Po-joen kuivuminen on tiedetty pitkään

Uuti­sis­sa on ker­rot­tu täl­lä viikol­la Ital­ian Po-joen laak­son kuiv­u­ud­es­ta. Tässä ei ole kyl­lä mitään uutista. On tiedet­ty pitkään, että alue tulee kuiv­u­maan ilmas­ton muuttues­sa ennen kaikkea Alp­pi­en jäätiköi­den sulamisen seu­rauk­se­na, kos­ka lumi sulaa Alpeil­la heti kevääl­lä eikä ruo­ki Po-jokea syksyyn saak­ka. Osoituk­se­na siitä, että tämä on tiedet­ty pitkään lai­tan tähän katkel­man kir­jas­tani Fil­lar­il­la Niz­za­an. Näin mietin Pohjois-Ital­ian maat­alouden tule­vaisu­ut­ta vuon­na 2007 matkalla Nizzaan: 

“Ennen matkalle lähtöä luin, että Pohjois-Ital­i­aa koet­telee vaka­va kuiv­u­us. Ital­ian hal­li­tus on ryhtynyt määräti­etoisi­in toimi­in veden säästämisek­si koti­talouk­sis­sa. Uima-altaat on määrät­ty pidet­täviksi tyhjinä. Tämä on kyl­lä silkkaa näen­näis­toim­intaa, jon­ka tarkoituk­se­na on vain osoit­taa hal­li­tuk­sen jämäkkyyt­tä vesip­u­lan edessä. Alueen vedestä 90 % menee maat­aloudelle lop­ut melkein kokon­aan teol­lisu­udelle. Tähän näh­den koti­talouk­sien vedenkäyt­tö on mitätön­tä. Uima-altaiden vedestä hai­h­tuu ilmaan vain mitätön osa. Lop­pu päät­tyy takaisin jokeen. Olen­naista olisi tietysti pitää huoli siitä, että maat­alous käyt­tää vet­tä järkiperäis­es­ti. Jat­ka lukemista “Po-joen kuiv­u­mi­nen on tiedet­ty pitkään”

Pelastavatko Etelä-Korean naiset maailman?

Väk­iluku on kään­tymässä lasku­un suures­sa osas­sa maail­maa alhaisen syn­tyvyy­den vuok­si, mut­ta väestöräjähdys jatkuu Afrikas­sa. Tämä luo vaikeasti ratkaista­van väestöl­lisen epä­tas­apain­on maailmaan. 

Väestöräjähdys on ihmiskunnan suurin uhka

50-vuot­ta sit­ten pidin maail­maa uhkaav­ista ongelmista pahimp­ina väestöräjähdys­tä ja ilmas­ton­muu­tos­ta – tässä järjestyk­sessä, kos­ka väestöräjähdys merk­it­si, etteivät uusi­u­tu­vat ener­gialäh­teet riitä kas­vavalle väestölle.

Samas­ta syys­tä pidin väestöräjähdys­tä ensisi­jaise­na syynä luon­non mon­imuo­toisu­u­teen vaaran­tu­miselle. Kun maail­mas­sa on sata mil­jar­dia asukas­ta, ei valkoselkätikalle jää tilaa.

Tuo­hon aikaan maail­man väk­iluku nousi kahdel­la pros­en­til­la vuodessa, mikä merk­it­si kaksinker­tais­tu­mista noin 35 vuodessa ja liki kahdek­sanker­tais­tu­mista vuo­sisadas­sa. Jat­ka lukemista “Pelas­ta­vatko Etelä-Kore­an naiset maailman?”

Skuutit: katutila on jaettava uudestaan

Skuu­tit ovat lois­ta­va liiken­nevä­line kaupunkien keskus­ta-alueil­la. Ne tarvit­se­vat kuitenkin tilaa. Keskus­to­jen katu­ti­la on jäsen­neltävä uudestaan. 

Kaupunki­fil­larei­den piti mullis­taa liikku­mi­nen kaupun­gin keskus­ta-alueil­la, siis ratikkakaupungis­sa, mut­ta skuu­tit tekivätkin sen. Paljon on kiin­nitet­ty huomio­ta sku­ut­tien hait­ta­puoli­in, mut­ta kokon­aisuute­na ne ovat loistokeksintö.

Kun kat­sotte hujan hajan jätet­tyjä sku­ut­te­ja, kuvitelkaa jokaisen paikalle viisi autoa, niin ymmär­rätte, kuin­ka tilaa säästävä liiken­nemuo­to ne ovat.

Mik­si viisi? Kos­ka skuu­tit ovat yhteiskäytössä. Yhdel­lä skuu­til­la tehdään ainakin viisi matkaa päivässä, autol­la vain yksi. Jat­ka lukemista “Skuu­tit: katu­ti­la on jaet­ta­va uudestaan”

HSL:n infrakorvaukset johtavat umpikujaan

HSL:n perus­sopimuk­sen mukaan HSL mak­saa jäsenkun­nilleen näi­den tekemistä infrain­vestoin­neista kor­vaus­ta, joka perus­tuu 5 pros­entin lasken­nal­liseen korkoon. Tästä poikkeuk­se­na on Helsin­gin aikanaan tekemät investoin­nit metroon ja ratikkaverkkoon, joista ei kor­vauk­sia makseta.

Tässä on kak­si ongel­maa. Viisi pros­ent­tia on aika paljon. Toinen ongel­ma liit­tyy siihen, että kun­nat rahas­ta­vat samat investoin­nit kah­teen ker­taan. Jat­ka lukemista “HSL:n infrako­r­vauk­set johta­vat umpikujaan”

Helsingin väkiluku ja asumisväljyys

Helsin­gin asukaslu­vun kasvu notkahti pari vuot­ta sit­ten. Lasku oli alka­nut jo ennen koron­aa, mut­ta var­maankin korona vauhdit­ti sitä. Nyt se on taas kään­tynyt rivakkaan nousu­un. Oheises­sa kuvas­sa 12 liuku­va väk­ilu­vun muu­tok­sen summa.

Luvuis­sa ei ilmeis­es­ti ole juurikaan ukrainalaisia, sil­lä jos olisi, koko maan asukasluku olisi kas­vanut tuhan­sil­la asukkail­la, mut­ta ei ole.

Kun Helsin­gin asukaslu­vun kasvu liki pysähtyi, nousi vaa­timuk­sia vähen­tää asun­to­tuotan­toa, kun asun­to­ja ei nyt tarvitakaan.

Min­un johtopäätök­seni oli päin­vas­tainen. Muu­tos osoit­ti, että asun­to­ja on liian vähän. Keskiössä on asum­isväljyy­den kasvu. Jat­ka lukemista “Helsin­gin väk­iluku ja asumisväljyys”

Kapitalismin korjaus

Lib­er­aali markki­na­t­alous on nos­tanut voimal­la mai­ta vau­rauteen. Aluk­si kaik­ki meni myös sosi­aalis­es­ti hyvin. Suomes­sa tulo­erot supis­tu­i­v­at voimakkaasti. Melkein kaik­ki oli­vat voittajia.

Suun­ta kään­tyi 1980-luvun lop­ul­la kohti eri­ar­voisu­ut­ta. Kasvun hedelmät alkoi­vat kasautua osaa­jille ja omistajille.

Kehi­tys on ollut samalaista kaikissa teol­lisu­us­mais­sa. Per­in­tei­sis­sä hyv­in­voin­ti­val­tiois­sa menee kuitenkin parem­min kuin muual­la. Yhdys­val­lois­sa läh­es puo­let väestöstä on jäänyt osat­tomik­si reaalian­sioiden kasvus­ta jo liki 50 vuo­den ajan samal­la kun osaa­jat ovat voineet hin­noitel­la itsen­sä melkein miten vain.

Jat­ka lukemista “Kap­i­tal­is­min korjaus”

Miksi en kannata tasa-tariffia HSL:n lippuihin

Korona-aikaan pahasti siipeen­sä saanut HSL suun­nit­telee tar­if­fi­rak­en­teen uud­is­tus­ta. Virka­henkilöi­den suosik­ki on koko alueen tasa­tar­if­fi. Sitä ovat kyse­lyis­sä kan­nat­ta­neet jopa enem­mistö helsinkiläi­sistä. Lisäk­si mallinnuk­sen HSL:n mallinnuk­sen mukaan se se vähen­täisi eniten liiken­teen hiilid­iok­sidipäästöjä, kos­ka pitkä­matkalaisethan niitä päästöjä eniten aiheuttavat.

Kuu­lostaa selvältä?

Tasa­tar­if­fi aset­tuisi ABC-vyöhyk­keen tasolle

Minä en tätä kan­na­ta. Jos kah­den pysäkin ratikka­mat­ka Helsingistä Kirkkon­um­melle mak­saa yhtä paljon kuin mat­ka Helsingistä Jär­ven­päähän, se ei tarkoi­ta, että mat­ka Jär­ven­päähän olisi yhtä hal­pa kuin ratikka­mat­ka nyt vaan että lyhyt ratikka­mat­ka olisi kohtu­ut­toman kallis. Jat­ka lukemista “Mik­si en kan­na­ta tasa-tar­if­fia HSL:n lippuihin”

Miksi sunnuntailisiä kannattaisi siirtää muille päiville

Vihrei­den puoluekok­ouk­ses­sa tehti­in kohue­hdo­tus sun­nun­tail­isien pienen­tämis­es­tä ja vas­taa­van sum­man siirtämis­es­tä mui­hin päivi­in. Syn­tyi suuri kohtu kuin vak­i­tuiset tahal­laan väärin ymmärtävät ryhtyivät ker­tomaan, että näin köy­hää kansaa lyödään. Sen sijaan, että vihreät oli­si­vat rin­ta rot­tingilla puo­lus­ta­neet hyvää ehdo­tus­taan, puoluekok­ous perui sen.

Olisi kan­nat­tanut puo­lus­taa esi­tys­tä ja teila­ta tahal­liset väärinymmärtäjät.

Poli­it­tisen puolueen kan­nat­taa tehdä korkean profi­ilin ehdo­tuk­sia, mut­ta kun esit­tää jotain tun­tei­ta kuo­hut­tavaa, kan­nat­taa tehdä kotiläksyn­sä ja pystyä vas­taa­maan kri­ti­ikki­in topakasti.

Pelkään pahoin, että tuo on peräisin kir­jas­tani 2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka. Siel­lä sitä ainakin ehdotetaan.

Peruste­len miksi.

Jat­ka lukemista “Mik­si sun­nun­tail­isiä kan­nat­taisi siirtää muille päiville”

Puheeni valtuustossa demarien terveydenhuoltoaoitteesta

Demar­it oli­vat tehneet ryh­mäaloit­teen peruster­vey­den­huol­lon kiireet­tömän hoidon jono­jen purkamis­es­ta. He halu­si­vat palaut­taa asian ja käyn­nistää selvi­tyk­sen asi­as­ta. Keskustelu meni ajoit­tain ide­ol­o­gisek­si keskusteluk­si ter­veysasemien ulkois­tamis­es­ta. Käytin itse seu­raa­van puheenvuoron:

Kaik­ki tääl­lä eivät sitä var­maan muista, mut­ta olen ollut joskus perus­palve­lu­min­is­teri ekon­o­mistin koulutuksella.

Tuol­loin tulin erit­täin vaku­ut­tuneek­si, ettei yksi­tyi­nen ter­vey­den­hoito toi­mi. On nimit­täin niin, että sitä saa mis­tä mak­saa, eikä mis­sään ole opit­tu mak­samaan ter­vey­den­huol­los­sa oikeista asioista. Sik­si saadaan vääriä asioi­ta ja sik­si yksi­tyis­es­tä ter­vey­den­huol­loista tulee yleen­sä erit­täin kallis.

Sit­tem­min mielip­i­teeni on loiven­tunut, kos­ka yksi­ty­isil­lä on toisaal­ta ylivoimais­es­ti parem­mat johtamisjär­jestelmät. Se ainakin osit­tain kom­pen­soi väärät kan­nus­timet. Jat­ka lukemista “Puheeni val­tu­us­tossa demarien terveydenhuoltoaoitteesta”

Kustannustehokkuutta ilmastopolitiikkaan

Taloudel­la on edessään sopeu­tu­mi­nen ilmas­ton aset­tami­in rajoituk­si­in. Vaik­ka se tuot­taa hyviä ansain­tamah­dol­lisuuk­sia monille yri­tyk­sille, koko kansan­taloudelle se on kuitenkin rasitus. Muu­tos tulee hyvin kalli­ik­si, mut­ta sopeu­tu­mi­nen ilmas­ton­muu­tok­sen tuskallisi­in seu­rauk­si­in tulisi vielä paljon kalliimmaksi.

Mon­en korvi­in sielun viholli­nen kuiskii, että meille  tulisi halvem­mak­si, jos muut maat tor­juisi­vat ilmas­ton­muu­tok­sen. Mei­dän osu­utemme siitä on niin pieni, että voimme hyvin elää kuin pellossa.

Jat­ka lukemista “Kus­tan­nuste­hokku­ut­ta ilmastopolitiikkaan”