Kustannustehokkuutta ilmastopolitiikkaan

Taloudel­la on edessään sopeu­tu­mi­nen ilmas­ton aset­tami­in rajoituk­si­in. Vaik­ka se tuot­taa hyviä ansain­tamah­dol­lisuuk­sia monille yri­tyk­sille, koko kansan­taloudelle se on kuitenkin rasitus. Muu­tos tulee hyvin kalli­ik­si, mut­ta sopeu­tu­mi­nen ilmas­ton­muu­tok­sen tuskallisi­in seu­rauk­si­in tulisi vielä paljon kalliimmaksi.

Mon­en korvi­in sielun viholli­nen kuiskii, että meille  tulisi halvem­mak­si, jos muut maat tor­juisi­vat ilmas­ton­muu­tok­sen. Mei­dän osu­utemme siitä on niin pieni, että voimme hyvin elää kuin pellossa.

Samaa kuisket­ta kuu­luu muis­sakin mais­sa.  Houku­tus vapaa­matkus­tamiseen on keskeinen syy siihen, että ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­nas­sa on men­estyt­ty niin huonos­ti. Paikalli­sista ympäristöon­gelmista on päästy parem­min eroon, kos­ka jokainen maa aiheut­taa ne itse itselleen.

Län­si­maid­en yhteistyökyky on paran­tunut val­tavasti Ukrainan sodan aikana. Ehkäpä nyt päästään eteen­päin myös ilmastopahis­ten kuri­in lait­tamises­sa. EU:ssa valmis­tel­laan jo hiilitulleja.

Siipeen­sä saanut Venäjä voi vetäy­tyä kuoreen­sa ja välit­tää vähät globaal­ista vas­tu­us­ta. Tätä riskiä vähen­tää se, että yksi pahiten ilmas­ton­muu­tok­ses­ta kär­sivistä maista on Kiina, jon­ka siir­tomaak­si Venäjä onpäätymässä.

Kun ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­ta tulee kalli­ik­si, se kan­nat­taa toteut­taa kus­tan­nuste­hokkaasti. Hin­tao­h­jaus – siis tässä tapauk­ses­sa hiiliv­erot ja/tai päästöoikeuskaup­pa ovat ylivoimais­es­ti kus­tan­nuste­hokkain vaihtoehto.

Sak­sa on tur­vau­tunut poli­it­tiseen normio­h­jauk­seen ja tuki­in, Bri­tan­nia hiiliv­eroi­hin. Bri­tann­ian ilmastopoli­ti­ik­ka on ollut sekä paljon halvem­paa että tuloksellisempaa.

Hin­tao­h­jauk­sen hyvi­in puoli­in kuu­luu, ettei siinä yritetä veika­ta voit­tavaa teknolo­giaa. Siinä on myös vaikeam­paa vetää koti­in­päin kuin poli­itikko­jen mikro­man­ageroimas­sa muu­tok­ses­sa. Ehkä juuri sik­si se ei ole päät­täjien suosiossa.

Saas­tut­ta­van vai­h­toe­hdon verot­tamisen sijas­ta voidaan tietysti myös sub­ven­toi­da puh­taam­paa vai­h­toe­htoa. Se on kuitenkin selvästi tehot­tomam­paa ja tulee kalli­im­mak­si sekä kansan­taloudelle että eri­tyis­es­ti julkiselle taloudelle. Mon­es­ta hyvästä asi­as­ta joudu­taan luop­umaan, kun val­tion rahat loppuvat.

Suomen nykyi­nen hal­li­tus on kuitenkin valin­nut sub­ven­tion tien, kos­ka se on poli­it­tis­es­ti helpom­pi. Etlan San­na Kur­ro­nen kom­men­toi tätä Twit­teris­sä kysymäl­lä, pitävätkö hal­li­tus­puolueet äänestäjiään tyh­minä. Joutu­vathan nämä lop­ul­ta kuitenkin mak­samaan sub­ven­tiot veroina. Kos­ka valit­tu lin­ja tulee paljon kalli­im­mak­si, se on taloudel­lis­es­ti epäedullisem­pi myös äänestäjille.

On poli­it­tista heikkout­ta, että tälle tielle on joudut­tu. Vaan eipä ole oppo­si­tiokaan kan­nus­tanut hal­li­tus­ta val­it­se­maan toisin.

Ukrainan sodan seu­rauk­se­na nous­sut polt­toaineen hin­ta on syn­nyt­tänyt vaa­timuk­sia lisätä tukea sähköau­ton han­k­in­taa. Luulisi, että polt­toaineen hin­nan­nousu pikem­minkin vähen­täisi sen tarvetta.

Toki muu­tok­ses­ta koitu­via kohtu­ut­to­muuk­sia on pehmen­net­tävä. Elinkeinon­sa tai työ­paikkansa menet­täviä tulee kohdel­la samo­jen peri­aat­tei­den mukaan kuin muitakin raken­nemuu­tok­sista kärsiviä.

Ener­gian hin­nan­nousus­ta kär­siviä kan­nat­taa tukea lähin­nä tulon­jakoa oikaise­mal­la. Tämä ei saa toimia niin, että se kan­nus­taa jatka­maan niin kuin ennenkin, sil­lä ei pidä jatkaa niin kuin ennen.

Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­sel­la tutkit­ti­in rek­iste­ri­aineis­to­jen avul­la polt­toaineen hin­nan­nousun vaiku­tuk­sia. Oli tiedos­sa tulot, asuin­paik­ka ja kat­sas­tuk­sen yhtey­dessä saadut tiedot aje­tu­ista kilo­me­treistä. Osoit­tau­tui, että aika pienel­lä rahal­la saataisi­in kohtu­ut­to­muudet kom­pen­soiduk­si. Aineis­tos­ta ei muuten juuri löy­tynyt maal­la asu­via pien­i­t­u­loisia, jot­ka ajaisi­vat paljon autol­la. Sel­l­aisia suu­rit­u­loisia kyl­lä löytyi.

= = = = = =

Kir­joi­tus on julka­istu Talouselämän nettisivuilla.

26 vastausta artikkeliin “Kustannustehokkuutta ilmastopolitiikkaan”

  1. Olen jo pidem­män aikaa ihme­tel­lyt tätä ilmastohysteriaa.

    Syynä on se, että ilmas­to­tutkimus on jyrkästi jakaan­tunut ”poli­it­tiseen” ja ”oikeaan” tieteeseen.

    ”Poli­it­tista tiedet­tä” edus­ta­vat YK:n alaisen IPCC:n julkaise­mat, poli­it­tisille päät­täjille tarkoite­tut rapor­tit, joista viimeinen on AR6. Tuo raport­ti perus­tuu kymme­nen toi­sis­taan eroa­van, ”fysi­ikan lakkien mukaisien” mallin keskiar­voon maa­pal­lon ilmastosta. 

    Itsekin matemaat­tisia malle­ja tehneenä tiedän, että IPCC:n mallit ovat epälu­otet­tavia, eivätkä anna riit­tävää tietoa PAIKALLISESTA ilmas­tos­ta. Nämä mallit ovat kuitenkin nykyisen hir­mukali­in ilmastopoli­ti­ikan perusta.

    ”Oikea­ta tiedet­tä” edus­taa muun muas­sa Cli­mate Mod­el­ling Alliance, Cli­MA. (https://clima.caltech.edu)

    ”Olemme Cal­techin, MIT:n ja NASAn Jet Propul­sion Lab­o­ra­to­ryn tutk­i­joiden, insinöörien ja soveltavien matemaatikoiden liitto.”

    ”Kehitämme ensim­mäistä Earth-jär­jestelmä­mallia, joka oppii automaat­tis­es­ti eri­lai­sista tietolähteistä. Mallimme hyö­dyn­tää edis­tys­tä koneop­pimises­sa ja tieto­jen assim­i­laa­tios­sa oppi­ak­seen havain­noista ja tiedoista, jot­ka on luo­tu tarpeen mukaan kohdis­te­tuis­sa korkear­es­oluu­tioi­sis­sa sim­u­laa­tiois­sa, esimerkik­si pil­vistä tai val­tamerten tur­bu­lenssista. Näin voimme vähen­tää ja kvan­tifioi­da ilmas­toen­nustei­den epävarmuutta.”

    Uudet CliMA:n mallit tule­vat anta­maan tarkko­ja PAIKALLISIA ilmas­toen­nustei­ta, juuri kyseisen alueen päät­täjien käyt­töön. Ne ovat tärkeitä sik­si, että maa­pal­lon eri paikois­sa ilmas­ton muu­tos on kovinkin erilaista. 

    Esimerkik­si Suomen kohdal­la ilmas­ton läm­pen­e­m­i­nen on pääosin edullista.

    Olenkin huolis­sani siitä, että Suomen muutenkin moni­vam­mainen talous lop­ullis­es­ti rau­nioite­taan vääril­lä ja mega-hin­taisil­la ilmastopäätök­sil­lä, jot­ka eivät perus­tu oikeaan tieteeseen, vaan maan edun vas­taiseen maail­man­paran­nus-ide­olo­giaan ja harhaiseen ilmastokiimaan.

    Suomen kansa ansait­see parempaa!

    1. Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että Suomen ei tarvitse olla ilmas­ton­muu­tok­ses­ta huolis­saan kun seu­rauk­se­na on “vain” märät tal­vet ja enem­män sadet­ta, ja hyö­ty­puolel­la ehkä pidem­pi kasvukausi ja vähäisem­pi läm­mi­tys­tarve (mitä nyt raken­nuk­set home­htu­vat kun ne joutu­vat ilmas­toon johon niitä ei ole suun­nitel­tu ja met­sät kär­sivät uuden ilmas­ton tuomista tuho­lai­sista joi­hin ne eivät ole sopeu­tuneet)? Eli et mil­lään näe Suomen ongel­mana sitä, että ilmas­ton­muu­tok­sen seu­rauk­se­na pari mil­jar­dia ihmistä näkee nälkää ja läh­tee etsimään parem­paa elämää muual­ta, esim. Suomesta?

      Mielestäsi var­maankin Ukrainankin tukem­i­nen on maan edun vas­taista maailmanparannusideologiaa?

      1. Hyvä arkkite­hti,

        Olen sitä mieltä, että meil­lä suo­ma­laisil­la on moraa­li­nen velvol­lisu­us ensisi­jais­es­ti huole­htia ja varmis­taa omien kansalais­temme hyv­in­voin­ti ja turvallisuus.

        On täysin vas­tu­u­ton­ta ajaa Suomen talous suori­tusti­laan holtit­toma­l­la velan­otol­la ja tekemäl­lä Suomes­ta kil­pailukyvytön, niin kuin nyt on tehty!

        Suomen eli­itin, johon kuu­luu myös ay-mafi­amme, on nyt rehellis­es­ti tun­nustet­ta­va, että sosial­isti­nen talouskokeilumme on epäon­nis­tunut, niin kuin kaikkial­la muuallakin.

        Nyt mei­dän on pakko kiireesti tehdä täy­delli­nen talous­re­for­mi markki­na­t­alouden ehto­jen mukaan, jol­loin saamme takaisin kil­pailukykymme ja taloutemme taas plussalle.

        Muus­sa tapauk­ses­sa Suomes­ta tulee lop­ul­ta sel­l­ainen ker­jäläis­ten maan, jon­ka kansalaisia muit­ten pitää tul­la asuttamaan!

        Maail­mas­sa on nyt meneil­lään armo­ton markki­nao­suuk­sien uus­jako ja täl­lä menol­la Suo­mi jää siinä häviäjien joukkoon.

        Surullis­in­ta tässä on se, ettei tuol­lais­es­ta talous­re­formista ole edes mitään keskustelua, saati sit­ten konkreet­tista suunnitelmaa.

        Sen sijaan kaistapäisen vas­tu­ut­tomasti vain hössötetään ”vihreää siir­tymää”, joka muka­mas ratkaisee Suomen talousongelmat.

        Itse olen ollut kp-yrit­täjänä myymässä armot­tomille globaal­i­markki­noille suo­ma­laista ympäristötekni­ikkaa 30+ vuot­ta ja tiedän, että viher­politruk­it ja CO2-usko­vaiset besser­wis­ser­it ovat tässä vain haittana.

        Suomen kansa ansait­see parem­man eli­itin, joka panee oman maan edun muit­ten edelle!

      2. Vihreä siir­tymä voidaan kyl­lä pistää tauolle sik­si aikaa kun öljy, kaa­su, sähkö, lan­noit­teet ja muut tärkeät raa­ka-aineet ovat sat­tuneista syistä kortilla.
        Tämän “Venäjästä eroon” ‑siir­tymän aikana kaik­ki mah­dolli­nen luovu­us pitää sal­lia vaik­ka joudut­taisi­in otta­maan taka­pakkia vihreässä siir­tymässä. Kaik­ki muutkin län­si-Euroopan maat ovat samas­sa liemessä. Toiv­ot­tavasti eli­it­ti on per­il­lä mitä se vaatii. Suomea voi uha­ta elin­tarvikepu­la yhtälail­la kuin 1860-luvul­la tai 1. maail­man­so­dan aikana.

    2. Vain paikallisen ilmas­toon tui­jot­ta­mi­nen on kuin kusisi saap­pai­in­sa. Ilmas­to on koko pla­nee­tan asia, ei yksit­täisen maan.
      Suomen ilmas­to ei muut­tuisi siedet­täväm­mäk­si jos meil­lä olisi Poh­jan­meren rantaval­tioiden kaltaiset sateiset ja pimeät tal­vet ja Välimeren alueen hel­teet ja välil­lä rankkasatei­ta ja tulvia.

      Toki Suomen raa­ka-ainei­ta kulut­ta­va teol­lisu­us ja sen suuri ener­gianku­lu­tus tulisi ottaa huomioon kokon­aisu­uuk­sia las­ket­taes­sa. Se mis­sä voitaisi­in paran­taa on yhdyskun­tarak­en­teen tiivistämi­nen niin että liikku­mis­tarve vähenisi.

      1. “Se mis­sä voitaisi­in paran­taa on yhdyskun­tarak­en­teen tiivistämi­nen niin että liikku­mis­tarve vähenisi.”

        Tämä on help­po ja jopa hal­pa keino (ain­oas­taan hidas), se säästäisi taval­lis­ten ihmis­ten raho­ja kun pyöräl­lä pysty­isi ihan aidosti hoita­maan asioi­ta eikä tarvitse ajaa autol­la joka paikkaan 5–10 km. Valitet­tavasti tätä kehi­tys­tä ei tue­ta tai aje­ta riit­tävästi täl­läkään het­kel­lä eri­laisin vero­porkkanoin ja ‑kepein. Ihmiset yhä rak­en­ta­vat pel­loille ja met­sään omakoti­talo­ja ja sit­ten itkevät että ben­sa on kallista. Jos­sain vai­heessa pitäisi sanoa vain että “oma vika, ei val­tio voi tukea tei­dän vääriä val­in­to­ja”, varsinkin kun ilmas­toasi­at ja tarve hiilid­iok­sidipäästö­jen vähen­tämiseen on ollut laa­jalti tiedos­sa koh­ta jo vähin­tään 10 vuot­ta. Tyh­myy­destä ran­gais­taan tässä maas­sa näköjään vain pien­i­t­u­loisia ja koulut­ta­mat­to­mia tai mata­lasti koulutettuja.

        Tiivis (mut­ta ei liian tiivis, mikä erit­täin harv­inaista Suomes­sa) kaupunki­rakenne tutkimusten mukaan lisää taloudel­lista toimeli­aisu­ut­ta jo pelkästään sen vuok­si että moni palvelui­ta voivat yrit­täjät tuot­taa halvem­min hin­noin kun kysyn­tää on enem­män. Karkeasti mitä kauem­pana palvelu on, niin sitä pidem­pi aika yrittäjältä/työntekijältä kuluu siir­tymisi­in (näis­sä on AINA jokin hin­ta), ja samoin mitä kauem­pana palvelu on kulut­ta­jalle niin se las­kee kiin­nos­tus­ta palvelun käyt­tämiseen. Tämän fak­tan toden­mukaisu­u­den voi kukin melko hel­posti tode­ta itse, omakoti­talopel­loil­la ei usein ole yhtään rav­in­toloi­ta tai edes par­turi-kam­paamoi­ta, puhu­mat­takaan muista palveluista, ja sama kos­kee monia har­vaan raken­net­tu­ja ker­rostalolähiöitä ja riv­i­taloaluei­ta myös.

      2. Yhdyskun­tarak­en­teen tiivistämisel­lä tarkoitin sitä että ihmiset jot­ka asu­vat maaseudul­la vaik­ka hei­dän työn­sä on kaupungis­sa voisi­vat pikkuhil­jaa hakeu­tua asumaan kaupunkei­hin. Tämä ei tule tapah­tu­maan nopeasti, mut­ta esim van­huk­sil­ta jää kun muut­ta­vat van­hainkotei­hin tyhjiä talo­ja maaseudulle ja parem­pi ratkaisu olisi jos niitä ei enää käytet­täisi pysyvään asumiseen, vaik­ka moni ajat­telee että niistä saa hal­van kodin itselleen. Jos ne kel­paa­vat vapaa-ajan asumiseen niin olkoot, mut­ta muista syr­jäseu­tu­jen taloista voisi val­tio jopa mak­saa purkukorvauksia. 

        En oikein usko alki­o­laisu­u­den ole­van ympäristön kannal­ta paras ratkaisu, vaik­ka kehutaan että se on omavaraista jne. Autoilus­ta johtu­va ener­giankäyt­tö jos esim moni­lapsi­nen per­he asuu maaseudul­la vaik­ka työt ja koulut ovat kaupungeis­sa, ja etäisyyk­sistä tulee pitk­iä, ovat omi­aan lisäämään Suomen ympäristör­a­sitet­ta. Ei Suomea voi myöskään ver­ra­ta tiheään asut­tui­hin kes­ki-Euroopan mai­hin jos­sa maaseu­tu ei ole hajal­laan vaan ihmiset asu­vat taa­jamis­sa. Ei se tule ole­maan help­poa, siitä pitää kesto­hal­li­tus­puolue Keskus­ta huolen.

      3. “En oikein usko alki­o­laisu­u­den ole­van ympäristön kannal­ta paras ratkaisu, vaik­ka kehutaan että se on omavaraista jne. Autoilus­ta johtu­va ener­giankäyt­tö jos esim moni­lapsi­nen per­he asuu maaseudul­la vaik­ka työt ja koulut ovat kaupungeis­sa, ja etäisyyk­sistä tulee pitk­iä, ovat omi­aan lisäämään Suomen ympäristörasitetta.”

        En usko minäkään tuon ole­van ympäristön kannal­ta paras ratkaisu. Tosin tutkimusten mukaan etenkin tiheään kaupunki­a­sumiseen liit­tyy korkeampi tulota­so ja siihen taas mm. laa­jem­pi palvelu­jen kulu­tus (joka ei ole läh­eskään niin ympäristö­vaiku­tuk­sista vapaa­ta kuin joskus väitetään) sekä ulko­maan­matkailu isoine ympäristö­vaiku­tuksi­neen, joten ongel­ma siel­lä ja vetelä tääl­lä tai jotenkin sinne päin.

        Mitä maaseudun van­hoi­hin taloi­hin tulee, niistä huonokun­toisimpia pitäisi nimeno­maan purkaa. Mut­ta lail­lis­es­ti toteutet­tu purkami­nen asbesti­vaa­timuk­set ja muut huomioiden on niin kallista, varsinkin jos mate­ri­aalit halut­taisi­in kier­rät­tää (kun etäisyy­det kier­rä­ty­s­paikkoi­hin ovat pitk­iä), että raken­nuk­set jätetään usein vain lahoa­maan, kunnes aika jät­tää omis­ta­jas­ta, jon­ka jäl­keen kaik­ki kieltäy­tyvät talon per­im­is­es­tä. Sen jäl­keen kus­tan­nus­vas­tuu purkamis­es­ta siir­tyy julkiselle sek­to­rille, joka myöskin jät­tää purkamisen tekemät­tä. Osa maaseudus­ta on täyn­nä purkukun­toisia talo­ja, joi­ta ei ole puret­tu, eikä aikeis­sakaan purkaa. Niitä talo­ja on yhteen­sä sato­ja tuhan­sia. Se on usein vai­et­tu ongel­ma, johon liit­tyy myös läjäpäin purku­talo­jen luon­non­va­ro­ja, joiden kier­toon saami­nen on sijain­nista johtuenkin haas­tavaa, mut­ta joi­ta ei kaatopaikallekaan oikein voisi viedä.

    3. IPCC kyl­lä viit­taa ihan oikeaan tieteeseen. IPCC ei itse tee mallinnus­ta tai muu­ta tutkimus­ta vaan vain koost­aa rapor­tit (oikean) tutkimuk­sen perusteella.

      On mah­dol­lista, että joku uusi ilmas­tom­a­lli on tarkem­pi kuin aiem­mat, mut­ta aiem­pi­enkin mallien tulosten perus­teel­la voi jo päätel­lä, että kasvi­huonepäästöjä on syytä vähentää.

  2. Hyvä kir­joi­tus.

    CO2-päästöistä puhut­taes­sa keskustelu ajau­tuu yllät­tävän usein siihen, miten ohja­ta kulut­ta­jien toim­intaa. “Kansalaisen hiil­i­jalan­jälkeä” saate­taan mita­ta jaka­mal­la maan lasken­nal­liset CO2-päästöt nuppiluvulla.

    Suomen kohdal­la täl­lainen laskel­ma antaa harhaan­jo­hta­van kuvan. Pelkästään yksit­täisessä katu­osoit­teessa sijait­se­va teräste­hdas tuot­taa Suomen CO2-päästöistä melkein 10%. Muu­ta­ma pääasi­as­sa vien­ti­tuot­tei­ta valmis­ta­va alhaisen jalostusas­teen tehdas gen­eroi yhdessä mil­tei saman ver­ran CO2-päästöjä kuin Suomen koko liikenne.

    CO2-päästövähen­nyk­siä tavoitel­lessa olisikin tehokkain­ta puut­tua juuri näi­hin isoi­hin päästäji­in. Ei kasvis­ruokavalioon, sähköau­toilu­un tai juna­matkailu­un siir­tymi­nenkään haitak­si ole: hyö­ty vaan jää mität­tömäk­si suh­teessa kokon­aisu­u­teen. Todel­li­nen ilmas­toteko olisi teräste­htaan, öljyn­jalosta­mon tai sement­tite­htaan sulkem­i­nen. Tai tek­nol­o­giset inno­vaa­tiot, joil­la run­saasti CO2-päästöjä tuprut­tavien tehtaiden saas­tut­tavu­ut­ta alennettaisiin.

    Pidänkin vuo­den 2021 merkit­tävim­pänä ilmas­totekona Solid­i­u­min omis­tamien SSAB:n osakkei­den siir­tymistä val­tion hal­tu­un. Val­tio kyke­nee halutes­saan tehokkaaseen, vihreään omistajaohjaukseen. 

    jk. Maal­la asu­vat pien­i­t­u­loiset saat­ta­vat puut­tua Aal­to-yliopis­ton tilas­tos­ta sik­si, että syr­jäseuduil­la autoil­e­vat pien­i­t­u­loiset aja­vat toisi­naan kat­sas­ta­mat­tomil­la autoilla.

    1. Tilas­to­ja yksit­täis­ten ihmis­ten kulut­tamis­es­ta on vaikea tehdä kos­ka ihmisil­lä on niin eri­laisia tapo­ja kulut­taa asi­un­paikas­ta riip­pumat­ta. Ain­oa mikä tiede­tään on miten paljon eri polt­toainei­ta polte­taan autois­sa ja läm­mi­tyskat­tilois­sa, miten paljon sähköä kuluu mis­säkin ja miten se tuote­taan, ja miten paljon tavar­ali­ikenne, teol­lisu­us ja maat­alous kulut­taa, ja miten paljon met­sää kaade­taan ja maaperää louhi­taan teol­lisu­u­den ja rak­en­tamisen raa­ka-aineik­si. Kun nämä las­ke­taan yhteen ja jae­taan nup­pilu­vul­la niin Suomen kohdal­la päästölu­vut ovat lohdut­toman huonot ollak­seen län­si-euroop­palainen hyv­in­voin­ti­val­tio, mut­ta jos viiteryh­mäk­si laite­taan itä-euroop­palainen perus­te­ol­lisu­us- ja maat­alous­val­tio niin näyt­tää paremmalta.

      1. “Tilas­to­ja yksit­täis­ten ihmis­ten kulut­tamis­es­ta on vaikea tehdä kos­ka ihmisil­lä on niin eri­laisia tapo­ja kulut­taa asi­un­paikas­ta riip­pumat­ta. Ain­oa mikä tiede­tään on miten paljon eri polt­toainei­ta polte­taan autois­sa ja läm­mi­tyskat­tilois­sa, miten paljon sähköä kuluu mis­säkin ja miten se tuote­taan, ja miten paljon tavar­ali­ikenne, teol­lisu­us ja maat­alous kulut­taa, ja miten paljon met­sää kaade­taan ja maaperää louhi­taan teol­lisu­u­den ja rak­en­tamisen raaka-aineiksi.”

        Noitakaan ei tiede­tä tarkasti. Polt­toaineen kulu­tus tiede­tään sen mukaan, mitä verote­taan. Sitä ei tiede­tä, paljonko tankataan maan rajo­jen ulkop­uolel­la, tai paljonko vero­ja kier­retään verot­tomil­la polt­toaineil­la. Met­sien kaatamis­määristäkin on vain arvioi­ta. Sel­l­ute­htaiden sisään syömä puumäärä tiede­tään, mut­ta 600 000 pien­metsän­o­mis­ta­jan toimia on han­kala tilas­toi­da tarkasti. Maa-ainesten muokkauk­sen määräti­las­totkin ovat Suomes­sa yllät­tävän hute­ria. Sähkön kulu­tusti­las­tot ovat luotet­tavim­mas­ta päästä — siltä osin kuin käytetään val­takun­nan verkos­ta tule­vaa sähköä. Esim. aurinkopa­neeleista suo­raan raken­nuk­sen käyt­töön sähkön ostoa vähen­tävästi tule­van sähkön määrän osalta arvioin­ti menee sit­ten taas han­kalam­mak­si, samoin niiden sähkön käyt­täjien osalta, jot­ka ovat irti val­takun­nan verkos­ta. Tilas­toista löy­tyy kyl­lä luku­ja. Mut­ta miten ne on tuotet­tu on toinen asia. Suo­ma­laiset tilas­tot ovat ilmeis­es­ti kuitenkin maail­man luotet­tavim­mas­ta päästä.

      2. “Kun nämä las­ke­taan yhteen ja jae­taan nup­pilu­vul­la niin Suomen kohdal­la päästölu­vut ovat lohdut­toman huonot ollak­seen län­si-euroop­palainen hyv­in­voin­ti­val­tio, mut­ta jos viiteryh­mäk­si laite­taan itä-euroop­palainen perus­te­ol­lisu­us- ja maat­alous­val­tio niin näyt­tää paremmalta.”

        Ei ole viimeisen virk­keen mukaises­ti. Esim. Sak­sa, Bel­gia ja Alanko­maat ovat olleet myös surkei­ta päästö­jen aiheut­ta­jia, emmekä näytä hyvältä edes itä-euroop­palais­ten maid­en ollessa ver­tailu­joukkona, sil­lä siel­läkin on myös monia edes meitä parem­min päästö­jen kanssa toiminei­ta. Ei ole meil­lä län­si-Euroopas­sa paljoakaan kehu­mista omis­sa toimis­sa maail­man mit­takaavas­sa, vaan kuu­lumme maail­man pahimpi­en kumu­lati­ivis­ten päästö­jen aiheut­ta­jien joukkoon, jol­laista kulu­tus­ta­soa muun maail­man osalta maa­pal­lo ei kestäisi.

    2. Tutk­i­ja Punavuores­ta: “CO2-päästövähen­nyk­siä tavoitel­lessa olisikin tehokkain­ta puut­tua juuri näi­hin isoi­hin päästäjiin.”

      Vähen­nyk­siä tavoitel­lessa on tehokkain­ta aset­taa kaikille päästöille sama hin­ta, jol­loin ne vähenevät sieltä, mis­tä vähen­nyk­set ovat halviten saatavis­sa. Julkisen val­lan ei pidä tässä mitenkään eritel­lä iso­ja ja pieniä päästäjiä.

      1. Ossi Sare­so­ja:

        Vähen­nyk­siä tavoitel­lessa on tehokkain­ta aset­taa kaikille päästöille sama hin­ta, jol­loin ne vähenevät sieltä, mis­tä vähen­nyk­set ovat halviten saatavis­sa. Julkisen val­lan ei pidä tässä mitenkään eritel­lä iso­ja ja pieniä päästäjiä.

        Niin­pä — vaan mik­si ihmeessä näin ei mis­sään nimessä halu­ta tehdä?

        Yksinker­tainen päästökaup­pamekanis­mi tor­pe­doidaan kaiken­maail­man maa- ja päästösek­toriko­htaisil­la tavoit­teil­la, tak­sonomioil­la (ain­oas­taan “puh­da­sop­pisek­si” autu­ute­tut keinot kel­paa­vat — vaik­ka lop­putu­los olisi jopa negati­ivi­nen) ja jous­ta­mat­tomil­la direk­ti­iveil­lä (sadan­ton­nin remp­pa, että saa mörskän lasken­nal­lisen ener­gialu­okan pari luokkaa ylemääk­si + seu­raavas­sa vai­heessa vielä kat­totäy­teen aurinkopan­elei­ta, joista ei ole hyö­tyä talvel­la ja kesäl­lä niitä ei tarvi­ta kun sähkö on melkein ilmaista, jne.)

        Kyyni­nen sivus­taseu­raa­ja voisi tul­la siihen tulok­seen, että tarkoi­tus on vain aiheut­taa mah­dol­lisim­man paljon ylimääräisiä kus­tan­nuk­sia ja kiusaa taval­liselle kansalaiselle, jot­ta Pyhän Ilmas­touskon­non dog­mit ja päämäärätön pani­ik­ki ei vain het­kek­sikään uno­hdu. Toinen vai­h­toe­hto on tietysti se, että päät­täjät kär­sivät numero­taidot­to­muud­es­ta, dun­ningkru­ugerista ja vaikeista haasteista liit­tyen vähäisem­päänkin loogiseen ja ratio­naaliseen ajat­telu­un. Valitet­tavasti jälkim­mäi­nen taitaa pitää paikkansa…

      2. ksee:

        “Niin­pä — vaan mik­si ihmeessä näin ei mis­sään nimessä halu­ta tehdä?”

        Kos­ka sel­l­ainen päätös vaatisi sel­l­aisen yksimielisyy­den, joka on täl­lä het­kel­lä diplo­maat­ti­nen mah­dot­to­muus. Nyt kukin maa voi tehdä päätök­siä vain oman alueen­sa osalta, jos senkään osalta. Jos naa­puri on vapaa­matkus­ta­ja, niin se saa hyödyt ja toiset saa hai­tat. Naa­purille ei sil­loin yleen­sä halu­ta antaa kilpailuetua.

        “Yksinker­tainen päästökaup­pamekanis­mi tor­pe­doidaan kaiken­maail­man maa- ja päästösek­toriko­htaisil­la tavoit­teil­la, tak­sonomioil­la (ain­oas­taan “puh­da­sop­pisek­si” autu­ute­tut keinot kel­paa­vat — vaik­ka lop­putu­los olisi jopa negati­ivi­nen) ja jous­ta­mat­tomil­la direk­ti­iveil­lä (sadan­ton­nin remp­pa, että saa mörskän lasken­nal­lisen ener­gialu­okan pari luokkaa ylemääk­si + seu­raavas­sa vai­heessa vielä kat­totäy­teen aurinkopan­elei­ta, joista ei ole hyö­tyä talvel­la ja kesäl­lä niitä ei tarvi­ta kun sähkö on melkein ilmaista, jne.)”

        Ei siihen ener­gialu­okan nos­toon huonoim­mas­ta pykälän parem­mak­si tarvi­ta vält­tämät­tä aina kuin kalli­impi ener­gia­todis­tus­lasken­ta, jos­sa käytetään mallinnus­ta hyö­dyn­täviä lasken­tasään­töjä halvimpi­en ener­gia­todis­tusten kar­valakki­lasken­tasään­tö­jen sijaan kaikissa niis­sä yksi­tyisko­hdis­sa, jois­sa niil­lä saa parem­man tulok­sen. Tosin EU:n direk­ti­iviehdo­tuk­sen ongel­ma on se, että Suomen heikoim­man ener­giate­hokku­u­den taloi­hin ei ole juurikaan tehty ener­gia­todis­tuk­sia, kos­ka niil­lä ei käy­dä kaup­paa, eikä varsinkaan niin korkeil­la hin­noil­la, että ener­gia­todis­tus­ta tarvit­taisi­in. Ener­gia­todis­tuk­sis­sa­han on Suomes­sa 50 000 euron raja-arvo myyn­ti­hin­nan osalta ja 350 euron raja-arvo vuokran osalta, jon­ka ylit­täessä vain tarvit­see ener­gia­todis­tus laskea: https://www.motiva.fi/ratkaisut/energiatodistusneuvonta/mika_on_energiatodistus/milloin_energiatodistus_tarvitaan_ja_milloin_ei . Joten huonokun­toisim­mista kohteista huonoil­la sijain­neil­la ei ole energiatodistuksia.

    3. Tutk­i­ja Punavuores­ta kirjoitti:

      “CO2-päästöistä puhut­taes­sa keskustelu ajau­tuu yllät­tävän usein siihen, miten ohja­ta kulut­ta­jien toim­intaa. “Kansalaisen hiil­i­jalan­jälkeä” saate­taan mita­ta jaka­mal­la maan lasken­nal­liset CO2-päästöt nuppiluvulla.

      Suomen kohdal­la täl­lainen laskel­ma antaa harhaan­jo­hta­van kuvan. Pelkästään yksit­täisessä katu­osoit­teessa sijait­se­va teräste­hdas tuot­taa Suomen CO2-päästöistä melkein 10%.”

      Ei ole noin. Kansalais­ten hiil­i­jalan­jälkeä las­ke­taan usein mit­taa­mal­la kulu­tuk­sen lasken­nal­liset CO‑2 päästöt nup­pilu­vul­la. Sil­loin Suomen osalta osoit­ta­jas­sa ei ole kuitenkaan esim. teräste­htaan osalta esit­tämääsi vas­taavia päästöjä, sil­lä teräs­tuot­teista vähem­mistö toimite­taan kulutet­tavak­si Suomeen. Vas­taavasti Suomen asukasko­htaista kulu­tus­ta koske­via hiil­i­jalan­jälk­i­tun­nus­luku­ja ei pelas­ta, vaik­ka tuon teräste­htaan päästöt rom­ah­taisi­vat. On erik­seen laskel­mat siitä, mitä ovat Suomen alueel­la tuote­tut päästöt, ja erik­seen laskel­mat siitä, mitä on asukasko­htainen kulu­tuk­sen hiil­i­jalan­jäl­ki. Niitä ei pidä sekoit­taa keskenään.

  3. “Toki muu­tok­ses­ta koitu­via kohtu­ut­to­muuk­sia on pehmen­net­tävä. Elinkeinon­sa tai työ­paikkansa menet­täviä tulee kohdel­la samo­jen peri­aat­tei­den mukaan kuin muitakin raken­nemuu­tok­sista kärsiviä.”

    Eli tarkoit­taako tämä sitä että “oikeille” raken­nemuu­tosten uhreille (kuten Nokian insinöörit) tar­jo­taan erikois­paket­te­ja, kun taas muut saa­vat selvitä itse kukin miten keksivätkään?

    Sitä vaan että Suomes­sa kyl­lä osa­taan kah­den kaistan ratkaisut, asi­as­sa kuin asi­as­sa. Samoin parem­pit­u­loisille on tehty helpok­si työ­paikan perässä muut­ta­mi­nen kun 2. asun­non saa kätevästi vähen­tää tuloista. No, pien­i­t­u­loiselle tämä ei tietenkään ole mah­dol­lista kun ei ole alku­jaankaan varaa 2. kämp­pään. Tämäkin puliveivaus kätevästi edis­tää tehot­tomasti maal­la autoilu­un perus­tu­vaa haja-asu­tus-asum­ista. Ja siinä tapauk­ses­sa että tämä 2 asun­non vir­i­tys tapah­tu­isi kah­den kaupun­gin välil­lä niin taas men­nään met­sään kun hyvä­tu­loiset kil­pail­e­vat pien­i­t­u­lois­t­en kanssa halvem­mista ja pienem­mistä kämp­istä 2. asun­non osalta. Se on kyl­lä tul­lut selväk­si että pien­i­t­u­lois­t­en muroi­hin onnis­tu­taan kuse­maan kyl­lä taval­la tai toisel­la, tuli mitä tahansa.

    Teo­reet­tise­na tarkastelu­na on mielestäni ERITTÄIN mie­lenki­in­toista että 2. asun­non saa suo­raan vähen­tää verotet­tavista tuloista, mut­ta pääa­sun­toa ei? Eli 2. asun­to työtä varten koetaan jotenkin tarpeel­lisek­si peru­soikeudek­si jota tulee tukea, mut­ta asum­i­nen yleen­sä ei ole peru­soikeus. Tämä ei vain käy järkeen.

  4. Eri­no­mainen kir­joi­tus. Asioiden on mak­set­ta­va sen minkä mak­sa­vat, jostain kus­tan­nus tulee kuitenkin aina vas­taan. Tämä kos­kee myös “alueil­la” asum­ista. Tässä suh­teessa en kan­na­ta kaavail­tu­jen liiken­n­evero­jen maaseu­tualen­nus­ta enkä ammat­ti­diese­leitä. Myös työkonei­den polt­toainei­den vero­tus olisi saata­va liiken­nepolt­toainei­den vero­tuk­sen tasalle kos­ka veroa ei käytetä ensisi­jais­es­ti liikenneinfraan.

  5. “Etlan San­na Kur­ro­nen kom­men­toi tätä Twit­teris­sä kysymäl­lä, pitävätkö hal­li­tus­puolueet äänestäjiään tyhminä.”

    Tämä esitetään retorise­na kysymyk­senä, mut­ta se on vakavasti otet­ta­va kysymys. Miten äännestäjät suh­tau­tu­vat jos sama asia esitetään kahdel­la tavalla? 

    Oma intu­tioni on, että pääosa äänestäjistä reagoi vapal­la asso­sioin­nil­la ei ajat­tele­mal­la. Ter­mit ja sanat pitää muo­toil­la tarkkaan.

  6. Tähän asti ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­ta on ollut päästö­jen ulkoistamista.

  7. “Aineis­tos­ta ei muuten juuri löy­tynyt maal­la asu­via pien­i­t­u­loisia, jot­ka ajaisi­vat paljon autol­la. Sel­l­aisia suu­rit­u­loisia kyl­lä löytyi.”

    Kuinka­han paljon on “paljon”. Tun­nen kyl­lä aika paljon ihmisiä jot­ka 1/ asu­vat maal­la tai pien­taa­jamis­sa ja 2/ tarvit­se­vat autoa läh­es päivit­täin 3/ eivät ole suurituloisia.
    Tun­tuu siltä että auto­jen käyt­täjäprofi­ilit ovat keskusteluis­sa usein jotain stereo­ty­p­i­oi­ta jot­ka eivät vas­taa kovin hyvin todellisuutta.

    1. Yama, jos he eivät ole suu­rit­u­loisia, ovatko he sit­ten muka pienituloisia?

      Eivät pien­i­t­u­loiset aja paljoa autol­la, kun siihen ei ole varaa. Lyön vetoa, että keskimäärin auton omis­ta­ju­us vähe­nee samaa mukaa tulo­jen vähentyessä.

      Ja tilas­tois­sa on vielä kum­mallisia piikke­jä eli pien­i­t­u­loisia, jot­ka aja­vat niin paljon että on syytä olet­taa jonkun toisen mak­sa­van (esim. opiske­li­ja, jon­ka ben­salaskun kuit­taa vanhemmat).

      1. “Eivät pien­i­t­u­loiset aja paljoa autol­la, kun siihen ei ole varaa. Lyön vetoa, että keskimäärin auton omis­ta­ju­us vähe­nee samaa mukaa tulo­jen vähentyessä.

        Ja tilas­tois­sa on vielä kum­mallisia piikke­jä eli pien­i­t­u­loisia, jot­ka aja­vat niin paljon että on syytä olet­taa jonkun toisen mak­sa­van (esim. opiske­li­ja, jon­ka ben­salaskun kuit­taa vanhemmat).”

        Riip­puu mitä tilas­toa kat­soo. Asi­aan vaikut­taa mm. se, kat­sooko tuloti­las­toa, jos­sa on tulot ennen verovähen­nyk­siä ja huomioiden verot­tomat työ­nan­ta­jan mak­samat matkako­r­vauk­set tai verovähen­nys­ten jäl­keen ja ilman verot­to­mia matkako­r­vauk­sia. Jälkim­mäi­sis­sä paljon työa­joa tekevät näkyvät selvästi pien­i­t­u­loisemp­ina kuin ensin maini­tuis­sa tilastoissa.

        Yleisem­pi tilanne kuin se, että van­hem­mat mak­sa­vat nuoren laskut, lie­nee se, että nuoret ker­ryt­tävät kilo­me­tre­jä van­hempansa viral­lis­es­ti omis­ta­mal­la autol­la, mikä lisää suu­rit­u­lois­t­en ajok­ilo­me­tre­jä, vaik­ka johtuu siitä, että suu­rit­u­lois­t­en pien­i­t­u­loisem­mas­sa elämän­ti­lanteessa ole­vat lapset ovat myös auton käyt­täjinä. Lapset tule­vat 18-vuo­ti­aik­si noin siinä kohtaa kun van­hem­mat ovat työu­ransa tulohuipussa.

        Toki myös se vaikut­taa asi­aan, että autot ovat useim­miten vain yhden henkilön nimis­sä, vaik­ka yleisim­min samas­sa asun­nos­sa asuu vähin­tään pariskun­ta, ja autol­la voi siten olla use­ampi kuin yksi käyt­täjä. Täl­löin esimerkik­si mies ajaa naisen nimis­sä ole­val­la autol­la tai päin­vas­toin. Suomes­sa ei ole tilas­toa pariskun­nista kuin avioparien osalta, ja koti­talouk­sia käsit­tele­vis­sä tutkimuk­sis­sa on yleis­es­ti epä­selvää se, että miten tutk­i­jat ovat tulkin­neet pariskun­nat pariskun­niksi osat­en erot­taa kuitenkin esim. työn tai opiskelun takia eril­lään asu­vat pariskun­ti­in kuu­lu­viksi ja kimp­pakämp­is­sä ole­vat eril­listalouk­sik­si. Usein koti­talous­tutkimusten menetelmäku­vauk­ses­sa ei san­o­ta koti­talouk­sien tun­nistamis­es­ta mitään, kos­ka tutk­i­jat eivät usein itsekään tiedä, miten tulk­in­ta koti­talouk­sista on aineis­tossa jonkun toisen toimes­ta muo­dostet­tu. Mut­ta se on jo toinen asia.

    2. “Kuinka­han paljon on “paljon”. Tun­nen kyl­lä aika paljon ihmisiä jot­ka 1/ asu­vat maal­la tai pien­taa­jamis­sa ja 2/ tarvit­se­vat autoa läh­es päivit­täin 3/ eivät ole suurituloisia.
      Tun­tuu siltä että auto­jen käyt­täjäprofi­ilit ovat keskusteluis­sa usein jotain stereo­ty­p­i­oi­ta jot­ka eivät vas­taa kovin hyvin todellisuutta.”

      Tuos­sa ehkä kysymys on tosi­aan, että paljonko on paljon. Jos ajaa päivit­täin 20 km 230 päivänä vuodessa, siitä ker­tyy 4 600 km. Se on liiken­neti­las­tois­sa vähän. Eniten ajavaan pari­in pros­ent­ti­in kuu­luu mm. myyn­ti- ja asen­nustöitä päivit­täin teke­viä sekä tak­si­au­toil­i­joi­ta, jot­ka aja­vat mon­ta tun­tia päivässä jo työk­seen, jol­loin kilo­me­tre­jäkin voi ker­tyä esim. 80 000 km vuodessa tai enemmän. 

      Aal­lon selvi­tyk­sessä suurim­mat päästöt tuli­vat koti­talouk­sil­la, jois­sa oli 70–80 000 euron vuosi­t­u­lot. Eli pariskun­nan ollessa kyseessä, noin 3000 €/kk per henkilö tien­aa­vat pariskun­nat oli­vat tilas­tossa päästöhuipun aiheut­tavia iso­tu­loisia (3000*12,5*2=75 000 euroa, kuukausik­er­toime­na 12,5 kos­ka lomara­hat). Se vas­tan­nee myös mon­en arkikoke­mus­ta, että noin 3000 €/kk tien­aa­vat aja­vat eniten. Iso­tu­loisim­mil­la kilo­me­tre­jä vähen­tää mm. tak­sien käyt­tö asi­akkaana, jol­loin kilo­metrit tilas­toitu­vat tak­sikuskin koti­taloudelle tuol­laises­sa tarkastelussa.

  8. Kus­tan­nuste­hokku­u­den lisäämi­nen ilmastopoli­ti­ikkaan olisi järkevää. Mut­ta käytän­tö tör­määkin sit­ten vuosikym­meniä ja jopa vuo­sisato­ja van­hoi­hin poli­it­tisi­in sopimuk­si­in. Esimerkik­si kan­sain­väliselle lentoli­iken­teelle ei saatu jär­jestet­tyä polt­toain­evero­ja, kos­ka 1940-luvul­la tehti­in asi­as­ta sopimus, joka kiel­si kan­sain­välisessä liiken­teessä sel­l­ais­ten mak­su­jen per­im­isen, eikä asi­aa koske­vaa kan­sain­välistä sopimus­ta ole sen jäl­keen saatu muutet­tua. Seu­rauk­se­na saas­tut­ta­va lentoli­ikenne on verova­paa­ta ja vähem­män saas­tut­ta­vat liiken­nemuodot verotet­tu­ja, jol­loin vero­tus muo­dostaa ilmas­ton kannal­ta kan­nustei­ta nurinperin.

    Ongel­ma ei ole vain kan­sain­vä­li­nen. Suomen sisäl­läkin on sopimuk­sia, jot­ka estävät kus­tan­nuste­hokkaan ilmastopoli­ti­ikan. Esimerkik­si Itse­hallinto­lain mukaan ympäristöa­siois­sa lain­säädän­tö­vas­tuu on Ahve­nan­maan maakun­nal­la. Joka on sit­ten oikeut­taan hyö­dyn­täen jät­tänyt sovelta­mat­ta mon­ta val­tion käyt­töön val­tion muuhun Suomeen käyt­töön säätämää ilmas­to­toimea. Siel­lä ei ole tuon takia voimas­sa edes biopolt­toainei­den jakelu­velvoitet­ta, joka kos­kee Suomea muutoin.

    Saavute­tu­ista eduista luop­umi­nen on vaikeaa. Oikeusval­tiois­sa voi vielä vedo­ta lakei­hin, ja viivyt­tää monia asioi­ta oikeussuo­jakeinoi­hin vedoten. En usko, että tulemme näkemään kus­tan­nuste­hokas­ta ilmastopoli­ti­ikkaa lähivu­osikym­meninä. Monien kus­tan­nuste­hokkaim­mas­ta päästä ole­vien keino­jen käyt­tö kun on kiel­let­ty joko kan­sain­välisin tai kansal­lisin päätöksin, ja muu­tos­ta siihen tuskin nähdään vuosikausi­in. 2010-luvul­la paisui­v­at eri­tyis­es­ti ne päästöt, jot­ka eivät ole päästövero­tuk­sen ja päästökau­pan piiris­sä. Päästö­jen kan­sain­väliset ja kansal­lisetkin ohjauskeinot vaikut­ta­vat vuo­ta­van pahasti. En usko enää 1,5 asteen tavoitet­ta saavutet­ta­van. Toden­näköis­es­ti 2 asteen tavoitekaan ei onnis­tu, kos­ka saavute­tu­ista eduista pide­tään tiukasti kiinni.

Vastaa käyttäjälle Ossi Saresoja Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.