Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksen Matti Liski ja Iivo Vehviläinen esittävät, että on kuluttajien etu säännöstellä sähköä mieluummin kuin antaa sen hinnan nousta pilviin.
Perusteena tässä on, että kun sähköstä tulee vähänkin pulaa, sen hinta nousee tolkuttomasti, koska sähkön hintajousto on pieni eli kulutus reagoi hintaan heikosti. Kun sähkö katkaistaan pieneltä joukolta kokonaan, muut saavat sähkönsä huomattavasti halvemmalla.
Sähkön hintajousto on paljon alle yhden. Se tarkoittaa, että kun sähkön tuotanto alenee vähän, hinta nousee niin paljon, että jäljelle jäävästä sähköstä maksetaan yhteenlaskettuna paljon enemmän.
Huomattakoon, että tässä on porsaanreikä keinotekoisesti tuotetulle sähköpulalle. Keinotekoinen tuotannon rajoittaminen hinnan nostamiseksi on kuitenkin kiellettyä ja siitä jää aika helposti kiinni.
Taitaa kuitenkin olla niin, että Olkiluoto 3:n omistajat hyötyvät Arevan ja Siemensin tunaroinnista, koska niiden muiden voimaloiden tuottaman sähkön parempi hinta korvaa hyvin tulot siitä sähköstä, jota Olkiluoto 3 ei nyt tuota. Tämä ei tietysti koske niitä omistajia, jotka ovat investoineet ydinvoimaan saadakseen itselleen kohtuuhintaista sähköä.
Liskillä ja Vehviläisellä on ajattelussaan pointti, mutta en ole silti aivan vakuuttunut.
Jos markkinat toimisivat, hinta olisi säännöstelyä parempi
Jos markkinat toimisivat täydellisesti ja kuluttajat reagoisivat hintasignaaleihin täydellisesti, olisi aivan varmasti järkevämpää karsia sähkön kulutusta alkaen vähemmän tärkeästä ja edeten niin pitkälle, että kulutus ja tuotanto ovat tasapainossa, kuin brutaalisti katkaista joiltakin sähkö kokonaan, jolloin katkeaa sellainenkin kulutus, joka ei paljon sähköä vaadi mutta on käyttäjälleen tuiki tarpeellista.
Minä voisin esimerkiksi maksaa vaikka 10 €/kWh sähköstä, jolla herättäisin henkiin sammuneen kännykän. Ei se silti maksaisi minulle kuin muutamia kymmeniä senttejä, sillä ei kännykän lataamiseen paljon sähköä mene. Aika paljon olisin valmis maksamaan myös tietokoneeni vaatimasta sähköstä, jos vaihtoehtona on tuntien toimettomuus, kunvaikka kolumnin deadline painaa päälle.
Markkinat eivät kuitenkaan toimi kunnolla, ja siihen esitys sähkön säännöstelystä perustuukin. Edellisessä postauksessa ”Turvallinen hintajoustoon kannustava sähkösopimus” esitin yhden ajatuksen siitä, miten markkinat saisi toimimaan paremmin.
Kattohinta ei toimi ilman kapasiteettimarkkinoita
Jos sähkölle asetetaan kattohinta, jotain täytyy tehdä myös tuotantopuolella, sillä nykyisellään kattohinta estäisi myös tuotantoa reagoimasta sähköpulaan. Ongelmana ei olisi niinkään se, että lisätuotantoa ei kannattaisi käynnistää (ellei kattohintaa aseteta todella alas), vaan siitä, ettei huippua tasaavia voimaloita kannata ylläpitää, jos niistä saa lähellä marginaalista tuotantokustannusta olevan korvauksen muutaman sadan tunnin ajalta vuodessa.
Tämä voitaisiin ratkaista kapasiteettimarkkinoilla, jollainen on käytössä Venäjällä. Tosin en tunne sen yksityiskohtia.
Tai sitten huippuvoimaloiden ylläpito pitäisi antaa Fingridin tai jonkin valtiollisen tahon tehtäväksi. Kutsutaan sitä kuitenkin Fingridiksi.
Valtiollistetaan koko sähkön tuotanto?
Aika lähellä olisi silloin ajatus, että Fingrid ostaisi sähköntuottajilta sähköä kultakin niiden todellisten kustannusten mukaisella hinnalla ja myisi sähköä keskimääräisellä hinnalla. Nythän kaiken sähkön hinta määräytyy marginaalikustannuksiltaan kalleimman sähkön mukaan, jolloin muut sähköntuottajat keräävät hyvän tilin.
Tämän tien päässä olisi koko sähköntuotannon irrottaminen markkinoista ja valtiollistaminen. Valtion sähkötuotantovirasto ei ehkä olisi maailman innovatiivisin organisaatio. Siksi vähän kavahdan tätä vaihtoehtoa, sillä onhan ala voimakkaassa muutoksessa.
Kalleimman voimalan periaate on järkevä, vaikka tuntuukin epäoikeudenmukaiselta
Tuo kalleimman sähkön periaate tuntuu monesta epäreilulta, mutta se on kyllä looginen. Jokainen kuluttajat pitää käynnissä sitä kalleinta voimalaa – sehän suljettaisin ensimmäisenä, jos kulutus laskisi – joten se on kokonaistehokkuutta ajatellen perusteltu hinta.
Sähkön rajut hinnanvaihtelut ovat ikävä asia, mutta niistä on myös hyötyä. Ne kehittävät toisaalta ratkaisuja hillitä sähkön kulutusta silloin, kun sähköstä on pulaa. Jos kaikilla olisi pörssihintainen sähkö, markkinoilla olisi kosolti teknologiaa, joka auttaisi siirtämään sähkön kulutusta halvemmille tunneille. Sähköautojen lataamisessa tällaista ymmärtääkseni on jo tarjolla.
(Fingrid julkaisee iltapäivällä sähkön hinnan vuorokaudeksi eteenpäin. Minulla on ristiriitaista tietoa siitä, onko tämä tieto vapaasti käytettävissä kulutusta ajoittavissa sovelluksissa. Jos ei ole, Fingrid pitäisi velvoittaa siihen lailla.)
Kun sähkö on ajoittain ilmaista, ilmaiselle kehittyy varmaankin järkevää käyttöä. Kaikki kaukolämpöyhtiöt näyttävän investoivan sähkökattiloihin, joilla ne aikovat tehdä ilmaisesta sähköstä kaukolämpöä. Tulossa on vihreän vedyn tuotantoa ja synteettisiä polttoaineita, laboratorioissa valmistettavaa lihaa ja muuta sellaista. Paljon on tulossa sellaista, josta emme tiedä vielä mitään. Onpa harkinnassa jopa valtavia akkuja, jotka ladattaisiin halvalla sähköllä ja joista myytäisin sähköä, kun se on kallista. Toistaiseksi nämä eivät ole taloudellisesti kannattavia, mutta niistä voi sellaisia tulla.
= = =
Olen Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksella vierailijan tittelillä. Työpöytäni on samalla käytävällä Liskin ja Vehviläisen kanssa.
Järkevintä on tietysti vähentää sattumasähkön osuutta ja investoida järkeviin tuotantomenetelmiin niin ei tarvitse noin paljon temppuilla.
Ja onko valtiovalta valmis poistamaan tupla verotuksen sähkön varastoinnista. Jos lataat energiaa akkuun/vedennostamiseen/vauhtipyörään menee ostetusta sähköstä sähkövero ja sitten sen eteenpäin myynnistä taas uudelleen. vaikka varastointi tulisi teknisesti kannattvaksi niin verotus kyllä tappaisin sen kuin’tenkin. Tämäkin ongelma on ollut tiedossa jo vuosikausia, mutta ei siihen ole ollut mitään poliittista mielenkiintoa.
Heti kaikki lakisääteisesti pörssisähköön, mutta kansalle helppoja teknologisia välineitä kulutuksen säädön ja mielenrauhan tueksi. Fingridillä on jo erinomainen pohja Tuntihinta-applikaatiossa jossa voi laittaa oman rajansa jonka ylittävästä kattohinnasta saa edellisenä päivänä notifikaation, ja voi halutessaan ottaa tuntinotifikaatioitakin pian tulevista halvoista ja kalliista hinnoista. Hälytyksiin liitettyjen tilannekohtaisten säästöpäätösvaikutusten esille tuominen helposti ymmärrettävällä tavalla auttaisi varmasti loiventamaan markkinahintapiikkien vaikutusta kuluttajien lompakkoon.
Sähköyhtiöiden perustuotannon voitoille voisi säätää välittömästi windfall-verot, joiden tuotot käytetään kuluttaja-asiakkaiden hintapiikkien prosentuaaliseen loiventamiseen veronpalautusten yhteydessä, aina tiettyyn lapsioikaistuun verovelvolliskohtaiseen rajaan saakka. Tätä rajaa voi kerran nostaa jos näyttää että kaukolämpöverkon ulkopuolella olevien kiinteistöjen energiatehokkuutta parantavat remonttisuunnitelmat on tehty ja tilattu, mutta kartanon kaikkia huoneita ei tarvitse verotuella lämmittää jos siellä asuu vaan pari ihmistä.
Pitkän tähtäimen ratkaisuna roimat tuet siihen että lähes jokaisessa vesivoimalassa on pumped hydro järjestelmä ja muualla tuetaan paikallisten hiekka- ja kivilämpöpattereiden tuotantoa niin kuin kansallinen turvallisuus riippuis siitä 😉 Jos Stiesdalin GridScale-teknologian väitteet pitää edes puoliksi paikkaansa (väittävät saavansa eristettyjen kivilämpövarastojen lämpöeroihin talletetusta sähköstä takaisin 60% sähkönä ja 30% kaukolämpönä) niin vastaavaa teknologiaa sitten vaan joka pöntön kylkeen. Toki myös ne uudet innovaatiot käyttöön, joista ei vielä tiedetä.
Ymmärrän, että ihan näin yksinkertaista kaikki ei lopulta käytännössä ole, mutta mulla on tällä hetkellä 38 astetta kuumetta niin en nopeasti keksi että mikä tässä mättäisi 😉
Sattumasähköm kulutuksen rajoittamiseen ei ole olemassa mitään kohtuullista keinoa. Sitä varten tarvitaan uusiutuvaa säätövoimaa ja biomassa olisi siihen valmis, kotimainen ratkaisu.
Pörssihintainen sähkö laittaisi kyllä miettimään, että lämmitänkö sähkösaunan ja lataanko sähköauton nyt, illalla tai vasta huomenna. Suht koht kohtuulliselta keinolta tuntuu, ainakin minun mielestäni.
Antti näin se vain näyttää. Sähkömyynti on tullut siihen, että pitäisi varustautua kaiken maailman apseille puun laitoille piisiin.
Koronavilkun tapainen sovellus joka hälyttää kulutushuipuista, jolloin jokainen voi hetkessä tehdä päätöksiä miten leikkaa kulutustaan. Samalla voi seurata kulutuskäyrän liikkeitä.
Ihmettelen vähän ja nyt varsinkin, miksi teknisesti toimiva Inkoon sähkövoimala purettiin. Sen ylläpito tosin maksoi jotakin, mutta poikkeustilanteessa se olisi hyvin tarpeellinen varavoimala huippuja varten. Yksi 250 MW turbiini oli poistettu käytöstä, kolme, yhteensä 750 MW teknisesti käyttökelpoisia.
Kyllä varmaan markkinat keksivät melko piankin keinot sähkönkäytön suuntaamiseen halpoihin aikoihin, sen verran kannattavaa se on. Sen jälkeen hinnat eivät enää hypi. Fortumin pelastushan tämä nykytilanne on. Sähköntuotannon voitoilla on hyvä tasata seikkailujen tappioita.
Entäs tuotantojoustot? Hanasaaren ja Salmisaaren hiilivoimalat voivat käsittääkseni tuottaa yhteistuotantona sähköä ja lämpöä.
Jos kaikki CO2 päästöt + polttoainekustannukset jyvitetään sähkön tuotannolle, niin ilmeisesti päästöjä tulee n. 820g/kWh (lähde Helenin uutta voimaa blogi, 2019). Jos päästöoikeuksien hinnaksi oletetaan vaikka 100e/tonni, niin kustannuksia pelkistä päästöistä tulisi 82e/MWh. (Tällä hetkellä päätöoikeudet ovat pyörineet ~80e/tonni luokassa, joten tuo on aavistuksen yläkanttiin arvioitu lukema.
Hiili on tällä hetkellä törkeissä hinnoissa – n. 400eur / tonni. Kun tonnissa hiiltä on 7000kWh energiaa -> tuosta kertyy 40% hyötysuhteella polttoainekustannusta kait 142 eur/MWh.
Jos hiilen hinta olisi normaalimpi 100eur tonni, niin polttoainekustannukset olisivat luokkaa 36€ / MWh, mutta tämä nyt tietty on jossittelua.
–> Tämän perusteella Helenin kannattaisi ehkä viivästyttää hiilivoimaloidensa alasajoa parilla vuodella ja pyörittää voimaloitaan sähköverkkoa tasapainottavasti silloin kun pörssisähkön hinta on yli 220eur/MWh. Kaukolämmöt tulisivat sitten ikäänkuin ”kaupan päälle”. Jos nyt en ole väärin ymmärtänyt, niin sähkö olisi mahdollista tuottaa n. 500MW teholla. Jos spot-hinta olisi esim. 320eur/MWh, mitä se on jo nyt kesälläkin välillä ollut, niin tuottoa voisi tehdä 50 000e noiden tuntien aikana. Luulisi olevan sen verran, että kannattaisi edes harkita? Pahimmassa tapauksessa spottisähkö nousee talvella ihan taivaisiin ja tuottoa voisi tulla miljoonia päivässä.
Ihan huoltovarmuuden nimissä valtion / Fingridin kannattaisi nykyisessä poikkeustilanteessa maksaa pientä huoltovarmuusmaksua siitä, että noita ei suljeta nyt ihan heti, vaan pidetään varmuuden varalta pystyssä vielä parin vuoden ajan. Parhaassa tapauksessa maksamme vähän turhasta ylläpidosta – pahimmassa tapauksessa niitä poltetaan kylmimpien kuukausien ajan täydellä teholla ja samalla estetään sähköverkon kaatuminen ja alennetaan miljoonien kotitalouksien sähkölaskuja.
Ne pitäisi pitää ajossa jo kaukolämmönkin takia. Kaasun saatavuus ja hinta ovat mielestäni romuttaneet Helenin suunnitelmat.
”(Fingrid julkaisee iltapäivällä sähkön hinnan vuorokaudeksi eteenpäin. Minulla on ristiriitaista tietoa siitä, onko tämä tieto vapaasti käytettävissä kulutusta ajoittavissa sovelluksissa. ”
Onhan se ihan luettavissa, mutta jos kymmenet tuhannet toimii sen mukaan…
Ilmeisesti tätä yritetään estää. Kinkkinen ongelma kieltämättä !
Jos kymmenettuhannet kuluttajat suuntaavat sähkönkäyttöään sen mukaan, milloin sähkö on halvinta eli puhtainta, sehän on valtava onnistuminen. Ilmeisesti tarkoitat, että edellispäivänä asetetut hinnat ovat sitten vääriä, mutta sittenhän hintamekanismia pitää kehittää reaaliaikaisemmaksi.
Fingridillä on töissä porukkaa jotka jatkuvasti tuunaavat tuota ennustemallia paremmaksi. Se kyllä korjautuu jatkuvasti ja jos kuluttajien käyttäytyminen muuttuu tai jonain päivänä kytketään poikkeuksellisen paljon aurinkopaneeleita ja tuulivoimaloita verkkoon, niin Fingrid kyllä päivittää pienellä viivellä malliaan parempaan suuntaan, jolloin ennustevoima pysyy varsin hyvänä.
Sähkömarkkinat ovat toimineet historiassa hyvin ja kannustaneet investointeja sinne minne niitä tarvitaan. Venäjän starttaama sota selittää isossa määrin nykyistä tilaa. Venäjän sähkönsiirto Suomeen katkesi seinään ja polttoaineiden hintojen nousu nosti osan Euroopan hintatason, mikä läikkyy myös tänne. Olkiluoto 3 viivästykset päälle.
Sähkömarkkinat korjaavat ajan kanssa tilanteen, koska kallis sähkönhinta houkuttelee sähköntuotannon investointeihin ja halpa sähkönhinta kannustaa investointeja kulutukseen(case Pohjois Ruotsi). Jos nyt mennään liikaa sörkkimään perusmarkkina ideologiaan, niin pelkona on että investointeja ei uskalleta tehdä koska ennakoitavuus särkyy.
Valitettavasti korjaantuminen vie aikaa(investoinnit usein kestää), mutta on järkevämpää että saadaan pitkäaikaisia ratkaisuja, kuin että ensimmäisenä keinona puututaan markkinarakenteeseen ja särjetään koko paletti.
OS:
Ongelma on paljon laajempi – tuurivoima ja muu arpajaistuotanto tuottaa sähköä silloin kun olosuhteet ovat sopivat ja ovat tuottamatta kun kelit tai vuodenaika ei suosi. Kun tätä kysynnästä täysin irrallista viherpiiperövoimaa on sähköverkkoon asennettu enemmän kuin riittävästi, niin suora seuraus on se, että ”yllättäen” sähkön hinta poukkoilee nolla (tai pahimmillaan negatiivisen) ja lähes äärettömän välillä. Tällaisissa markkinaolosuhteissa normaalin sähköverkkoa ja yhteiskuntaa pystyssä pitävän perusvoimantuotannon saaminen taloudellisesti kannattavaksi on haastavaa – ja ei kannata ihmetellä miksi meillä on EUn laajuisesti kapasiteettipulaa.
Tässä niin kotimaiset poliitikot, virkamiehet kuin EU:n valtakunnankomissaarit yhdessä vastuuta vailla ja reaaliteeteista irtiolevan EU parlamentin kanssa ovat viherpiiperöhörähtämisen kautta onnistuneet saattamaan yhden länsimaisten yhteiskuntien peruspilareista – edullisen sähkön ja luotettavan sähköverkon – romahduksen partaalle. Jos ensitalvena energiaköyhyyteen ja maksukyvyttömyyteen ajautuneita eläkeläisiä ja vähätuloisia perheitä alkaa kuolemaan jäätyneisiin asuntoihinsa, niin kuka kantaa vastuun? No, tuskinpa nuo juuri luetellut tahot – vikahan on Putinissa, pakotteissa, ”liian hitaassa vihersiirtymässä” jne.
Korneinta tässä tilanteessa on joidenkin viherhihhulointiin fiksaantuneiden vaikuttajien ja nk. tutkijoiden ilakointi tilanteesta – antaa energian ja ruuan maksaa – sittenpähän oppivat käyttämään vähemmän luonnonresursseja! Ei tilanne kuitenkaan hyvä- ja keskituloisia yleisesti paljoa paina – kulutetaan sitten vähän vähemmän esim. karsitaan palveluiden käyttämisestä – jo valmiiksi köyhien keskuudessa kuppi voi mennä nurin turhan monelta. Ehkä tämä kuitenkin vastaa noiden vihertalebanien haaveita ihmiskunnan koon rajoittamisesta vastaamaan jotain täysin kuvitteellista ”kantokykyä”.
Asian voi ajatella myös niinpäin että entäpä jos Euroopassa ei olisi sattumavoimaa eli aurinko- ja tuulisähköä? Se voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä että 2021 sen sijaan että kaasulla on tuotettu sähköä 524TWh, olisikin tuotettu 1071 Twh. Venäjän masinoima sähkökriisi ei olisi enää pelkkä hintakriisi, vaan sähköstä olisi aidosti pula, koska sattumavoiman vaihtoehto olisi ollut lisätuontikapasiteetti Venäjältä.
Monessa Euroopan maassa on ajateltu että kaasulla tuotetaan samanaikaisesti perusvoimaa ja säätövoimaa. Esimerkiksi Alankomaissa (joka on kaasusta erityisen riippuvainen) on aivan tavallista että kaasulla tuotettu sähköteho vaihtelee kahden ja kuuden gigawatin välillä päivittäin. Tämä on sinänsä ihan hyvä ja näköjään toteutettavissakin oleva ajatus, mutta eurooppalaisilta unohtui sommitella kaasun tuontikuvio s.e. yhdellä yksittäisellä maalla ei olisi mahdollisuutta käyttää energiaa aseena. Nyt tuontirakenteen järkeistäminen joudutaan tekemään nopeutetulla aikataululla.
Oli viherpipertämisestä mitä mieltä tahansa, realismia on ettei Euroopan tasolla ole muuta nopeaa ulospääsyä nykytilanteesta kuin sattumasähkön tuotannon lisääminen. Sattumasähkön tuotanto on kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana 44TWh/vuosivauhtia eli mistään pipertämisestä ei ole kyse. Sattumasähkö on ensin korvannut hiilivoimaa, ja sittemmin kaasuvoimaa. Insentiivit ovat nyt nyt kohdallaan koska Venäjä, julistustasolla puhutaan 1 TWp:stä aurinkosähköä Euroopassa 2030, mutta jo nykyisen trendin jatkuminen vie puoleen terawattiin nimellistehoa 2032 mennessä. Tämä pudottaa sähkön hinnan negatiiviseksi keskellä päivää ison osan vuotta koko Keski- ja Etelä-Euroopassa, ellei nyt Ranskan ydinvoimalat ruostu puhki ennen sitä.
Korkea sähkön hinta on vain yksi asia joka eläkeläisten ja pienituloisten henkeä uhkaa, ja niistä muistakin on selvitty. Kuoliaaksi jäätyminen uhkaa ensi talvena vain ukrainalaisia, ja niitä jotka eivät jostain syystä osaa hyödyntää yhteiskunnan turvaverkkoja. Tilanne on ikävä, mutta ei (ainakaan suomalaisille) mikään eksistentiaalinen uhka.
Viherpiiperöinti ei ole nykyistä sähkön korkeaa hintaa Euroopassa aiheuttanut, sen on tehnyt kaasun hinnan moninkertaistuminen ja marginaalisesti päästöoikeuksien hinnan nousu. Sattumasähkön lisääntyminen verkossa on insinööriteknisesti ratkaistavissa oleva ongelma. Ja jos ilmaiset ämpärit kansalle kelpaavat, miksei sitten ilmainen sähkö?
Suomessa meillä on aika vähän ei-viherpiperöenergiaa. Mutta biomassaa on. Siitä pystyy tekemään biokaasua kaikkiin henkilöautoihin ja kaukolämpölaitoksiin, tai siinä samalla voi tehdä vaikka sähköäkin. Mutta sen sijaan että tehtäisiin se, istumme kösiemme päällä
Yksi sähköpulan syy on tuulituotannon suuri kausittainen tehonvaihtelu.
Ratkaisuna tuulivoimalle ja muillekin sähköntuotantomuodoille on syytä asettaa velvoite pystyä tuottamaan sähköä huippukulutusaikaan.
Käytännössä tämä järjestettäisiin niin, että esimerkiksi tuulivoimalayritysten pitäisi ostaa tai rakentaa riittävä varavoimakapasiteetti tuulettomien huippukulutusaikojen varalle, jotta ne saisivat myydä sähköä.
Sama toki myös muilla sähköntuotantomuodoilla. Toki myös sopimuksellisesti eri voimaloita voisi laittaa yhteiseen pooliin, jolla olisi riittävä kausittainen ja varavoimakapasiteetti.
Paljon täällä puhetta, tässäkin, sähkön myynnistä ja ostamisesta ja ties mistä sovelluksista ja teknokraattien unelmasta hallita maailmaansa ranteessa tai taskussa olevalla sovelluksia piipittävällä muovi- ja komponenttikasalla, mutta eikö se myytävä sähkö, jolle sitten tulee posketon hinta, pidä jossakin tehdä ensin?
Jos tekeminen on tehokasta niin hinnankaan ei tarvitse olla posketon.
Näyttää siltä, jos ihan rehellisiä ollaan, että toistaiseksi ainoa tehokas menetelmä sähköntuotantoon on jo keksitty. Ja ei, se ei ole tuulivoima.
Tai no, vesivoima on hyvä myös, toimii tuulta paremmin, ei tarvitse jatkaa dieselillä kuten tuulta Etelä-Ruotsissa, mutta luontoa ei pidä enää lisää valjastaa ihmisen hölmöyksien vuoksi. Antaa jokien virrata.
Se toimiva menetelmä? Tiedämme että suomeksi se alkaa y-kirjaimella.
Sitä tarvitaan seuraavan 50 – 100 vuoden aikana reilusti lisää kunnes keksitään vielä parempi menetelmä.
Ydinvoimaa on vain tosi vaikea säätää. Myös tuuli- ja aurinkovoimaa.
Euroopassa kannattaisi ymmärtää että ydinvoima on strategista teknologiaa. Tässä vaiheessa lienee selvää että modulaarinen ydinvoimateknologia johtaa mittakaavaetujen kautta entistä keskittyneempään tuotantoon, vertailukohtana lentokoneteollisuus. Ydinvoimateknologian jokapäiväistyminen, turvallisuusnormien purku ja miilut joka lämpökeskuksessa kannattaa ohittaa haihatteluna.
On uskottava tulevaisuudenkuva että teknologian kypsyttyä maailmassa tulee olemaan muutama jättimäinen ydinvoimalavalmistaja (vrt. Boeing, Airbus) ja joukko marginaalitoimijoita. Ainakin yksi näistä valmistajista olisi hyvä olla eurooppalainen. Voisin vaikka lyödä vetoa että yksi isoista valmistajista tulee olemaan Kiinasta.
Kymmenen vuoden päästä (nykytrendeillä) Euroopassa ollaan sellaisessa todellisuudessa että aurinkopaneeleita on 500-1000GWp, pelkästään auringolla tuotetaan vähintään saman verran sähköä kuin kaasulla nyt (>500TW/a), tuulivoimalla luultavasti vähän enemmän mutta sen rakentaminen on hyytynyt, norjalaiset puuhaavat lisää kaapeleita etelään koska sähkön hinnan vuorokausivaihtelut. Sveitsiläiset louhivat lisää pumppuvoimalaitoksia Alpeille samasta syystä. Ison osan vuotta sähkö on päivisin Keski- ja Etelä-Euroopassa ilmaista. Saksalaiset ovat vihdoin siirtyneet/siirtymässä kaasu- ja öljylämmityksestä lämpöpumppuihin, eli kaasua kuluu merkittävästi nykyistä vähemmän ja sen toimitusketjut ovat hallinnassa. Sähkönkulutus on vastaavasti merkittävästi lisääntynyt.
Iso kuva on koko Euroopan energiankulutuksen sähköistäminen.
Tarkoittaa siis että koko lämmityskauden ajan on Euroopassa entistä enemmän kysyntää tasaiselle ja luotettavalle energianlähteelle, jollei ei nykymenolla ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin kaasu. Nyt olisi korkea aika käynnistää EU:n laajuinen SMR-ohjelma jonka tavoitteena olisi tehdä EU:n 2050 hiilineutraaliustavoitteesta toteuttamiskelpoinen. Juuri nyt ei näytä kovin hyvältä, kaasuriippuvuus on käynyt kaikille selväksi kun yhden toimittajan kanssa on vakavia ongelmia, eikä mitään realistista ulospääsyä kaasun käytöstä ei ole näköpiirissä.
Näyttää että meille tulee tätä menoa Saksan sähkön hinnat. Onneksi on saatu nauttia pitkään edullisesta pohjoimaisesta sähköstä. Minulla onneksi vielä vuosi halpaa sähköä 5 snt/kWh.
Teollisuudessa tulee varmaan katkoja hintapiikeissä. Jo viime talvena katkaistiin tuotanto joissakin paperitehtaissa hetkellisesti. Tehtaan seinällä näkyy reaaliaikaisesti sähkön hinta, jonka mukaan toimitaan.
Osmo kirjoittaa: Fingrid julkaisee iltapäivällä sähkön hinnan vuorokaudeksi eteenpäin. Minulla on ristiriitaista tietoa siitä, onko tämä tieto vapaasti käytettävissä kulutusta ajoittavissa sovelluksissa. Jos ei ole, Fingrid pitäisi velvoittaa siihen lailla.”
Ongelma on siinä, että hintadata ei ole Fingridin omistamaa, vaan sähköpörssien. Fingrid ei saa jaella niiden dataa pörssien asettamien käyttöehtojen vastaisesti eikä siihen voi Suomen lailla puuttua, koska se loukkaisi kaupallisesti toimivien sähköpörssien elinkeinovapautta. Niillä on oikeus hinnoitella datansa, miten haluavat. Pörssien käyttöehdot estävät kaupallisen soveltamisen ilmaiseksi -> Fingrid ei saa jaella dataa niin, että se on helposti kaikkien haettavissa konekielisenä, kuten automaatiosovellukset vaatisivat.
Ei se konekielinen haku onnistu sähköpörssien omilta sivuiltakaan ilmaiseksi, vaan rahaa vastaan. Rahamäärä ei ole yritystoiminnan kannalta liian suuri, mutta yksittäiselle sähkönkäyttäjälle kyllä posketon. Asiaan vaadittaisiin todennäköisesti EU-tasoinen velvoite, jos pörssit halutaan pakottaa jakamaan hintadata ilmaiseksi kaikille, datasta bisnestä tekeviä yrityksiä myöten.
Entso-e jakaa day-ahead-hintatiedot API:n kautta ja saa käyttää myös kaupalliseen käyttöön. Näin heidän asiakaspalvelu vastaa ja vaatii vain rekisteröitymisen.
Tämä on minulle uutta tietoa, ja sivuston käyttöehdot kertovat tulkintani mukaan toista tarinaa:
Day-a-head prices on datalähde 12.1.d eikä sitä ole mainittu kyseisessä listassa datasta jota voi vapaasti käyttää ilman suostumusta datan lähdetoimittajalta (tässä tapauksessa Nordpool):
https://transparency.entsoe.eu/content/static_content/download?path=/Static%20content/terms%20and%20conditions/220218_List_of_Data_available_for_reuse.pdf&loggedUserIsPrivileged=false
Eli mitä Entso-E tarkalleen vastasi 12.1.d datan kaupallisesta käytöstä? Kiinnostaisi kovasti kyllä jos sitä vapaasti saakin käyttää 🙂
Alkavat polttaa sellua lämmöksi ja sähköksi paperin sijasta kun spot-hinta nousee tarpeeksi?
Soininvaara otti esiin myös ajatuksen sähkökaupan -ja siirron kansallistamisesta. Olisin sitä mieltä että yhteiskunnan kannalta kaikkein keskeisimmillä alueilla se olisi hyvinkin perusteltua.
Ja sitä ei pidä sosialismina, mitä se ei olisi, säikähtää.
Onhan meillä tietyssä mielessä myös esimerkiksi kansallistettu koululaitos ja päivähoito, yleisradio ja tieliikennelaitos….ja vaikka mitä.
Eli siitä vaan Marin ja ensi keväänä Orpo. Kansallinen ja kansalaisten turvallisuus riittää perusteeksi. Myös hintaturvallisuus joka on osa yhteiskuntaturvallisuutta.
Kannattaisiko Salmisaaren ja Hanasaaren voimalaitokset muuntaa energiavarastoiksi niin, että säästettäisiin turbiinit ja generaattorit ja korvattaisiin höyrykattilat sähkölämmitteisillä hiekka- tai kivivarastoilla? Laitokset voisi ladata halvalla sähköllä ja tuottaa lämpöä ja sähköä tyyninä pakkaspäivinä.
Samaan aikaan, kun puhutaan sähkön säännöstelystä, Helsingissä ainakin pörrää sähköhuvipotkulautoja sadoin kappalein ristiin rastiin, kaduilla, rannoilla ja jalkakäytävillä.
Voi olla pieni semanttinenkin rikka rokassa, mutta miten tähän pitäisi suhtautua?
Helsingin kaupunki voisi rajoittaa tätäkin sähkön tuhlausta.
Jos kuitenkin sähkön käyttöä rajoitetaan jossakin muualla, esim. katuvalot, kunnan laitokset niin miksi tämä vapaa sähkön kanssa huvittelu sallitaan?
Koska ”I can” ?
Isompi kysymys on sitten sähköautoilu.
Sähköpulan Suomessako se on edelleen se, mihin pitäisi siirtyä??
Hei hasloo. Sähköpotkulaudan energian kulutus kilometriä kohden on muutama prosentti auton kulutuksesta ja jopa palon vähemmän kuin ratikan sähkönkulutus matkustajaa kohden. Aluksi sähköpotkulautaliikenne oli hupi käyttöä, mutta nyt se on selvästi hyötykäyttöä siinä missä muukin liikenne.
Kyllä kaupungilla paljon on huvittelua. Yöllä koiraa kusettaessa on koko kesän ollut poika/miesporukoita jotka ajavat ympyrää toisensa jälkeen kuin leikkipuistossa. Ja onhan se symbolis-moraalinen asia. Jotkut kamppailevat sähkölaskujensa kanssa tuskan hiessä, jotkut leikkivät sähköllä. Myös alakouluikäiset. Olet varmasti nähnyt. Kouluissa heillä ehkä jokin sähkönsäästö-kampanja ekohengessä, mutta illat menevät sähköllä leikkiessä. Niin meidän naapurustossa, jatkuva näky. Villi kapitalismi?
Isompi asia on sitten tuo miten sähköautoilu, uusi lempilapsemme, suhtautuu sähköpulaan. Onko se sähköpulan maailmassa edelleen relevantti vaihtoehto?
Tästä olisi kiva saada tilastoa ja faktaa.
Jos minulla olisi auto, se olisi sähköauto, erityisesti jos asuisin omakotitalossa niin, että voisin ladata sen kotona. Lataisin vain, kun sähkö on käytnnössä ilmaista, jolloin siitä ei siis myöskään ole pulaa.
Sähköä ei säästy ”ilmaista sähköä sähköautoon lataamalla”. Vihreät voisivat ladata Teslansa aurinkopaneleilla.
Jos sähkö on ilmaista, sillä ei ole muutakaan käyttöä, joten sen käyttäminen sähköauton lataamiseen on muuten haaskautuvan energian käyttöä.
Jos sähköautoa lataat lähes ilmaisella sähköllä, päädyt pörssisähköön. Sen jälkeen saat miettiä että miten talon ja veden lämmität edullisesti – näitä teknisiä ratkaisuja on kaupallisesti saatavana yllättävän vähän… Mutta suunta on selvä, tähän mennään ja sillä hyvä.
Nyt olisi hyvätuloisten sähköauton omistajien hyvä aika muuttaa kerrostaloihin ja laittaa kerrostalon köyhät maksamaan oman sähköauton lataus vastikkeissa/vuokrassa.
Laajemmassa mielessä teen myös pilaa siitä kuinka kerrostaloasujat ovat yhteisvastuullisten osuuksien osalta (esim. lämmin vesi, sekä ihan asuntojen tuuletus pakkasilla) muiden asukkaiden panttivankeja. Tilanne muistuttaa vangin dilemmaa – jos säästät hurjasti niin kurjistat omaa elämääsi mutta et välttämättä säästä juuri mitään kun muut eivät vähennä, sitten jos et säästä ja kukaan muu ei säästä niin häviät silti. Olen nähnyt noitakin ihmisiä jotka nukkuvat talvet ikkunat auki (ja patteri tietysti täydellä höökillä) kun raikkaassa ilmassa on niin kiva nukkua, mutta kylmässä ei ole. Toisin sanoen sekä kuka vähiten välittää yhteisestä hyvästä saavuttaa suurimmat henkilökohtaiset edut, ainakin mukavuudessa.
Yksimsuuri syy kulutusjoustojen puuttumiseen ja myös järjettömiin nouseviin sähkön hintoihin on kiinteähintaiset sähkösopimukset. Sähköä myyvä yhtiö suojaa sopimuksensa ostamalla markkinoilta sähköfutuureja. Kun sittem sähkö niukkuuden vallitessa käytetään ostetaan sähkö option myyjän kustannuksella mihin hintaan tahansa. Tämä nostaa pörssisähkön hinna pilviin. Kuluttaja napsauttaa sähkökiukaan päälle ja sähkö ostetaan markkinoilta markkinahinnasta piittaamatta.
Jos sähkössä olisi edes kohtuulinen peak/offcpeak hinnoittelu se rajoittaisi järjetöntä tuhlausta pahimman niukkuuden aikaan.
Miten tällainen tilanne. Kaksi naapuria käyttää toistensa sähköä sen mukaan kumpi on halvempaa. Kiinteä vai pörssi. Sähkön ulosmyyntisopimus pörssihinnalla ja hinnan noustessa naapurista tulee langat punasena viereisen kiinteistön kautta verkkoon.
Pienyrittäjyyttä parhaillaan. Maaseudulla toimii, kun usein sukupolvet vierekkäin
uskon ettei talvella ole superhalpaa yösähköä. Sitä voi hyödyntää joskus, muttei sen varaan voi laskea. Kuten tuulivoima. Ajatelkaapa sähköauton omistaja jonka on joskus pakko ladata eurolla per kwh. Se oli hinta eilen klo 19
”Huomattakoon, että tässä on porsaanreikä keinotekoisesti tuotetulle sähköpulalle. Keinotekoinen tuotannon rajoittaminen hinnan nostamiseksi on kuitenkin kiellettyä ja siitä jää aika helposti kiinni.”
YLE: Fortum seisottaa suurta voimalaitosta Meri-Porin Tahkoluodossa pitääkseen Suomen sähkön hintaa korkealla. Näin väittää Suomen Sähkönkäyttäjien toimitusjohtaja (siirryt toiseen palveluun)Pasi Kuokkanen Iltalehdelle. (siirryt toiseen palveluun)
Meri-Porin laitoksen tulo markkinoille alentaisi Kuokkasen mukaan merkittävästi sähkön hintaa Suomessa. Kuokkanen väittää lehdelle, että Meri-Porin laitoksen seisottaminen on Fortumilta tietoinen ratkaisu.
– Se ratkaisu on Fortumille taloudellisesti todennäköisesti erittäin kannattava. Ja se on sitten meiltä kaikilta sähkönkäyttäjiltä pois, Kuokkanen sanoo lehden haastattelussa.
Tässä ei ole kyse salaliitosta. Kyllä turbiiniosa meni ihan oikeasti rikki koekäytössä, mikä aiheutti ainakin puolen vuoden lykkäyksen. Siihen kai tähdätään yhä, vaikka nyt on ilmennyt lisää korjattavaa.
thl on epätoivoinen, ensi talvena käryää jokainen takka ja puukiuas. Sähkön kalleus kostautuu pienhiukkasina.
Onneksi kodin tulipesässä poltettu puu ei tuota hiilidioksidipäästöjä! Siis tilastollisessa ja kirjanpidollisessa mielessä. Jos ei ole mitattu niin ei voida tilastoida eli näitä päästöjä ei ole. Näin se meidän maailma pyörii, talousihmiset ja kirjanpitokikkailijat pyörittävät sitä meidän puolesta.
Puuhan lasketaan päästöksi heti hakkuun yhteydessä, ei kai sitä pidä laskea päästöksi kahta kertaa !
Puusta ei hakkuun yhteydessä makseta päästöoikeusmaksuja.
Metsien kaataminen kaupalliseen käyttöön ei sinänsä lisää päästöjä, mutta jos sitä kaadetaan esim maanlaajuisesti enemmän kuin uutta ehtii kasvaa niin hiilinielu pienenee joka on sitten pois muista päästö-oikeuksista. Tähän on olemassa kaikenlaisia laskentakaavoja varmaan mutta toistaiseksi sitä ei tarvitse kompensoida, mutta voi joutua tulevauisuudessa jos kehitys jatkuu sellaisena.
Ei hintoja voi 20-kertaistaa yhdessä vuodessa. Se tappaa sähköautoilun ja lämpöpumput. Tilalle sankka savusumu hiukkasineen, kun jokainen pesä palaa.
Näin on. Suomen on laitettava energiahuolto kuntoon niin että kotitalouksilla ja teollisuudella on kohtuuhintaista sähköä aina saatavilla. Muuten tiputaan kehitysmaakastiin.
”kun sähköstä tulee vähänkin pulaa, sen hinta nousee tolkuttomasti”.
Jos hinta on A ja tarjonta B niin sähköyhtiöiden laskutus on A x B. Jos tarjontaa lasketaan 10% niin hinta saattaa nousta kymmenkertaiseksi. Sähköyhtiöiden laskutus on nyt 0.9 x A x 10 x B Eli 9*A*B Eli nousua 800% -> Sähköyhtiöillä on aivan valtava kannuste aiheuttaa hintapiikkejä. Tätä vastaan pitäisi taistella alkuunsa täydellisellä läpinäkyvyydellä Nordpoolin algoritmiin: kuka tarjosi mitäkin jne. En ota pörssisähköä ennenkuin tämä läpinäkymätön suhmurointi on loppunut.
Joustoa pitäisi pyrkiä toteuttamaan gridscale-varastoinnilla mielummin kuin kuluttaja-asiakkaiden taloautomaatiolla. Mikä on hyötysuhde kun joka torppaan aletaan vetää anturia ja älypistorasiaa ja hubia kuluttajan kustannuksella?
Sitten kuluttaja alkaa maksaa jotain vaatimatonta 20-30 euron kuukausimaksua siitä, että ”tekoälymalli” osaa katkaista hänen sähkönsä optimaaliseen aikaan.
Parin vuoden päästä tulee ilmoitus, että taloautomaation ohjelmiston tuki loppuu ja pitää ostaa uudet keskuslaitteet. Siinä välissä on ollut jo pari tietoturvaongelmaa, joita palveluntarjoajan konsultti on käynyt korjaamassa ohjelmistopäivityksellä 250€/h.
Kyllä se hyötysuhde on merkittävän korkea. Ne gridscale-varastointivaihtoehdot kun eivät ole mitään kovin edullisia tuotteita.
Toki se miten kuluttaja-asiakkaiden taloautomatiikka hoidetaan on hyvä kysymys. Jos kuluttajat tekee sen itse, kuvaamasi skenaario on melko todennäköinen. Pitäisi saada sähköyhtiöt mukaan palveluntarjoajiksi, jotta transaktiokustannukset eivät nouse liian korkeiksi. Hintasignaalin lukeminen markkinoilta tekoälyn avulla on vähän kankeaa verrattuna siihen mitä sähköyhtiö voisi tehdä suoralla etäohjauksella.
Parasta olisi tietysti parantaa sähkön siirtoyhteyksiä Ruotsiin ja Norjaan merkittävästi nykyistä paremmiksi. Sillä puolella on vuoristoa jonne saa vesivoimalla sitä gridscale säätöä huomattavasti edullisemmin kuin Suomeen. Samalla myös hintavaihtelut helpottaisivat kun tuulivoimaa olisi tarjolla pelkkää Pohjanmaata laajemmalta alueelta.
Varavoimaloissa mäntämoottorilla tuotettu sähkö on nyt 43,5 snt.
Itselle poljettaessa ei tarvitse maksaa siirtoa eikä muuta veroa. Sähkö kannattaa tehdä itse
”Keinotekoinen tuotannon rajoittaminen hinnan nostamiseksi on kuitenkin kiellettyä ja siitä jää aika helposti kiinni.”. Missä keinoteikoinen tuotannon rajoittaminen on kielletty? Mikä on keinotekoista tuotannon rajoittamista? Oliko esim. Inkoon hiilivoimalan sulkeminen keinotekoista tuotannon rajoittamista? Itse ajattelen, että jos tuotannon sulkemispäätöksestä oletetaan seuraavan sähkön hinnan nousua niin silloin kyse on keinotekoisesta tuotannon rajoittamisesta.
Koko Inkoon voimalahan puettiin joitakin vuosia sitten, se ehti olla akiivikätössä vain kolmekymmentä vuotta, ja käynnistetiin vain kireinä pakkasjaksoina. Ilmeisesti sitä pidettiin niin pahana ympäristömörkönä että oli pakko purkaa.
Tutkiva viranomainen olkoon kilpailuvirasto. Energiavirasto on Fortumin frendi. Tuotannon rajoitus on vastaava operaatio kuin kilpailijan ostaminen, ja kilpailuviranomainen hyväksyy tai hylkää ne.
Omakotiasukkaita on vihreällä energiapolitiikalla kannustettu ja käytännössä pakotettu valitsemaan uusiin ja remontoitaviin taloihin sähköstä riippuvaisia lämmitysmuotoja. Tämän kanssa sopii huonosti yhteen se, että hallitus kriisitilanteessa jättää sähköllä lämmittävät kuluttaja-asiakkaat markkinavoimien ja markkinoiden suurimpien pelaajien armoille. Tuloksena on tilanne, jossa nykyiset sähkön tuottajat, mukaan lukien Helen, ja erilaiset välikädet saavat suunnattomia ja ansiottomia windfall-voittoja. Sähkön tuotantokustannukset eivät ole kymmenkertaistuneet, vaikka hinnat ovat. Samaan aikaan monet suomalaiset joutuvat energiaköyhyyteen eivätkä kykene selviytymään asumismenoistaan.
Tavallinen palkansaaja on Suomessa ainoa, jolta vaaditaan uhrautumista ja vastuunottoa (”palkkamalttia”) oman myyntihintansa määrittelyssä mutta markkinahintojen maksamista erilaisia hyödykkeitä ostaessaan. Median sivuilla ja uutislähetyksissä toistellaan päivästä toiseen, miten kustannusten nousun kompensoiminen palkankorotuksilla aiheuttaa vähintäänkin taivaan putoamisen niskaan. Samaan aikaan puolustetaan energiayhtiöiden oikeutta tehdä tuotantokustannusten nousun ylittäviä hinnankorotuksia ja muidenkin yritysten oikeutta hinnoitella tuotteensa markkinaehtoisesti. Jokainen voi itse tehdä johtopäätökset, kenen etuja tällaisilla vaatimuksilla ajetaan.
Tulevana omakotiasukkaana en aio maksaa kiskurihintaisia sähkölaskuja, jos tilanne jatkuu. Varaava takka ja kuutiometri Baltiasta haettua kivihiiltä ovat pienen ihmisen mahdollisuus protestoida sähkön ylihinnoittelua ja energiapolitiikan uusliberaaleja valintoja.
Ei varaavaan takkaan tarvita protestimielialaa, se sopii sävyisälle rivikansalaisellekin. Hiiltä en kyllä suosittele, käryää ikävästi. Jos varaava takka on vasta suunnitteilla, kannattaa sinne muurata useamman kilowatin sähkövastukset ja viritellä etäkäynnistys, ihan vaan varmuuden vuoksi, jos vaikka lämpöpumppu hajoaa juuri väärään aikaan.
Energiapolitiikan mannerlaatat liikkuvat silloin tällöin, edellisestä rysäyksenomaisesta paradigmanmuutoksesta (öljykriisi) on kohta 50 vuotta. Näissä olosuhteissa kansalaisen pitääkin (viimeistään) aktivoitua, vaikka viihtyisikin normaaliolosuhteissa mielummin alamaisena. Mitä enemmän kansalaiset kieltäytyvät maksamasta energiasta kiskurihintoja, ja investoivat korvaaviin ratkaisuihin, sitä terveemmäksi energiamarkkinat muotoutuvat. Mitä terveemmät markkinat, sitä nopeammin ne palautuvat taas johonkin tolkulliseen tasapainoon.
Mitä windfalleihin tulee, minusta on erityisesti näinä aikoina hyvä että energiayhtiöt ovat pääosin julkisessa omistuksessa. Windfallit hyödyttävät näin laajempaa kansanosaa.
Monilta talovalmistajilta ei vakiomallina saa sähkövastuksilla varustettua takkaa, mutta mahdollisuus jälkikäteen tai lisäoptiona tehtävään asennukseen on selvittämisen arvoinen. Takan lisäksi energiaa voi varastoida myös betoniseen lattialaattaan, erityisesti niissä taloissa, joissa on vesikiertoinen lattialämmitys. Saattaa tosin edellyttää, että lämpöpumpussa on ohjauskomentojen syöttämiseen soveltuva rajapinta ja että lämpöpumpun ja vastusten käyttöä ohjaavan automaation tekee itse. Lyhyellä aikavälillä vaihtoehdoiksi jää halkometsään lähtö, hiililapioon tarttuminen tai pöllö-öljyllä toimiva ilmalämmitin (pakokaasujen ohjaus hormin kautta ulos, saattaa toimia myös rapsiöljyllä).
”Varaava takka ja kuutiometri Baltiasta haettua kivihiiltä ovat pienen ihmisen mahdollisuus protestoida sähkön ylihinnoittelua ja energiapolitiikan uusliberaaleja valintoja.”
Luulen että kivihiilen käyttö jossain nykyaikaisessa varaavassa takassa aiheuttaa koko takan halkeamisen. Voi kokeilla yhdellä kekäleelllä puiden joukossa, niin kyllä siinä potkua on. Olen kokeillut saunakiukaassa ja lämpötila nousi 140 asteeseen! Muuten olisi ihan kannatettava ajatus jos sen kivihiilillä toimivan lämpökeskuksen pystyisi rakentamaan turvallisesti.
Sähkön markkinahinta lasketaan Euphenia-ohjelmalla vuorokautta ennen. Hinta karkaa taivaisiin kun arviokulutsus ylittää arviotuotannon. Kumpikin vain arvioita, todellisuus on ihan muuta. Hinta olisi paljon vakaampi, jos hinnoiteltaisiin vuorokausi jälkeenpäin laskien toteutuneiden tuotantomuotojen mukaan. Joka tapauksessa arviot menevät pieleen kun voimaloissa on häiriöitä ja verkkoa pidetään pystyssä kaikin keinoin. Ongelma on oikeastaan vain tavassa määrittää markkinahinta. Kulutusjoustoihin riittää vakaampi menettely. 50 vuotta sitten kaikissa taloissa oli verkkokäskyllä tai kellolla toimiva kulutuksen leikkaus 2/3 lämmitystehosta ja homma toimi paljon nykyistä heikommalla sähköverkolla. Kilpailua tarvitaan, Teollisuuden Voimansiirto esti vuosikaudet Imatran Voiman ylilyönnit. Nyt Fingridiä ei hillitse kukaan. Toimii monopolina, suurjänniteliittymät äärimmäisen kalliita ja tehokertoimella rajat, jolloin kuluttajan kompensointi kumotaan vastakkaisilla laitteilla verkkoyhtiöissä. Miksi yhden laskentakaavan takia miljoona pohjoismaista ja kymmeniä miljoonia keskieurooppalaisia ajetaan talousongelmiin. Saksa ajautui Hitlerin tielle, kun Versaillesissa sodan aloittajat kielsivät siltä puolustuksen ja vähän myöhemmin hyperinflaatio vei kansalaisilta kaikki rahat…
OS:
”Valtion sähkötuotantovirasto ei ehkä olisi maailman innovatiivisin organisaatio. Siksi vähän kavahdan tätä vaihtoehtoa, sillä onhan ala voimakkaassa muutoksessa.”
Entäs markkinaehtoinen parannus:
Valtakunnan tarve on 1 tunnin aikana 100 kW. Vesivoimala tuottaa 80 kw, ja tarjoaa pörssiin sitä 10c/kwh, hiilivoimala 20 kW ja sen tarjous on 50c/kW, Fingrid tai vastaava, hyväksyy molemmat tarjoukset, ja myy kuluttajille sähköä tehopainotetulla keskiarvolla (nykyisen huipputarjouksen sijaan), hintaan:
(80 x 0,1E + 20 x 0,5E) / (80 + 20) = (8E+10E)/100 = 0,18 c/kWh
Voimalat saavat hyväksyttyjen tarjouksensa mukaiset korvaukset ja kauppa käy, kuten markkinataloudessa yleensä tarjouksien pohjalta yritysten välillä, ja kaikki ovat tyytyväisiä , myös kuluttajat.
Valitettavasti kkk unohdat, että sähkönkulutus riippuu hinnasta. Esittämäsi mallin mukaan kulutus olisi 50 c/kWh hinnalla tuon 100 kW, mutta jos hinta olisi 18 c/kWh, niin kulutus voisikin olla esimerkiksi 120 kW. Mistä saataisiin tuo ylimenevä 20 kW ja kuka sen maksaisi? Käytännön elämässä tuo lisäsähkö olisi osittain saatavissa tuosta hiilivoimalasta hintaan 50 c/kWh, mutta osa jouduttaisiin ostamaan reservimarkkinoilta esim. hintaan 80 c/kWh. Hinnat ja kulutusarvot tässä täysin kuvitteellisia, mutta periaate pätee.
Hesarissa esiteltiin (11.9.2022) todellisen tunnin (31.8.2022 klo 8-9) huutokaupan pyynnöt ja tarjoukset. Kysyntä- ja tarjontakäyrä kohtasivat n. 75 c/kWh (750 €/MWh) hinnalla noin 5600 MW kapasiteetilla. Jos hinta olisi ollut 20 c/kWh, niin kysyntää olisi ollut 200 MW enemmän. Numerot epätarkkoja, koska niiden arvioiminen Hesarin graafista epätarkkaa.
No joo, tuo ed. oli karkea yksinkertaistettu esimerkki, jotta periaate selviää helposti.
Jos ja kun on hintajoustoa, eli halvempi hinta lisäisi kulutusta kuten esitit, ei silti tarvitse mennä nykysysteemin mukaan kalleimman mukaan, vaan otetaan seuraavakin (eli tässä 3. tarjous) mukaan, esim hiilivoimala nro 2, teho 20kW, jonka tarjous 60c/kwh, niin hinta irteroituisi (SW-loopissa Euphenia 2.0:ssa) seuraavasti (samalla tehopainotetulla keskiarvokaavalla):
(80 x 0,1E + 20 x 0,5E +20 x 0,6E) / (80 + 20 +20) = (8E+10E+12E)/120 = 0,25 c/kWh
Tuosta tulee taas uusi piste kulutus- ja tuottojoustokäyriin, kunnes ne leikkaavat toisensa, eli tuotto kattaa kulutuksen.
Ja jos ei vieläkään riitä, niin sitten taas seuraavaksi kallein mukaan jne.
Sähkön hinta voitaisiin määrittää jälkikäteen toteutuneitten tuotantomuotojen mukaan.
Eri tuotantomuotojen omakustannus ja kate taas määriteltäisiin etukäteen tarjousmenettelyjen perusteella. Sähkön markkinahinta laskettaisiin em. kustannusten perusteella ottaen huomioon mikä osuus milläkin tuotantomuodolla on kyseisenä ajankohtana ollut. Tällä estettäisiin: 1) Säätiedotuksen virheestä tai jonkin häiriön aiheuttama ”väärä” hinta. 2) Kovatuulisten päivien hinnan painuminen negatiiviseksi. 3) Ennustetun sähköpulan aikainen hinnan karkaaminen taivaisiin.
Järjestely edellyttäisi eri tuotantomuodoille kytkeytymisjärjestystä, jossa luonnonolosuhteista riippuvilla päästöttömillä pitäisi olla etuoikeus, jos hinnat ovat samat tai samaa luokkaa. Eri tuotantomuotojen kustannus voitaisiin kilpailuttaa nykyisen tunnittaisen asemesta esim. viikottain. Sähköntuottajilta ei missään tapauksessa saisi pyytää hintatakuita vuosiksi etukäteen kuten nyt ilmeisesti tehdään ja aiheutetaan valtavia vakuusvelvotteita.