Vihreiden puoluekokouksessa tehtiin kohuehdotus sunnuntailisien pienentämisestä ja vastaavan summan siirtämisestä muihin päiviin. Syntyi suuri kohtu kuin vakituiset tahallaan väärin ymmärtävät ryhtyivät kertomaan, että näin köyhää kansaa lyödään. Sen sijaan, että vihreät olisivat rinta rottingilla puolustaneet hyvää ehdotustaan, puoluekokous perui sen.
Olisi kannattanut puolustaa esitystä ja teilata tahalliset väärinymmärtäjät.
Poliittisen puolueen kannattaa tehdä korkean profiilin ehdotuksia, mutta kun esittää jotain tunteita kuohuttavaa, kannattaa tehdä kotiläksynsä ja pystyä vastaamaan kritiikkiin topakasti.
Pelkään pahoin, että tuo on peräisin kirjastani 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka. Siellä sitä ainakin ehdotetaan.
Perustelen miksi.
Suurinta haittaa sunnuntaityön tuplapalkka tuottaa yksityisissä palveluissa, erityisesti ravintoloissa. Suurin osa ravintoloissa työskentelevistä ei tuota tuplapalkkaa pääse nauttimaan siitä yksinkertaisesta syystä, että valtaosa ravintoloista on sen takia kiinni sunnuntaisin.
Tämän vuoksi ravintoloissa tehdään vähemmän työtä ja perheet eivät syö sunnuntailounaitaan ravintoloissa vaan kotona, toisin kuin muualla Euroopassa, joissa monen ravintolan suurin myynti osuus sunnuntaihin.
Etnisiä perheravintoloita ja perheravintoloita ylipäänsä tämä tilanne tietysti hyödyttää, koska yrittäjän ei tarvitse maksaa tuplapalkkaa itselleen.
Julkisessa terveydenhuollossa on tältä kannalta aivan sama, miten ansiot jakautuvat viikonpäiville, koska palvelut ovat auki silloin kun niiden on oltava auki. Sielläkin asiat olisivat mukavammin, jos vaikka osa sunnuntailisästä siirrettäisiin lauantaihin tai yövuoroihin. Palaan tähän myöhemmin.
Väärinymmärtäjät eivät selvästikään olleet halunneet ymmärtää, mitä vihreät esittivät. Esityksessä sanottiin, että muutos tehtäisiin ansiotasoa muuttamatta niin, että sunnuntaina palkat vähän laskisivat ja muina aikoina vastaavasti nousisivat. Tätä ei olisi tarvinnut edes erikseen sanoa, sillä niin siinä kävisi joka tapauksessa, ainakin kasvukeskuksissa.
Joku kirjoitti, että vihreiden esitys olisi ravintola-alalle tuhoisa, koska ansiotason lasku pahentaisi työvoimapulaa. Mitähän kirjoittaja ajatteli vai ajatteliko mitään? Vaikka unohdettaisiin esityksessä olevan vaatimus säilyttää viikkoansio ennallaan, ansiotaso ei laskisi silti ihan juuri sen vuoksi, mitä kirjoittaja itse sanoi. Alemmilla palkoilla ei saisi työvoimaa. Palkat ovat jo nyt markkinoiden nostamina selvästi yli työehtosopimusten vaatiman tason. Eivät nämä kelluvat palkat siksi voisi laskea, vaikka sunnuntailisiä kohtuullistettaisiin.
Itse asiassa sunnuntailisien poistaminen nostaisi kokonaisansioita ravintoloissa. Kun useampi ravintola olisi auki sunnuntaisin, tehdyt työtunnit lisääntyisivät ja alalle olisi houkuteltava lisää väkeä. Se taas ei onnistu kuin palkkoja nostamalla.
Sunnuntain tuplapalkka perustuu ajatukseen, että kaikki haluavat käydä kirkossa sunnuntaisin, eivät siihen, että sunnuntai olisi perheiden yhteistä aikaa, sillä jos siitä olisi kyse, lisät koskisivat myös lauantaita.
Kun ihan jokainen ei nykyisin käy kirkossa, lauantain palkka on kohtuuttoman huono sunnuntain palkkaan verrattuna, sillä monelle juuri lauantai on se päivä, jolloin haluaisi tavata muita ihmisiä. Nyt lauantaitöihin pitää ihmisiä määrätä kun taas sunnuntaivuoroihin on tunkua.
Hankalan työajan korvaukset ovat tasapainossa, kun kaikkiin vuoroihin on suunnilleen yhtä paljon halukkaita. Silloin ketään ei tarvitsisi niihin määrätä, vaan kukin voisi työskennellä suunnilleen silloin kuin haluavat.
Tämä lisäisi työhyvinvointia huomattavasti. Vaikka hankalat työajat ovat hankalia kaikille, toisille ne ovat vielä hankalampia kuin toisille. Joillekin mahdollisuus käydä sunnuntaisin kirkossa on yhä tärkeä asia. Monen lapsiperheen kannalta sekä lauantait että sunnuntait ovat hankalia. Lauantait ja perjantai-illat ovat hankalia parinmuodotusvaiheessa oleville nuorille ja muillekin, jotka pitävät bilettämisestä. Joillekin toisille taas viikonloppu ei ole sen hankalampi kuin muutkaan päivät.
Eri viikonpäivien ja yö- ja iltavuorojen palkkojen justeeraaminen tämän mukaisesti, parantaisi työhyvinvointia myös julkisessa terveydenhuollossa, joten vaikka sunnuntain tuplapalkka ei niiden toimintaa haittaakaan, käytännön muuttamisesta olisi hyötyä henkilökunnalle.
On tapauksia, tosin aika harvinaisia, jossa vaatimus sunnuntain tuplapalkasta toimii suoraan palkansaajia vastaan. Törmäsin joskus sellaiseenkin tapaukseen Pohjanmaalla, että vain sunnuntaina auki oleva turistiravintola harkitsi luonasruoan tarjoamista jonakin arkipäivänä. Ravintoloitsija olisi rikkonut lakia, jos olisi maksanut tästä niin paljon, että henkilökunnan kannatti tulla paikalle. Palkkaa sain maksaa korkeintaan puolet sunnuntaipalkasta ja tässä tapauksessa se olisi ollut aivan liian vähän. En muista enää yksityiskohtia, mutta sanotan vaikka, että palkka sunnuntaisin olisi ollut 20 €/tunti. Niinpä arkipäivinä korkein laillinen palkka olisi ollut 10 €/tunti. Jos ravintoloitsija olisi maksanut arkipäivänä 15 €/tunti, olisi se rikkonut lakia. Tämän pienimuotoisen lounastarjoilun takia hän taas ei voinut nostaa varsinaisen toiminnan, siis sunnuntaipäivien palkkaa 30 euroon tunnissa.
Käytännössä vaikka kahvilanpitäjä voi epävirallisesti sopia, että sunnuntaivuoroja tulee tasaisesti ja niille, joille ei voi sunnuntaivuoroja tarjota (vaikka kirkossa käynnin takia), maksetaan hieman parempaa palkkaa.
Mutta ulkopuolisesta pakottavasta sääntelystä on siis vain haittaa. Koskee montaa muutakin asiaa.
Työväenluokka on valitettavasti täynnä noita väärinymmärtäjiä. Jotkut tekevät sen tahallaan, jotkut siksi että uskovat porvarin aina kusettavan duunaria ja siksi porvarien viestiä ei voi tulkita kuin pahimmalla mahdollisella tavalla. Ay-liikkeen johtopaikoilta ja vasemmistopoliitikoista löytyy taas väkeä, jotka osaavat taitavasti hyödyntää noita väärinymmärtäjiä (jotka uskovat, että tämä vedättäjä muka ajaisi heidän asiaansa). Siinä yksi syy, miksi työelämässä moni kaikkia hyödyttävä muutos jää tekemättä. Vihreätkin nöyrtyivät nyt väärinymmärtäjien huutokuoron edessä.
Hieno oli seurata taas vihreiden kompurointia. Ensin hyvä ehdotus julkisuuteen, mutta kukaan ei osaa perustella ja puolustaa sitä, toisin kuin yllä tehtiin. Yksikään ei uskalla nostaa profiiliaan. Sitten julkisuudessa onkin vihreiden bileet, koska kyllähän tuhoamissodan aikana on paljon juhlittavaa. Aamulla sitten hämillään olevat vihreät äänestävät omat hyvät ehdotukset nurin ja lopuksi päättävät että viinit on saatava ruokakauppoihin, koska miten muuten bileet voisi jatkua, jos pitää käydä kauppareissulla kahden kassan kautta samassa rakennuksessa, kuten useimmat Alkot jo on. Koska vihreät aikuistuvat? Edes joku teistä jotka olette edustajina? Aina sama juttu, että tulee kohu ja kaikki katoaa, vaikka voisi saman julkisuuden käyttää asioiden parantamiseen ja perustelemiseen.
Ode on kyllä jäljillä ja useimmat kyllä ymmärtävät asian, mutta työnantajapuoleen ei luoteta – ja ihan syystä. ”Palkat ovat jo nyt markkinoiden nostamina selvästi yli työehtosopimusten vaatiman tason.” Röhönaurua, valtaosa tuntiduunareista taitaa tehdä ainakin suunnilleen tessillä eli niin pienellä palkalla kuin laki sallii. Helsinki voi toki olla poikkeus. Ja kun noista vuorolisistäkin oli puhetta, eikö nimenomaan haittalisien kuten yövuorolisän pitäisi olla laissa? Jostain syystä kunta-alan työntekijän terveys näyttää nyt olevan paljon arvokkaampi kuin vaikkapa hitsarin.
Ei onnistu.Suomessa palkka tulee lisista ja kilometrikorvauksista.
Sunnuntailisä toimii omien kokemusten mukaan monilla työpaikoilla niin, että kokeneet tekijät jakavat sunnuntaivuorot ja saavat joko ansiotasonsa vähemmillä viikkotunneilla tai korkeamman ansiotason samoilla viikkotunneilla. Uudet tulokkaat sen sijaan saavat helposti juuri lauantaivuorot, joissa ”haitar” ovat jotakuinkin samat ä, mutta palkkaus oleellisesti sunnuntaita heikompi.
Sunnuntailisien laskeminen ja lauantalisien ym vastaava nosto osuisi monessa tilanteessa nokkimisjärjestyksen kärjessä oleviin työntekijöihin, ja vastaavasti parantaisi alempana työpaikan hierarkiassa olevien tilannetta. Sillä olisi monessa tapauksessa tasa-arvoistava vaikutus työpaikan sisällä.
Työnantajan näkökulmasta sunnuntaivuorojen epätasaisen jakautumisen hyväksyminen antaa mahdollisuuden pitää kiinni kokeneista työntekijöistä. Jos he vaihtaisivat työnantajaa, paikka nokkimisjärjestyksessä saattaisi heiketä. Ehkäpä reilumpaa olisi, että näille kokeneille työntekijöille vain maksettaisiin enemmän, eikä toimittaisi vuorolisien kautta.
Helsingissä on pulaa palomiehistä nyt ja tulevaisuudessa. Kyseessä on kunnan pyörittämä tehtävä, jota tehdään 24/7, keskimäärin 42 tuntia viikossa. 2017 sovittiin paikallinen sopimus, jossa kvtes:n haittalisäkorvaukset (sunnuntai, lauantai, ilta, yö, arkipyhä, lisätyötunnit) maksetaan keskimääräisenä lisänä, jonka määrä on 41% varsinaisesta palkasta.
Ammattiliitto on todennut, että 41% on keskimäärin 3% liian matala keskimääräinen korvaus. Selkeästä työvoimapulasta huolimatta Helsinki ei ole ollut millään tavalla aloitteellinen keskimääräisen prosentin nostamisessa tai tehtäväkohtaisen palkan korottamisessa.
Kvtes haittalisien korvaaminen keskimääräisellä lisällä on erittäin hyvä asia työnantajalle ja työntekijälle. Prosentissa ei saa lintsata, vaan sen pitää olla 44%. Prosentilla kikkailu on hyvä esimerkki siitä, että työmarkkinat ja työvoimapulat sun muut eivät määritä palkkoja tai lisien määriä. Isot työnantajat voivat maksaa muita alempia palkkoja, vaikka heillä olisi työvoimapula ja vaikeuksia järjestää lakisääteisiä tehtäviään. Poliitikot kunnissa eivät uskalla korjata näitä virkaa tekevien virheitä, koska on päätetty, että Suomessa poliitikot eivät sekaannu palkkapolitiikkaan.
Muutama kommentti. Ensinnäkin ympäristönäkökulmasta voi olla hyvä asia, että yhtenä päivänä viikossa ei pääse kuluttamaan luonnonvaroja niin paljoa kuin muina päivinä. Toisekseen, sunnuntaityö on haasteellista myös viranomaisvalvonnan näkökulmasta niin kauan kuin Suomen viranomaisvalvonta toimii maanantaista perjantaihin, paitsi heinäkuussa ja joulun välipäivinä, jolloin valvovat viranomaiset ovat yleisesti lomalla.
Yksi näkökohta asiaan on myös se, että mitä minkäkin alan työehtosopimuksessa lukee. Jos lakisääteinen vaatimus poistuu, työehtosopimusten ehdot jäävät. Sunnuntain tuplapalkan poisto laista johtaisi muutoksiin siksi tosiasiassa vain aloilla, joiden työehtosopimuksissa ei ole sunnuntain tuplapalkkaa tai sitä isompaa palkkaa säädettynä. Ravintola-alan tesissä tunnetusti on 100 %:n sunnuntailisä kirjattuna. Vaikka lakia muutettaisiin, tuo sopimusehto pysyisi. Siitä johtuen työnantajaliitot eivät viitsineet vihreiden puoluekokousajan asiavirheitä vilisseeseen keskusteluun edes osallistua, koska ay-asioihin perehtyneet tietävät, että ravintola-alalla tesissä on nykyisin 100 %:n sunnuntailisä, eikä sunnuntaipalkkaus ravintola-alalla siten poistuisi, vaikka lain minimipalkkaustasoa alennettaisiin. Sen sijaan asia voisi vaikuttaa niihin töihin, joilla ei ole yleissitovaa tesiä tai joiden tesissä sunnuntaityötä ei yleisesti tehdä, ja joiden tesissä sunnuntailisistä ei ole sovittu mitään erikseen, vaan on menty vain lain mukaisella palkkauksella siltä osin. Esimerkiksi mainosala ja eläinhoitoala ovat vailla yleissitovaa tesiä, jolloin palkkaus menee sunnuntaiden osalta suoraan lain pohjalta. Mutta tuosta puolesta asiaa asiavirheitä vilisseessä poliittisessa keskustelussa ei puhuttu mitään.
Mitä tulee ehdotuksen ytimeen: ”Esityksessä sanottiin, että muutos tehtäisiin ansiotasoa muuttamatta niin, että sunnuntaina palkat vähän laskisivat ja muina aikoina vastaavasti nousisivat.”
niin tuo ehdotus on irti reaalitodellisuudesta. Sopimusta ansiotasoa muuttamattomasta muutoksesta ei nykyisestä kolmikannasta saataisi ulos mitenkään. Joka ammattiliitolla kun on vähän eri palkkiorakenne, eikä kaikkien kannalta hyväksyttävää palkkojen muutostapaa tuollaisten lisien muuttamiseen ole – koska väistämättä silloin jonkun palkka laskee, ja jonkun palkka laskee tai nousee vieläpä olennaisesti enemmän kuin toisen.
Jo paljon pienempi muutos, eli perhevapaiden ajalta maksetun palkan sopiminen on jumittunut työehtosopimusneuvotteluissa yksityisen sektorin osalta. Lakimuutos astuu voimaan syksyllä. Nykytilanteessa naiset saavat perhevapailta yleensä vähintään 6 kuukaudelta palkan, ja miehet yleensä 3 viikolta. Tavoitteena on ollut toteuttaa kustannusneutraali uudistus niin, että miesten perhevapaat pitenisivät ja naisten perhevapaat eivät heikkenisi. Se on matemaattinen mahdottomuus. Kustannusneutraali toteutus niin, että naisten perhevapaat heikkenisivät on puolestaan ay-poliittinen mahdottomuus, koska sellaisen sopimuksen myötä moni irtisanoisi ay-jäsenyytensä. Ainoa ratkaisuehdotus asiaan on toistaiseksi löytynyt kunta-alalta, jossa sovittelijalautakunta esitti, että miesten perhevapaiden pidennys toteutetaan kunta-alan työntekijöille palkallisena. Kustannuksia lisäävä esitys on helpompi antaa julkisella sektorilla, koska kunta-ala on naisvaltainen eli kustannusnousu miesten perhevapaiden palkallisuuden laajentamisesta on siellä muita aloja selvästi pienempi, ja koska julkinen sektori voi tehdä tappiota vuosikausiakin siirtäen velanmaksuvelvoitteita aina seuraavien sukupolvien veronmaksajille, toisin kuin yksityinen sektori.
Jos palkat tasattaisiin saman muille viikonpäiville voi käydä niinkin osalla työpaikoista, että työpaikan auki pitäminen ei kannata enää muina päivinä. Ei-ihan-premium-paikan yrittäjävetoisista ravintoloista monet ovat nykyisin kiinni maanantain tai tiistaina, tai molempina, koska aukiolo ei silloin kannata nykyiselläkään palkkatasolla. Jos kaikissa ravintoloissa peruspalkkataso nousisi esim. 15 % samalla kun sunnuntailisistä luovuttaisiin, muutos ajaisi monta sellaista ravintolaa konkurssiin, joilla ei sunnuntaikävijäkuntaa juuri ole, tyyliin työpaikkalounaspaikat sijainneissa, joissa työpaikat ovat auki vain maanantaista perjantaihin. Mutta tesistä johtuen noin ei käytännössä tosiaan kävisi kuitenkaan ilman työehtosopimusmuutoksia edes silloin, vaikka sunnuntain minimipalkkaussäädöksiä laissa muutettaisiin.
Vaikeuksia kyllä olisi ja ottaen huomioon kuinka vaikeaa työmarkkinoilla sopiminen on, voi olla että käytännössä asian sopiminen olisi tekemätön paikka. Oikeasti sunnuntailisien siirtäminen muihin palkanosiin olisi työntekijöidenkin etu, koska nykyinen ylikompensoiva sunnuntailisä saa työntekijätkin keskenään eripuraisiksi siitä, kuka saa tehdä sunnuntaitöitä.
Koska muutoksella olisi vaikutuksia sekä yksittäisten työntekijöiden ansiotasoon että yksittäisten yritysten kulurakenteeseen, olisi muutos järkevää tehdä hyvin pitkällä siirtymäajalla, jotta kukaan ei joudu yhtäkkisesti tyhjän päälle. Vaikkapa 2% sunnuntailisän minimimäärästä pois joka vuosi. Kestäisi 50 vuotta, ennen kuin pakollisuus olisi kokonaan häipynyt, mutta parempi se kuin että 50 vuoden päästä on vielä sama tilanne kuin nyt.
Yleissitovan työehtosopimuksen alat olisivat siinä paremmassa asemassa, että niillä työntekijäpuoli voisi aidosti edellyttää, että vähenevät sunnuntailisät kompensoidaan ansioissa jotenkin muuten – tai muuten sunnuntailisä säilyy 100%:ssa. Siinä voitaisiin ottaa huomioon myös alakohtaisia piirteitä. Jos ajatellaan vaikka linja-autonkuljettajia, niin pääkaupunkiseudulla bussit kulkevat sunnuntaisinkin, Juupajoella taas bussilla ajetaan vain koulukyytejä. Jos bussinkuljettajien sunnuntailisät laitettaisiin peruspalkkoihin, nousisi ansiot Juupajoella ja pääkaupunkiseudulla laskisi. Kuitenkin pääkaupunkiseudulla on jo nyt vaikeaa saada bussinkuljettajia, Juupajoella taas ei.
Jos yleissitovaa työehtosopimusta taas ei ole, en minä ainakaan keksi keinoa, jolla voitaisiin vahtia ettei sunnuntailisiä vain yksipuolisesti poisteta, jos niiden lakisääteisyys poistuu.
Tämä sunnuntailisäasia nostaa kyllä Vihreiden ikävimmät puolet esiin. Heijastuu vahvasti tästä Oden kirjoituksestakin, markkinaliberaali rationaalisuus kertoo että sunnuntailisien poistaminen on oikea ratkaisu, muut ovat vääriä ratkaisuja ja asiaa vastustavat ovat joko tahallisia väärinymmärtäjiä tai tyhmiä. Hemmetin ylimielistä siis.
1. Vapaa-aika on arvokkaampaa jos läheisilläsi on myös samaan aikaan vapaa-aikaa. Tästä syystä en kannata työnteon lisäämistä sunnuntaisin kuten Ode näemmä kannattaa (tuntuu että blogiteksti oli kirjoittanut aivan eri Osmo Soininvaara kuin kirjan ”Vauraus ja aika”). Tästä syystä myös vastustin sunnuntain aukiolojen vapauttamista. En usko että lisääntyvän työnteon tuoma vauraus isossa kuvassa korvaa tämän yhteisen vapaa-ajan murentumista. Yksilöiden markkinoilla työntekijöiden on hyvin vaikea neuvotella läheistensä kanssa yhtenäisiä vapaa-aikoja, joten tarvitaan yhteiskuntatason säätelyä asian edistämiseksi.
2. En kannata tämän lailla turvatun etuuden heittämistä ”susille” eli kolmikannalle. Se ei ole ollut funktionaalinen järjestelmä pitkään aikaan (tähänkin voi suositella Osmo Soininvaaran kirjaa ”Sata-komitea”). Kun sunnuntailisä poistetaan laista, niin toki muutoksen ehtona voidaan tehdä jokin kirjaus muiden palkkojen nostamisesta, mutta pidemmällä aikavälillä on odotettavissa vain että palkansaajien asema vain heikkenee mikä vahvistaa entisestään ensimmäistä kohtaani.
3. Ode kirjoitti: ”Nyt lauantaitöihin pitää ihmisiä määrätä kun taas sunnuntaivuoroihin on tunkua.”. Kuvaa hyvin minkälaiset ”markkinat” työmarkkinat lopulta ovat. Sunnuntailisien poistaminen lailla turvatusta asemasta tulee johtamaan että myös sunnuntaihin pitää ihmisiä määrätä. Kokonaishyvinvointi ei lisäänny kun ihmisiä määrätään töihin.
4. Kannattaisi ajaa lailla pakotettua lisää myös launtaille, jotta ihmisiä ei enää määrättäisi lauantaisin töihin, vaan työntekijät haluaisivat tehdä myös noita vuoroja.
5. Ryhmät jotka tekevät viikonloppuvuoroja ovat osin erit kuin jotka tekevät säännöllisiä arkivuoroja. Sunnuntaitulojen tasaaminen muille päiville muuttaa siis tulonjakoa näiden vkl vuoroja tekevien tappioksi, jotka käsittääkseni useammin ovat ns. prekaareja työsuhteita.
6. Onko työnteon lisääminen nyt oikeasti se juttu mihin kannattaa paukut käyttää? Joku Twitterissä osuvasti sanoi, että lailla määrätyt sunnuntailisät ovat yksi harvoista työmarkkinoiden piirteestä joissa arvotetaan jotain muutakin kuin lisääntyvää kulutusta ja talouskasvua. Ihmisten hyvinvointia ja yhteistä aikaa, kulutuksen vähentämistä. Kuulostaa aika vihreiltä arvoilta minusta.
Vihreiden kannattaisi säätää ylimielisyyttään pari pykälää alemmas. En mielestäni ole mikään väärinymmärtäjä, mutta vastustin tuota ehdotusta. Mielestäni todella monet jotka kannattivat Vihreissä olivat itse väärinymmärtäjiä, ja yrittivät selittää kaiken kritiikin vain ”klikkiotsikosta nousseeseen kohuun” tai tahalliseen väärinymmärtämiseen, tai siihen ettei vastustajat ymmärrä mitään. Koko hommasta nousi taas sellainen fiilis että taidan olla äänestänyt väärää puoluetta.
Kokonaishyvinvointi lisääntyisi roimasti, jos ihmiset pääsisivät sunnuntaisin lähiraflaan syömään kuten muualla maailmassa. Toisaalta nythän lähirafloja ei oikein edes ole, kun eivät voi pitää sunnuntaisin eli viikon parhaana päivänä auki. Tai onhan noita kebabbiloita, joihin voi toki mennä perheen tai ystävien kanssa. Mutta olisihan se kivaa, jos olisi jotain muutakin. Nimimerkillä Lähin varsinainen ruokarafla neljän kilsan päässä, vaikka naapurustossa asuu monta kerrostalollista kaupungin rikkainta väkeä.
Oden mukaan: ”Alemmilla palkoilla ei saisi työvoimaa. Palkat ovat jo nyt markkinoiden nostamina selvästi yli työehtosopimusten vaatiman tason.”
Onko asia näin yksiselitteinen? Työsuojelun (Etelä-Suomen aluehallintovirasto) tekemillä tarkastuksilla havaittiin seuraavaa: ”Ulkomaalaisvalvonnassa havaittiin runsaasti puutteita ulkomaalaisten työntekijöiden työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisessa. Puutteita oli erityisesti yleissitovan työehtosopimuksen noudattamisessa palkkauksen osalta ja valvonnassa lähes puolella tarkastuksissa, jossa arvioitiin yleissitovan työehtosopimuksen noudattamista, havaittiin puutteita. Eniten puutteita havaittiin rakennus- ja ravintola-aloilla, joissa ilmeni puutteita noin 65 prosentilla tarkastuksista.”
Lähde: https://www.vero.fi/harmaa-talous-rikollisuus/torjunta/torjuntatilastot/ty%C3%B6nantajat-ja-tilaajavastuu/
Ilmeisesti palkat ei ainakaan ihan kaikilla ole ”selvästi yli tesin”.
Syy siihen että etnisissä ravintoloissa tapahtuu useammin ihmiskaupan uhrien hyväksittöä tms, on nimenomaan työvoimapula ja korkea työn hinta.
Eihän ravintoloitsija sellaista riskiä ota jos ei koe että se on sen arvoista. Eli laillisen työn hinta on niin paljon suurempi kuin laittoman, että riski kannattaa ottaa.
Yleinen syy on myös huono kirjallisen suomen kielen taito, jonka takia etnisissä ravintoloissa usein sekä työnantaja että työntekijät eivät tiedä, mitä laki tai tes edes vaatisi, eivätkä osaa lukea tätä tietoa alkuperäislähteistä vaikka yrittäisivätkin. Tesejä ei ole käännetty englanniksi eikä etnisten ravintoloiden pitäjien äidinkielille. Vaatisi aika hyvää suomen taitoa, että osaa lukea sellaista juridista tekstiä, ja vielä ymmärtää kaiken oikein, saati työlainsäädäntöä. Jos haluttaisiin parantaa työoloja, yksi keskeinen asia olisi lisätä suomen kielen opetusta maahanmuuttajille kouluissa. Se on tie ymmärtää suomenkielisiä tesejäkin paremmin. Olen samaa mieltä siitä esityksestä, mitä joskus on esitetty, että maahanmuuttajilta voisi poistaa toisen kotimaisen kielen pakollisuuden, ja laittaa tunnit yhden kotimaisen kielen oppimiseen kunnolla. Parempi osata yksi kotimainen kieli kelvollisesti kuin kahta kotimaista niin huonosti, ettei ymmärrä kumpaakaan kunnolla.
Minusta tässä nyt syyllistetään todellista uhria eli suomalaista, jonka maata ryöstetään ja lahjoitetaan ulkomaalaisille. Työmarkkinoiden kurjistuminen ikävänä lisätekijänä.
Mutta onhan sunnuntailisiä muuallakin kuin (julkisessa) terveydenhuollossa ja ravintoloissa. Sinänsä hyvä kirjoitus kääntyy vähän koomiseksi, ikään kuin nämä kaksi alaa olisivat vihreiden ainoa kosketus ns. työelämään, luonnollisesti asiakkaina.
0-tunti sopparilla lautasia sunnutai-aamiaisella kantavaa opiskelijaa varmasti innostaa ajatus tienata sama niinä päivinä, jolloin hän ei töihin pääse. Vuoron pituus on luultavimmin 4 tuntia. Ravintola ei maksa seisoskelusta. Sama koskee tiskareita. Kokeista iso osa olisi mielummin kotona oli lisät tai ei. Pääsääntöisesti suurimmat työnantajat tarjoavat tuntipohjaisia sopimuksia. Tällöin työntekijän jousto on huomattavasti suurempi.
Juurikin ravintola-alalla sunnuntailisä on ainoa tuntuvampi korvaus, joka maksetaan – esim kaupan alan TES on työntekijän kannalta huomattavasti parempi.
Joku korvaus täytyy olla viikorytmin hajoamisellakin. Vikkorytmi on kuitenkin se millä miltei kaikki muut elävät.
Toki jos koko järjestelmä saataisiin muutettua ja työntekijä voisi neuvotella ehtojaan, se olisi pieni voitto. Nyt ollaan tilanteessa, jossa maaseudun ABC-asema on ravintolan mittari tai työnantajasi on sen verran pieni, että jatkuvasti on pelko maksetaanko lomakorvaukset oikein.
Mutta voiko työntikijä ikinä subjektiivisesti ilmoittaa haluavansa pyhittää lepopäivän? Nykyisellään TES taitaa määrätä yhden apaan viikonlopun/ 5 viikkoa. Kaksi perättäistä vapaapäivää per 15 vuorokautta. Muistaakseni. Että noilta pohjilta moni ennemmin ymmärtää väärin kuin luopuu vähistään.
Yksinkertaisesti aiheesta keskustelevat ’markkinaliberaalit’ ja muut hihhulit eivät ymmärrä millaista sanelua työnteko on ’prekariaatille’. Omassa erinomaisessa elämässään he ehkä kykenevät neuvottelemaan työstään ja sanelemaan ehtoja, ja sitten aivan [järjestä] vapaasti ekstrapoloivat että tietenkin myös kaikki muut kykenevät neuvottelemaan ehdoistaan.
Huomatan myös että nyt keskustelu pyöri nimenomaan ravintoloiden ympärillä, ja näiden kanssa on ihan todistetusti olemassa oleva orjatyöongelma samaan aikaan Suomessakin. Eli se siitä neuvottelemisesta.
Kahvilanpitäjät voivat ihan hyvin itse rehkiä siellä sunnuntaisin, jos se kerran on niin kivaa tehdä sunnuntaisin töitä. Sama tietenkin koskee myös ravintolanpitäjiä. Mutta nythän kyse taitaa olla pikemminkin siitä että haluttaisiin pitää se kahvila/ravintola auki ja olla itse vapaalla. Sitten kun tuplapalkasta päästäisiin eroon niin olisi varaa sopia (eli määrätä) työvuoroihin tekijät. Jos ei kelpaa vuorot niin etsitään tekijät joille kelpaa työnteko, eli taas tulee mukaan uhkailu ja työnjohto-oikeuden luontainen autoritaarisuus.
Tämä kaikki nivoutuu myös nykyiseen työvoimapulaan, mikä kerrankin parantaa myös ihan alimpien tasojen ihmisten kykyä neuvotella työnsä suorittamisesta kun työvoimapulan vuoksi työnantaja ei voi enää sanella täysin vapaasti miten vuorot menevät. Sen takia ulina onkin nyt kova että pitää saada lisää ihmisiä markkinoille ettei prekariaatti totu neuvottelun makuun kuten paremmat ihmiset esimerkiksi Vihreissä.
Stadist
” Huomatan myös että nyt keskustelu pyöri nimenomaan ravintoloiden ympärillä, ja näiden kanssa on ihan todistetusti olemassa oleva orjatyöongelma samaan aikaan Suomessakin. Eli se siitä neuvottelemisesta.”
Miten lainsäädännön rukkaaminen muka vaikuttaisi yrityksiin, jotka eivät noudata lainsäädäntöä? No ei mitenkään.
Koko työsopimuslain lakkauttaminen ei vaikuttaisi noihin mitenkään, kun siellä ei ole pykäliä orjien kohtelusta.
”Miten lainsäädännön rukkaaminen muka vaikuttaisi yrityksiin, jotka eivät noudata lainsäädäntöä? No ei mitenkään. ”
Vaikuttaa se esim. kilpailevien työntajien palkkatasoon ja sitä kautta palkan odotuksiin. Mitä kauempana jonkun firman toiminta on lain vaatimuksista, sitä isompi kiinnijäämisriski, jolloin lain alle palkatut työntekijät voivat vaatia maksamaan puuttumaan aiemmin jääneitä palkanosia – jos firman taseessa on, mistä maksaa. Lakia rikottaessa on kriminalisoiduilta osin myös rikosoikeudellisten seuraamusten mahdollisuus, millä myös on ohjausvaikutuksia ainakin niihin, jotka lain tuntevat.
Hyvä Syltty
Kirjoitin edellisessä kappaleessa työehtojen ja muiden työhön liittyvien asioiden neuvottelemisesta – tämähän on se ihanne mitä tavoittelemme täällä Suomessakin? Tätä voi tavoitella ihan moni demarikin, se että työelämä toimisi demokraattisesti ja tasapuolisesti ei ole mitenkään ristiriidassa vasemmiston tai ammattiliittojen tavoitteiden kanssa. Taitaa olla jopa päämäärä? Joku irvileuka voisi sanoa että vasemmisto ja ammattiliitot ovat jonkinlaisia markkinaliberaaleja, ainakin jos uskovat markkinatalouteen.
Kirjoitin tuon orjatyöongelman edellistä kappaletta silmällä pitäen, ikään kuin äärimmäisenä todisteena että tästä ihanteesta ollaan vielä kaukana. Orjatyöongelmakin on (ääritapaus toki) vain yksi ilmentymä työelämän sekä työntekijän ja työnantajan/esimiehen välisestä hyvin autoritaarisesta suhteesta, hyvin äärimmäinen sellainen.
Valitettavasti tämä valta- ja neuvotteluaseman epäsuhta pakottaa meidät työehtosopimuksiin ja valtion asettamiin työntekoa sääteleviin lakeihin, koska markkinat eivät yksinkertaisesti toimi vapaina kaikkien osapuolien kannalta hyödyllisesti ja terveesti.
”Joku korvaus täytyy olla viikorytmin hajoamisellakin.”
Joo jokin, muttei suinkaan välttämättä +100%. Oikea suuruus tulisi siitä, millä saadaan tarpeeksi suuri määrä vapaaehtoisia.
Saresoja
” Oikea suuruus tulisi siitä, millä saadaan tarpeeksi suuri määrä vapaaehtoisia.”
Itseasiassa ei ole.
Sunnuntaityö aiheuttaa selviä ulkoisvaikutuksia mm. päivähoitoon. Lisäksi työntekijä ja työnantaja eivät tietenkään ota huomioon muille aiheutuneita haittoja/kustannuksia. Esimerkiksi jos on sunnuntaina töissä, eivät kaverit/sukulaiset pääse käymään kylässä. Näiden kylässäkävinöiden kokemaa hyötyä / laskennallista haittaa ei tietenkään kumpikaan diilintekijä ota huomioon.
En osaa sanoa, paljonko sunnuntailisän olisi oltava, nykytaso tuntuu korkealta, eikä la ja su palkat ole oikein linjassa keskenään. Samaten ilta-, ja yölisät tuntuvat liian matalilta. Enkä osaa myöskään sanoa, miten sopiva sunnuntailisän taso voitaisiin määritellä, sanonpahan vain, että asia on noiden ulkoisvaikutusten takia monimutkaisempi, mitä esitätte Oden kanssa.
Ilta- ja ylölisien neuvottelu on kyllä selkeästi ay-liittojen tontilla, mutta jostain kumman syystä ei näytä kiinnostavan, yleeensä aina näyttää tulevan samat korotusprosentit peruspalkkaan ja lisiin.
Lisäksi nykyisessä systeemissä on sekin etu, että jos ravintola* täytyy pitää sunnuntaisin auki, yrittäjä voi itse tehdä ne kalliit päivät ja säästää. Jos sunnuntaikorvaus taas levitetään viikolle, sitä ei voi enää välttää ja näkyy heti yrittäjän palkassa.
*) missään tehdas/konepajayrityksessä tms. tämä sunnuntaiden tekeminen itse ei edes onnistu, joten ainut keino säästää ne lisät on pitää paja sunnuntaisin kiinni. Tosin en osaa sanoa, onko valmistavassa teollisuudessa yleistä sellainen vuorosysteemi, jossa ollaan lauantaisin töissä ja sunnuntaisin kiinni.
Että vaikea uudistus tämä kyllä olisi toteuttaa.
”*) missään tehdas/konepajayrityksessä tms. tämä sunnuntaiden tekeminen itse ei edes onnistu, joten ainut keino säästää ne lisät on pitää paja sunnuntaisin kiinni. Tosin en osaa sanoa, onko valmistavassa teollisuudessa yleistä sellainen vuorosysteemi, jossa ollaan lauantaisin töissä ja sunnuntaisin kiinni.”
Yleisimmin valmistavassa teollisuudessa on yksi vuoro ma-pe. Jos töitä on enemmän, sitten tehdas siirtyy kahteen vuoroon (aamu ja ilta). Jos töitä on vielä enemmän, siirrytään kolmeen vuoroon. Jos on vielä enemmän, siirrytään neljään vuoroon (ma-la), ja jos prosessi sitä vaatii tai töitä on vielä enemmän, vuoroja tulee viisi (ma-su). Ma-su käynnissä olevia tehtaita on Suomessa hyvin vähän. Ne ovat usein jotain kemiallisia tai fysikaalisia prosesseja, joiden keskeytys tulisi kalliiksi. Esimerkiksi rakennustuoteteollisuus ja konepajat toimivat yleensä 1 tai 2 vuorossa ma-pe ja ovat sunnuntait kiinni.
Teollisuudessa on yleensä tehokkuuden ja laadun tuottamisen varmistamisen kannalta tärkeää, että paikalla on samassa vuorossa suunnilleen sama porukka. Kun töitä tehdään viitenä päivänä viikossa, ne ovat yleensä ma-pe. Toisen vuoron saa helposti iltavuoroon. Mutta kolmeen vuoroon siirtyminen onkin sitten jo yleensä hankalaa, eikä työvoimavaltaisissa tehtaissa tehdä yleensä kahta vuoroa enempää. Paperitehtaat yms. joissa pääomaa on kiinni paljon ja henkilökuntaa on vähän ja automatisaatio pitkällä, toimivat viikon ympäri.
Sunnuntailisä ehdotuksessa oli vikana konkretian puute. Ihmiset pystyivät näkemään siinä pahimmat pelkonsa.
Hoitotyössä olevana kolmivuorotyöläisenä Viikonloppulisien tasaaminen kyllä kävisi, jos se tehdään reilusti ja palkkoja laskematta.
Esimerkiksi laskemalla pyhälisä 50 prosenttiin ja laajentamalla se koskemaan pe klo 18 – ma klo 06 välistä aikaa. Vastaavasti arkipyhinä tulisi Aatto klo 18 – jälkeinen aamu klo 6 välisenä aikana lisät.
Tähän tietenkin päälle TESsissä mahdollisesti sovittujen lisien tasaaminen pitemmälle aikajaksolle.
Mielestäni sunnuntaikorvauksen jakamista tasaisesti viikonlopulle ei voi kritisoida millään järkisyillä. Tosin jakamisessa tulisi mennä paljon pidemmälle ja painottaa pyhävapaiden menetystä enemmän terveysmenetyksiä. Vuoro- ja varsinkin epäsäännöllinen yötyö kuormittaa ihmistä suunnattomasti. Puhutaan ihan oikeasti terveiden elinvuosien menetyksestä.
”Mielestäni sunnuntaikorvauksen jakamista tasaisesti viikonlopulle ei voi kritisoida millään järkisyillä.”
Edellä Kilgore esitti nimenomaan joukon järkisyitä. Muitakin löytyy. Lauantailisät voisivat kyllä olla sinänsä isompiakin. Sikäli kuin työajoilla nykyään joustavan työajan yleistyttyä on väliä. Osassa töistä työajalla on väliä, osassa ei.
Jos viikonlopputöitä ylipäätään aletaan lisätä, sitten julkinenkin sektori pitäisi saada toimimaan viikonloppuisin. Esimerkiksi ravintolatyöntekijöiden laillisuusvalvonta ei nykyään toimi yleensä viikonloppuisin, koska virkamiehillä on silloin vapaata. Joskus kuulin eräältä entiseltä ravintolatyöntekijältä, että hänen työpaikoillaan palkkataso olisi ulkomaalaistaustaisille ravintolatyöntekijöille ollut keskimäärin 4 euroa tunnilta, joka oli palkkataso kuulemma myös sunnuntaisin, mikä johti perheen kannalta toivottoman pitkiin työpäiviin. Asiakirjoihin oli kuulemma kirjattu todellista pienempi tuntimäärä, jotta tuntipalkka ei näytä niin pieneltä. Vastaavasta on raportoitu viranomaisraporteissa. Ongelma näiden tapausten esiin tulemisen kannalta on se, että virkamiehet eivät ole töissä silloin kuin alipalkatut ihmiset ovat töissä. Öisin ja viikonloppuisin ei näy viranomaisia valvomassa ravintoloita ja selvittämässä sitä, maksetaanko silloin töissä oleville työntekijöille palkat lain mukaisesti. Valvonnan puutteet osaltaan mahdollistavat sitä, että myöhäisenä iltana tai yö- ja viikonloppuisin töitä tekevien palkka-asiat voivat olla miten ovat. Jos viikonlopputöiden tekemistä halutaan yksityisellä sektorilla lisätä, sitten samat päivät on syytä lisätä myös viranomaisten normaalin työviikon työpäiviksi.
Yötyön lisät ovat monissa TES:seissä aivan naurettavia siihen nähden mitä kova tieteellinen tutkimus sanoo yötyön ja epäsäännöllisen työn (ja elämänrytmin) haitoista. Tuntilisä yötyöstä saattaa olla vain muutamia euroja.
Mutta eihän tämä ole meidän ongelma yhteisönä vaan yksilöiden ongelma – markkinaliberaalien mukaan ihmisten tulee vain vaihtaa työpaikkaa jos palkkaus ei miellytä eikä parempia ehtoja saa neuvoteltua. Eli mitään ratkaisua ei tarvita, voimme vain keskittyä syyllistämään yksilöä itseään. Oma vika.
Mutta Stadist hyvä, TESsithän ovst ammattiliittojen neuvottelemia! En ymmärrä, miten ihmeessä liian matalista yöllisistä voidaan syyttää markkinaliberaaleja, kun niiden määräytyminen ei ole markkinoita nähnytkään.
Yötyöt lisät ovat joka ikinen kerta TES-pöydällä.
Jostain syystä liitot eivät hae niihin korotuksia, vaan korotus tulee yleensä samalla prosentilla kaikkiin palkkoihin ja lisiin. Ei pitäisi olla vaikeaa vaikka korottaa yölisiä tuplaprosentilla, pitäen kustannusvaikutus kumminkin samana.
Veikkaan, että yölisät ovst matalia siksi, että kaikkien palkka olisi suunnilleen sama, työajoista välittämättä. Eli kyseessä lienee ihan perinteinen suomalainen tasapäistäminen.
Soininvaara kirjoitti:
”Suurinta haittaa sunnuntaityön tuplapalkka tuottaa yksityisissä palveluissa, erityisesti ravintoloissa. Suurin osa ravintoloissa työskentelevistä ei tuota tuplapalkkaa pääse nauttimaan siitä yksinkertaisesta syystä, että valtaosa ravintoloista on sen takia kiinni sunnuntaisin.”
Eivät ole kiinni vain tuplapalkan takia, vaan myös siksi, että pienissä ja keskikokoisissa ravintoloissa työntekijöitä voi yleensä pitää töissä vain enintään 6 päivänä viikossa, jos työnantaja toimii työaikalain ja työehtosopimuksen mukaisesti. Laissa ei ole säädetty vain sunnuntain tuplapalkasta, vaan myös siitä, että ”Työaika on järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran seitsemän päivän aikana vähintään 35 tunnin pituisen keskeytymättömän lepoajan. Lepoaika on mahdollisuuksien mukaan annettava sunnuntain yhteydessä.”
Tuo estää saman työntekijän määräämisen työskentelemään seitsemänä päivänä viikossa vuoden ympäri (vaikka sitäkin ilmeisesti ravintola-alalla on tapahtunut, kun valvonta on ollut puutteellista, eivätkä kaikki työntekijät tiedä oikeuksiaan) , ja johtaa siihen, että jos ravintola pyörii vakihenkilökunnalla, ravintolan on vähintään yhtenä päivänä viikossa oltava kiinni. Jos ravintola halutaan pitää auki 7 päivänä viikossa työntekijöiden voimin, pitää löytyä muuta henkilökuntaa, ja antaa vakihenkilökunnan olla välillä vapaalla. Luonteva vapaapäivä on sunnuntai, koska moni työntekijä on perheellinen. Jos viikon vapaa tarjottaisiin esim. maanantaille, joka on lasten koulupäivä, perhe ei saisi viikon aikana välttämättä yhtään yhteistä vapaapäivää. Siinä on etunsakin, että yhteiskunta elää pääosin yhteisessä rytmissä, jossa päätyöpäivät ovat ma-pe.
Itse veikkaan että kun nämä ’suuren maailman’ mullistavat ideat saadaan Suomeenkin niin saadaan myös hyvinvointi laskuun ja varsinkin suorittavilla ja palvelualoilla kun elämä pirstoutuu epäselväksi 24/7 valmius ja vuorot tiedossa vain 1-2 viikkoa eteenpäin. Koittakaa itse mitään suunnitella jos ette tiedä oletteko töissä 2 viikon päästä viikonloppuna.
Tietysti jos tarkoitus on hajoittaa alemmat yhteiskuntaluokat niin tämä on erinomainen liike siihen. No, ehtivätpähän palvella parempiaan kun ei tarvitse lapsista tai puolisosta tai muista perheenjäsenistä huolehtia kun ei niille ole aikaakaan.
Eikö perusteluista voi vetää yhtälailla johtopäätöksen, että lauantailisiä pitää nostaa? Noh taustalla tässä on se, että arkitöitä tekeviä harmittaa kun ei ole palvelijoita sunnuntaisin.
1. Tuntuu kummalliselta, että juuri vihreät on puolue, joka tukee kulutusyhteiskuntaa. Kun ympäristönsuojelun vuoksi olisi tärkeää tuhota kulttuurinen kuluttamisen malli, korostaa vapaa-aikaa ja niukkaa vähän luonnonvaroja kuluttavaa elämää, niin vihreät toimii päinvastoin. He tahtovat 24/7 yhteiskunnan, jossa ainoa vapaus on kuluttamisen vapaus. Sen vapauden myötä menetetään hyvien yöunien vapaus, arkirytmin vapaus ja ehjän perhe-elämän vapaus.
Lapsille pitäisi opettaa, että kuluttaminen on välttämätön paha. Missään tapauksessa heitä ei saisi opettaa kulttuuriin, jossa kuluttaminen ja elämysten ostaminen on mahdollista milloin tahansa.
Kukaan ei kai ole enää pitkään aikaan uskonut, että vihreät ihan oikeasti taistelisivat ympäristötuhoa vastaan, mutta näistä todelliset arvot ja tavoitteet paljastavista lipsauksista tilanne käy ilmi entistä selvemmin.
2. Usko markkinoiden automaattiseen reiluun jakamiseen on aivan uskomattoman naiivi. Tälläkin hetkellä erityisesti heikko-osaisimpia työntekijöitä käytetään härskisti hyväksi, eikä ole pienintäkään syytä uskoa, etteikö hyväksikäyttö lisääntyisi sitä enemmän, mitä vähemmän lailla asioista säädetään.
Niin kovin kovin on kuplaantunutta hyväosaisten vihreiden elämä. Ei siinä paljoa ymmärrystä duunareiden todellisuudesta ole. Ei kiinnosta se, että sunnuntaivuoroja tekevä opiskelija menettää puolet tuloistaan.
Hieman kehnosti viestitty mutta mielestäni ihan järkevä avaus.
Opiskeluaikoina työskentelin kaupassa. Kaupan TES määritteli lisät seuraavasti:
– lauantaisin klo 7-13 maksettiin normaali arkipalkka
– lauantaisin klo 13 eteenpäin maksettiin tuntuvahko lauantailisä (kenties n. 60% peruspalkan päälle)
– sunnuntaisin sai tuplapalkan.
Tästä syystä lauantain aamuvuorot eivät nauttineet suurta suosiota. Mielestäni olisi ollut yksiselitteisesti oikeudenmukaisempaa, jos lauantailta ja sunnuntailta olisi maksettu ”viikonloppulisää” noiden lisien keskiarvona.
Näkökulmaa puoltaa sekin, että sekulaarissa yhteiskunnassa lauantai on ”pyhempi” päivä kuin sunnuntai. Yllättävän monet asiantuntijatyötä tekevät kollegani ovat sunnuntai-iltaisin onlinessa, ja varovasti saatetaan sopia jo kokouksiakin sunnuntaihin. Lauantaille kukaan ei ilkeäisi näitä ehdottaa. Mitään lisiä ei toki kuukausipalkan päälle makseta.
jk. Päästäisiinkö jonain päivänä eroon siitä kummallisuudesta, että arkiviikolle ma-pe ajoittuvassa 37,5h ”normityössä” lauantait lasketaan lomapäiviksi? Tällöin lomapäivien määrä vähenisi samassa suhteessa 30=>25. Palkanlaskijat ja lomapäiviään laskevat työntekijät kiittäisivät. Ainoa taho, jolle muutoksesta koituisi kai haittaa, olisivat työnantajajärjestöt jotka eivät voisi enää argumentoida Suomessa olevan ”kansainvälisesti katsoen pitkät lomat”!
Ei lauantai enää ole kaikissa työ- tai virkaehtosopimuksissa lomapäivä. Esim. kunta-alan sopimuksissa sitä ei lasketa lomapäiväksi, mutta ei tuo tarkoita että lomapäiviä olisi faktisesti vähemmän – ne vaan lasketaan eri tavalla. Myös yksityisellä puolella yhtä enemmän on luovuttu launtain laskemisesta lomapäiväksi.
Tätä soisi jokaisen markkinaliberaalin miettivän – Miksi vaikkapa kyseisen lauantaiaamun palkkaus ei nouse niin paljon että niihinkin olisi pyrkijöitä, niin että palkkio kompensoisi hyvin yhteisen vapaa-ajan menetystä työntekijälle? Kuten Osmo sanoi alkuperäisessä kirjoituksessaan, miksi launtaille ihmisiä pitää määrätä töihin?
Markkinaliberaalissa ajattelussa mikään ei estä launtain palkkojen nousemista nykyistä korkeammin osana markkinamekanismia. Ne eivät kuitenkaan ole nousseet, vaan ihmisiä määrätään töihin, eli markkinaliberaalissa ajattelussa on jokin sokea piste. Markkinaliberaalien pitäisi siis keksiä mikä tämä sokea piste on, ja esittää jokin järkevä ehdotus miten asia ratkaistaan, tai muuten sunnuntailisien poistaminen laista on vain heikennys nykytilanteeseen. Tästä syystä todella monet (itseni mukaanlukien) ei halua poistaa sunnuntain erityisasemaa laista ja heittää siitä palloa kolmikantaan, sillä sama valuvika mikä estää lauantain parempaa korvausta tulee pitkässä juoksussa sitten ajamaan sunnuntain samaan asemaan kuin lauantai on nyt.
Kuten sanoin jo aiemmin, kokonaishyvinvointi ei nouse jos ihmisiä määrätään töihin. Pitäisikin ensin purkaa mekanismeja mikä luo tuollaisia valta-asetelmia että ihmisiä määrätään töihin joita he eivät muuten haluaisi tehdä.
”jk. Päästäisiinkö jonain päivänä eroon siitä kummallisuudesta, että arkiviikolle ma-pe ajoittuvassa 37,5h ”normityössä” lauantait lasketaan lomapäiviksi? Tällöin lomapäivien määrä vähenisi samassa suhteessa 30=>25. Palkanlaskijat ja lomapäiviään laskevat työntekijät kiittäisivät. Ainoa taho, jolle muutoksesta koituisi kai haittaa, olisivat työnantajajärjestöt jotka eivät voisi enää argumentoida Suomessa olevan ”kansainvälisesti katsoen pitkät lomat”!”
Tuota ei ole tehty mahdollisesti juuri siksi, että 30 lomapäivää 6 päivän laskennassa ei vastaa täsmälleen 25 lomapäivää viiden päivän laskennassa. Jos arkipyhä osuu 6 päivän laskennassa lauantaille, tulee tavallaan lisälomapäivä 6 päivän järjestelmässä, mutta ei 5 päivän järjestelmässä.
Itse asiasta olen samaa mieltä, eli 6 päivän lomalaskennan typeryydestä tilanteessa, jossa ei tehdä enää 6 päivän työviikkoa. Vielä isommin se ongelma on sosiaaliturvalainsäädännössä, joka tuntee työnteon vain ma-la. Sunnuntaiden työtuloja ei vähennetä sosiaalietuuksista. Muiden päivien työskentely sen sijaan vähennetään. Kelan asiakasneuvojatkaan eivät ilman valmista laskuria osaa laskea Kela-ajanjaksoja ja niihin kuuluvia etuuksia kuukausina, joihin liittyy arkipyhiä, saati etuuksia saavat kansalaiset.
Sosiaaliturvan viikko olisi syytä muuntaa 7-päiväiseksi, kun 7 päivänä syödäänkin, ja huomioida vastaavasti kaikkien päivien työtulot. Silloin ei tarvittaisi erillisiä Kela-kalentereita, ja etuuksien laskeminen olisi helpompaa niin niiden myöntäjälle kuin saajallekin. Lisäksi etuudet voisivat kohdistua silloin paremmin tarpeen mukaan.
Aina sama juttu – esitetään jotain omasta mielestä fiksua, muotoillaan ehdotus ettei kukaan ymmärrä ja jätetään perustelematta, kun ”kaikkihan tajuu”. Mihin tuo itsetuhoisuus perustuu?
Eikö osata valmistella vai käydä keskustelua valmistellessa?
Huumelinjaus oli samaa luokkaa, jossain mielessä tolkullinen idea muuttui kummalliseksi. Lopuutulos ei ollut ongemanratkaisua vaan äänestäjien tahallista karkoittamista.
Jossakin ptäisi käydä keskustelua näistä oikeista yhteiskunnan ongelmista ja niiden ratkaisemisesta. Puoluekokous ehdotuksineen ei siihen kuitenkaan tunnu toimivan.
Ilmeisesti seuraavien vaalien suhteen on jo luovuttu toivosta. Samat mokat tehdään kuin aiemmissa vaaleissa. Sitten jokunen ehdokas vielä hölmöilee ihan tahallaan… Vaalien jälkeen taas ihmetellään, että miksei ne äänestäneet, vaikka me ollaan niin fiksuja.
”Aina sama juttu — esitetään jotain omasta mielestä fiksua, muotoillaan ehdotus ettei kukaan ymmärrä ja jätetään perustelematta, kun “kaikkihan tajuu”. Mihin tuo itsetuhoisuus perustuu?
Eikö osata valmistella vai käydä keskustelua valmistellessa?”
—
Vihreiden potentiaalisena äänestäjänä (paremman puutteessa) minäkin toivoisin, että puolue saisi jotain rotia julkisuuskuvaansa.
1. Kerro idea.
2. Perustele sen hyödyt huomioiden sekä ihmiset että ympäristö.
3. Erittele idean edut ja haitat erilaisille ihmisryhmille.
4. Käsittele jo valmiiksi todennäköisimmät vastaväitteet.
En tiedä, miksi vihreät tahtoo tuhota itsensä fabuloivalla ideoinnilla. Ideointi ja uudella tavalla näkeminen on aina kannatettavaa, mutta sitä ei voi tehdä kuin nousuhumalassa baaripöydässä, jos tahtoo säilyttää uskottavuutensa.
Nyt kun aika kärkkäästi kommentoin aihetta aikaisemmin niin esitän oman tasapuolisemman mielipiteen. Sunnuntaityössä ja sen edistämisessä ei sinänsä ole mitään vikaa, sunnuntailisiä (+100% palkkaan) voisi ihan hyvin leikata kyllä. Pelkästään jo levittäminen launtaille ja sunnuntaille (+50% tai vähän vähäemmän) olisi paljon parempi muutos. Tosin mielestäni lisiä pitäisi samoin levittää myös yötyölle enemmän, sen vuoksi kuinka haitallista yötyö ja vaihtuvan rytmin yötyö (kuten keskeytymätön kolmivuoro) on keskimääräisen työntekijän terveydelle. Joissain TES:seissä ainakin joskus yötyöstä tuli vain joku 2€ lisää tuntipalkan päälle, joka on aivan naurettava korvaus verrattuna sunnuntailisiin.
Yksinkertaisesti kaikkea tekemistä ihmisten ns. normaalin keskimääräisen elinrytmin ulkopuolella pitäisi rangaista pakottavalla palkkalainsäädännöllä ihmisten terveyden suojelemiseksi. On täyttä mielikuvapuppua väittää että yötöihin menevät sitten vapaasti omasta halustaan vain ne joille se oikeasti sopii.
Ihan samalla tavoin myös viikonloppua ja ihmisten luontaista vapaa aikaa pitää suojella varmistamalla että töistä näinä päivinä pitää maksaa lisää joka on huomattava lisä peruspalkan päälle. Ei välttämättä juuri +100%, mutta totuus on jossain 0-100% välissä. Se on ihan sama mitä täällä tai muualla kirjoitetaan viikonlopun eli launtain ja sunnuntain olemuksesta työpäivinä, valtaosalle väestöstä nämä eivät ole työpäiviä. Se on tietysti mukava ja helppo kirjoittaa kotona kuinka viikonlopun pitäisi olla työpäiviä kuten muidenkin päivien samalla kun itsellä varma viikonloppuvapaa toistuu joka viikko odotettavasti.
Vihreiden ja muiden tätä ehdottavien olisi syytä tulla julkisuuteen paljon paremmalla suunnittelulla ja varautumisella. Ylimalkaiset heitot kuinka ”sunnuntailisät pois ja nämä levitettäisiin palkkoihin siten ettei tulotaso tipu [miten laskettuna???]” ilman minkäänlaista konkretiaa eivät auta keskustelua. Minä voin jo tässä esittää kyynisen konkreettisen laskuesimerkin miten sunnuntailisistä päästään eroon jossain yrityksessä ilman työntekijöiden tulotason putoamista: Yritys A (Kahvila, ei auki sunnuntaisin) poistaa sunnuntailisät – koska työntekijät eivät koskaan olleet aikaisemminkaan sunnuntaisin töissä niin heidän tulotasonsa ei tippunut. mot.
Minä jotenkin oon elänyt siinä uskossa,että Vihreät olisi semmoinen puolue,mikä ei lähtisi näitä työmarkkina-asioita vatvomaan. Se,kun näköjään ei ole heidän vahvinta alaa,niin kuin huomataan tässä(kin) Osmon kirjoituksessa. Tosin Vihreissä taitaa aikamoinen vähemmistö olla tällaisia sunnuntaitöitä tekeviä.
On työaikalainsäädännöt ja muut aika hakusessa.
Yksittäisenä huomautuksena muuten tuohon viimeiseen yrittäjään,joka ei ”pystynyt” kasvattatamaan toimintaansa lounaantarjoiluun,että jos yrittäjä on noin tietämätön jo pelkästään TES:n mahdollisuuksista tuollaisessa tilanteessa,niin se voi olla ihan hyvä ettei ”pysty” kasvattamaan toimintaansa. Ihan pikku lisäyksellä semmosen kohtaan vaikka,kun ”työkohtainen lisä”,niin ei riko lakia…. 👍
Soininvaara kirjoitti:
”Vaikka unohdettaisiin esityksessä olevan vaatimus säilyttää viikkoansio ennallaan, ansiotaso ei laskisi silti ihan juuri sen vuoksi, mitä kirjoittaja itse sanoi. Alemmilla palkoilla ei saisi työvoimaa. Palkat ovat jo nyt markkinoiden nostamina selvästi yli työehtosopimusten vaatiman tason. ”
Tänään aluehallintoviranomainen julkisti uusimmat tiedot viime vuotisten tarkastustensa tuloksista.
”
Työsuojeluviranomainen löysi puutteita ulkomaalaisten palkassa vajaalla puolella tarkastamistaan työpaikoista. Asiasta kertoo Aluehallintovirasto tiedotteessaan.
Puutteet johtuivat useimmiten siitä, että peruspalkka oli liian pieni, erilaisia lisiä ei maksettu tai ne olivat liian pienet.
Eniten puutteita ilmeni rakennus- ja ravintola-aloilla, joissa ongelmia oli noin 65 prosentissa tarkastetuista työpaikoista.”
https://yle.fi/uutiset/3-12469822
Väitteet siitä, että tesiä alemmilla palkoilla ei saisi työvoimaa, eivät viranomaisselvitysten perusteella pidä paikkaansa. Suomen kieltä heikosti osaavista työntekijöistä moni ei tiedä oikeuksistaan, eikä osaa edes lukea suomenkielistä tesiä.
Soininvaara taisikin kirjoittaa paremmista, Vihreiden suosimista ravintoloista eikä ravintoloista yleensä.
Mitä tulee itse artikkeliin niin on hienoa nähdä että meritokraattinen liberaali yhteiskunta on onnistunut luomaan luokkayhteiskunnan uudestaan. Tässä vaiheessa täytyy kuitenkin kyseenalaistaa että onko tämä vain haitallinen sivutuote vai itse julkilausumaton päämäärä?
Käsittääkseni palkanmaksuongelmia on ollut myös ”paremmissa” ravintoloissa. Tarjoilijat voivat saada niissä parempaakin tuloa, mutta keittiössä johtoportaan alapuolella ja siivoojilla työolot eivät välttämättä ole sen kummempia kuin muuallakaan. Ruoan parempi taso ei välttämättä tarkoita sitä, että esimerkiksi työaikakirjanpito olisi lain vaatimassa kunnossa sisältäen kaikkien työvuorojen alku- ja lopputiedot, tai että työvuorolistat olisi tehty ajallaan aina kolmeksi viikoksi eteenpäin, että työntekijöillä on aina käytettävissään lain vaatimat määrät lepoaikaa. Paremmissa ravintoloissa ei kuitenkaan ole sentään sitä ilmiötä, että ravintolaa käytettäisiin yöaikaan työntekijän majoitustilana, kuten jossain on ollut. Mutta kyllä aika monesta ravintolasta löytyy jotain huomautettavaa lain vaatimusten näkökulmasta: https://yle.fi/uutiset/3-10082561 .
Linkin loppupäässä on Ylen järjesteltelemää dataa erilaisten virheiden esiintyvyydestä Avin ravintoloita koskevissa raporteissa.
Jotenkin vaikuttaa mielipiteeltä jota yritetään perustella vaikka millaisin argumentein vaikka kyseessä on siitä että oma lehmä on ojassa. Että vihreiltä tuntuu ahdistavalta mennä samalle sunnuntaibrunssille kokoomuslaisten ja rkpläisten kanssa?
Kaupan alalla suuri itku ensin kun kaupat sai olla vapaasti auki
Ja nyt ne mammat tekee duunia viikolla ja opiskelijat viikonloppuna
Vaimon mukaan pitää paikkansa ainakin hoitoalalla että lauantai on epätoivottu vuoro ja sunnuntaista kilpaillaan. Myös pe ilta ja yö ovat huonoja.
Vihreiden olisi sitten pitänyt ehdottaa la ja su lisien yhdenmukaistamista eikä puhua tasaamisesta ’koko viikolle’. Kyllä vkl töistä on kohtuullista saada korvaus verrattuna päivätöihin.
Ennemmin jotenkin näin. Itse kun olen alalla missä tulee osalle porukasta viikonloppupäivystyksiä pari kolme kertaa vuodessa, osalle ei tule ollenkaan. Osmon ehdotuksen mukaisesti voitaisiin kaikkien palkkoja korottaa pari prosenttia, ja sitten sanottaisiin että viikonlopuista tulee just se sama tuntipalkka kuin viikollakin. Vihreät osaa joo motivoida.
Joo tuplapalkka pe ilta ja lasu
Ja muille päiville lisää liksaa myös. Ja kyllä latte voi maksaa 15 euroakin jatkossa
” … ns normaalin keskimääräisen elinrytmin ulkopuolella pitäisi rangaista pakottavalla palkkalainsäädännöllä ihmisten terveyden suojelemiseksi. On täyttä mielikuvapuppua väittää että yötöihin menevät sitten vapaasti omasta halustaan vain ne joille se oikeasti sopii.”
Tuo on kovin totta.
Noin yleensä sunnuntaipalkkauksen piirissä olevien alojen suurin haaste vaikuttaisi olevan tällä erää löytää työvoimaa, mitään, minkään tasoista työvoimaa – vaikka oltaisin vain kuutena-viitenä päivänä viikossa avoinna. Että jotenkin on taas lillukanvarsiin kompuroitu.
”Noin yleensä sunnuntaipalkkauksen piirissä olevien alojen suurin haaste vaikuttaisi olevan tällä erää löytää työvoimaa, mitään, minkään tasoista työvoimaa — vaikka oltaisin vain kuutena-viitenä päivänä viikossa avoinna. Että jotenkin on taas lillukanvarsiin kompuroitu.”
Tämä nyt alkaa olla tyypillistä että poliitikot ratkovat ongelmia joihin heillä itsellään ei ole minkäänlaista kosketuspintaa. Kokoomus ratkoo työvoimapulaa ja ’motivaatiotyöttömyyttä’ tukia leikkaamalla (ainakin ohjelmassaan), vaikka samaan aikaan moni työtön hakee ahkerasti töitä mutta tuskin saa edes vastauksia hakemuksiin. Tietysti se on työttömän vika jos työnantajat kohtelevat hänen hakemuksiaan roskapostina, eikös? Samoin vihreiden poliitikoista moni ei tunnu ymmärtävän millaista todellisuutta vuorotyöläiset elävät. Eliitti norsunluutorneistaan koittaa ratkaista ongelmia mistä eivät ymmärrä yhtään mitään.
Samasta syystä Eliitin korkealentoiset ideaalit vapaudesta ja ihmisoikeuksista on yhtä ironiaa proletariaatille ja prekariaatille kun he joutuvat sietämään sellaista autoritarismia työnantajiltaan. Ja sitten Eliitti ihmettelee oikeistopopulismin nousua ja syyttää tästä muita. Ikinä ei ole vika itse Eliitissä.
Moni kommentoija soisi työväelle 50% palkan lisän läpi viikonlopun.
Jos ravintola-alasta puhutaan, voidaan varmuudella sanoa, että työnantaja ennemmin pitää nykyisen järjestelmän (ja ovensa pääosin kiinni sunnuntaina), kuin romuttaa katteensa viikon parhailta myyntipäiviltä maksamalla ”korkeampaa” palkkaa pe-la illoilta.
TESsissä puolestaan näistä on hankala sopia, kun ei ole erillistä lounas-ja iltaravintola sopimusta tai liittoa. Annettaisiinko kaiken läpäisevä palkankorotus (sunnuntailisien siirto normipalkkaan) kaikille, myös niille lounasravintoloille, jotka eivät ole ikinä auki viikonloppuisin?
Liitot haluavat ”samasta työstä samaa palkkaa” kaikille, koska se on heidän ideologinen lähtöpisteensä. Työnantaja tahtoo samaa, koska voi teeskennellä alimnan pisteen olevan se ”sama palkka samasta työstä” – ja samointa työtä on Riihimäen ABC-aseman pitsapisteellä paahtaminen.
Tvaara: ”Jos ravintola-alasta puhutaan, voidaan varmuudella sanoa, että työnantaja ennemmin pitää nykyisen järjestelmän”
Tähänhän heillä toki olisi yhä oikeus, vaikka +100% sunnuntaipalkkaa ei enää vaadittaisikaan laissa.
Mielestäni on hämmentävää tiettyjen tahojen (AY/vas.) vaatimus sunnuntaiden lisistä ja ylipäätään juhlapyhien vapaista /kaksinkertaisista palkoista.
He profiloituvat kaiken pyhyyden kieltämisessä. Miksi he haluavat olla poissa töistä sunnuntaisin, koska mitään pyhää ei ole olemassa , saatika jumalaa.
Kaikki päivät töissä ja samalla arkipalkalla. Ja miksi asiassa meuhkaavat vapaa-ajattelijat ? Menisivät mukisematta töihin ja ihan vapaasti, koska viikonpäivillä ei ole mitään eroa, samaa arkea joka ikinen päivä. Samalla periaatteella palkkakin peruspalkkaa. Eikä mitään vapaita kirkollisina juhlapyhinä.
Eemil: Ammattiyhdistysten jäsenistä suurin osa on tavallisia tapakristittyjä. Ja vaikka joukossa olisi ateisteja ja agnostikkoja niin heilläkin on oikeus kahteen vapaapäivään viikossa.
”oikeus kahteen vapaapäivään viikossa.”
Missäs olen kieltänyt ateistien vapaapäivät ? Ihmettelin sitä, miksi nämä pyhyyden kieltäjät haluavat kirkollisina juhlapyhinä kaksinkertaisen palkan ?He saavat puolestani olla vapaalla vaikka joka päivä.
Heidän maailmankatsomuksensa mukaan pyhiä päiviä ja kirkollisia juhlia ei ole olemassa. Mihin perustuu kaksinkertainen palkkavaade näinä päivinä tehdystä työstä ? Se, että kaveritkin ovat vapaalla ei ole työnantajan maksamalle kaksinkertaiselle palkalle kestävä peruste.
Jos työpäivä sattuu viikon seitsemännelle päivälle, niin pitäköön sitten vapaata seuraavan päivän. Ja peruspalkalla.
Siis ovatko Eemil sinun mielestäsi kaikki ammattiyhdistysten jäsenet ateisteja? Sitä minä kysyin.
Vuorotyötä tekeville siis ei pitäisi maksaa mitään ylimääräistä epämukavista työvuoroista jos sattuvat silloin kun ”herrat” viettävät vapaapäivää?
Haluaisin muuten nähdä sellaisen porvariherran joka käy joka sunnuntai kirkossa. Siis suomalaisen, ei amerikkalaisen. Jos tuollaisia esität että pyhälisät pois ateisteilta, niin jumalanpalvelusten pitäisi olla pakollisia joka sunnuntai ja pyhäpäivä kaikille kristityille!
Eemeli se vaan jaksaa päteä asioissa joista ei tiedä hölkäsen pöläystä. Pyhälisät ovat (sosiaalisia) haittalisiä eikä niillä ole vuosikymmeniin ollut mitään tekemistä kirkonmenojen kanssa.
Mitä se Eemil taas höpöttää?
” koska viikonpäivillä ei ole mitään eroa,”
Ei viikonpäivällä ole ateisteille eroa, paitsi niiltä osin, että on mukavampaa olla vapaalla, kun muutkin ovat. Sille, onko yleinen vapaapäivä sunnuntai vai maanantai, ei ole merkitystä kuin ehkä uskovaisille, tärkeintähän on että vapaata on samana päivänä kuin kaikilla muillakin.
Vai kuvitteleeko Eemil, että ei-uskovaiset voivat viettää aikaa ystävien ja sukulaisten kanssa silloin, kun he ovat töissä tai koulussa? Pitäisikö kristityt määrätä töihin juhannuksena*?
*) Kukaan täällä ei edes tiedä, että se on olevinaan Johannes kantajan päivä, joten uskovaiset voisivat olla silloin ihan hyvin töissä. Ja uutena vuotena kans.
Itse menisin ihan mielelläni töihin ainakin arkipyhinä – kunhan vain asia huomioitaisiin kk-palkassa eli käytännössä ”pyhäpäivistä” pitäisi tehdä palkattomia vapaita (omasta puolestani ihmiset voisivat pitää ihan niin paljon palkatonta vapaata kuin heidän uskomusten satuolennot vaativat). Jos tämä ei käy, niin ylimääräiset vapaastisijoitettavat vapaapäivät kävisivät ihan hyvin – vaikka ahneena ihmisenä toki riihikuiva raha olisi mieluisampi vaihtoehto.
Olen kahdeksankymmenluvulta asti ollut sillä kannalla, että alalla, jolla työskentelen, tulisi pyhätyölisä siirtää peruspalkkaan. Tämä lisä aiheuttaa kateutta, kannustaa ahneutta, muttei tuo lisäarvoa muille kuin niille , jotka onnistuvat rohmuamaan pyhätyötunteja enemmän kuin muut. Lisäksi reiluuden takia työnantaja maksaa palkkaa siitäkin työstä, että joku seuraa, että pyhätöitä tulee kaikille tasaisesti.
Jos sunnuntain eripalkkaisuudella olisi tarkoitus pyhittää lepopäivä kristillisen perinteen mukaisesti, se alkaisi lauataina kello 18 ja päättyisi sunnuntaina kello 18 ja olisi negatiivinen, siis tältä ajalta maksettaisiin pienempää palkkaa niin, että työntekijällä on oikeus kieltäytyä tekemästä työtä tänä aikana. Nykyinen pyhätyökorotus on kristillisen perinteen kannalta dysfunktio.
Pyhätyölisä olisi teknisesti suhteellisen yksinkertaista poistaa niin, että tämä poistaminen ensinnäkin sallittaisiin, toisekseen niin, että perustettaisiin arkilisä, jota maksettaisiin niiltä tunneilta, joilta ei pyhätyökorotusta makseta, ja tähän arkikorotukseen ohjattaisiin yleiskorotus, kunnes arki- ja pyhälisä olisivat samansuuruiset. Sen jälkeen nämä olisi helppo lakkauttaa. Palkkaneuvotteluissa neuvotellaan kuitenkin viime kädessä palkkasummasta, ei siitä, millä nimikkeillä palkkaa maksetaan. Lainsäätäjä voisi nämä muutokset tehdä, jos yhteiskunnassamme hyväksyttäisiin, että poliittiset puolueet voisivat näistäkin asioista keskustella, tehdä ehdotuksia ja lopulta säätää voimaan tulevaa oikeutta, tämähän puolueiden tehtävä on.
Pyhätyöstä tulisi voimassa olevan järjestelmämme mukaan maksaa kaksinkertainen palkka arkityöhön verrattuna. Käytännössä pyhätyökorotusta pidetään raskaan työn lisänä, joka maksetaan vääriltä tunneilta lukuunottamatta sunnuntaiaamua kello nollan ja neljän välillä. Onkin kehitetty perjantailisä, joka korottaa tuon päivän ja illan palkkaa, mutta jota ei lasketa siihen palkkaan, josta pyhätyön kaksinkertaistaminen lasketaan.
Ylipäätään meidän työntekijöiden kannattaisi ajatella myös sitä, kuka näitä korotuksia saa. Kokoaikainen työntekijä, joka tekee jonkin vuorojärjestelmän puitteissa työtä tasaisesti kaikkina niinä aikoina, kuin työtä on tarjolla ja saa korotettua ja korottamatonta palkkaa, kun taas nollasopimuksella työskentelevät opiskelijat tulevat töihin, kun pyydetään, ja saavat suueresta osasta tunneistaan näitä perjantai- ja pyhälisiä.
Työmarkkinajärjestöillä on ollut yli viisikymmentä vuotta aikaa muuttaa lomaviikko samanpituiseksi kuin työviikko. En usko, että työmarkkinajärjestöt kykenevät mihinkään merkittäviin uudistuksiin ilman, että lainsäätäjä säätää lakeja.
Mika: ”Olen kahdeksankymmenluvulta asti ollut sillä kannalla, että alalla, jolla työskentelen, tulisi pyhätyölisä siirtää peruspalkkaan. Tämä lisä aiheuttaa kateutta, kannustaa ahneutta, muttei tuo lisäarvoa muille kuin niille , jotka onnistuvat rohmuamaan pyhätyötunteja enemmän kuin muut. Lisäksi reiluuden takia työnantaja maksaa palkkaa siitäkin työstä, että joku seuraa, että pyhätöitä tulee kaikille tasaisesti.”
Pitäisikö meidän keskustelijoiden nyt arvata sun ala vai oliko kommentin tarkoitus vain pointata sitä, että kerrot näkemyksestäsi mahdollisimman subjektiivisesti?
”Jos sunnuntain eripalkkaisuudella olisi tarkoitus pyhittää lepopäivä kristillisen perinteen mukaisesti, se alkaisi lauataina kello 18 ja päättyisi sunnuntaina kello 18 ja olisi negatiivinen, siis tältä ajalta maksettaisiin pienempää palkkaa niin, että työntekijällä on oikeus kieltäytyä tekemästä työtä tänä aikana. Nykyinen pyhätyökorotus on kristillisen perinteen kannalta dysfunktio.”
No, ei se kyllä ole. Jos kristillisesti ajatellaan, että su pitäs välttää työtä, niin kyllä työnantaja haluaa välttää lisien maksamista, joten nyt sunnuntaisin tehdään vähemmän töitä kuin mitä tehtäisiin, jos su-lisää ei olisi.
Uskonnollista painolastia vois testata lakiehdotuksella, jossa su-lisä siirrettäisiin lauantaille.
Jos siis on niin, kuten kuvittelen, että valtaosalle lauantai olis paras vapaapäivä, jos niitä yksi olisi viikossa.
”Ylipäätään meidän työntekijöiden kannattaisi ajatella myös sitä, kuka näitä korotuksia saa. Kokoaikainen työntekijä, joka tekee jonkin vuorojärjestelmän puitteissa työtä tasaisesti kaikkina niinä aikoina, kuin työtä on tarjolla ja saa korotettua ja korottamatonta palkkaa, kun taas nollasopimuksella työskentelevät opiskelijat tulevat töihin, kun pyydetään, ja saavat suuresta osasta tunneistaan näitä perjantai- ja pyhälisiä.”
Ylipäänsä on jotenkin idioottimaista kuvitella, että on vain yksi suhde johonkin sunnuntailisään.
Toiset meistä haluavat ja toisten on hyvin välttämätöntä tienata töillään niin paljon kuin mahdollista.
Sitten taas toiset tienaavat jo muutenkin ihan riittävästi ja mielummin tekevät vajaata viikkoa.
Eli meillä on ainakin nämä osajoukot:
1) Haluaa tehdä sunnuntaitöitä ja tekee niitä säännöllisesti
2) Haluaa tehdä sunnuntaitöitä ja tekee niitä epäsäännöllisesti
3) Haluaa tehdä sunnuntaitöitä, mutta ei niitä saa
4) Ei halua tehdä sunnuntaitöitä, eikä niitä tee
5) Ei halua tehdä sunnuntaitöitä, mutta tekee niitä epäsäännöllisesti
6) Ei halua tehdä sunnuntaitöitä, mutta tekee niitä säännöllisesti
Ainakin mun mutu on, että julkisesti sunnuntailisästä puhuu voittopuolisesti ne, joiden ei sitä tarvitse tehdä.
”Työmarkkinajärjestöillä on ollut yli viisikymmentä vuotta aikaa muuttaa lomaviikko samanpituiseksi kuin työviikko. En usko, että työmarkkinajärjestöt kykenevät mihinkään merkittäviin uudistuksiin ilman, että lainsäätäjä säätää lakeja.”
Mikä mahtaa olla tuon lomaviikon pituuseron merkitys työviikkoon nähden?
Kiitän vastauksestasi, kommentoin sitä kappale kerrallaan sen uhallakin, että tästä tulee rasittavan pitkä.
Mika: “Olen kahdeksankymmenluvulta asti ollut sillä kannalla, että alalla, jolla työskentelen, tulisi pyhätyölisä siirtää peruspalkkaan. Tämä lisä aiheuttaa kateutta, kannustaa ahneutta, muttei tuo lisäarvoa muille kuin niille , jotka onnistuvat rohmuamaan pyhätyötunteja enemmän kuin muut. Lisäksi reiluuden takia työnantaja maksaa palkkaa siitäkin työstä, että joku seuraa, että pyhätöitä tulee kaikille tasaisesti.”
Toke: Pitäisikö meidän keskustelijoiden nyt arvata sun ala vai oliko kommentin tarkoitus vain pointata sitä, että kerrot näkemyksestäsi mahdollisimman subjektiivisesti?
MA: ”Joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu.” Kerron pyhätyöstä sen kokemuksen perusteella, joka on omasta työsuhteestani. Jos muilla on erilaisia kokemuksia omista työsuhteistaan ja työaloistaan, kuulen siitä mielelläni. Minulla on vain se kokemus, joka minulla on. Tarkastelen yleistä yksityisen kautta, yksityinen on tässä oma kokemukseni. Olen töissä rahapelialalla, mutta olen sangen vakuuttunut, ettei ala, jolla työskentelen, ole mitenkään poikkeuksellinen verrattuna muihin aloihin, joilla tehdään monivuorotyötä kaikkina viikonpäivinä.
“Jos sunnuntain eripalkkaisuudella olisi tarkoitus pyhittää lepopäivä kristillisen perinteen mukaisesti, se alkaisi lauataina kello 18 ja päättyisi sunnuntaina kello 18 ja olisi negatiivinen, siis tältä ajalta maksettaisiin pienempää palkkaa niin, että työntekijällä on oikeus kieltäytyä tekemästä työtä tänä aikana. Nykyinen pyhätyökorotus on kristillisen perinteen kannalta dysfunktio.”
No, ei se kyllä ole. Jos kristillisesti ajatellaan, että su pitäs välttää työtä, niin kyllä työnantaja haluaa välttää lisien maksamista, joten nyt sunnuntaisin tehdään vähemmän töitä kuin mitä tehtäisiin, jos su-lisää ei olisi.
Uskonnollista painolastia vois testata lakiehdotuksella, jossa su-lisä siirrettäisiin lauantaille.
Jos siis on niin, kuten kuvittelen, että valtaosalle lauantai olis paras vapaapäivä, jos niitä yksi olisi viikossa.
MA: Kristillinen perinne, joka on alunperin juutalainen, on, että vuorokausi on iltatähdestä iltatähteen, mikä käytännössä tarkoittaa, että kristillinen vuorokausi vaihtuu kello 18. Pyhätyökorotus maksetaan sunnuntailta ja muulta pyhäpäivältä kello 0:sta kello 24:ään. Lauantaista kello 18:sta 24:ään ei makseta pyhätyökorotusta. Tältä osin pyhätyökorotus kristillisen perinteen kannalta on dysfunktio.
Kuten alkuperäisessä viestissäni kirjoitin, pyhätyökorotus kannustaa työntekijöitä tekemään töitä sunnuntaisin. Pyhätyölisä on dysfunktio myös tältä osin.
Siltä osin pyhätyökorotus on kristillisestä perinteestä riippumaton, että maassamme edelleen vaikuttava evankelis-luterilainen kirkko opettaa, että lepopäivän pyhittäminen tarkoittaa, että jos sunnuntai on työpäivä, tulee levätä jonakin muuna päivänä. Meillä on tätäkin varten korotetun palkan järjestelmä, siis että työnantaja maksaa korotettua palkkaa, jos työntekijä tekee töitä seitsemänä päivänä viikosta. En tähän syvenny nyt enempää, nyt keskustelemme pyhätyökorotuksesta. Sekä pyhätyökorotus että viikkovapaa ovat alunperin ja edelleenkin työsuojelullisia asioita, eivät vain rahakorvausasioita.
Se, että korkean palkan takia työtä tehdään sunnuntaisin vähemmän kuin muina päivinä, pitää paikkansa. Ennustan, että jos korotettu palkka jatkossa sunnuntain sijasta maksetaan kiirelisänä siltä ajalta, jolloin asiakkaita on paljon, esimerkiksi perjantai- ja lauantai-illoilta, tai sunnuntailisä siirretään lauantaille, on tämä työnantajalle kannuste pitää näinä aikoina pienempää henkilökuntamäärää kuin jos palkka olisi alempi, käytännössä sairauslomapaikkauksia olisi ehkä vähemmän.
Uskonnollista painolastia pyhätyökorotuksen maksamisessa on lähinnä seurakunnissa. En tätä tässä sen kummemmin pohdi.
“Ylipäätään meidän työntekijöiden kannattaisi ajatella myös sitä, kuka näitä korotuksia saa. Kokoaikainen työntekijä, joka tekee jonkin vuorojärjestelmän puitteissa työtä tasaisesti kaikkina niinä aikoina, kuin työtä on tarjolla ja saa korotettua ja korottamatonta palkkaa, kun taas nollasopimuksella työskentelevät opiskelijat tulevat töihin, kun pyydetään, ja saavat suuresta osasta tunneistaan näitä perjantai- ja pyhälisiä.”
Ylipäänsä on jotenkin idioottimaista kuvitella, että on vain yksi suhde johonkin sunnuntailisään.
Toiset meistä haluavat ja toisten on hyvin välttämätöntä tienata töillään niin paljon kuin mahdollista.
Sitten taas toiset tienaavat jo muutenkin ihan riittävästi ja mielummin tekevät vajaata viikkoa.
Eli meillä on ainakin nämä osajoukot:
1) Haluaa tehdä sunnuntaitöitä ja tekee niitä säännöllisesti
2) Haluaa tehdä sunnuntaitöitä ja tekee niitä epäsäännöllisesti
3) Haluaa tehdä sunnuntaitöitä, mutta ei niitä saa
4) Ei halua tehdä sunnuntaitöitä, eikä niitä tee
5) Ei halua tehdä sunnuntaitöitä, mutta tekee niitä epäsäännöllisesti
6) Ei halua tehdä sunnuntaitöitä, mutta tekee niitä säännöllisesti
Ainakin mun mutu on, että julkisesti sunnuntailisästä puhuu voittopuolisesti ne, joiden ei sitä tarvitse tehdä.
MA: Alkuperäisessä kirjoituksessani kerroin kahdesta osajoukosta suhteessa pyhätyökorotukseen. Lisään ne kohdiksi 7 ja 8. Listassasi olevista osajoukoista vain 2 ja 3 ovat sellaisia, joihin kuuluvia olen työurani aikana tavannut.
7)Tekee töitä silloin, kun työvuoro on työvuorolistaan merkattu. Vaikuttaa tai yrittää vaikuttaa omiin työvuoroihinsa niin, että saa vapaata silloin, kun haluaa. Harvoin, mutta joskus, tämä kohdistuu sunnuntaihin. Vaihtaa työvuoroja, jos siihen on tarve, itsellä tai työtoverilla. Jos pyhätyötä siirtyy, se kompensoidaan toisella työvuoronvaihdolla, jossa pyhätyötä siirtyy takaisin sille, joka sitä menettää.
8) Opiskelija, joka opiskelee maanantaiaamusta perjantai-iltapäivään ja tekee töitä pe illasta sunnuntai-iltaan sen mukaan kuin työnantaja työtä antaa, usein niin paljon kuin sitä näille viikonpäiville saa, Kelan tulorajojen puitteissa. Saa pyhätyökorotusta suuremmasta osasta tunneistaan kuin kokoaikainen työntekijä siksi, ettei tee töitä ma-to.
On mahdollista, että on työntekijä, joka halua pitää aina sunnuntain vapaana. Minulla on ollut jo vuosikausia toiveena saada maanantait vapaaksi. Maanantai on työnantajalle helppo päivä, koska se on hiljainen. Sunnuntai on työnantajalle vielä helpompi, koska halukkaista tekijöistä ei ole niukkuutta. Sunnuntaityötä olen tehnyt, kun sunnuntaityötä on ollut tarjolla.
“Työmarkkinajärjestöillä on ollut yli viisikymmentä vuotta aikaa muuttaa lomaviikko samanpituiseksi kuin työviikko. En usko, että työmarkkinajärjestöt kykenevät mihinkään merkittäviin uudistuksiin ilman, että lainsäätäjä säätää lakeja.”
Mikä mahtaa olla tuon lomaviikon pituuseron merkitys työviikkoon nähden?
MA: Lomaviikon pituuseron merkitys työviikkoon nähden on meillä periodityöntekijöillä, että kun on vajaita lomaviikkoja, kuten sattuneesta syystä kokoaikaisillakin on nyt ollut vuosikaudet toistuvien lomautusten takia, nämä vajaat lomaviikot lyhentävät työaikaa toiselta päivästä alkaen. Siis: jos lomaa on kaksi päivää, se lyhentää työaikaa yhden päivän, jos lomaa on kolme päivää, se lyhentää työaikaa kaksi päivää jne. Korona-aika on tuonut tähän vielä sen lisän, että lomia ja muita ansaittuja vapaita on työntekijän suostumuksella käytetty lyhentämään lomautusaikoja. Tästä on ollut seurauksena, että vajaita lomaviikkoja on lomavuodessa saattanut olla useita. Lisäksi työnantajani tulkitsee omaa sääntöään, että loma annetaan täysinä lomaviikkoina niin, että loma annetaan kuuden päivän jaksoina, kunnes viimeisen lomajakson yhteydessä käytetään mahdollinen vajaa lomaviikko. Tämä johtaa siihen, että jos lomalla on arkipyhä, josta ei mene lomapäivää, loma jatkuu seuraavan viikon maanantaille, joka siis on lomapäivä, muttei lyhennä työaikaa lainkaan.
Kirjoitampa tänne ihan vaan historiakirjoihin merkittäväksi:
Epäsäännöllistä työtä tekevälle on suuri merkitys sillä, että yksi päivä viikossa on kalliimpi kuin muut.
Koska silloin se on todennäköisimmin vapaa ja suuremmalla todennäköisyydellä voi olla silloin jotain sosiaalista elämää.
Ja sitten jos taas sen ainoan varmemman vapaapäivän uhraat töihin, niin saat siitä kunnollisen kompensaation.
Koska, monelle säännöllistä työtä tekevälle yllätyksenä, epäsäännöllistä työtä tekevillä on usein taloudellinen pakko tehdä kaikki, mitä tarjotaan.
Laitetaan laskuun sunnuntaipalvelulisät kaupassa ja ravintolassa vaikka pari euroa per asiakas ja iltalidä myös
Jos haluaa latten sunnuntaina siitä pitää maksaa
Mutta siitä pitäisi maksaa sen verran, että kysyntä ja tarjonta kohtaavat eikä niin, että laki määrittelee jonkun melko suuren vähimmäislisän.
Vähän nyt myöhässä kommentoin.
-Mikäli viikonlopun prosenttikorvaukset kompensoidaan työntekijöille nostamalla peruspalkkaa, tämä koskee vain vanhoja työntekijöitä. Aloituspalkkoihin tällä ei olisi vaikutusta. Joten aloilla joissa vaihtuvuus on suurta, vuosiansiot laskisivat aikalailla ja aloilla joissa joudutaan epämääräisiä vuoroja tekemään, vuosiansio on lähes ainoa vetovoimatekijä.
Ehdotusta voi verrata aiempaan ”Pekkasista” irrottautumiseen, jolloin työaikaa lyhennettiin 7,5 tuntiin ja pekkaset korvattiin palkankorotuksena vanhoille työntekijöille. Uudet aloittivat edelleen vanhalla aloituspalkalla, jonka jako oli vanhalla kahdeksalla tunnilla.
-Väite, että vanhat työntekijät kahmivat sunnuntain vuorot, pitää paikkansa. Tämä johtuu siitä, että aloilla joilla tehdään epämääräisiä työvuoroja, palkkakehitys on aivan surkea. Tuore työntekijä saa saman palkan, kuin ammattilainen. Vaikka ammattilainen joutuu kouluttamaan aloittelijan. Koska peruspalkassa ei juuri eroa ole, kaula tehdään viikonloppulisillä. Tätä porukkaa kutsutaan usein ”kultapossu-kerholaisiksi”. Siihen pääseminen vaatii kuitenkin useimmiten ammattilaisuutta, aikaisempia joustoja ja uhrautumista. Viikonlopun keikat ovat siis joissain tapauksissa palkitsemisenmuoto osaamiselle ja ammattitaidolle. Eli vääristynyt versio palkankorotuksesta.
-Aiemmin tesseissä palkka oli jaettu kolmeen osaan: Tehtäväkohtainen (tuli annettuna, eli perusosa), ammattialalisä (pystyi nostamaan lisäkoulutuksen avulla) ja kokemuslisä (tuli palvelusvuosien tai hyvien suorituksien perusteella).
Kokemuslisistä alettiin luopumaan yli 10 vuotta sitten. Tällöin päästiin edellä mainittuun tilanteeseen, jossa aloittelija pystyi vaatimaan saman palkan, kuin ammattilainen. Samasta työstä sama palkka, vaikka mitään et osaakkaan. Tämä on ollut omiaan rapauttamaan ammattiylpeyttä ja työhön sitoutumista, niin toimihenkilöillä kuin duunareillakin. Mikäli vielä viikonloppulisät poistuvat, sitoutuminen on sen jälkeen helposti nolla (tällä rahalla saa tällaista palvelua). Tämä ei ehkä aiheuta ongelmia kaljanlaskijoiden ammattiryhmässä, mutta on jopa hengenvaarallista teollisuuden puolella.
-Teollisuuden tesseissä tehtävien palkat on pisteytetty vaativuuden mukaan. Useimmiten työnantaja voi määritellä työntekijän kahteen vaihtoehtoon, esim. vaikka vaativuustasoon 7 tai 8, 8 tai 9 jne. Tiettyyn vaativuustasoon kuulumisen tehtäväkohtaisen minimipalkan haarukka on noin parisataa euroa. Käytännössä kukaan ei kuitenkaan saa tehtäväkohtaisesta ylintä mahdollista palkkaa, vaan alimman mahdollisen, koska täytyy olla ”palkankorotusvara”. Tätä palkankorotusvaraa ei kuitenkaan koskaan hyödynnetä, vaan korotukset perustuvat yleiskorotuksiin. Yrityksillä on olemassa myös ns.järjestelylisä, jolla voidaan henk.koht. palkkaa nostaa, mutta tämä useimmiten tarkoittaa muutaman kympin nostoa kuukausipalkkaan. Pahimmillaan vanhan työntekijän palkan nostoa tessin minimiin.
-Kunnallisten työnantajien palkankorotukset ovat viimeisen 15 vuoden ajan noudattaneet ostovoimaltaan kuolleen sydänkäyrää. Sen palkan, jonka aloittaessa sait, on ostovoimallisesti täsmälleen sama viidentoistavuoden päästä. Teit työsi hyvin tai huonosti. Tästä syystä myös kunnallisella puolella ”kultapossu-kerho” on tärkeä, koska se on ainoa mahdollisuus saada palkinto hyvin tehdystä työstä. Mikäli ”kultapossu-kerho” poistuu, parhaat ammattilaiset ottaa lopputilin.
Jos Osmo tarkastelee kaupunkinsa omistamia yrityksiä, veikkaan että niistäkin löytyisi esimerkkejä asiasta, se on sen verran yleistä.
Vihreiden keskustelun aloitus oli siis aivan sysipaska, ilman koko työelämää koskevaa reformia. Se olisi vetänyt maton alta kaikilta niiltä, jotka ovat työpaikkojen selkäranka. On kuitenkin tarpeellista keskustella palkanmuodostuksesta, tai oikeammin keskustelut on jo käyty ja on tarpeellista tehdä jo jotain.
Suomessa puhutaan usein luottamusyhteiskunnasta, ei sitä ainakaan työmarkkinoilla ole nähtävissä. Työnantaja haluaa laskea ammattilaisten vuosiansioita, työntekijä haluaa saada palkinnon osaamisestaan. Valtio ja kunnat vetäytyvät keskusteluista syrjään, vaikka ovat pääasiallisia syypäitä tilanteeseen verojen ja pakollisten maksujen kautta. Jotka de facto, syövät ostovoiman minimiin. Ammattiyhdistykset luuduttavat kaikkien palkkakehityksen, tai huutavat jättikororotusten perään.
Hoitajienkaan korotusvaatimukset eivät olisi niin jäätäviä, mikäli työntekijät saisivat ansaitsemaansa palkkaa, joka nousisi ja laskisi työpanoksesta riippuen ja peruspalkka osaamisesta riippuen.
Ei yhtään haittaisi, jos Suomessa irtisanominen (myös julkisella puolella) olisi helpompaa ja iritisanottu/irtisanoutunut saisi välittömästi työttymyyskorvauksen (eikä vasta kuukausien päästä, kun on laskettu helmitaululla korvauksen määrä ja vaadittu mapillinen lisäselvityksiä), joka kahtena ensimmäisenä kuukautena vastaisi palkkaa ja pienenisi nopeasti työttömyyden edetessä. On pelkästään julkisten työnantajien etu, että työpaikan vaihtaminen on niin suuri riski työntekijälle.
Osmolle muuten kiitokset kirjoituksista, on ilo lukea punnittua tekstiä.
Sunnuntailisiin mitenkään liittymättä huomasin hesarin kartasta, että kallis Vilhonvuorenkadun jatke on näköjään rakennettu käytännöllisesti katsoen Suvilahden tapahtuma-alueen päälle. Tuota aluetta on kovalla tohinalla rakennettu, kehitetty, mainostettu ja sinne on siirretty tapahtumia. Nyt sen avoimesta osasta sitten haukattiin melkoinen osa pois. Tällä on suora vaikutus alueella järjestettäviin tapahtumiin, sillä ääni heijastuu seinistä kuten useimmat konserteissa koskaan käyneet ymmärtävät. Niinpä konserttilavojen ja lavanedustojen laittaminen talojen väliin on melkoisen hölmö ajatus. Valitettavasti Suvilahdessa ei taida nykyisellään jäädä muuta mahdollisuutta. Olisi kiva tietää kaupunkisuunnittelijoilta ja päättäjiltä, miten tämä meni noin niinkuin omasta mielestä.