Minun piti tämän vuoden maaliskuussa kirjoittaa yhteenveto vuoden mittaisesta koronakirjoittelustani, mutta se jäi, kun ahkeroin kirjani 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka kanssa. Perjantaina pidin Naistenklinikan luentosarjassa luennon koronapolitiikasta, ja jouduin sitä varten kokoamaan kirjoituksia kertoakseni, miten koronaan liittyvät käsitykseni ovat muuttuneet.
Tarkoitukseni on julkaista katsaus pilkottuna useaksi artikkeliksi. Koska mainittu kirjani näyttää tuottavan minulle yhä duunia, eikä Helen oy:n hallituksen johtaminenkaan aivan helppoa ole, en voi taata kovin tiivistä ilmestymistahtia, mutta yritetään.
Minua on useaan otteeseen syytetty takinkääntäjäksi, koska mielipiteeni ovat muuttuneet ajan mukana. Se johtuu vain siitä, että olen kirjoituksissani yrittänyt heijastella vallitsevaa valtavirtaa, ja käsitys Covid-19 taudista ja sen torjunnasta on muuttunut moneen kertaan tiedon karttuessa.
Itseasiassa Helen Oy kiinnostaisi enemmän, olisiko siitä mahdollista kirjoittaa jotain?
Todellakin. Käsitykseni on, että Helenin johto on viimeiset parikymmentä vuotta vienyt poliitikkoja kuin pässiä narussa. On suoranaisesti valehdeltu kapasiteetista tehdä vihreämpää sähköä, suurenneltu merkitystä kuntataloudelle ja niin edelleen. Kun on pitänyt tehdä jotain, on ensimmäisenä palkattu viherpesu… ei kun yritysvastuujohtaja. Nyt viimeinkin on päästy tekemään jotain, mutta minusta tuntuu näiden kaukolämmön hinnankorotusten myötä, että vieläkään ei olla rehellisiä. Klassinen agenttiongelma!
Tämä on kiinnostava katsaus, kiitos. Olen seurannut näitä kirjoituksia alusta asti ja kokenut ne hyvin antoisiksi. Niiden ansioita ovat olleet kirjoittajan yleinen avoimuus tosiasioille, tilastollinen näkökulma ja tervejärkisyys. Ja näiden kautta tietty rohkea inhorealismi.
Kaikki me olemme olleet pandemian aikana arvioissamme enemmän tai vähemmän väärässä jo sen takia, että tieto on lisääntynyt ja lisääntyy edelleen vain vähitellen.
Tiesimme hyvin esimerkiksi virusmuunnosten riskeistä, mutta silti deltamuunnoksen vaikutukset arvioituun yhteiskunnan avautumiseen viime kesänä ja nyt syksyllä olivat meille kaikille ikävä pettymys.
Parempi keskittyä laatuun, kuin julkaisupäivämääriin.
Tosin julkaisuvuoteen kandee kaeskittyä, jotta aihe yhä relevantti.