Tulevana talvena pelätään sähkön hinnan nousevan ajoittain pilviin ja onpa peloteltu jopa sähkön säännöstelyllä, siis ajoittaisilla sähkökatkoilla.
Sähkökatkot ovat vihonviimeisiä, koska ne kohdistuvat myös vähäiseen, mutta käyttäjälleen hyvinkin tarpeelliseen kulutukseen. Se, ettei voi ladata hyytynyttä puhelintaan, ei sähköverkkoa pelasta, mutta voi olla hyvinkin kiusallinen asia. Tietokone vie ehkä sata wattia, mutta moni ei voi tehdä työtä ilman sitä.
Kiusallisinta olisi jäädä pariksi tunniksi hissiin. Ennakkovaroitus sähkökatkoksista ei ikinä tavoita kaikkia. Huoltomies voi tietysti käydä sulkemassa hissin, mutta korkeassa talossa asuvan huonojalkaisen vanhuksen se sulkee kotiinsa.
Markkinoiden pitäisi toimia niin, että kun sähkön hinta nousee, kulutusta vähennetään turhimmasta päästä. Teollisuuden osalta tämä toimii, mutta kotitalouksien osalta ei Suomessa. Kun on ostettu kiinteähintaista sähköä, ei ole motivaatiota säästää sähköä oli se markkinoilla kuinka kallista hyvänsä. Muissa Pohjoismaissa pörssisähkön on paljon yleisemmässä käytössä. Siksi ne pärjäävät paremmin.
Kun vain osa kulutuksesta osallistuu kulutusjoustoon, se tietää jyrkemmin vaihtelevia hintoja ja sitä, että hyvinkin tarpeellista kulutusta joudutaan karsimaan, vaikka helpompiakin kohteita olisi.
Lisäksi uhkana vaanii siis sähköjen katkaisu.
Vaikka ensi talvesta selvittäisiin, tarve paremmalle kysyntäjoustolle kasvaa yhä, kun teholtaan vaihtelevan tuulivoiman osuus tuotannossa kasvaa.
Yksi kotitalous ei markkinoilla paljon vaikuta, mutta 2,5 miljoonaa vaikuttaa.
Joulukuun korkeat sähkön hinnat saivat kuluttajat kavahtamaan pörssihintaisia sähkösopimuksia. Siinä ne tekivät todennäköisesti tyhmästi, sillä nyt uudet kiinteähintaiset sopimukset merkitsevät, että sähkö on kuluttajalle kallista aina, myös silloin se on markkinoilla halpaa – ja se tulee olemaan usein lähes ilmaista. Kuluttajat maksavat paljon turvallisuushakuisuudestaan.
Vaikka on todennäköistä, että pörssisähkö tulee kuluttajalle edullisemmaksi, siitä ei tietenkään voi olla varma. Varmaa kuitenkin on, että halvimmalla pääsee pörssisähkön käyttäjä, joka pystyy käyttämään sähköä lähinnä vain, kun se on halpaa. Erityisesti tämä koskee sähköauton lataamista.
Voisiko kuluttajien turvallisuushakuisuuden yhdistää kannustimiin reagoida sähkön hintaan?
Monet teollisuusyrityksetkin ostavat kiinteähintaista sähköä. Ne osallistuvat silti kulutusjoustoon myymällä ostamaansa sähköä pörssissä korkeiden hintojen aikana.
Voisiko kuluttajille myydä vähän samanlaista sähkösopimusta? Hinta olisi kiinteä, mutta jos alentaa sähkön kulutusta korkean sähkönhinnan aikana saa korvauksen käyttämättömästä sähköstä pörssihinnan mukaan. Jos taas käyttää sähköä normaalia enemmän, maksaa erotuksestaan pörssihinnan, joka voi siis olla tuulisina päivinä lähellä nollaa. Vastaavasti tietysti joutuu maksamaan, jos käyttää korkeiden hintojen aikana normaalia enemmän sähköä.
Oikein tunnollisesti toimiva voisi näin painaa sähkölaskunsa jopa negatiiviseksi.
Ongelmana tässä tietysti on normaalin kulutuksen määritteleminen, mutta sähköyhtiöllä on hyvät tiedot asiakkaidensa aiemmasta kulutuksesta.
Kotitalouksissa helppoja ja merkittäviä säästökohteita on lämmityksen katkaiseminen pariksi huipputunniksi – moniksi päiviksi sitä ei tietenkään voi katkaista, ellei talossa ole esimerkiksi varaavaa takkaa. Sama koskee pakastinta, leipomista ja saunomista ja erityisesti sähköauton lataamista.
Kovin pitkään kuluttajien ei tarvitsisi itse huolehtia katkaisimien naputtelusta. Sähköauton lataajille on jo tarjolla sähkön hinnan aistivaa tarjolla ja kysynnän kasvaessa sellaista ilmaantuu muihinkin kohteisiin.
Sähkön hinta tulee laskemaan merkittävästi niille, jotka kykenevät hintoihin reagoimaan, sillä tuulen mukaan vaihtelevat sähkön hinnat eivät tarkoita vain kalliita tunteja vaan myös tunteja, jolloin sähkö on lähes ilmaista.
= = =
Artikkeli on julkaistu Talouselämälehden sivuilla vieraskolumnina
Yhdysvalloissa on joitakin samantapaisia ohjelmia:
https://www.pge.com/en_US/residential/save-energy-money/savings-solutions-and-rebates/demand-response/demand-response.page
Esimerkiksi Kaliforniassa OhmConnect-ohjelmaan liittyneet kuluttajat saavat tekstiviestin, kun sähköä pitäisi säästää, ja jos he onnistuvat vähentämään kulutusta, siitä saa rahallisen palkinnon. Tämä ei kai liity varsinaisesti sähkösopimukseen, vaan se on erillinen järjestely, jonka arvellaan olevan kannattavampaa rahankäyttöä kuin lisävoimalan rakentaminen.
Parhaiten säästäminen onnistuu, jos sähköä kuluttava laite saadaan reagoimaan viesteihin automaattisesti, mutta voi siellä ihan omin käsinkin laittaa ilmastoinnin pois päältä.
Jokin fiksu järjestelmä kulutusjouston toteuttamiseksi olisi kyllä tervetullut. Mutta ongelmana on että hintavaihtelut ovat liiankin suuria. Jos joka ruoanlaittokerralla tai saunomiskerralla pitää ensin tarkistaa onko hinta juuri nyt satakertaistunut, niin arkielämästä ei tule mitään.
Kulutuksen siirtoa halpoihin aikoihin pitäisi kannustaa, mutta jotenkin niin että samalla ei tule pakotetusti myös alttiiksi pahimmille hintapiikeille.
Itselläni oli sähkösopimus, jossa hinta määräytyi kuukauden keskimääräisen pörssihinnan mukaan. Nyt oli pakko kiinnittää hinta vuodeksi, vaikka hintataso kirpaiseekin. Kun ei pysty arvioimaan ollenkaan mihin asti hinnat voivat talvella nousta niin en sellaista riskiä halua ottaa.
Ei tarvita lisää joustoa vaan tuotantokapasiteettia. Sähköä ei olisi koskaan saanut päästää “markkinoiden” ja pelureiden hinnoiteltavaksi.
Mikä on oikea tapa hinnoitella? Mikä on oikea tapa määrittää “riittävä” tuotantokapasiteetin määrä?
Hinta pysyy kuluttajille aina samana ja joka vuosi rakennetaan 10% lisää kapasiteettia? Yhteiskunnan varoilla?
Turha syyttää markkinoita tilanteesta, koska pitkään jatkunut viherpiiperöinti on totaalisesti tuhonnut energiamarkkinat. Sattumavoiman suosiminen ja äärettömän epävarma regulaatioympäristö on samanaikaisesti romahduttaneet perusvoimainvestoinien kannattavuuden ja samalla kasvattaneet riskejä sietämättömälle tasolle. Tätä kautta on päädytty tilanteeseen, jossa kukaan tervejärkinen ei laita euron euroa likoon energiainvestointeihin ilman vastuuttomien poliitikkojen auliisti jakamia tukiaisia.
Tässä tilanteeessa ainoat jotka hyötyvät ovat juuri ne pelurit, jotka osaavat rahastaa tuurivoimatuet maksimaalisesti — tai ne toiset, jotka tulevat “pelastamaan tilanteen” siinä vaiheessa, kun sähköverkon totaalinen romahdustila on oventakana, investoimalla luotettavaan perusvoimaan — kunhan vain ruhtinaalliset voitot taataan veronmaksajien ja kotitaloussähkönkuluttajien taskuista.
Parasta kaikessa on se, että koko sotkun aiheuttaneet realiteettipakoiset viherpiiperöitiin haksahtaneet poliitikot voivat helposti vyöryttää syyt fortumeille ja karunoille, joiden vuorineuvokset ovat ihan pelkkää ilkeyttään ja ahneuttaan ajaneet järjestelmän kaaokseen. Ja pöljä tuulipukukansa ja viherpiiperöiden uskonsoturit ostavat tämän(kin) selityksen aivan kybällä…
Ksee, maksetaanko tuulivoimainvestoineille jotain tukea?
Mitään ei menetetä sillä että vaikkapa Helen kokeilee tuollaisen tuotteen tuomista markkinoille. Sen houkuttelevuutta lisäisi riskittömyys kiinteään hintaan verrattuna.
Hyvitys/lisämaksu voitaisiin laskea tunneittain, ja summata vaikkapa kuukauden jaksoissa. Kumulatiivinen hyvitys hyvitetään, mutta kumulatiivista lisämaksua ei peritä koska asiakas maksaa kuitenkin saman mitä olisi maksanut kiinteähintaisesta sähköstä muutenkin. Negatiiviset sähkölaskut voitaisiin kohtuuden nimissä leikata pois.
Lopullinen tavoite olisi varmaankin että tällaiset välimallit toimisivat sisäänheittotuotteina pörssisähkösopimuksille.
Sehän voisi olla kilpailu samaan tapaan kuin pyöräilijöiden Kilometrikisa. Jokainen saisi valita joukkueensa (vaikka useita joukkueita eri kategorioista) ja sitten voitaisiin katsoa, onko Länsi-Herttoniemi parempi säästämään kuin Viikki, tai Ilveksen vai Tapparan kannattajat, tai vihreiden vai kokoomuksen äänestäjät.
Minua hieman huvittas tämä palsta, tuntuu että se on paitsi kirjoittajan myös kommentoijien osalta kovin ”miehinen”. Esimerkkisi sähkökatkojen aiheuttamista harmeista olivat myös jotenkin hipsterimaailmasta. Itselle tuli mieleen pakastimen sulaminen, ruokien pilaantuminen jääkaapissa, pyykkien jääminen koneeseen ja vielä vihoviimeinen synti, kesämökin boileri ja vesijohdot, jos 5 asteen peruslämpö putoaa pakkaselle. Mutta olen tällainen tylsä juristi-perheenäiti…
Tarkoitus on, etteivät sähkökatkot kestä kahta tuntia kauempaa, joten kun ei auo pakastimen ovia, eivät pakasteet sula. Itse asiassa pakastin on yksi niistä vempaimista, joita sähkön huippuhintojen aikaan kannattaa panna pariksi tunniksi tauolle.
Pakastimet ovat ihan uskomattoman energiatehokkaita jos niitä ei availe, arkkupakastimet vaikka availisikin. Ei siinä montaa senttiä säästä jos kytkee pakastimen pariksi tunniksi pois.
Olen kokenut edellisen sähkökatkoajan aikuisena työssäkäyvänä ja muistaakseni ei siitä mitään suurempaa harmia ollut, sähköt oli poikki sen 2 tuntia suunnitellusti eli sen tiesi etukäteen, milloin se katko on ja oman elämisensä sääti sitten sen mukaan(kynttiläillalliset…).
Sinänsä kyllä olen sitä mieltä että nykyään tuo katkominen tuntuisi aika brutaalilta tavalta hoitaa ongelmaa(laitteetkaan ei tykkää), kyllä meidän nyt pitäisi pystyä fiksumpiin joustoratkaisuihin kun säätö‑, ja informaatiotekniikka on huimasti kehittynyt noista ajoista.
Kaikenlaiset kylppäreitten mukavuuslämmöt ja kesä(lue talvi)mökkien sulanapidot joutavatkin tauolle, eivät kuulu luovuttamattomiin perusoikeuksiimme. Villasukat ja putkien tyhjentämiset hoitavat homman.
Ne sähkökatkot joita oli 70-luvulla säännöllsesti yhtenä keväänä johtui voimalaitostyöntekijöiden aika kauan kestäneestä lakosta, ei energiakriisistä. Ne katkot oli usein iltaisin kun tuli jääkiekon MM-kisat tai joku suosikkisarja telkkarista mutta saattoi vaihdella paikkakunnittain. Samaa temppua käyttivät myös YLEn tekniset toimihenkilöt kun halusivat lisää liksaa eli lähetys poikki ja taukomusiikki tilalle Suomen lätkäotteluiden ajaksi!
Eivät varmaan kuulu, mutta on aina helpompi säästää muiden asioista. Kyse ei ole mökin mukavuuslämmöstä vaan rakenteiden kuivanapidosta, + 5–6 astetta ei sellaisenaan edusta mukavuutta, mutta vähentää tulopäivän puulämmitystarvetta merkittävästi — tälläkin on merkitystä myös ympäristön kannalta. Samoin kodinkoneet säilyvät pidempään kun eivät ole pakkasessa.
Itse muistan nuorena koululaisena, kun Reini porukoineen laittoi taas sähköt pois päältä sähkölakon aikana helmikuussa 1976 ja kompuroin kotiin pimeässä Haukilahdessa, toki hyväosaisten alueella.
Minun sähkölaskuni oli aikaisemmin noin 90€ 3:lta kuuakudelta kerrostalossa. Muutin Helsingissä rivitaloon jossa asunnossani on sauna. Käytettiin saunaa ensimmäisinä kuukausina noin 2.3 kertaa kuukaudessa ja sähkölasku oli noin 250€ 3 kuukaudelta. Nyt olen käyttänyt saunaa 1 kerran kuukaudessa ja sähkölasku oli viimeksi noin 160€ 3.lta kuukaudelta.
Käytän ainoastaan tietokonetta ja välttämätöntä valaistusta kodissa, sitten pyykin pesu ja astian pesukone, niin eipä siinä nyt pitäisi olla kovin paljon sähkönkulutusta. Nykyisen rivitalon lämmityksenä on kaukolämpö. Asun siis Helsingissä. Mielenkiintoista seurata kuinka paljon rivitalo ja kerran kuussa saunan käyttäminen lisää sähkölaskua kun tilanne alkaa nykyisessä asunnoss vakiintumaan kulutuksen suhteen verrattuan siihen 90€:n sähkölaskuun 3:lta kuukaudelta kerrostalossa joka meillä oli aikaisemmin. Siis 2 henkilöä asuu taloudessamme.
Vähän vaikea uskoa, että pelkästään saunominen/kiuas olisi syypää noinkin reippaaseen nousuun. Pari muuta syytä tuli mieleeni: onko muuton jälkeen uusi sähkösopimus paljon kalliimpi kuin aikaisempi? Onko mukavuuslattialämmitys päällä ja lämmitätkö sillä myös muuta asuntoa..
Ei tuo harvinainen saunankäyttö sähkölaskua selitä. Keskikokoinen kiuas vie tunnissa noin seitsemän kilowattituntia. Vaikka sähkö maksaisi 25 senttiä kilowattitunti, niin tunnin saunominen maksaisi vajaat kaksi euroa.
Laitteiden tiedoista näkee, paljonko niiden käyttö maksaa.
Olettaisin, että suora sähkölämmitys on Suomessa toistaiseksi aika paljon tavallisempi kuin sähköauto. Ymmärrän hyvin turvallisuushakuisen sopimuksen tekemisen näiden kuluttajien osalta. Esim. omakotitalon lämmityksessä on pakkasella vähän ikävä kyttäillä, että onko siihen nyt varaa vai tuleeko kevätpuolella viiden tonnin yllärilasku. Sähkönkulutukseltaan ja tärkeydeltään pienemmissä asioissa toki on varmaan hyvin paljon säästämisen varaa, alkaen nyt vaikka yläasteen kotitaloustunnin opit siitä, että ei ajeta pesukoneita kovin vajailla kuormilla.
Kauan sitten tähän oli ratkaisu. Se oli Fortumin osakkeiden ostaminen. Yksi Fortumin osake tuotti 27.1 kWh/a ydinvoimaa vanhoista reaktoreista, sen odotettiin tuottavan 3.8 kWh/a ydinvoimaa Olkiluoto 3:sta ja lisäksi 23.3 kWh/a säädettävää vesivoimaa. Tämä optimaalinen tuotantojakauma käytännössä varmisti, että sähköä on tarjolla aina sen verran kuin sitä tarvitaan, kun ydinvoima tuotti yösähkön jä päivän suurempi sähkönkulutus katettiin vesivoimalla. Yhteensä siis tuotanto 54.2 kWh/a Olkiluoto‑3:n valmistumisen jälkeen.
Jos käytit 3000 kWh pörssisähköä vuodessa, maksoit siitä pörssihinnan + ALV:n eli 1.24-kertaisen hinnan. Fortum maksoi siitä 20% veroa eli verojen jälkeen jäi 1/1.24 * 0.8 osuus. Osingosta sijoittaja vielä maksoi 0.85*30% veroa eli tämän veron jälkeen jäi 1/1.24 * 0.8 * (1–0.85*0.3) osuus. Siis yksi Fortumin osake vastasi 54.2 kWh/a * 1/1.24 * 0.8 * (1–0.85*0.3) = 26.1 kWh/a hedgeä. Tämän 3000 kWh/a pörssisähköä käyttävän hintariski olisi siis eliminoitu noin 115 Fortumin osakkeen omistuksella.
Ainoa Fortumin ongelma oli aluksi että heillä oli pakottava tarve törsätä rahojaan Venäjälle, aiheuttaen ylimääräisiä riskejä siihen että joku haluaisi käyttää Fortumin osakkeita sähkönhinta-hedgenä. Sitten tuli Uniper ja tuo Fortumin tuloksen kytkentä sähkönhintaan hävisi täysin. Suurin Fortumin tuloksen selittäjä oli tämän jälkeen Saksan päättäjät, millaisen sopimuksen he haluavat neuvotella Uniperin pelastamiseksi. Nyt näyttää siltä että Fortumin arvosta merkittävä osa jälleen tulee pohjoismaisesta vesi- ja ydinvoimasta.
Ehkä pörssisähkön ostajan kannattaisi jälleen harkita Fortumin osakkeen omistusta.
Kotitalouksien kulutusjousto on pääosin näpertelemistä, mutta Suomen sähköautot kuluttavat lopulta keskimäärin gigawatin, joka on paljon. Tämän kulutuksen hallinta on luontevaa sähkönsiirtoyhtiöille, mutta yleistyäkseen se edellyttää niiltä joko ennakoivaa joustavuutta tai lainmuutosta (kuten aurinkopaneelien hyvitysmaksuissa).
Kun kiinteistön jokaisesta sähköauton latauspisteestä muodostetaan sähkönkäyttöpaikka, hoituu laskutus yhdellä laskulla, ja saadaan sähköpulan uhatessa helposti katkaistavia kuormia. Sopimusteknisesti on helppo tarjota vähän kalliimpia liittymiä esimerkiksi ammattiautoilijoille jotka eivät halua sähköään katkottavan ennen kuin on ihan pakko.
Laitteet (etäluettavat sähkömittarit) ovat olemassa ja laajan asennuskannan ansiosta luotettavaksi jalostunutta teknologiaa.
Sähkönsiirtoyhtiöitä vaadittava joustavuus liittyy siihen että on taloyhtiöille kohtuuttoman kallista edellyttää että käyttöpaikka kytketään aina sähköyhtiön hallinnassa olevaan sähköverkon osaan, vaan käyttöpaikkoja pitää voida ketjuttaa. Esimerkiksi: Taloyhtiö tekee sähkötyöt hallinnassaan olevassa sähköverkossa (omassa käyttöpaikassaan), johon perustetaan asukkaiden käyttöpaikat, ja sähkönsiirtoyhtiö huolehtii laskennallisista hyvityksistä (yhtiölle), vähän kuten aurinkopaneeleiden kanssa (asukkaille).
Oletettavasti järjestely myös tarkoittaisi että useampi taloyhtiössä autoaan lataava tekisi pörssisähkösopimuksen, koska toisin kuin taloyhtiön yhteisessä verkossa, pystyy yksin vaikuttamaan siihen milloin sähköä käytetään.
Jos sähkönsiirtoyhtiö pystyy painamaan latauskäyttöpaikkojen hinnan tarpeeksi alas, niitä voi ajatella hankittavan peräti omakotitaloihin esimerkiksi silloin jos asukas haluaa ladata autoaan pörssisähköllä mutta hankkia kiinteistön muun sähkön kiinteähintaisella sopimuksella.
JHsanoo:
4.8.2022 15:16
“Eivät varmaan kuulu, mutta on aina helpompi säästää muiden asioista.”
Tämä oli JH:lta huti ainakin omalla kohdallani. Minulta löytyy mukavuuslämmitys, jonka poiskytkemistä olen vakavasti harkinnut jos sähkönhinnat pysyvät korkealla. On yllättävän suuri sähkönsyöppö.
Itselläni ei ole koskaan ollut pörssisähköä. Nyt olen kiinnostunut. Pienellä valistuksella minut voisi saada siirtymään. Haluaisin tietää onko nordpoolin sivuilla mainittu 4000€/MWh yläraja myös kuluttaja-asiakkaalle. Jos on, olen valmis siirtymään pörssisähköön. Jos ei ole mitään ylärajaa niin en ota pörssisähköä koska silloin on mahdollista että puljaavat ansaintatarkoituksessa tuntihinnan esim. 6 miljoonaan euroon per MWh enkä huomaa sitä ajoissa -> sopimuksen mukainen ryöstö.
Käytä Fingridin appia. Siihen voit laittaa varoituksen haluamallesi tasolle.
Pörssisähkön hinnalle on myös yläraja, muistaakseni 2 euroa kilowattitunnilta, mutta saattaa olla myös neljä. Koskaan ei maksimia ole saavutettu.
Osmo, sen pörssisähkön vuorokauden keskihinnan päälle tulee vielä profiilikustannus mikä sekin voi olla nyt aika iso kun tukkuhintataso on noussut noin korkealle.
Mistä saan suoran pääsyn samaan API ‑rajapintaan, jota tuo Fingridin Äppi käyttää ?
Miksikö?
Koska haluan kirjoittaa oman sovellukseni, ja käyttää sitä tuon Fingridin Äpin sijasta.
Miksikö?
Koska Fingrid kieltäytyy kertomasta omalla https ‑palvelimellaan URL ‑osoitetta, josta tuon Fingridin Äpin saisi ladata fingrid_appi.apk ‑tiedostona, siis ihan ilman Google ‑tiliä.
En hyväksy mitään sellaista Äppia, jota ei pysty laillisesti ja turvallisesti lataamaan ilman Google ‑tiliä puhelimessa.
Syy: Jos puhelimeen laittaa Google ‑tilin, niin puhelin kopioi kaikki tekstiviestit, puhelinmuistion ja puhelulokin Googlen hallinnoimaan pilvipalveluun.
Ylläoleva tosiasia tarkoittaa siis selkeästi sanottuna sitä, että Google, Inc syyllistyy jatkettuun törkeään yksityisyydensuojan loukkaukseen, ja jokainen suomalainen yritys tai julkisoikeudellinen taho, joka tarjoaa sovellusta ladattavaksi Google Playsta, mutta kieltäytyy tarjoamasta saman sovelluksen apk ‑asennuspakettia omalta https ‑palvelimeltaan, syyllistyy vähintäänkin rikoksen suosimiseen, mahdollisesti jopa avunantoon ko. rikokseen.
Jos itse koodaan oman Adroid ‑äpin, niin mikään ei estä minua myös jakamasta sitä muille esim. https ‑palvelimeltani.
Ennen kuin ryhtyy toisinajattelijaksi, kannattaa muistaa että huipputuntien kallis pörssisähkö on itseään toteuttava ilmiö. Mitä useampi siihen uskoo, sitä useampi tekee ei-pörssisähkösopimuksen jolloin insentiivi säästää sähköä silloin kun se on kallista katoaa, ja huipputuntien sähkö kallistuu entisestään. Lisäksi on syytä uskoa että poliittinen paine hillitsee kunnallisten sähköntuottajien toistaiseksi voimassa olevien sopimusten hintatasoa, aivan kuten kävi kaukolämmön kanssa.
Huipputunteihin keskittyvän kulutuksen kääntöpuoli on se että jos kulutuksensa pystyy ajoittamaan 00–06 välille, tai peräti 03–06 ‑välille, muuttuu sähkö keskimäärin ilmaiseksi, tai ainakin se maksaa murto-osan kiinteähintaisista sopimuksista.
Pörssisähköön ei kannata siirtyä, ellei pysty säätämään sähkönkulutustaan automatiikalla esim. omakotitalon suorasähkölämmityksessä. Tekemällä pörssisähkösopimuksen maksaa esim. 0,24 snt/ kWh marginaalin sähköyhtiölle spot-hinnan päälle. Mitään Fingridin appia ei tarvita. Sähköyhtiö menee nurin, jos se ostaa sähköä kalliilla ja myy halvalla kiinteään hintaan.
Yksinkertainen ja nopeasti toteuttamiskelpoinen hinnoittelumalli: asiakas valitsee itse “normaalin kulutuksen rajan” toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella, ja sen ylittävä kulutus laskutetaan pörssisähkönä. Sopimuskausi esimerkiksi kuukausi, energiankulutus lasketaan tunneittain (tai siis samalla tarkkuudella kuin pörssisähkö hinnoitellaan).
Esimerkki: Omakotitalo jossa invertteriohjattu lämpöpumppu ilman ajastusta, ei varaavaa kapasiteettia, sähköauto, jossa ajastus. Normaalin kulutuksen raja 2kWh/h, auto lataa arkiöinä minimiteholla 1380W (6A), ja käsin säädettynä halvan sähkön aikaan (viikonloppuisin) max 22kW.
Esimerkki: Kerrostaloasunto, pesukone + vanha lämpöpumputon kuivaaja. Kulutusraja 0,5KWh/h, pyykinpesu+kuivaus viikonloppuisin, astioiden pesu ajastetusti yöllä (elleivät naapurit hermostu).
Nämä kaksi voisivat hyvin olla sähköyhtiön normisopimukset kuluttaja-asiakkaalle lämmitystavasta riippuen.
Helppo toteuttaa: ei tarvitse arpoa asiakkaan normikulutusta, tarvittavat muutokset rajoittuvat laskutusjärjestelmään.
Sopimuksen houkuttelevuutta on helppo säätää muuttamalla kiinteä hintaa. Sen ei tarvitse olla vakio, vaan esimerkiksi lineaarisesti riippuvainen normaalin kulutuksen rajasta.
Parempaa tapaa yhdistää yksittäisen kuluttajan turvallisuushakuisuus (tavanomainen ei-optimaalinen riskiaversio) ja kollektiiviseen hyötyyn kannustava pörssihinnoittelu ei nyt heti tule mieleen.
2kWh/h = 2kW
Onkohan yksiköt hieman sekaisin?
En kyllä ymmärtänyt ehdotusta
Kulutuksen rajalla 2kWh/h tarkoitus on vaan korostaa että kulutetaan kaksi kilowattituntia tunnin aikana s.e. on merkityksetöntä minkälaisella tehoprofiililla tämä tapahtuu. Jos sanotaan että kulutuksen raja on 2kW siitä syntyy helposti mielikuva että 2kW on absoluuttinen tehoraja, vaikka todellisuudessa varsinainen tehoraja on paljon korkeampi ja riippuvainen sähköliittymän koosta.
2kWh/h tarkoittaa sitä, että kulutusmittariin kertyy energiaa 2 kWh yhden tunnin aikana. Merkintä on informatiivisempi kuin pelkkä tehomerkintä 2 kW, mikä voi tarkoittaa vaikkapa 1 s huipputehoa tai keskitehoa ties millä aikavälillä. Yksikäsitteisempi toki olisi merkintä 2 kWh/1 h, ja ehkä kohta siirrymme käytäntöön 2 kWh/15 min.
Kun määrittelee normaalin kulutuksensa mahdollisimman korkeaksi, ei joudu koskaan maksamaan kalliin sähkön aikana ylimäärästä. Ei toimi.
Minä tekisin tämän niin, että kuluttajalle myydään sopimus keskimääräisellä sähkön hinnalla, olkoon se nyt vaikka 26,5 c/kWh. Häntä kuitenkin laskutetaan normaalin pörssihinnan mukaan kuitenkin niin, että jos kuukauden keskihinta (kaikkien kuluttajien käytöllä painotettuna) on suurempi kuin 26,5 dc, pörssihintaista sähkölakua alennetaan tuon erotuksen verran ja jos keskihinta alittaa tuon 26,5 s/kWh, laskua vastaavasti korotetaan. Kannustaa käyttämään mieluummin halpaa sähköä kuin kallista, mutta saa turvan yleistä sähkön hinnan muutosta vastaan.
Kutsutaan uutta sopimustyyppiä vaikka Hybridisähköksi. Se tekee tarpeettomaksi erilliset sopimustyypit Yleissähkö, Pörssisähkö koska tehoraja 0 tarkoittaa pörssisähkösopimusta ja tehoraja=sulakekokomaksimi yleissähkösopimusta.
“Kun määrittelee normaalin kulutuksensa mahdollisimman korkeaksi, ei joudu koskaan maksamaan kalliin sähkön aikana ylimäärästä.” ei ole hybridisähkösopimuksessa ongelma vaan tietoisesti valittu ominaisuus.
Nykytilanne: yleissähköopimuksesta pörssisähkösopimukseen siirryttäessä ei ole mitään mahdollisuutta suojautua yleiseltä pörssisähkön hintatason nousulta koska myös peruskulutus on pörssihinnoiteltu => vähäinen hallinnan tunne.
Hybridisähkösopimus: yleinen pörssisähkön hintatason nousu näkyy vain siinä kulutuksessa jota pystyy säätämään, ja silloinkin luultavasti (absoluuttisena euromääränä) vähäisessä määrin koska on syytä olettaa että 00–06 ja viikonloppuisin sähkö on edelleen varsin edullista => suurempi hallinnan tunne.
Ajatus on siis että asiakas saisi sellaisen (hybridisähkö)sopimuksen johon hän on mahdollisimman tyytyväinen, ja samalla siirretään keskimääräistä laskutusta enemmän pörssisähkön suuntaan. Sähköyhtiön intresseistä riippuen liikettä voidaan vahvistaa lähettämällä asiakkaalle raportti vaikka kuukausittain siitä mikä edellisen kuukauden aikana olisi ollut tehorajaoptimi, ja kuinka paljon tämä on maksanut “ylimääräistä”. Asiakkaat sitten reagoivat persoonallisuustyyppinsä mukaisesti, ja toivottavasti vähitellen päästään uuteen tasapainotilaan joka on kaikille nykyistä parempi.
En aivan hahmottanut esittämääsi mallia. Mitä tarkoittaa “kuukauden keskihinta (kaikkien kuluttajien käytöllä painotettuna)”? Ketkä kaikki kuuluvat joukkoon “kaikki kuluttajat”? Olisiko mahdollista saada rautalankaesimerkki?
Periaatteessa kiinteissä hinnoissa ei ole mitään ongelmaa vaikka kulutus olisi kuinka korkea; kyseessä on käytännössä vakuutuspalvelu, eikä ole mitään syytä rajoittaa vakuutuksen suuruutta. Sen sijaan tällaisia vakuutuspalveluita myyviä yhtiöitä tulee valvoa ja säännellä vakuutusyhtiöinä (eli finanssivalvonta töihin), jolloin vakavaraisuusvaatimukset käytännössä johtavat tilanteeseen, jossa vakuutuksen hinta nousee äkkiä niin korkealle että rajatonta käyttöä kiinteällä hinnalla oli markkinahinta mikä tahansa ei käytännössä kannata ostaa.
Nyt ongelma on ollut kaikenlaiset enemmän tai vähemmän valvomattomat pöytälaatikkoyhtiöt jotka ovat sotkeneet markkinoita myymällä halpoja kiinteähintaisia sopimuksia ja ovat nyt konkurssissa.
Tuo olisi sähkönmyyjälle hyvin ongelmallinen sopimusmuoto. Sähkönmyyjä joutuu maksamaan sakkomaksua aina kun kulutus ylittää tuotannon. Siksi pienimmän marginaalin pörssihintaan nähden saavat ne sähkönkäyttäjät, joiden kulutus on hyvin ennustettavissa. Se on sähkönmyyjien katastrofi, jos asiakkaat alkavat ennakoimattomasti joustaa ja leikata kulutusta juuri silloin, kun sähkönmyyjä on itse kyseiselle tunnille ostanut kalliilla sähköä. Sähköyhtiöt eivät ilman riittävää katemarginaalia halua sellaisia asiakkaita, jotka joustavat kulutuksellaan ennakoimattomasti. Hallittavia joustoasiakkaita ne kyllä haluavat.
Taannoin kun oli tänä kesänä yksi hintahuippupäivä, josta mediat tiedottivat paljon, seurasin jälkimarkkinoita. Kulutus menikin leikkautumaan hintahuippupäivänä selvästi enemmän kuin markkinat ennakoivat, ja sitten alkoi kisa siitä, kuinka paljon pitää maksaa, jotta joustetaan tuotannossa alaspäin tai lisätään kulutusta. Vesivoimaa tuottavat yhtiöt päästivät silloin lopulta vettä ohi turbiinien, jotta sähkömarkkinalla tuotanto ja kysyntä päätyivät vastaamaan toisiaan. Saivat paremmat rahat joustamalla tuotantoaan alaspäin päästämällä vesiä ohi voimalan kuin tekemällä sähköä.
Sähkömarkkinat eivät toimi niin kuin intuitio monelle sanoo, koska tuote pilaantuu konkreettisesti käsiin tunneittain, jos sille ei ole käyttäjää juuri silloin.
Kyllä tämä voisi toimiakin. Hinnoittelun voisi tehdä vielä progressiiviseksi jolloin ei tulisi kovin helposti valituksi varman päälle korkeaa vakiohintaa. Omalla kohdallani(rivitalo kaukolämmössä,ei sähköautoa) tämä merkitsisi valitsemani tehorajan yli menevän kulutuksen keskittämistä viikonloppuun (saunominen , uuninkäyttö etc) tai yölle(astianpesukone) eli pientä säätöä ja rytmiä jokapäiväiseen sähkönkäyttöön aikaisemman täysvapauden sijaan.
Spotun systeemissä pitää yrittää pitää kulutus tasaisena, että ei joudu kalliin pörssisähkön puolelle.
Mutta toisinaan pitää yrittää saada kulutus epätasaiseksi, että pääsee halvan pörssisähkön puolelle, niinkuin vaikka sähkölämmittämällä jokatoisena tuntina.
Kun taas Soininvaaran systeemi on ehkä tämä:
kwh hinta = tunneittain vaihtuva kaikille sama pörssihinta + kuukausittain vaihtuva kaikille sama maksu
Varaavaa kulutuspuskuria voisi rakentaa vaikkapa lämmittämällä jokaisen kerrostalon kuuma käyttövesi edellisenä yönä. Sähköllä, tai voi siinä olla lämpöpumppukin apuna, ihan sama.
Ei tarvi puhua suihkun rajoittamisesta, ja tämä olisi hyvin helppoa verrattuna kaikkiin muihin ratkaisuihin. Semmoinen iso säiliö vaan pyöräkellarin nurkkaan.
Ihmettelen miten voi vuonna 2022 mikään vedenkäyttö kuluttaa energiaa?
Kunhan ulosmenevän veden lämpötila pidetään sisääntulevaa matalampana, niin kaikki vedenkäyttö on energian keräämistä vedestä.
Tämmöinen systeemi olisi paljon parempi investointi mielestäni.
Tässä käy niin, että ihmiset vaihtavat pörssisähköön. Sitten keskimääräiset hinnat nousevat. Sitten ihmiset alkavat kiihkeästi metsästää halvinta hintaa. Sitten yösähkön kasvaneen kysynnän takia ero halvimman ja kalliimman hinnan välillä alkaa kaventua.
Kun kattoo Nord Poolin päivittäisiä hintoja, aika pieni on ero jo nykyään korkeimman ja halvimman välillä. Ehkä se johtuu siitä, että muualla ihmiset ovat jo vaihtaneet pörssisäköön.
Ohimennen vielä, kännykkää ja muuta pienelktroniikkaa varten kannattaa ostaa ladattavia akkuja tai ihan paristoja. Tietokoneetkin kuluttavat nykyään vähän. Jos oma kuluttaa tosiaan 100 wattia, kannattaa mennä ostoksille. Jos ei halua pihimpään tietskaan sijoittaa, voi sitäkin varten ostaa ladattavan vara-akun.
Mitähän pörssihintoja olet katsonut? Erot vuorokauden halvimman ja kalleimman välillä voi olla satakertainen Viime päivinä suhteellinen ero on ollut pienempi, mutta absoluuttinen silti suuri.
Helen markkinoi sähköasiakkaalleen hyvin erikoista kahden vuoden sopimusta – hinta poikkeuksellisen korkea.
Edullinen sähkösopimus kahdeksi vuodeksi. Sopimuksen sähkö on alkuperätakuin varmennettua 100 % vesisähköä.
Fortumin tarjous:
Liittämällä Aurinkovalinnan sähkösopimukseesi varmistat sen alkuperäksi 100 % aurinkosähköä.
Jos ostan Fortumilta omakotitalooni 100% aurinkosähköä, mistä saan sähköä yöllä. Onko aurinkosähköllä alkuperätakuuta.
Mitä mieltä olet Helenin ja Fortumin markkinoinnista?
Vastasin, muuten, mutta ilmeisesti et vastausta nähnyt, ehkä parin linkin takia.
Paljon sähköä käyttävä teollisuus alkaa (tai on jo alkanut?) pysäyttämään tuotantoaan riippuen sähkösopimuksestaan? En tunne kyllä yhtään teollisuuden sähkösopimuspolitiikkaa, mutta monen teollisuusalan TES:illä yölisät ovat aivan naurettavan pieniä, jolloin mahdollinen halvan yösähkön käyttö ja työvuorojen järjestely tämän ympärille voi olla hyvinkin taloudellista. Työnantaja voi nimellisesti pitää työn vuorotyönä minimimiehityksellä, mutta keskittää valtaosan työvoimasta yövuoroihin töihin. Muistakaa kaikki että työnantajat saavat hyvinkin vapaasti määrätä miten, missä ja milloin työtä tehdään kunhan maksimimäärät eivät ylity, voit ainoastaan äänestää jaloillasi.
Suurimpana esteenä täytyy olla prosessien ylös- ja alasajokustannukset sähkösyööimmillä aloilla. Todennäköisemmin pistävät lapun luukulle kokonaan.
https://www.stat.fi/til/tene/2020/tene_2020_2021-11–01_tau_002_fi.html
Talven huiput voivat olla toinen asia, mutta nykyhinnat kai ennemmin ovat “uutta normaalia” ainakin toviksi.
Stadist
” dollinen halvan yösähkön käyttö ja työvuorojen järjestely tämän ympärille voi olla hyvinkin taloudellista.”
Kyllä näitä on lehtitietojen perusteella jo tehtykin. Jokin talotehtaan siirtyi pääasiallisesti yövuoroon, koska heillä kului joissain työvaiheissa niin paljon sähköä.
Ikävämpi juttu tietenkin työntekijöille ja perheille, mutta kumminkin parempi, kuin potkut. Sattumasähkön tuottajat eivät tietenkään ota tällaisia vaikutuksia huomioon, eikä heidän tarvitse niihin osallistua.
Jos hintaerot yön ja päivän välillä jäävät korkeiksi, voidaan hyvinkin nähdä muutoksia valmistavan teollisuuden työrytmissä.
Hintaerojen madaltuminen on juuri tarkoituksena: Korkeimmat hinnat laskevat ja alimmat nousevat, mutta kulutuksella painotettu keskihinta laskee
Lopeta Osmo viisastelu ja tee jotain Helenin sikailulle. Helsinkiläisten on saatava tolkullisesti hinnoiteltua sähköä ja lämpöä omalta yhtiöltään. Ei kansalaisilla ole aikaa eikä halua vahdata jotain Fingridin appia.
Fingridin appia ei ole pakko seurata. Saa halutessaan ostaa myös kallista sähköä.
Minkähän ihmeen takia monia “vihreitä” pidetään ylimielisinä?
“Monet teollisuusyrityksetkin ostavat kiinteähintaista sähköä. Ne osallistuvat silti kulutusjoustoon myymällä ostamaansa sähköä pörssissä korkeiden hintojen aikana.”
Nousevatko Helenin teollisuusasiakkaiden hinnat 2.12. 60% kuten kuluttajien? Onko sen hinta 1.12. noussut teollisuudelle 430 % vuodessa kuten meille rintamiestalossa asuville.
On joo varaavat systeemit ja maalämpöä ei saatu pystyyn tähän kriisiin. Edellinen varaaja oli 20 v vanha. Mutta aiottaan nyt vähentää riippuvuutta arvaamattomasta Helenistä.
Kuluttajille sähkö on välttämättömyyshyödyke ja renki. Sillä keinottelu ei ole ihailtavaa. Sähkön ei pitäisi olla sivistysvaltiossa isäntä joka sanelee elämisen tahdin. Leivon silloin kun sattuu huvittamaan enkä sähköpörssiä tuijottaen. Varsin kunnianhimoista lähteä edistämään tätä kulutusjoustoa tällaisella aikataululla helsinkiläisten sähkölämmittäjien kustannuksella. En usko asukkaiden siirtyvän pörssisähköön isommassa mittakaavassa. Ne jotka eivät lämmittä sähköllä eivät edes huomanneet hinnankorotuksia. Sähkölämmittäjiä tässä halutaan kouluttaa ja syyllistää, ja heille näistä korotuksista aiheutuu todellinen paine.
Sähkölämmittäjien kouluttaminen ja syyllistäminen, ja heille paineen aiheuttaminen vaikuttaa minusta nykyisessä tilanteessa tarkoituksenmukaiselta ja perustellulta. Onko tässä mielestäsi jotain moraalista tai eettistä ongelmaa?
Käytännönläheisemmin: kun käytettävissä oleva informaatio on epätäydellistä, mikä olisi futuureja parempi tapa hinnoitella toistaiseksi voimassa oleva sähkösopimus?