Helsingin Sanomat haastatteli minua yleiskaavasta ja teki sen jälkeen kohujutun haastattelusta. Olin kuulemma verrannut Espoota ja Vantaata syöpään. Tavoistani poiketen minun ei tällä kertaa ollut tarkoituksena moittia naapureita, vaan lähinnä Helsingin omaa kaavoitusta ja viime vuosikymmeninä vallinnutta linjaa, johon Helsingin yleiskaava tuo nyt suunnanmuutoksen.
Yritän esittää kahdella kuvalla, miksi vertaan kaupunkirakenteen hajoamaan päästämistä syöpään. Oheisessa kuvassa on rakennetut alueet pääkaupunkiseudun kunnissa vuonna 1960. (Kuvat suurenevat klikkaamalla.) Aika pienelle alueelle mahtui tuolloin puoli miljoonaa asukasta. Nyt asukkaita on miljoona, siis kaksinkertaisesti se, mitä oli vuonna 1960. Voisi ajatella, että kaksinkertainen väkimäärä vaatisi kaksinkertaisen tilan, mutta se vaatii yhdeksänkertaisen.
Pidän tätä ympäristörikoksena, mutta en syytä siitä erityisesti ketään vaan yleisesti meitä kaikkia.
Eikä tässä kaikki. Kuvasta puuttuvat kehyskunnat.
Helsingin yleiskaavan tavoitteena on, että Helsingin alueella asuisi 860 000 asukasta. Itse asiassa yleiskaavan varauksiin mahtuisi vähän tulkitsemalla hyvinkin miljoona asukasta, eli kaikki ne, jotka tuossa ylemmässä kuvassa ovat levittäytyneet pitkin ja poikin pääkaupunkiseutua
EIkö 860 000 lisäasukkaan hankkiminen ja asuttaminen ole ympäristörikos? Aunakin betonia kuluu paljon, vaikka heidät asutettaisiin edellisten päälle. Ja luonnonvaroja tietenkin kulutttavat, vakka asuisivat kerroksittain, jos väkimäärä lisääntyy.
Suomessa on muuten sen verran vähän ihmisiä suhteessa maan pinta-alaan, että tatiavat muut luonnon kulutusta lisäävät toimet olla enemmän ympäristörikoksia (vaikkapa metsätalouden koventaminen biotuotannon lisäämiseksi) kuin yhteen paikkaan keskitetty omakotirakentaminen.
Olin hämmästynyt haastattelusi tulkinnasta, kun itse ymmärsin heti mitä olit tarkoittanut. Eikä tuollainen ympäriinsä rakentelu tosiaankaan ole järkevää.
Koko Helsingin seutu on suuri syöpäpesäke ja väestönielu,joka imee nuoria ihmisiä, fosforia, typpeä, fossiilista hiiltä, tuottaen sairasta kulttuuria ja estäen ihmisen lajityypillisen elämäntavan. Lisäksi pesäke työntää saasteita mereen ilmaan ja maaperään. Pienemmissä yhteisöissä (ihminen lajityypillisesti sopeutunut n.150 yksilön ryhmiin) voi asustaa järvien ja peltojen reunoilla ( ihmisen sopeuma, voi seurailla riistaa ja vihollisia) keräillen, viljellen ja pyytäen elantonsa lähiympäristöstä ja ollen mukana elonkierrossa.
Osmo yrittää kääntää tätä perinteistä ekologista totuutta päälaelleen. Ennen menee kameli neulansilmaän läpi kuin kaupunkilaisesta tulee ympäristöystävällinen.
Miten olisi työmatkakulujen verovähennysoikeuden poistaminen ainakin oman auton osalta? Tuoko se toisaalta jäykkyyshaittoja työmarkkinoille?
Väljä asuminen on elintasoa. Suomessa ei ole eikä tule olemaan maasta pulaa, toisin kuin monin paikoin maailmalla.
Kerrostaloasunnot ovat kuin jättikokoisia Steissin matkatavaroiden säilytyslokeroita, omalla avaimella sisään omasta luukusta.
Juuri tänään oli hesarissa artikkeli Pariisissa työskennelleestä arkkitehdistä joka ihmetteli Helsingin melko järjetöntä nykykäytäntöä rakentaa massiivisia kauppakeskuksia katutason kivijalkakauppojen sijaan. Itsekin olen ihmetellyt esim Kalasatamaa että miksi kauppakeskus eikä kivijalkameinikiä Kallion tapaan. Rakennusyhtiöillä ilmeisesti liikaa valtaa ja asukkaat kärsivät.
Pidän tätä ympäristörikoksena
Siinähän pidät, aivan sama.
Minä pidän sinun ajamaasi kettutarhakaupunkia rikoksena ihmisyyttä vastaan. Mä voitan.
Ovatko ympäristörikokset absoluuttisia vai suhteellisia?
Eli voiko myös ihmistä pitää syöpänä, esimerkiksi sillä tavalla, että maapallon näkökulmasta ihmislaji on hallitsemattomasti lisääntyvä syöpä.
Vai onko ihminen kaiken mitta, ihmislajin lisääntyminen puhtaasti hyvä asia, ja ympäristörikos on vain jokin asia suhteessa sitä tulkitsevaan ihmiseen?
“Koko Helsingin seutu on suuri syöpäpesäke ja väestönielu,joka imee nuoria ihmisiä, fosforia, typpeä, fossiilista hiiltä, tuottaen sairasta kulttuuria”
Ongelmahan ei sinänsä ole keskittyminen vaan kaupunkikulttuuri, jossa kasvetaan kuluttamiseen — on kuluttaminen sitten palveluita ja matkailua tai materiaa.
Tämä syöpä, tämä kuluttamiseen kasvaminen, pitäisi saada katkaistua. Sen katkaiseminen on paljon helpompaa maaseudulla kuin kaupungissa, koska kaupunki luo olosuhteet kuluttamiselle.
Kukaan luonnonystävä tuskin voikaan rationaalisin argumentein tukea kaupungistumista.
grönstrand: Kuinkahan monta metsästäjä-keräilijä yhteisöä Suomeen mahtuisi asumaan?
OS:“Pidän tätä ympäristörikoksena, mutta en syytä siitä erityisesti ketään vaan yleisesti meitä kaikkia.”
Jos kyseessä on ympäristörikos, itse pitäisin kyllä kaupunkisuunnittelulautakunnan jäseniä täysin syyllisinä asiaan. Meillä on kaavoitusmonopoli ja ainoatakaan pytinkiä ei tehdä ilman lautakunnan nuijankopautusta. Ongelma on siinä, että lautakunnan jäsenet eivät useimmiten ymmärrä mitään ratkaisujensa seurauksista.
Se, että rikollisten sijaan syyllistetään kaikki, on pelkästään vastenmielistä logiikkaa. Samalla periaatteella yhteiskunta voi teurastaa ihmisiä hengiltä ilman, että kukaan yksilö oikeastaan on syyllinen kansanmurhaan.
Erinomaisen havainnolliset kuvat kun avaa ne nettiselaimeen omiin välilehtiinsä ja vaihtelee välilehtien välillä.
Vuoden 1960 jälkeen alkoi suuri maaltamuutto kaupunkeihin (ja Ruotsiin). Johonkin piti porukka asuttaa, kun kantakaupunkiin ei voinut tarpeeksi vauhdilla ja etenkään halvalla rakentaa. Muuttajat olivat köyhiä.
Lähiöiden uudet asukkaat olivat usein erittäin tyytyväisiä isoihin ja moderneihin asuntoihinsa. Sisävessa ja kaikki. Tosin nuoriso ei sitten ollut yhtä innoissaan, kun olivat jo tottuneet, että hanasta tulee vettä ja seinästä sähköä.
Oli siis ongelma ja sille luonteva ratkaisu, johon “kaikki” olivat ainakin alkuun tyytyväisiä. Sama ratkaisu tehtiin muissakin Pohjoismaissa, jossa kaupungistuminen tapahtui myöhään ja nopeasti. “Syöpä” ei siis ole pelkästään helsinkiläinen “ympäristörikos”.
Lähiöt piti — ainakin tarinan mukaan — räjäyttää maan tasalle muutaman vuosikymmen jälkeen. Olisiko sitten visioissa asuttaa porukka kaupunkimaisemmin. En tiedä, mutta jotain sen suuntaista voi vieläkin tapahtua. Tosin lähiöitä ei taida olla varaa pistää matalaksi.
Ja onhan se totta, että kaikki nuo “valopisteet” eivät ole lähiöitä. Ehkä omakotiasumisen kuvastaa paitsi suhteellista köyhyyttä myös metsäläisyyden kaipuuta. Nyt jälkimmäinen ainakin lienee jo ohi.
Kun muutin Vuosaareen oivalsin, miksi kyseisen alueen maankäyttö on johtanut noin 30000 asukkaan taajamaan, joka vastaa pääluvultaan Mikkeliä. Vuosaareen muuttaneet eivät ole halunneet viljellä maata, nukkekotimainen asuilu on kiinnostavampaa. Evakkorekeen johtaa monen Vuosaaressa asuvan jäljet. Väinö Linnan sanoin romaanista Tuntematon sotilas, varjele herra noita Suomen herroja etteivät enää iskisi päätää Karjalan mäntyyn!
Ei tarvitse ihmetellä jos katsoo Pariisin ja Helsingin keskilämpötiloja. Keskilämpötilatkin johtavat vähän harhaan, talvella jolloin kauppakeskuksia eniten kaivataan, auringon kokonaissäteily/m2 on Pariisissa kymmenkertainen Helsinkiin verrattuna eli ankeaa on meillä.
Suomalaisen kauppakeskuksen ja keski/etelä-eurooppalaisen kauppakadun/alueen funktio on ihan sama, katuelämän ja ‑kulttuurin rajoitteet tulevat ilmastosta. Kesäisin kaikki on Suomessakin toisin, mutta muutaman kuukauden varaan ei kannata investoida. Asiakkaat ovat jo äänestäneet jaloillaan.
Luonnonilmiöiden sijaan kannattaisi ihmetellä miksi Suomessa edelleen kaupunkia suunnitellaan tavalla joka saa Speerin Allun vaikuttamaan herkältä ja tiedostavalta kaupunki-arkkitehdilta. Le Corbusierin kaikuja?
Tarkoitatko kaikkia lautakunnan jäseniä 1950-luvulta tähän päivään?
Kaupungin toimintojen erottaminen toisistaan ja autoilun varaan kaavoittaminen eivät ole mitään helsinkiläisiä eivätkä lautakunnan jäsenten keksintöjä, vaan modernistisen kaupunkisuunnittelun suuria ideoita. Niitä on noudatettu toisen maailmansodan jälkeen hyvin suuressa osassa maailman kaupunkeja, erityisesti Pohjois-Amerikassa. Suomessa hajaantuminen on ollut erityisen voimakasta, kun on ollut tilaa mitä haaskata ja kaupunkimaisen rakentamisen perinteet olivat ohuita autokauden alkaessa.
“eikä kivijalkameinikiä Kallion tapaan”
‘Kivijalkameininki Kallion tapaan’ on hieromalaitoksia, räkälöitä, halpispizzerioita ja ylihintaisia hipsterilääviä. Kuka täysjärkinen muka tuollaista nurkkiinsa haluaa?
Ja ai niin, meinasin vallan unohtaa kirpputorit, joita Kallio on väärällään. Missä hyvänsä muualla maailmassa kantakaupunkialueen premium-liiketilan ajautumista käytettyjen lumppujen ja rättien kanssa veivaamiseen pidettäisiin merkkinä ko. alueen taloudellisesta ahdingosta, mutta Helsinkistanissa sitä pidetään jostain täysin käsittämättömästä syystä kärkikaupunkikulttuurina ja uuden ajan airuttoimintana. Mitä helvettiä? Onko jengi TOSIAANKIN näin vajaata täällä?
“grönstrand: Kuinkahan monta metsästäjä-keräilijä yhteisöä Suomeen mahtuisi asumaan?”
Vaikka kuinka paljon, jos vain veronmaksajat suostuvat kustantamaan terkkarit, vanhustenhuollot ja sen sellaiset. Jos taas eivät, kuolenevat nuo noin nelikymppisinä kovaan elämäänsä tahatonta komiikkaansa levittelemästä. Mikä toisaalta ei kovinkaan suuri tappio lie kellekään — tai ainakaan, jos menetetyt naurunhetket jätetään laskematta…
Miten tuo 9‑kertainen alue on mitattu?
Ei tuo yhdeksänkertainen maapinta-ala ole ympäristörikos, ei ainakaan suurin ilmiöön liittyvä. Suurempi rikos on se, että 9‑kertaisen alueen käyttökustannukset ovat varmaan paljon suuremmat kuin 9 ‑kertaiset.
Vuoden 1960 Helsingissä asuttiin aivan liian ahtaasti, tai tarkemmin sanottuna vuoden 1948 Helsingissä.
Kaupunkisuunnittelussa yleensä lähdettäneen siitä, että ihmisten tappaminen tai sterilointi ei ole yksi mahdollisuus.
Jos ei ole, niin on parempi asuttaa tiiviisti yhteen ainakin ne ihmiset, jotka haluavat asua tiiviisti yhdessä tiiviissä kaupungissa. Kaupunki kun on tehokkain tapa asuttaa ihmisiä, jos ajatellaan ihmisasutukselta säästyneen luonnon määrää ja paikasta toiseen matkustamiseen tarvittavaa energiamäärää.
Kaupunkien puolesta puhuu myöskin se, että ne ovat olleet ainoat paikat, joissa yhteiskunta, sivistys ja tietotaito ovat ihmiskunnan historiassa kehittyneet erikoistumisen ja eksponentiaalisen taloudellisen kasvun kautta. Suuret tunnetut edistysaskeleet ihmiskunnan historiassa liittyvät aina johonkin tietyn alueen suurkaupunkiin. Kaupunki on myös siis tietyssä mielessä ihmisten luonnollinen elinpaikka.
(Ovat ne tiedot ja taidot toki kehittyneet metsästäjä-kerääjillä ja maaseudullakin, mutta kehittymisen aste-ero kaupungeissa on niin järkyttävän suuri, että puhutaan jo useista kertaluokista, että vertailusta on ihan triviaali.)
Noh, noh! Ajattelepa kuinka kauheasti asiat olisivat ilman kaukonäköisiä ja erehtymättömiä kaavoitusvirka- ja ‑lautamiehiä! Onhan täälläkin keskuteluissa tullut monasti selväksi se, kuinka ehdoton vaatimus tiukka keskusjohtoisuus on yhdyskuntien kehittymiselle.
Jos kaikki olisi mennyt jonkun anarkistisen markkinahömpötyksen ehdoilla, niin varmaankin puolet asunnoista olisi sijoitettu merenpohjaan ja palvelut jonnekin Mikkeliin. Ajattele niitä kaikkia pikkulapsia, jotka markkinavoimien armoilla joutuisivat snorklaamaan Saimaan kanavan kautta kouluun kesät talvet!
Suomi onkin kuuluisa ylellisen väljistä asunnoistaan.
Luulisin että ei tulisi ongelmia ahtaudesta, jos sitä tarkoitat. Kun elimme metsästäjä-keräilijä aikaa oli keskimääräinen elinikä 30 — 40 vuoden välillä, lapsikuolleisuus kymmeniä prosentteja ja aika-ajoin nälkäkuolemat ja kulkutaudit karsivat väestöä. Ihan hyvä idea esittäjältään, tosin luulisin että muut maat yrittäisivät väkisin auttaa humanitaarisella avulla jos tällaiseen metsästäjä-kulttuuriin Suomi siirtyisi.
Vain niin. Millaisia skenaatioita pohdit? 🙂
Jos OS aikoo siirtää nuo 860 000 jo olemassaolevista asunnoista, pitää tuhota luontoa lisää asuntojen alle (paitsi jos rakennetaan jo rakennetun päälle). Lisäksi betonin teko ja muu rakentaminen tuhoaa sekin ilmastoa ja muuta luontoa. Jos taas OS haluaa kasvattaa maapallon väestön määrää, sekin tuohoaa lisää luontoa. Ylivoimaisesti vähiten luontoa jäisi asuntojen alle, jos pidettäisiin nykyinen määrä ihmisiä nykyisissä asunnoissaan.
Kunkku, hänen virkailijansa ja muita hovista hyötyneitä on usein asunut pääkaupungissa. Muuten en voi yhtyä ajatukseesi, että kaikki hyvä tulisi kaupungeista (eivätkä nuokaan olleet sataprosenttisen hyviä juttuja). Yliopiston sijainti kaupungissa ei tee kaikista kaupunkilaisista fiksuja.
Ajoinkin juuri bussilla Suomen halki, ja vähän ihmettelin kaikkia matkalla näkemiäni puoli-ihmisiä. Ekä OS aikoo pelastaa heidät kaupunkeihin ja sivistää. 🙂
Ja kaikkien pääkaupunkiseudun asukkaiden tunkeminen kehäkolmosen sisäpuolelle nostaisi asuntojen hintoja, asumiskustannuksia ja siten lisäisi vain ahtautta.
Ihmettelen kaipuuta metsästäjä-keräilijäksi. Riittäisi, että maailman väkiluku pudotettaisiin pariin miljardiin ja Suomen väkiluku joihinkin satoihin tuhansiin. Sen jälkeen kulttuurista pitäisi vielä kehittää vähäkulutuksinen, mutta se ei tarkoittaisi teknologian hyljeksimistä.
Tämähän olisi nykykeinoin saavutettavissa, jos poliittista tahtoa olisi. Vihreätkään eivät kuitenkaan ole halukkaita tekemään uhrauksia, jotka maapallon tulevaisuus vaatisi.
Muutaman sukupolven nautinnon tähden olemme valmiita tuhoamaan luonnon ja kaupungistumaan.
Lisäasukkaiden määrä on 240 000. Helsingissä asuu jo ihmisiä. Yleiskaava tähtää vuoteen 2050, eli tasaisen vauhdin taulukolla vajaa 7000 vuodessa. Kun syntyvyys jo kasvattaa väkilukua 2000/vuosi, niin loppu 5000 kasvu syntyy muutolla maahan tai maassa. Jos tulevaisuudessa maahanmuutto jatkuu nykyisellään 30000–40000/vuosi, niin Helsinki ei aio kovinkaan paljon tästä muutosta ottaa. Jos se ottaa puolet, kuten tähän asti, niin tuo asukasmäärä tulee täyteen 10–15 vuodessa. Uuden yleiskaavan suunnitteleminen pitäisi aloittaa välittömästi.
Itse lupaan edelleen pysyä poissa ko. kaupungista.
Luulin, että kauppakeskukset närästävät helsinkiläisiä siksi, että ne sijaitsevat kaupungin laidalla ja vaativat autoilua. Näköjään jotkut vastustavat niitä jostain muustakin syystä? Miksi ihmeessä se kivijalkakauppa olisi jotenkin parempi, kuin kauppakeskus? Tarkoitus on ostaa ja myydä. Toisessa se tehdään mukavasti, toisessa epämukavasti.
Niin, huomionarvoista lienee myös se, ettei kantakaupunki ole 50 vuodessa tiivistynyt tai laajentunut. Väljä malli on ollut ainoa kasvun muoto.
Teimme esittelemästäsi aineistosta muutama vuosi takaperin havainnollistuksen, jossa rakennustehokkuudet on myös esitetty:
(Helsinki Urban Density 1960–2000, JADA 2009)
http://www.jussivuori.fi/kalasatama/helsinki_urban_density_1960-2000_c_erica_osterlund_jussi_vuori_jada2009.jpg
Osmo,
Olenko oikeassa että kaupungistamista pitäisi kiihdyttää jotta Suomen talouskasvu saataisiin käyntiin. Urbaani yhdessäolo luo uusia innovaatioita.
Lukuja on tosiaan monia. OS puhuu systemaattisesti asukasluvun kasvattamisen puolesta. Joskun hän on muistaakseni sanonut, että kyse ei ole siitä, että muun Suomen asukkaat siirrettäisiin Helsingin seudulle, vaan siitä, että väestönkasvu hoidetaan ensisijassa synnyttämällä ja muualta väkeä haalimalla.
Minusta maailmassa on jo riittäväsi väkeä, erityisesti kun ottaa huomioon ihmisen toiminnan jo aiheuttamat haitat, ilmastonmuutoksen, sen mahdollisesti aiheuttamat ruokatuotannon ongelmat, ja sen että myös kehittyvissä maissa kulutustaso nousee jatkuvasti. Lievä väestön vähentäminen olisi järkevämpi linja. Näin rasitus luonnolle saattaisi pysyä kohtuullisena. Sellainen skenaario, jossa ihmiset siirtyisivät syömään kaurapuuroa ja luopuisivat jo saavutetuista kulutustottumuksistaan tai naapurinsa kulutustason tavoittelusta ei ole kovin epätodennäköinen.
“Suomi onkin kuuluisa ylellisen väljistä asunnoistaan.”
Aivan. Ja kun betonifetisistit pääsevät kunnolla vauhtiin, niin sitten se niistä vasta kuuluisa onkin.
“että ne sijaitsevat kaupungin laidalla ja vaativat autoilua”
Älä hei puhu meistä helsinkiläisistä yhtenä könttänä. Se kun on paitsi yksinkertaistavaa, niin myös loukkaavaa.
Nyt jo lopetetussa Franzeninaukion Siwassa oli kyllä ihan omalaatuinen tunnelmansa. Se lienee suunniteltu Elannon maitokaupaksi aikoinaan ja totta kai siellä oli merkittävää ahtautta aina kun kaljakassittelevat hakivat täydennystä. Erittäin epämukava paikka asioida ja samaa voisi sanoa muista kivijalkakaupoista. Niissä on aivan liian vähän tilaa asiakkaalle.
Helsingiltä ei oikeastaan kysytä paljonko se ottaa. Vapaa liikkumisoikeus on kaikilla maassa laillisesti olevilla ja muuttoliike kohdistuu suuriin kaupunkeihin. Hommahan menee niin, että vokki-paikkakunnalla ollaan kunnes tulee kuntapaikka ja kuntapaikasta lähdetään kolmen vuoden kuluttua asumaan Helsinkiin tuttavien tai sukulaisten nurkkiin ja samalla ilmoittaudutaan asuntojonoon. Ja koska maahanmuuttajilla on etuoikeus kaupungin vuokra-asuntoihin, niin mitään ongelmaa ei ole.
“Ja koska maahanmuuttajilla on etuoikeus kaupungin vuokra-asuntoihin”
Tästä on paljon huhuttu ja puhuttu, mutta onkohan totta? Ja jos on, niin mahtaisiko kohta tulla valitusluontoista asiaa EOA:lle (tai vastaavalle instanssille) mahdollisesta syrjivästä käytännöstä?
Valtaväestöä ei voi syrjiä eikä sitä voi kohdella rasistisesti.
Ennustus: Helsinki tulee vaatimaan valtiolta toimenpiteitä, jolla turvapaikan saaneiden kotoutumis- ja työllistymismahdollisuuksia parannetaan koko maassa. Helsinki ja muu pääkaupunkiseutu tulee vaatimaan aluepoliittisia toimepiteitä.
Ei, vaan kaupunkiasuminen on elintasoa ja väljä maalaismainen asuminen kertoo lähinnä kansakunnan kehittymättömyydestä ja epäsosiaalisuudesta.
Tuo nyt on täyttä höpönlöpöä, Helsingin talvet eivät ole edes kylmiä ja vaikka olisivatkin, luulisi että pohjoinen kansa olisi tähän päivään mennessä tottunut siihen että talvella on viileämpää kuin kesällä. Eihän kyse ole siitä jaksaako tarpoa umpihangessa keskellä korpea paukkupakkasessa vaan siitä uskaltaako kävellä kaupungin kadulla talvella. Kauppakeskuksia rakennetaan vain siksi koska meillä on omaksuttu funktionalismin periaatteet jossa palvelut halutaan keskittää yhteen pisteeseen. Mutta ei niin tarvitsisi olla, Kalasatamakin olisi voitu rakentaa perinteisen kantakaupungin mukaiseksi.
Siksi, koska kadunvarsiliikkeet kuuluvat olennaisena osana perinteiseen kaupunkiin, jossa toiminnot ovat sekoittuneena. Toimintojen erotteleminen ja kauppakeskusten rakentelu pelloille saa omalta osaltaan aikaan lähiöitä ja puutteellista, surkeaa kaupunkitilaa. Suhtautuminen kauppakeskuksiin varmaan riippuu siitä pitääkö ihminen kaupungeista vai ei.
Ja pitkät päivittäiset työ- ja asiointimatkat ovat erittäin vakavaa elintason puutetta. Tutkimustulosten mukaan tunnin työmatkan vaihtuminen esim. 10 min kävelyyn vaikuttaa ihmisen onnellisuuteen radikaalisti.
“väljä maalaismainen asuminen kertoo lähinnä kansakunnan kehittymättömyydestä ja epäsosiaalisuudesta”
No nyt tuli niin epänerokas yksinkertaistus ja ehken jopa aivoflatulaatio, että pakko kai vain todeta asian olevan juurikin ja täsmälleen näin _sinun_ mielestäsi.
Niin ja sitäpaitsi, väljä asuminen ON elintasoa. Kysy vaikka Al Gorelta, tuolta epäsosiaaliselta maalaiselta, jollet muuten usko. Sillä kun noita hehtaarikartanoita on yläluokkaiselle ilmastosoturille sopivasti useampiakin.
Ei auta koska vähennysoikeus on suurempi jos kulkee bussilla kehyskunnasta ja jossa kelpaa vain Matkahuuollon liput ja matkaan sisälsyy bussin vaihto esim HSL:n välineeseen johon ulkopaikkakuntalaine ei saa edullista kk-lippua. Tällöin autolla kulkeva saa enemmän vähennystä kuin jos ilmoittaisi matkan tapahtuvan autolla.
Toinen juttu on että väestön hajaantuminen johtuu maanomistusoloista, lähempänä Helsinkiä tontien hinnat ovat kalliimmat. Tämä tulee jatkumaan niin kauan kun maksetaan kaiken maailman asumistukea erityiryhmille asumisesta kaupunkioloissa jollon ne jotka joutuvat maksamaan asumisensa itse joutuvat etsiytymään kauemmas.
Kävin kauppakeskus Sellossa ja se vasta ahdistava paikka on. Autolla ajamista ja kävelyä riittää loputtomiin ja on mahdotonta hahmottaa, mistä päin ruokakauppa löytyy ja ruokakaupassa, mistä päin tarvittavat tuotteet löytyvät. On niin paljon mukavampaa kävellä lähikauppaan ja tehdä ostokset nopeasti, kuin käyttää puoli päivää kauppamatkaan.
Ehkä on rakentavampaa ajatella, että jokaiselle jotakin (within reason of course).
Omalta osaltaan jokainen voi jaloillaan (tai pirssillään) äänestää sen tai tuon palvelun puolesta. Jos palvelulle X ei kykene houkuttelemaan paikalle riittävästi maksavia asiakkaita tilalle tulee pian jotain muuta. Näin se homma etenee.
Se pitäisi kuitenkin olla tänä päivänä itsestäänselvyys, että automarketteja ei enää nousisi kaupunkien keskustaan.
Jos pönde haluaa automarketissa välttämättä asioida niin tehkööt sen jatkossakin jossain pellolla.
Tampereen Ratinalle tuleva automarket on jotain täysin käsittämätöntä ja hemmetillisen laaja- ja pitkävaikutteinen möhläys kunnan isiltä ja mammoilta.
Olisivat edes suunnitelleet kauppakeskuksen päälle asuntoja ihmisille kuten Itäkeskuksen Prisman tapauksessa tehtiin…
Huh, huh.
Henk.koht. lohduttaudun ajatuksella, että kyllä tuo tulevakin hirvitys jollain aikavälillä toki katoaa ja tilalle saadaan, niin, vaikka uusia tamperelaisia…
Erään tamperelaisen kaupunkisuunnittelijan mielestä nykyinen Koskikeskus on mallikelpoinen esikuva, koska se on houkutellut autoilijoita asioimaan kehäteiden sijasta keskustassa. Nyt sitten lisää kauppakeskusta ja parkkipaikkoja, että saadaan elävöitettyä keskustaan entistä enemmän 😉
Osansa lienee silläkin, että kivijalkakaupoissa liiketilan vuokrat menevät taloyhtiön kassaan ja siinä sivussa keventävät asukkaiden asumiskuluja. Säästyneellä rahalla asukkaat voivat sitten vaikkapa tukea paikallisia palveluita niitä käyttämällä.
Kauppakeskuksissa vuokrat menevät kauppakeskuksen omistajan taskuun (pois paikallisesta kierrosta). Liiketilan vuokranneelle yrittäjälle sillä ei liene merkitystä, kenelle vuokra maksetaan, mutta jos asuintaloissa ei ole pohjakerroksen liiketiloja, asumiskustannukset ovat korkeammat ja asukkailla on vähemmän rahaa käytettäväksi paikallisiin palveluihin.
Vieraassa kaupassa on aina vaikea hahmottaa, missä mitäkin on. Tämän huomaa hyvin silloin, kun omassa lähikaupassa (joka minun tapauksessani sattuu olemaan Citymarket) tehdään isoja uudistuksia.
Iso marketti ei välttämättä ole huono kauppa. Esimerkiksi lähi-Citymarketin kalatiski on loistava. Lisäksi se on keskellä asutusta, eikä missään laitakaupungilla.
Kauppakeskushan on asiakkaan kannalta lähinnä katettu kävelykatu. Ei sellaisessa ole mitään periaatteellista vikaa, jos se on sijoitettu järkevästi kaupungin keskustaan.
Varsinainen ongelma on se, että kauppakeskuksen “kadut” eivät ole katuja, vaan jonkinlaista puolijulkista tilaa. Kauppakeskuksen omistaja voi päättää sulkea “kadun” yöksi, eikä siihen ole lähiasukkailla mitään sanomista. Ison kauppakeskuksen läpi ei voi oikaista myöhään illalla tai yöllä ja pahimmillaan joutuu kiertämään satoja metrejä. Jos kauppakeskuksen yleiset alueet olisivat kunnan omistuksessa ja aina auki ja samoissa rakennuksissa olisi myös asuntoja, kauppakeskus olisi oikeasti katettua kaupunkia.
Liittyen näihin ajatuksiin Osmo voisi hahmotella artikkelia suhteellisesta kilpailuedusta ja protektionismista. Miksi ne pätevät yhä vaikka työttömyys (paikallisena) kroonistuu ja pääoma (globaali) voi paremmin kuin koskaan. Harva työ on enää kiinni luontaisista kilpailueduista, raudasta maassa ja naudasta maalla. Ja protektionismi voisi kannattaa esimerkiksi lisääntyneenä turismina (l. tuhannen paikallisen olutmerkin maa on aina kiinnostavampi kuin yhden olutmerkin maa, korostan, että puhun nyt vain itsestäni, minusta pittoreskit pikkuoluet ovat hieno asia, eli mielipide ei globaalimarkkinayhteiskuntaanjamitänemeistäajatteleejosmeilläeimyydäpelkkääAlphabrändiä millään tavalla sopiva fakta).
Nykyään ne tupataan perustamisvaiheessa laittamaan omiksi osakkeikseen, ja liiketilat omistaa jo vakiintunut uusiin tiloihin haluava yritys tai uuden yrittäjän kohdalla pankki, ellei rakennusliike suostu jäämään osakkaaksi.
Ja se syyhän on luultavasti juurikin siinä, että yrittäjäriski säilyy yrittäjällä itsellään eikä siirry esim. taloyhtiölle eli käytännössä ao. taloissa asuville osakkeenomistajille.
Kas kun takeita ei ole kellään kannattaako yritystoiminta x — ja jos niin kuinka hyvin ja kuinka pitkään.
N:n esittämä huomio on muuten kyllä ihan validi. Ja kaikkihan voi sujua aivan mallikkaasti eli kuten N kuvaili JOS tämä kuvitteellinen taloyhtiö sattuu sijaitsemaan loistavalla paikalla ja/tai myytävä tuote on niin hyvä, että jengi on siitä valmis maksamaan säännöllisesti. Forever…
Edes Helsingin ydinkeskustassa yrittäminen ei vielä takaa onnistumista. Itseasiassa voi jopa heikentää monen pienyrittäjän onnistumisen mahdollisuuksia koska vuokrat ovat suhteellisesti paljon kalliimpia kuin liiketila jossain vähän kauempana (mutta kuitenkin yhä autolla, julkisilla ja ehkä fillarillakin saavutettavissa).
Kuten jotkut automyönteisemmät palstailijat ovat yrittäneet vähemmän automyönteisimmille tolkuttaa, silläkin on merkitystä saako sen oman pirssin kätevästi kadun varteen parkkeerattua — vaiko saako laisingaan.
Kyllä ainakin itse laskeskelisin hyvin tarkkaan kämpän ostamista taloyhtiöstä jolla on kaupallisia vuokralaisia. Ennen kaikkea kiinnittäisin huomion em. yritysten toimialaan.
Sopimuksia ei välttis voi irtisanoa kevyin perustein tai ylipäätään nopeasti, ja ennen kuin uusi yrittäjä löytyy — jos löytyy — siinä voi pahimmillaan tulla useampi kuukausi persnettoa taloyhtiölle.
Nice thought, though.
Niin, ja itse olen sitä mieltä, että Sello on päin vastoin yksi harvoista varsin onnistuneista kauppakeskuksista asiakkaan näkökulmasta ja käsittääkseni myös taloudellisen kannattavuuden suhteen.
Ei se mikään esteettinen multihuipentuma ole ja luultavasti toteutettaisiin tänään eri tavalla (=asuntoja päälle), mutta se on jälkiviisautta.
Oma mielikuvani on, että Sellon “läpi” pääsee kulkemaan joka suuntaan ympäri vuorokauden… but don’t quote me on that.
Itse en kylläkään mitenkään jaksa uskoa ostovoiman lisääntymiseen Helsingissä/Helsingin seudulla siinä määrin — ei vaikka villeimmätkin asukasmäärän lisäykset todella realisoituisivat — että kun Kalasataman REDI, Keski-Pasilan TRIO, Herttoniemen HERTSI ja Itiksin 1. vaiheen Cittari valmistuvat vuosina 2017, 2018 ja 2019, joku ostoshelvetti ei ottaisi siinä isosti takkiinsa…
I’d hate to be the first to say this but… Nyt jo olisi järkevää alkaa hallitusti alas Itiksen kauppakeskus. Sinne ei saisi jättää kuin pari maximarkettia oligopolistisen maan tavan mukaisesti.
Edellä mainitus suurhankkeet tulevat omalta osaltaan näivettämään vääjäämättä Helsingin keskustan liiketoiminnallisia edellytyksiä. Pieni lohtu tulisi kuitenkin siitä, että kauppareissut jatkossa suuntautuisivat edes nykyistä keskustaa lähemmäs. Yhä useampi heistä saattaisi eksyä keskustaankin asioimaan. Tai näin ainakin toivon — ja meidän kaikkien kannattaa toivoa.
Itiksen kauppakeskuksen seutu on hemmetillinen eye sore ja täysin epäkaupunkimaista ympäristöä. Se on autolle tehty eikä edusta enää millään tavalla tätä päivää.
Koko alue kannattaisi — ja omasta mielestäni siis myös pitäisikin — kaavoittaa uudestaan.
Samalla Helsingin ensimmäinen oikea ostari kannattaisi palauttaa entiseen arvoonsa ja se luultavasti kykenisi elättämään muutaman pienen/pienehkön vähän eksklusiivisemman myymälän ynnä hipsterikahvilan jahka Itiksen seutu gentrifioituisi vaikkapa 20 000 uudella itähelsinkiläisellä…
…vai löytyyjö arvon palstalaisista intohimoisia Itiksen kauppakeskuksen puolustajia — things being as they are, täh?
Mielestäni kuvassa näkyy myös mitä tarkoittaa maan hinnan nousu jossain. Kun maan arvo nousee kohdassa F(x) niin sen arvo nousee myös kohdassa F(x+1) ja sarja jatkuu kunnes jokin luonnoneste tulee vastaan. Eivät ihmiset ole niin laiskoja että eivät jaksa liikkua hieman ylimääräistä, jos saavat isomman asunnon samaan hintaan suhteellisen läheltä.
Jokainen tietenkin haluaa ostaa asunnon alueelta, jossa sen arvo jatkuvasti nousee. Ja tämä on taas seurausta järjestelmästä, jossa ilmeisesti 60% uudesta lainavarannosta käytetään asuntoihin — eli lainataan asuntojen tuotantoa varten. (tuon luvun 60% Lähde: The Economist kehden 14.11. numero sivu 75, kirja-arvostelu Between Debt and the Devli: Money, Credit and Fixing Global Finance — Adair Turner)
Suomessa asutaan jo nyt aivan liian tiiviisti ja pienissä asunnoissa. Ihminen ei ole mikään tonnikkala joka voidaan tunkea kuolleena purkkiin.
Jokaisella perheen asukkaalla PITÄÄ olla oma huone jossa he saavat rauhoittua ja olla paljon muutakin tilaa kuin nukkumatila. Koti on ihmisen tärkein paikka jossa vietetään ylivoimaisesti suurin osa ihmisen elämästä. Joten se pitää olla myös sen tasoinen.
Minä olen asunut koko ikäni Helsingissä. KOSKAAN ei ole työmatka ollut lyhyempi kuin tunnin vaikka työpaikka olisi Helsingissä. Porvoosta on nopeampi ajaa Helsingin reunalle kuin Helsingin sisällä liikkua paikasta toiseen.
Ei pidä. Kulutusta pitää VÄHENTÄÄ jos tämä planeetta halutaan säilyttää.