Vanhustenhoidon hoitajamitoitus tulee muuttaa Hollannin mallin mukaiseksi niin, että se riippuu hoidettavan kunnosta. Hyväkuntoisen hoitamiseen tarvitaan vähän henkilökuntaa ja sänkyyn hoidettavan hoitamiseen paljon. Hollannissa tämä toimi erinomaisesti. Krista Kiurun kiinteä normi on johtanut siihen, että helppohoitoiset muistisairaat ovat kotihoidossa ja kuormittavat sairaalapäivystyksiä, vaikka heidän hoitamisensa ympärivuorokautisessa hoidossa tulisi paljon halvemmaksi.
Käytän tässä jutussa vanhusten ympärivuorokautisesta laitoshoidosta vanhaa ja ytimekästä nimitystä vanhainkoti.
Aloitetaan menneistä. Olin itse peruspalveluministeri vuosina 2000- 2002. Tuolloin Hesarin artikkeli vanhusten kaltoinkohtelusta vei koko alan kriisiin. Jotta alalle ylipäänsä saataisiin työntekijöitä, piti alan mainetta parantaa. Laaditutin hoito-suosituksen, johon tuli ohjeellinen hoitajamitoitus huonolle, tyydyttävälle ja hyvälle hoidolle. Oletin, että kunnanvaltuustossa on vaikea päättää, että meillä riittää huono hoito puhumattakaan siitä, että hoito olisi ala-arvoista eli alittaisin huononkin hoidon rajan.
Osa virkamiehistä vaati minua julkaisemaan normin asetuksena ja tietysti niin, että kaikilta vaaditaan hyvää hoitoa. Siihen aikaan ei niin katsottu, mitä voidaan säätää asetuksella ja mihin tarvitaan laki. En julkaissut, koska pelkäsin ehdottoman normin johtavan niihin ongelmiin, joihin se on johtanut. Jatka lukemista “Hoitajamitoituksessa kannattaisi ottaa mallia Hollannista.”

