Kustannustehokkuutta ilmastopolitiikkaan

Taloudella on edessään sopeutuminen ilmaston asettamiin rajoituksiin. Vaikka se tuottaa hyviä ansaintamahdollisuuksia monille yrityksille, koko kansantaloudelle se on kuitenkin rasitus. Muutos tulee hyvin kalliiksi, mutta sopeutuminen ilmastonmuutoksen tuskallisiin seurauksiin tulisi vielä paljon kalliimmaksi.

Monen korviin sielun vihollinen kuiskii, että meille  tulisi halvemmaksi, jos muut maat torjuisivat ilmastonmuutoksen. Meidän osuutemme siitä on niin pieni, että voimme hyvin elää kuin pellossa.

Samaa kuisketta kuuluu muissakin maissa.  Houkutus vapaamatkustamiseen on keskeinen syy siihen, että ilmastonmuutoksen torjunnassa on menestytty niin huonosti. Paikallisista ympäristöongelmista on päästy paremmin eroon, koska jokainen maa aiheuttaa ne itse itselleen.

Länsimaiden yhteistyökyky on parantunut valtavasti Ukrainan sodan aikana. Ehkäpä nyt päästään eteenpäin myös ilmastopahisten kuriin laittamisessa. EU:ssa valmistellaan jo hiilitulleja.

Siipeensä saanut Venäjä voi vetäytyä kuoreensa ja välittää vähät globaalista vastuusta. Tätä riskiä vähentää se, että yksi pahiten ilmastonmuutoksesta kärsivistä maista on Kiina, jonka siirtomaaksi Venäjä onpäätymässä.

Kun ilmastonmuutoksen torjunta tulee kalliiksi, se kannattaa toteuttaa kustannustehokkaasti. Hintaohjaus – siis tässä tapauksessa hiiliverot ja/tai päästöoikeuskauppa ovat ylivoimaisesti kustannustehokkain vaihtoehto.

Saksa on turvautunut poliittiseen normiohjaukseen ja tukiin, Britannia hiiliveroihin. Britannian ilmastopolitiikka on ollut sekä paljon halvempaa että tuloksellisempaa.

Hintaohjauksen hyviin puoliin kuuluu, ettei siinä yritetä veikata voittavaa teknologiaa. Siinä on myös vaikeampaa vetää kotiinpäin kuin poliitikkojen mikromanageroimassa muutoksessa. Ehkä juuri siksi se ei ole päättäjien suosiossa.

Saastuttavan vaihtoehdon verottamisen sijasta voidaan tietysti myös subventoida puhtaampaa vaihtoehtoa. Se on kuitenkin selvästi tehottomampaa ja tulee kalliimmaksi sekä kansantaloudelle että erityisesti julkiselle taloudelle. Monesta hyvästä asiasta joudutaan luopumaan, kun valtion rahat loppuvat.

Suomen nykyinen hallitus on kuitenkin valinnut subvention tien, koska se on poliittisesti helpompi. Etlan Sanna Kurronen kommentoi tätä Twitterissä kysymällä, pitävätkö hallituspuolueet äänestäjiään tyhminä. Joutuvathan nämä lopulta kuitenkin maksamaan subventiot veroina. Koska valittu linja tulee paljon kalliimmaksi, se on taloudellisesti epäedullisempi myös äänestäjille.

On poliittista heikkoutta, että tälle tielle on jouduttu. Vaan eipä ole oppositiokaan kannustanut hallitusta valitsemaan toisin.

Ukrainan sodan seurauksena noussut polttoaineen hinta on synnyttänyt vaatimuksia lisätä tukea sähköauton hankintaa. Luulisi, että polttoaineen hinnannousu pikemminkin vähentäisi sen tarvetta.

Toki muutoksesta koituvia kohtuuttomuuksia on pehmennettävä. Elinkeinonsa tai työpaikkansa menettäviä tulee kohdella samojen periaatteiden mukaan kuin muitakin rakennemuutoksista kärsiviä.

Energian hinnannoususta kärsiviä kannattaa tukea lähinnä tulonjakoa oikaisemalla. Tämä ei saa toimia niin, että se kannustaa jatkamaan niin kuin ennenkin, sillä ei pidä jatkaa niin kuin ennen.

Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksella tutkittiin rekisteriaineistojen avulla polttoaineen hinnannousun vaikutuksia. Oli tiedossa tulot, asuinpaikka ja katsastuksen yhteydessä saadut tiedot ajetuista kilometreistä. Osoittautui, että aika pienellä rahalla saataisiin kohtuuttomuudet kompensoiduksi. Aineistosta ei muuten juuri löytynyt maalla asuvia pienituloisia, jotka ajaisivat paljon autolla. Sellaisia suurituloisia kyllä löytyi.

= = = = = =

Kirjoitus on julkaistu Talouselämän nettisivuilla.

26 vastausta artikkeliin “Kustannustehokkuutta ilmastopolitiikkaan”

  1. Olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt tätä ilmastohysteriaa.

    Syynä on se, että ilmastotutkimus on jyrkästi jakaantunut ”poliittiseen” ja ”oikeaan” tieteeseen.

    ”Poliittista tiedettä” edustavat YK:n alaisen IPCC:n julkaisemat, poliittisille päättäjille tarkoitetut raportit, joista viimeinen on AR6. Tuo raportti perustuu kymmenen toisistaan eroavan, ”fysiikan lakkien mukaisien” mallin keskiarvoon maapallon ilmastosta.

    Itsekin matemaattisia malleja tehneenä tiedän, että IPCC:n mallit ovat epäluotettavia, eivätkä anna riittävää tietoa PAIKALLISESTA ilmastosta. Nämä mallit ovat kuitenkin nykyisen hirmukaliin ilmastopolitiikan perusta.

    ”Oikeata tiedettä” edustaa muun muassa Climate Modelling Alliance, CliMA. (https://clima.caltech.edu)

    ”Olemme Caltechin, MIT:n ja NASAn Jet Propulsion Laboratoryn tutkijoiden, insinöörien ja soveltavien matemaatikoiden liitto.”

    ”Kehitämme ensimmäistä Earth-järjestelmämallia, joka oppii automaattisesti erilaisista tietolähteistä. Mallimme hyödyntää edistystä koneoppimisessa ja tietojen assimilaatiossa oppiakseen havainnoista ja tiedoista, jotka on luotu tarpeen mukaan kohdistetuissa korkearesoluutioisissa simulaatioissa, esimerkiksi pilvistä tai valtamerten turbulenssista. Näin voimme vähentää ja kvantifioida ilmastoennusteiden epävarmuutta.”

    Uudet CliMA:n mallit tulevat antamaan tarkkoja PAIKALLISIA ilmastoennusteita, juuri kyseisen alueen päättäjien käyttöön. Ne ovat tärkeitä siksi, että maapallon eri paikoissa ilmaston muutos on kovinkin erilaista.

    Esimerkiksi Suomen kohdalla ilmaston lämpeneminen on pääosin edullista.

    Olenkin huolissani siitä, että Suomen muutenkin monivammainen talous lopullisesti raunioitetaan väärillä ja mega-hintaisilla ilmastopäätöksillä, jotka eivät perustu oikeaan tieteeseen, vaan maan edun vastaiseen maailmanparannus-ideologiaan ja harhaiseen ilmastokiimaan.

    Suomen kansa ansaitsee parempaa!

    1. Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että Suomen ei tarvitse olla ilmastonmuutoksesta huolissaan kun seurauksena on ”vain” märät talvet ja enemmän sadetta, ja hyötypuolella ehkä pidempi kasvukausi ja vähäisempi lämmitystarve (mitä nyt rakennukset homehtuvat kun ne joutuvat ilmastoon johon niitä ei ole suunniteltu ja metsät kärsivät uuden ilmaston tuomista tuholaisista joihin ne eivät ole sopeutuneet)? Eli et millään näe Suomen ongelmana sitä, että ilmastonmuutoksen seurauksena pari miljardia ihmistä näkee nälkää ja lähtee etsimään parempaa elämää muualta, esim. Suomesta?

      Mielestäsi varmaankin Ukrainankin tukeminen on maan edun vastaista maailmanparannusideologiaa?

      1. Hyvä arkkitehti,

        Olen sitä mieltä, että meillä suomalaisilla on moraalinen velvollisuus ensisijaisesti huolehtia ja varmistaa omien kansalaistemme hyvinvointi ja turvallisuus.

        On täysin vastuutonta ajaa Suomen talous suoritustilaan holtittomalla velanotolla ja tekemällä Suomesta kilpailukyvytön, niin kuin nyt on tehty!

        Suomen eliitin, johon kuuluu myös ay-mafiamme, on nyt rehellisesti tunnustettava, että sosialistinen talouskokeilumme on epäonnistunut, niin kuin kaikkialla muuallakin.

        Nyt meidän on pakko kiireesti tehdä täydellinen talousreformi markkinatalouden ehtojen mukaan, jolloin saamme takaisin kilpailukykymme ja taloutemme taas plussalle.

        Muussa tapauksessa Suomesta tulee lopulta sellainen kerjäläisten maan, jonka kansalaisia muitten pitää tulla asuttamaan!

        Maailmassa on nyt meneillään armoton markkinaosuuksien uusjako ja tällä menolla Suomi jää siinä häviäjien joukkoon.

        Surullisinta tässä on se, ettei tuollaisesta talousreformista ole edes mitään keskustelua, saati sitten konkreettista suunnitelmaa.

        Sen sijaan kaistapäisen vastuuttomasti vain hössötetään ”vihreää siirtymää”, joka mukamas ratkaisee Suomen talousongelmat.

        Itse olen ollut kp-yrittäjänä myymässä armottomille globaalimarkkinoille suomalaista ympäristötekniikkaa 30+ vuotta ja tiedän, että viherpolitrukit ja CO2-uskovaiset besserwisserit ovat tässä vain haittana.

        Suomen kansa ansaitsee paremman eliitin, joka panee oman maan edun muitten edelle!

      2. Vihreä siirtymä voidaan kyllä pistää tauolle siksi aikaa kun öljy, kaasu, sähkö, lannoitteet ja muut tärkeät raaka-aineet ovat sattuneista syistä kortilla.
        Tämän ”Venäjästä eroon” -siirtymän aikana kaikki mahdollinen luovuus pitää sallia vaikka jouduttaisiin ottamaan takapakkia vihreässä siirtymässä. Kaikki muutkin länsi-Euroopan maat ovat samassa liemessä. Toivottavasti eliitti on perillä mitä se vaatii. Suomea voi uhata elintarvikepula yhtälailla kuin 1860-luvulla tai 1. maailmansodan aikana.

    2. Vain paikallisen ilmastoon tuijottaminen on kuin kusisi saappaiinsa. Ilmasto on koko planeetan asia, ei yksittäisen maan.
      Suomen ilmasto ei muuttuisi siedettävämmäksi jos meillä olisi Pohjanmeren rantavaltioiden kaltaiset sateiset ja pimeät talvet ja Välimeren alueen helteet ja välillä rankkasateita ja tulvia.

      Toki Suomen raaka-aineita kuluttava teollisuus ja sen suuri energiankulutus tulisi ottaa huomioon kokonaisuuuksia laskettaessa. Se missä voitaisiin parantaa on yhdyskuntarakenteen tiivistäminen niin että liikkumistarve vähenisi.

      1. ”Se missä voitaisiin parantaa on yhdyskuntarakenteen tiivistäminen niin että liikkumistarve vähenisi.”

        Tämä on helppo ja jopa halpa keino (ainoastaan hidas), se säästäisi tavallisten ihmisten rahoja kun pyörällä pystyisi ihan aidosti hoitamaan asioita eikä tarvitse ajaa autolla joka paikkaan 5-10 km. Valitettavasti tätä kehitystä ei tueta tai ajeta riittävästi tälläkään hetkellä erilaisin veroporkkanoin ja -kepein. Ihmiset yhä rakentavat pelloille ja metsään omakotitaloja ja sitten itkevät että bensa on kallista. Jossain vaiheessa pitäisi sanoa vain että ”oma vika, ei valtio voi tukea teidän vääriä valintoja”, varsinkin kun ilmastoasiat ja tarve hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen on ollut laajalti tiedossa kohta jo vähintään 10 vuotta. Tyhmyydestä rangaistaan tässä maassa näköjään vain pienituloisia ja kouluttamattomia tai matalasti koulutettuja.

        Tiivis (mutta ei liian tiivis, mikä erittäin harvinaista Suomessa) kaupunkirakenne tutkimusten mukaan lisää taloudellista toimeliaisuutta jo pelkästään sen vuoksi että moni palveluita voivat yrittäjät tuottaa halvemmin hinnoin kun kysyntää on enemmän. Karkeasti mitä kauempana palvelu on, niin sitä pidempi aika yrittäjältä/työntekijältä kuluu siirtymisiin (näissä on AINA jokin hinta), ja samoin mitä kauempana palvelu on kuluttajalle niin se laskee kiinnostusta palvelun käyttämiseen. Tämän faktan todenmukaisuuden voi kukin melko helposti todeta itse, omakotitalopelloilla ei usein ole yhtään ravintoloita tai edes parturi-kampaamoita, puhumattakaan muista palveluista, ja sama koskee monia harvaan rakennettuja kerrostalolähiöitä ja rivitaloalueita myös.

      2. Yhdyskuntarakenteen tiivistämisellä tarkoitin sitä että ihmiset jotka asuvat maaseudulla vaikka heidän työnsä on kaupungissa voisivat pikkuhiljaa hakeutua asumaan kaupunkeihin. Tämä ei tule tapahtumaan nopeasti, mutta esim vanhuksilta jää kun muuttavat vanhainkoteihin tyhjiä taloja maaseudulle ja parempi ratkaisu olisi jos niitä ei enää käytettäisi pysyvään asumiseen, vaikka moni ajattelee että niistä saa halvan kodin itselleen. Jos ne kelpaavat vapaa-ajan asumiseen niin olkoot, mutta muista syrjäseutujen taloista voisi valtio jopa maksaa purkukorvauksia.

        En oikein usko alkiolaisuuden olevan ympäristön kannalta paras ratkaisu, vaikka kehutaan että se on omavaraista jne. Autoilusta johtuva energiankäyttö jos esim monilapsinen perhe asuu maaseudulla vaikka työt ja koulut ovat kaupungeissa, ja etäisyyksistä tulee pitkiä, ovat omiaan lisäämään Suomen ympäristörasitetta. Ei Suomea voi myöskään verrata tiheään asuttuihin keski-Euroopan maihin jossa maaseutu ei ole hajallaan vaan ihmiset asuvat taajamissa. Ei se tule olemaan helppoa, siitä pitää kestohallituspuolue Keskusta huolen.

      3. ”En oikein usko alkiolaisuuden olevan ympäristön kannalta paras ratkaisu, vaikka kehutaan että se on omavaraista jne. Autoilusta johtuva energiankäyttö jos esim monilapsinen perhe asuu maaseudulla vaikka työt ja koulut ovat kaupungeissa, ja etäisyyksistä tulee pitkiä, ovat omiaan lisäämään Suomen ympäristörasitetta.”

        En usko minäkään tuon olevan ympäristön kannalta paras ratkaisu. Tosin tutkimusten mukaan etenkin tiheään kaupunkiasumiseen liittyy korkeampi tulotaso ja siihen taas mm. laajempi palvelujen kulutus (joka ei ole läheskään niin ympäristövaikutuksista vapaata kuin joskus väitetään) sekä ulkomaanmatkailu isoine ympäristövaikutuksineen, joten ongelma siellä ja vetelä täällä tai jotenkin sinne päin.

        Mitä maaseudun vanhoihin taloihin tulee, niistä huonokuntoisimpia pitäisi nimenomaan purkaa. Mutta laillisesti toteutettu purkaminen asbestivaatimukset ja muut huomioiden on niin kallista, varsinkin jos materiaalit haluttaisiin kierrättää (kun etäisyydet kierrätyspaikkoihin ovat pitkiä), että rakennukset jätetään usein vain lahoamaan, kunnes aika jättää omistajasta, jonka jälkeen kaikki kieltäytyvät talon perimisestä. Sen jälkeen kustannusvastuu purkamisesta siirtyy julkiselle sektorille, joka myöskin jättää purkamisen tekemättä. Osa maaseudusta on täynnä purkukuntoisia taloja, joita ei ole purettu, eikä aikeissakaan purkaa. Niitä taloja on yhteensä satoja tuhansia. Se on usein vaiettu ongelma, johon liittyy myös läjäpäin purkutalojen luonnonvaroja, joiden kiertoon saaminen on sijainnista johtuenkin haastavaa, mutta joita ei kaatopaikallekaan oikein voisi viedä.

    3. IPCC kyllä viittaa ihan oikeaan tieteeseen. IPCC ei itse tee mallinnusta tai muuta tutkimusta vaan vain koostaa raportit (oikean) tutkimuksen perusteella.

      On mahdollista, että joku uusi ilmastomalli on tarkempi kuin aiemmat, mutta aiempienkin mallien tulosten perusteella voi jo päätellä, että kasvihuonepäästöjä on syytä vähentää.

  2. Hyvä kirjoitus.

    CO2-päästöistä puhuttaessa keskustelu ajautuu yllättävän usein siihen, miten ohjata kuluttajien toimintaa. ”Kansalaisen hiilijalanjälkeä” saatetaan mitata jakamalla maan laskennalliset CO2-päästöt nuppiluvulla.

    Suomen kohdalla tällainen laskelma antaa harhaanjohtavan kuvan. Pelkästään yksittäisessä katuosoitteessa sijaitseva terästehdas tuottaa Suomen CO2-päästöistä melkein 10%. Muutama pääasiassa vientituotteita valmistava alhaisen jalostusasteen tehdas generoi yhdessä miltei saman verran CO2-päästöjä kuin Suomen koko liikenne.

    CO2-päästövähennyksiä tavoitellessa olisikin tehokkainta puuttua juuri näihin isoihin päästäjiin. Ei kasvisruokavalioon, sähköautoiluun tai junamatkailuun siirtyminenkään haitaksi ole: hyöty vaan jää mitättömäksi suhteessa kokonaisuuteen. Todellinen ilmastoteko olisi terästehtaan, öljynjalostamon tai sementtitehtaan sulkeminen. Tai teknologiset innovaatiot, joilla runsaasti CO2-päästöjä tupruttavien tehtaiden saastuttavuutta alennettaisiin.

    Pidänkin vuoden 2021 merkittävimpänä ilmastotekona Solidiumin omistamien SSAB:n osakkeiden siirtymistä valtion haltuun. Valtio kykenee halutessaan tehokkaaseen, vihreään omistajaohjaukseen.

    jk. Maalla asuvat pienituloiset saattavat puuttua Aalto-yliopiston tilastosta siksi, että syrjäseuduilla autoilevat pienituloiset ajavat toisinaan katsastamattomilla autoilla.

    1. Tilastoja yksittäisten ihmisten kuluttamisesta on vaikea tehdä koska ihmisillä on niin erilaisia tapoja kuluttaa asiunpaikasta riippumatta. Ainoa mikä tiedetään on miten paljon eri polttoaineita poltetaan autoissa ja lämmityskattiloissa, miten paljon sähköä kuluu missäkin ja miten se tuotetaan, ja miten paljon tavaraliikenne, teollisuus ja maatalous kuluttaa, ja miten paljon metsää kaadetaan ja maaperää louhitaan teollisuuden ja rakentamisen raaka-aineiksi. Kun nämä lasketaan yhteen ja jaetaan nuppiluvulla niin Suomen kohdalla päästöluvut ovat lohduttoman huonot ollakseen länsi-eurooppalainen hyvinvointivaltio, mutta jos viiteryhmäksi laitetaan itä-eurooppalainen perusteollisuus- ja maatalousvaltio niin näyttää paremmalta.

      1. ”Tilastoja yksittäisten ihmisten kuluttamisesta on vaikea tehdä koska ihmisillä on niin erilaisia tapoja kuluttaa asiunpaikasta riippumatta. Ainoa mikä tiedetään on miten paljon eri polttoaineita poltetaan autoissa ja lämmityskattiloissa, miten paljon sähköä kuluu missäkin ja miten se tuotetaan, ja miten paljon tavaraliikenne, teollisuus ja maatalous kuluttaa, ja miten paljon metsää kaadetaan ja maaperää louhitaan teollisuuden ja rakentamisen raaka-aineiksi.”

        Noitakaan ei tiedetä tarkasti. Polttoaineen kulutus tiedetään sen mukaan, mitä verotetaan. Sitä ei tiedetä, paljonko tankataan maan rajojen ulkopuolella, tai paljonko veroja kierretään verottomilla polttoaineilla. Metsien kaatamismääristäkin on vain arvioita. Sellutehtaiden sisään syömä puumäärä tiedetään, mutta 600 000 pienmetsänomistajan toimia on hankala tilastoida tarkasti. Maa-ainesten muokkauksen määrätilastotkin ovat Suomessa yllättävän huteria. Sähkön kulutustilastot ovat luotettavimmasta päästä – siltä osin kuin käytetään valtakunnan verkosta tulevaa sähköä. Esim. aurinkopaneeleista suoraan rakennuksen käyttöön sähkön ostoa vähentävästi tulevan sähkön määrän osalta arviointi menee sitten taas hankalammaksi, samoin niiden sähkön käyttäjien osalta, jotka ovat irti valtakunnan verkosta. Tilastoista löytyy kyllä lukuja. Mutta miten ne on tuotettu on toinen asia. Suomalaiset tilastot ovat ilmeisesti kuitenkin maailman luotettavimmasta päästä.

      2. ”Kun nämä lasketaan yhteen ja jaetaan nuppiluvulla niin Suomen kohdalla päästöluvut ovat lohduttoman huonot ollakseen länsi-eurooppalainen hyvinvointivaltio, mutta jos viiteryhmäksi laitetaan itä-eurooppalainen perusteollisuus- ja maatalousvaltio niin näyttää paremmalta.”

        Ei ole viimeisen virkkeen mukaisesti. Esim. Saksa, Belgia ja Alankomaat ovat olleet myös surkeita päästöjen aiheuttajia, emmekä näytä hyvältä edes itä-eurooppalaisten maiden ollessa vertailujoukkona, sillä sielläkin on myös monia edes meitä paremmin päästöjen kanssa toimineita. Ei ole meillä länsi-Euroopassa paljoakaan kehumista omissa toimissa maailman mittakaavassa, vaan kuulumme maailman pahimpien kumulatiivisten päästöjen aiheuttajien joukkoon, jollaista kulutustasoa muun maailman osalta maapallo ei kestäisi.

    2. Tutkija Punavuoresta: ”CO2-päästövähennyksiä tavoitellessa olisikin tehokkainta puuttua juuri näihin isoihin päästäjiin.”

      Vähennyksiä tavoitellessa on tehokkainta asettaa kaikille päästöille sama hinta, jolloin ne vähenevät sieltä, mistä vähennykset ovat halviten saatavissa. Julkisen vallan ei pidä tässä mitenkään eritellä isoja ja pieniä päästäjiä.

      1. Ossi Saresoja:

        Vähennyksiä tavoitellessa on tehokkainta asettaa kaikille päästöille sama hinta, jolloin ne vähenevät sieltä, mistä vähennykset ovat halviten saatavissa. Julkisen vallan ei pidä tässä mitenkään eritellä isoja ja pieniä päästäjiä.

        Niinpä – vaan miksi ihmeessä näin ei missään nimessä haluta tehdä?

        Yksinkertainen päästökauppamekanismi torpedoidaan kaikenmaailman maa- ja päästösektorikohtaisilla tavoitteilla, taksonomioilla (ainoastaan ”puhdasoppiseksi” autuutetut keinot kelpaavat – vaikka lopputulos olisi jopa negatiivinen) ja joustamattomilla direktiiveillä (sadantonnin remppa, että saa mörskän laskennallisen energialuokan pari luokkaa ylemääksi + seuraavassa vaiheessa vielä kattotäyteen aurinkopaneleita, joista ei ole hyötyä talvella ja kesällä niitä ei tarvita kun sähkö on melkein ilmaista, jne.)

        Kyyninen sivustaseuraaja voisi tulla siihen tulokseen, että tarkoitus on vain aiheuttaa mahdollisimman paljon ylimääräisiä kustannuksia ja kiusaa tavalliselle kansalaiselle, jotta Pyhän Ilmastouskonnon dogmit ja päämäärätön paniikki ei vain hetkeksikään unohdu. Toinen vaihtoehto on tietysti se, että päättäjät kärsivät numerotaidottomuudesta, dunningkruugerista ja vaikeista haasteista liittyen vähäisempäänkin loogiseen ja rationaaliseen ajatteluun. Valitettavasti jälkimmäinen taitaa pitää paikkansa…

      2. ksee:

        ”Niinpä — vaan miksi ihmeessä näin ei missään nimessä haluta tehdä?”

        Koska sellainen päätös vaatisi sellaisen yksimielisyyden, joka on tällä hetkellä diplomaattinen mahdottomuus. Nyt kukin maa voi tehdä päätöksiä vain oman alueensa osalta, jos senkään osalta. Jos naapuri on vapaamatkustaja, niin se saa hyödyt ja toiset saa haitat. Naapurille ei silloin yleensä haluta antaa kilpailuetua.

        ”Yksinkertainen päästökauppamekanismi torpedoidaan kaikenmaailman maa- ja päästösektorikohtaisilla tavoitteilla, taksonomioilla (ainoastaan “puhdasoppiseksi” autuutetut keinot kelpaavat — vaikka lopputulos olisi jopa negatiivinen) ja joustamattomilla direktiiveillä (sadantonnin remppa, että saa mörskän laskennallisen energialuokan pari luokkaa ylemääksi + seuraavassa vaiheessa vielä kattotäyteen aurinkopaneleita, joista ei ole hyötyä talvella ja kesällä niitä ei tarvita kun sähkö on melkein ilmaista, jne.)”

        Ei siihen energialuokan nostoon huonoimmasta pykälän paremmaksi tarvita välttämättä aina kuin kalliimpi energiatodistuslaskenta, jossa käytetään mallinnusta hyödyntäviä laskentasääntöjä halvimpien energiatodistusten karvalakkilaskentasääntöjen sijaan kaikissa niissä yksityiskohdissa, joissa niillä saa paremman tuloksen. Tosin EU:n direktiiviehdotuksen ongelma on se, että Suomen heikoimman energiatehokkuuden taloihin ei ole juurikaan tehty energiatodistuksia, koska niillä ei käydä kauppaa, eikä varsinkaan niin korkeilla hinnoilla, että energiatodistusta tarvittaisiin. Energiatodistuksissahan on Suomessa 50 000 euron raja-arvo myyntihinnan osalta ja 350 euron raja-arvo vuokran osalta, jonka ylittäessä vain tarvitsee energiatodistus laskea: https://www.motiva.fi/ratkaisut/energiatodistusneuvonta/mika_on_energiatodistus/milloin_energiatodistus_tarvitaan_ja_milloin_ei . Joten huonokuntoisimmista kohteista huonoilla sijainneilla ei ole energiatodistuksia.

    3. Tutkija Punavuoresta kirjoitti:

      ”CO2-päästöistä puhuttaessa keskustelu ajautuu yllättävän usein siihen, miten ohjata kuluttajien toimintaa. “Kansalaisen hiilijalanjälkeä” saatetaan mitata jakamalla maan laskennalliset CO2-päästöt nuppiluvulla.

      Suomen kohdalla tällainen laskelma antaa harhaanjohtavan kuvan. Pelkästään yksittäisessä katuosoitteessa sijaitseva terästehdas tuottaa Suomen CO2-päästöistä melkein 10%.”

      Ei ole noin. Kansalaisten hiilijalanjälkeä lasketaan usein mittaamalla kulutuksen laskennalliset CO-2 päästöt nuppiluvulla. Silloin Suomen osalta osoittajassa ei ole kuitenkaan esim. terästehtaan osalta esittämääsi vastaavia päästöjä, sillä terästuotteista vähemmistö toimitetaan kulutettavaksi Suomeen. Vastaavasti Suomen asukaskohtaista kulutusta koskevia hiilijalanjälkitunnuslukuja ei pelasta, vaikka tuon terästehtaan päästöt romahtaisivat. On erikseen laskelmat siitä, mitä ovat Suomen alueella tuotetut päästöt, ja erikseen laskelmat siitä, mitä on asukaskohtainen kulutuksen hiilijalanjälki. Niitä ei pidä sekoittaa keskenään.

  3. ”Toki muutoksesta koituvia kohtuuttomuuksia on pehmennettävä. Elinkeinonsa tai työpaikkansa menettäviä tulee kohdella samojen periaatteiden mukaan kuin muitakin rakennemuutoksista kärsiviä.”

    Eli tarkoittaako tämä sitä että ”oikeille” rakennemuutosten uhreille (kuten Nokian insinöörit) tarjotaan erikoispaketteja, kun taas muut saavat selvitä itse kukin miten keksivätkään?

    Sitä vaan että Suomessa kyllä osataan kahden kaistan ratkaisut, asiassa kuin asiassa. Samoin parempituloisille on tehty helpoksi työpaikan perässä muuttaminen kun 2. asunnon saa kätevästi vähentää tuloista. No, pienituloiselle tämä ei tietenkään ole mahdollista kun ei ole alkujaankaan varaa 2. kämppään. Tämäkin puliveivaus kätevästi edistää tehottomasti maalla autoiluun perustuvaa haja-asutus-asumista. Ja siinä tapauksessa että tämä 2 asunnon viritys tapahtuisi kahden kaupungin välillä niin taas mennään metsään kun hyvätuloiset kilpailevat pienituloisten kanssa halvemmista ja pienemmistä kämpistä 2. asunnon osalta. Se on kyllä tullut selväksi että pienituloisten muroihin onnistutaan kusemaan kyllä tavalla tai toisella, tuli mitä tahansa.

    Teoreettisena tarkasteluna on mielestäni ERITTÄIN mielenkiintoista että 2. asunnon saa suoraan vähentää verotettavista tuloista, mutta pääasuntoa ei? Eli 2. asunto työtä varten koetaan jotenkin tarpeelliseksi perusoikeudeksi jota tulee tukea, mutta asuminen yleensä ei ole perusoikeus. Tämä ei vain käy järkeen.

  4. Erinomainen kirjoitus. Asioiden on maksettava sen minkä maksavat, jostain kustannus tulee kuitenkin aina vastaan. Tämä koskee myös ”alueilla” asumista. Tässä suhteessa en kannata kaavailtujen liikenneverojen maaseutualennusta enkä ammattidieseleitä. Myös työkoneiden polttoaineiden verotus olisi saatava liikennepolttoaineiden verotuksen tasalle koska veroa ei käytetä ensisijaisesti liikenneinfraan.

  5. ”Etlan Sanna Kurronen kommentoi tätä Twitterissä kysymällä, pitävätkö hallituspuolueet äänestäjiään tyhminä.”

    Tämä esitetään retorisena kysymyksenä, mutta se on vakavasti otettava kysymys. Miten äännestäjät suhtautuvat jos sama asia esitetään kahdella tavalla?

    Oma intutioni on, että pääosa äänestäjistä reagoi vapalla assosioinnilla ei ajattelemalla. Termit ja sanat pitää muotoilla tarkkaan.

  6. Tähän asti ilmastonmuutoksen torjunta on ollut päästöjen ulkoistamista.

  7. ”Aineistosta ei muuten juuri löytynyt maalla asuvia pienituloisia, jotka ajaisivat paljon autolla. Sellaisia suurituloisia kyllä löytyi.”

    Kuinkahan paljon on ”paljon”. Tunnen kyllä aika paljon ihmisiä jotka 1/ asuvat maalla tai pientaajamissa ja 2/ tarvitsevat autoa lähes päivittäin 3/ eivät ole suurituloisia.
    Tuntuu siltä että autojen käyttäjäprofiilit ovat keskusteluissa usein jotain stereotypioita jotka eivät vastaa kovin hyvin todellisuutta.

    1. Yama, jos he eivät ole suurituloisia, ovatko he sitten muka pienituloisia?

      Eivät pienituloiset aja paljoa autolla, kun siihen ei ole varaa. Lyön vetoa, että keskimäärin auton omistajuus vähenee samaa mukaa tulojen vähentyessä.

      Ja tilastoissa on vielä kummallisia piikkejä eli pienituloisia, jotka ajavat niin paljon että on syytä olettaa jonkun toisen maksavan (esim. opiskelija, jonka bensalaskun kuittaa vanhemmat).

      1. ”Eivät pienituloiset aja paljoa autolla, kun siihen ei ole varaa. Lyön vetoa, että keskimäärin auton omistajuus vähenee samaa mukaa tulojen vähentyessä.

        Ja tilastoissa on vielä kummallisia piikkejä eli pienituloisia, jotka ajavat niin paljon että on syytä olettaa jonkun toisen maksavan (esim. opiskelija, jonka bensalaskun kuittaa vanhemmat).”

        Riippuu mitä tilastoa katsoo. Asiaan vaikuttaa mm. se, katsooko tulotilastoa, jossa on tulot ennen verovähennyksiä ja huomioiden verottomat työnantajan maksamat matkakorvaukset tai verovähennysten jälkeen ja ilman verottomia matkakorvauksia. Jälkimmäisissä paljon työajoa tekevät näkyvät selvästi pienituloisempina kuin ensin mainituissa tilastoissa.

        Yleisempi tilanne kuin se, että vanhemmat maksavat nuoren laskut, lienee se, että nuoret kerryttävät kilometrejä vanhempansa virallisesti omistamalla autolla, mikä lisää suurituloisten ajokilometrejä, vaikka johtuu siitä, että suurituloisten pienituloisemmassa elämäntilanteessa olevat lapset ovat myös auton käyttäjinä. Lapset tulevat 18-vuotiaiksi noin siinä kohtaa kun vanhemmat ovat työuransa tulohuipussa.

        Toki myös se vaikuttaa asiaan, että autot ovat useimmiten vain yhden henkilön nimissä, vaikka yleisimmin samassa asunnossa asuu vähintään pariskunta, ja autolla voi siten olla useampi kuin yksi käyttäjä. Tällöin esimerkiksi mies ajaa naisen nimissä olevalla autolla tai päinvastoin. Suomessa ei ole tilastoa pariskunnista kuin avioparien osalta, ja kotitalouksia käsittelevissä tutkimuksissa on yleisesti epäselvää se, että miten tutkijat ovat tulkinneet pariskunnat pariskunniksi osaten erottaa kuitenkin esim. työn tai opiskelun takia erillään asuvat pariskuntiin kuuluviksi ja kimppakämpissä olevat erillistalouksiksi. Usein kotitaloustutkimusten menetelmäkuvauksessa ei sanota kotitalouksien tunnistamisesta mitään, koska tutkijat eivät usein itsekään tiedä, miten tulkinta kotitalouksista on aineistossa jonkun toisen toimesta muodostettu. Mutta se on jo toinen asia.

    2. ”Kuinkahan paljon on “paljon”. Tunnen kyllä aika paljon ihmisiä jotka 1/ asuvat maalla tai pientaajamissa ja 2/ tarvitsevat autoa lähes päivittäin 3/ eivät ole suurituloisia.
      Tuntuu siltä että autojen käyttäjäprofiilit ovat keskusteluissa usein jotain stereotypioita jotka eivät vastaa kovin hyvin todellisuutta.”

      Tuossa ehkä kysymys on tosiaan, että paljonko on paljon. Jos ajaa päivittäin 20 km 230 päivänä vuodessa, siitä kertyy 4 600 km. Se on liikennetilastoissa vähän. Eniten ajavaan pariin prosenttiin kuuluu mm. myynti- ja asennustöitä päivittäin tekeviä sekä taksiautoilijoita, jotka ajavat monta tuntia päivässä jo työkseen, jolloin kilometrejäkin voi kertyä esim. 80 000 km vuodessa tai enemmän.

      Aallon selvityksessä suurimmat päästöt tulivat kotitalouksilla, joissa oli 70-80 000 euron vuositulot. Eli pariskunnan ollessa kyseessä, noin 3000 €/kk per henkilö tienaavat pariskunnat olivat tilastossa päästöhuipun aiheuttavia isotuloisia (3000*12,5*2=75 000 euroa, kuukausikertoimena 12,5 koska lomarahat). Se vastannee myös monen arkikokemusta, että noin 3000 €/kk tienaavat ajavat eniten. Isotuloisimmilla kilometrejä vähentää mm. taksien käyttö asiakkaana, jolloin kilometrit tilastoituvat taksikuskin kotitaloudelle tuollaisessa tarkastelussa.

  8. Kustannustehokkuuden lisääminen ilmastopolitiikkaan olisi järkevää. Mutta käytäntö törmääkin sitten vuosikymmeniä ja jopa vuosisatoja vanhoihin poliittisiin sopimuksiin. Esimerkiksi kansainväliselle lentoliikenteelle ei saatu järjestettyä polttoaineveroja, koska 1940-luvulla tehtiin asiasta sopimus, joka kielsi kansainvälisessä liikenteessä sellaisten maksujen perimisen, eikä asiaa koskevaa kansainvälistä sopimusta ole sen jälkeen saatu muutettua. Seurauksena saastuttava lentoliikenne on verovapaata ja vähemmän saastuttavat liikennemuodot verotettuja, jolloin verotus muodostaa ilmaston kannalta kannusteita nurinperin.

    Ongelma ei ole vain kansainvälinen. Suomen sisälläkin on sopimuksia, jotka estävät kustannustehokkaan ilmastopolitiikan. Esimerkiksi Itsehallintolain mukaan ympäristöasioissa lainsäädäntövastuu on Ahvenanmaan maakunnalla. Joka on sitten oikeuttaan hyödyntäen jättänyt soveltamatta monta valtion käyttöön valtion muuhun Suomeen käyttöön säätämää ilmastotoimea. Siellä ei ole tuon takia voimassa edes biopolttoaineiden jakeluvelvoitetta, joka koskee Suomea muutoin.

    Saavutetuista eduista luopuminen on vaikeaa. Oikeusvaltioissa voi vielä vedota lakeihin, ja viivyttää monia asioita oikeussuojakeinoihin vedoten. En usko, että tulemme näkemään kustannustehokasta ilmastopolitiikkaa lähivuosikymmeninä. Monien kustannustehokkaimmasta päästä olevien keinojen käyttö kun on kielletty joko kansainvälisin tai kansallisin päätöksin, ja muutosta siihen tuskin nähdään vuosikausiin. 2010-luvulla paisuivat erityisesti ne päästöt, jotka eivät ole päästöverotuksen ja päästökaupan piirissä. Päästöjen kansainväliset ja kansallisetkin ohjauskeinot vaikuttavat vuotavan pahasti. En usko enää 1,5 asteen tavoitetta saavutettavan. Todennäköisesti 2 asteen tavoitekaan ei onnistu, koska saavutetuista eduista pidetään tiukasti kiinni.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.