Ympäristörikos: kaupunkirakenne on levinnyt kuin syöpä

Helsin­gin Sanomat haas­tat­teli min­ua yleiskaavas­ta ja teki sen jäl­keen kohu­ju­tun haas­tat­telus­ta. Olin kuulem­ma ver­ran­nut Espoo­ta ja Van­taa­ta syöpään.  Tavois­tani poiketen min­un ei täl­lä ker­taa ollut tarkoituk­se­na moit­tia naa­pure­i­ta, vaan lähin­nä Helsin­gin omaa kaavoitus­ta ja viime vuosikym­meninä vallinnut­ta lin­jaa, johon Helsin­gin yleiskaa­va tuo nyt suunnanmuutoksen.

1960

Yritän esit­tää kahdel­la kuval­la, mik­si ver­taan kaupunki­rak­en­teen hajoa­maan päästämistä  syöpään. Oheises­sa kuvas­sa on raken­netut alueet pääkaupunkiseudun kun­nis­sa vuon­na 1960. (Kuvat suurenevat klikkaa­mal­la.) Aika pienelle alueelle mah­tui tuol­loin puoli miljoon­aa asukas­ta. Nyt asukkai­ta on miljoona, siis kaksinker­tais­es­ti se, mitä oli vuon­na 1960. Voisi ajatel­la, että kaksinker­tainen väkimäärä vaatisi kaksinker­taisen tilan, mut­ta se vaatii yhdek­sänker­taisen. Jat­ka lukemista “Ympäristörikos: kaupunki­rakenne on levin­nyt kuin syöpä”

Yleiskaava läpäisi lautakunnan

Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta hyväksyi osaltaan yleiskaa­van pan­tavak­si nähtäville. Siihen oli neu­votel­tu kaikkien muiden puoluei­den välil­lä sopu. Perus­suo­ma­laiset oli­si­vat halun­neet säi­lyt­tää Malmin lento­ken­tän ilmailukäytössä, mut­ta kos­ka kukaan muu ei sitä kan­nat­tanut, siitä ei edes äänestetty.

Yleiskaa­va kokon­aisuute­na on suuri voit­to sille ajat­telulle, jota minä ja useim­mat vihreät edus­ta­vat: tähän asti kaupun­ki on laa­jen­tunut sir­pale­mais­es­ti peit­täen alleen yhä enem­män arvokas­ta maa­ta. Nyt kaupunkia raken­netaan tiivistäen ja luon­non­ti­laista maa­ta säästäen. Sitä, että moot­toritei­den val­taa­man alueet Kehä I:n sisäpuolel­la ote­taan hyö­tykäyt­töön ja näin vapau­tuneille alueil­la (usei­ta neliök­ilo­me­tre­jä) asute­taan noin 80 000 asukas­ta, ei viisi vuot­ta sit­ten olisi voin­ut kuvitel­lakaan mei­dän saa­van läpi.

Muu­tok­sia lau­takun­ta teki yksimielis­es­ti tukun. Jois­takin olin hyvin iloinen, toiset olisin jät­tänyt tekemät­tä, mut­ta sitä on kom­pro­missien etsimi­nen. Vihreille tärkeimpiä muu­tok­sia oli­vat: Jat­ka lukemista “Yleiskaa­va läpäisi lautakunnan”

Kokkolan synnytyssairaala

Olen saanut palautet­ta siitä, että ihmettelin radion suo­ras­sa lähetyk­sessä keskusta­laisen keskipo­h­jalaisen kansane­dus­ta­jan Mika Lin­tilän var­muut­ta siitä, että 68 000 asukkaan Kes­ki-Poh­jan­maal­la säi­lyy syn­ny­tys­sairaala. Laskin nopeasti päässä, että Kes­ki-Poh­jan­maal­ta syn­nyt­täjiä riit­tää korkein­taan kak­si päivässä.

Min­ua on val­is­tet­tu, että Kokkolan sairaalas­sa on 1500 syn­ny­tys­tä vuodessa eli neljä päivässä.  On siis nyt, kun syn­ny­tyk­sen tois­taisek­si vielä mak­sa­vat kun­nat. Mon­elle Poh­jan­maan tai Pohjois-Poh­jan­maan kun­nalle Kokkolan sairaala on lähempänä kuin oman maakun­nan Vaasa ja Oulu. Kun­nalle on aivan sama, mihin sairaalaan se mak­sun mak­saa, kun sairaalaa ei kuitenkaan omas­sa kun­nas­sa ole.

Tilanne muut­tuu, kun vas­tuu sotes­ta siir­tyy maakun­nalle. Jos Poh­jan­maan maakun­ta ostaa syn­ny­tyk­siä Vaasan sijas­ta Kokko­las­ta, rahaa siir­tyy omas­ta kiin­teästä bud­jetista naa­purin bud­jet­ti­in. Omaa toim­intaa pitää siis supis­taa, jos käyt­tää naa­purin palvelu­ja. Voi hyvinkin käy­dä niin, että maakun­ta ei kat­so hyväl­lä rahan siir­toa naa­puri­maakun­taan. Jat­ka lukemista “Kokkolan synnytyssairaala”

Kaupunkien voitto (9): Ristisubvention sijaan suoraan tukea

Ris­tisub­ven­tio on val­tion kannal­ta kätevä tapa tukea kan­nat­tam­a­ton­ta toim­intaa alue­poli­it­tisin perustein, sil­lä eihän se mak­sa val­ti­olle mitään. Ris­tisub­ven­tio on mah­dol­lista vain, jos toim­intaa har­joit­taa monop­o­li tai toim­inta on luvan­varaista, jol­loin siihen voidaan liit­tää ris­tisub­ven­tion kaltaisia ehto­ja. Ilmaista ris­tisub­ven­tio ei tietenkään ole, sen mak­sa­vat kulut­ta­jat. Ellei meil­lä esimerkik­si olisi apteekki­mak­sua, lääk­keet oli­si­vat kaupungeis­sa selvästi halvem­pia kuin ne ovat nyt.

Ris­tisub­ven­tio on kuitenkin sekä epäoikeu­den­mukainen että taloudel­lis­es­ti teho­ton tukimuoto.

Sen on epäoikeu­den­mukainen, kos­ka sil­lä on väärä mak­sa­ja. Mik­si syr­jäseu­tu­jen apteekkien tukeen osal­lis­tu­vat kaupunki­lai­sista vain sairaat, jot­ka tarvit­se­vat paljon lääkkeitä, mut­ta eivät ter­veet? Mik­si Helsin­gin ja Tam­pereen välil­lä junal­la matkus­tavien on tuet­ta­va lipun hin­nois­sa hil­jaisia ratao­suuk­sia, mut­ta ei niiden, jot­ka aja­vat samaa väliä autol­la? Jat­ka lukemista “Kaupunkien voit­to (9): Ris­tisub­ven­tion sijaan suo­raan tukea”

Valinnanvapaus terveydenhuollossa voi tulla erittäin kalliiksi, mutta muuten se on hyvä asia

Päätös valin­nan­va­paud­es­ta peruster­vey­den­huol­los­sa tehti­in taval­la, jol­la sitä ei pitäisi tehdä – ilman mitään kun­nol­lista valmis­telua. On tätä tietysti pohdit­tu pitkään, kos­ka Ruotsin esimerkkiähän tässä on tarkoi­tus noudattaa.

Aloite­taan siitä, mitä tämä ei merkitse

Jos min­un tarvit­see käväistä lääkäril­lä hake­mas­sa itses­tään selvä resep­ti, en varaa aikaa ter­veyskeskuk­seen vaan val­it­sen työ­paikan vier­essä ole­val­ta lääkäri­ase­mal­ta ajan. Niitä nimit­täin on siel­lä yllin kyllin niin, että voi vali­ta sopi­van ajoitet­tuna niin, että matkalla lau­takun­nan kok­ouk­seen voin hakea tämän lääkäriltä. Se vie min­ul­ta 15 min­u­ut­tia. Pelkkä matkus­t­a­mi­nen Viiskul­man ter­veysase­malle ja takaisin vie enem­män. Se, että Ter­veystalosta löy­tyy samana päivänä kym­meniä vapai­ta lääkäri­naiko­ja ja ter­veyskeskuk­ses­sa vas­ta viikko­jen päästä, ker­too jotain epä­tas­apain­os­ta ja resurssien haaskauk­ses­ta, mut­ta tämä on toinen tarina.

Täl­laista palve­lu­ta­soa oikeus vali­ta ter­veysase­ma ei tarkoi­ta eikä voi tarkoit­taa, kos­ka ter­vey­den­huol­lon kus­tan­nuk­set nousi­si­vat räjähdys­mäis­es­ti. Meno­ja piti vähen­tää kolmel­la mil­jardil­la eikä lisätä kolmel­la mil­jardil­la. Jos halu­an säästää omaa aikaani, on oikein, että mak­san siitä itse. Jat­ka lukemista “Valin­nan­va­paus ter­vey­den­huol­los­sa voi tul­la erit­täin kalli­ik­si, mut­ta muuten se on hyvä asia”

Kaupunkien voitto 8: Kaupungit tarvitsevat eriytyvää lainsäädäntöä

Olo­suh­teet urbaanis­sa Suomes­sa poikkea­vat val­tavasti haja-asu­tusaluei­den olo­suhteista, ja ero tun­tuu kas­va­van. Tämä tuot­taa haastei­ta val­takun­nal­liselle lain­säädän­nölle. Jos lain­säädän­tö tehdään kaupunkei­hin sopi­vak­si, se sopii huonos­ti maaseudun olo­suhteisi­in ja päin­vas­toin. Tarvi­taan eriy­tyvää lainsäädäntöä.

Ennen vuot­ta 1977 kun­nat jakau­tu­i­v­at maalaiskun­ti­in, kaup­paloi­hin ja kaupunkei­hin, joil­la oli eri­laiset velvoit­teet ja oikeudet. Tämän jäl­keen kun­ta­la­ki on tun­tenut vain yhden kun­ta­muodon. Kun­tia kut­su­taan niiden oman valin­nan mukaan kaupungeik­si ja maalaiskun­niksi, mut­ta juridista eroa niiden välil­lä ei ole.

Kun­t­a­min­is­teri Paula Risikon (kok) syksyl­lä 2014 nimit­tämä asiantun­ti­jatyöryh­mä – niin san­ot­tu pro­pel­lipää­työryh­mä – esit­ti rapor­tis­saan, että palat­taisi­in takaisin tilanteeseen, jos­sa meil­lä olisi eri­laisia kun­tia, joil­la olisi eri­laiset tehtävät ja velvoit­teet. Monia nyky­isiä val­tion tehtäviä olisi tarkoituk­sen­mukaista siirtää kaupungeille, mut­ta pie­nille maalaiskun­nille ne eivät sopisi. Jat­ka lukemista “Kaupunkien voit­to 8: Kaupun­git tarvit­se­vat eriy­tyvää lainsäädäntöä”

Eläköön se pieni riita!

Järkyt­tävän pie­neen asi­aan ollaan hal­li­tus­ta kaata­mas­sa, tai ainakin kaatamisel­la uhataan.

Itse asi­as­sa kysymys ei ole pieni. Ihmeel­listä on neu­vot­te­lu­tak­ti­ik­ka, jos­sa päämin­is­teri ja val­tio­varain­min­is­teri menevät julk­isu­udessa sanomaan, mis­tä eivät tin­gi. Kasvo­ja menet­tämät­tä on vaikea päästä ulos. Itseään ei pidä koskaan maala­ta nurkkaan.

Kyse ei ole enem­mästä eikä vähem­mästä kuin keskus­tan van­has­ta tavoit­teesta, maakun­tait­se­hallinnos­ta. Se on myös vihrei­den van­ha tavoite.

On aivan järkevää antaa vaaleil­la val­i­tu­ille itse­hallinnol­lisille alueille, joi­ta kut­sun tässä lyhyesti maakun­niksi, muitakin tehtäviä kuin sote: maakun­nan elinkei­nop­o­li­ti­ik­ka, yleiskaavoitus, toisen asteen koulu­tus, joukkoli­ikenne ja niin edelleen. Kun näin joka tapauk­ses­sa tehdään, alueen opti­maaliseen kokoon vaikut­ta­vat muutkin näköko­h­dat kuin sote. Jat­ka lukemista “Eläköön se pieni riita!”

Kaupunkisuunnitelulautakunnan lista 10.11.2015

Yleiskaa­va

Nyt se menee päätök­seen. Tästä asi­as­ta on neu­votel­tu paljon parem­mas­sa hengessä kuin bud­jetista, joten paljon äänestyk­siä ei tul­la näkemään.

Pitäjän­mäen Sulka­pol­un täydennyskaava

Pöy­dältä

Demar­it pyy­sivät tämän pöy­dälle. Ongel­mat liit­tyvät pysäköimiseen tyyli­in saako naa­purin maalle pysäköidä. (Saa, jos tästä on rasite­sopimus.) Minus­ta ongel­ma­ton kaava.

Hert­toniemen yri­tysalueen suunnitteluperiaatteet

Tätä on pidet­ty pöy­däl­lä odot­ta­mas­sa yleiskaavaa, joten nyt tämäkin menee päätök­seen. Minä olen koko alueen kehit­tämis­es­tä eri mieltä, mut­ta tässä asi­as­sa vihreät ovat liki yksin muut­ta­mas­sa aluet­ta enem­män asun­noik­si. Poli­ti­ikan ulkop­uolelta tulee kyl­lä tukea lin­jallemme. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nitelu­lau­takun­nan lista 10.11.2015”

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 2.11.2015

Koirasaarentie

Yleiskaa­va.

Alun perin oli sovit­tu, että yleiskaa­va hyväksyt­täisi­in tässä kok­ouk­ses­sa, mut­ta se lykkään­tynee viikol­la, jot­ta viras­to ehtisi kom­men­toi­da lau­takun­nan neu­vot­telemia muu­tok­sia. Vaik­ka ei pitäisi, neu­vot­telu­ja hiukan han­kaloit­taa se, että bud­jetista ei ole päästy sopuun.

Kru­unuvuoren asemakaava 

Kaaval­u­on­nos oli meil­lä käsit­telyssä helmiku­us­sa, jol­loin lau­takun­ta vahvisti tärkeim­mät lin­jauk­set. Kaa­van erikoisuute­na on town­house-riv­istö, jos­sa tont­tite­hokku­us ylit­tää roimasti ker­rostalolähiöi­den tehokku­u­den. Meneeköhän kau­pak­si? Myyviä kuvia kaavoit­ta­ja on oppin­ut tekemään.

’Täl­lä kaaval­la 1600 uut­ta asukasta.

Tiivistyskaa­va Pitäjän­mäen sulka­pol­un alueel­la Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 2.11.2015”

Raideinvestointeja ei pidä maksattaa kahta kertaa

HSL:n lipun­hin­to­ja uhkaa suuri koro­tus, kos­ka hin­to­jen pitäisi perus­sopimuk­sen mukaan  kat­taa puo­let kus­tan­nuk­sista ja kus­tan­nuk­si­in on tulos­sa suuria pääo­maku­lu­ja raideliikenneinvestoinneista.

Minus­ta tämä ei ole näin ollenkaan. Investoin­neista mak­set­taisi­in kah­teen kertaan.

Raidein­vestoin­nit tekevät mah­dol­lisek­si merkit­tävän yhdyskun­tarak­en­teen tiivistämisen. Talouden kielel­lä puhuen ne nos­ta­vat maan arvoa. Pääsään­tönä voidaan pitää, että raidein­vestoin­ti mak­saa itsen­sä kokon­aan maan arvon­nousuna ja jos se ei mak­sa, se on kan­nat­tam­a­ton. (Ihan näin se ei ole mut­ta melkein, kos­ka raidein­vestoin­tia voidaan perustel­la myös esimerkik­si ympäristösy­il­lä, eivätkä nämä hyödyt kap­i­tal­isoi­da kokon­aan uud­is­tuotan­non raken­nu­soikeuk­sien hintaan.)

Tuo maan hin­nan nousu tulee kun­tien hyödyk­si. Jos ei tule vaan päästetään val­umaan vääri­in taskui­hin, se on oma vika. Jat­ka lukemista “Raidein­vestoin­te­ja ei pidä mak­sat­taa kah­ta kertaa”