Terveydenhuollon hyvät ja huonot uutiset

Täl­lä ker­taa olin Suo­mi-Areenas­sa lähin­nä kuun­teli­jana. Se on yllät­tävän vaikeaa, kun on tot­tunut ole­maan lähin­nä keskusteli­jana. Ajat­telin muu­ta­man postauk­sen voimin sanoa, mitä olisin sanonut, jos olisin ollut keskustelemassa.

Aloi­tan kuitenkin keskustelus­ta, jos­sa olin mukana, joskaan en kaikissa sen osioissa.

Terveydenhuollon hyvät ja huonot uutiset

Lääkärili­iton ja Pih­la­jalin­nan jär­jestämä keskustelu MTV3-laval­la, kuuli­joina täysi tori.

Lääkärei­den työ­panos surkeasti allokoitu

Suomen ter­vey­den­huolto on kehnos­sa kun­nos­sa, jos hyväl­lä kun­nol­la tarkoite­taan voimavaro­jen tarkoituk­sen­mukaista käyttöä.

Suurim­mas­sa osas­sa julk­ista sek­to­ria on pulaa lääkäri­a­joista. Jos Helsingis­sä halu­aa ajan yksi­ty­is­vas­taan­otolle, voi seu­raa­van tun­nin aikana vali­ta parhaim­mil­laan kym­menistä lääkäreistä. Osa lääkäreistä on siis aivan yli­työl­lis­tet­tyjä ja osa lähin­nä odot­telee poti­lai­ta. Tätä ei voi pitää voimavaro­jen järkevänä allokaa­tiona. Hoita­jista sen sijaan on pulaa tapapuolisesti.

Rahoi­tus kriisiytyy

Hyviä uutisia tietysti on se, että ter­vey­den­huol­lon teknolo­gia on kehit­tynyt niin, että yhä use­am­paan sairauteen on tar­jol­la paran­ta­va hoito. Nämä uudet hoidot ovat vain usein aika kalli­ita. Ter­vey­den­huol­lon rahoi­tus on jou­tu­mas­sa ongelmi­in koska

  1. Verovaroin kerät­ty rahoi­tus on kalli­im­paa – joskin siis oikeu­den­mukaisem­paa – kuin muun kulu­tuk­sen yksi­tyi­nen rahoi­tus, kos­ka vero­tuk­seen liit­tyy hait­tavaiku­tuk­sia, jot­ka tuot­ta­vat tehokku­ustap­pi­oi­ta. Verovaroin kerät­ty euro mak­saa sik­si paljon enem­män kuin euron.
  2. Työ­val­tainen hoito on Bau­molin taudin alaista. Kun tuot­tavu­us nousee muual­la kansan­taloudessa, ter­vey­den­hoidon suh­teelli­nen hin­ta nousee koko ajan. Sama ongel­ma kos­kee julk­isia palvelu­ja yleisemminkin.
  3. Paran­tuneet hoit­o­m­ah­dol­lisu­udet tule­vat kalliiksi.

Verora­hoit­teinen ter­vey­den­huolto on kuitenkin kus­tan­nuste­hokkaam­paa kuin vaku­u­tuk­si­in ja yksi­ty­isi­in palvelui­hin perus­tu­va. Kun olin perus­palve­lu­min­is­teri, pöy­däl­leni tuli Maail­man­pankin (jota kukaan ei ole syyt­tänyt vasem­mis­to­laisu­ud­es­ta) kan­nan­ot­to, jos­sa kehotet­ti­in säi­lyt­tämään kus­tan­nuste­hokas verora­hoit­teinen ter­vey­den­huolto ja kavah­ta­maan vaku­u­tus­muo­toista terveydenhuoltoa.

Sote-uudistuksen korjaus

Oma käsi­tyk­seni Sote-uud­is­tuk­ses­ta on niin pes­simisti­nen, että olen vält­tänyt keskustele­mas­ta siitä julk­isu­udessa, kos­ka en halua liet­soa pes­simis­miä. Täl­lä ker­taa min­ut oli kuitenkin buukat­tu juuri tähän osioon. Olisi pitänyt lukea viestit huolellisemmin.

Rahoi­tus

Sote-uud­is­tuk­sen pahin vika on sen rahoi­tus. Se on olev­inaan itse­hallintoa, mut­ta rahoi­tus tulee val­ti­ol­ta, joten se on oikeasti val­ti­ol­lista toim­intaa. Rahoi­tus­malli on paina­jais­mainen. Kut­sun sitä mankumismalliksi.

Val­tio antaa kullekin hyv­in­voin­tialueelle rahaa niiden tarpeen mukaan. Jotkut väit­tävät, että malli perus­tuu objek­ti­ivisi­in kri­teerei­hin, johon en voi vas­ta­ta muu­ta kuin, että uskooko asianomainen myös Joulupukki­in. Kyse on val­tion har­joit­ta­mas­ta poli­it­tis­es­ta tarve­harkin­nas­ta. Sen sään­nöt ovat katastrofaaliset.

Julk­isten organ­isaa­tioiden ei kan­na­ta koskaan käyt­tää rahaa säästeliäästi, kos­ka jos ne käyt­tävät, rahaa tulee seu­raaval­la ker­ral­la vähem­män. Kaik­ki raha pitää käyt­tää ja vielä niin, että jotain aivan vält­tämätön­tä jää rahoit­ta­mat­ta. Kun vielä perus­tus­laki­valiokun­ta on mon­een otteeseen sanonut, että jos jokin hyv­in­voin­tialue on käyt­tänyt kaik­ki rahansa, val­tion on annet­ta­va sille lisää.

Minus­ta on hyvä tarkastel­la jär­jestelmää ajatellen, että kukin hyv­in­voin­tialue opti­moi kylmäveris­es­ti omaa tilan­net­taan, eikä tähän opti­moin­ti­in kuu­lu rahan säästämi­nen val­tion kirstu­un vaan päin vas­toin, kaiken sen käyt­tämi­nen, joka val­ti­ol­ta on herunut ja vähän enem­mänkin. Tämä tulee kalliiksi.

Muodol­lis­es­ti hyv­in­voin­tialuet­ta uhataan sil­lä, että jos se ei pidä talout­taan tas­apain­os­sa, se liitetään naa­puri­alueeseen. En pidä tätä uhkaus­ta uskot­ta­vana. Kuvitelkaa Suomen Keskus­ta esit­tämässä, että Lap­pi liitetään Pohjois-Poh­jan­maa­han! Sitä pait­si, jos alue A on hoi­tanut asiansa hyvin ja alue B has­san­nut rahansa ja tämän tulok­se­na A ja B yhdis­tetään, ran­gais­tushan kohdis­tuu ankaram­min asiansa hyvin hoi­ta­neeseen A:han, joka menet­tää itsenäisyyten­sä siinä mis­sä B:kin ja saa lisäk­si rasituk­sek­seen huonos­ti hoide­tun alueen B, kun taas alue B tulee liite­tyk­si parem­min toimi­vaan alueeseen.

Tämä jär­jeste­ly on myös kansalais­ten itse­hallinnon vas­taista. Ennen alue­vaale­ja HS kysyi ehdokkail­ta, pitäisikö mie­len­ter­veyspalvelu­ja paran­taa. Se oli aivan väärä kysymys. Olisi pitänyt kysyä, mitä palvelu­ja olette valmi­it heiken­tämään, jot­ta rahaa riit­täisi mie­len­ter­veyspalvelu­ja parantamiseen.

On väärin, että alueil­la ei voi­da päät­tää, että me halu­amme paran­taa palvelu­ja ja käyt­tää tähän enem­män rahaa. Jot­ta näin voitaisi­in tehdä, hyv­in­voin­tialueil­la pitäisi olla vero­tu­soikeus. Jos niil­lä olisi vero­tu­soikeus, aluet­ta myös ran­gais­taisi­in raho­jen has­saamis­es­ta sil­lä, että vero­ja on korotet­ta­va ja palkit­taisi­in hyvästä toimin­nas­ta sil­lä, että vero­ja voitaisi­in laskea. Rahaa kan­nat­taa käyt­tää säästeliäästi, jos säästö jää itselle eikä sitä tilitetä valtiolle.

Keskustelus­sa mukana ollut Eeva Kalli (kesk.) sanoi vas­tus­ta­vansa vero­tu­soikeut­ta sil­lä, että eri hyv­in­voin­tialueil­la on aivan eri määrä van­ho­ja, paljon hoitoa tarvit­se­via ihmisiä. En ymmär­rä tätä argu­ment­tia. Tietysti aluei­den välil­lä tehtäisi­in tasaavia tulon­si­ir­to­ja niin kuin kun­tien välil­läkin tehdään.

Min­ul­la on vähän vain­o­harhainen käsi­tys siitä, mik­si Keskus­ta vas­tus­taa verotusoikeutta.

  1. Joko he halu­a­vat häivyt­tää aluei­den välisen tasauk­sen julk­isu­ud­es­ta. Se on yri­tyk­senäkin turha, sil­lä toki se osa­taan laskea auki ja lasketaan.
  2. Puolue tähtää sel­l­aiseen raho­jen kohden­tamiseen, joka ei kestäkään päivän val­oa. Kepu­laiset ovat aika kärkkäitä pitämään äänestäjien­sä puolta.

Ter­vey­den edis­tämi­nen ei kan­na­ta kunnille

Ter­vey­den edis­tämi­nen jäi kun­nille, jot­ka eivät hyödy sen tulok­sista mitään vaan itse asi­as­sa kär­sivät siitä taloudellisesti.

Niin kauan kuin muis­tan – ja se on kauan ­ — on hoet­tu sitä, että ennal­ta ehkäisy eli ter­vey­den edis­tämi­nen on kus­tan­nuste­hokkaam­paa kuin sairauk­sien hoit­a­mi­nen. Siitä ei ole kuitenkaan tul­lut mitään. On ollut jo nyt vaikea val­tu­us­tossa sanoa rahoi­tusjo­hdolle, että käyt­tämäl­lä nyt miljoona ter­vey­den edis­tämiseen säästämme ter­vey­den­huoltora­hois­sa viiden vuo­den kulut­tua viisi miljoonaa.

Vielä toiv­ot­tomam­paa on sanoa, että lisätkäämme miljoona ter­vey­den edis­tämiseen, jot­ta val­tio säästää viiden vuo­den kulut­tua viisi miljoonaa.

Jos ter­vey­den edis­tämisessä onnis­tu­taan, kun­ta ei ain­oas­taan jää siitä osat­tomak­si, vaan kär­sii taloudel­lis­es­ti. Kun väestö on ter­veem­pää, val­tio vähen­tää rahoi­tus­ta, mikä merk­it­see kun­nille pienem­piä vero­tu­lo­ja ter­vey­den­huol­lon mak­samista palkoista.

On aluei­ta, jois­sa syödään ter­veel­lisem­min kuin toisil­la alueil­la. Mik­si ter­veel­lis­es­ti syövien pitää mak­saa tästä epäter­veel­lis­es­ti syöville?

13 vastausta artikkeliin “Terveydenhuollon hyvät ja huonot uutiset”

    1. Jotenkin toivoisi, että HUS:ssa on viimeisen 2 vuo­den aikana teetet­ty selvi­tys, mitä mak­saisi Apo­tista irtau­tu­mi­nen. Veikkaan kyl­lä että ei ole, kos­ka julkisen puolen selvi­tyk­set tule­vat aina ennen pitkää kyl­lä jul­ki. Hin­ta lie­nee tähti­ti­eteelli­nen, mut­ta silti toden­näköis­es­ti se säästet­täisi­in takaisin 10–15 vuodessa, jos siir­ry­tään näp­pärään tehokku­ut­ta paran­tavaan jär­jestelmään kuten Esko.

  1. Tähän ei ole oikeas­t­aan mitään lisät­tävää, korkein­taan viimeinen virke on aika armo­ton: epäter­veelli­nen syömi­nen kun kor­reloi aika mon­en huono-osaisu­u­teen liite­tyn asian kanssa. Suoritin nuore­na yliopis­tossa pait­si juristin myös ter­vey­den­huol­lon mais­terin tutkin­non. Tuo­hon aikaan uskot­ti­in tasa-arvoisi­in, ter­veyskeskus­po­h­jaisi­in ter­veyspalvelui­hin ja siihen, että kansan ter­veys kohe­nee tasais­es­ti. Kehi­tys on kuitenkin polar­isoin­ut yhteiskun­taa myös alueellisesti.

  2. Sote-uud­is­tuk­ses­ta olisi sil­loin hyö­tyä jos kap­a­siteet­tia voisi jakaa hyv­in­voin­tialuei­den välil­lä niin että niiden aluei­den sairaaloi­hin joi­hin syn­tyy eri­lais­ten hajaut­tamis­toimen­pitei­den seu­rauk­se­na liikaka­p­a­siteet­tia, voisi sijoit­taa ruuhkaisten aluei­den potilaita .

  3. Fak­tak­si tulee, että hyv­in­voin­tialueet taval­la tai toisel­la toteutet­tuna ovat hel­vetil­lisiä menoau­tomaat­te­ja ja ne pitäisi välit­tömästi purkaa. 

    Ter­vey­den­huolto pitää perus­tua tekoä­lyyn ja käytet­tävis­sä ICT-teknolo­giaan, robot­tei­hin sekä kulu­tus­ta kestävi­in itsehoitoteknologioihin. 

    Ter­vey­den­huol­lon organ­isaa­tio on jäykkä. Johta­jia on liikaa. Organ­isaa­tio on lääkäri­pain­ot­teinen. Työn­jakoa lääkärien, hoita­jien ja lähi­hoita­jien pitäisi kehit­tää. Lääkäreil­lä ja hoita­jil­la ei ole kykyä kehit­tää toim­intapros­esse­ja eikä työmenetelmiä. Vaik­ka olisi, niin jäykkä organ­isaa­tio sen estää. Hoito­jär­jestelmä on liian moni­por­tainen. Ter­veyskeskuk­sista ei saa hoitoa vaan lääkkeitä. Ter­veyskeskusten sairaalaosas­tol­la on poti­lai­ta, jot­ka kuu­lu­vat muualle.

    Kansan­ter­vey­den ja talouden kannal­ta ongel­mallista on, että työkyvyt­tömyy­seläk­keelle pääsee kovin helpoin perustein. Sen sijaan, että ter­veyskeskuk­sis­sa kuntoutet­taisi­in fyy­sis­es­ti ja psyykkises­ti kansalaisia, he menevät työkyvyttömyyseläkkeelle. 

    Ter­vey­den- ja sairaan­hoito on aivan liian kaukana kansalai­sista. Osaav­im­mat yrit­tävät häärätä spe­si­fien sairauk­sien kim­pus­sa, vaik­ka ne oli­si­vat ratkaista­va aikaisem­min osaaval­la puuttumisella.

    Tietoa on, mut­tei taitoa ratkaista ter­vey­den­huol­lon pul­lonkaulo­ja. Asioi­ta pal­lotel­laan sairaan­hoitopi­irien sisäl­lä ilman ratkaisu­ja. Julki­nen organ­isaa­tio on sel­l­ainen, ettei kukaan saa puut­tua tehot­to­muu­teen eikä jär­jet­tömään henkilöresurssien ja varo­jen käyt­töön. Sote lisää kaikkia näitä ongelmia puoluetues­ta ja johta­jista lähtien.

    1. “Kansan­ter­vey­den ja talouden kannal­ta ongel­mallista on, että työkyvyt­tömyy­seläk­keelle pääsee kovin helpoin perustein.”
      Ei pääse enää, sekin etu oli tarkoitet­tu lähin­nä suurille ikäluokille.

    2. Juuri noin ja lisäk­si vaaleis­sa oli men­estyjiä ter­vey­den­huol­lon ihmiset eikä ne, jot­ka ovat tot­tuneet johta­maan ja organ­isoimaan tehokkaasti.

  4. Alan tuöe­htosopimuk­sis­sa pitäisi sal­lia pidem­mät vuorot. 7 tun­nin työpäivään ei ole varaa ajaa

  5. Soin­in­vaara kysyi:

    “On aluei­ta, jois­sa syödään ter­veel­lisem­min kuin toisil­la alueil­la. Mik­si ter­veel­lis­es­ti syövien pitää mak­saa tästä epäter­veel­lis­es­ti syöville?”

    Jos noin ajateltaisi­in, sil­loin voisi kyseenalais­taa aika laa­jasti suo­ma­laisen ja euroop­palaisen sosi­aal­i­tur­van muutenkin. Epäter­veelli­nen syömi­nen liit­tyy usein — vaan ei aina — köy­hyy­teen tai mata­laan koulu­tus­ta­soon. Ylem­män korkeak­oulu­tutkin­non suorit­tanei­den ruokavalio on keskimäärin selvästi ter­veel­lisem­pää kuin niiden samanikäis­ten, joil­la ei ole toisen asteen tutk­in­toa tai koulu­tuk­se­na on vain toisen asteen tutkinto.

    Mitä vero­tu­soikeu­teen tulee, niin Suomes­sa yhdel­lä maakun­nal­la on ollut pitkään vero­tu­soikeus. Ahve­nan­maa ei ole vero­tu­soikeut­taan kuitenkaan vielä koskaan käyt­tänyt. Val­tio on mak­sanut lisära­hoi­tus­ta, jos sitä on tarvit­tu. Minkä takia hyv­in­voin­tialueet alka­isi­vat ennem­min verot­taa kansalaisi­aan kuin mankua lisära­haa val­ti­ol­ta, jos val­tion pitää perus­tus­lain mukaan kuitenkin jär­jestää rahoitus?

    Sote-palvelu­iden vero­tuk­ses­sa kunkin alueen veropo­h­jal­la ongel­mana on sen seg­re­goi­va vaiku­tus eli asukkaiden kir­joil­la oloa ohjaa­va vaiku­tus. Asua­han saa käytän­nössä mis­sä vain Suomen sisäis­es­tä kir­joil­laolopaikas­ta huoli­mat­ta, sil­lä sitä ei valvota, mis­sä ihmi­nen oikeasti asuu. Nykyi­nen kun­nal­lisvero­jär­jestelmä on välil­lis­es­ti johtanut mm. siihen, että hyvä­tu­loisim­mat kansalaiset ovat kir­joil­la lähin­nä noin 20:ssä alim­min verot­tavas­sa kun­nas­sa. Yli 22 pros­entin verokan­nan kun­nis­sa ei ole nyky­isin käytän­nössä enää lainkaan iso­tu­loisia asukkai­ta kir­joil­la, kuten veroti­las­toista näkee.

    On ris­ki, että hyv­in­voin­tialuei­den vero­tus ajaisi alueel­lisen eriy­tymisen kiihtymiseen. Hyv­in­voin­tialuei­den keskinäisel­lä tulon­jaol­la isoimpia sote- meno­jen ja tulopo­h­jan tulo­jen välisiä epä­suh­tia tuskin pysty­isi edes ratko­maan, ainakaan jos tulopo­h­jana olisi vain tulovero­ja, jot­ka edus­ta­ja­vat jatku­vasti kutis­tu­vaa osaa kansan­talouden kokon­aisveropo­tista (kulu­tusvero­tu­lot edus­ta­vat kas­vavaa osaa). Esimerkik­si taku­ueläkeläiset aiheut­ta­vat usein sote-meno­ja, mut­ta heistä ei ker­ry lainkaan tulovero­ja. Takavu­osi­na jotkut kun­nat koit­ti­vat paran­taa talout­taan niin, että kovimpia meno­ja aiheut­ta­vat sote-asi­akkaat (joista ei yleen­sä ker­tynyt lainkaan vero­tu­lo­ja) koitet­ti­in saa­da muut­ta­maan tois­t­en kun­tien asukkaik­si ja näi­den meno­erik­si. Hyv­in­voin­tialueil­la sama käytän­tö eli kalleimpi­en asukkaiden savus­t­a­mi­nen muualle asumaan voisi olla helpom­pi tapa paran­taa omaa talout­ta kuin verottaminen.

  6. Otsikos­sa luki “hyvät ja huonot uutiset”, mut­ta tämä kir­joi­tus näyt­ti sisältävän vain huono­ja uutisia. Oliko hyviä uutisia ollenkaan?

  7. Viimeisen kap­paleen aja­tus ei ole mielestäni kestävä. Perus­palve­lut kuu­lu­vat kaikille riip­pumat­ta siitä, mitä naa­puri tekee. Nykyisessä kun­ta­mallis­sa yksilön vero­tus on riip­pu­vainen naa­purin tuloista ja ter­vey­destä mut­ta meil­lä ei ole keinoa puut­tua naa­purin tekemisi­in. Tästä syys­tä perus­palvelu­jen tulee olla lähtöko­htais­es­ti val­takun­nal­lises­sa vas­tu­us­sa sekä tasoltaan että kustannuksiltaan. 

    Soten ajau­tu­mi­nen maakun­ta­malli­in joh­tui keskus­tan vaa´ankieliasemasta hal­li­tuk­sis­sa, ratkaisu­ja ei syn­tynyt ilman kallista alueel­lista organ­isaa­tio­ta, mis­sä alueil­la ident­tisiä ongelmia pohdi­taan yli 20-ker­tais­es­ti. Hyv­in­voin­tialueil­lakin ilmeis­es­ti jokainen alue suun­nit­telee koko kokon­aisu­u­den taval­laan, vaik­ka osa-alueet olisi voin­ut pilkkoa ja jakaa kullekin omansa.

    En ymmär­rä, mik­sei val­tion­ra­hoi­tus­ta voitaisi jakaa ilman poli­it­tisia ker­toimia. Onhan nykyratkais­us­sakin toki mm. ran­nikkoaluei­ta suo­sivia ele­ment­te­jä, kun ter­veet ruotsinkieliset eivät tah­toneet täysimääräis­es­ti ottaa val­takun­nal­lista vas­tu­u­ta köy­hien kain­u­u­lais­ten sairas­tavu­ud­es­ta mut­ta rahoi­tus­mall­ien kehit­tämisessä voisi pyrk­iä poli­it­tis­es­ti riip­pumat­toman ratkaisu­un. Muu­toin olen sitä mieltä, että val­ti­olli­nen, yliopis­to­sairaala-alueisi­in poh­jau­tu­va jär­jestelmä olisi ollut aluedemokraat­tista ratkaisua parem­pi kos­ka perus­palvelu­jen tarpeesta ei ole sinän­sä demokraat­tista epäilyä.

  8. Yhtä kri­ti­ikkisi kohtaa voisi vähän lieven­tää. Määrära­hat­aloudessa on aina se vaara, että jos ei käytä kaikkea määrära­haa, sitä voidaan sen vuok­si seu­raavak­si vuodek­si vähen­tää. Tähän ongel­maan ei ole ratkaisua, sil­lä julk­istaloudessa pitäisi olla tavoit­teena pär­jätä vähem­mäl­lä rahal­la. Sil­loin siitä ei voi­da palki­ta anta­mal­la lisää rahaa. Mut­ta mil­lä siitä voisi palkita?

  9. en muista tarkasti miten meni mut­ta pistän oman version.

    jos itse val­it­see itselle ja itse mak­saa, niin rahan käyt­tö tulee olee tehokas­ta (hin­ta-laatu suhde).

    jos itse val­it­see itselle ja naa­puri mak­saa, niin tulee super kallista törsäys­tä huonol­la hin­ta-laatu suhteella.

    jos itse val­it­see naa­purille ja itse mak­saa, niin tulee kit­sastelua ja surkeaa tasoa naapurille.

    lyhyesti, val­it­si­jan pitää mak­saa. eli jos alue­hallinto val­it­see niin alue­hallinto mak­sakoon. tosin poli­it­ti­sis­sa halli­nois­sa mak­sa­ja on äänestäjät vero­jen kaut­ta. asian voisi ilmaista myös siten että jos val­tio mak­saa niin sil­loin val­tioil­la pitää oikeus valintaankin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.