Suomi-areena: elämysten uudet näyttämöt

23 vastausta artikkeliin “Suomi-areena: elämysten uudet näyttämöt”

1. Vähän aasin sil­lal­la käsit­te­len toista aihet­ta samas­ta aiheesta käsin.

   Olet kir­joit­tanut paljon, että val­tioiden var­al­lisu­us on kehit­tynyt siihen suun­taan, että absolu­ut­tisel­la vau­raudel­la ei juuri ole merk­i­tys­tä, vaan ain­oas­taan suh­teel­lisel­la. Robot­tien tuot­ta­maa tavaraa saa niin hal­val­la, että pie­nil­läkin tuloil­la saa kaiken tarvit­ta­van krääsän. Ostovoimal­la on kuitenkin merk­i­tys­tä, kun yhteiskun­nan niukko­ja resursse­ja han­ki­taan ja tuos­sa ostok­il­pailus­sa suh­teel­lisil­la tulo­eroil­la on väliä.

   Mut­ta voisiko “voit­ta­ja vie kaiken-mekanis­mi” johtaa siihen, että kan­nus­timet ylem­män keskilu­okan “osaamisam­mat­tei­hin” lask­isi merkittävästi?

   “Voit­ta­ja vie kaiken”-ilmiö aiheut­taa joka tapauk­ses­sa sen, että yhteiskun­nan niukat resurssit tule­vat keskit­tymään niille, jot­ka pär­jäävät aloil­la, joi­hin pätee tuo voit­ta­ja-ilmiö. Men­estyjien tulot näil­lä aloil­la ovat val­ta­van suuria, joten kaik­ki niukat resurssit ker­tyvät heille. Toisaal­ta, esim. men­estys palka­nsaa­jana asiantun­ti­ja-amma­tis­sa Suomes­sa parhaim­mil­laankin tarkoit­taa vain joitakin ton­ne­ja isom­paa palkkaa kuukaudessa kuin duunarilla.

   Mut­ta duu­nar­il­lakin riit­tää raha kaik­keen krääsään, mitä voi kek­siä. Toisaal­ta, asiantun­ti­ja-ammateis­sa palk­ka on vain mur­to-osia “voit­ta­ja vie kaiken-sek­torista”. Eli moni asiantun­ti­ja saat­taisi rahal­lises­sa mielessä tehdä ylimääräistä työtä ikään kuin “turhaan”. Paljon pienem­mäl­läkin stres­sil­lä saisi kaiken krääsän, mitä kek­sii, mut­ta asiantun­ti­jatyön ostovoima ei enää riit­täisi niukkoi­hin hyödykkeisi­in entiseen tapaan. 

   Kun moni voi kokea asiantun­ti­jatyöt sel­l­aisi­na, että niihin menee kaik­ki vapaa-aika, niin entä jos tuo muut­taisi taloudel­lisia kan­nus­timia merkit­tävästi? Entä jos “voit­ta­ja vie kaiken”-ilmiö aiheut­taisikin kan­nus­tavu­u­den merkit­tävän rom­ah­duk­sen asiantun­ti­jatöis­sä? Asiantun­ti­jatöis­sä heit­et­täisi­in vapaa-aika hukkaan ilman mah­dol­lisu­ut­ta yhteiskun­nan niukkoi­hin resurs­sei­hin? Asiantun­ti­joil­la tai duunareil­la ei kum­mal­lakaan riit­täisi ostovoima yhteiskun­nan niukkoi­hin resurs­sei­hin, mut­ta kum­mas­sakin ammat­tiryh­mässä saisi kaiken krääsän, mitä on . Duu­nar­i­hom­mis­sa kuitenkin sen­tään tek­i­jälle jäisi run­saasti vapaa-aikaa.

   Vastaa

   1. Jos absolu­ut­tista vau­rau­den ver­tailu otet­taisi­in vain huomioon niin 1920-luvul­la olisi ollut kaik­ista men­estyneinen aikakausi Suomen itsenäisyy­den his­to­ri­as­sa kos­ka tuol­loin kaik­ki oli abdolu­ut­tis­es­ti Suomes­sa köy­hiä tähän päivään ver­rat­tuna. Tuol­loin sistä kräässä vas­ta yritet­ti­in han­kkia heti kun palkat nousi. Tätä voi kuka tahansa pohtia että oli 1920-luku Suomen itsenäisyy­den his­to­ria men­estyneinen vuosikym­men kun val­taväestö eli köy­hyys­ra­jan alapuolella?

      Vastaa

      1. Jos absolu­ut­tista vau­rau­den ver­tailu otet­taisi­in vain huomioon 

         Kuu­lostaa hölmöltä ottaa _vain_ absolu­ut­tisen vau­rau­den ver­tailu huomioon, enkä ole koskaan näh­nyt kenenkään sel­l­aista esit­tävänkään. Toki niin voi tulki­ta, mut­ta mielestäni vain jos tulk­it­see muiden kir­joituk­sia pahan­tah­tois­es­ti. sep­po kirjoitti:

         Olet kir­joit­tanut paljon, että val­tioiden var­al­lisu­us on kehit­tynyt siihen suun­taan, että absolu­ut­tisel­la vau­raudel­la ei juuri ole merk­i­tys­tä, vaan ain­oas­taan suhteellisella. 

         Tosi­aan, tästä on Soin­in­vaara kir­joit­tanut mon­esti, muis­tan ainakin että aihet­ta käsitelti­in paljon Vau­raus ja aika ‑kir­jas­sa. Kun tulota­so on saavut­tanut tietyn absolu­ut­tisen tason ettei henkilön tarvitse enää pelätä perus­tarpei­den­sa tyy­dyt­tämisen puoles­ta, sen jäl­keen tulota­son absolu­ut­ti­nen lisäys ei enää näytä lisäävän onnel­lisu­ut­ta. Tämän jäl­keen tosin merk­i­tys­tä edelleen on henkilön tuloil­la suh­teessa mui­hin. Jos muil­la ympäril­lä on tuplat­u­lot suh­teessa itseen ja elämän­ta­pa johon itse ei voi tulot­to­muu­den vuok­si osal­lis­tua, se aiheut­taa onnet­to­muut­ta. Tämä on nykya­jan työt­tömän trage­dia, vaik­ka absolu­ut­tista niukku­ut­ta ei ole, silti suh­teel­lista on niin paljon ettei ole varaa tehdä asioi­ta kuten keski­t­u­loiset tekevät (juo­vat ennem­min kapakas­sa 6€ olui­ta kuin samaa olut­ta mar­ketin tölk­istä 1/6 hin­nal­la) joka aiheut­taa syr­jä­ty­tymistä ja onnet­to­muut­ta. Tästä näkökul­mas­ta väkevät tulon­si­ir­rot ja pienet tulo­erot ovat perusteltavissa.

         Soin­in­vaaran kir­joituk­sista nopeal­la googlauk­sel­la esim. tämä: https://www.soininvaara.fi/2021/12/22/2020-luvun-yhteiskuntapolitiikka-7-tekeeko-raha-onnelliseksi/

         1920-luku ei var­mas­tikaan täytä tuon absolu­ut­tisen tulota­son määritelmää, joten se ei ole mielekäs argu­ment­ti mielestäni. Tähän mielestäni myös sep­po viit­tasi kun puhui että “val­tioiden var­al­lisu­us on kehit­tynyt siihen suun­taan…”, että absolu­ut­ti­nen tulota­so ei ole enää merkit­tävä ongel­ma esim. Suomes­sa, vaan suh­teelli­nen on.

         Mielestäni tämänkin kom­ment­ti­pal­stan laatu paranisi, jos kom­men­toi­jat pääasial­lis­es­ti yrit­täi­sivät vil­pit­tömästi tulki­ta muiden kir­joituk­sia ns. hyvän­tah­tois­es­ti. Jos täl­läistä hyvää tah­toa ei ole ja kaik­ki tulk­i­taan mah­dol­lisim­man “pahan­tah­tois­es­ti”, menee keskuste­lut vaan hedelmät­tömik­si tois­t­en nälvimisik­si kun tois­t­en sanomia tulk­i­taan “kuin piru raa­mat­tua”. Jos joku puhuu absolu­ut­ti­sista tulo­eroista, heti nos­te­taan esille jotain nälkävu­osien absolu­ut­tisia tulon­jakomittare­i­ta, vaik­ka asia on mon­isyisem­pi kuten edel­lä on san­ot­tu ja asia on täl­läkin blogilla mon­een ker­taan käsitelty. 

         Mielestäni myös absolu­ut­ti­sista tulo­eroista kuitenkin pitäisi voi­da puhua, sil­lä ne ker­to­vat tietyssä mielessä juuri siitä, kuin­ka paljon elämän­tyylit eri tulo­ryh­mien välil­lä eriy­tyvät toi­sis­taan epäy­h­teen­sopiviksi ja hyv­in­voin­ti­tap­pi­oi­ta aiheut­taviksi kup­lik­si, joi­ta ehkä voisi myös nimit­tää luokik­si vaikkakin sanal­la on niin paljon his­to­ri­an pain­o­las­tia että epäilen että senkin sanan käytöstä keskustelun taso ei yleen­sä ainakaan nouse.

      2. Kil­go­re kyl­lä nimeno­maan absolu­ut­tisen tulota­son ver­tailus­sa 1920-luku oli Suomen kohdal­la kaik­ista tasaisem­pi vuosikymme­nen jos tulota­sos mitataan absolu­ut­tisen tulota­son mukaan. Olet oike­as­sa että jos absolu­ut­tista tulota­soa ver­rataan Int­ian ja Suomen tulota­so­jen kohdal­la. Sil­loin ver­tailu on oikean suun­tainen vaik­ka Intia on maail­man 7 suurin kansan­talous koko maail­mas­sa val­tion brut­tokansan­tuot­teel­la mitat­tuna. Suo­mi ohit­taa Int­ian asukasko­htaisen brut­tokansan­tuot­teel­la mitattuna

      3. Kil­go­re kyl­lä nimeno­maan absolu­ut­tisen tulota­son ver­tailus­sa 1920-luku oli Suomen kohdal­la kaik­ista tasaisem­pi vuosikymme­nen jos tulota­sos mitataan absolu­ut­tisen tulota­son mukaan. 

         Argu­ment­ti­ni oli että absolu­ut­tiset tulo­erot ovat huono mit­tari niin kauan kun yhteiskun­ta kär­sii absolu­ut­tis­es­ta köy­hyy­destä, mut­ta se muut­tuu sitä parem­mak­si mitä isom­mak­si tulota­sot nou­se­vat. Tästä syys­tä 2020-luvun Suomes­sa absolu­ut­tisen tulo­ero­jen mit­tar­it voivat olla paljon hyödyl­lisem­piä kuin ne oli­vat 100v sitten.

2. En olisi valmis allekir­joit­ta­maan tuo­ta “voit­ta­jat vie kaiken” aja­tus­ta kult­tuuri­palveluis­sa / ätuotannoissa.

   Teo­ri­as­sa saman pitäisi tapah­tua myös TV:ssä. Mik­si kat­soa mitään muu­ta kuin suurim­man bud­jetin kalleimpia ja parhaimpia TV-sar­jo­ja? Par­il­la kympil­lä kuus­sa saa Net­flix­in, Ama­zonin ja HBO:n suo­ra­tois­tot joista näkee heti kaik­ki ns. “parhaat sar­jat”. Voit­ta­jat vie kaiken ajat­telun mukaan millekään muulle ei ole kysyn­tää, kos­ka nuo saa­vat kaiken katseluajan.

   Kuitenkin Youtuben lev­iämi­nen osoit­taa käyvän just päin­vas­tais­es­ti. Sadat tuhan­net, elleivät miljoonat pikkubud­jetin sisäl­lön­tuot­ta­jat ovat yhtäkkiä löytäneet itselleen ammatin siitä, että tekevät enem­män tai vähem­män sar­ja­muo­tois­es­ti sisältöä. Long-tailille on silti riit­tävästi katsojia.

   Itse veikkaan, että tässä käy eri taval­la: Toki Met­ro­pol­i­tan Oop­per­an ison bud­jetin oop­per­at ja baletit ovat ylivoimaisia vs. pikkukaupun­gin teat­terin tuotan­toi­hin, mut­ta se vain tarkoit­taa sitä, että pikkukaupun­gin tuotan­to­porukan pitää keskit­tyä tekemään jotain muu­ta kuin tois­ta­maan kopi­ona just sitä samaa mitä Met­ro­pol­i­tan jo tekee jo isom­mal­la bud­jetil­la ja parem­mal­la osaamisella.

   Musa­puolel­la sama hom­ma. Teo­ri­as­sa kaik­ki voivat kuun­nel­la Metal­li­caa ja kat­soa Metal­li­can keikkaa livenä, kos­ka spo­ti­fyssä + suo­ra­tois­tossa ei ole rajoitet­ta sille mon­tako kat­so­jaa voi olla. Mut­ta käytän­nössä kuitenkin suurem­pi määrä ihmisiä elää musi­ikil­la ja keikkailul­la kuin koskaan aikaisem­min ja pienem­mätkin artis­tit sai­vat ennen koron­aa leivälle täytet­tä. Toki kil­pailu on veristä, mut­ta mil­lä alal­la se ei sitä ole?

   Kaikessa näyt­täisi käyvän samal­la taval­la. “Voit­ta­ja” ei vie kaikkea, kos­ka kaik­ki eivät vaan yksinker­tais­es­ti pidä samoista asioista. Minkä lisäk­si ihmis­ten erikoisu­u­den­tavoit­telu johtaa siihen, että osa ihmi­sistä yksinker­tais­es­ti kieltäy­tyy kulut­ta­mas­ta sitä, mikä on suosit­tua. Ja sil­loin sinne long-taili­in jää tilaa mis­sä elää.

   Vastaa

3. Kryp­to­val­u­u­tat ovat hui­jaus­ta ja niiden tuo­tos maail­man hyv­in­voin­ti­in on net­tona negati­ivi­nen. Ilman kryp­to­ja mitään inter­net-kiristys­bisnestä ei olisi ole­mas­sakaan, sil­lä rikol­liset eivät saisi raho­jaan. Nor­maalis­sa pankki­jär­jestelmässä lun­naiden mak­su voidaan yksinker­tais­es­ti estää.

   Vastaa

4. Olen korona-aikana huvikseni yrit­tänyt elää kuvit­tele­maani tule­vaisu­u­den malli­in. Jos viruk­set muta­toitu­vat ja lev­iävät johtuen väestön lisään­tymis­es­tä ja matkustelus­ta, niin noi­ta pitää vält­tää. Niin­pä koti­so­hval­la ruudun ääressä youtuben avul­la olen viet­tänyt aikaa. Kaukai­sis­sakin mais­sa olen käynyt näkymiä ihaile­mas­sa. Suurim­mat taidenäyt­te­lyt ja museot ovat käyneet tutuik­si. Musi­ikkiesi­tyk­siä olen voin­ut vali­ta mie­leni mukaan. Kos­ka en ole per­fek­tion­isti, ei ole kiu­san­nut, kun Metropil­i­tanin orkesteri ei näy kolmi­u­lot­teise­na. Olen suuresti pitänyt tästä, eikä ollut ikävä lento­kent­tien ruuhkia. Lentokoneruokaakaan ei ole ollut ikävä, eikä noi­ta pas­si ja viisum­i­tarkas­tuk­sia. Vaik­ka olen ikäih­mi­nen, olen aika hyvin sopeu­tunut tähän kuvit­tele­maani tule­vaisu­u­den elämään.

   Vastaa

   1. Kyl­lä verot hillit­sevät kulu­tus­ta mikäli kulu­tuk­sen kohde on esim haitelli­nen tai ter­vey­delle vaar­alli­nen. En sano että kaikkia vero olisi nos­tett­va mut­ta hait­taverot ovat hyvä esimerk­ki siitä kuin­ka kulu­tus­ta on ohjat­tu parem­paan suuntaan.

      Vastaa

5. Klas­sises­sa musi­ikissa on tiet­tyjä eri­ty­ispi­irteitä, joiden takia epäilen, että voit­ta­ja vie kaiken ‑peri­aate nimeno­maan siinä gen­ressä ei toteudu niin hel­posti. Klas­sises­sa musi­ikissa ei per­in­teis­es­ti ole ollut niin vah­vaa yksit­täisi­in esit­täji­in kohden­tu­vaa fanikult­tuuria kuin monel­la muul­la musi­ikin alueel­la, vaan teok­sil­la on ollut aika iso rooli suh­teessa esit­täji­in. Genre poikkeaa muus­ta musi­ik­ista myös siinä, että sovi­tuk­si­in ei ole monopole­ja, vaan kaikil­la on vapaus esit­tää sama teos samana sovi­tuk­se­na kuin toisil­lakin, koit­taen kehit­tää tulk­in­taa edeltäjien ver­sioista. Hyv­inä pidet­ty­i­hin esi­tyk­si­in liit­tyvät inno­vaa­tiot ovat siis vapaasti kopi­oitavis­sa, jos seu­raa­va esit­täjä niin halu­aa. Veikkaan siis, että pär­jäävien joukko on laa­jem­pi kuin vain voit­ta­ja — mut­ta keskinker­taisille esit­täjille klas­sisen musi­ikin kohdal­lakin tämä uusi sähköi­nen tule­vaisu­us voi olla kohtalokas­ta. Mik­si kukaan halu­aisi tul­la kuun­tele­maan keskinker­taista tulk­in­taa, jos saatavil­la on vuo­sisadan parhaitakin esi­tyk­siä? Mieleen tulee mah­dol­lisik­si syik­si esi­tysym­päristö, seu­ra tai jän­ni­tys siitä, miten live-esi­tys onnis­tuu. Ne vetoa­vat osaan, osaan eivät.

   Kansal­lisoop­pera pär­jää jatkos­sakin, jos julki­nen sek­tori antaa sille vuosit­tain kym­me­nien miljoonien euro­jen tuet. Markki­nae­htois­es­ti ilman tukia se ei pär­jää. Aito kan­sain­vä­li­nen kiin­nos­tus on rajal­lista eikä riit­täne siihen, että kovin mon­es­sa muus­sa maas­sa alet­taisi­in seu­ra­ta Suomes­sa esitet­tyjä klas­sisia oop­per­oi­ta, kuten Mozartia jne., joi­ta esit­tävät sadat muutkin oop­per­at­alot. Kansal­lisoop­per­at­alon kat­so­mo on liian pieni siihen, että oop­per­at voisi­vat kan­nat­taa itse itsen­sä suh­teessa esi­in­tyjien lukumäärään ilman video­tu­lo­ja. Klas­si­sis­sa oop­per­ois­sa parhaina esit­täjinä pide­tään isoimpia oop­per­at­alo­ja tai sit­ten säveltäjän koti­maan oop­per­at­alo­ja. Suomes­sa pide­tyt esi­tyk­set voivat saa­da kan­sain­välistä näkyvyyt­tä lähin­nä eri­ty­isolo­suhtei­den takia (Savon­lin­nas­sa esi­tysym­päristö Olavin­lin­nan sisäl­lä on elämys itsessään, samoin voisi olla esim. joku ulkona esitet­tävä teos keskel­lä han­kia) tai esit­tämäl­lä sel­l­aisia teok­sia, joi­ta kukaan muu ei esitä (esim. suo­ma­lais­säveltäjien teoksia).

   Ylipäätään musi­ikissa on se tilanne, että nykyään riit­tää, että saa tehtyä yhden huip­puesi­tyk­sen, joka on videoitu — jot­ta siitä voi tul­la globaali hit­ti. Aiem­min merk­i­tys­tä oli enem­män sil­lä, että osasi tois­taa ruti­inil­la edes keskinker­taista tasoa keikas­ta toiseen ilman ihan maha­lasku­ja. Sähköi­sis­sä esi­tyk­sis­sä ei kil­pail­la vain nykya­jan artistien kanssa, vaan myös saatavil­la ole­vien men­nei­den vuosikym­menten esi­tys­ten kanssa. Tai nykyään musi­ikkialal­la yhä use­am­min kil­pail­laan muun kanssa (esim. someen käyte­tyn ajan) kuin muiden tekemän musiikin.

   Vastaa

6. Re:

   “Jos vain parhaat vetävät yleisöä, miten ne toisek­si parhaan voivat kehittyä?”

   Konkreet­ti­nen esimerk­ki tästä dilem­mas­ta on Kale­vala. Innokkaat kansan­per­in­teen kerääjät ja säi­lyt­täjät lop­pu­pelis­sä tuho­si­vat kansaper­in­teen ja kor­va­si­vat sen “viral­lisel­la” kansanperinteellä.

   Ennen kansan­per­in­teen­lait­tamista kir­joi­hin ja kan­si­in Suomes­sa oli sato­ja ver­sioi­ta kansan­runoista ja ‑lauluista. Läh­es joka kyläl­lä omansa. Sukupolves­ta toiseen paikalliset esi­in­tyjät kehit­tivät laulu­ja ja runo­ja omil­la lisäyksillään.

   Kun kansan­laulut julka­isti­in oikein prän­tät­tynä, alet­ti­in noi­ta nimeno­maisia verisoi­ta matkia joka kyläl­lä ja uno­hdet­ti­in oma perinne “van­hanaikaise­na”. Kansan­musi­ik­ki yht­enäistyi. Per­in­teek­si alet­ti­in kut­sua sitä mikä per­in­teen nimessä oli painettu.

   Sit­ten tuli vielä koulu: uudet ihmiset pakotet­ti­in oppi­maan mitä on perinne. Kale­valaa luetet­ti­in kouluis­sa pakol­lise­na aineena. Sanat muut­ti­vat sisältöään. Siitä mikä oli painet­tu Kale­valaan tulikin perin­net­tä vaik­ka oikeaan per­in­teeseen tutus­tu­mi­nen ja sen oppimi­nen olisi edel­lyt­tänyt Kale­valan paiskaamista ikku­nas­ta ulos ja men­e­mistä kylän rait­ille laula­maan ja tanssi­maan muiden nuorten kanssa yhdessä.

   Koulu myös muut­ti ihmiset kult­tuurin tuot­ta­jista sen kuluttajiksi.

   Paras ei säi­lynyt vaan se mikä säi­lyi tuleville sukupolville oli itse media.

   Ain­oa mikä teki kir­joi­hin ja kan­si­in paine­tus­ta per­in­teestä parem­paa kuin paina­mat­tomas­ta oli lop­ul­takin vain se, että se oli painet­tu kir­joi­hin ja kansiin.

   Media tekin kansan­taiteen yhdestä ver­sios­ta parem­paa kuin tois­es­ta. Ei käynyt mis­sään tapauk­ses­sa niin, että Kale­valaan olisi valikoitunut “paras aines”. Uusi media ilmaisumuo­tona oli se mikä kiin­nos­ti “kansan syviä rive­jä”. Kysyn­tä kohdis­tui itse kir­joi­hin riip­pumat­ta mitä niiden sisäl­lök­si oli valikoitunut.

   Sisäl­lön tuotan­to pääsi kehit­tymään vas­ta sen jäl­keen kun oli ensin ole­mas­sa media, joka sit­ten sokeana monisti mitä tahansa sille syötettiinkin.

   Vastaa

7. Tässä kun on kryp­to­val­u­u­toista ollut puhet­ta, niin heitän­pä tänne yhden näkökul­man asi­aan joka ei mielestäni ole tääl­lä ollut esil­lä. Bit­coinis­sa on nimit­täin se hyvin tun­net­tu omi­naisu­us, että sen määrä on etukä­teen rajat­tu ja kaikkien tiedos­sa. Esimerkik­si dol­lare­i­ta Yhdys­val­tain keskus­pank­ki taas voi print­a­ta (dig­i­taalisen rahan aikakaudel­la tämä sana on tietysti harhaan­jo­hta­va) peri­aat­teessa rajat­tomasti. Ilman rahan määrän kasvua talouden onkin vaikea kas­vaa. Ikuisen talouskasvun tavoite on kuitenkin ris­tiri­idas­sa sen kanssa, että meil­lä on käytössämme vain yksi maa­pal­lo, jon­ka resurssit ovat rajal­liset. Yhdys­val­lat — toki Suo­mi ja muut nk. Län­si­maat myös — yliku­lut­taakin jatku­vasti näitä resursse­ja. Kos­ka raha on kaiken mit­tari, kryp­to­val­u­ut­toi­hin usko­vat olet­ta­vat, että vielä jon­ain päivänä joudu­taan tun­nus­ta­maan, että rahan määrää ei voi nos­taa rajat­tomasti, kos­ka sen vasti­neena ole­va maa­pal­lokaan ei kas­va. Elon Musk kai tosis­saan uskoo, että Mar­si­in voitaisi­in perus­taa siir­tokun­ta, jol­loin tämä rajoite pois­tu­isi, mut­ta itse pidän tätä erit­täin epä­to­den­näköisenä. Muista kryp­to­val­u­u­toista en osaa sanoa, mut­ta Bit­coinis­sa on siis taustal­la teo­reet­ti­nen aja­tus, jos­sa on tiet­tyä point­tia. Näin lopuk­si täy­tyy tietenkin tode­ta, että käytän­nössä Bit­coinin louhin­ta tosi­aan kulut­taa ener­giaa liikaa ja sitä käytetään enim­mäk­seen joko pelkkään keinot­telu­un tai mak­suli­ik­keen valvon­nan kiertämiseen, luul­tavim­min rikol­lises­sa tarkoituksessa.

   Vastaa

   1. Jos olet sitä mieltä, ettei rahan määrä saa kas­vaa, eikä sin­un pitäisi vaa­tia siir­tymistä takaisin kul­takan­taa. Näin saataisi­inkin sit­ten pitkä lama.

      Vastaa

      1. Kul­takan­ta ei varsi­nais­es­ti aiheut­tanut lamaa vaan se että laman aikana ne val­tiot jot­ka eivät olleet kul­takan­nasaa tai ne val­tiot jot­ka luopui­v­at kul­takan­nas­ta juuri sopi­vaan aikaan(esimerkiksi Suo­mi 1930-luvun alus­sa) ja pääs­tivät val­u­u­tan ulkoisen arvon kel­lumaan tai deval­vaa­tion kaut­ta muut­ti­vat val­u­ut­ta kurssia onnis­tu­i­v­at saavut­ta­maan talouskasvun toisin kuin ne val­tiot jot­ka pitivät kul­takan­nas­ta kiin­ni laman ajan, tästä hyvä esimerk­ki on Bri­tan­nia ja Yhdysvallat. 

         Myöhem­min kun sodan jäl­keen luoti­in Bret­ton Woodsin jär­jestelmä siihen oli otet­tu huomioon että val­u­ut­takurssin muu­tos on mah­dol­lista tiet­tyyn rajaan asti ja keskus­pankin on ilmoitet­ta­va IMF:lle että deval­vaa­tio on tulos­sa. Toki kaik­ki tämä tehti­in keskus­pankkien salaises­sa viestin­nässä ei julk­isu­udessa. Myöhem­min kun Yhdys­val­lat päät­ti irtau­tua kul­takan­nas­ta 1971 oli ajanko­h­ta juuri sopi­va. Ennen öljykri­isiä. Ongel­ma oli Euroopan val­tioiden keskenään käymään val­u­ut­ta­so­ta joka hidasti kasvua 1980-luvul­la kos­ka kil­pail­e­vat deval­vaa­tiot Euroopan val­tioiden kesken oli­vat yleisiä. Juuri tämän ongel­man ratkaisuk­si luoti­in ECU ja sit­ten EMU ja myöhem­min euro. Toinen keskustelu on se että otet­ti­inko euroalueelle liian vähän val­tioi­ta ker­ral­laan vain liian paljon.

      2. Olen tietoinen tästä ris­tiri­idas­ta. Jär­jestelmä edel­lyt­tää talouskasvua toimi­ak­seen ja tämä johtaa siihen, että myös rahaa täy­tyy lisätä talouteen. En väit­tänyt mielestäni, että Bit­coin tai kryp­to­val­u­u­tat ovat ratkaisu ongel­maan, mut­ta aja­tus siitä, että val­u­u­tan määrä on rajat­tu kuten resurssitkin ovat, on minus­ta peri­aat­teessa mie­lenki­in­toinen. Resurssien yliku­lu­tus, johon talouskasvun tavoit­telu ikään kuin sivu­tuot­teena kan­nus­taa, on todel­li­nen ongelma.

   2. Perus­ta­van­laa­tuis­es­ti men­nään pieleen joka ker­ta, kun kaup­pati­eteil­i­jät leikkivät talousti­eteil­i­jöitä. Tätä tapah­tuu ihan koko ajan ja joka paikassa.

      Vastaa

      1. Mon­es­sa yhteydssä talousti­eteiljät ovat myös kaup­pati­etelijöitä. Tämä ei ole perus­ta­van­laa­tu­inen ongel­ma kos­ka kak­sois­tutkin­not ovat yleisiä nykyään.Esim val­ti­oti­etelijäl­lä voi olla myös oikeusti­eteen tutkinto.

   3. Resurssien yliku­lu­tus­ta voi säädel­lä esimerkik­si nos­ta­mal­la korko­ja tai ylimääräisel­lä kulu­tusverol­la . Ympäristö verot ovat keskeisessä ase­mas­sa kun kulu­tus­ta yritetään hillitä.

      Vastaa

      1. Myös korko­ja nos­ta­mal­la tai vero­ja kiristämäl­lä voi ajaa talouden taan­tu­maan. Taan­tu­maa voidaan sietää lyhyen aikaa, mut­tei pitkään.

      2. Hillit­seväkö verot kulu­tus­ta? Jos käyn oop­peras­sa, mak­san lipun hin­nas­sa kus­tan­nuk­sista 15% ja yht­eskun­ta mak­saa vero­tu­loil­la 85% . Teat­ter­inäytök­ses­tä asi­akkaan osu­us on noin 25%, perus­tuu Talouselämän joskus julkaise­maan taulukkoon.

   4. Kor­jon nos­to on vält­tämätön­tä kun talous yliku­ume­nee. Vuon­na 2008 Yhys­val­tain keskus­pank­ki ei nos­tanut korko­ja vaik­ka asun­tomarkki­noil­la oli selviä ongelmia ja lop­putu­los oli Sub­rime-kri­isi. Korkeista ener­gian­hinnnoista johtu­va taan­tu­ma johtuu myös tuot­ta­ja­maid­en ongelmis­taj alueen poli­it­ti­sista epä­vakaud­es­ta. Vuo­den 1973 öljykri­isi ‚1978–1979 Iranin val­lanku­mous, 1990–1991 Per­sian­lah­den­so­ta ja nyt Ukrainan sota ovat hyviä esimerkke­jä kun hin­nat nou­se­vat kun aito sota on taas ker­ran alueel­la mon­een vuosikymmeniin

      Vastaa

8. Hiljensin tänään keskus­tas­sa vauh­tia moot­toripyöräl­lä pysäköidäk­seni tien reunaan. Takaa tul­lut mer­sukus­ki pain­oi töötin poh­jaan, kun hidastin sen menoa ja ajoi niin läheltä vier­estä ohi, että tätä voi hyvin pitää jo hivotteluna. 

   Kyy­dis­sä ollut daa­mi vähän säikähti. Sel­l­aista se on. Myöhäisel­lä kes­ki-iäl­lä ole­vat miehet, jot­ka omis­ta­vat maail­man, mut­ta joil­la ei ole toimi­vaa mulkkua ovat täl­läisiä. Minä minä minä hengessä tul­laan toisen ton­tille ja selitel­lään itselle, että se oli tiel­lä ja on vain oikeus ja kohtu­us melkein tap­paa se, kos­ka sil­lä on äänekäs pakoputki. 

   Edel­lä mainit­tu on aiheesta irralli­nen, mut­ta pitää mielestäni sisäl­lään häivähdyk­sen siitä, että moot­toripyörän pääl­lä ole­vat käyvät kat­so­mas­sa show­ta ja mer­sus­sa ole­vat päät­tävät siitä, miten show tulisi jär­jestää. Tästä päästään vir­tu­aalis­es­ti jär­jestet­tävään metropolitan-kansallisooppera‑3.0 ym. pohdintaan… 

   Netis­sä kau­pat­ta­va klassi­nen musi­ik­ki ei tule koskaan täyt­tämään min­un vat­saani ennen show­ta eikä tyh­jen­tämään min­un kasse­jani shown jäl­keen. Tästähän koko asi­as­sa on lop­ul­ta kyse. Jos jälkim­mäi­nen on jo uno­htunut, niin se ensim­mäi­nen on myös kovaa vauh­tia tulos­sa turhak­si. Viimeistään siinä vai­heessa, kun ruo­ka on vain rav­in­toa ja tulee peg- letkul­la hajut­tomasti, maut­tomasti ja vai­vat­tomasti. Ensim­mäi­nen ja viimeinen kun on pois­sa, niin sil­lä showl­la ei ole enää mitään merkitystä. 

   Yle klassi­nen pyörii jo radiossa.

   Vastaa

9. Kryp­to­val­u­ut­to­jen takana on oikeaa, tiet­tyyn tarkoituk­seen toimi­vaa teknolo­giaa, mut­ta ne käyt­tö­tarkoituk­set mihin niitä suurelle yleisölle kau­pataan ovat käytän­nössä hui­jaus­ta. Eri­tyis­es­ti ne eivät var­mas­tikaan mah­dol­lista mitään uusia liike­toim­inta­malle­ja taiteen alalla.

   Kryp­to­val­u­ut­to­jen ain­oa etu on, että ne mah­dol­lis­ta­vat rahan liikku­misen kau­pan osa­puolten välil­lä ilman minkään­laista luot­ta­mus­ta ulkop­uolisi­in tahoi­hin. Niin kauan kuin uskomme pankki­jär­jestelmän, euron ja yksit­täis­ten pankkien toim­intakykyyn ja rehellisyy­teen, kryp­to­val­u­ut­to­ja ei tarvi­ta ja niiden käyt­tö on val­ta­van kallista ver­rat­tuna per­in­teisi­in mak­su­tapoi­hin. Jois­sain kol­man­nen maail­man mais­sa, jois­sa insti­tuu­tiot ja raha­jär­jestelmät eivät toi­mi, kryp­to­val­u­u­toista näyt­täisi ole­van jotain käytän­nön etua.

   Vastaa