olisi täysin tai lähes 0 prosenttia. Samat erot hankintayksiköiden ja elinkeinoelämän edustajien kannoissa olivat esillä myös lausuntojen kommenteissa julkisyhteisöjen yhteistyötä koskevaan soveltamisalapoikkeukseen.

    Muun muassa saatujen lausuntojen perusteella sidosyksikön ulosmyynnin rajaksi ehdotetaan enintään 5 prosenttia tai enintään 500 000 euroa”

    Lobbarit onnistuivat tuossa asiassa vaikuttamaan lausuntopalautteillaan. Tuo sama raja koskee kuitenkin tosiaan kaikkia sidosyksiköitä, ei vain sotea. Eli se koskee esimerkiksi kaupunkien IT-keskuksia ja tilapalveluitakin.

  3. Itse olen sitä mieltä, että alkuperäinen lausunnoille laitettu lakiesitys oli parempi. Siinä rajana oli 10 % eikä 500 000 euron rajaa muistaakseni ollut ollenkaan. Elinkeinoelämästä tuli sitten lausuntokierroksella kritiikkivyöry, ja lopulta hallituksen esitys muuttui 5 %:n osuusrajan ja 500 000 euron euromääräisen rajan sisältäväksi.

  4. Erinomainen nosto. Tosin tietääkseni hallituksessa kaavaillaan ensi vuonna tuon 500 000 euron naurettavan rajan nostoa, jolloin julkisten toimijoiden toiminta markkinoilla helpottuu, mutta ne eivät silti muutu markkinahäiriköiksi. Siirtymäajassa otettiin jo vuoden aikalisä, mikä ennakoi tuota muutosta Sipilän hallituksen lakiin.

    Kaksi asiaa tekstissä silti kummastuttaa. Huslabin ”hankalat kilpailutukset” eivät riipu siitä, onko Huslab HUS:n tulosyksikkö, liikelaitos vai osakeyhtiö. Se joutuu silti toimimaan hankintalain mukaan, joka koskee joka tapauksessa julkista toimijaa. HUS on tosin kilpailuviraston mukaan saanut toistuvasti moitteet ja sakkojakin julkisten hankintojen vastaisista toimistaan, isoja hankintoja on tehty ilman avointa kilpailutusta. Esimerkiksi genetiikan alan tutkimusten ostoja. Ei kai siinä ole mitään pahaa, että kilpailutetaan avoimesti, eikä osteta tutun firmasta kilpailuttamatta? Sehän vasta tehottomuutta ja kustannusten nousua ajaisi.

    Toinen mikä ihmetyttää, on ilmoitus että yksityinen radiologia on julkista parempaa. Yksityisellä on lähinnä reilu ylikapasiteetti rakennettuna, muuten toiminta ei eroa kuin korkeintaan negatiivisesti. Hintakilpailussa ja aikapaineessa liian harvat leikkeet jne. Radiologit toimivat useimmat sekä julkisella että yksityisellä puolella.

  5. Suomessa tehdään vuosittain yli miljoonalle koiralle ja kissalle labrakokeita noin sadalla miljoonalla eurolla. Meidän koiran labratulokset tulivat Saksasta, maksoi noin satasen. Nämäkin kokeet yhteiskunnan edun nimissä voitaisiin varmasti tehdä suomalaisten tekijöiden toimesta.

  6. Tässäkin näkee että lobbarit tekevät lainsäädännön yritysten palkkaamina ja poliitikot ovat vain naamoja peittämään sitä systeemiä, jossa firmat pääsevät itse järjestämään poskettomat markkinat itselleen lainsäädännöllä. Rakennusala lobbasi itselleen myös kaikkea pakollista, mutta turhaa, mitä pitää rakennuksiin laittaa, jotta saivat lailla pakotettua itselleen markkinat. Poliitikkojen vastaus tähän on sitten, että tämä on vain herravihaa ja jotain kommunismia, kun näitä kritisoi. Mätää koko politiikka täynnä, eikä kukaan halua sitä puhkaista.

    1. Rakennusala lienee tosiaan tutuin jos ei paras esimerkki siitä, miten teollisuus on onnistunut lobbamaan kaiken bisneksen itselleen. Ns. pitkästä tavarasta tekeminen on tehty niin byrokratian täyteiseksi laskelmineen, että kannattaa vaan kiltisti ostaa kaikki valmistajilta ja tyytyä siihen paskalaatuun mitä viitsivät tehdä.

      Rakentaminen onkin nykyään lähinnä yhteensopimattomien ja huonolaatuisten lego-palikoiden liittämistä toisiinsa erilaisilla massoilla. Tällä tavoin taataan tasaisen huono laatu.

      Pro-bisnes -intressit kohtaavat sosialisistisen sääntelyn. Huonoin lähtökohta millekään, mutta sitä se on, kun kok/kepu tekevät lainsäädäntöä demareiden kanssa.

  7. Jotenkin huvittavaa, että niin paljon lainsäädäntöä keskittyy siihen, että mahdollistetaan, tai jopa pakotetaan, kilpailua markkinoilla jotta jotenkin surkeaksi mielletty julkinen sektori ei tuhlaa kaikkia rahoja. Kukaan ei ole ilmeisesti tullut ajatelleeksi tilannetta, että julkinen sektori pystyy toimittamaan jonkin palvelun tehokkaammin ja paremmin kuin yksityinen sektori.

    Haluaisin nähdä jonkun kovan linjan markkinauskovaisen analyysin aiheesta.

  8. Jos tällainen sallitaan niin se ei saa huonontaa palveluja julkisella puolella.
    Laboratoriot ovat sinänsä suoraviivaisempaa kuin muu terveydenhoito ja tehokkuus on voitu nostaa ilman että palvelu kärsiii. Kapasiteettia rajaavat lähinnä laitteet ja henkilökunnan määrä. Jos kapasiteetista tulee pula on tehtävä selväksi että yksityinen asiakas ei mene jonon ohi.

  9. Itsehän en näistä mitään ymmärrä, mutta heräsi ajatus kun käsittääkseni sote uudistuksen myötä tulevat maakunnat, tai miksi näitä alueita haluaakaan sanoa, eivät voi omistaa nykyisen mallisia kuntayhtymien ja sairaanhoitopiirien yhteislaboratorioita, kuten Fimlab, NordLab jne.
    Onko nämä tarkoitus pilkkoa soten myötä vai rakennella jonkinlainen hankintahimmeli?

  10. Eikö ole vähän takaperoista, että kun hankintalain heikkouksien takia HUSLABia ei voida yksityistää, vaihtoehdoksi ehdotetaan ulosmyyntirajan nostoa?
    Itse en ole edes varma, kuinka rehellinen tuo vastaus on. Jos HUSLAB on kaikkia kotimaisia laboratorioita tehokkaampi, ei kilpailutusten pitäisi olla merkittävä ongelma. Valitukset ovat toki aina oma riesansa, mutta on muissakin hankinnoissa niiden kanssa osattu elää.
    HUSLAB on hyvä esimerkki, miksi 20% ulosmyyntiraja on kohtuuttoman korkea. Tuo 20% tarkoittaisi ymmärtääkseni jo varsin merkittävää markkinaosuutta Suomen laboratoriopalvelujen markkinassa, jolloin mahdollisuus markkinahäiriöön olisi suuri. HUSLABilla olisi esimerkiksi hyvä mahdollisuus ns. saalistushinnoitteluun maksimoidakseen omat volyyminsä.
    Itse lähtisin HUS-päättäjänä selvittämään HUSLABin sidosyksikköstatuksesta luopumista ja sitä kautta luomaan Suomeen avointa, kilpailtua markkinaa laboratariopalveluille.

    1. Kilpailutuksen ongelma on se, että toimivia kokonaisuuksia jousdutaan hajottamaan tehottomiksi pirstaleiksi. Laboratorioon tulee pikäväylää pitkin näytteitä ambulanssilla tuoduilta sydänpotilaita, jotka on käsiteltävä muutamassa minuutissa tai potilas kuolee. Kilpailuta se nyt sitten. Tämä taas on osa kokonaisuutta, jonka irrottaminen siitä nostaa kokonaiskustannuksia merkittävästi.
      Minusra riittäisi sen valvominen, e4ttei laboratorio myy alla tuotantokustannuksen, toisin sanoen harjoita saalistushinnoittelua.
      Samalla voitaisiin velvoittaa HUS ostamaan kuvantamispalveluja yksityisiltä, jos nämä myyvät halvemmalla.
      Kilpailutuksiin liittyy suurena haittana kiusantekomielessä tai koston takia tehdyt valitukset, joihin lätkäistään rutiininomaisesti kielto tehdä mitään, etten kuin valitus on vuoden tai parin kuluttua käsitelty.

  11. Varmaan parhaiten Suomea kuvaava blogikirjoitus, mitä olen viime päivinä lukenut.

    Suomessa kyllä saadaan aikaiseksi ongelma jokaiseen ratkaisuun

  12. Kyllähän tässä lab asiassa on kyse periaatteessa EU lainsäädännöstä. Ei ole reilua, että yksityinen voi mennä konkurssiin mutta julkinen ei. Pohjaa EU:n kilpailusäännöksiin. Ei Huslab tai Fimlab ole tehokkain tai paras, näytteitä lähetetään myös ulkomaille Eestiin, Englantiin yms. Kaikkia analyyseja ei tehdä isoissa sarjoissa, myös julkisten tahojen labroissa on analyyseja, joissa sarjat eivät ole pitkiä. Tällaisiin keskittymällä yksityinen saattaa olla tehokkaampi. Tähän astihan Sipilän hallitusta on syytetty lähinnä yksityisen sektorin suosimisesta. On tainnut HUS:n johdon markkinapuhe mennä hyvin perille.
    Samaan EU periaatteeseen perustuu mm. kuntien energiayhtiöiden yhtiöittämisvelvoite.

    Ps. Olen entinen laboratoriopäällikkö.

  13. Joissakin asioissa julkinen palvelu toimii ja joissakin ei. Jos siellä on valtio takana, niin homma ei yleensä toimi. Jos taas kunta, niin joskus toimii.

    Minulle tuli tänään tarve saada lapselle passi. Soitin poliisille ja kysyin, että mitenköhän tämä järjestyisi. Poliisi kertoi, että vapaita aikoja on perjantaille, mutta pitää itse varata aika sähköisen palvelun kautta. Se, mitä poliisi ei kertonut oli se, että tämä perjantai oli tammikuussa 2022.

    En varannut aikaa, sillä joululoman matka olisi tässä vaiheessa jo ohi. Sen sijaan ajattelin lähteä juuri nyt kuvaamaan itseäni nopeusvalvontakameralla. Veikkaan, että poliisi kutsuu minut luokseen ennen joulua ja saan tämän hoidettua pienellä lisämaksulla. Kommentoin tähän sitten myöhemmin, miten kävi.

    Laitoin lisäksi eu:n portaaliin kysymystä, että onko näissä mitään velvottavaa lainsäädäntöä takana. Luulisi, että tämä olisi vapaan liikkuimisen vastaista, kun asiakirjoja ei käytännössä anneta niitä tarvitseville.

    Tämä sama asia tulee vastaan kaikessa, mitä viranomaiset tekevät.

  14. Kuulostaa hyvältä! Kysy huviksesi toimivalta johdolta (1) minkä ihmeen takia HUS ei osta yksityiseltä enempää kapasiteettia hoitojonojen ja -velan purkamiseen (2) onko reilua ostaa verorahoilla kalliita harvinaislääkkeitä joiden hintaa kukaan ei tiedä mutta jotka veronmaksajat joutuvat maksamaan ja (3) miten ihmeessä he saavat polikliinisen käynnin käyntihinnaksi jopa 300e. Edes HUSin omistajat eivät tiedä, mitä nuo hinnat ovat syöneet. Vastaus on perinteisesti ollut luokkaa ”tämä on niin vaikeaa ja monimutkaista että ei HUSin hintoja voi verrata mihinkään joten suu kiinni ja maksakaa”.

  15. HUSLab , FIMlab ym sairaanhoitopiirien laboratorioyhtiöt ovat niin suuria, että kokoa/analyysimäriä kasvattamalla tuskin saavutetaan suurta etua. Kliinisissä laboratorioissa on ollut automatiikkaa, autoanalysaattoreita iät ajat. Mutta myös Huslab teettää alihankintana yksityisillä tai muilla julkisilla eräitä analyyseja. Esim veren lyijy näyttää olevan edelleen sellainen ja muutenkin Huslab ei tee paljoa ns toksikologisia näytteitä.

    Sitten toinen asia. Mikä ihmeen konkelo on tämä HUS/Tradeka yhteisyritys, josta mm. Jari Liski on kirjoittanut ? Huslab myy laitteensa yhteisyritykselle ja vuokraa niitä takaisin. Voitot menevät vasemmistopuolueiden hallitsemalle Tradekalle. Mitä järkeä, mitä sillä kierretään ? Miksi valittu yhteistyökumppaniksi Tradeka ?

    1. Huslab myy laitteensa yhteisyritykselle ja vuokraa niitä takaisin. Voitot menevät vasemmistopuolueiden hallitsemalle Tradekalle. Mitä järkeä, mitä sillä kierretään ?

      Firmat tekevät tätä yleensä kahdesta syystä: saadakseen käteistä toimintansa rahoittamiseen (joka toimii jos HUS:n sisäinen pääoman tuottovaatimus on Tradekaa korkeampi) tai saadakseen taloustietojaan nätimmän näköiseksi (vaikka IFRS onkin tehnyt tämän vaikeammaksi).

    2. Perustelu HUS/Tradeka -puliveivaukselle oli kai se, että SOTE-uudistussotkun myötä päätös investoinneista siirtyisi STM:n harkinnan alaisuuteen ja että seurauksena voisi olla se, että perinteisen siltarumpupolitiikan mukaan investoinnit suuntautuisivat enenevässä määrin maakuntiin kulloistenkin ”poliittisten realiteettien” mukaisesti.

      Tradeka-koijauksen tarkoituksena olisi siis kiertää investointirajoja sillä, että yhteisyritys, jossa HUSilla olisi vähemmistöomistus, voisi edelleen investoida laitteisiin lähes vapaasti. HUS saisi käyttöönsä edelleen tarvitsemansa laitteet STM:n siltarumpupolitikoinnista huolimatta ja Tradeka saisi siinä sivussa ”pienen siivun” kiitoksena palveluksistaan (”pieni siivu” on siis hinnaltaan moninkertainen julkisensektorin lainakorkoihin, mutta toki marginaalisesti pienempi kuin markkinahintaiset leasingkulut).

      Siinähän sitä taas saataisiin ohjattua julkisia varoja vasemmiston vaalikampanjoihin, Eduskunnasta pudonneiden edustajien (ja heidän avustajien) suojatyöpaikkoihin sekä Tradekan yhteiskuntaa ”rakentaviin” ohjelmiin, joissa mm. koulutetaan uusia punaterroristeja vaikkapa Keloapinoiden käyttöön.

      Jossain länsimaassa tällaista voitaisiin pitää kummallisena, mutta meillä valtion päätarkoituksena on pitkään ollut kansalaisten rahojen varastaminen mitä kummallisimmilla koijauksilla poliittisen rälssin ja sitä lähellä olevien korporaatioiden taskuihin – joten eihän tässä sinänsä ole mitään uutta.

  16. Toivottavasti laboratoriopalveluista ja muista sotepalveluista tehtäisiin koottu kartoitus ja perusrungon rakentaminen tehtäisiin huolellisesti. Suomessa terveysasemia ja sairaaloita on rakennettu aivan liikaa.
    Meillä on satoja sosiaali- ja terveysalan julkisia kiinteistöjä: viisi yliopistosairaalaa, 16 keskussairaalaa, noin 130 muuta sairaalaa tai terveyskeskusta ja noin 500 terveysasemaa.
    Sote-investointeja on rajoitettu lailla heinäkuusta 2016 alkaen. Kuitenkin STM on myöntänyt poikkeuslupia kiivaaseen tahtiin, yhteensä 5,73 miljardilla eurolla 122 hankkeeseen.
    Siis melkein 6 miljardia euroa (kuudessa vuodessa). Kuka maksaa kaiken.
    Kuinka paljon myytävää syntyy sote-uudistuksen yhteydessä. On paljon uudisrakennuksia, joita kunnat ovat kiireesti viime vuosina rakennuttaneet turvatakseen palvelujensa säilymisen lähellä.
    On otettava huomioon lisäksi digitalisaation vaikutukset ja väestömäärät, ammattilaisten saatavuus ja kustannukset.

    1. > Sote-investointeja on rajoitettu lailla heinäkuusta 2016 alkaen. Kuitenkin STM on myöntänyt poikkeuslupia kiivaaseen tahtiin, yhteensä 5,73 miljardilla eurolla 122 hankkeeseen.
      Siis melkein 6 miljardia euroa (kuudessa vuodessa). Kuka maksaa kaiken.

      Jaa kukako maksaa? No, kunnat ovat ottaneet lainaa nämä turhaksi käyvät rakennukset rakentaakseen. Lainat ovat toki koroiltaan just nyt hyvin matalia, mutta joskus ne on takaisin maksettava. Rakennusten myymällä ei saa läheskään lainoja maksetuksi.

      Verovaroista lainat maksetaan. Kysymys on nyt lähinnä siitä maksammeko lainat takaisin kunnallisveroin vai tuloveroin.

  17. Eikö laboratorion vajaakäyttöongelma olisi ratkaistavissa myymällä laboratorio yksityisille. Ehtona olisi fyysisen palvelutuotannon, siis laitteiston ja henkilöstön, pitäminen toimintakuntoisena Suomessa ja sellaisessa paikassa, joka on sotilaallisesti puolustettavissa ja muutama muu kriisivalmiuteen liittyvä ehto.

    – Kriisivalmiutta keppihevosena käyttäen saadaan EU direktiivit täytettyä ja tuotanto sellaiseksi, että HUS on maksavana asiakkaana ylivoimaisessa etulyöntiasemassa.
    – (Ajan hengen mukaisesti kriisivalmius«lupa» haetaan tietenkin perustelemalla asian vakavuutta Venäjän uhalla tai juuri tapahtuneella ******, mutta itse pääasia: HUS:n monopoli, piilotetaan kaksituhatta sivuisen hakemuksen pieniin yksityiskohtiin, seurannaisvaikutuksiin.)

    Eikö EU salli jäsenvaltioitaan mitenkään varautumaan kriisioloihin? Olemmeko laboratoriopalveluissa kokonaan ulkomailta saneltujen ehtojen armoilla?

    Kansantalouden kannalta olennaista on, että laboratorio pyörii täydellä kapasiteetilla yötä päivää, ei se onko virat jaettu poliittisesti oikeille henkilöille. — Periaate on sama kuin ideaalisessa junaliikenteessä.

    Jos tuo HUS:n laboratorio toimisi 100 %:n käyttöasteella, kuinka monta prosenttia (teoreettisesti) Suomen laboratoriokysynnästä nykyhinnoilla se pystyisi tuottamaan? Hintoja alentamalla tietenkin syntyisi lisää kysyntää, kun vähäisempäänkin tarpeeseen kannattaisi ostaa tutkimus.

    Laboratorion tuotteet hinnoitellaan tuotannon läpimenoajan perusteella. Aika alkaa siitä hetkestä, kun tarve syntyy (lääkäri määrää) siihen hetkeen, kun tulokset «ovat näytöllä». Näytteen menomatka laboratorioon on fyysinen ja tuloksen paluumatka digitaalinen.

    – Kalliskin analyysi voi tulla halvaksi, jos tulosta on odottamassa täydellä miehityksellä toimiva leikkaussali.

    Johtuvatko yksityisten sika-kalliit laboratoriohinnat siitä, että siellä niin lääkärin kuin potilaankin aika on kallista. Kunnallisella puolella taas lääkärin palkka maksetaan «budjetista» ja potilaita kuljetellaan edes-takaisin KELA-taksilla, koska se on ilmainen niin terveyspiirille kuin potilaallekin.

    – Potilaan (lääkärin määräämä) hoitomatka kuuluisi aiheuttajansa, terveyspiirin, maksettavaksi. Muuten palvelujen hajasijoitusta ei pystytä optimoimaan.
    – Ilmainenkin hoito voi olla kallis, jos potilas joutuu matkustamaan sen perässä satoja kilometrejä ja käyttämään kokonaisia työpäiviä hoidon saamiseen.

    Sosialistisessa ja kunnallisessa hinnoittelussa (jopa lainsäädännön tasolla!) jätetään huomiotta tämä aikapreferenssi. Niinpä lähes ilmainen tuote, asunto tai auto, on ostajalle sika-halpa, mutta vain valitut saavat sen heti.

    Logistiikan perusteella voidaan määritellä laboratorion teoreettinen fyysinen toiminta-alue.

    – Fyysinen etäisyys on ehkä suurin rajoitus, kun asiakaskuntaa hankitaan lisää. Ei riitä, että Oulusta saadaan näyte analyysiin parissa tunnissa vaan myös se kuinka monta lähtöä on [Helsinkiin]. Voihan analyysin tarve syntyä juuri edellisen lennon lähdettyä matkaan.

    Jos tuotannon logiikka hoidetaankin samalla periaatteella kuin rautatieliikenteen optimointi, niin vastaavasti myynnin hinnoittelu tehdään samalla periaatteella kuin lentolippujen hinnoittelu: viime hetkellä ostetut lennot, lyhyen toimitusajan laboratoriovastaukset (huomaa: vastaus on laboratorion tuote, ei analyysi) ovat kalliimpia kuin pitkän toimitusajan tulokset, jotka kuitenkin täyttävät suurimman osan kapasiteetista (jota puolestaan on pidettävä yllä, että olisi tuotantokapasiteettia nopeille vastauksille).

    – Yhdelle ja samalle tuotteelle pitää olla monta eri hintaa. Miten kunnallinen hinnoittelu ottaa tänä huomioon?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.